Road Equipment Procurement and Utilization Study, October 2002

Final report of road equipment procurement and utilization study.

Integrated Risk Management for Improving Internal Traffic Control, Work-Zone Safety, and Mobility during Major Construction, TPF-5(081), 2012

Highway construction is among the most dangerous industries in the US. Internal traffic control design, along with how construction equipment and vehicles interact with the traveling public, have a significant effect on how safe a highway construction work zone can be. An integrated approach was taken to research work-zone safety issues and mobility, including input from many personnel, ranging from roadway designers to construction laborers and equipment operators. The research team analyzed crash data from Iowa work-zone incident reports and Occupational Safety and Health Administration data for the industry in conjunction with the results of personal interviews, a targeted work-zone ingress and egress survey, and a work-zone pilot project.

Synthesis of Iowa Research to Address Rural Safety, RB04-013, 2014

Information about roadway departures, rural intersections, and rural speed management countermeasures relevant to Iowa was summarized on webpages (www.ctre.iastate.edu/research-synthesis/) to allow agencies to more effectively target specific types of crashes in Iowa. More information about each of the countermeasures described in this tech transfer summary, as well as speed impacts, reported crash modification factors, costs, usage within Iowa, and Iowa-specific guidance, is available on the Synthesis of Safety-Related Research web pages at www.ctre.iastate.edu/research-synthesis/. The project provides Iowa agencies with a resource (both web pages and relevant publications) to address rural safety. The team is coordinating with the Iowa Local Technical Assistance Program (LTAP), the Iowa Highway Research Board, the Iowa Association of Counties, and other groups to explore additional ways to distribute the information to local and county agencies.

Lane-Departure Safety Countermeasures: Strategic Action Plan for the Iowa Department of Transportation, 2011

Lane departure crashes are the single largest category of fatal and major injury crashes in Iowa. The Iowa Department of Transportation (DOT) estimates that 60 percent of roadway-related fatal crashes are lane departures and that 39 percent of Iowa’s fatal crashes are single-vehicle run-off-road (SVROR) crashes. Addressing roadway departure was identified as one of the top eight program strategies for the Iowa DOT in their Comprehensive Highway Safety Plan (CHSP). The goal is to reduce lane departure crashes and their consequences through lane departure-related design standards and policies including paved shoulders, centerline and shoulder rumble strips, pavement markings, signs, and median barriers. Lane-Departure Safety Countermeasures: Strategic Action Plan for the Iowa Department of Transportation outlines roadway countermeasures that can be used to address lane departure crashes. This guidance report was prepared by the Institute for Transportation (InTrans) at Iowa State University for the Iowa DOT. The content reflects input from and multiple reviews by both a technical advisory committee and other knowledgeable individuals with the Iowa DOT.

Best Practices for Low-Cost Safety Improvements on Iowa’s Local Roads, 2008

Many good maintenance practices are done routinely to ensure safe travel on low-volume local roads. In addition, there are many specific treatments that may go beyond the point of routine maintenance and in fact provide additional safety benefits with a relatively low price tag. The purpose of this publication is to try to assemble many of these treatments that are currently practiced in Iowa by local agencies into one, easy-to-reference handbook that not only provides some clarity to each treatment with photos and narrative, but also features references to agencies currently using that technique. Some strategies that are utilized by Iowa, other states, and are topics of research have also been included to allow the user more information about possible options. Even though some areas overlap, the strategies presented have been grouped together in the following areas: Signing and Delineation, Traffic "Calming," Pavement Marking and Rumble Strips/Stripes, Roadside and Clear Zone, Guardrail and Barriers, Lighting, Pavements and Shoulders, Intersections, Railroad Crossings, Bridges and Culverts, and Miscellaneous. The intention is to make this a “living” document, which will continue to be updated and expanded periodically as other existing practices are recognized or new practices come into being.

Traffic Safety Analysis for Local Agencies, 2012

Although many larger Iowa cities have staff traffic engineers who have a dedicated interest in safety, smaller jurisdictions do not. Rural agencies and small communities must rely on consultants, if available, or local staff to identify locations with a high number of crashes and to devise mitigating measures. However, smaller agencies in Iowa have other available options to receive assistance in obtaining and interpreting crash data. These options are addressed in this manual. Many proposed road improvements or alternatives can be evaluated using methods that do not require in-depth engineering analysis. The Iowa Department of Transportation (DOT) supported developing this manual to provide a tool that assists communities and rural agencies in identifying and analyzing local roadway-related traffic safety concerns. In the past, a limited number of traffic safety professionals had access to adequate tools and training to evaluate potential safety problems quickly and efficiently and select possible solutions. Present-day programs and information are much more conducive to the widespread dissemination of crash data, mapping, data comparison, and alternative selections and comparisons. Information is available and in formats that do not require specialized training to understand and use. This manual describes several methods for reviewing crash data at a given location, identifying possible contributing causes, selecting countermeasures, and conducting economic analyses for the proposed mitigation. The Federal Highway Administration (FHWA) has also developed other analysis tools, which are described in the manual. This manual can also serve as a reference for traffic engineers and other analysts.

