Yli 50-vuotiaiden näkemyksiä keinoista edistää työssä jaksamista ja jatkamista : Case: Tampereen Seudun Osuuspankki

Suomalaisen väestön vanheneminen on synnyttänyt yhteiskunnallisen tarpeen hallita hoiva- ja sosiaalimenojen kasvua. Keskeisenä tavoitteena on työurien pidentäminen. Ikääntyvä ikärakenne ja työurien pidentämisen tarve haastaa myös organisaatiot miettimään ikäsidonnaisia käytäntöjä työssä jatkamiseen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaankin, miten organisaatio voi toimia proaktiivisesti yli 50-vuotiaiden työssä jatkamisessa ja siten pitää ihmiset aktiivisina, tuottavina ja työstänsä innostuneina vanhuuseläkeikään asti. Tutkimuksessa vastataan kysymykseen miten organisaatio voi ikäjohtamisen ja osaamisen johtamisen avulla tukea yli 50-vuotiaiden työskentelyä. Tutkielman toimeksiantaja Tampereen Seudun Osuuspankki tavoittelee työurien pidentämistä ja harkitsee ikäohjelman toteuttamista. Tutkimus tehtiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa tutkimusmetodina käytettiin ryhmähaastatteluja hyödyntäen teemoja, jotka olivat ikäjohtaminen ja henkilöstöstrategia, osaaminen ja hiljainen tieto sekä yli 50-vuotiaiden huomioiminen organisaatiossa ja ikäohjelma. Tutkimusaineisto kerättiin 5 ryhmähaastattelussa, jotka koostuivat yhteensä 20 eri ammattiryhmää, toimintoja ja konttoreita edustaneita haastatelluista. Analyysi tehtiin aineistolähtöisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että kohdeorganisaatio oli jo suhteellisen ikäystävällinen. 50–67-vuotiaat kokivat, että heidän kokemustaan arvostettiin ja että heidän ikäryhmänsä nähtiin työyhteisössä voimavarana muiden ikäryhmien tapaan. Ikäohjelman nähtiin pääsääntöisesti keinona tasata työn kuormitusta ja motivoida jatkamaan työssä hieman alle 60-vuotiaasta lähtien. Kirjallisuuden mukaan ikäohjelma olisi hyvä kuitenkin kohdistaa koko henkilöstölle, joskin painotus olisi ikääntyneissä työkyvyn edistämisen takia. Haastateltavien mukaan mahdollisessa ikäohjelmassa keskeisiä keinoja olisivat terveyden edistäminen, urakehitys ja työn sisällön muokkaaminen, työaikajoustot sekä tavoitteiden sopeuttaminen. Alle 60-vuotiaat kaipasivat keskimäärin enemmän urakehitystä kun taas yli 60-vuotiaat vaikuttivat hakevan enemmän stabiiliutta työuran loppuvaiheille. Tärkeimmäksi yksittäiseksi keinoksi nousi ikään sidotut palkalliset vapaat, joilla haastatellut voisivat tasata työn kuormituksen piikkejä. Työaikajoustojen puolesta puhuivat myös haastateltujen positiiviset kokemukset osa-aikaeläkkeestä työstressin vähentäjänä. Näyttäisi siltä, että ikäohjelmaan olisi hyvä sisällyttää ikääntyneille kohdennetut kehityskeskustelut, joissa käydään läpi työssä jaksamista ja työssä jatkamisen edellytyksiä. Hiljaista tietoa kohdeorganisaatiossa siirtyi haastateltujen mukaan määrällisesti ja laadullisesti jo tarpeeksi. Hyviä oppimisen ja hiljaisen tiedon jakamisen käytäntöjä voitaisiin ottaa käyttöön laajemmin.

