Let Me Shingle Your Roadway, HR-2079, Interim Report, 1997

Approximately ten million tons of waste bituminous roofing are torn off annually in the United States. This volume is a major factor in the rapid filling of landfills. In 1995, Benton County, Iowa initiated a program to cost effectively recycle torn off waste shingles. Nine hundred tons of waste shingles were ground using a Maxigrind. A magnetic roller on the discharge conveyor removed most of the nails. Five hundred tons of the ground waste shingles were blade mixed into 0.6 km (0.4 mi) of a crushed stone granular surfaced Benton County rural secondary roadway. A magnet attached to the motor grader removed another 1/3 kg (3/4 lb) of nails during the spreading and mixing operation on the 0.6 km (0.4 mi) section of roadway. The bitumen of the waste shingles was very effective in providing a dust free granular surfaced roadway. It remains relatively dust free one year after treatment.

Closed soilless growing system for producing strawberry bare root transplants and runner tips

The objective of this work was to test a closed soilless growing system for producing bare root transplants and runner tips of two strawberry clones, using two categories of substrates. The system used corrugated roofing panels of fiber-cement, over which a substrate layer was used as a growing bed. The nutrient solution was pumped from a reservoir toward the upper end of the roofing panels and drained back to a reservoir. Plant growth and development were determined for two advanced strawberry clones, grown in sand or in Plantmax organic substrate. Growth of the stock plants and the number and dry mass of bare root transplants were similar in the substrates, but bare roots differed in their crown diameters by substrate. For number of runner tips, no significant differences were found in total, small, and medium categories in the substrates. A mean production of about 590 runner tips per square meter and 145 bare root transplants per square meter was obtained. For both clones, a large number of bare root transplants and runner tips of adequate size were produced in the closed soilless growing system using sand or organic substrate.

Selection on a genetic polymorphism counteracts ecological speciation in a stick insect.

The interplay between selection and aspects of the genetic architecture of traits (such as linkage, dominance, and epistasis) can either drive or constrain speciation [1-3]. Despite accumulating evidence that speciation can progress to "intermediate" stages-with populations evolving only partial reproductive isolation-studies describing selective mechanisms that impose constraints on speciation are more rare than those describing drivers. The stick insect Timema cristinae provides an example of a system in which partial reproductive isolation has evolved between populations adapted to different host plant environments, in part due to divergent selection acting on a pattern polymorphism [4, 5]. Here, we demonstrate how selection on a green/melanistic color polymorphism counteracts speciation in this system. Specifically, divergent selection between hosts does not occur on color phenotypes because melanistic T. cristinae are cryptic on the stems of both host species, are resistant to a fungal pathogen, and have a mating advantage. Using genetic crosses and genome-wide association mapping, we quantify the genetic architecture of both the pattern and color polymorphism, illustrating their simple genetic control. We use these empirical results to develop an individual-based model that shows how the melanistic phenotype acts as a "genetic bridge" that increases gene flow between populations living on different hosts. Our results demonstrate how variation in the nature of selection acting on traits, and aspects of trait genetic architecture, can impose constraints on both local adaptation and speciation.

Thermal efficiency of individual shelters for girolando calves in brazilian semi-arid regions

ABSTRACT The objective of this research was to evaluate the thermal efficiency of roofs used on individual shelters during milk-feeding stage of Girolando calves. The research was conducted at a farm located in a dry region of Pernambuco state, Brazil. The experimental design was completely randomized, with 27 Holstein × Gir dairy crossbred calves housed in shelters with three roofing materials (fibre cement tile, recycled tile, and thatched roofs). The recycled tiles and thatched roofs provided reductions of 18.7 and 14.6% in radiant thermal load, respectively. Regardless the roofing material, all animals increased their respiratory rate to maintain thermal equilibrium.

Partisaanisodasta alueelliseen puolustusjärjestelmään : jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen

