Council Bluffs Interstate System Improvement Project Tier 2, Segment 3 Pottawatomie County, Iowa Environmental Assessment, March 2011

This Tier 2 Environmental Assessment (EA) presents the results of studies and analyses conducted to determine the potential impacts of proposed improvements in Segment 3 of the Council Bluffs Interstate System (CBIS) in the Council Bluffs metropolitan area. This document is tiered to the Tier 1 Draft and Final Environmental Impact Statements (EIS) that evaluated impacts of the overall CBIS Improvements Project, which includes five segments of independent utility1 This EA on Segment 3 of the Project is divided into the following sections: and encompasses 18 mainline miles of Interstate and 14 interchanges along Interstate 80 (I-80), Interstate 29 (I-29), and Interstate 480 (I-480). More information about the tiering process is found below under Project Background. • Section 1 provides background information on the Project and discusses the relationship between the earlier Tier 1 EIS and this Tier 2 EA. It also discusses the proposed action and the area studied, the purpose of the Project, and the need for the Project based on transportation problems that currently exist or are expected in the future. • Section 2, Alternatives, identifies the range of alternatives considered for Segment 3 to address the transportation problems identified in Section 1. It also identifies the alternatives retained for further study in this EA and the preferred Segment 3 alternative. • Section 3, Affected Environment and Environmental Consequences, describes the general environment for each resource affected by the proposed improvements. It also describes the potential environmental impacts of the Segment 3 Project and methods to avoid, minimize, and mitigate impacts. • Section 4, Disposition, lists the agencies and organizations that will receive copies of this EA and the locations at which this EA will be available for public review. • Section 5, Comments and Coordination, summarizes the agency coordination and public involvement efforts in conjunction with the Segment 3 Project. • Section 6, Conclusion and Recommendation, summarizes resource impacts. • Section 7, References, lists the sources cited in this EA. For Segment 3, the Federal Highway Administration (FHWA) and Iowa Department of Transportation (Iowa DOT) determined that an EA is the appropriate level of Tier 2 study to comply with the National Environmental Policy Act (NEPA) requirements. The primary purpose of an EA is to clearly establish the significance of a project’s environmental impacts. That analysis is included in this document.

National register of historic places in Iowa,1978.

This is a list of properties in Iowa in 1978 that are on the National Register of Historic Places. These properties are recognized as being historically, architecturally and archaeologically significant through a program of registration, financial aid and incentive, and partial protection from damage or destruction by federally-funded projects.

Iowa Department of Cultural Affairs, Strategic Plan 2012-2015

The Department of Cultural Affairs was created in the state government reorganization in 1986. The department’s two divisions, the Iowa Arts Council and the State Historical Society (SHSI) have a much longer history of service to Iowans. With such a rich history, it is fitting that the Department of Cultural Affairs calls the State Historical Museum home, a facility which collects, preserves and showcases Iowa’s treasures that itself can trace its roots in state government back 120 years. Generations of Iowans have been touched by the programs and services provided through this department. Though organized as one department, the DCA has never undergone strategic planning as a single, cohesive organization. With a desire to move forward as a stronger, more unified entity, a departmentwide strategic planning process becomes critical to future success as the department continues to better assess its resources and expertise internally, while ensuring it is focused on the common goal of leveraging cultural resources across the state of Iowa.

Indian Creek Channel: the evolution & significance of an historic public works administration flood control facility, Council Bluffs, Iowa, 2010

Plagued for nearly a century by the perennial flooding of Indian Creek, the City begins construction on a massive channelization project designed to confine the creek to its banks. Funded largely through a grant from the recently established Public Works Administration (PWA), the Indian Creek Channel, upon its completion two years later, would become the largest PWA undertaking in the State of Iowa. Though it did not completely end flooding in Council Bluffs, construction of the Indian Creek Channel did substantially reduce both the number and severity of the city's subsequent floods. It also profoundly impacted the residential and commercial development of Council Bluffs, as well as the city's sanitary conditions. The effects of the Indian Creek channelization, both practical and historical, are still realized today. In 2009, plans for a City road and bridge construction project at the intersection of North Broadway Street and Kanesville Boulevard proposed to replace a 221-foot-long segment of the Indian Creek Channel with a concrete box culvert. In compliance with the National Historic Preservation Act, a cultural resources study was conducted at the proposed construction site, the findings of which concluded that the historic character of the Indian Creek Channel would be compromised by the impending construction. As a means of mitigating these damages, an agreement was reached among the City, the Iowa State Historic Preservation Office, and the Federal Highway Administration that resulted in detailed research and documentation of the historical significance of the Indian Creek Channel. The findings of that study are summarized in this publication.