Venäjän erikoisjoukkojen pistoolien kehitys

Aiempaa tutkimusta Venäjän erikoisjoukkojen pistoolien kehityksestä ei ole tehty, vaikka jonkin verran tietoa venäläisistä pistooleista löytyykin. Tutkielman tavoitteena onkin kasata irrallinen tieto Venäjän erikoisjoukkojen pistoolien kehityksistä yhteen teokseen. Tutkimalla Venäjän erikoisjoukkojen kaluston kehittymistä voidaan päätellä heidän toimintaympäristön-sä muutoksia, käytännössä siis minkälaisiin tehtäviin erikoisjoukot varautuvat. Päätutkimusongelma on, kuinka Venäjän erikoisjoukkojen pistoolit ovat kehittyneet. Tutki-musongelmaan vastataan tarkastelemalla Venäjän asevoimia, niiden historiaa ja erikoisjouk-koja. Lisäksi käsitellään pistoolin historiaa ja käyttöä, mitä seuraa tarkastelu Venäjän erikois-joukkojen käyttämistä pistooleista. Lopuksi pohditaan mahdollisia syitä kehitykselle. Tutkielma perustuu kirjallisuusanalyysiin. Aineisto tutkielmaan on kerätty pääosin Maanpuo-lustuskorkeakoulun kirjastopalvelu Taiston avulla. Tutkielmaan on myös otettu Internet-lähteitä, lähdekriittisyys huomioiden. Tutkielman perusteella Venäjän erikoisjoukkojen pistoolit ovat kehittyneet pääosin ulkoisten vaatimusten perusteella. Lisäksi varsinaisesti erikoisjoukoille suunnitelluista pistooleista on hyvin vähän tietoa saatavilla, tai itse pistooleja on vain vähän. Tutkielma jättää jatkotutkimusmahdollisuuksia ainakin kenttämittauskokeiden muodossa. Mittaamalla luotien ballistisia ominaisuuksia ja niiden läpäisykykyjä saadaan tietoa, jonka perusteella voidaan konkreettisesti päätellä syitä pistoolien kehitykselle.

Meriturvallisuus käsitteenä Rajavartiolaitoksessa

Tutkimuksen tavoite on selvittää käsitteen meriturvallisuus käyttöä Rajavartiolaitoksen julkaisuissa. Meriturvallisuus on käsite, jota ei ole yleispätevästi määritelty, mutta joka esiintyy useissa eri yhteyksissä niin Rajavartiolaitoksen sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Tutkimuksen tarkoitus on Rajavartiolaitoksen julkaisuja analysoimalla luoda tieto siitä käytetäänkö käsitettä julkaisuissa johdonmukaisesti. Tutkimukseni pääkysymys on: Miten meriturvallisuuden käsite ilmenee rajavartiolaitoksen julkaisuissa ja onko käyttö johdonmukaista? Pääkysymystä tukevia alakysymyksiä ovat miten meriturvallisuuden käsitteen käyttö eroaa kansainvälisesti ja kansallisesti? ja millaisissa yhteyksissä käsitettä käytetään Rajavartiolaitoksen julkaisuissa? Rajavartiolaitoksen julkaisujen osalta lähdeaineisto on haettu Rajavartiolaitoksen sisäisestä verkosta. Lähdeaineisto on kokonaisuudessaan julkista. Muu aineisto on kerätty eri internetlähteistä. Tutkimuksen päätutkimusmenetelmä on perinteinen käsiteanalyysi. Tässä tutkimuksessa käsiteanalyysin tarkoituksena on luoda ymmärrys käsitteelle annettavista tarkoitteista ja merkityksistä. Tutkimuksen teoreettinen pohja luodaan luvussa kaksi tutustumalla Rajavartiolaitoksen ulkopuolisiin lähteisiin ja siihen, miten meriturvallisuus niissä ilmenee. Luvussa kolme analysoidaan tutkittavan käsitteen ilmenemistä Rajavartiolaitoksen julkaisuissa. Tutkimuksessa havaitaan meriturvallisuutta käytettävän käsitteenä laaja-alaisesti niin englanninkielisissä kuin suomenkielisissäkin lähteissä, eikä yleisesti hyväksyttyä määritelmää löydetty. Rajavartiolaitoksen julkaisuissa meriturvallisuuden käsitteen käytön havaitaan jakautuvan karkeasti kolmeen kategoriaan. Nämä käyttötavat ovat: 1. meriturvallisuus osana Rajavartiolaitoksen omaa toimintaa, 2. meriturvallisuus suurempana kokonaisuutena, jossa Rajavartiolaitos yhtenä toimijana ja 3. meriturvallisuus nimistössä. Sisällöllisesti meriturvallisuutta käsittelevissä asiakirjoissa löydettiin yhteneväisyyksiä, mutta yhtenäistä määritelmää ei Rajavartiolaitoksen julkaisuistakaan löytynyt. Tutkimuksessa todetaan, että vaikka meriturvallisuuden käsitteen käyttö ei ole yhtenäistä kaikissa Rajavartiolaitoksen julkaisuissa, ei tämä juuri poikkea Rajavartiolaitoksen ulkopuolisista julkaisuista. Meriturvallisuuden havaitaan olevan laaja-alainen käsite, jonka merkitys määrittyy tapauskohtaisesti muun sisällön perusteella.

