A novel breeding programme for improved growth in barramundi Lates calcarifer (Bloch) using foundation stock from progeny-tested parents

Rapid genetic gains for growth in barramundi ( Lates calcarifer) appear achievable by starting a breeding programme using foundation stock from progeny tested broodstock. The potential gains of this novel breeding design were investigated using biologically feasible scenarios tested with computer simulation models. The design involves the production of a large number of full-sib families using artificial mating which are compared in common growout conditions. The estimated breeding values of their paternal parents are calculated using a binomial probit analysis to assess their suitability as foundation broodstock. The programme can theoretically yield faster rates of genetic gain compared to other breeding programmes for aquaculture species. Assuming a heritability of 0.25 for growth, foundation broodstock evaluated in two years had breeding values for faster growth ranging from 21% to 51% depending on the genetic diversity of stock under evaluation. As a comparison it will take between nine and twenty-two years to identify broodstock with similar breeding values in a contemporary barramundi breeding programme.

Helicobacter pylori in Vammala, Finland: seroepidemiological studies and a population-based ‘screen-and-treat’ programme

Helicobacter pylorin (helikobakteeri) tartunta saadaan yleensä lapsena ja tauti jää tavallisesti pysyväksi ilman täsmähoitoa. Onnistunut hoito parantaa pysyvästi helikobakteerista aiheutuvan mahan haavataudin ja näyttää ehkäisevän mahalaukun pahanlaatuisten muutosten kehittymistä. Aloitimme Vammalassa terveyskeskuksessa toteutetun kansainvälisesti ainutlaatuisen väestöpohjaisen helikobakteeritulehduksen seulonta- ja hoito-ohjelman pilottitutkimuksella 1994. 1996 kaikki 15-40-vuotiaat ja 1997-2000 15- ja 45-vuotiaat vammalalaiset kutsuttiin verinäyteseulontaan. Yhteensä 4626 henkilöä (75% kutsutuista) osallistui seulontaan. Vasta-ainepositiivisille tarjottiin helikobakteeritulehduksen lopettava lääkekuuri. Toiminnan seurauksena helikobakteeritulehduksen esiintyvyyden laskettiin vähentyneen 12%:sta 4%:iin 15-40-vuotiaiden ikäryhmässä. Tutkimme myös helikobakteerivasta-ainepositiivisten ja -negatiivisten eroja sekä helikobakteeritulehduksen riskitekijöitä kyselytutkimuksella. Lapsuudenkodin asumisahtauden, äidin matalan koulutusasteen, tupakoinnin, alkoholinkäytön, huonojen asunto-olojen ja ylävatsavaivoista johtuvien sairauslomien todettiin liittyvän helikobakteeritulehdukseen monimuuttuja-analyysissa. Tutkimme seulontaohjelmassa käyttämiemme IgG- ja IgA-luokan helikobakteeri-vasta-ainetestien luotettavuutta eri ikäryhmissä ottaen huomioon atrofisen gastriitin esiintyvyyden. 561 kliinisin perustein gastroskopoidun potilaan aineistossa IgG-testi osoittautui erittäin herkäksi kaikissa ikäryhmissä (99%). Tarkkuus oli myös vanhemmissa ikäryhmissä hyvä (97-93%), kun atrofista gastriittia sairastavat suljettiin pois. IgA- ja CagA-helikobakteerivasta-aineiden on todettu liittyvän lisääntyneeseen mahahaava- ja mahasyöpäriskiin. Analysoimme 560 henkilön pariseeruminäytteet, jotka oli otettu kahden vuosikymmenen välein, ja totesimme, että IgA-vasta-aineiden esiintyvyyden lisääntyyminen iän myötä johtuu paitsi syntymäajankohdasta ja uusista infektioista myös IgA-vasta-ainetasojen kohoamisesta helikobakteeritulehduksen aikana. Selvitimme myös CagA-vasta-ainetasojen muuttumista analysoimalla seeruminäytteet, jotka oli otettu kahden vuosikymmenen välein. Totesimme, että samanaikaisesti kun helikobakteerin esiintyvyys väestössä on alentunut, erityisesti CagA-positiiviset infektiot ovat vähentyneet. Tutkimuksemme osoittaa, että Suomessa terveyskeskuksen yhteydessä voidaan toteuttaa näin laajamittainen seulonta- ja hoito-ohjelma, johon suomalaiset osallistuvat aktiivisesti. Nähtäväksi jää, kuinka paljon ohjelma kykeni vähentämään helikobakteeritulehdukseen liittyviä myöhäisseuraamuksia.