Väitöskirjan tavoitteena on ollut rakentaa kokonaiskuva aiheesta Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa ei ole rajoituttu ainoastaan kuvailemaan sotataidollisen ajattelun kehittyminen, vaan on pyritty selvittämään kehittymiseen vaikuttaneet tekijät ja vastaamaan kysymykseen, miksi näin on tapahtunut? Aiemmat länsimaiset tutkimukset ovat tarkastelleet jugoslavialaista sotataitoa tai maanpuolustusta vain jostain tietystä rajallisesta näkökulmasta, kuten esimerkiksi Jugoslavian kansanarmeijaa, asevoimien vaikutusta maan poliittiseen elämään tai sotilaallista doktriinia koskien. Sotataidon kehittymiseen vaikuttavat tekijät huomioivaa kokonaisesitystä ole tehty. Myös jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu on jäänyt pääosin pimentoon. Jugoslavialainen maan sotataitoon kohdistunut tutkimus on ollut laajaa ja monipuolista, mutta sen käytettävyyteen osittain vaikuttaa marxilais-leniniläinen materialistis-dialektinen, historialliseen materialismiin perustuva tutkimusmenetelmä. Väitöskirjan päätutkimusaineiston ovat muodostaneet alkuperäislähteet, ensisijaisesti jugoslavialaiset ohjesäännöt, käsikirjat, oppaat ja oppikirjat. Muu lähteistö on koostunut lähinnä arkistoasiakirjoista ja muusta kirjallisuudesta. Tutkimusmenetelmä on ollut historiatieteellinen käsittäen muun muassa ulkoisen ja sisäisen lähdekritiikin harjoittamisen, tietojen varmistamisen mahdollisimman useasta toisistaan riippumattomasta lähteestä sekä pyrkimyksen rekonstruoida ristiriidaton kokonaiskuva tutkimuskohteesta. Eri lähteistä ja lähderyhmistä saatuja tietoja on vertailtu, analysoitu sekä yhdistetty kriittisesti. Lähteiden käytettävyyden, lähdearvon ja luotettavuuden arviointi ovat olleet merkittävässä roolissa, näistä kaikista tärkeimpänä luotettavuuden arviointi. Sisäisen ja ulkoisen lähdekritiikin keinoin on pyritty luomaan oma ristiriidaton tulkinta kokonaisuudesta, jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisestä toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa on pitäydytty niin pitkälle kuin mahdollista jugoslavialaisen sotataidon alkuperäisessä terminologiassa. Jugoslavialaisia termejä ei ole muokattu vastaamaan paremmin esimerkiksi tällä hetkellä länsimaisessa sotataidossa käytettyjä käsitteitä. Väitöskirjan rakenne on temaattinen. Läpi koko tutkittavan ajanjakson jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisessä on tunnistettavissa samat määräävät tekijät: historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, sotilaallinen doktriini, lakiperusteet, kommunistiliiton ohjaus ja asevoimien sekä yhteiskunnan valmiuden kehittyminen. Jugoslaviassa puhuttiin aseelliseen kamppailuun vaikuttavista sodankäynnin faktoreista, joita olivat yhteiskunnalliset tekijät, materiaalis-tekniset tekijät ja sotilaalliset tekijät. Kaikista tärkeimpänä tekijänä pidettiin kuitenkin ihmistä itseään, vaikka ihmisen merkitys välillä tuntuikin hukkuvan ”moraalis-poliittiset tekijät”-sanahirviön alle. Tutkimuskysymyksiin on vastattu sotataitoon vaikuttaneiden edellä mainittujen tekijöiden kautta. Kuhunkin muutostekijään liittyvä kehitys on kuvattu kronologisena esityksenä. Kansan vapautussodassa vuosina 1941–1945 perustettujen partisaaniyksiköiden muodostamisessa sekä niiden toimintamenetelmissä on havaittavissa runsaasti yhtymäkohtia 1700- ja 1800-luvun hajdukkijoukkojen sekä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun četnikkijoukkojen vastaaviin periaatteisiin. Samankaltaisuuksia ilmenee 1950-luvulta alkaen alueellisen puolustuksen joukkojen ja partisaaniyksiköiden toimintamenetelmien yhteydessä väliaikaisesti menetetyllä alueella toimittaessa. Kansan tukeen, karismaattisiin johtajiin ja yllätyselementtiin perustuva sissitoiminta on perinteistä eteläslaavilaista sotataitoa. Sodanjälkeinen jugoslavialainen sotataito oli jatkumoa eteläslaavien vuosisatoja vanhalle sotataidolliselle perinteelle, vaikka sitä ei julkisesti Jugoslaviassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myönnettykään. Jugoslavian sotilaallinen doktriini oli luotu kaikista suunnista kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan, mutta sotilaallisen uhkan painotukset vaihtelivat usein, jopa vain muutaman vuoden välein. Tämä ei johtunut päättämättömyydestä eikä pelkästään koetun uhkan suunnan vaihtumisesta. Painottamalla sisäisen ja ulkoisen uhkan jatkuvuutta sekä uhkan suunnan vaihtelua pyrittiin pitämään maanpuolustuspiirit valppaina ja kansalaiset aktiivisina. Tällä tavalla myös perusteltiin maanpuolustuksen korkeita kustannuksia ja ennen kaikkea pyrittiin lisäämään maan sisäistä veljeyttä ja yhtenäisyyttä. On ilmeistä, että sekä lännestä että idästä kohdistui Jugoslavian suuntaan suurta poliittista ja sotilaallista intressiä kylmän sodan vuosina 1945–1990, mutta suoran sotilaallisen uhkan aukoton todistaminen olisi kuitenkin hankalaa. Oleellista onkin jugoslavialaisten oma käsitys maataan vastaan kohdistuneesta sotilaallisesta uhkasta. Sisäisen uhkan vaikutus alkoi kasvaa 1970-luvun alkupuolelta lähtien ja se johti lopulta 1980-luvulla alueellisen puolustuksen joukkojen esikuntien lakkauttamiseen ja taisteluvälineiden hajavarastointijärjestelmän purkamiseen. Yhteiskunnallisista tekijöistä merkittävimpinä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun vaikuttaneina osina olivat lait ja Jugoslavian kommunistiliitto. Perustuslakiin ja lakiin kansallisesta puolustuksesta sekä kommunistiliiton päätöslauselmiin sisällytetyt vaatimukset sotataidon kehittymiselle kuitenkin vain toistivat sotilaallisessa doktriinissa määritettyjä suuntaviivoja sekä määräyksiä. Maanpuolustukseen