Tutkijan rooli muistitietoetnografiassa

Ajankohtaista: Lectio praecursoria Itä-Suomen yliopistossa 23.1.2010.

Välittäjäorganisaation rooli innovaatioverkostossa ja sen luottamuksen rakentumisessa

Tämä tutkimus tarkastelee välittäjäorganisaation roolia innovaatioverkos-tossa ja innovaatioverkoston luottamuksen rakentumisessa. Tavoitteena on etsiä, mitkä tekijät rakentavat luottamusta innovaatioverkoston ja välit-täjäorganisaation toiminnassa sekä selvittää innovaatioverkoston ja välittäjäorganisaation luottamuksen välistä suhdetta Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka teoriaosuus koostui luottamusta rakentavista tekijöistä ja innovaatioverkoston sekä välittäjäorganisaation luottamusta tutkineesta kirjallisuudesta. Empiirinen materiaali koostui kahdeksan vuotta toimineen innovaatioverkoston jäsenten ja asiakkaiden haastatteluista ja täydentävistä kyselyistä Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että luottamus perustuu yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, joiden tulee olla avointa, rehellistä, tasapuolista ja keskustelevaa. Välittäjäorganisaation, joka edustaa innovaatioverkostoa sen ulkopuolella, luottamuksen rakentumiseen vaikuttaa, kuinka se onnistuu roolissaan verkoston johtajana ja orkesteroijana. Innovaatioverkoston sisäinen luottamus rakentuu sen jäsenten roolikäyttäytymisestä ja siitä kuinka koko verkosto käyttäytyy.

Luottamuksen rooli hiljaisen tietämyksen jakamisessa

Pro gradu – tutkielman tavoitteena oli tutkia luottamuksen roolia hiljaisen tietämyksen jakamisessa. Työn teoreettisena tavoitteena oli selvittää luottamuksen tukemisen ja rakentamisen keinoja hiljaisen tietämyksen jakamisen tueksi yhdistämällä hiljaista tietämystä ja luottamusta koskeva kirjallisuus. Empiirisen tutkimuksen tavoitteena oli tuoda teoria käytännön tasolle ja selvittää miten hiljaisen tietämyksen jakamista voidaan edistää luottamuksen avulla. Tässä tutkimuksessa on käytetty menetelmätriangulaatiota empiirisen aineiston tutkimusmenetelmänä yhdistämällä kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen tutkimusote. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelujen ja kyselyn avulla. Empiirisen tutkimuksen kohteena oli hiljaisen tietämyksen jakaminen tiimikontekstissa ja luottamuksen rooli siinä. Tutkimuksen perusteella saatiin selkeä kuva siitä, mihin hiljaisen tietämyksen jakamisen tekijöihin luottamus vaikuttaa ja millaisia seuraamuksia luottamuksella on hiljaisen tietämyksen jakamiseen. Tutkimuksen tulokset tukivat aiempia empiirisiä tutkimustuloksia tunnepohjaisen ja järkiperäisen luottamuksen osalta. Tässä tutkimuksessa tulokset myös osoittivat, että luottamuksen merkitys tiimin toimintaan, hiljaisen tietämyksen jakamiseen, yhteistyöhön, sitoutumiseen sekä motivaatioon on merkittävä. Tämä on hyvä tiedostaa ja siihen tulee kiinnittää tietoisesti huomiota koko organisaation kehittämisen työkaluna.

Yliopiston rooli sopimustutkimukseen liittyvässä sopimusverkossa korkeakoulukeksintölain aikana

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää yliopistoissa toteutettujen sopimustutkimushankkeiden osapuolten väliset keskinäiset oikeudet ja velvollisuudet korkeakoulukeksintölain aikana. Tarkastelu tehdään pääosin yliopiston näkökulmasta ja apuna käytetään sopimusverkkoajattelua. Tutkimus on toteutettu tutkimuksen luonteen ja laajuuden vuoksi pääosin kirjallisuustutkimuksena. Korkeakoulukeksintölaki on selkeyttänyt yliopistotutkimukseen liittyvää oikeudellista tilaa tuodessaan yliopiston tutkimushenkilöstön ja muissa organisaatioissa työskentelevien tutkijoiden oikeudet ja velvollisuudet lähemmäksi toisiaan. Yliopistolla on haastava rooli sopimustutkimukseen liittyvän sopimusverkon keskiössä. Sen täytyy huolehtia, että tutkimushankkeissa mukana olevien tahojen kanssa tehdyt sopimukset eivät ole ristiriidassa keskenään ja että se pystyy täyttämään velvollisuutensa kaikkia sopimuskumppaneitaan kohtaan.

Kielen rooli "kielikiistoissa"?

Kirjallisuusarvostelu

Hippokampuksen theta-aktiivisuuden rooli klassisessa silmäniskuehdollistamisessa kaneilla

Miriam S. Nokian väitöskirja The role of the hippocampal theta activity in classical eyeblink conditioning in rabbits (Jyväskylän yliopisto 2009).