Iowa Department of Cultural Affairs; Culture Connects Iowa, FY13-FY15

Iowa Department of Cultural Affairs’ FY13-FY15 Annual Report. The department recently developed a new mission and vision to focus our efforts and ensure everything we do is in the best interest of Iowans. As we move forward, we will empower Iowa to build and sustain culturally vibrant communities by connecting Iowans to the people, places and points of pride that define our state. The department will accomplish this mission through the collective efforts of the various entities under our umbrella, including the Iowa Arts Council, State Historical Society of Iowa and Produce Iowa: State Office of Media Production. The impact of the Iowa Department of Cultural Affairs on our state can be measured through quality of life initiatives that are catalysts for attracting, recruiting and retaining jobs, companies, and talent to Iowa.

Iowa Department of Cultural Affairs Grantee Handbook, February 2015

Grantee Handbook produced by the Iowa Arts Council part of Iowa department of Cultural Affairs.

Iowa Department of Cultural Affairs Grantee Handbook, May 2015

Grantee Handbook produced by the Iowa Arts Council part of Iowa department of Cultural Affairs.

Suomen mahdollisuudet vaikuttaa Euroopan unionin lainsäädäntömenettelyyn

Väitöstutkimuksen kohteena on säädösten valmistelu ja niitä koskevaa päätöksenteko Euroopan unionissa erityisesti siitä näkökulmasta, miten Suomen kaltainen pieni jäsenvaltio voi vaikuttaa EU-säädöksiin. Väitöskirjassa analysoidaan unionin toimielinten välillä vallitsevaa dynamiikkaa ja Suomen asemaa erityisesti EUT-sopimuksen 289 artiklan 1 kohdan ja 294 artiklan mukaisessa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen tavallinen lainsäätämisjärjestys, joka aiemmin tunnettiin yhteispäätösmenettelynä, on selvästi yleisin lainsäädäntömenettely unionissa. Väitöskirja koostuu kuudesta erillisjulkaistusta pääosin vertaisarvioidusta artikkelista ja niitä täydentävästä ja kokoavasta yhteenveto-osasta. Kirjan tämä painos sisältää vain yhteenvetoluvun, ei erikseen julkaistuja artikkeleita. Väitöskirjassa hyödynnetään eurooppaoikeuden ja politiikan tutkimuksen kirjallisuutta. Metodologisesti väitöstutkimus edustaa empiiristä oikeustutkimusta, jossa yhdistyy lainopillinen analyysi ja empiiristen, tässä tapauksessa lähinnä laadullisten aineistojen analyysi. Yhteenvedossa on seurattu lainsäädäntömuutoksia ja oikeuskäytäntöä 10. huhtikuuta 2015 asti. Väitöskirjatutkimuksen kantavana teemana on oikeuden ja politiikan suhde EUlainsäätämisessä. Artikkeleita ja yhteenvetoa sitovat yhteen kaksi yleisen tason argumenttia. Ensiksi, EU:n lainsäädäntömenettelyä koskevat oikeussäännöt ja institutionalisoituneet käytännöt luovat kehikon toimielinten sisäiselle päätöksenteolle sekä niiden välisille poliittisluonteisille neuvotteluille, vaikkakaan sääntöihin ja käytäntöihin ei yleensä ole tarvetta nimenomaisesti vedota menettelyn kuluessa. Toiseksi, koska Suomen kaltaisen pienen jäsenvaltion muodollinen valta – siis äänimäärä neuvostossa – on hyvin rajallinen, suomalaisten ministerien ja virkamiesten tulisi hyödyntää erilaisia epävirallisia vaikuttamiskanavia, jos halutaan vahvistaa Suomen tosiasiallista vaikutusvaltaa menettelyssä. Unionin lainsäädäntötoiminta ei tyypillisesti ole rationaalisen mallin mukaan etenevää päätöksentekoa, vaan tempoilevaa ja vaikeasti ennakoitavaa kamppailua eri preferenssejä