liittyneiden määräysten ja ohjeiden hyväksymiselle laillisen järjestyksen mukaisesti annettiin kuitenkin erittäin suuri arvo. Niiden toimeenpanon leviäminen maanlaajuisesti varmistettiin puolueen päätöksillä velvoittamalla muun muassa kommunistiliiton paikallisorganisaatiot, puoluesolut asevoimien sisällä sekä kaikki liittovaltion hallintotasot tekemään kaikkensa yleisen kansanpuolustuksen ja sitä ilmentävän sotataidon toteutumisen eteen. Materiaalis-teknisen tekijän kokonaisuus sisälsi aseet ja varusteet sekä niihin liittyviä muita seikkoja, kuten yhteiskunnan teollisuuden kehittymisen asteen sekä kyvyn suojautua vihollisen taisteluvälineitä vastaan ja luoda vihollisen aseita vastaan tehokkaampi vasta-ase. Siihen luettiin myös yksilöiden, taktisten ja yhdistettyjen taktisten yksiköiden sekä koko kansan koulutus aseiden ja varusteiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Vaikka jugoslavialainen aseteollisuus kehittyi tutkimusperiodin aikana voimakkaasti, joutui maa taloudellisten resurssiensa rajallisuuden ja mahdollisen vihollishyökkäyksen ylivoimaisuuden havaittuaan toteamaan, että maanpuolustuksen ongelmia ei voida ratkaista materiaalin ja tekniikan määrällä tai laadulla. Ratkaisun oli löydyttävä sotilaallisista tekijöistä ja varsinkin sotataidosta. Sotilaalliset tekijät ja prosessit olivat jugoslavialaisen sotataidon ja sotataidollisen ajattelun kehittymisen kannalta tärkein muutostekijä. Sotilaallisten tekijöiden ytimen muodosti sotataito, joka Jugoslaviassa koostui teoriasta ja käytännöstä. Tämä jako koski sotataidon kolmea tasoa: strategiaa, operatiikkaa ja taktiikkaa. Sotataitoon kuuluvina osina pidettiin muun muassa taisteluvalmiutta, liikekannallepanovalmiutta, yhteiskunnallis-poliittisten yhteisöjen aseetonta vastarintaa, aseellisen kamppailun operatiivista ja taktista tasoa, materiaalista ja teknistä varustamista, sotatalouden valmistelujen organisointia sekä yhteiskunnallisia palveluja poikkeusoloissa. Osa näistä kuului edellä mainittuihin yhteiskunnallisiin tai materiaalis-teknisiin tekijöihin. Jugoslavialainen sotataito onkin nähtävä matriisinomaisena kokonaisuutena, jossa sotataidon kolmeen toiminnalliseen tasoon, strategiaan, operatiikkaan ja taktiikkaan vaikuttivat historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, yhteiskunnalliset tekijät ja materiaalis-tekniset tekijät. Jugoslavialaisen sotataidon kokonaisuuteen kuului myös se, että mainitut muutostekijät vaikuttivat vielä toisiinsa. Lopputuloksena näin kokonaisvaltaisesta näkemyksestä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun Jugoslavia kykeni luomaan poikkeuksellisen tehokkaana pidetyn puolustusratkaisun, jossa koko yhteiskunnan kaikki resurssit pystyttiin suuntaamaan hyökkäyksen torjumiseen ja maahan tunkeutuneiden pois ajamiseen. Aiempi tutkimus on nähnyt jugoslavialaisen sotataidon kehittymisen keskeisimpänä vaikuttimena ja murroskohtana Varsovan liiton joukkojen toimeenpaneman Tšekkoslovakian miehityksen ja siitä seuranneen koetun uhkan merkittävän voimistumisen. Yleisen kansanpuolustuksen doktriiniin liittyvä taustatutkimus, teorianmuodostus ja doktriinin käyttöönotto tapahtuivat kuitenkin jo 1950-luvulla. Tšekkoslovakian miehitys toimi vain muutoksen toimeenpanoa vauhdittavana tekijänä. Jugoslavialaiset korostivat, että jugoslavialaisessa yhteiskunnassa keskeisessä asemassa ollut yhteisjohtoisuuden periaate ulottui myös maanpuolustukseen ja sotataitoon. Tutkimusaineistoon perehtyminen kuitenkin osoitti, että yleisen kansanpuolustuksen kokonaisuutta kuvaavat oppikirjat, laeissa asetetut määräykset ja Jugoslavian kommunistiliiton julkaisemat vaatimukset eivät olleet jalkautuneet sotataidon teoriaan tai käytäntöön operatiivisella tai taktisella tasolla. Strategisella tasolla yhteisjohtoisuus esiintyi näkyvämmin vain sotilaallisen konseptin ja strategian yhteydessä. Sotilaallisen doktriinin osalta yhteisjohtoisuus ilmeni lähinnä kahdessa asiassa. Alueellisen puolustuksen yksiköiden varustamisvelvoite oli asetettu siviilihallinnon eri tasojen vastuulle. Alueellisen puolustuksen esikunnat ja komentajat olivat vastuussa yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoille. Siviilihallinnon organisaatioiden kyky varustaa alueellisen puolustuksen yksiköt osoittautui kuitenkin heikoksi. Alueellisen puolustuksen esikunnatkin toimivat upseereiden johtamina sotilaallisina johtoportaina, ja yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoiden toiminta komentajien ja esikuntien suuntaan rajoittui vain nimelliseen ohjaukseen. Yhteisjohtoisuus osoittautuikin tutkimuksen kuluessa piirteeksi, joka julkisesta retoriikasta huolimatta ei toteutunut jugoslavialaisessa sotataidon praktiikassa. Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisen kaari käynnistyi partisaanisodasta ja päätyi alueelliseen puolustusjärjestelmään. Kansakunta ja sen useat eri kansallisuudet onnistuivat luomaan tieteelliseen ja tutkittuun tietoon perustuvan välineen, sotataidon teorian ja käytännön, joka suojeli maata yli puolen vuosisadan ajan. Yleinen kansanpuolustus sekä jugoslavialainen sotataito ovat toisiensa synonyymejä, seurauksia ja synnyttäjiä. Puolustusratkaisu lähti omista kansallisista lähtökohdista, siihen sulautettiin valikoiden ja jalostettuna hyviksi sekä menestyksekkäiksi koettuja ulkomaisia elementtejä sekä vaikutteita. Sitä perusteltiin monipuolisilla poliittisilla, ideologisilla, teoreettisilla, historiallisilla sekä nykyaikaisilla sotataidollisilla argumenteilla, mutta kaikesta tästä huolimatta sen ydin oli omintakeinen jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu.