Luottamuksen rooli sidosryhmäyhteistyössä - Case: uuden teollisen yrityksen perustaminen

This study examines the role of trust in collaboration between stakeholders when establishing a new industrial company in Finland. Small and medium size company has been established about four years ago and nowadays it employs some tens of employees. Company is handled in this study as anonymous. Growth of the company has been fast, which means that stakeholder collaborations have been successful. The aim of the study is to examine what is the relation between trust and risk while establishing a new company. Secondly, the study examines what are the key expectations of the trust of new company. Third aim of this study is to examine how founders could build up trust among stakeholders The theoretical part of this qualitative research was done by using the theme interviews. The empirical material consisted of theme interviews of 8 persons, who are representing stakeholders of the new industrial company. The results of this study suggest that, when establishing an industrial company with aggressive growth plan, process is vulnerable and trust is having an important role. Stakeholders made some risk studies comparing to trust. Stakeholders were dependent of each others. Founder team consisted of trusted persons, which helped to have success in establishment process. Members of founder team have created all the elements of trust: honest, technical competence and attitude & behavior.

Suomalaisen panssarintorjuntataktiikan kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen

Panssarintorjunnalla on erityisesti toisesta maailmansodasta lähtien aina kylmän sodan päättymiseen saakka ollut merkittävä rooli taistelukentillä. Syynä tähän on ollut panssarivaunujen ja muiden panssaroitujen ajoneuvojen voimakas tekninen kehitys ja massamainen käyttö. Panssarintorjuntataktiikan tutkimus on edellä mainituista syistä mielekäs osa muuta taktiikan tutkimusta ja välttämätön osa taktiikan kokonaisuuden ymmärtämiseksi. Tutkimuksen pääkysymyksenä on selvittää suomalaisen jalkaväen panssarintorjuntataktiikan keskeiset periaatteet 1940–1980 luvuilla, eli toisen maailmansodan päättymisestä kylmän sodan päättymiseen saakka. Alakysymyksinä on selvittää miten panssarintorjuntaelimet oli organisoitu ja millainen aseistus niillä oli, mitkä olivat panssarintorjuntaelinten käyttöperiaatteet sekä miten panssarintorjunta liittyi muuhun toimintaan tai tulenkäyttöön. Tutkimus on aineistolähtöinen. Tutkimusote on kirjallisuusanalyysi. Tutkimuksen aineiston keräysmenetelmänä on asiakirja- ja kirjallisuustutkimus. Aineistoanalyysimenetelmänä on induktiivinen päättely, minkä perusteella saadaan vastaukset tutkimuskysymyksiin ja tehdään kokonaisuutta koskevat johtopäätökset. Tutkimuksen tärkeimmät lähderyhmät ovat arkistolähteet, ohjesäännöt ja aiempi tutkimus. Tärkeimpiä arkistolähteitä ovat Sotakorkeakoulun ja Taistelukoulun arkistot. Tärkeimpiä ohjesääntölähteitä ovat panssarintorjuntayksiköiden taistelua koskevat ohjesäännöt, jalkaväen taisteluohjesäännöt, kenttäohjesäännöt sekä yhtymän taistelua koskevat ohjesäännöt. Aiemman tutkimuksen arvo lähteenä on lähinnä muuta lähdemateriaalia vahvistava ja alkuperäislähteelle ohjaava. Panssarintorjuntataktiikan muotoutumiseen vaikuttivat erityisesti oletetun vastustajan, Neuvostoliiton, yhtymän kokoonpano ja taktiikka. Jatkosodan loppuvaiheessa ja pian sen jälkeen suomalaisen panssarintorjunta koki suuren murroksen. Sodan jälkeen taktiset havainnot koottiin panssarintorjunnan taktisiksi periaatteiksi. Panssarintorjunnan taktisina periaatteina korostettiin taistelumaaston oikeaa valintaa, painopisteen luomista ja keskitettyä tulenkäyttöä, torjunnan syvyyttä, aktiivisuutta, joustavuutta ja liikkuvuutta, riittävien reservien varaamista, suunnitelmallista yhteistoimintaa kaikkien aselajien kanssa, keskitettyä suunnittelua ja johtamista, sekä 1980-luvulta alkaen panssarintorjunnan etupainoisuutta. Lopputuloksen voidaan todeta olleen varsin onnistuneen, sillä taktisissa periaatteissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia koko tutkimuksen kohteena olevana ajanjaksona. Panssarintorjunnasta kyettiin luomaan kaikkia aselajeja koskeva suunnitelmallinen ja keskitetysti johdettu kokonaisuus. Panssarintorjuntaorganisaatioiden kehittäminen oli koko ajan alisteinen aseistuksen määrälle ja laadulle. Aseiden määrän ja laadun suhde oletettuun vastustajaan verrattuna vaihteli eri ajanjaksoina, mutta lähtökohtaisesti aseistus koettiin riittämättömäksi. Tästä syystä organisaatioiden kehittämistä ei kyetty tekemään vain taktisten ja taisteluteknisten näkemysten mukaisesti. Lopputuloksena oli eräänlainen kompromissi, jossa resurssit pyrittiin sopeuttamaan mahdollisimman hyvin taktisiin periaatteisiin. Panssarintorjuntaorganisaatioiden ja aseistuksen kehittämisen voidaan todeta näistä rajoitteista huolimatta olleen varsin onnistuneen. Organisaatiot mahdollistivat taktisten periaatteiden hyödyntämisen niin hyvin kuin se resurssien puitteissa oli mahdollista.