Walter and Freddy Godshaw (Gottschalk) with their uncle Ernst Meyerhof; London, England.

From left to right: Walter Godshaw, Ernst Meyerhof, and Freddy Godshaw

Ernst Gottschalk sitting in a car petting his dog Whip; London, England.

Digital Image

Portrait of Ralph and Joan Grahme with Ralph's sister Ilse Schuster nee Gottschalk and her husband James at restaurant "Old Vienna"; London, England.

Left to right: Ralph Grahme, Joan Grahme, Ilse Schuster nee Gottschalk, and James Schuster;

Ruth Weiss nee Stern with Annette, Meir, and David Weiss at Mortimer Hill Farm; Mortimer, England.

Digital Image

Alice Burlin nee Molling, Therese Gottschalk nee Molling, and Line Stern nee Wallerstein at Alice Burlins's home; Linton near Cambridge, England.

Digital Image

Ruth Weiss nee Stern with Annette, Meir, and David Weiss at Mortimer Hill Farm; Mortimer, England..

Digital Image

Wedding portrait of Freddy Gottschalk and Barbara Joan Doble with guests; Welwyn Garden City, England.

Portrait includes a number of family members who were able to get to England before the war and who chose to remain there.

Herbert Reiss with his wife Trude Loewy on the beach in England Portraits Couples

Digital Image

Memoirs of an immigrant and his ashtray

The memoirs were written in 1999. Childhood memories in a small town in Lower Austria. Passion for playing football (soccer). Recollections of daily life with rituals of coffeehouse visits and family dinners in the countryside. First experiences of antisemitism in the mid 1930s. Rising Nazi movement and illegal meetings in the local community. Annexation of Austria in 1938. First encounters with anti-Jewish regulations and discrimination by neighbors and acquaintances. Walter experienced severe difficulties at school and was frequently insulted and beaten up. Decision to leave school. The family was forced to leave Eggenburg soon thereafter, and the town declared itself "Judenfrei" (free of Jews). Move to Vienna, where they stayed with relatives. Walter, who had been brought up as a Catholic, suddenly saw himself confronted with orthodox Jewish people of different customs. Increasing restrictions for Jews. Walter was enrolled in a program at the Vienna Jewish community to learn carpentry. Recollections of the terror of Kristallnacht. Walter and his brother Ludwig were signed up for a children transport to England by the Quaker organization and left Vienna in December 1938. Difficult feeling to depart from their parents. Arrival in Harwige. They were taken to a camp in Lowestoft. Cultural differences. Walter and his brother were sent to a training farm in Parbold. Simple living conditions and difficult circumstances. Farm work and school lessons. Outbreak of the war. Scarce news of their parents, who tried to leave for Argentina. Walter's older brother Ludwig was sent to an internment camp in Adelaide, Australia. After two years he volunteered in the Pioneer Corps and returned to England. In 1941 their parents finally managed to emigrate to Argentina. Walter decided to join them, and in 1943 he left for Buenos Aires. During the passage on the Atlantic the ship was sunk by a German submarine. Rescue by the US Army. Continuation of his trip via New York.

The Gate, Internment camp at Huyton, near Liverpool.

Signed and dated lower right. See also 78.1689

"Towards 'a real reunion'?" : Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951