Suunnittelulla ja ruo´on hyötykäytöllä tehokkuutta rantojen hoitoon : Tuloksia ja kokemuksia VELHO-hankkeesta

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toteuttamassa VELHO-hankkeessa kehitettiin kustannustehokkaita ratkaisuja ranta-alueiden umpeenkasvun aiheuttamiin ongelmiin luomalla uusi konsepti ranta-alueiden monikäyttösuunnitteluun, edistämällä järviruo’on hyötykäyttöä ja valmistelemalla esityksiä uuteen maaseudun kehittämisohjelmaan. Tässä julkaisussa esitellään työn tulokset ja johtopäätökset. Hankkeessa laadittiin kolme ranta-alueiden monikäyttösuunnitelmaa: Mynälahden Sarsalanaukko ja Musta-aukko, Oukkulanlahti – Naantalinaukko ja Eurajoen - Luvian rannikko. Suunnitelmissa sovitettiin yhteen ranta-alueiden eri käyttömuotoja ja pyrittiin löytämään optimaalinen verkosto hyötykäyttöön leikattavien ruovikoiden, avoimena pidettävien merenrantaniittyjen ja säilytettävien ruovikoiden välille. Kustannustehokkuuteen pyrittiin kohdentamalla hoitotoimet laajoihin kokonaisuuksiin sekä järviruo’on hyötykäytöllä. Suunnitelmat laadittiin laajassa osallistavassa prosessissa. Hankkeessa laadituissa ranta-alueiden monikäyttösuunnitelmissa esitettiin erilaisia maankäyttötavoitteita ja hoitosuosituksia yli 2000 hehtaarille. Ruovikoiden ja rantaniittyjen lisäksi suunnittelun kohteena olivat myös rantojen läheiset peltoalueet, reunavyöhykkeet ja muut perinnebiotoopit. Hoitotoimilla tavoitellaan alueiden luonnon monimuotoisuuden ja vesien tilan paranemista, maiseman avartumista ja virkistyskäytön helpottumista. Ruovikoiden erilaisia leikkuumenetelmiä (talvileikkuut, vesileikkuut, maaleikkuut) testattiin 90 hehtaarin alalla. Rantaniittyjen kunnostuksessa testattiin maaleikkuun lisäksi ruovikon niittomurskausta. Ruokomassan hyötykäyttökokeissa testattiin kahden eri ruokolaadun eli tuoreen kesäruo’on ja kuivan talviruo’on esikäsittelyä ja hyötykäyttöä energiantuotannossa (poltto, biokaasutus) ja maataloudessa (maanparannusaine, viherlannoite, kuivike, katemateriaali). Maaseudun kehittämisohjelmaan tehtiin esityksiä tukimuotojen kehittämiseksi: rantaniittyjen kunnostuksen lisääminen ja hoidon laadun parantaminen, ruovikoiden vesileikkuut ravinteiden poistajina sekä ruokomassojen käyttö maan orgaanisen aineen lisääjänä. Hankkeen kokemusten mukaan yksi kustannustehokkaimmista hoito- ja käyttöketjuista on ruovikon leikkuu loppukesällä ja siitä kertyvän massan käyttö ranta-alueiden läheisillä pelloilla viherlannoitteena ja maanparannusaineena. Yhden hehtaarin ruovikon kesäleikkuulla poistetaan keskimäärin 80 kg typpeä ja 7 kg fosforia. Vesiensuojelullisten hyötyjen lisäksi leikkuulla parannetaan umpeenkasvusta kärsivien lajien elinoloja, lisätään rantojen vetovoimaisuutta ja edistetään luonnonhoitoyrittäjyyden edellytyksiä. Peltokäytössä käsittelyketju on lyhyt eikä se vaadi pitkiä kuljetusmatkoja. Ruokomassa kierrättää ravinteita takaisin pelloille ja parantaa maan rakennetta. Järviruo’on hyötykäytöllä ei pystytä kattamaan koko leikkuu- ja käyttöketjun kustannuksia. Leikkuusta ja hyötykäytöstä saatavien monien eri aineellisten ja aineettomien ekosysteemipalveluhyötyjen vuoksi toimintaan on tarpeen suunnata yhteiskunnan tukea ja luoda käytännön toteutusta edistäviä tukimuotoja. Kustannustehokkuutta voidaan edelleen parantaa laitteita ja menetelmiä kehittämällä.