edustavien toimijoiden välillä. Väitöskirjan ensimmäisessä artikkelissa analysoidaan säädösvalmistelua ja lainsäätämismenettelyä unionissa vaihe vaiheelta. Johtopäätöksenä todetaan, että unioniin on syntynyt yhteispäätösmenettelyn, sittemmin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen myötä uudenlainen lainsäätämiskulttuuri, jolle on leimallista tiiviit yhteydet komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä. Toimielimet ottavat nykyisin joustavasti huomioon toistensa kantoja menettelyn edetessä, mikä mahdollistaa sen, että valtaosa EU-säädöksistä voidaan hyväksyä jo ensimmäisessä käsittelyssä. Toisessa tutkimusartikkelissa analysoidaan komission asemaa unionin toimielinrakenteessa. Artikkelissa tarkastellaan komission aloiteoikeutta sekä komission puheenjohtajan ja sen jäsenten valintamenettelyjä siitä näkökulmasta, edistääkö komissio todella unionin yleistä etua itsenäisenä ja riippumattomana, kuten EU-sopimuksen 17 artiklassa edellytetään. Tiettyjen järjestelyjen myötä Euroopan parlamentin ja komission suhde on kehittynyt siihen suuntaan, että komissio toimii jossain määrin parlamentille vastuunalaisena hallituksena. Artikkelissa kritisoidaan, että kehitys ei välttämättä lähennä kansalaisia unionin toimielimiin ja että kehitys omiaan vaarantamaan komission aseman verrattain riippumattomana välittäjänä trilogeissa. Kolmas artikkeli sisältää tapaustutkimuksen kuluttajille myönnettäviä luottoja sääntelevän direktiivin (2008/48/EY) valmisteluvaiheista. Tapaustutkimus konkretisoi Suomen hallituksen edustajien tekemän EU-vaikuttamisen keinoja, vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Artikkelissa todetaan, että Suomelle aivan keskeinen vaikuttamisresurssi ovat sellaiset virkamiehet, jotka hallitsevat niin käsiteltävän säädöshankkeen sisältökysymykset kuin unionin päätöksentekomenettelyt ja toimielinten institutionalisoituneet käytännöt. Artikkelissa tehdyt empiiriset havainnot jäsenvaltioiden välillä käydyistä neuvotteluista tukevat konstruktiivisen mallin perusoletuksia. Neljännessä artikkelissa, joka on laadittu yhteistyönä professori Tapio Raunion kanssa, analysoidaan unioniasioiden kansallista valmistelua ja tarkemmin ottaen sitä, miten Suomen neuvottelukannat muotoutuvat valtioneuvoston yhteensovittamisjärjestelmän ylimmällä tasolla EU-ministerivaliokunnassa. Artikkelissa todetaan laajan pöytäkirja-aineiston ja sitä täydentävän haastatteluaineiston pohjalta, että EUministerivaliokunnan asialistan laadinta on delegoitu kokonaisuudessaan asiantuntijavirkamiehille. Lisäksi asialistan muotoutumiseen vaikuttaa luonnollisesti unionin toimielinten, erityisesti Eurooppa-neuvoston agenda. Toisaalta, EU-ministerivaliokunnan kokouksissa ministerit yksin tekevät päätöksiä ja linjaavat Suomen EU-politiikkaa. Viidennessä artikkelissa selvitetään, miten olisi toimittava, jos pyritään siihen, että uusi tai muutettu EU-säädös vastaisi mahdollisimman pitkälti Suomen kansallisesti määriteltyä neuvottelukantaa. Tehokkainta on vaikuttaa aloiteoikeutta lainsäädäntömenettelyssä käyttävään komissioon, tarvittaessa myös virkahierarkian ylimmillä tasoilla, sekä tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kanssa, erityisesti puheenjohtajavaltion, tulevien puheenjohtajavaltioiden ja suurten jäsenvaltioiden kanssa. Mikäli käsittelyssä oleva EU-säädöshanke arvioidaan kansallisesti erityisen tärkeiksi tai ongelmalliseksi, tulisi vaikuttamistoimia