Applying the Total Quality Management Method in ICT Business

Kokonaisvaltaisen laatujohtamisen malli TQM (Total Quality Management) on noussut yhdeksi merkittävimmistä konsepteista globaalissa liiketoiminnassa, missä laatu on tärkeä kilpailutekijä. Tämä diplomityö pureutuu nykyaikaiseen kokonaisvaltaisen laatujohtamisen konseptiin, joka nostaa perinteisen laatuajattelun uudelle tasolle. Moderni laatujohtamisajattelu on kasvanut koskemaan yrityksen toiminnan kaikkia osa-alueita. Työn tavoitteena on TietoEnator Käsittely ja Verkkopalvelut liiketoiminta-alueen osalta laadun sekä liiketoiminnallisen suorituskyvyn parantaminen kokonaisvaltaisesti. Ennen varsinaisen laatujohtamis-konseptin käsittelyä työ esittelee ensin yleisellä tasolla perinteistä laatu käsitettä sekä käsittelee lyhyestiICT-liiketoimintaa ja siihen liittyviä standardeja. Lopuksi tutkimus esittelee priorisoituja parannusehdotuksia ja askeleita jotka auttavat organisaatiota saavuttamaan kokonaisvaltaisen laatujohtamiskonseptin mukaisia pyrkimyksiä.

Polttodirektiivien soveltaminen sellutehtaiden ilmapäästömittauksissa

EU:n polttodirektiivit, LCP- ja jätteenpolttodirektiivi ovat arkipäivää suuressa osassa polttolaitoksia Suomessakin lähivuosien kuluessa. Molemmat direktiivit on otettu mukaan Suomen lain-säädäntöön asetuksina, joita on hieman muutettu vastaamaan kansallisia tarpeita. Polttolaitokset tulevat muuttamaan aikaisempia käytäntöjään päästöistä mitattavien komponenttien sekä tarkkailujaksojen että raportoinnin osalta. Mittausten tulokset raportoidaan jatkossa yksikössä mg/Nm3. Jatkuvatoimisia mittausjärjestelmiä on asennettava yhä useampaan laitokseen ja savukaasuista tarkkaillaan pitoisuuksia päästöjen sijaan. Edelleen raportoidaan esim. ympäristölupaviranomaiselle vuosipäästöjen suuruus. Vuonna 2000 voimaan tulleen ympäristönsuojelulain ja -asetuksen velvoittamina toiminnassa olevat sellutehtaat ovat hakeneet uuden lain mukaista ympäristölupaa vuoden 2004 loppuun mennessä. Ympäristöluvan tarvitsevat myös kaikki teholtaan yli 50 MW:n polttolaitokset. Suuria polttolaitoksia koskeva LCP-direktiivi astuu voimaan vuoden 2008 alussa. Siksi uusissa ympäristöluvissa tullaantodennäköisesti vaatimaan myös sellutehtailta ko. direktiivin mukaisia mittaus-järjestelmiä ja päästörajoja. Laitoksissa on jo nyt melko kattavat päästömittausjärjestelmät, sillä myös voimassaolevat ympäristöluvat ja ilmapäästöjen tarkkailuohjelmat velvoittavat päästöjen jatkuvaan seurantaan pääosin samoista savukaasukomponenteista kuin mitä direktiivissäkin edellytetään. Tässä diplomityössä keskitytään LCP- ja jätteenpolttodirektiivien mittausvaatimuksiin, raja-arvoihin sekä raportointiin sekä Metsä-Botnian sellutehtaiden mittausjärjestelmien parantamis-toimenpiteisiin. Yksityiskohtainen toimintamalli on tehty Joutsenon tehtaan laitosta ja mittaus-järjestelmää silmällä pitäen. Sitä voidaan käyttää myös muillatehtailla mallina savukaasupäästöjen mittauksien ja laitteiden päivitysten yhteydessä. Toimintamalliin siirtyminen ei velvoita Metsä-Botnian tehtaita, mutta monet tehtaat haluavat laitteistokannan uusimisen yhteydessä siirtyä direktiivien vaatimuksia vastaavaan järjestelmään.

Outcome after proximal femoral fractures during primary total hip replacement by the direct anterior approach.