Characterization and Investigation on Material Compatibilities of Building Integrated Photovoltaic Module Components

Building Integrated Photovoltaics (BIPV) are considered as the future of photovoltaic (PV) technology. The advantage of BIPV system is its multi-functionality; they fulfil the functions of a building envelope with the added benefit of generating power by replacing the traditional roofing and façade materials with PV that generate power. In this thesis, different types of PV cells and modules have been described in detail with their efficiencies and usage trends in the last decade. The different BIPV products for roof and façade are discussed in detail giving several examples. The electricity generation potential of BIPV in selected countries is compared with their actual electricity consumption. Further, the avoided greenhouse gas (GHG) emissions associated with electricity generation from traditional sources and transportation and distribution (T&D) losses are calculated. The results illustrate huge savings in GHGs. In BIPV different types of façade and backsheets are used. In this thesis, selected backsheets and façade were characterized in terms of their surface structure identification using infrared spectroscopy (FTIR-ATR), scanning electron microscopy with energy dispersive X-ray (SEM-EDX) and physical characterization using surface energy measurements. By using FTIR-ATR, surface polymeric materials were identified and with SEM-EDX, identification of the surface elements was possible. Surface energy measurements were useful in finding the adhesives and knowing the surface energies of the various backsheets and façade. The strength of adhesion between the facade and backsheets was studied using peel test. Four different types of adhesives were used to study the fracture pattern and peel tests values to identify the most suitable adhesive. It was found out that pretreatment increased the adhesive strength significantly.