laajentaa kattamaan myös Euroopan parlamentin avainhenkilöitä. Kuudennessa artikkelissa analysoidaan suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ja etujärjestöjen vaikutusmahdollisuuksia EU-asioiden valmistelussa. Johtopäätöksenä todetaan, että muodollinen yhteensovittaminen EU-valmistelujaostojen laajan kokoonpanon kokouksissa ei ole sidosryhmille ensisijainen eikä tehokkain vaikuttamisen keino. Sen sijaan korostuvat epäviralliset yhteydet toimivaltaisen ministeriön vastuuvirkamieheen kotimaassa ja vaikuttaminen eurooppalaisen kattojärjestön välityksellä. Väitöskirjan yhteenveto-osassa on eritelty, missä EU:n säädösvalmistelun ja lainsäätämismenettelyn vaiheissa Suomen kaltaisella pienellä jäsenvaltiolla on parhaat edellytykset vaikuttaa valmisteltavana olevaan säädökseen. Parhaat vaikutusmahdollisuudet ovat aivan EU-säädöksen elinkaaren alkuvaiheessa, kun komissio on vasta käynnistämässä uutta säädösvalmistelua. Väitöstutkimuksessa todetaan, että varhaista kannanmuodostusta ja sen mahdollistamaa ennakkovaikuttamista on Suomessa kyetty kehittämään etenkin niissä poliittisesti, taloudellisesti tai oikeudellisesti tärkeissä hankkeissa, joissa hallituksen kannanmuodostus tapahtuu EU-ministerivaliokunnassa. Muissa unionin säädöshankkeissa ennakollisen vaikuttamisen intensiteetti näyttäisi vaihtelevan, riippuen muun muassa toimivaltaisen ministeriön keskijohdon ja ylimmän johdon sitoutumisesta. Toinen Suomelle otollinen vaikuttamisen ajankohta on silloin, kun komission antamaa ehdotusta käsitellään asiantuntijavirkamiesten kesken neuvoston työryhmässä. Tehokas vaikuttaminen edellyttää, että Suomea neuvotteluissa edustavat henkilöt kokoavat ”samanmielisistä” jäsenvaltioista kaksoisenemmistösäännön mukaisen voittavan koalition. Viimeinen vaikuttamisen ikkuna aukeaa silloin, kun Coreper-komiteassa laaditaan neuvoston puheenjohtajalle neuvottelumandaattia toimielinten välisiin trilogeihin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen ensimmäisessä käsittelyssä. Tässä varsin myöhäisessä menettelyvaiheessa vaikuttaminen on pienen jäsenvaltion näkökulmasta jo selvästi vaikeampaa. Väitöskirja sijoittuu luontevasti osaksi valtiotieteellistä eurooppalaistumis-kirjallisuutta siltä osin, kuin siinä on tutkittu EU-jäsenyyden vaikutuksia kotimaisiin hallinnon rakenteisiin ja politiikan asialistaan. Kuten tunnettua, Suomen EU-politiikka rakentuu eduskunnalle vastuullisen valtioneuvoston varaan. Väitöskirjassa ei kuitenkaan ole otettu erityiseen tarkasteluun perustuslakiin sidottua eduskunnan ja hallituksen yhteistoimintaa EU-asioissa. Sen sijaan on tutkittu unioniasioiden valmistelua ja yhteensovittamista valtioneuvoston sisällä. Kun EU-asioiden yhteensovittamisjärjestelmää luotiin, pidettiin tärkeänä, että jokaisessa säädöshankkeessa ja politiikkahankkeessa kyetään muodostamaan kansallisesti yksi ja yhtenäinen neuvottelupositio. Yhtenäisen kansallisen linjan ajamisen katsottiin parantavan Suomen asemaa unionin päätöksenteossa. Väitöskirjassa todetaan johtopäätöksenä, että EU-asioiden kansallinen valmistelujärjestelmä toteuttaa sille asetetut tavoitteet käytännössä varsin hyvin. Merkittävin kehittämiskohde liittyy kansallisen EU-valmistelun reaktiivisuuteen. Jos Suomi haluaa vaikuttaa yhä vahvemmin EU-lainsäätämiseen, Suomelle tärkeät hankkeet pitäisi tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa ja priorisoida selkeästi niiden hoitamista ministeriöissä.

