Tulevaisuuden lähtökohdista kansanvallan kolmiliittoon. Kansallinen Edistyspuolue ja kansallisen eheytymisen politiikka 1919–1939.

Kansallista Edistyspuoluetta ja sen toimijoita maailmansotien välisen Suomen sisäpolitiikassa tarkasteleva väitöstutkimus paneutuu puolueen kansallista eheytymistä ajaneen poliittisen linjan taustoihin, muodostumiseen ja toteutumiseen maailmansotien välisenä aikana vuosina 1919-1939. Vahvasti aineistopohjainen ja lähdekriittinen poliittisen historian tutkimus keskittyy parlamentaarisiin toimijoihin, poliittiseen kenttään ja näiden tuottamiin aineistoihin, kuten edistyspuolueen ja sen toimijoiden arkistoihin, lehdistöön ja valtiopäiväpöytäkirjoihin. Tutkimus selvittää, millainen oli edistyspuolueen kansallisen eheytymisen linja, mihin sillä pyrittiin, miten sitä toteutettiin ja miten se toteutui. Kansainvälisen vertailun kautta tutkimuksessa luodaan myös kuva suomalaisesta liberalismista ja liberalistista. Joulukuussa 1918 perustettu Kansallinen Edistyspuolue oli liberaali puolue, jonka politiikassa korostui erityisesti liberalismin sosiaalinen tulkinta. Puolueen sisäpoliittiseksi linjaksi vastaitsenäistyneessä ja sisällissodan runtelemassa valtiossa muodostui kansallisen eheytymisen edistäminen. Ajatuksen taustalla olivat K. J. Ståhlbergin tulevaisuuden lähtökohtia hahmotelleet artikkelit, jotka julkaistiin Helsingin Sanomissa huhtikuussa 1918 sisällissodan vielä riehuessa. Ståhlbergin mukaan kansalliseen eheytymiseen ei tullut pyrkiä sodan vuoksi vaan siitä huolimatta. Nuorsuomalaiselta puolueelta perityt liberaalit periaatteet täydentyivätkin edistyspuoluelaisessa ajattelussa sisällissodan ja tasavallan puolesta käydyn valtiomuototaistelun avainkokemuksilla. Itsenäisen Suomen ensimmäisiä vuosia hallinneissa keskustahallituksissa kansallista eheytymistä edistettiin sosiaalipoliittisin uudistuksin mm. oppivelvollisuus- ja asutuslakien muodossa. Myös sisällissodan vankien armahdukset olivat osa tätä ohjelmaa. Tutkimus osoittaa, että edistyspuolueen kansallisen eheytymisen politiikan keskeisenä tavoitteena oli poliittisen sovittelun kautta integroida vasemmisto osaksi parlamentaaris-demokraattista järjestelmää. Eheytyspolitiikan todellinen käyttöarvo ja edistyspuolueen poliittiset toimintamahdollisuudet alkoivat kuitenkin heiketä vuoden 1922 eduskuntavaalien jälkeen.Tutkimuksesta käy ilmi, että toteutettu eheytyspolitiikka ja sen osittainen epäonnistuminen näkyivät sekä kommunistien jatkuvana kannatuksena että sisäpoliittisen ilmapiirin oikeistolaistumisena. Tämä kehitys nosti myös edistyspuolueessa esille voimat, jotka suosivat porvariyhteistyötä ohi keskustavasemmistolaisen eheytyspoliittisen linjan. Alkuvuosien jälkeen valtiomuototaistelun koossapitävä voima heikkeni edistyspuolueen sisällä ja 1920-luvun puolivälissä käydyt linjakiistat osoittivat, että osalle puolueen jäsenistä vuoden 1918 puoluevalinnassa keskeisemmässä roolissa oli ollut tasavaltalaisuus kuin vasemmiston integrointi ja kansallinen eheytyminen. Edistyspuolueen johto ei kuitenkaan ollut valmis luopumaan eheytyspoliittisesta linjasta ja sen ympärille luodusta puolueidentiteetistä, joten porvariyhteistyötä kannattanut oikeisto-oppositio päätyi suurelta osin eroamaan puolueesta vuonna 1927. Tutkimus osoittaa, että parlamentarismin rapautuminen ja pienelle yleispuolueelle elintärkeiden yhteistyömahdollisuuksien heikkeneminen luokkapuolueiden puristuksessa johtivat edistyspuolueen kannatuksen alamäkeen sotien välisenä aikana. Se kutistui 26 kansanedustajan keskisuuresta puolueesta vain kuuden edustajan pienpuolueeksi. Puolueidentiteetin vahvuus ja keskeisten toimijoiden puolueen kokoa suurempi poliittinen painoarvo pitivät sen lakkauttamispohdinnoista huolimatta kuitenkin koossa ja kiinni politiikan ytimessä. Oikeistoradikalismin vuodet 1920–1930-lukujen taitteessa olivat edistyspuolueellesekä uhka että mahdollisuus. Tutkimuksessa käy ilmi, että vaikka kommunisminvastaisen kansanliikkeen vaatimukset olivat edistyspuoluelaisten mielestä oikeutettuja, oli kansanliikkeen niiden ajamiseksi omaksumia laittomia ja ulkoparlamentaarisia keinoja vaikea hyväksyä. Eheytyspolitiikan kannalta katsottuna melkotoivottamalta näyttänyt tilanne kääntyi kuitenkin lopulta voitoksi: äärivasemmisto eliminoitiin, äärioikeisto ajautui paitsioon ja tie maltillisen vasemmiston ja keskustan yhteistyölle aukesi jälleen. Tämä johti lopulta vuonna 1937 punamultahallitukseen ja kansanvallan kolmiliittoon Kansallisen Edistyspuolueen, SDP:n ja Maalaisliiton kesken. Kokemus siitä, että itsenäisyys oli alati uhattuna, toi suomalaiseen liberalismiin varsin nationalistisia piirteitä, joita eurooppalaisten veljespuolueiden ohjelmista ei löydy. Liberalismiin usein liitetty mielleyhtymä sen kosmopoliittisesta, kansallisvaltioita ylittävästä luonteesta jäi Suomessa sotien välisenä aikana nationalismin ja itäisen naapurin luoman uhan varjoon. Suomen sisäpoliittinen tilanne ja geopoliittinen asema loivat vaatimuksen vahvasta kansallisesta yhtenäisyydestä. Suomalainen liberalismi määrittyikin eurooppalaisia vastineitaan voimakkaammin nuorta valtiota hallinneen kansallisuusajattelun, itsesäilytysvaiston ja kansallisen eheyden vaatimusten kautta. Tutkimuksessa todetaan, että edistyspuolueen eheytyspoliittisen linjan muotoutumista ja toteutumista vuosien 1919‒1939 aikana voi pitää idealismin voittona realismista. Lukuun ottamatta reformipolitiikan vuosia edistyspuolueen pitäytyminen valitulla linjalla näyttäytyi poliittisten toimintamahdollisuuksien kannalta katsottuna ajoittain jopa epärealistiselta. Koko sotien välistä aikaa tarkastellessa voikin todeta, että se, minkä edistyspuolue poliittisten päämäärien saavuttamisen valossa voitti, sen se menetti kannatusluvuissa.