Geology of the Gander Group, Gander River Ultramafic Belt and Davidsville Group in the Jonathan's Pond - Weir's Pond Area, northeast Newfoundland /

The study area is situated in NE Newfoundland between Gander Lake and the north coast and on the boundary between the Gander and Botwood tectonostratigraphic zones (Williams et al., 1974). The area is underlain by three NE trending units; the Gander Group, the Gander River Ultramafic Belt (the GRUB) and the Davidsville Group. The easternmost Gander Group consists of a thick, psammitic unit composed predominantly of psammitic schist and a thinner, mixed unit of semipelitic and pelitic schist with minor psammite. The mixed unit may stratigraphically overlie the psammitic unit or be a lateral facies equivalent of the latter. No fossils have been recovered from the Gander Group. The GRUB is a terrain of mafic and ultramafic plutonic rocks with minor pillow lava and plagiogranite. It is interpreted to be a dismembered ophiolite in thrust contact with the Gander Group. The westernmost Davidsville Group consists of a basal conglomerate, believed deposited unconformably upon the GRUB from which it was derived, and an upper unit of greywacke and slate, mostly of turbidite origin, with minor limestone and calcareous sandstone. The limestone, which lies near the base of the unit, contains Upper Llanvirn to Lower Llandeilo fossils. The Gander and Davidsville Groups display distinctly different sedimentological , structural and metamorphic histories. The Gander Group consists of quartz-rich, relatively mature sediment. It has suffered three pre-Llanvirn deformations, of which the main deformation, Dp produced a major, NE-N-facing recumbent anticline in the southern part of the study area. Middle greenschist conditions existed from D^ to D- with growth of metamorphic minerals during each dynamic and static phase. In contrast, the mineralogically immature Davidsville Group sediment contains abundant mafic and ultramafic detritus which is absent from the Gander Group. The Davidsville Group displays the effects of a single penetrative deformation with localized D_ and D_ features, all of which can be shown to postdate D_ in the Gander Group. Rotation of the flat Gander S- into a subvertical orientation near the contact with the GRUB and the Davidsville Group is believed to be a Davidsville D^ feature. Regional metamorphism in the Davidsville Group is lower greenschist with a single growth phase, MS . These sedimentological, structural and metamorphic differences between the Gander and Davidsville Groups persist even where the GRUB is absent and the two units are in contact, indicating that the tectonic histories of the Gander and Davidsville Groups are distinctly different. Structural features in the GRUB, locally the result of multiple deformations, may be the result of Gander and/or Davidsville deformations. Metamorphism is in the greenschist facies. Geochemical analyses of the pillow lava suggest that these rocks were formed in a back-arc basin. Mafic intrusives in the Gander Group appear to be the result of magraatism separate from that producing the pillow lava. The Gander Group is interpreted to be a continental rise prism deposited on the eastern margin of the Late Precambrian-Lower Paleozoic lapetus Ocean. The GRUB, oceanic crust possibly formed in a marginal basin to the west, is believed to have been thrust eastward over the Gander Group, deforming the latter, during the pre-Llanvirnian, possibly Precambrian, Ganderian Orogeny. The Middle Ordovician and younger Davidsville Group was derived from, and deposited unconformably on, this deformed terrain. Deformation of the Davidsville Group occurred during the Middle Devonian Acadian Orogeny.

Structural, stratigraphic and geochemical studies of the Horwood Peninsula - Gander Bay Area, Northeast Newfoundland /

