Overview on the Cost-effectiveness of Maritime Safety Policy Instruments

Maritime safety is an issue that has gained a lot of attention in the Baltic Sea area due to the dense maritime traffic and transportation of oil in the area. Lots of effort has been paid to enhance maritime safety in the area. The risk exists that excessive legislation and other requirements mean more costs for limited benefit. In order to utilize both public and private resources efficiently, awareness is required of what kind of costs maritime safety policy instruments cause and whether the costs are in relation to benefits. The aim of this report is to present an overview of the cost-effectiveness of maritime safety policy instruments focusing on the cost aspect: what kind of costs maritime safety policy causes, to whom, what affects the cost-effectiveness and how cost-effectiveness is studied. The study is based on a literature review and on the interviews of Finnish maritime experts. The results of this study imply that cost-effectiveness is a complicated issue to evaluate. There are no uniform practices for which costs and benefits should be included in the evaluation and how they should be valued. One of the challenges is how to measure costs and benefits during the course of a longer time period. Often a lack of data erodes the reliability of evaluation. In the prevention of maritime accidents, costs typically include investments in ship structures or equipment, as well as maintenance and labor costs. Also large investments may be justifiable if they respectively provide significant improvements to maritime safety. Measures are cost-effective only if they are implemented properly. Costeffectiveness is decreased if a measure causes overlapping or repetitious work. Costeffectiveness is also decreased if the technology isn’t user-friendly or if it is soon replaced with a new technology or another new appliance. In future studies on the cost-effectiveness of maritime safety policy, it is important to acknowledge the dependency between different policy instruments and the uncertainty of the factors affecting cost-effectiveness. The costs of a single measure are rarely relatively significant and the effect of each measure on safety tends to be positive. The challenge is to rank the measures and to find the most effective combination of different policy instruments. The greatest potential offered for the analysis of cost-effectiveness of individual measures is their implementation in clearly defined risk situations, in which different measures are truly alternative to each other. Overall, maritime safety measures do not seem to be considered burdening for the shipping industry in Finland at the moment. Generally actors in the Finnish shipping industry seem to find maintaining a high safety level important and act accordingly.

Itämeren vilkas meriliikenne ja erityisesti öljykuljetusten suuri määrä on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuudesta. Merenkulun turvallisuutta on pyritty kehittämään monin erilaisin toimenpitein ja hankkein. Riskinä kuitenkin on, että merenkulun turvallisuutta kehitetään toimenpiteillä, jotka aiheuttavat paljon kustannuksia ja parantavat merenkulun turvallisuutta vain vähän. Jotta rajalliset resurssit olisivat mahdollisimman tehokkaassa käytössä, on tärkeää huomioida myös toimenpiteiden kustannustehokkuus. Tämän raportin tavoitteena on muodostaa yleiskuva onnettomuuksia ennalta ehkäisevien ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta: millaisia kustannuksia niistä aiheutuu, kenelle kustannukset kohdistuvat, minkälaiset tekijät vaikuttavat kustannustehokkuuteen ja miten kustannustehokkuutta tutkitaan. Tutkimus perustuu kirjallisuuskatsaukseen ja suomalaisille merenkulun asiantuntijoille tehtyihin haastatteluihin. Tulokset osoittavat, että kustannustehokkuutta on haastavaa arvioida. Yhtenäisiä käytäntöjä siitä, mitä kustannuksia ja hyötyjä arviointiin sisällytetään ja miten niitä arvotetaan, ei ole. Omat haasteensa analyysiin tuovat kustannusten ja hyötyjen arvotus pidemmällä aikavälillä. Usein analyysin ongelmana on myös käytettävän tiedon puutteellisuus tai epäluotettavuus. Merionnettomuuksien ennaltaehkäisyssä kustannukset useimmiten muodostuvat investointikustannuksista alusten rakenteisiin tai laitteisiin, ylläpitokuluista sekä työvoimakustannuksista. Suuretkin investoinnit voivat olla perusteltuja, jos ne vastaavasti parantavat turvallisuutta merkittävästi. Toimenpide on kustannustehokas vain, jos se on pantu täytäntöön kunnolla sekä viranomaisten että käytännön toimijoiden toimesta. Kustannustehokkuutta heikentää, jos toimenpide aiheuttaa päällekkäistä tai toistuvaa työtä. Myös teknologian vaikeakäyttöisyys tai vanhentuneisuus voi heikentää toimenpiteiden kustannustehokkuutta. Tulevaisuudessa meriturvallisuuden ohjauskeinojen kustannustehokkuuden tutkimuksessa on tärkeää huomioida erilaisten ohjauskeinojen riippuvuus toisistaan sekä vaikuttavien tekijöiden moninaisuus. Yksittäisen ohjauskeinon kustannukset harvoin ovat yksistään kovin merkittävät kokonaisuuden kannalta ja yleensä jokainen ohjauskeino voidaan arvioida turvallisuutta parantavaksi. Haasteena onkin eri ohjauskeinojen arvotus ja se, miten löytää toimivin eri ohjauskeinojen kokonaisuus. Yksittäisten ohjauskeinojen kustannustehokkuuden tarkastelun suurin potentiaali on määritellyissä riskitilanteissa, joissa voidaan tarkastella keskenään vaihtoehtoisia toimenpiteitä. Yleisesti ottaen haastateltavat eivät pitäneet turvallisuudesta aiheutuvia kustannuksia Suomen merenkululle liian rasittavina. Myös suomalaisen merenkulun turvallisuustasoa pidettiin yleisesti korkeana, mikä osoittaa, että turvallisuuteen ollaan valmiita panostamaan.