Improving Safety for Slow Moving Vehicles on Iowa's High-Speed Rural Roadways, TR-572, 2009

Among the variety of road users and vehicle types that travel on U.S. public roadways, slow moving vehicles (SMVs) present unique safety and operations issues. SMVs include vehicles that do not maintain a constant speed of 25 mph, such as large farm equipment, construction vehicles, or horse-drawn buggies. Though the number of crashes involving SMVs is relatively small, SMV crashes tend to be severe. Additionally, SMVs can be encountered regularly on non-Interstate/non-expressway public roadways, but motorists may not be accustomed to these vehicles. This project was designed to improve transportation safety for SMVs on Iowa’s public roadway system. This report includes a literature review that shows various SMV statistics and laws across the United States, a crash study based on three years of Iowa SMV crash data, and recommendations from the SMV community.

High Performance Electrical Drive System for a Biomechanical Test and Rehabilitation Equipment

Suunniteltiin ja rakennettiin suoraa vääntömomenttisäätöä soveltava taajuudenmuuttajakäyttö oikosulkumoottorin ohjaukseen korvaamaan passiivinen jarrukäyttö. Laite on kuntoutuslaite, jolla tehdään lihasvoiman mittauksia ja voimaharjoituksia. Selvitettiin kaupallisten moottoreiden ja taajuudenmuuttajien suoritusominaisuuksia ja tämän perusteella valittiin käyttöön sopivat laitteet. Työssä esitetään kaksi oikosulkumoottorin ohjaustapaa: vektorisäätö ja suora vääntömomenttisäätö. Merkittävin osa tästä työstä käsittelee - tarkan turvallisuussuunnitelman lisäksi - kuntoutuslaitteen prototyypin komponentteja, kokoamista ja suoritustestien tuloksia.

Safety and sustainability research for university schools of fine arts

Designing new teaching programs for both undergraduate and graduate university studies involves integrating concepts and methodologies regarding quality, work safety and hazard prevention, and environmental protection. One of the challenges facing Spanish research within the realm of European Higher Education concerns health and safety issues in the Arts.In the case of Fine Arts, student exploration is one of the fundamental pillars of the study program; therefore it is imperative that art studios be optimized. This optimization affects both designated resources (infrastructures, materials, equipment, etc.) and organization of the teaching force.In this context, the aim of our research is to improve educational practices by designing quality measures that are both friendly to the environment and hazardous free. The aim here is to assure adequate art studio and laboratory management, and provide students with hazard free health and environmentally safe concepts that can be incorporated in their professional lives.The school of Fine Arts at the University of Barcelona is part of a pilot program, where our experience in educational innovation and research is serving as a reference for the implantation of OSHAS 18001 norms.

Safety and sustainability research for university schools of fine arts

Designing new teaching programs for both undergraduate and graduate university studies involves integrating concepts and methodologies regarding quality, work safety and hazard prevention, and environmental protection. One of the challenges facing Spanish research within the realm of European Higher Education concerns health and safety issues in the Arts.In the case of Fine Arts, student exploration is one of the fundamental pillars of the study program; therefore it is imperative that art studios be optimized. This optimization affects both designated resources (infrastructures, materials, equipment, etc.) and organization of the teaching force.In this context, the aim of our research is to improve educational practices by designing quality measures that are both friendly to the environment and hazardous free. The aim here is to assure adequate art studio and laboratory management, and provide students with hazard free health and environmentally safe concepts that can be incorporated in their professional lives.The school of Fine Arts at the University of Barcelona is part of a pilot program, where our experience in educational innovation and research is serving as a reference for the implantation of OSHAS 18001 norms.

Safety and sustainability research for university schools of fine arts

Designing new teaching programs for both undergraduate and graduate university studies involves integrating concepts and methodologies regarding quality, work safety and hazard prevention, and environmental protection. One of the challenges facing Spanish research within the realm of European Higher Education concerns health and safety issues in the Arts.In the case of Fine Arts, student exploration is one of the fundamental pillars of the study program; therefore it is imperative that art studios be optimized. This optimization affects both designated resources (infrastructures, materials, equipment, etc.) and organization of the teaching force.In this context, the aim of our research is to improve educational practices by designing quality measures that are both friendly to the environment and hazardous free. The aim here is to assure adequate art studio and laboratory management, and provide students with hazard free health and environmentally safe concepts that can be incorporated in their professional lives.The school of Fine Arts at the University of Barcelona is part of a pilot program, where our experience in educational innovation and research is serving as a reference for the implantation of OSHAS 18001 norms.