The Horwood Peninsula - Gander Bay area is located at NE Newfoundland in the Botwood Zone (Williams et a1., 1974) or in the Dunnage Zone (Williams, 1979) of the Central Mobile Belt of the Newfoundland Appalachians. The area is underlain by Middle Ordovician to possible Lower Silurian rocks of the Davidsville and Indian Islands Groups, respectively. Three conformable formations named informally : the Mafic Volcanic Formation, the Greywacke and Siltstone Formation and the Black Slate Formation, have been recognized in the Davidsville Group. The Greywacke and the Black Slate Formations pass locally into a Melange Formation. From consideration of regional structure and abundant locally-derived mafic volcanic olisto- 1iths in the melange, it is considered to have originated by gravity sliding rather than thrusting. Four formations have been recognized in the Indian Islands Group. They mainly contain silty slate and phyllite, grey cherty siltstone, green to red micaceous siltstone and limestone horizons. Repetition of lithological units by F1 folding are well-demonstrated in one of formations in this Group. The major structure in this Group on the Horwood Peninsula is interpreted to be a synclinal complex. The lithology of this Group is different from the Botwood Group to the west and is probably Late Ordovician and/or Early Silurian in age. The effects of soft-sediment deformation can be seen from the lower part of the Davidsville Group to the middle part of the Indian Islands Group indicating continuous and/or episodic slumping and sliding activities throughout the whole area. However, no siginificant depOSitional and tectonic break that could be assigned to the Taconian Orogeny has been recognized in this study. Three periods of tectonic deformation were produced by the Acadian Orogeny. Double boudinage in thin dikes indicates a southeast-northwest sub-horizontal compression and main northeast-southwest sub-horizontal extension during the D1 deformation. A penetrative, axial planar slaty cleavage (Sl) and tight to isocJ.ina1 F1 folds are products of this deformation. The D2 and D3 deformations formed S2 and S3 fabrics associated with crenulations and kink bands which are well-shown in the slates and phyllites of the Indian Islands Group. The D2 and D3 deformations are the products of vertical and northeast-southwest horizontal shortening respectively. The inferred fault between the Ordovician slates (Davidsville Group) and the siltstones (Indian Islands Group) suggested by Williams (1963, 1964b, 1972, 1978) is absent. Formations can be followed without displacement across this inferred fault. Chemically, the pillow lavas, mafic agglomerates, tuff beds and diabase dikes are subdivided into three rock suites : (a) basaltic komatiite (Beaver Cove Assemblage), (b) tholeiitic basalt (diabase dikes), (c) alkaline basalt (Shoal Bay Assemblage). The high Ti02 , MgO, Ni contents and bimodal characteristic of the basaltic komatiite in the area are comparable to the Svartenhuk Peninsula at Baffin Bay and are interpreted to be the result of an abortive volcano-tectonic rift-zone in a rear-arc basin. Modal and chemical analyses of greywackes and siltstones show the trend of maturity of these rocks increasing from poorly sorted Ordovician greywackes to fairly well-sorted Silurian siltstones. Rock fragments in greywackes indicate source areas consisting of plagiogranite, low grade metamorphic rocks and ultramafic rocks. Rare sedimentary structures in both Groups indicate a southeasterly provenance. Trace element analyses of greywackes also reveal a possible island-arc affinity.

"Welcome to my life" : the experiences of single mothers who are the recipients of multiple state provided benefits

Abstract This research takes the lens of social reproduction as a starting point for an examination of the effects of recent social welfare reforms on the lives o.fsingle mothers. As the cumulative effects o.f diminishing state provided benefits take hold, tensions are heightened as single mothers internalize the insecurity of earning an income in 11 capitalist labour market, while trying to carry out all that is involved in social reproduction with inadequate means of survival. Through interviewing single mothers who are the recipients of mUltiple state provided benefits (social assistance, student loans, subsidized housing and subsidized childcare), this thesis illuminates the cOl1linued regulation of women in an effort to assure that social reproduction is occurring at the lowest cost possible. State provided benefits are set lip in such a way that it is near impossible for single mothers to make ends meet without entering the labour force or entering into co-residential relationships. This push towards the labour force and/or marriage via punitive welfare policies illuminates the devaluation of the labour that is done at home. Through interviewing 5 single mothers, I will demonstrate the extensive labour that goes into maintaining their households. In addition .J case managers are interviewed. The employees of social assistance, subsidized hOllsing, subsidized childcare and student loans, have much agency in deeming who is worthy of receiving benefits. The employees of these agencies have the ability to make these women's lives easier or more complicated by how the workers interpret the policy regulations. Social policies are of paramount importance in the quest for women's equality and thus have consequences for how women's daily lives are organized. The rules and regulations that govern the individual policies are complex and bureaucratic and have implications for the ways in which women must organize their lives in order to survive. The shifts in social policy have been guided by neo-liberal assumptions with a focus on individual responsibility and a market-modeled welfare state. The caring work that is involved in raising children to be productive in a capitalist society is ignored or devalued in current policies. The emphasis in each polic.:v is on getting women who receive benefits into the paid work force, with little facilitation or investment into the caring work these women do on a daily basis that in turn supports capitalism. Policies, such as social assistance, subsidized housing, subsidized childcare and student loans, are set up in such a way that ignores the reality of women's day-to-day lives and devalues the necessary work done at home. It takes an abundance of labour and strategizing for women to seek out necessary means of survival, labour that is amplified when a woman is dealing with mUltiple slate provided benefits.