Ryhmänjohtajan toimintakyky ryhmän hyökkäyksessä

Tutkimus käsittelee ryhmänjohtajan toimintakykyä ryhmän hyökkäyksessä. Tutkimustyön tavoitteena on selvittää miten ryhmänjohtajan toimintakyky vaikuttaa ryhmän toimintaan, ja kuinka ryhmän toimintakyky vaikuttaa ryhmän suorituskykyyn ja tehokkuuteen. Ohessa pyrin selvittämään kuinka ryhmän jäsenten toimintakyky vaikuttaa joukon suorituskykyyn. Tämä tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimuksessa on käytetty teoriaoh-jaavaa sisällönanalyysia. Kyseisessä analyysissa on pyritty valmiin teorian tueksi tuomaan esille kokemusperäisiä näkökulmia. Analyysiä varten toteutettiin kirjallisuuskatsaus jonka perusteella tutkimuksen lähdemateriaali valittiin. Teoria ohjaa analyysiä merkittävästi ja kokemuspohjainen tieto on liitetty osaksi valmista teoriaa. Toimintakyvyn kehittäminen erilaisten menetelmien avulla osoittautui haastavaksi, koska uusia menetelmiä on vaikea todeta toimiviksi jos käytännön kokemuksia ei ole. Aikaisem-pien kokemusten perusteella kirjoitettu teoria pätee näin ollen nykypäivänäkin. Omien ko-kemusten perusteella tehdyt havainnot toimintakyvyn kehittämiselle olivat suurimmassa roolissa. Tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetelmä ja tutkimuksessa käytetty lähdemateriaali tuki-vat tutkimuksen tavoitteita. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että valmisteluvaihe on tärkein vaihe, jossa luodaan onnistumisen edellytykset hyökkäyksen onnistumiselle. So-siaalinen toimintakyky erottui muista toimintakyvyn osa-alueista, koska se vaikuttaa eniten hyökkäyksen jokaisessa vaiheessa. Tämä tulee parhaiten esille siinä, että ryhmäkiinteys pa-rantaa ryhmän tehokkuutta merkittävästi. Tästä huolimatta muidenkaan toimintakyvyn osa-alueiden merkitystä ei voida väheksyä, mutta niihin ei kyetä vaikuttamaan taisteluvaiheessa samalla tavoin kuin sosiaaliseen toimintakykyyn. Tämän perusteella muiden osa-alueiden tulee olla kunnossa ennen taisteluiden alkua, mikäli ryhmän suorituskykyä halutaan kehit-tää.