Analysis of the process of inspection in recreational craft in Spain. Suggestions for safety improvement

Inspections of pleasure boats in Spain can be carried out by collaborating entities of inspection, entities that must be authorized by the Maritime Administration. This authorization allows to perform effective inspections and technical controls of recreational crafts. Recreational crafts are subjected to surveys that are based on the registration list and on the material used in the hull. In addition, required safety equipment of the recreational boat depends on the distance that the recreational boat is authorized to navigate. Following data obtained from inspections of recreational craft, this paper aims to analyze information about hulls within dry and afloat conditions, about the equipment for rescue and safety, and about other nautical equipment; as well as to perform and improve different verifications during the inspections. All this information points to several aspects relevant for the optimization of the inspection process, the ultimate target being increasing efficiency and effectiveness, and ensuring more safety in recreational craft.

ESTRO-HERO survey: Guidelines for equipment and staffing of radiotherapy facilities in the European countries: Final results of the ESTRO-HERO survey

Background and purpose: In planning to meet evidence based needs for radiotherapy, guidelines for the provision of capital and human resources are central if access, quality and safety are not to be compromised. A component of the ESTRO-HERO (Health Economics in Radiation Oncology) project is to document the current availability and content of guidelines for radiotherapy in Europe. Materials and methods: An 84 part questionnaire was distributed to the European countries through their national scientific and professional radiotherapy societies with 30 items relating to the availability of guidelines for equipment and staffing and selected operational issues. Twenty-nine countries provided full or partial evaluable responses. Results: The availability of guidelines across Europe is far from uniform. The metrics used for capital and human resources are variable. There seem to have been no major changes in the availability or specifics of guidelines over the ten-year period since the QUARTS study with the exception of the recent expansion of RTT staffing models. Where comparison is possible it appears that staffing for radiation oncologists, medical physicists and particularly RTTs tend to exceed guidelines suggesting developments in clinical radiotherapy are moving faster than guideline updating. Conclusion: The efficient provision of safe, high quality radiotherapy services would benefit from the availability of well-structured guidelines for capital and human resources, based on agreed upon metrics, which could be linked to detailed estimates of need

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

Overview on the Cost-effectiveness of Maritime Safety Policy Instruments

Maritime safety is an issue that has gained a lot of attention in the Baltic Sea area due to the dense maritime traffic and transportation of oil in the area. Lots of effort has been paid to enhance maritime safety in the area. The risk exists that excessive legislation and other requirements mean more costs for limited benefit. In order to utilize both public and private resources efficiently, awareness is required of what kind of costs maritime safety policy instruments cause and whether the costs are in relation to benefits. The aim of this report is to present an overview of the cost-effectiveness of maritime safety policy instruments focusing on the cost aspect: what kind of costs maritime safety policy causes, to whom, what affects the cost-effectiveness and how cost-effectiveness is studied. The study is based on a literature review and on the interviews of Finnish maritime experts. The results of this study imply that cost-effectiveness is a complicated issue to evaluate. There are no uniform practices for which costs and benefits should be included in the evaluation and how they should be valued. One of the challenges is how to measure costs and benefits during the course of a longer time period. Often a lack of data erodes the reliability of evaluation. In the prevention of maritime accidents, costs typically include investments in ship structures or equipment, as well as maintenance and labor costs. Also large investments may be justifiable if they respectively provide significant improvements to maritime safety. Measures are cost-effective only if they are implemented properly. Costeffectiveness is decreased if a measure causes overlapping or repetitious work. Costeffectiveness is also decreased if the technology isn’t user-friendly or if it is soon replaced with a new technology or another new appliance. In future studies on the cost-effectiveness of maritime safety policy, it is important to acknowledge the dependency between different policy instruments and the uncertainty of the factors affecting cost-effectiveness. The costs of a single measure are rarely relatively significant and the effect of each measure on safety tends to be positive. The challenge is to rank the measures and to find the most effective combination of different policy instruments. The greatest potential offered for the analysis of cost-effectiveness of individual measures is their implementation in clearly defined risk situations, in which different measures are truly alternative to each other. Overall, maritime safety measures do not seem to be considered burdening for the shipping industry in Finland at the moment. Generally actors in the Finnish shipping industry seem to find maintaining a high safety level important and act accordingly.