Lasten kaswattamisesta: wanhemmille ja opettajille, niin kuin myöskin kaikille niille, joilla jollakin muotoaan on lasten kaswattamisen kanssa tekemistä

Imprimatur: Borgå domkapitel 20.9.1848 Clas Molander.

Astangan sydän. Uskontoetnografinen tarkastelu astangajoogaajien Mysoresta ja Mysoreen matkustamisesta

Tutkielman aiheena on astangajoogan kotikaupunki Mysore Intiassa ja siellä sijaitseva Krishna Pattabhi Jois Ashtanga Yoga Institute -joogakoulu (KPJAYI). Mysorella on erityinen asema astangajoogan kontekstissa ja sadat astangajoogaajat ympäri maailmaa matkustavat Mysoreen joogamaan useiden kuukausien ajaksi. Tutkielman tarkoituksena on selvittää miksi Mysoreen matkustetaan, miksi Mysorella on erityinen asema ja miten tuota asemaa pidetään yllä. Olen koostanut tutkielman aineiston kolmen kuukauden etnografisen kenttätyön aikana Mysoressa. Aineistoa ovat yhdeksän suomalaisen astangajoogaajan haastattelut ja kenttäpäiväkirja, joka rajautuu varsinaisen analyysin ulkopuolelle. Aineiston olen analysoinut sisällönanalyysin menetelmin. Tutkijan position paikantajana ja itsereflektion keinona olen käyttänyt autoetnografiaa, sillä olen itsekin astangajoogaaja. Tutkielman keskeiset teoreettiset käsitteet ovat pyhiinvaellus ja uskonnollinen matka, tila ja paikka sekä autenttisuus. Olen hyödyntänyt Victor ja Edith Turnerin kulttuuriantropologisia huomioita pyhiinvaelluksesta ja tuonut sen rinnalle kulttuurimaantieteilijä Doreen Masseyn näkemykset tilan ja paikan sosiaalisesta ja muuttuvasta luonteesta. Lisäksi peilaan aineistoa uskontotieteilijä Thomas Tweedin teoriaan uskontojen risteyksistä ja rajojen ylittämisistä: Tweedin mukaan uskonnoissa on kyse sekä maantieteellisten, sosiaalisten, henkilökohtaisten että yliluonnollisten rajojen ylittämisistä. Autenttisuus taas liittyy käsitykseen aidosta joogasta, sen harjoittelusta ja alkuperästä. Joogaajilla on Mysoreen matkustamiseen useita eri syitä, kuten irtiotto arjesta, harjoitukseen syventyminen ja halu olla Intian kaltaisessa ympäristössä. Mysoren erityinen asema taasen rakentuu KPJAYI:n opettajien, astangatradition ja joogasalin erityisen luonteen varaan. Yksinkertaisesti todettuna Mysore on rajaamista. Mysoren erityistä asemaa pidetään yllä rajaamalla astangajoogaajien Mysorea erilleen muista paikoista esimerkiksi korostamalla Mysoren tasa-arvoistavaa luonnetta ja joogasalin erityisyyttä. Mysoren voi todeta olevan astangajoogan sydän, sillä aineiston perusteella Mysore edustaa aitoa, syvää, puhdasta ja säilyvää (astanga)joogaa, jossa olennaista on traditioon sitoutuminen, parampara.

