Theses, in Comitiis publicis Harvardini Collegii quod est Cantabrigiae Nov-Anglorum, defensae & pro viribus propugnatae a Juvenibus in Artibus initiatis, [1660-1753]

The bound volume holds handwritten transcriptions of selected Harvard Commencement Theses copied by Isaac Mansfield (Harvard AB 1742). The manuscript volume holds only the Theses chosen for public disputation. The volume includes Theses transcriptions for which no original broadsides are known to still exists.

Nouveaux memoires touchant le Mexique ou la Nouvelle Espagne: recueillis sur les lieux avec une attention particulière par Mr. de Montségur, capitaine de vaisseaux du roy catolique pendant les annees 1707 et 1708 : manuscript, [17--]

Manuscript, in an unidentified hand, with revisions and corrections in a different hand [Monségur?].

Early Keyboard Music. A collection of pieces written for the virginal, spinet, harpsichord, and clavichord.

Mode of access: Internet.

Correspondance inédite d'Eusèbe Renaudot avec le cardinal François-Marie de Médicis (années 1705, 1706 et 1707)

Mode of access: Internet.

Der fall des hauses Stuart und die succession des hauses Hannover in Gross-Britannien und Irland, im zusammenhange der europäischen angelegenheiten von 1660-1714.

1. bd. Die zeit Carls II. von England von 1660-1674.--2. bd. Die zeit Carls II. von England von 1675-1685.--3. bd. Die zeit Jacobs II. von England vom februar 1685 bis zum märz 1688.--4. bd. Die katastrophe Jacobs II., die neue thronfolge und die allianz von 1689.--5. bd. Der grosse krieg von 1689 an bis zum aufbruche Wilhelms III. nach Irland, die kriegesjahre 1690 und 1691.--6. bd. Die kriegesjahre 1692, 1693 und 1694.--7. bd. Die kriegesjahre 1695, 1696, 1697, und der friede von Ryswyck.--8. bd. Die zeit der beiden theilungsverträge über die spanische monarchie bis zum tode Carls II., november 1700.--9. bd. Die zeit der vorbereitung und des abschlusses der grossen allianz von 7. september 1701 und die europäische lage der dinge bis zum tode Wilhelms III., 8./19. märz 1702.--10. bd. Die kriegsjahre 1702 und 1703.--11. bd. Die kriegsjahre 1704 und 1705.--12. bd. Die kriegsjahre 1706 und 1707.--13. bd. Die kriegsjahre 1708, 1709 und 1710.--14. bd. Die jahre 1711 bis 1714.

Praxis Stahliana, das ist Herrn Georg Ernst Stahls, konigl. Preussischen Hof-Rath und leib-medici Collegium practicum, welches theils von Ihm privatim in die Feder dictirt, theils von seinen damahligen Auditoribus aus dem Discurs mit besonderem Fleiss nachgeschrieben nunmehro aber aus dem Lateinischen ins Deutsche ubersetzt ... zum Druck befordet worden von D. Johann Storchen, alias Hulderico Pelargo ...

Mode of access: Internet.

:︠das ist, wohlgegründete teutsche Verskunst; oder eine nützliche und ausführliche Anleitung, wie in unser teutschen Muttersprache ein teutsches Gedichte zierlich und ohne Fehler könne gescriben und verfertigt werden, aufgesetzet von Johan Henrich Hadewig (Johann Heinrich Hadewig).

Mode of access: Internet.

Der Fall des Hauses Stuart und die Succession des Hauses Hannover in Gross-Britannien und Irland, im zusammenhangen der europäischen angelegenheiten von 1660-1714.

1. bd. Die Zeit Carls II. von England von 1660-1674.--2. bd. Die Zeit Carls II. von England von 1675-1685.--3 bd. Die Zeit Jacobs II. von England vom februar 1685 bis zum märz 1688.--4. bd. Die katastrophe Jacobs II., die neue thronfolge und die grosse allianz von 1689.--5. bd. Der grosse krieg von 1689 an bis zum aufbruche Wilhelms III. nach Irland, die kriegesjahre 1690 und 1691.--6. bd. Die kriegesjahre 1692, 1693 und 1694.--7. bd. Die kriegesjahre 1695, 1696, 1697, und der friede von Ryswyck.--8. bd. Die Zeit der beiden theilungsverträge über die spanische monarchie bis zum tode Carls II., november 1700.--9. bd. Die Zeit der vorbereitung und des abschlusse der grossen allianz vom 7. september 1701 und die europäische lage der dinge bis zum tode Wilhelms III., 8/19. märz 1702.--10. bd. Die kriegsjahre 1702 und 1703.--11. bd. Die kriegsjahre 1704 und 1705.--12. bd. Die kriegsjahre 1706 und 1707.--13. bd. Die kriegsjahre 1708, 1709 und 1710.--14. bd. Die jahre 1711 bis 1714.

[Johann Georg Schramm].

Handwritten purchase agreement for a barn in Merzbach, Franconia (photocopy of the original and typed transcript).

