Tipología de sistemas de evaluación del empleado público

Desde la aprobación del EBEP, las administraciones públicas pueden, con el propósito de potenciar la carrera horizontal o determinar la formación o las retribuciones complementarias, evaluar el rendimiento y la conducta del empleado público. No son muchas las administraciones del Estado que han avanzado en esta línea; pero en cambio, son muy fuertes las reticencias que, desde diferentes vertientes, se contemplan hacia esta medida. ¿Qué modelos de evaluación han tenido éxito y por qué? Esta es la principal motivación de nuestras investigaciones. Hemos hecho balance de las que hemos considerado principales experiencias evaluadoras existentes en el ámbito público de Cataluña y España. Desde este análisis hemos podido determinar cuáles son las principales características que se han de contemplar en el diseño de un sistema evaluativo y, desde éstas, planteamos una tipología de los diferentes sistemas de evaluación.

Al-Bīrūnī's Kitāb Sānk and Kitāb Pātanğal:A Historical and Textual Study

The historical pole of this research distinguishes differing historical and cultural contexts in which the scholar al-Bïrûnî evolved. Between the years 973 and 1017, he lived in Khwarezm (Kät and JürjänTya), Ray, and Jürjän. He also dwelt in Kabul and Ghazna, both situated on a passage between Persia and India, and travelled to some parts of early medieval India between the years 1017 and 1030. Evidence pointing to him having made actual direct observations beyond the abode of Islam remains scanty. According to his writings, only five locales emerge as having been visited by him, all situated in today's Afghanistan and Pakistan. When al-BTrunl visited these places, he encountered the society of the Indian Shähis, who followed a form of Brahmanism. Al-Bïrûnï's knowledge of Sanskrit was the result of a long process that lasted at least 30 years (1000-1030). In order to reach the level of Sanskrit that enabled him to translate several works from Sanskrit into Arabic, he needed to work with literate people well-versed in Sanskrit, who may also have had some comprehension of Arabic, and/or Persian. The textual pole of this dissertation examines the question of the relationship between al- Bïrûnï's Arabic Kitab Sank and Kitäb Pätangal - two works related to Sämkhya-Yoga - and their possible Sanskrit sources. A philological survey based on these Arabic translations and on Sämkhya-Yoga Sanskrit literature highlights that al-Bïrûnï's translations, both, are related to the classical phase in the development of these two Indian philosophical systems. Despite the early spread of Yoga and Sämkhya ideas through Sanskrit literature, it seems that between the early 11th and 16th centuries they lost vitality amongst Indian scholars. Therefore, al-Bïrûnï's translation of works related to these specific Indian philosophies in the early 11th century CE deserves attention. The second pole of this study also demonstrates that al-BTrünl's hermeneutics played an important part in his transmission of these two Indian schools of thought, as he highly transformed his source in both form and substance. This dissertation considers the question of the relationship between al-Bïrûnï's Arabic translations and their possible Sanskrit sources from the viewpoint of Translation Studies; which makes it possible to point out potential candidates for being al-Bïrûnï's original Sanskrit sources with some confidence. Overall, the Kitäb Sank and the Kitäb Pätangal represent original works of Sämkhya and Yoga, as viewed and transmitted by a Perso-Muslim scholar, rather than pure translations of Sanskrit work.

La Transmisión textual de las Mémories de Philippe de Commynes en las traducciones de Felipe (1636) y Juan de Vitrián (1643)

Análisis de las traducciones de Felipe Vitrián (1936) y de Juan Vitrián (1643) de la obra de Philippe de Commynes “Mémoires”

La Transmisión textual de Locuras de Europa de Diego de Saavedra Fajardo

Treball de investigació centrat en la crítica textual on es descriuen atentament tots els testimonis que s’han conservat de l’obra tardana de Diego de Saavedra Fajardo “Locuras de Europa,” ambaixador i escriptor murcià. Es realitza una anàlisi exhaustiva dels quatre manuscrits i de les dues edicions impreses de l’obra per acabar filiant tots els testimonis en un stemma. El cos del treball es complementa amb el text crític final i amb un apartat crític

Cultural and textual properties in the translation and interpretation of allusions. An analysis of allusions in Dorothy L. Sayers’ detective novels translated into Finnish in the 1940s and the 1980s