Educators’ perspectives about how older hospital patients can engage in a falls prevention education programme: A qualitative process evaluation

- Objectives Falls are the most frequent adverse event reported in hospitals. Patient and staff education delivered by trained educators significantly reduced falls and injurious falls in an older rehabilitation population. The purpose of the study was to explore the educators’ perspectives of delivering the education and to conceptualise how the programme worked to prevent falls among older patients who received the education. - Design A qualitative exploratory study. - Methods Data were gathered from three sources: conducting a focus group and an interview (n=10 educators), written educator notes and reflective researcher field notes based on interactions with the educators during the primary study. The educators delivered the programme on eight rehabilitation wards for periods of between 10 and 40 weeks. They provided older patients with individualised education to engage in falls prevention and provided staff with education to support patient actions. Data were thematically analysed and presented using a conceptual framework. - Results Falls prevention education led to mutual understanding between staff and patients which assisted patients to engage in falls prevention behaviours. Mutual understanding was derived from the following observations: the educators perceived that they could facilitate an effective three-way interaction between staff actions, patient actions and the ward environment which led to behaviour change on the wards. This included engaging with staff and patients, and assisting them to reconcile differing perspectives about falls prevention behaviours. - Conclusions Individualised falls prevention education effectively provides patients who receive it with the capability and motivation to develop and undertake behavioural strategies that reduce their falls, if supported by staff and the ward environment.

Randomised Evaluation of New Technologies within the Population‐Based Cervical Cancer Screening Programme in Finland: Cross‐Sectional Performance and Validity

A randomised and population-based screening design with new technologies has been applied to the organised cervical cancer screening programme in Finland. In this experiment the women invited to routine five-yearly screening are individually randomised to be screened with automation-assisted cytology, human papillomavirus (HPV) test or conventional cytology. By using the randomised design, the ultimate aim is to assess and compare the long-term outcomes of the different screening regimens. The primary aim of the current study was to evaluate, based on the material collected during the implementation phase of the Finnish randomised screening experiment, the cross-sectional performance and validity of automation-assisted cytology (Papnet system) and primary HPV DNA testing (Hybrid Capture II assay for 13 oncogenic HPV types) within service screening, in comparison to conventional cytology. The parameters of interest were test positivity rate, histological detection rate, relative sensitivity, relative specificity and positive predictive value. Also, the effect of variation in performance by screening laboratory on age-adjusted cervical cancer incidence was assessed. Based on the cross-sectional results, almost no differences were observed in the performance of conventional and automation-assisted screening. Instead, primary HPV screening found 58% (95% confidence interval 19-109%) more cervical lesions than conventional screening. However, this was mainly due to overrepresentation of mild- and moderate-grade lesions and, thus, is likely to result in overtreatment since a great deal of these lesions would never progress to invasive cancer. Primary screening with an HPV DNA test alone caused substantial loss in specificity in comparison to cytological screening. With the use of cytology triage test, the specificity of HPV screening improved close to the level of conventional cytology. The specificity of primary HPV screening was also increased by increasing the test positivity cutoff from the level recommended for clinical use, but the increase was more modest than the one gained with the use of cytology triage. The performance of the cervical cancer screening programme varied widely between the screening laboratories, but the variation in overall programme effectiveness between respective populations was more marginal from the very beginning of the organised screening activity. Thus, conclusive interpretations on the quality or success of screening should not be based on performance parameters only. In the evaluation of cervical cancer screening the outcome should be selected as closely as possible to the true measure of programme effectiveness, which is the number of invasive cervical cancers and subsequent deaths prevented in the target population. The evaluation of benefits and adverse effects of each new suggested screening technology should be performed before the technology becomes an accepted routine in the existing screening programme. At best, the evaluation is performed randomised, within the population and screening programme in question, which makes the results directly applicable to routine use.