Reinhold Niebuhrin syntikäsitys

Reinhold Niebuhrin syntikäsitys rakentuu hänen ihmiskäsitykseensä kuuluvan dikotomian henki-luonto, sekä sitä sisällöllisesti vastaavan käsiteparin vapaus-rajallisuus, varaan. Ihmisen hengen kykyjä ovat transsendenssi yli luonnon, itsetranssendenssi sekä vapaus. Toisaalta ihminen on luontonsa kautta sidottu elollisen luonnon rajallisuuteen, vajavaisuuteen ja kuolevaisuuteen. Ihmisen rajallisuus on hengen kykyjen tavoin Jumalan luomisessa ihmiselle antama ominaisuus, ja siksi hyvä. Ihmisen asema rajallisena ja vapaana, eli ihmisen ristiriita antaa hänelle aiheen synnin tekemiseen. Tämä ihmisen ristiriita ei kuitenkaan ole synnin syy. Ihmisen asema luonnon ja hengen rajapinnassa saa hänet levottomaksi. Levottomuus on ihmisen ristiriidan väistämätön seuralainen ja samalla synnin sisäinen ennakkoehto. Raamatun lankeemuskertomus on Niebuhrin mukaan myytti, joka kuvaa symbolisesti ihmisen lankeamista syntiin. Lankeemusmyyttiä ei pidä tulkita kirjaimellisesti eikä kausaalisesti, sillä tällöin se menettää todellisen merkityksensä. Lankeemusmyytin mukaan ihmisen pahaa edeltää pahan voima, eli paholainen. Koska paholainen lankesi ennen ihmistä, ihmisen synti ei seuraa väistämättä ihmisen tilanteesta vapaana ja rajallisena. Ihmisen synti ei myöskään ole silkkaa perverssiyttä, tietoista pahan tekemistä ja Jumalan vastaista uhmaa. Ihmisen vapaus ja rajallisuus muuttuvat kiusaukseksi vasta, kun ne on tulkittu väärin. Ihmisen tekoa edeltävä pahan voima ehdottaa tätä tulkintaa ihmiselle. Niebuhr kuvaa Kierkegaardilta lainaamillaan ilmauksilla, kuinka 'synti asettaa itsensä' ja 'synti edellyttää itsensä'. Hän puhuu myös 'synnin laadullisesta hypystä'. Syntiä ei koskaan voi johtaa tietystä tilanteesta nousevasta kiusauksesta. Itsensä asettava synti on ihmisen oma synti. Synti edellyttää itsensä tarkoittaa, että kaikkea syntiä edeltää epäuskon synti. Ilman epäuskoa ihmisen levottomuus ei johtaisi syntiin. Niebuhrin metodinen tukeutuminen Kierkegaardiin ei ole johdonmukaista, mistä osittain johtuu, että hänen käsityksensä ihmisen syntiin lankeamisesta on ristiriitainen. Niebuhr sotkee myytti- ja historiapuheen keskenään. Ihmisen tietoisuus ja vapaus ovat edellytys sille, että ihminen ylipäänsä voi tehdä syntiä. Niebuhr torjuu perinteisen kristillisen näkemyksen, jonka mukaan lankeemus merkitsi radikaalia muutosta ihmisen tahdon vapauteen. Ihmisen huomio, ettei hän kykene tekemään valintaa hyvän ja pahan välillä, on Niebuhrin mukaan merkittävin osoitus ihmisen vapaudesta. Ihmisen tietoisuus synnistään ei koskaan ole täydellistä. Ihminen ei tee syntiä täysin tietoisesti ja harkitusti. Toisaalta ihmisen osittainen tietämättömyys synnistään on synnin seuraus. Voidakseen jatkaa synnin tekemistä, eli voidakseen pitäytyä kohtuuttomassa itserakkaudessaan, ihmisen on petettävä ensin itseään, sitten toisia ihmisiä. Niebuhr määrittelee hyvin pidättyväisesti näkemyksensä perisynnistä. Perisynti on ennen kaikkea ihmisen taipumus synnin tekemiseen. Synti on peräisin ihmisen tahdon viasta. Toisaalta Niebuhrin mukaan ihminen tekee väistämättä syntiä. Niebuhr on muutamissa yhteyksissä varovaisesti sillä kannalla, että ihmisen luonto on synnin seurauksena turmeltunut. Toisissa yhteyksissä hän torjuu tällaisen näkemyksen. Niebuhrin näkemys synnin väistämättömyydestä sekä näkemys ihmisen tahdon viasta jäävät jossain määrin irrallisiksi osiksi hänen ihmiskäsityksessään. Ihmisen synti on ylpeyttä ja aistillisuutta. Ihmisellä on taipumus kieltää joko rajallisuutensa tai vapautensa. Kieltäessään rajallisuutensa hän lankeaa ylpeyteen. Kieltäessään vapautensa hän lankeaa aistillisuuteen. Ylpeyden muotoja on neljä: vallanylpeys, tiedonylpeys, moraalinen ylpeys ja hengellinen ylpeys. Aistillisuudessa on kolme vaihetta. Aistillisuus on itserakkautta, yritystä paeta itseä toiseen ihmiseen tai luontoon sekä kolmanneksi pakoa tyhjyyteen ja tiedostamattomuuteen. Synti ja syyllisyys liittyvät väistämättä seksiin. Seksi on aistillisuuden elävin ilmaus ja samalla ihmisen luovuuden kliimaksi. Niebuhr pitää ihmisyhteisöjä yksilöiden ohella rajallisessa mielessä synnin subjekteina. Yhteisöillä on yksilöiden tavoin henki ja luonto, sekä itsetranssendenssin elimiä. Niebuhr pitää yhteisöjä yksilöitä moraalisesti pahempina. Yhteisöt aiheuttavat yksilöitä enemmän objektiivista pahaa. Niebuhr kritisoi syntikäsityksensä pohjalta liberalismiksi kutsumaansa ajattelua. Liberalismin perustana on Niebuhrin mukaan kehityksen idea, joka on perusteetonta optimistista uskoa täydellistyvään maailmaan ja uskoa historiaan itsensä lunastavana prosessina. Niebuhrin mukaan kaikki vallankäyttö elämässä johtaa sortoon ja epäoikeudenmukaisuuteen. Sen vuoksi yhteisöjä on hallittava voimien balanssilla sekä hallituksella. Nämä tekijät on mahdollista ottaa pätevästi huomioon vain demokratiassa. Niebuhr näkee kirkon silkkana ihmisyhteisönä, jolle on kuitenkin suotu evankeliumi. Hän korostaa kirkon syntisyyttä, muttei ollenkaan sen pyhyyttä.