Älypuhelimien paikkatiedon merkitys operaatioturvallisuudelle

Ihmisten omistamien älypuhelimien määrä, jotka kykenevät paikantamaan itsensä, on kasvanut huomattavasti. Myös älypuhelimien määrä puolustusvoimissa palvelevilla henkilöillä on kasvanut samalla. Tutkielmassa on tutkittu, mikä merkitys älypuhelimien paikkatiedolla on operaatioturvallisuudelle. Älypuhelimet tuottavat paikkatietoa satelliittipaikanmääritysmenetelmillä ja puhelinverkkoon perustuvilla paikanmääritysmenetelmillä. Tutkimuskysymyksinä ovat: - Miten älypuhelinten paikkatieto vaikuttaa operaatioturvallisuuteen? - Mitä paikanmääritysmenetelmiä älypuhelimet käyttävät ja mihin tarkkuuteen niillä kyetään? - Miten ulkopuolinen ihminen voi saada haltuunsa älypuhelinten tuottamaa paikkatietoa ja miten tämä tieto voi uhata operaatioturvallisuutta? Tutkielman lähdeaineisto pohjautuu korkeakoulujen tutkimuksiin, kirjoihin ja eri lehtien internet-sivuihin. Älypuhelimien paikkatiedon merkityksestä operaatioturvallisuudelle ei ollut tehty aiempaa tutkimusta. Kuitenkin pitää huomioidan, että älypuhelimien paikkatietoa on hyödynnetty maalittamisessa. Tutkielmassa päädyttiin lopputulokseen, että älypuhelimien paikkatiedon merkitys operaatioturvallisuudelle jää pieneksi, sillä älypuhelimen käyttäjä kykenee helposti estämään paikkatiedon jakamisen.

Ad hoc -reititysprotokollien hyödyntämismahdollisuudet tulevaisuuden taistelukentällä

Tulevaisuuden taistelukenttä tulee asettamaan useita haasteita asevoimille. Joukot liikkuvat enemmän ja nopeammin sekä sijaitsevat hajaantuneemmin taistelualueilla. Tilannetietoa pystytään tuottamaan kehittyneillä järjestelmillä, jolloin niiden siirtämiseen käytettyjen viestijärjestelmien pitää pystyä toimittamaan tätä kasvanutta informaation määrää. Ad hoc ja Mobile Ad Hoc Network (MANET) -verkoilla voidaan siirtää suuria määriä informaatiota tai dataa joukkojen välillä. Verkoissa käytetyt reititysprotokollat määrittävät miten lähetetty tieto liikkuu verkossa. Oikealla reititysprotokollan valinnalla pystytään vaikuttamaan verkon ruuhkautumiseen, tiedon siirtymisen varmuuteen, tiedonsiirtonopeuksiin, kaluston toimintakykyyn sekä siirtotien toimivuuteen. Päätutkimuskysymykseni on: Mitä käyttömahdollisuuksia AD HOC -reititysprotokollilla on tulevaisuuden taistelukentällä? Tutkimusta tukevat alakysymykset: Mitä viestillisiä vaatimuksia tulevaisuuden taistelukenttä voi asettaa MANET-verkolle? Mitä eroja erilaisilla ad hoc -reititysprotokollilla on? Mitä vaikutuksia erilaisilla siirtoteillä on MANET-verkossa? Tutkimukseen käytetty aineisto on kerätty internet- sekä kirjallisuuslähteistä. Lähteisiin sisältyy aihepiirin kuuluvia tutkimuksia, artikkeleita, oppaita ja yritysten tuote-esitelmiä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että taistelukentän muuttujat määrittävät parhaan käytettävän reititysprotokollan. Olennaisena tekijänä on hahmottaa verkkoa käyttävän joukon tarve sekä minkälaista dataa verkossa liikkuu. Erilaiset reititysprotokollat soveltuvat paremmin erilaisille joukoille ja erilaiseen toimintaympäristöön. Reititysprotokollaa valittaessa tulee huomioida käytössä olevat siirtotiet, jotta tiedonsiirtokaistaa ei tuhlata ja tällä tavalla ruuhkauteta verkkoa.