Rautatiekuljetukset puolustussuunnittelun osana 1918 - 1940 : kuljetusten kehittäminen, suunnittelu ja kouluttaminen

Rautatiekuljetuksilla oli keskeinen asema sekä Suomen siviiliyhteiskunnan että puolustusvoimien kuljetuksissa ennen toista maailmansotaa. Muiden kuljetusmuotojen kehittymättömyyden vuoksi rautateillä oli käytännössä monopoli pitkän matkan kuljetuksissa. Tulevaan sotaan varautuvat upseerit ymmärsivät hyvin rautatiekuljetusten merkityksen. Suurimpana uhkana pidettiin Neuvostoliiton yllätyshyökkäystä itärajan yli Suomeen. Vain rautatiekuljetusten avulla oli mahdollista keskittää joukot nopeasti itärajalle Neuvostoliiton hyökkäystä torjumaan. Joukkojen keskittämiseen liittyvien rautatiekuljetusten suunnittelu olikin yleisesikunnan kulkulaitostoimiston ja myöhemmin operatiivisen osaston huolto- ja kulkulaitostoimiston keskeinen tehtävä ennen talvisotaa. Rautatiehallituksessa oli lisäksi sotilastoimisto, joka osallistui kuljetusten suunnitteluun ja toteuttamiseen rautatiehallituksen ja liikennejaksojen kanssa. Keskityskuljetusten lisäksi suunniteltiin rautateitse tapahtuvia huoltokuljetuksia, kehitettiin rautatiekuljetuksia ja niiden johtamista ja koulutettiin joukkoja rautatiekuljetuksia varten. Tämän tutkimustyön keskeisenä kysymyksenä on selvittää, miten edellä mainittu ennen talvisotaa tehty suunnittelu ja valmistelu onnistui sodan kokemusten perusteella arvioituna. Kyettiinkö tulevan sodan tarpeet ennakoimaan ja valmistelut toteuttamaan siten, että rautatiekuljetukset kyettäisiin toteuttamaan sodan oloissa? Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kuljetusten kehittämistä, suunnittelua ja kouluttamista, jota yleisesikunnassa ja rautatiehallituksessa toteutettiin ennen talvisotaa. Lisäksi selvitetään miten rautatiekuljetukset toteutettiin talvisodan aikana. Tärkeimpinä johtopäätöksinä voidaan todeta, että juuri ennen talvisotaa toteutettu rautatiekuljetusten johtamisjärjestelmän muuttaminen ei osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Kuljetusten keskitetyn johdon puutteen takia ne ajautuivat likipitäen kaaokseen sodan lopulla. Toisaalta keskityskuljetukset, joiden suunnittelussa ja kouluttamisessa oli ollut painopiste ennen sotaa, toteutettiin nopeasti ja tehokkaasti. Tosin sodan kululle tällä ei ollut merkitystä, sillä keskittäminen voitiin suorittaa hyvissä ajoin ennen sodan alkamista. Rautatieupseereiden kouluttaminen osoittautui hyväksi ratkaisuksi ja sitä jatkettiin välirauhan aikana. Kokonaisuutena voidaan todeta, että tulevan sodan ennakointi on aina vaikeaa. Sotilaat pyrkivät suunnittelemaan, valmistelemaan ja kouluttamaan joukkonsa mahdollisimman hyvin tulevan sodan tarpeisiin. Tässäkin tutkimuksessa voidaan todeta, että tulevan sodan tarkka ennakointi on likipitäen mahdotonta. Vanhat sotilaiden viisaudet siitä, että johtosuhteita ei saa muuttaa juuri ennen sodan syttymistä ja ”koulutus säästää verta” voidaan todeta edelleen paikkansapitäväksi.