St. Catharines and District Council of Women fonds

The St. Catharines and District Council of Women was founded in 1918 and elected as its first president, Mary Malcolmson. In 1910 Mrs. Malcolmson founded North America’s first Girl Guide Association in St. Catharines. The aim of the organization was to work for the betterment of conditions pertaining to the family, community and state. The Council is an umbrella group for various women’s organizations in the area and functions at the provincial, national and international levels and is associated with the United Nations. In the early years the National Council brought in the Victorian Order of Nurses (VON) and started the Women’s Canadian Club. The St. Catharines Council initiated Child Welfare Centres in local churches that grew into the Well Baby Clinics. Women were encouraged to take political office and join committees with much success. In 1929, “Shop at Home” exhibition became an annual event highlighting the services of local merchants. Money raised by the Council was donated to local charities and in 1930 the Council assisted the local Armenian community in building the first Armenian Church in Canada. In 1932 the Council started the Maternal Welfare programme in which Mothers’ Meetings were held weekly with various speakers from the Public Health Department. In 1975 to celebrate International Women’s Year and the 1976 Centennial of the City of St. Catharines, the group sponsored the book Women of Action, 1876-1976, written by two of its members, Lily M. Bell and Kathleen E. Bray. Some time after 1976 the name of the organization changed from St. Catharines Local Council of Women to St. Catharines and District Council of Women. Today the organization functions as an advocacy and educational group.

Everything that rises must converge: a neo-Marxist analysis of Canadian business-government relations

The following thesis presents an analysis of business-government relations within a neo-Marxist framework. Specifically, the discussion encompasses how the business interest group. the Business Council on National Issues, maintains consensus and unity amongst its monopoly capital members. Furthermore. the study elaborates on the process through which the group's interests are acknowledged and legitimized by the state under the "public interest" f8fue. Most of the literature pertaining to business-government relations within the context of interactions between business interest groups and the state, and such specific branches of the state as the government and/or the civil service. emphasize a liberal-pluralist perspective. Essentially, these writings serve to reflect and legitimate the current slatus quo. Marxist discourses on the subject, while attempting to transcend the liberal-pluralist framework. nevertheless suffer from either economic determinism .. ie., stressing the state's accumulation function but not its legitimation function or historical specificity. A cogent and comprehensive neo-Marxist analysis of business-government relations must discuss both the accumulation and legitimation functions of the state. The process by which the concerns of a particular business interest group become part of the state's policy agenda and subsequently are formulated and implemented into policies which legitimate its dominance is also studied. This inquiry is significant given the liberal-pluralist assumptions of a neutral state and that all interest groups compete "on a level playing field". The author's neo-Marxist paradigm rejects both of these assumptions. Building on concepts from nea-Marxist instrumentalism. structuralism. state monopoly capitalism, and forms and functions of the state perspectives. the author proposes that policies which legitimize the interests of the monopoly capital fraction cannot. be discerned only from the state's activities. per StJ. Clearly, if the liberal-pluralist 3 contention of multiple and conflicting interest groups, including those within the capitalist class, is taken at face value, M interest group such as the Business Council on National Issues (BCND, must somehow maintain. internal consensus Md unity amongst its members. Internal consensus amongst its members ensures that the state can better acknowledge and articulate its concerns into policies that maintain hegemonic dominance of the monopoly capital fraction under the "public interest" fllf.JJdq. The author contends that the BCNI focuses most of its interactions on the upper echelons of the civil service since it is this branch of the state which is most responsible for policy formulation and implementation. The author's paradigm is applied within the context of extensively analyzing newspaper coverage. BCN! publications, and other published sources, as well as a personal interview with an executive administrative member of the BeNI. The discussion focuses on how agreement and unity amongst the various interests of the monopoly capital fraction are maintained through the business organization, its policy scope, and finally its interactions with the state. The analysis suggests that while the civil service is an important player in expressing the interests of the BCNI's membership through policies which ostensibly also reflect the "public interest", it is not the only strategic target for the BCNI's interactions with the state. The author's research also highlights the importance of government officials at the Cabinet level and Cabinet Committees. Senior elected officials from the Federal government are also significant in avoiding intergovernmental or interprovincial conflict in implementing policies that legitimize hegemonic dominance of the monopoly capital fraction over other fractions and classes.