The association between student characteristics and the development of clinical reasoning in a graduate-entry, PBL medical programme

This study sought to assess the extent to which the entry characteristics of students in a graduate-entry medical programme predict the subsequent development of clinical reasoning ability. Subjects comprised 290 students voluntarily recruited from three successive cohorts of the University of Queensland's MBBS Programme. Clinical reasoning was measured once a year over a period of three years using two methods, a set of 10 Clinical Reasoning Problems (CRPs) and the Diagnostic Thinking Inventory (DTI). Data on gender, age at entry into the programme, nature of primary degree, scores on selection criteria (written examination plus interview) and academic performance in the first two years of the programme were recorded for each student, and their association with clinical reasoning skill analysed using univariate and multivariate analysis. Univariate analysis indicated significant associations between CRP score, gender and primary degree with a significant but small association between DTI and interview score. Stage of progression through the programme was also an important predictor of performance on both indicators. Subsequent multivariate analysis suggested that female gender is a positive predictor of CRP score independently of the nature of a subject's primary degree and stage of progression through the programme, although these latter two variables are interdependent. Positive predictors of clinical reasoning skill are stage of progression through the MBBS programme, female gender and interview score. Although the nature of a student's primary degree is important in the early years of the programme, evidence suggests that by graduation differences between students' clinical reasoning skill due to this factor have been resolved.

General Practitioner Antimicrobial Stewardship Programme Study (GAPS): protocol for a cluster randomised controlled trial

Background There is a strong link between antibiotic consumption and the rate of antibiotic resistance. In Australia, the vast majority of antibiotics are prescribed by general practitioners, and the most common indication is for acute respiratory infections. The aim of this study is to assess if implementing a package of integrated, multifaceted interventions reduces antibiotic prescribing for acute respiratory infections in general practice. Methods/design This is a cluster randomised trial comparing two parallel groups of general practitioners in 28 urban general practices in Queensland, Australia: 14 intervention and 14 control practices. The protocol was peer-reviewed by content experts who were nominated by the funding organization. This study evaluates an integrated, multifaceted evidence-based package of interventions implemented over a six month period. The included interventions, which have previously been demonstrated to be effective at reducing antibiotic prescribing for acute respiratory infections, are: delayed prescribing; patient decision aids; communication training; commitment to a practice prescribing policy for antibiotics; patient information leaflet; and near patient testing with C-reactive protein. In addition, two sub-studies are nested in the main study: (1) point prevalence estimation carriage of bacterial upper respiratory pathogens in practice staff and asymptomatic patients; (2) feasibility of direct measures of antibiotic resistance by nose/throat swabbing. The main outcome data are from Australia’s national health insurance scheme, Medicare, which will be accessed after the completion of the intervention phase. They include the number of antibiotic prescriptions and the number of patient visits per general practitioner for periods before and during the intervention. The incidence of antibiotic prescriptions will be modelled using the numbers of patients as the denominator and seasonal and other factors as explanatory variables. Results will compare the change in prescription rates before and during the intervention in the two groups of practices. Semi-structured interviews will be conducted with the general practitioners and practice staff (practice nurse and/or practice manager) from the intervention practices on conclusion of the intervention phase to assess the feasibility and uptake of the interventions. An economic evaluation will be conducted to estimate the costs of implementing the package, and its cost-effectiveness in terms of cost per unit reduction in prescribing. Discussion The results on the effectiveness, cost-effectiveness, acceptability and feasibility of this package of interventions will inform the policy for any national implementation.