Leikki-ikäisten lasten pelot hammashoidossa ja pelkojen lievittäminen

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata leikki-ikäisen lapsen pelkoja hammashoidossa ja pelkojen lievittämistä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla kyetään tunnistamaan lasten pelkoja hammashoidossa ja löytämään keinoja pelkojen lievittämiseen. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat leikki-ikäisten (4–6 v.) lasten vanhemmat (n=136, vastausprosentti 68%). Aineistonkeruumenetelmänä oli vanhemmille suunnattu kyselylomake, jossa kysyttiin lasten hammashoitopeloista ja siitä, millä keinoilla pelkoja voitaisiin lievittää. Kyselylomake sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Strukturoitujen kysymysten tuottama aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin (SPSS 22.0) ja avointen kysymysten tuottama aineisto sisältöä luokittelemalla. Tutkimustulosten mukaan lapsilla oli monia hammashoitoon liittyviä pelkoja. Pelot liittyivät uusiin ihmisiin ja tilanteisiin, hoitovälineisiin ja -laitteisiin sekä hammaslääkärikäynteihin. Lapset jännittivät tai tunsivat pelkoa tavatessaan heille tuntemattomia ihmisiä. Hoitotilanteiden kovat äänet pelottivat. Yksittäisistä asioista eniten lapsille pelkoa aiheuttivat neulat ja rokotteet. Muita hammaslääkärikäyntiin liittyviä pelkoja olivat hammashoitotilojen hajut, veren näkeminen ja lääkkeiden saaminen. Lasten hammashoitopelkoa lievittivät iloinen ja ystävällinen ilmapiiri, tuttu henkilökunta, lapsen huomioiminen hoidossa, riittävä ajankäyttö sekä kehuminen ja palkkion saaminen. Lapset kokivat tyytyväisyyttä, kun heille kerrottiin, mitä tehtiin ja pidettiin huolta heidän viihtyvyydestään. Vanhempien etukäteen antama tieto hammashoidosta sekä vanhempien oma positiivinen asenne koettiin myös pelkoa lievittäviksi keinoiksi. Leikki-ikäisillä lapsilla voi esiintyä erilaisia pelkoja hammashoidossa. Pelkojen tunnistaminen ja niiden lievittäminen on tärkeää, koska lapsena koetut pelottavat ja negatiiviset hammashoitokokemukset aiheuttavat lapselle kärsimystä ja voivat jatkua pitkälle aikuisuuteen saakka. Tutkimustulosten perusteella osalla leikki-ikäisistä lapsista on pelkoja hammashoidossa, mutta niitä voidaan lievittää erilaisin keinoin. Olisikin tärkeää löytää kullekin lapselle sopivat menetelmät pelkojen lievittämiseen.

Sedentary behaviour and health with special reference to obesity and fatty liver in early midlife. The Cardiovascular risk in Young Finns Study

Background: Physical inactivity and positive energy balance pose a risk to health. They increase the risk of obesity and associated non-communicable diseases. Recently, also sedentary behaviour has been associated with obesity and non-communicable diseases. Nevertheless, it has been unclear which type of sedentary behaviour is the most harmful. It is also unknown whether the relationship of sedentary behaviour with obesity is truly independent of other factors, for example physical activity and diet. Longitudinal data are limited, and the direction of causality and the mechanism of action are still unknown. Aims: The aim of this study was 1) to identify the type of sedentary behaviour having the strongest association with obesity, 2) to explore the causal relationship of sedentary behaviour and weight increase, and 3) to additionally, investigate the relationship of sedentary behaviour with fatty liver. These were studied in cross-sectional and/or longitudinal settings using data from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Special emphasis was put on the evaluation of a wide range of other lifestyle factors and risks for obesity and fatty liver. Subjects: 2,060 subjects (aged 33-50 years in 2011, of which 55 % were female) from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study participating in follow-ups in 2001, 2007, and 2011. Measures: Self-reported time spent in various types of sedentary behaviour (I), or TV viewing time (I-III). Measured body weight, height and waist circumference (I-III), and genetic variants for high BMI (I). Fasting plasma concentrations of gamma-glutamyltransferase enzyme and triglyceride, calculated Fatty Liver Index (based on gamma-glutamyltransferase and triglyceride concentration, BMI and waist circumference), and the amount of intrahepatic fat measured with ultrasound (III). Self-reported leisure-time physical activity and active commuting, occupational physical activity, energy intake, diet, alcohol consumption, smoking, socioeconomic status, and sleep duration as possible confounders were considered (I-III). Results: TV viewing is the sedentary behaviour type that has the strongest association with obesity. Sedentary behaviour (TV viewing) precedes weight increase, and not the other way around. Sedentary behaviour (TV viewing) is associated with increased risk of fatty liver. Conclusions: Sedentary behaviour (especially high TV viewing time) is associated with increased risks of obesity and fatty liver. Intervention studies are needed to assess whether reduction of TV time would prevent obesity and fatty liver.