BACKGROUND: The literature suggests that intraoperative fractures of the greater trochanter and the metaphysis are increased with uncemented stems and the direct anterior approach. This study aims to determine the incidence and assess the functional and radiological outcome after such fractures. METHODS: 484 consecutive total hip replacements (THR) (64 ± 12 years) were analyzed. We treated trochanteric fractures conservatively without any further denuding, and secured metaphyseal fissures with cerclages. Postoperative X-rays and at the latest follow-up were compared to assess secondary fracture displacement and stem subsidence. Western Ontario and McMaster Universities Arthritis Index (WOMAC) scores after 1 year were analyzed. For each patient sustaining a fracture, two patients without fractures were matched in terms of age, body mass index and gender. RESULTS: 13 (2.7 %, 5 male, 68 ± 9 years) patients with intraoperative fractures of the greater trochanter (n = 8) or the metaphysis (n = 5) were analyzed. Consolidation was observed in 7/8 patients sustaining a trochanteric fracture while secondary displacement of the fragment occurred in one case. Stem subsidence was observed in 2/5 cases (5 and 7 mm). Patients who sustained a fracture showed a trend towards poorer WOMAC scores at 1 year postoperatively, compared to patients without fractures. A significantly increased joint stiffness was also observed. CONCLUSION: The intraoperative fracture risk in this series of THR through a direct anterior approach was 2.7 %. Trochanteric fractures do heal without primary fixation. Metaphyseal fractures heal well if immediately stabilized with a cerclage.

Outcome of unilateral ankle arthrodesis and total ankle replacement in terms of bilateral gait mechanics.

Previous studies assessed the outcome of ankle arthrodesis (AA) and total ankle replacement (TAR) surgeries; however, the extent of postoperative recovery towards bilateral gait mechanics (BGM) is unknown. We evaluated the outcome of the two surgeries at least 2 years post rehabilitation, focusing on BGM. 36 participants, including 12 AA patients, 12 TAR patients, and 12 controls were included. Gait assessment over 50 m distance was performed utilizing pressure insoles and 3D inertial sensors, following which an intraindividual comparison was performed. Most spatiotemporal and kinematic parameters in the TAR group were indicative of good gait symmetry, while the AA group presented significant differences. Plantar pressure symmetry among the AA group was also significantly distorted. Abnormality in biomechanical behavior of the AA unoperated, contralateral foot was observed. In summary, our results indicate an altered BGM in AA patients, whereas a relatively fully recovered BGM is observed in TAR patients, despite the quantitative differences in several parameters when compared to a healthy population. Our study supports a biomechanical assessment and rehabilitation of both operated and unoperated sides after major surgeries for ankle osteoarthrosis.

Isolation, structural assignment and total synthesis of Barmumycin

Barmumycin was isolated from an extract of the marine actinomycete Streptomyces sp. BOSC-022A and found to be cytotoxic against various human tumor cell lines. Based on preliminary one- and two-dimensional 1H- and 13C-NMR spectra, the natural compound was initially assigned the structure of macrolactone-type compound 1, which was later prepared by two different routes. However, major spectroscopic differences between isolated barmumycin and 1 led to revision of the proposed structure as E-16. Based on synthesis of this new compound, and subsequent spectroscopic comparison of it to an authentic sample of barmumycin, the structure of the natural compound was indeed confirmed as that of E-16.

Adverse tissue reaction to corrosion at the neck-stem junction after modular primary total hip arthroplasty.

Complications related to the neck-stem junction of modular stems used for total hip arthroplasty (THA) are generating increasing concern. A 74-year-old male had increasing pain and a cutaneous reaction around the scar 1 year after THA with a modular neck-stem. Imaging revealed osteolysis of the calcar and a pseudo-tumour adjacent to the neck-stem junction. Serum cobalt levels were elevated. Revision surgery to exchange the stem and liner and to resect the pseudo-tumour was performed. Analysis of the stem by scanning electron microscopy and by energy dispersive X-ray and white light interferometry showed fretting corrosion at the neck-stem junction contrasting with minimal changes at the head-neck junction. Thus, despite dry assembly of the neck and stem on the back table at primary THA, full neck-stem contact was not achieved, and the resulting micromotion at the interface led to fretting corrosion. This case highlights the mechanism of fretting corrosion at the neck-stem interface responsible for adverse local tissue reactions. Clinical and radiological follow-up is mandatory in patients with dual-modular stems.