Kulttuuriset ja tekstuaaliset tekijät alluusioiden kääntämisessä ja tulkinnassa. Alluusiot Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennetuissa salapoliisiromaaneissa Väitöskirja käsittelee alluusioiden kääntämistä ja tulkintaa. Alluusio on intertekstuaalinen viittaus, jonka tulkitsemiseen tarvitaan implisiittistä tietoa tutuksi oletetusta viittauskohteesta. Käännösongelma alluusiosta tulee, mikäli kohdekulttuurin lukijat eivät tunne viittauskohdetta eivätkä voi päätellä alluusion merkitystä. Tutkimus pyrkii kuitenkin uuden analyysimenetelmän avulla osoittamaan, että vieraat alluusiot eivät välttämättä johda tulkintaongelmiin. Väitöskirja jakautuu kahteen osaan: analyysimenetelmän kehittämiseen (luvut 1-5) sekä tapaustutkimukseen (luvut 6-7). Kehitetyn menetelmän avulla pystytään analysoimaan aikaisempaa tarkemmin, millaisia tulkintamahdollisuuksia alluusiot tarjoavat eri lukijakunnille ja miten lähdetekstin alluusioiden kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet korreloivat käännösstrategioiden kanssa. Tapaustutkimus selvittää, millaisia tulkintamahdollisuuksia Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennettujen salapoliisiromaanien alluusiot tarjosivat aikansa suomalaisille lukijoille. Tavoitteena on myös hahmottaa, miten suomentajien käännösratkaisut ja alluusioiden tulkintamahdollisuudet liittyvät toisaalta lähdetekstin alluusioiden piirteisiin ja toisaalta kohdekulttuurin kontekstiin. Tapaustutkimus tarjoaa näin uutta tietoa suomennoskirjallisuuden ja salapoliisiromaanien historiasta. Analyysimenetelmä määrittelee aikaisempaa alluusioita ja intertekstuaalisuutta käsitelleen tutkimuksen pohjalta ne kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet, jotka vaikuttavat alluusioiden kääntämiseen ja tulkintaan. Kulttuurisessa mielessä alluusio voi olla tietylle lukijakunnalle tuttu tai tuntematon. Tekstuaalisia tekijöitä ovat alluusion muodon ja tyylin tunnusmerkillisyys sekä alluusion pintamerkityksen koherenttius uudessa tekstikontekstissa, ilman tietoa viittauskohteesta. Alluusioiden tulkinnassa on perinteisesti erotettu toisaalta allusiivinen tulkintamahdollisuus, jossa alluusio on lukijoille tuttu ja yhdistettävissä viittauskohteeseensa, toisaalta kulttuuritöyssy, jonka muodostaa lukijoille tuntematon ja pintamerkitykseltään inkoherentti alluusio. Tutkimuksessa määritellään kulttuuristen ja tekstuaalisten tekijöiden perusteella lisäksi kaksi muuta mahdollisuutta. Pseudo-allusiivisessa tulkinnassa tuntematon alluusio erottuu ympäröivästä tekstikontekstista tyyliltään ja on koherentti ainakin kuvaannollisessa mielessä ilman viittauskohdettaan. Ei-allusiivisessa tulkinnassa taas vieras alluusio sulautuu kontekstiin sekä muodoltaan että merkitykseltään niin, ettei lukija edes huomaa mahdollista alluusiota. Tulkintamahdollisuuksien jakauma antaa yleiskuvan siitä, miten tietty lukijakunta pystyi tulkitsemaan tekstin alluusioita. Lisäksi analyysi tarkastelee lähdetekstin ja käännöksen välillä tulkintamahdollisuuksissa tapahtuneita muutoksia sekä niiden vaikutusta tulkinnan vaatimaan vaivannäköön (effort) ja alluusion funktioihin. Tapaustutkimus perehtyy Sayers-suomennosten kulttuurikonteksteihin tarkastelemalla salapoliisiromaanien asemaa suomalaisessa kirjallisuusjärjestelmässä, suomennoksilta odotettuja piirteitä sekä suomentajien ammattikuvaa, taustoja ja työoloja. Tulosten perusteella alluusioiden kääntäminen oli vaativa tehtävä sekä 1940- että 1980-luvun suomentajille. Lähdetekstien alluusioista 60–70 prosenttia oli todennäköisesti kohdelukijoille vieraita. Molempina aikakausina suomennoksilta odotettiin silti sekä kielellistä sujuvuutta että lähdetekstin merkitysten välittämistä. 