Valtionpäämiehen vastuu sotarikoksesta : tapausesimerkkinä Charles Taylor

Tämä tutkimus sijoittuu sotilasjohtamisen alalle. Siinä on hyödynnetty oikeustieteen lähestymistapoja ja tutkimusmenetelmiä. Tieteenfilosofisesti tutkimus noudattaa eurooppalaisen oikeuspositivismin periaatteita. Tutkimuskohteena oli Liberian entisen presidentin Charles Taylorin sotarikosoikeudenkäynti Sierra Leonen erityistuomioistuimessa. Tavoitteena oli muodostaa oikeustapausta tarkastelemalla perusteltu näkemys siitä, miten kansainvälisen oikeuden oikeussäännöt nykyään vaikuttavat valtionpäämiehen vastuuseen sotarikostapauksissa. Keskeisin tutkimusongelma ja päätutkimuskysymys oli mikä on valtionpäämiehen vastuu sotarikoksista nykyisen oikeuskäytännön mukaan (tapausesimerkkinä tapaus Charles Taylor)? Tämä on ensimmäinen suomalainen sotatieteellinen tutkimus, joka käsittelee valtionpäämiehen vastuuta sotarikoksista. Tutkittava tapaus valikoitui sen merkittävyyden perusteella. Taylorin oikeudenkäynti on toisen maailmansodan jälkeen ensimmäinen, jossa valtion päämies joutui rikosoikeudelliseen vastuuseen sotarikoksista. Tapausta voidaan pitää ennakkotapauksena ja prosessiesimerkkinä kansainvälisen rikosoikeuden soveltamisesta valtionpäämiestä koskevassa sotarikoskysymyksessä. Tapaus oli erittäin mielekäs tutkimuskohde, koska kyseinen oikeustapaus on saatu päätökseen. Nyt voitiin ensimmäistä kertaa analysoida valtionpäämieheen liittyvää kansainvälisoikeudellista prosessia kokonaisuutena. Tuomioistuimen päätöksen perusteella voidaan todeta, millä perusteilla valtionpäämiehen asemassa oleva henkilö voidaan tuomita sotarikoksista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia, koska aiheesta oli suuri määrä kirjallista aineistoa. Analyysissa päädyttiin induktiiviseen eli aineistolähtöiseen päättelylogiikkaan, ja tutkimusstrategiaksi muodostui tapaustutkimus, koska tutkimuksen kohde oli selkeästi rajattu. Tutkimuksen primääriaineiston muodostivat erilaiset asiakirjat. Keskeisimmät tutkittavat dokumentit olivat Sierra Leonen erityistuomioistuimen oikeudenkäyntiasiakirjat ja oikeuslähteinä käytetyt viralliset dokumentit kuten valtiosopimukset ja tuomioistuinten peruskirjat. Tietoa taustoitettiin ja syvennettiin kirjallisuudella ja lehdistön tiedoilla. Tutkimuksessa selvitettiin ja kuvailtiin Charles Taylorin oikeusprosessi ja sen historialliset taustat. Pääpaino oli oikeustapauksen analyysissä. Tutkimusraporttiin liitettiin käsitteenmäärittelyosuus, jossa kuvaillaan niitä periaatteita ja oikeussääntöjä, joiden perusteella johtopäätöksiä tutkimuksessa tehtiin. Tutkimuksen johtopäätökset vastaavat tutkimuskysymyksiin. Keskeisimmät havainnot ja johtopäätökset ovat: 1. Valtionpäämiehen vastuu sotarikoksista perustuu kansainvälisen oikeuden oikeuslähteisiin. Taylorin vastuu rikoksiin voidaan osoittaa ja johtaa kaikista kansainvälisen oikeuden oikeuslähteistä. 2. Valtionpäämiehen status ei suojannut Charles Tayloria rikosoikeudelliselta vastuulta, koska rikokset, joista häntä syytettiin, olivat niin vakavia. Kansallisilla ja kansainvälisillä rikostuomioistuimilla on oikeus syyttää henkilöitä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan heidän valtiollisesta statuksestaan riippumatta. Esimerkiksi valtion immuniteetti tai valtionpäämiehen diplomaattinen asema eivät anna suojaa rikosoikeudelliselta vastuulta silloin, kun tutkitaan vakavia kansainvälisiä rikoksia. Tällaisiksi rikoksiksi luetaan esimerkiksi joukkotuhonta, sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan. 3. Esimiehen vastuu seuraa komentoketjussa aina sen korkeimmalle huipulle saakka poikkeuksetta. Komentoketjun huipulla olevalla henkilöllä, esimerkiksi valtionpäämiehellä, ei ole rikosoikeudellista immuniteettia, mikäli häntä epäillään teoista, jotka täyttävät sotarikoksen tai rikoksien ihmisyyttä vastaan määritelmät. 4. Todisteet eivät riittäneet Taylorin tuomitsemiseksi suoraan esimiehen vastuun perusteella. Syyttäjä ei pystynyt näyttämään toteen, että Taylorilla olisi ollut suora esimiesasema Sierra Leonessa rikoksia tehneisiin henkilöihin tai järjestöihin. Tuomioistuin kuitenkin totesi Taylorin olleen rikosoikeudellisessa vastuussa, koska hänen katsottiin avustaneen (aiding and abetting) rikosten tekemistä ja osallistuneen niiden suunnitteluun (planning). 5. Taylorin tapaus vahvistaa kansainvälisen oikeuden periaatetta siitä, että esimiehen rikosoikeudellinen vastuu seuraa häntä myös tilanteissa, joissa hän ei itse ole varsinaisesti tehnyt rikoksia mutta on hyväksynnällään, ohjeillaan, asennoitumisellaan tai laiminlyönneillään edesauttanut niiden tekemistä. Henkilöllä ei tarvitse olla suoraa komentosuhdetta rikoksentekijöihin. Riittää, että hänellä on heihin vaikutusvaltaa. 6. Taylorin tuomio on merkittävä ennakkotapaus. Sillä on todennäköisesti tulevaisuudessa merkitystä vastaavia tapauksia selvitettäessä. Se antaa suuntaviivoja ja esimerkin siitä, miten valtionpäämiestä koskeva kansainvälinen rikosoikeudellinen prosessi voidaan toteuttaa onnistuneesti. Sillä voidaan toivoa myös olevan pelotearvoa. Se osoittaa, että vakavimpia rikoksia tehneet valtionpäämiehet eivät voi paeta vastuutaan asemaansa perustuvan rikosoikeudellisen immuniteetin tai diplomaattisen suojan perusteella.