Formation and Control of Trace Metal Emissions in Co-Firing of Biomass, Peat, and Wastes in Fluidised Bed Combustors

Environmentally harmful consequences of fossil fuel utilisation andthe landfilling of wastes have increased the interest among the energy producers to consider the use of alternative fuels like wood fuels and Refuse-Derived Fuels, RDFs. The fluidised bed technology that allows the flexible use of a variety of different fuels is commonly used at small- and medium-sized power plants ofmunicipalities and industry in Finland. Since there is only one mass-burn plantcurrently in operation in the country and no intention to build new ones, the co-firing of pre-processed wastes in fluidised bed boilers has become the most generally applied waste-to-energy concept in Finland. The recently validated EU Directive on Incineration of Wastes aims to mitigate environmentally harmful pollutants of waste incineration and co-incineration of wastes with conventional fuels. Apart from gaseous flue gas pollutants and dust, the emissions of toxic tracemetals are limited. The implementation of the Directive's restrictions in the Finnish legislation is assumed to limit the co-firing of waste fuels, due to the insufficient reduction of the regulated air pollutants in the existing flue gas cleaning devices. Trace metals emission formation and reduction in the ESP, the condensing wet scrubber, the fabric filter, and the humidification reactor were studied, experimentally, in full- and pilot-scale combustors utilising the bubbling fluidised bed technology, and, theoretically, by means of reactor model calculations. The core of the model is a thermodynamic equilibrium analysis. The experiments were carried out with wood chips, sawdust, and peat, and their refuse-derived fuel, RDF, blends. In all, ten different fuels or fuel blends were tested. Relatively high concentrations of trace metals in RDFs compared to the concentrations of these metals in wood fuels increased the trace metal concentrations in the flue gas after the boiler ten- to hundred-folds, when RDF was co-fired with sawdust in a full-scale BFB boiler. In the case of peat, lesser increase in trace metal concentrations was observed, due to the higher initial trace metal concentrations of peat compared to sawdust. Despite the high removal rate of most of the trace metals in the ESP, the Directive emission limits for trace metals were exceeded in each of the RDF co-firing tests. The dominat trace metals in fluegas after the ESP were Cu, Pb and Mn. In the condensing wet scrubber, the flue gas trace metal emissions were reduced below the Directive emission limits, whenRDF pellet was used as a co-firing fuel together with sawdust and peat. High chlorine content of the RDFs enhanced the mercuric chloride formation and hence the mercury removal in the ESP and scrubber. Mercury emissions were lower than theDirective emission limit for total Hg, 0.05 mg/Nm3, in all full-scale co-firingtests already in the flue gas after the ESP. The pilot-scale experiments with aBFB combustor equipped with a fabric filter revealed that the fabric filter alone is able to reduce the trace metal concentrations, including mercury, in the flue gas during the RDF co-firing approximately to the same level as they are during the wood chip firing. Lower trace metal emissions than the Directive limits were easily reached even with a 40% thermal share of RDF co-firing with sawdust.Enrichment of trace metals in the submicron fly ash particle fraction because of RDF co-firing was not observed in the test runs where sawdust was used as the main fuel. The combustion of RDF pellets with peat caused an enrichment of As, Cd, Co, Pb, Sb, and V in the submicron particle mode. Accumulation and release oftrace metals in the bed material was examined by means of a bed material analysis, mass balance calculations and a reactor model. Lead, zinc and copper were found to have a tendency to be accumulated in the bed material but also to have a tendency to be released from the bed material into the combustion gases, if the combustion conditions were changed. The concentration of the trace metal in the combustion gases of the bubbling fluidised bed boiler was found to be a summary of trace metal fluxes from three main sources. They were (1) the trace metal flux from the burning fuel particle (2) the trace metal flux from the ash in the bed, and (3) the trace metal flux from the active alkali metal layer on the sand (and ash) particles in the bed. The amount of chlorine in the system, the combustion temperature, the fuel ash composition and the saturation state of the bed material in regard to trace metals were discovered to be key factors affecting therelease process. During the co-firing of waste fuels with variable amounts of e.g. ash and chlorine, it is extremely important to consider the possible ongoingaccumulation and/or release of the trace metals in the bed, when determining the flue gas trace metal emissions. If the state of the combustion process in regard to trace metals accumulation and/or release in the bed material is not known,it may happen that emissions from the bed material rather than the combustion of the fuel in question are measured and reported.

Modelo matemático para estimativa da área foliar total de bananeira 'Prata-anã'

O objetivo deste trabalho foi desenvolver um modelo para estimar a área foliar total de bananeira, cultivar Prata-Anã, utilizando dimensões lineares da terceira folha, como o comprimento, a largura e o número total de folhas na emissão da inflorescência. As regressões lineares foram determinadas considerando-se a área foliar total de cada planta (AFT) como variável dependente e o comprimento (C) e a largura (L) da terceira folha, o produto de CxL, o número total de folhas por planta (N) e o produto de CxLxN como variáveis independentes. O modelo linear que melhor estimou a área foliar total (AFTe) da bananeira 'Prata-Anã', ao nível de 5% de significância com R² de 0,89, foi a equação AFTe = 0,5187(CxLxN) + 9603,5.