Henry Hope & Sons of Canada Ltd. Letter, 1916

Henry Hope & Sons of Canada Ltd. were located at 45 King Street West, Toronto, Ont. at the writing of this letter in 1916. The company specialized in “weathertight casements in iron steel or gun-metal, unbreakable steel windows, fanlight opening-gear, leaded lights and stained glass, patent glass roofing, locks and door furniture, rainwater goods in cast lead and cast iron”. The letter is addressed to Mr. H.Y. [Harry Young] Grant, c/o Fenwick Farm, Lundy’s Lane, Niagara Falls, Ont. from R.W. Smith. The letter is in reply to a query about casement windows. Harry Young Grant (1860-1934), son of Sir James Alexander Grant and Maria Malloch of Ottawa, Ont. was a medical doctor specializing in the treatment of the eye, ear, nose and throat. After his retirement he became a member of the Niagara Parks Commission. He was married to Grace A. Smith, daughter of James R. Smith of Buffalo.

Johns-Manville (Canada) records, 1949-1977 (non-inclusive).

The Johns-Manville Company was founded in 1901with the merging of the H.W. Johns Manufacturing Company and the Manville Covering Company. Both companies made building materials using asbestos. The new company was based in New York, New York, and made products such as insulation and roofing materials, automotive sheet packing for cylinders, asbestos/cement, acoustical and magnesia products. Significant restructuring has occurred over the years as the company shifted from production of asbestos products to other types of building materials, such as fibre glass and forest products. Since 2001, the Johns-Manville Company has been owned by Berkshire Hathaway. The company began operations in Canada in 1918 in Asbestos, Quebec, where the Jeffrey Asbestos Mine was located. A Canadian plant opened in Port Union, Scarborough Township, in 1956, and another in North Bay, Ontario, in 1957. Both of these plants have since closed. The company currently has two plants in Canada, in Innisfail, Alberta, and Cornwall, Ontario.

Receipt from T.B. Stewart and Co. of New York

Receipt from T.B. Stewart and Co. of New York, manufacturers of Slate and Marble Mantels regarding payment on mantle, March 6, 1876.

"Appropriation" des processus de développement par les pays en développement? Une perspective des acteurs sociaux nationaux : étude de cas : Rwanda

L’« appropriation » par les pays en développement (PED) de leurs processus de développement forme la clef de voûte de la nouvelle approche de l’aide et de la coopération au développement telle que promue par la Déclaration de Paris (2005). Si ce passage vers l’« appropriation » vise à installer les PED « dans le siège du conducteur », il reste tout de même inscrit dans une relation d’aide. Or, la Déclaration de Paris pose cette « appropriation » comme le résultat d’un consensus et comme un principe devant être mis en oeuvre sur un terrain vierge via une série de mesures techniques préoccupées par une efficacité ou plutôt une efficience de l’aide. En s’intéressant à la perspective d’acteurs sociaux nationaux quant à cette question de l’ « appropriation » à partir d’une étude de cas c’est-à-dire d’un contexte précis, ici celui du Rwanda, cette thèse vise à démontrer que l’agenda et les politiques en matière de développement, dont la question de l’ « appropriation », ne peuvent être saisis dans un vide contextuel. En effet, ce que met en évidence la perspective des acteurs sociaux nationaux au Rwanda quant à cette question de l’ « appropriation », c’est leur réinscription de cette question dans le contexte du Rwanda post-génocide et dépendant de l’aide, et leur appréhension de celle-ci à partir de ce contexte. Ce contexte informe le récit de ces acteurs qui met en sens et en forme cette « appropriation ». Leur saisie de l’ « appropriation » se bâtit autour d’un double impératif dans le contexte du Rwanda post-génocide, un impératif d’une part de reconstruction socio-économique et d’autre part d’édification d’une nation, et ce, à la lumière des tensions ‘ethniques’ qui traversent et structurent historiquement l’espace politique et social rwandais et qui ont donné lieu au génocide de 1994.

Pilot Plant Studies On The Utilization Of Industrial Wastes For Industrial Bitumen Manufacture

The main objectives of the investigations reported in the present thesis are the following: (1) to find out some industrial wastes as cheaper additives to augment the air-blowing polymerization process of bitumen. This will bring down the cost of production of industrial bitumen which can be applied for the manufacture of bitumenous paints, roofing and flooring materials etc. (2) to find out suitable promoters for the above additives. This will bring down the consumption of the additives (3) to help in the industrial pollution control (4) to investigate the usefulness of the industrial bitumen produced in the production of bituminous paints (5) to find out thekinetic parameters of the reactions invovled with different additives. This is essential for the design, construction and operation of new industrial bitumen plants using the additives investigated. This will also enable us to establish the mechanism of the reactions involved in the process