Saavutettavuuden vaikutus kuluttajan päivittäistavaroiden ostopaikan valintaan. Uuden toimipaikan kohtaamat haasteet

Tässä tutkimuksessa palvelujen saavutettavuutta lähestyttiin sekä kaupan että kuluttajan näkökulmasta, sillä osapuolten välisen vaikutussuhteen nähdään olevan kaksisuuntainen. Kuluttajakäyttäytymisellä on selkeä yhteys kaupan rakenteeseen ja kaupan toiminnot puolestaan vaikuttavat kuluttajan ostokäyttäytymiseen. Tämän vuorovaikutuksellisen suhteen keskiössä ovat kaupan palvelujen saavutettavuus ja sen sisältämät ympäristö-, myymälä- ja kotitaloustekijät. Kauppa pyrkii toiminnallaan ja valinnoillaan takaamaan kuluttajalle palvelujen hyvän saavutettavuuden, kun taas kuluttaja asioi myymälässä, jonka kokee olevan saavutettavuudeltaan paras hänen sen hetkiset tarpeet huomioon ottaen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää palvelujen saavutettavuuden vaikutusta kuluttajan ostopaikan valintaan. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita erityisesti kuluttajan vaihtelevista ostopaikkavalinnoista ja syistä, jotka saavat kuluttajan ohittamaan kotia lähimpänä sijaitsevan ostopaikan. Tutkimuksen taustalla vaikutti Kunta A:n uusi myymälä Market X1, joka ei ole vaikutusalueellaan saavuttanut ennakko-odotusten mukaista kysyntää. Kun etäisyyttä on pidetty perinteisesti merkittävimpänä saavutettavuuden tekijänä, tässä tutkimuksessa kuluttajat arvostivat tärkeimmiksi tekijöiksi kauppaan menemisen helppouden, tarpeita vastaavat valikoimat ja sopivan hintatason. Vaikka Kunta A:n alueella palvelujen saavutettavuus koettiin hyväksi ja sen koettiin Market X1:n myötä parantuneen, huomionarvoista tutkimuksessa oli kunnan asukkaiden eriarvoinen asema palvelujen saavutettavuuden suhteen. Tutkimustulosten mukaan ostopaikan valinnan kuluttaja tekee useimmin tuotteisiin liittyvien myymälätekijöiden ja edullisen hintatason perusteella. Näiden tekijöiden osalta Market X1:n tilanne kilpailukentällä näyttää hyvältä. Vieressä Kilpailija Y pyrkii säilyttämään asemansa perinteikkyytensä ja sosiaalisen ulottuvuutensa turvin. Arkisin kuluttajilla on yleistynyt tapa tehdä päivittäistavaraostokset työmatkan yhteydessä ja viikonloppuisin monipuolisempien palveluiden äärellä. Nämä tekijät selittävät pitkälti ostovoiman siirtymistä Kunta A:sta Kaupunki B:hen. Kysynnän kasvattaminen vaatii Market X1:ltä pitkäjänteistä toimintaa, jossa kuluttajien kokeman saavutettavuuden edistäminen ja asiakaslähtöisyys ovat keskiössä. Tällä tavoin kuluttajien pinttyneisiin tapoihin ja näkemyksiin on mahdollista pyrkiä vähitellen vaikuttamaan.