Metsäteollisuuden lietteiden bioterminen kuivaus

Työssä tarkastellaan kompostointiin perustuvaa biotermistä kuivausprosessia, prosessiin vaikuttavia tekijöitä sekä sen soveltuvuutta metsäteollisuuden mekaanisesti kuivatun jätevesilietteen lisäkuivaukseen polttoa varten. Tutkimukseen kuuluvien paperitehtaiden lietteillä suoritettavien biotermisten kuivauskokeiden avulla tutkitaan tehtaiden lietteiden sopivuutta biotermiseen kuivaukseen. Lisäksi tehtaille suunnitellaan kuivauskokeiden ja paperitehtailla tehtävien selvitysten perusteella bioterminen kuivauslaitos. Suomen metsäteollisuus tuottaa nykyisin noin 400 000 – 500 000 kuiva-ainetonnia jätevedenpuhdistamolietteitä vuosittain. Tutkimukseen kuuluvan kahden tehdasintegraatin biologisilla puhdistamoilla syntyvien jätevesilietteiden määrät ovat keskimäärin 33 000 ja 15 000 kuiva-ainetonnia vuodessa. Ongelmana metsäteollisuudessa on jätevesilietteen alhainen kuiva-ainepitoisuus lietteen mekaanisen kuivauksen jälkeen. Tämä vaikeuttaa lietteen polttamista voimalaitoskattilassa ja lietteen poltosta talteen saatavan energian määrä jää vähäiseksi. Mekaanisesti kuivatun sekalietteen käsittely biotermisesti kuivaamalla mahdollistaa lietteen kuiva-ainepitoisuuden nostamisen yli 55 %:in kuiva-ainepitoisuuteen. Tämä helpottaa lietteen polton ongelmia ja kasvattaa lietteen poltosta talteen saatavan energian määrää. Bioterminen kuivaus soveltuu hyvin tutkimukseen kuuluvien tehtaiden sekalietteen kuivaukseen. Suositeltava sekalietteen lähtökuiva-ainepitoisuuden arvo on välillä 30 – 35 % ja tukiaineeksi lisättävän kuoren määrä noin 0,5 m3 yhtä lietekuutiota kohden. Kuivausprosessin kesto on tällöin 10 – 14 vuorokautta, kun haluttu lietepolttoaineen kuiva-ainepitoisuus on vähintään 55 %. Tehtaille suunnitelluissa laitoksissa käsiteltävä lietemäärä on noin 40 000 märkätonnia vuodessa. Tutkimukseen kuuluvalle paperitehtaalle yhdistetyn lietteenkuivausprosessin kustannukset ovat edullisimmat kun liete kuivataan ennen biotermistä kuivausta mekaanisesti 35 %:in kuiva-ainepitoisuuteen. Tällöin lietteenkäsittelyn hinnaksi tulee noin 150 mk/t.

Carotenoids profile and total polyphenols in fruits of Pereskia aculeata Miller

Pereskia aculeata Mill. (Ora-pro-nóbis) is a native cactaceae from tropical America, whose leaves have high protein content. In Brazil it is found in all territorial extension between the states of Bahia and Rio Grande do Sul. Most studies have focused on chemical characterization of the leaves of this specie. The objective was to assess the carotenoids profile and the total polyphenols present in the fruits of P. aculeate. Carotenoids were determined by HPLC-PAD (high performance liquid chromatography - photodiode array detector), total polyphenols were determined by Folin-Ciocalteu and vanillin methods. Trans-β-carotene was the main carotenoid, followed by α-carotene, lutein and other minor carotenoids. It was found 64.9 ± 1.1 mg.100g-1 of gallic acid equivalent, 14.8 ± 0.2 mg.100g-1 of catechin equivalent. Carotenoid identification of P. aculeate fruits are presented here by the first time and indicate that these fruits can be researched as source of bioactive substances, especially antioxidant and provitamin A carotenoids.

