Pietismin kuva - ikkuna yksityiseen hengellisyyteen : Johann Arndtin opetukset pietistisen embleemin perustana

The image of Pietism a window to personal spirituality. The teachings of Johann Arndt as the basis of Pietist emblems The Pietist effect on spiritual images has to be scrutinised as a continuum initiating from the teachings of Johann Arndt who created a protestant iconography that defended the status of pictures and images as the foundation of divine revelation. Pietist artworks reveal Arndtian part of secret, eternal world, and God. Even though modern scholars do not regarded him as a founding father of Pietism anymore, his works have been essential for the development of iconography, and the themes of the Pietist images are linked with his works. For Arndt, the starting point is in the affecting love for Christ who suffered for the humankind. The reading experience is personal and the words point directly at the reader and thus appear as evidence of the guilt of the reader as well as of the love of God. Arndt uses bounteous and descriptive language which has partially affected promoting and picturing of many themes. Like Arndt, Philipp Jakob Spener also emphasised the heart that believes. The Pietist movement was born to oppose detached faith and the lack of the Holy Ghost. Christians touched by the teachings of Arndt and Spener began to create images out of metaphors presented by Arndt. As those people were part of the intelligentsia, it was natural that the fashionable emblematics of the 17th century was moulded for the personal needs. For Arndt, the human heart is manifested as a symbol of soul, personal faith or unbelief as well as an allegory of the burning love for Jesus. Due to this fact, heart emblems were gradually widely used and linked with the love of Christ. In the Nordic countries, the introduction of emblems emanated from the gentry s connections to the Central Europe where emblems were exploited in order to decorate books, artefacts, interiors, and buildings as well as visual/literal trademarks of the intelligentsia. Emblematic paintings in the churches of the castles of Venngarn (1665) and Läckö (1668), owned by Magnus Gabriel De la Gardie, are one of the most central interior paintings preserved in the Nordic countries, and they emphasise personal righteous life. Nonetheless, it was the books by Arndt and the Poet s Society in Nurnberg that bound the Swedish gentry and the scholars of the Pietist movement together. The Finnish gentry had no castles or castle churches so they supported county churches, both in building and in maintenance. As the churches were not private, their iconography could not be private either. Instead, people used Pietist symbols such as Agnus Dei, Cor ardens, an open book, beams, king David, frankincense, wood themes and Virtues. In the Pietist images made for public spaces, the attention is focused on pedagogical, metaphorical, and meaningful presentation as well as concealed statements.

Pietismin vaikutusta uskonnollisiin kuviin ei ole taidehistoriassa aikaisemmin tutkittu. Pietismi oli aluksi marginaalinen liike, joka kehittyi kirkkoa kritisoivaksi, kielletyksi lahkoksi. Myöhemmin pietismin opetukset henkilökohtaisesta uskonsuhteesta Jeesukseen levisivät laajalle ja niiden perustalta syntyivät kirkon herätysliikkeet. Tästä syystä pietismin tutkiminen on tärkeää ja liikkeen parissa levinneillä kuvilla on paljon annettavaa. Väitöstutkimus Pietismin kuvat paljastaa 1600-luvulla virinneen symbolien käytön liikkeen yhteydessä. Henkilökohtaisen hurskauselämän muodot levisivät aluksi aatelin ja oppineiden parissa. Aateli omaksui uskonsa ilmentäjiksi kuvaa ja tekstiä yhdistävän symbolikuvan, embleemin. Embleemit olivat 1600-luvulla suosittuja ja niitä käytettiin kaikkialla. Embleemien tutkimus suomalaisessa taidehistorian tutkimuksessa on ollut vähäistä, mutta kansainvälisesti 2000-luku on merkinnyt laajan tutkimusinnostuksen syntymistä. Kiinnostus embleemien ja symboliikan eri muotoihin virisi viimeistään Dan Brownin Da Vinci -koodin myötä. Ihmiset ovat havahtuneet näkemään ympärillään heraldisia kuvia ja vapaamuurarien symboleita. Nykyihmisen symbolien lukutaito on kuitenkin olematon huolimatta siitä, että graffiteissa, tatuoinneissa ja populaarikulttuurissa merkkejä suorastaan viljellään. Suurin osa nykyisin käytetyistä symboleista on samoja, joita on käytetty vuosisatoja. Henkilökohtainen hurskauselämä koki heräämisen saksalaisen teologin Johann Arndtin opetusten myötä 1500-luvun lopulla. Hän kirjoitti protestanttisen kuvaopin, joka puolusti kuvien asemaa Jumalan ilmoituksen lähteenä. Kuvat paljastavat Arndtin ajatusten mukaisesti osan salatusta, tuonpuoleisesta maailmasta ja Jumalasta. Arndtin tavoin myös pietistisen liikkeen perustaja Philipp Jakob Spener korosti sydämen uskoa. Arndtin ja Spenerin opetusten koskettamat kristityt alkoivat tehdä kuvia Arndtin kielikuvista. Arndtille sydän näyttäytyy sielun, henkilökohtaisen uskon tai epäuskon symbolina ja palavan Jeesus-rakkauden vertauskuvana. Tästä syystä sydänembleemit otettiin halukkaasti käyttöön. Muita pietistien käyttöön ottamia symboleita ovat karitsa, avoin kirja, valonsäteet, kuningas Daavid, suitsukkeet, puuaiheet ja hyveiden allegoriat. Julkisiin tiloihin tehdyissä pietistisissä kuvissa mielenkiinto kohdistuu pedagogiseen, vertauskuvalliseen ja merkitysrikkaaseen esittämiseen sekä peiteltyyn kannanottoon. Pietismi ja sen synnyttämä kuvamaailma levisi myös Suomessa, erityisesti Itä-Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja Pohjanmaalla.