Martta Wendelinin äitikuvat vuosina 1940–1944 Sotavuosien Kotiliesi-lehtien kansikuvien feminististä lähilukua

Pro gradu-tutkielma tarkastelee suomalaisen kuvittaja Martta Wendelinin kuvittamia ja sotavuosina 1940–1944 julkaistuja Kotiliesi-lehtien kansikuvia, joissa esiintyy äiti tai isoäiti yhdessä lasten kanssa. Aineisto käsitti yhteensä 20 kuvitusta, joista suurin osa eli 14 kuvaa esitti äitiä yhdessä lapsen tai lapsien kanssa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää kyseisten kuvitusten kautta, miten Wendelin kuvaa äitiyttä, millaisen persoonan hän kuvitustensa äideille antaa ja millainen suhde heillä on lapsiinsa. Lisäksi tarkastellaan myös eräänlaista äidin ja äitiyden tilaa eli sitä ympäristöä, johon äiti kuvituksissa liitetään. Samoin huomion kohteena on myös se, millaisena eri perheenjäsenten, erityisesti kahden äidin, perheenäidin ja isoäidin, suhde näyttäytyy. Wendelinin kansikuvia lähestytään feministisen lähiluvun kautta, jolloin tarkoituksena on löytää kuvista erityisiä intentionaalisia detaljeja, jotka toimivat osana merkityksenannon prosessia ja syventävät siten mahdollisesti kuvan tulkintaa. Intentionaaliset detaljit toimivat tutkielmassa kiinteässä yhteydessä kontekstualisoinnin kanssa, mikä puolestaan kytkee kuvat aikalaiskäsityksiin ja nostaa sitä kautta esiin myös kuvien poliittisuutta. Lähiluku ja intentionaalisten detaljien huomioiminen sekä niiden yhdistäminen kontekstualisointiin syventävät merkittävästi Wendelinin sotavuosien kansikuvien lukemista. Detaljien ja kontekstualisoinnin kautta yksittäinen kansikuva on mahdollista nähdä tarinana. Tämä on merkittävää, sillä tähän saakka on painotettu Wendelinin kuvaston lukemista kokonaisuutena, jossa yksittäiselle kuvalle ei ole juuri annettu varsinaista roolia tai merkitystä. Samoin detaljit ja niiden kautta tapahtuva kontekstualisointi kiinnittävät kuvastoa vahvasti suomalaisen yhteiskunnan historiaan.

Arvoehdotelmat markkinoinnin kirjallisuudessa

Työn tavoitteena oli käydä läpi arvoehdotelman käyttöä ja määritelmiä erilaisissa asiayhteyksissä markkinointikirjallisuuden perusteella. Arvon luonti asiakkaalle on yrityksen keskeisin toiminto, ja erityisesti tänä päivänä arvoa tarkastellaan usein myytävän hyödykkeen lisäksi asiakkaan vastaanottamana palveluna. Tämän vuoksi oman tarjoaman analysointi arvoehdotelmana on tärkeää, jotta asiakkaalle pystytään kuvaamaan luotava arvo riittävän tarkasti ja täsmällisesti. Työssä lähdettiin liikkeelle arvoehdotelman ensimmäisestä määritelmästä 1980- luvun puolivälissä, ja tarkasteltiin sen kehittymistä aina nykypäivään asti. Työssä erotettiin selkeästi toisistaan arvoehdotelman määritelmä ja asema eri näkökulmista tarkasteltuina. Näkökulmia olivat teolliset markkinat, palveludominantti logiikka, palveluekosysteemi, sitoutumisen merkitys sekä organisaatioiden välinen johdon laskentatoimi. Keskeisinä löydöksinä työssä havaittiin, että toimintaympäristön huomioimisella on olennainen merkitys arvoehdotelman määrittämisessä. Lisäksi resurssien ja käytäntöjen läpikäyminen voi olla yllättävänkin tärkeä yrityksen johdon tehtävä arvoehdotelman muodostumisen kannalta. Myös olemassa olevan asiakastiedon hyödyntäminen auttaa yritysjohtoa arvon rahallisessa määrittämisessä.