Expectations, frames and practices of genetic counselling in different contexts of genetic testing

Genetic counselling is a process in which the counsellee receives information and support concerning a genetic disease. This study examines the genetic counselling attached to genetic testing. Since genetic information is increasing alongside new testing technologies and the situations faced at the genetic clinics will therefore be more diverse, it is essential to assess what the expectations directed at genetic counselling are. It is also important to compare how they face the current counselling practices. In this study, the expectations, frames and practices of genetic counselling in different contexts of genetic testing were examined from three different perspectives: First, international guidelines covering genetic counselling were analysed to summarise what is expected from genetic counselling and to study how genetic information is framed. Second, national experts in European countries were asked about the regulations and practices of genetic counselling in their country. Finally, ten counsellees who had visited a genetic clinic were interviewed to analyse their expectations and experiences. The counsellees’ perspective was also approached through the background review of the previous studies on counsellees’ experiences. On the basis of the study, there are basic elements that are expected to be covered in genetic counselling from all perspectives. However, the views concerning bioethics, genetic exceptionalism and psychosocial aspects vary depending on the perspective and on the individual situation. Since there are sometimes more differences than similarities between genetic tests, no universal recommendations for counselling can be applied. The practices of genetic counselling should be defined situationally, emphasising the individual needs over the genes.

Tulevia tapahtumia (Kirjastoverkkopäivät 2014, LIBER ym.)

Esitys Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalvelujen järjestämässä Asiantuntijaseminaarissa 18.9.2014 Helsingissä.

Potilaan tiedollinen yksityisyys heräämössä

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata potilaan kokemuksia tiedollisesta yksityisyydestään sekä tiedollista yksityisyyttä edistäviä ja estäviä tekijöitä heräämössä. Tämän tiedon pohjalta on mahdollista kehittää heräämön hoitotyötä potilaiden tiedollisen yksityisyyden osalta. Tutkimus toteutettiin kuvailevana haastattelututkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Tutkimuksessa haastateltiin yhden suomalaisen yliopistosairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien (KNK) klinikan heräämössä hoidettuja aikuispotilaita 1-2 tunnin kuluessa heräämöhoidon päättymisestä. Haastatteluaineisto koostui 17:stä päiväkirurgisen – tai vuodeosastopotilaan haastattelusta. Tallennetut haastattelut litteroitiin ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Potilaat kuvasivat tiedollista yksityisyyttä potilaan tietojen hallintana: potilaan tietojen luottamuksellisena käsittelynä ja oikeutena omiin tietoihin. Tiedollista yksityisyyttä pidettiin tärkeänä, mutta potilaat eivät olleet erityisen huolissaan tämän toteutumisesta heräämössä. Tiedollinen yksityisyys toteutui potilaiden mielestä melko hyvin heräämössä lukuun ottamatta tilanteita, joissa henkilökunta vaihtoi suullisesti tietoja potilaasta keskenään. Suurin osa potilaista totesi KNK-vaivojen olevan niin neutraaleja, ettei niiden joutuminen ulkopuolisten tietoon ollut heistä merkityksellistä. Tieto leikkauksesta kiinnosti potilaita ja he olivat tyytyväisiä saatuaan siitä tietoa heräämössä. Tiedollisen yksityisyyden toteutumista edistivät potilaan uppoutuminen omaan maailmaansa, mahdollisuus kontrolloida ja saada tietoa asioistaan, kahdenkeskinen vuorovaikutus, tieto tiedollisesta yksityisyydestä, heräämön tilajärjestelyt ja tiedollista yksityisyyttä koskevien sääntöjen noudattaminen. Muiden potilaiden uteliaisuus, potilaan kyvyttömyys suojata omia tietojaan ja ulkopuolisuus omissa asioissaan, kahdenkeskeisen vuorovaikutuksen mahdottomuus, yksityisen tilan puute ja tiedollista yksityisyyttä koskevan sääntelyn noudattamattomuus koettiin tietojen luottamuksellisen käsittelyn esteiksi heräämössä. Potilaiden tietojen luottamuksellista käsittelyä voitaisiin parantaa kiinnittämällä huomiota raportointimenetelmiin ja -paikkaan heräämössä. Käytettävissä olevia keinoja, kuten sermejä ja potilaiden sijoittelu heräämössä, kannattaa käyttää hyödyksi potilaan tiedollisen yksityisyyden suojaamiseksi. Tiedollisen yksityisyyden määritelmää tulisi jatkossa täsmentää käsiteanalyysin avulla. Lisäksi tiedollista yksityisyyttä olisi hyvä tutkia hoitotyön ympäristöissä, joissa potilaiden hoitoon liittyy mahdollisesti arkaluonteisempia tietoja kuin KNK- potilailla.