St. Catharines and District Labour Council fonds, 1957-1986

The St. Catharines and District Labour Council was founded in May 1957 by unionized workers from St. Catharines, Thorold, Merritton, Port Dalhousie and Grimsby. They sought to improve the social and economic welfare of workers; promote the organization of workers into unions for their mutual benefit, regardless of race, creed, colour, or national origin; encourage the sale of union-made goods and services; promote worker education; provide workers with a voice in politics; and safeguard the democratic nature of the labour movement. The Council, affiliated with both the Canadian Labour Congress and the Ontario Federation of Labour, was instrumental in assisting local workers with their labour disputes, including Canadian Pulp and Paper workers at Abitibi Provincial Paper in Thorold [1975-76], and Gallaher Paper [1999], workers at the St. Catharines Eaton’s store [1985], as well as smaller disputes such as that between the part-time secretarial staff and the Welland County Roman Catholic Separate School Board [1972] and workers of the Skyway Lumber Company [1972]. The Council also assisted the community at large by offering a Community Counseling Service [1971-1976] to help citizens with issues concerning various government agencies, social services and Acts, such as the Vacation Pay Act, Landlord and Tenant Act, Employment Standards Act, unemployment insurance claims and workman’s compensation claims. Other projects that the Council organized included an annual Education Institute [1958-1965] and the annual publication of Labour Review, a summary of the Council���s past year. The Labour Council continued to operate until 2010, when several local Labour Councils merged to form the Niagara Regional Labour Council.

Fédéralisme, concurrence intergouvernementale et intérêt national dans le domaine des valeurs mobilières au Canada

La structure de la réglementation des valeurs mobilières au Canada fait périodiquement l'objet d'un débat public et une des questions sous-jacentes est celle du partage des compétences législatives prévu par la Constitution canadienne. Le débat a été relancé en 2003 par la recommandation d'un comité de personnes averties de centraliser cette réglementation au fédéral. Les provinces, sauf l'Ontario, demeurent opposées à l'idée, préférant plutôt l'harmonisation réglementaire. Pour alléger le fardeau réglementaire des émetteurs, elles tentent également de mettre en oeuvre un « régime de passeport ». Ce débat présente la question comme un jeu à somme nulle, occultant ainsi certains principes fondamentaux du fédéralisme: innovation provinciale dans une union économique nationale. Dans ce mémoire, nous proposons donc une structure réglementaire, basée sur la théorie de la concurrence intergouvernementale, qui s'harmonise avec les compétences du gouvernement fédéral et des provinces tout en optimisant leurs atouts respectifs.

Le Louvre des Sables : le dossier Abou Dhabi

Pour respecter les droits d'auteur, la version électronique de ce mémoire a été dépouillée de ses documents visuels. La version intégrale du mémoire a été déposée au Service de la gestion des documents et des archives de l'Université de Montréal.

Análisis cruzado de las respuestas del neoinstitucionalismo liberal y del constructivismo social aplicadas al estudio de la OTAN y sus Estados miembros

Esta monografía ayuda a responder la pregunta del porque los Estados actuan a través de organizaciones internacionales a partir de los postulados del neoliberalismo institucional de Robert Keohane y del constructivismo Social de Alexander Wendt.