Novel application of a discrete choice experiment to identify preferences for a national healthcare-associated infection surveillance programme: A cross-sectional study

Objective: To identify key stakeholder preferences and priorities when considering a national healthcare-associated infection (HAI) surveillance programme through the use of a discrete choice experiment (DCE). Setting: Australia does not have a national HAI surveillance programme. An online web-based DCE was developed and made available to participants in Australia. Participants: A sample of 184 purposively selected healthcare workers based on their senior leadership role in infection prevention in Australia. Primary and secondary outcomes: A DCE requiring respondents to select 1 HAI surveillance programme over another based on 5 different characteristics (or attributes) in repeated hypothetical scenarios. Data were analysed using a mixed logit model to evaluate preferences and identify the relative importance of each attribute. Results: A total of 122 participants completed the survey (response rate 66%) over a 5-week period. Excluding 22 who mismatched a duplicate choice scenario, analysis was conducted on 100 responses. The key findings included: 72% of stakeholders exhibited a preference for a surveillance programme with continuous mandatory core components (mean coefficient 0.640 (p<0.01)), 65% for a standard surveillance protocol where patient-level data are collected on infected and non-infected patients (mean coefficient 0.641 (p<0.01)), and 92% for hospital-level data that are publicly reported on a website and not associated with financial penalties (mean coefficient 1.663 (p<0.01)). Conclusions: The use of the DCE has provided a unique insight to key stakeholder priorities when considering a national HAI surveillance programme. The application of a DCE offers a meaningful method to explore and quantify preferences in this setting.

Interculturality in Theory and Practice in the Master's Programme of Intercultural Bilingual Education in Bolivia

Tämän tutkielman aiheena on kulttuurienvälisyys kulttuurienvälisessä kaksikielisessä opetuksessa (Educación Intercultural Bilingüe, EIB) Boliviassa ja erityisesti kulttuurienvälisen kaksikielisen koulutuksen maisteriohjelmassa (Maestría en Educación Intercultural Bilingüe), jota koordinoi PROEIB Andes -järjestö yhteistyössä Cochabamban Universidad Mayor de San Simónin kanssa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kulttuurienvälisyys määritellään ja mitä se käytännössä merkitsee opetuksen eri osa-alueilla: sisällöissä, opetusmetodeissa ja -materiaaleissa sekä arvioinnissa. Koska kulttuurienvälisen kaksikielisen opetuksen toteutus ja tutkiminen eri Latinalaisen Amerikan maissa on tähän asti painottunut lähes yksinomaan perusopetukseen, pyrin työssäni keskittymään kulttuurienvälisyyden ilmentymiin nimenomaan bolivialaisessa korkeakoulukontekstissa. Tutkielman aineistona on käytetty kahdeksaa EIB -asiantuntijoiden teemahaastattelua, jotka FM Eila Isotalus on tehnyt Boliviassa vuonna 2004. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaista eli abduktiivista sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkielman teoriatausta koostuu yhtäältä kulttuurienvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen liittyvien käsitteiden määrittelystä, ja toisaalta kulttuurienväliseen opetukseen liittyvien mallien esittelystä. Aineiston analyysissä avuksi on ollut etenkin James A. Banksin teoria monikulttuurisen opetuksen viidestä ulottuvuudesta, joiden kautta on voitu pohtia kulttuurienvälisyyden toteutumista opetuksen eri osa-alueilla ja nostaa esille bolivialaisen kulttuurienvälisen opetuksen erityispiirteitä. Aineiston analyysissä ilmenee, että kulttuurienvälisyyden käsitteen määrittely on vahvasti kontekstisidonnainen ja jatkuva prosessi, johon vaikuttavat eri toimijoiden näkemykset ja vaatimukset. EIB -asiantuntijoiden esittämät määrittelyt voidaan jakaa makro- ja mikrososiaaliseen kategoriaan sen mukaan, nähdäänkö kulttuurienvälisyys ensisijaisesti yhteiskunnallisena vai yksilötason käsitteenä. Aineistossa korostuu ajatus latinalaisamerikkalaisesta kulttuurienvälisyydestä poliittisena käsitteenä, jonka keskiössä on vaatimus yhteiskunnallisten valtasuhteiden muutoksesta. Yksi suurimmista haasteista kulttuurienvälisyyden toteuttamisessa bolivialaisessa korkeakouluopetuksessa ovat akateemiseen kulttuuriin liittyvät perinteet, jotka vaikeuttavat uusien toimintatapojen omaksumista. Kulttuurienvälisyys opetuksessa on toistaiseksi tarkoittanut etupäässä sisältöjen monipuolistamista lisäämällä opetusohjelmiin elementtejä paikallisista kulttuureista. Tärkeänä askeleena EIB:n kehityksessä voidaan pitää painopisteen siirtymistä sisältökysymyksistä kulttuurienvälisten opetusmetodien luomiseen. Näiden opetusmenetelmien tulisi pohjautua ymmärrykseen oppimisesta kokonaisvaltaisena, yhteisöllisenä prosessina ja siten kuroa umpeen kuilua koulun ja yhteisöjen arkielämän välillä. Opetusmenetelmien ja -materiaalien suhteen keskeinen kulttuurienvälisyyteen liittyvä kysymys on intiaanikansojen suullisen kulttuurin ja tiedon jakamisen perinteiden hyödyntäminen opetuksessa. Maisteriohjelman opiskelijoiden arvioinnissa pyritään huomioimaan yksilön kokonaisvaltainen kehitys pelkkien opintosuoritusten sijasta, mutta arvosanoihin pohjautuvasta arvostelukäytännöstä ei ole toistaiseksi voitu luopua yliopiston vaatimusten vuoksi. Kaiken kaikkiaan kulttuurienvälisyyden toteuttaminen EIB:ssä ja maisteriohjelmassa on pitkän tähtäimen prosessi, joka vaatii perinteisten opetuskäytäntöjen kyseenalaistamista ja korkeakouluopetuksessa myös akateemisen kulttuurin haastamista. On oleellisen tärkeää, että prosessiin osallistuvat asiantuntijoiden ohella myös esimerkiksi opiskelijat, intiaaniyhteisöt ja -järjestöaktiivit.