1940-luvun suomentajien tehtävää vaikeutti lisäksi mm. se, että suomentaminen oli enimmäkseen sivutoimista ja englanti oli harvoin parhaiten hallittu vieras kieli. Nämä olosuhteet lienevät vaikuttaneet etenkin vähäarvoisena pidetyn salapoliisikirjallisuuden suomennoksiin. 1980-luvulla suomentajien aikataulut olivat realistisempia, englannin taidot parempia ja päätoiminen suomentaminen mahdollista. Myös salapoliisiromaanien arvostus oli lisääntynyt. Sekä 1940- että 1980-luvun suomennoksissa kohdelukijoille vieraitakin alluusioita oli usein säilytetty, mikäli ne olivat koherentteja ilman viittauskohdettaan. Sen sijaan vieraita ja pintamerkitykseltään epäselviä alluusioita oli muokattu tai poistettu. Kuitenkin 1980-luvun suomentajat säilyttivät lähdetekstin alluusioita useammin ja tarkemmin kuin 1940-luvun suomentajat. Varsinkin poisjättämistä esiintyi 1940-luvun suomennoksissa enemmän. Alluusioiden tulkintamahdollisuudet olivat kaikissa käännöksissä muuttuneet sikäli, että melko harvat suomennetut alluusiot olivat enää kohdelukijoiden tunnistettavissa. Toisaalta myös kulttuuritöyssyt olivat harvinaisia. Erot 1940- ja 1980-luvun suomennosten välillä näkyivätkin pseudo-allusiivisissa ja ei-allusiivisissa tulkintamahdollisuuksissa. 1980-luvun suomennoksissa vieraat alluusiot oli johdonmukaisesti säilytetty niin, että käännetyt alluusiot voitiin tulkita pseudo-alluusioiksi. Sen sijaan 1940-luvun suomennoksissa vieraita alluusioita oli usein muokattu tai jätetty pois tavalla, joka johti ei-allusiiviseen tulkintaan. Kohdelukijoiden kannalta 1980-luvun suomennettujen alluusioiden tulkitseminen lienee vaatinut jonkin verran enemmän vaivaa. Toisaalta pseudo-allusiivisten käännösten pohjalta oli useimmiten mahdollista rakentaa koherentti tulkinta, ja monesti ne jopa välittivät samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. 1940-luvun suomennosten muokkaukset ja poistot periaatteessa helpottivat tulkintaa, mutta mahdollisia kulttuuritöyssyjä esiintyi edelleen, jopa kääntäjän tekemien muutosten seurauksena. 1940-luvun suomennoksissa myös käännettyjen alluusioiden funktiot olivat muuttuneet enemmän lähdetekstin alluusioihin nähden. Kaiken kaikkiaan 1980-luvun suomennokset olivat lähempänä oman aikansa hyvän käännöksen piirteitä. Toisaalta alluusioiden muokkaaminen sai 1940-luvun suomennokset muistuttamaan enemmän perinteistä arvoituksen ratkaisuun keskittyvää salapoliisiromaania, joten tältä osin ne lienevät vastanneet kohdelukijoiden odotuksia. Kulttuurikontekstin vaikutus siis näkyi sekä käännösstrategioissa että käännettyjen alluusioiden tulkintamahdollisuuksissa. Tutkimustuloksissa korostui kuitenkin myös se, että lähdetekstin alluusion pintamerkitys saattaa vaikuttaa käännösratkaisuihin. Lisäksi käännetyt pseudo-alluusiot saattavat välittää samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. Toisin kuin yleensä on esitetty, kohdelukijoille vieraiden alluusioiden säilyttäminen saattaakin siis olla toimiva ratkaisu.