Opening words and orientation to the theme

Esitys KDK-käytettävyystyöryhmän järjestämässä seminaarissa: Miten käyttäjien toiveet haastavat metatietokäytäntöjämme? / How users' expectations challenge our metadata practices? 30.9.2014.

Percutaneous Coronary Intervention in Patients with Atrial Fibrillation: A Study of Factors Affecting Outcome, with a Special Emphasis on Periprocedural Antithrombotic Treatment

Antithrombotic treatment of patients with atrial fibrillation (AF) undergoing percutaneous coronary intervention (PCI) is a delicate balancing between the risk of thromboembolism and the risk of bleeding. The purpose of this dissertation was to analyze current antithrombotic treatment strategies at the periprocedural stage and report outcomes in-hospital and at 1-month follow-up, and to evaluate the effect of renal impairment and predictive values of various bleeding scores on 1-year outcome after PCI in patients with AF. The first article was based on retrospective data from 7 Finnish hospitals between 2002–2006 (n=377), while the others were based on a prospective 17-center European register (AFCAS) gathered between 2008–2010 (n=963). The main findings in patients with AF undergoing PCI were: The use of glycoprotein IIb/IIIa inhibitors during PCI was associated with a four- to five-fold increase in the risk of major bleeding (I). Uninterrupted warfarin treatment did not increase perioperative complications and seemed to decrease bleeding complications compared to heparin bridging (II). Already mild renal impairment (eGFR 60–90mL/min) was associated with a 2.3-fold risk of all-cause mortality during the 12 months following PCI (III). Major adverse cardiac events occurred in 4.5% and bleeding complications in 7.1% of patients in the AFCAS register by 1-month follow-up (IV). In a study of patients in AFCAS register, all currently used bleeding risk scores were poor predictors of bleeding complications by 1-year follow-up (V). The findings will help improve treatment strategies for this fragile patient population with a high risk of bleeding and thrombotic complications.

Hiljaisen tiedon siirtäminen Palveluyritys Oy:n Helsingin myyntiosastolla myyntipäällikön näkökulmasta

Tiivistelmä Tekijä: Antti Korkki Tutkielman nimi: Hiljaisen tiedon siirtäminen Palveluyritys Oy:n Helsingin myyntiosastolla myyntipäällikön näkökulmasta Tiedekunta: Kauppatieteellinen tiedekunta Maisteriohjelma: Tietojohtaminen Vuosi: 2014 Pro gradu –tutkielma: Lappeenrannan teknillinen yliopisto 88 sivua, 20 kuvaa ja yksi taulukko Tarkastajat: Professori Markku Ikävalko Tutkijatohtori Anna-Maija Nisula Hakusanat: Hiljainen tieto, tiedon jakaminen ja osaaminen Kiristynyt kilpailutilanne kuljetusalalla pakottaa alan yritykset etsimään uusia keinoja strategisen kilpailuedun saavuttamiseksi. Palvelualan yritykselle merkittävin kilpailukeino on palvelun laadulla kilpaileminen ja korkean laadun saavuttamiseksi on tärkeää, että oikea tieto on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämä tarkoittaa käytännössä reaaliaikaisten tiedon siirtämisen menetelmien käyttämistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Palveluyritys Oy:n Helsingin myyntiosaston tiedon siirtämisen foorumien nykytilanne myyntipäällikön näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksella etsitään keinoja tehostaa hiljaisen tiedon siirtämistä Palveluyritys Oy:n Helsingin myyntiosastolla. Tutkimuksessa käytetään laadullista tutkimusmenetelmää ja teoriaohjaavaa sisällön analyysiä.

Työpajat

Esitys Kirjastoverkkopäivillä 23.10. ja 24.10.2014 Helsingissä