Governmental rationalities and the local dimension of European politics. A study of the Interreg IV programme "Alpenrhein-Bodensee-Hochrhein"

The thesis aims at investigating the local dimension of the EU cohesion policy through the utilization of an alternative approach, which aims at the analysis of discourse and structures of power. The concrete case under analysis is the Interreg IV programme “Alpenrhein-Bodensee-Hochrhein”, which is conducted in the border region between Germany, Switzerland, Austria and the principality of Liechtenstein. The main research question is stated as such: What governmental rationalities can be found at work in the field of EU cross-border cooperation programmes? How is directive action and cooperation envisioned? How coherent are the different rationalities, which are found at work? The theoretical framework is based on a Foucaultian understanding of power and discourse and utilizes the notion of governmentalities as a way to de-stabilize the understanding of directive action and in order to highlight the dispersed and heterogeneous nature of governmental activity. The approach is situated within the general field of research on the European Union connected to basic conceptualisations such as the nature of power, the role of discourse and modes of subjectification. An approach termed “analytics of government”, based on the work of researchers like Mitchell Dean is introduced as the basic framework for the analysis. Four dimensions (visiblities, subjectivities, techniques/practices, problematisations) are presented as a set of tools with which governmental regimes of practices can be analysed. The empirical part of the thesis starts out with a discussion of the general framework of the European Union's cohesion policy and places the Interreg IV Alpenrhein-Bodensee-Hochrhein programme in this general context. The main analysis is based on eleven interviews which were conducted with different individuals, participating in the programme on different levels. The selection of interview partners aimed at maximising heterogeneity through including individuals from all parts of the programme region, obtaining different functions within the programme. The analysis reveals interesting aspects pertaining to the implementation and routine aspects of work within initiatives conducted under the heading of the EU cohesion policy. The central aspects of an Interreg IV Alpenrhein-Bodensee-Hochrhein – governmentality are sketched out. This includes a positive perception of the work atmosphere, administrative/professional characterisation of the selves and a de-politicization of the programme. Characteristic is the experience of tensions by interview partners and the use of discoursive strategies to resolve them. Negative perceptions play an important role for the specific governmental rationality. The thesis contributes to a better understanding of the local dimension of the European Union cohesion policy and questions established ways of thinking about governmental activity. It provides an insight into the working of power mechanisms in the constitution of fields of discourse and points out matters of practical importance as well as subsequent research questions.