Pietismin kuva - ikkuna yksityiseen hengellisyyteen : Johann Arndtin opetukset pietistisen embleemin perustana

The image of Pietism a window to personal spirituality. The teachings of Johann Arndt as the basis of Pietist emblems The Pietist effect on spiritual images has to be scrutinised as a continuum initiating from the teachings of Johann Arndt who created a protestant iconography that defended the status of pictures and images as the foundation of divine revelation. Pietist artworks reveal Arndtian part of secret, eternal world, and God. Even though modern scholars do not regarded him as a founding father of Pietism anymore, his works have been essential for the development of iconography, and the themes of the Pietist images are linked with his works. For Arndt, the starting point is in the affecting love for Christ who suffered for the humankind. The reading experience is personal and the words point directly at the reader and thus appear as evidence of the guilt of the reader as well as of the love of God. Arndt uses bounteous and descriptive language which has partially affected promoting and picturing of many themes. Like Arndt, Philipp Jakob Spener also emphasised the heart that believes. The Pietist movement was born to oppose detached faith and the lack of the Holy Ghost. Christians touched by the teachings of Arndt and Spener began to create images out of metaphors presented by Arndt. As those people were part of the intelligentsia, it was natural that the fashionable emblematics of the 17th century was moulded for the personal needs. For Arndt, the human heart is manifested as a symbol of soul, personal faith or unbelief as well as an allegory of the burning love for Jesus. Due to this fact, heart emblems were gradually widely used and linked with the love of Christ. In the Nordic countries, the introduction of emblems emanated from the gentry s connections to the Central Europe where emblems were exploited in order to decorate books, artefacts, interiors, and buildings as well as visual/literal trademarks of the intelligentsia. Emblematic paintings in the churches of the castles of Venngarn (1665) and Läckö (1668), owned by Magnus Gabriel De la Gardie, are one of the most central interior paintings preserved in the Nordic countries, and they emphasise personal righteous life. Nonetheless, it was the books by Arndt and the Poet s Society in Nurnberg that bound the Swedish gentry and the scholars of the Pietist movement together. The Finnish gentry had no castles or castle churches so they supported county churches, both in building and in maintenance. As the churches were not private, their iconography could not be private either. Instead, people used Pietist symbols such as Agnus Dei, Cor ardens, an open book, beams, king David, frankincense, wood themes and Virtues. In the Pietist images made for public spaces, the attention is focused on pedagogical, metaphorical, and meaningful presentation as well as concealed statements.

La traducción vista desde la perspectiva del concepto de "literatura universal" de Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832)

Eguíluz, Federico; Merino, Raquel; Olsen, Vickie; Pajares, Eterio; Santamaría, José Miguel (eds.)

Johann Heinrich von Thünen: Leben und Werk des Namenspatrons des neuen Bundesforschungsinstituts für Ländliche Räume, Wald und Fischerei

A new concept for resource oriented federal research within the competence of the German Ministry of Food, Agriculture and Consumer Protection was implemented in 2008. The Johann Heinrich von Thünen-Institute, Federal Research Institute for Rural Areas, Forestry and Fisheries is one of 4 newly established large scale federal research institutions. It comprises the former Federal Research Centre for Fisheries, the Federal Research Centre for Forestry and Forest Products and large parts of the Federal Agricultural Research Centre. The institute is named after Johann Heinrich von Thünen, a famous national economist and social reformer of the 19th century. He developed the first serious treatment of spatial economics (the so-called Thünen rings) and the basics of the theory of the natural pay.