Mika KT Pajusen väitös "Towards 'a real reunion'?" – Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951 on yleiseen kirkkohistoriaan lukeutuva tutkimus Englannin kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välisistä suhteista Aleksi Lehtosen arkkipiispakaudella 1945–1951. Suhteita on tutkittu kolmesta näkökulmasta: ekumeenisesta, poliittisesta ja kirkkopoliittisesta. Tutkimuskausi alkaa pastori H.M. Waddamsin joulukuussa 1944 Suomeen tekemän vierailun jälkimainingeista ja päättyy arkkipiispa Lehtosen kuolemaan pääsiäisenä 1951. Kirkollisten suhteiden kehitystä rytmittivät lukuisat vierailut, jotka osoittivat Englannin kirkon asenteen muuttumisen sodan aikaisesta neuvostomyönteisyydestä kylmän sodan aikaiseen täysin vastakkaiseen kantaan. Englantilaiset vieraat kohtasivat Suomessa sekä kirkon että yhteiskunnan ylimmän johdon. Molemmat maat olivat valmiita tukemaan hyviä kirkollisia suhteita tilanteen niin salliessa, joskaan eivät kovin suunnitelmallisesti. Suomen evankelis-luterilainen kirkko käytti hyviä suhteita Englannin kirkkoon saadakseen tukea ja ymmärrystä omalle kirkolleen ja yhteiskunnalleen kokemaansa Neuvostoliiton uhkaa vastaan erityisesti vaaran vuosina 1944–1948. Englannin kirkko halusi tukea suomalaista sisarkirkkoaan, mutta varoi, ettei tuottaisi tuellaan enemmän haittaa kuin hyötyä suhteessa Neuvostoliittoon. Sodan jälkeinen ekumeeninen jälleenrakentaminen lähensi kirkkoja toisiinsa. Lehtonen pyrki jatkamaan 1930-luvun kirkkojen välisiä, ehtoollisvieraanvaraisuuden saavuttaneita neuvotteluita kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Häntä motivoi sekä evankelis-katolinen teologia että pyrkimys tukea oman maan ja kirkon läntisiä yhteyksiä. Tämä haastoi Englannin kirkon ekumeenisen linjan, joka Suomen kirkon sijasta pyrki jatkamaan neuvotteluja Tanskan, Norjan ja Islannin luterilaisten kirkkojen kanssa, joilla ei vielä ollut virallista ekumeenista sopimusta Englannin kirkon kanssa. Lehtosen pyrkimyksistä huolimatta Englannin kirkko päätyi jättämään Suomen tilanteen hautumaan. Sillä se tarkoitti suhteiden koetinkivenä olleen historiallisen piispuuden leviämistä läpi Suomen kirkon ennen kuin katsoi olevansa valmis jatkamaan kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Molemmissa kirkoissa vaikutti pieni, innokkaiden, lähempiä suhteita toivoneiden kirkollisten vaikuttajien ydinjoukko. Englantilaisia Suomen-ystäviä motivoi tarve auttaa Suomea hankalassa poliittisessa tilanteessa. Suomessa arkkipiispa Lehtonen tuki korkeakirkollista liturgista liikettä, jolla oli läheinen yhteys anglikaanisuuteen, mutta joka sai vastaansa vanhoilliset pietistit. Suomen kirkon yleinen mielipide asettui etupäässä pietistiselle kannalle, jolle anglikaanisuus näyttäytyi teologisesti sekä liian katolisena että liian reformoituna. Kirkolliset suhteet tasaantuivat vuoden 1948 Lambeth-konferenssin jälkeen, joka rohkaisi anglikaanisia kirkkoja hyväksymään 1930-luvun neuvottelujen lähempiin kirkollisiin suhteisiin tähtäävät suositukset. Lehtonen näytti tyytyvän tähän. Samaan aikaan lähempää kirkollista kanssakäymistä tukenut ekumeeninen jälleenrakennus tuli tiensä päähän. Lehtonen jatkoi läheisempien suhteiden edistämistä, mutta hänen intonsa hiipui yhdessä heikkenevän terveydentilan kanssa. Osoituksena Lehtosen linjan kapeudesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoista ei löytynyt hänen kuoltuaan ketään, joka olisi jatkanut hänen aktiivista anglikaanimyönteistä linjaansa.

The wanderings of a social type in eighteenth-century England and France

Eguíluz, Federico; Merino, Raquel; Olsen, Vickie; Pajares, Eterio; Santamaría, José Miguel (eds.)

Residential Docks and Piers: Inventory of laws, regulations, and policies for the New England region

While the homes threatened by erosion and the developer illegally filling in marshlands are the projects that make the headlines, for many state regulatory programs, it’s the residential docks and piers that take up the most time. When is a dock too long? What about crossing extended property lines? And at what point does a creek have too many docks? There are no easy answers to these questions. At the request of the Georgia Coastal Management Program, the National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA) Coastal Services Center published in April 2003 an inventory of residential dock and pier management information for the southeastern U.S. This inventory builds upon that effort and includes five New England states and one municipality: Connecticut, Maine, Massachusetts, New Hampshire, Rhode Island, and the Town of Falmouth, Massachusetts. Federal laws, state laws and regulations, permitting policies, and contact information are presented in a tabular format that is easy to use. (PDF contains 16 pages)

Distribution of Atlantic menhaden, Brevoortia tyrannus, purse-seine sets and catches from southern New England to North Carolina, 1985-96

Sets and catches of Atlantic menhaden, Brevoortia tyrannus, made in 1985-96 by purse-seine vessels from Virginia and North Carolina were studied by digitizing and analyzing Captain's Daily Fishing Reports (CDFR's), daily logs of fishing activities completed by captains of menhaden vessels. 33,674 CDFR's were processed, representing 125,858 purse-seine sets. On average, the fleet made 10,488 sets annually. Virginia vessels made at least one purse-seine set on 67%-83% of available fishing days between May and December. In most years, five was the median number of sets attempted each fishing day. Mean set duration ranged from 34 to 43 minutes, and median catch per set ranged from 15 to 30 metric tons (t). Spotter aircraft assisted in over 83% of sets overall. Average annual catch in Chesapeake Bay (149,500 t) surpassed all other fishing areas, and accounted for 52% of the fleet's catch. Annual catch from North Carolina waters (49,100 t) ranked a distant second. Fishing activity in ocean waters clustered off the Mid-Atlantic states in June-September, and off North Carolina in November-January. Delaware Bay and the New Jersey coast were important alternate fishing grounds during summer. Across all ocean fishing areas, most sets and catch occurred within 3 mi. of shore, but in Chesapeake Bay about half of all fishing activity occurred farther offshore. In Virginia, areas adjacent to fish factories tended to be heavily fished. Recent regulatory initiatives in various coastal states threaten the Atlantic menhaden fleet's access to traditional nearshore fishing grounds. (PDF file contains 26 pages.)