Tekstuaalisessa liikkeessä : Textual trails : transmissions of oral and written texts : the 11th Conference of the European Society for Textual Scholarship 30th of October − 1st of November 2014

Konferenssiraportti

Textual characteristics of coarse sediments in selected streams of the Niagara Peninsula, Ontario

The streams flowing through the Niagara Escarpment are paved by coarse carbonate and sandstone sediments which have originated from the escarpment units and can be traced downstream from their source. Fifty-nine sediment samples were taken from five streams, over distances of 3,000 to 10,000 feet (915 to 3050 m), to determine downstream changes in sediment composition, textural characteristics and sorting. In addition, fluorometric velocity measurements were used in conjunction with measured -discharge and flow records to estimate the frequency of sediment movement. The frequency of sediments of a given lithology changes downstream in direct response to the outcrop position of the formations in the channels. Clasts derived from a single stratigraphic unit usually reach a maximum frequency within the first 1,000 feet (305 m) of transport. Sediments derived from formations at the top of waterfalls reach a modal frequency farther downstream than material originating at the base of waterfalls. Downstream variations in sediment size over the lengths of the study reaches reflect the changes in channel morphology and lithologic composition of the sediment samples. Linear regression analyses indicate that there is a decrease in the axial lengths between the intial and final samples and that the long axis decreases in length more rapidly than the intermediate, while the short axis remains almost constant. Carbonate sediments from coarse-grained, fossiliferous units - iii - are more variable in size than fine-grained dolostones and sandstones. The average sphericity for carbonates and sandstones increases from 0.65 to 0.67, while maximum projection sphericity remains nearly constant with an average value of 0.52. Pebble roundness increases more rapidly than either of the sphericity parameters and the sediments change from subrounded to rounded. The Hjulstrom diagram indicates that the velocities required to initiate transport of sediments with an average intermediate diameter of 10 cm range from 200 cm/s to 300 cm/s (6.6 ft./sec. to 9.8 ft./sec.). From the modal velocitydischarge relations, the flows corresponding to these velocities are greater than 3,500 cfs (99 m3s). These discharges occur less than 0.01 p~r cent (0.4 days) of the time and correspond to a discharge occurring during the spring flood.

Ontario's curriculum for individuals with disabilities : a textual analysis

The purpose of this study was to examine the disability discourses present in Ontario elementary schools curriculum. The study used a critical social analysis perspective to employ a textual discourse analysis on the Planning [title of subject] Programs for Students with Special Education Needs (PPSSEN) section of the curriculum. The present study utilized Parker's (1992) seven criteria for distinguishing discourses and discovered five main discourses; Independent, dependent, legal, scientific and agency discourses. The second step to this research was the placement and discussion of these five discourses on three diverse texts, Paulo Freire's (2008) Pedagogy o/ the Oppressed, Psychiatry Inside Out, Selected writings of Franco Basaglia, written by Scheper-Huges and Lovell (1987) and Aronowitz and Giroux's (1985) Education Under Siege: The Conservative, Liberal and Radical Debate over Schooling. These unique perspectives were used as methods of analysis tools to further analyze the dominate disability discourses. The texts provided textual support in three major areas; dialectics, critical education and structural conditions of power and language of traditional roles and responsibilities. The findings and discussions presented in this project contain significant implications for anyone involved with students with disabilities in any education system.

Características y tipología de la marcha en adultos mayores.

Tesis (Maestría en Ciencias de Enfermería con Énfasis en Salud Comunitaria) UANL, 2010.

Discursivitzant la immigració i el dret d'asil: utilitzant l'anàlisi textual en la investigació-acció feminista i antirracista (part 1 de 2)- Anglès

Ponent: Erica Burman / Presenta: Jordi Bonet

Discursivitzant la immigració i el dret d'asil: utilitzant l'anàlisi textual en la investigació-acció feminista i antirracista (part 2 de 2) - Anglès

Ponent: Erica Burman / Presenta: Jordi Bonet

Discursivitzant la immigració i el dret d'asil: utilitzant l'anàlisi textual en la investigació-acció feminista i antirracista (part 1 de 2) - Castellà

Ponent: Erica Burman / Presenta: Jordi Bonet

Estudio de los subprocesos implicados en la revisi??n textual cuando se reescribe un texto

Resumen tomado de la publicaci??n

La Transmisión textual de Locuras de Europa de Diego de Saavedra Fajardo

Treball de investigació centrat en la crítica textual on es descriuen atentament tots els testimonis que s’han conservat de l’obra tardana de Diego de Saavedra Fajardo “Locuras de Europa,” ambaixador i escriptor murcià. Es realitza una anàlisi exhaustiva dels quatre manuscrits i de les dues edicions impreses de l’obra per acabar filiant tots els testimonis en un stemma. El cos del treball es complementa amb el text crític final i amb un apartat crític