Whose ETSIP? National and local ownership of Namibia's education and training sector improvement programme

Tämä työ tarkastelee kansallista ja paikallista omistajuutta Namibian opetussektorin kehittämisohjelmassa. Opetussektorin kehittämisohjelma ETSIP on 15-vuotinen sektoriohjelma vuosille 2005-2015 ja sen tavoitteena on edesauttaa Namibian kehittymistä tietoyhteiskunnaksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten kansallinen ja paikallinen omistajuus on toteutunut ETSIP prosessin aikana. Erityisesti pyritään selvittämään paikallistason opetussektorin virkamiesten näkemyksiä ETSIP prosessista, heidän roolistaan siinä ja siitä millaisia vaikuttamisen ja hallinnan mahdollisuuksia heillä on ollut prosessin aikana. Tutkimuksen lähtökohta on laadullinen ja lähestymistapa konstruktionistinen: tutkimus tarkastelee todellisuutta ihmisten kokemusten, näkemysten ja toiminnan kautta. Tutkimusaineisto koostuu haastatteluista, epävirallisista keskusteluista, lehtiartikkeleista ja ETSIP dokumenteista. Tutkimus osoittaa että kansallinen omistajuus on epämääräinen käsite sillä kansallisia toimijoita ja näkemyksiä on useita. Tutkimus vahvistaa Castel-Brancon huomion siitä, että omistajuutta on tarkasteltava kontekstissaan: muuttuvana ja kilpailtuna. ETSIPin rinnalle ollaan valmistelemassa uutta strategista ohjelmaa opetusministeriölle mikä saattaa muuttaa omistajuutta ETSIPiin. ETSIP dokumenttien omistajuusretoriikka myötäilee kansainvälisiä sitoumuksia avun vaikuttavuuden parantamiseksi mutta niistä puuttuu syvällisempi analyysi siitä, miten kansallinen ja paikallinen omistajuus toteutuisi käytännössä. Avunantajien näkemys omistajuudesta on suppea: omistajuus nähdään lähinnä sitoutumisena ennalta määrättyyn politiikkaohjelmaan. Haastatteluaineistosta nousee esiin Whitfieldin ja Frazerin jaottelu suppeista ja laajoista omistajuuskäsityksistä. Sitoutumista ETSIP ohjelmaan pidetään tärkeänä mutta riittämättömänä määritteenä omistajuudelle. Paikallisella tasolla sitoutuminen ETSIP ohjelman periaatteisiin ja tavoitteisiin on toteutunut melko hyvin mutta jos omistajuutta tarkastellaan laajemmin vaikutusvallan ja hallinnan käsitteiden kautta voidaan todeta että omistajuus on ollut heikkoa. Paikallisella tasolla ei ole ollut juurikaan vaikutusvaltaa ETSIP ohjelman sisältöön eikä mahdollisuutta hallita ohjelman toteutusta ja päättää siitä mitä hankkeita ohjelman kautta rahoitetaan. Tujanin demokraattisen omistajuuden käsite kuvaa tarvetta muuttaa ja laajentaa omistajuusajattelua huomioiden paikallisen tason paremmin. Tämä tutkimus viittaa siihen että omistajuuden toteutuminen paikallisella tasolla edellyttäisi institutionaalisen kulttuurin muutosta ja institutionaalisen legitimiteetin vahvistamista. Omistajuuden mahdollistamiseksi paikallisella tasolla tarvittaisiin poliittista johtajuutta, luottamusta, vastuullisuuden kulttuurin kehittämistä, tehokkaampaa tiedonjakoa, laajaa osallistumista, vuoropuhelua ja yhteistyötä. Ennen kaikkea tarvittaisiin paikallisen tason vaikutusvaltaa päätöksenteossa ja kontrollia resurssien käytöstä. Tälle muutokselle on selvä tarve ja tilaus.

League Football Education: Tackling the football apprenticeship programme online through Moodle

Faced with the challenging task of organising education for football apprentices across 74 English Football League clubs, League Football Education (LFE) has implemented Moodle as a key part of its strategy to meet the requirements for this geographically dispersed set of learners and educators. Developments currently focus on administrative processes, including the creation of learner accounts at pre-programme enrolment, initial literacy and numeracy assessments, undertaking reviews and tracking progress.