Kestävän kehityksen näkökulmien huomioiminen kunnan energiaratkaisussa

Diplomityön tavoitteena on tuottaa informaatiota kunnalliseen päätöksentekoon, jonka avulla kestävän kehityksen näkökulmia voidaan huomioida kunnan energiaratkaisusta päätettäessä. Yhtenä työn lähtökohtana on ollut myös uusi EU-direktiivi, jonka mukaan ympäristönäkökohtia voidaan huomioida julkisten hankintojen tarjouspyyntömenettelyssä valintaperusteena. Tarkastelun kohteena oli kokoluokaltaan 0,5–3 MW:n aluelämpölaitokset sekä polttoaineiden tuotantoketjut. Työssä vertailtavat polttoaineet olivat metsähake, raskas polttoöljy, kevyt polttoöljy ja turve. Diplomityössä on perehdytty kestävän kehityksen käsitteeseen ja muodostettu sen mukaan ekologiselle, sosiaaliselle ja taloudelliselle näkökulmalle kunnallisen energiaratkaisun indikaattoreita. Empiirisessä osassa käsitellään kestävän kehityksen näkökulmien muodostumista Enon energiaosuuskunnan toimintaan perustuen. Käytettävät kestävän kehityksen näkökulmien mukaiset indikaattorit ovat polttoaineen tuotannosta ja käytöstä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt, polttoaineen tuotannon työllisyysvaikutukset sekä energian hinnan muodostuminen osuuskunnan asiakkaille. Tässä diplomityössä tarkastelluilla kestävän kehityksen indikaattoreilla mitattuna, metsähakkeen käytöllä energiantuotannossa on positiivinen vaikutus niin kunnan kasvihuonekaasutaseessa, työllisyystilanteessa sekä myös enemmän kuluttajaystävällinen asema, lämmön hinnan vakauden ansiosta, kuin muilla työssä käsiteltävillä polttoaineilla. Polttoaineen tuotantoketjun osalta metsähakkeelle saatiin tuotannon ja käytön aiheuttamaksi kasvihuonekaasupäästöksi 2,9–4,2 g CO2-ekv/MJ. Tulos perustuu Enon energiaosuuskunnan polttoaineen hankinnassa käytössä oleviin keskimääräisiin etäisyyksiin metsäkuljetuksessa (250 m) ja kaukokuljetuksessa (15 km). Tuotannon ja käytön aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt olivat raskaalla polttoöljyllä 88,2 g CO2-ekv/MJ, kevyellä polttoöljyllä 85,0 g CO2-ekv/MJ ja turpeella 104,0–108,1 g CO2-ekv/MJ. Metsähakkeen osalta polttoaineen tuotannon osuus koko tarkastellun energiaketjun kasvihuonekaasupäästöistä oli noin 43–57 %. Enon energiaosuuskunnan tapauksessa vuoden 2005 odotetulla toiminta-asteella metsähakkeella tuotetun lämmön tuotantoketjun kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 160 t CO2-ekv. Kevyellä polttoöljyllä tuotetun lämmön tuotantoketjun kasvihuonekaasupäästöt olisivat noin 3700 t CO2-ekv sekä turpeen (50 %) ja metsähakkeen (50 %) seoskäyttöön perustuvalla ketjulla noin 2300–2400 t CO2-ekv. Samaisella toiminta-asteella työllisyysvaikutukset ovat käytettäessä metsähaketta 2,2–8,6 htv, raakaöljyä 0,12 htv ja turvetta 1,4–1,6 htv. Metsähakkeen käyttö aluelämpölaitosten pääpolttoaineena takaa myös vakaan hintakehityksen osuuskunnan asiakkaille.

The Total Deviation Index estimated by Tolerance Intervals to evaluate the concordance of measurement devices

Background In an agreement assay, it is of interest to evaluate the degree of agreement between the different methods (devices, instruments or observers) used to measure the same characteristic. We propose in this study a technical simplification for inference about the total deviation index (TDI) estimate to assess agreement between two devices of normally-distributed measurements and describe its utility to evaluate inter- and intra-rater agreement if more than one reading per subject is available for each device. Methods We propose to estimate the TDI by constructing a probability interval of the difference in paired measurements between devices, and thereafter, we derive a tolerance interval (TI) procedure as a natural way to make inferences about probability limit estimates. We also describe how the proposed method can be used to compute bounds of the coverage probability. Results The approach is illustrated in a real case example where the agreement between two instruments, a handle mercury sphygmomanometer device and an OMRON 711 automatic device, is assessed in a sample of 384 subjects where measures of systolic blood pressure were taken twice by each device. A simulation study procedure is implemented to evaluate and compare the accuracy of the approach to two already established methods, showing that the TI approximation produces accurate empirical confidence levels which are reasonably close to the nominal confidence level. Conclusions The method proposed is straightforward since the TDI estimate is derived directly from a probability interval of a normally-distributed variable in its original scale, without further transformations. Thereafter, a natural way of making inferences about this estimate is to derive the appropriate TI. Constructions of TI based on normal populations are implemented in most standard statistical packages, thus making it simpler for any practitioner to implement our proposal to assess agreement.