Taloudellinen kilpailija-analyysi osana strategista johdon laskentatoimea

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee asiantuntijaorganisaatioiden tilinpäätöstietojen analysointia taloudellisen kilpailija-analyysin tekniikoita hyödyntäen. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten kuudessa asiantuntijaorganisaatiossa on pyritty parantamaan tai säilyttämään saavutettu markkina-asema vuosina 2011–2014. Tutkimusmuotona käytettiin tilinpäätösanalyysia. Tutkielma on case-yrityksen toimeksiannosta toteutettu taloudellinen kilpailija-analyysi. Tutkimuksen teoriaosa käsittelee taloudellista kilpailija-analyysia osana strategista johdonlaskentatoimea. Teoreettinen viitekehys rakentuu taloudellisen kilpailija-analyysin tekniikoiden, sekä näitä koskevien empiiristen tutkimusten ympärille. Empiirinen osio jakautui kolmeen osaan, joista kaksi ensimmäistä käsittelivät case-yrityksen määrittelemän yritysjoukon seulomista muutaman taloudellisen tunnusluvun avulla. Varsinainen analyysin painopiste oli kuudelle yritykselle toteutetussa taloudellisessa kilpailija-analyysissa. Teorian pohjalta taloudellisen kilpailija-analyysin tutkimuskohteiksi valittiin kustannusrakenteet, kilpailuasema sekä tilinpäätöstiedot. Tutkielman tarkasteluajanjakso oli mielenkiintoinen, sillä vuosina 2011–2013 liikevaihtojen trendi oli jyrkästi laskeva, mutta vuonna 2014 yleisilme kääntyi nousevaksi. Tarkemman analyysin pohjalta johtopäätöksissä esiin nousivat kasvun ja kannattavuuden tunnusluvut. Opinnäytetyön tutkimustuloksissa havaittiin, että parhaiten tutkimuksen ajanjaksolla liikevaihtojen romahduksesta selvinneillä yrityksillä oli laaja-ansaintapohja sekä joustava kulurakenne. Kannattavuuden parhaiten säilyttäneet yritykset olivat tehneet runsaasti säästöjä henkilöstökuluissa, jotka muodostivat koko aineistossa suurimman osuuden kuluista. Vakavaraisuudeltaan vahvimmat yritykset eivät tehneet rajuja leikkauksia kulurakenteistaan, vaan sietivät muita pidempään heikkoa kannattavuutta.

Perus- ja ihmisoikeusnäkökulmia poikien ympärileikkaukseen

Kulttuuriseen ja uskonnolliseen perinteeseen perustuva poikien ympärileikkaus on viime vuosina puhuttanut erityisesti maallistuneissa Pohjoismaissa, joissa toimenpidettä koskevaa keskustelua on käyty ennen kaikkea toimenpiteen osapuolten perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Viime vuosikymmenellä alkanut lapsen oikeuksien murros on vahvistanut lapsen asemaa itsenäisenä perus- ja ihmisoikeuksien subjektina. Vastakkain asettuvat toisaalta lapsen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen sekä lapsen huoltajan uskonnonvapaudesta ja perhe- ja yksityiselämän suojasta juontuva oikeus kasvattaa lastaan vakaumuksensa mukaisesti. Poikien ympärileikkauksen hyväksyttävyyttä koskevat tulkintalinjaukset ovat jääneet korkeimman oikeuden ratkaisun 2008:93 ja sitä seuranneiden hovioikeuden ratkaisujen varaan. Korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen poikien ympärileikkauksen hyväksyttävyys on liitetty kysymykseen lapsen edun toteutumisesta. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2008:93 esittämän linjauksen on tulkittu ratkaisseen kysymyksen ympärileikkauksen hyväksyttävyydestä yleisellä tasolla. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisen lapsen edun periaatteen soveltaminen edellyttää kuitenkin tapauskohtaista harkintaa. Näin ollen lapsen etuun vaikuttavat osatekijät ja niiden merkitys kunkin yksittäistilanteen kontekstissa voivat vaihdella. Kun lapsen etu on aina yhteydessä myös lapsen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen, lapsen iän myötä kasvava oikeus osallistua itseään koskevien asioiden käsittelyyn tulisi olla osatekijänä myös lapsen etua koskevassa harkinnassa.

A Study of Multicast Performance in IEEE 802.11 Wireless Local Area Networks

Langattomat lähiverkot ovat yleistyneet ja monin paikoin niillä pyritään täysin korvaamaan perinteiset kaapeloidut verkot. Samalla verkoissa välitettävät palvelut monipuolistuvat. Etenkin interaktiivisten sisältöjen ja viiveriippuvaisten palvelujen välittämisessä korostuvat verkolle asettavat vaatimukset suorituskyvystä ja palveluntasosta. Radiotaajuuksilla tapahtuva tiedonsiirto on ongelmallista siirtomedian jaetun luonteen vuoksi. Käytettäessä ympärisäteileviä antenneja jokainen kantomatkan päässä oleva asema kuulee lähetyksen, vaikkei se olisi sille suunnattu. Tämä luo turvallisuusongelman, mutta lisäksi heikentää tehokkuutta, koska nykyisellä antenniteknologialla vain yksi asema kerrallaan voi lähettää häiriöttä kantoalueellaan. Täsmälähetykset yhden lähteen ja useiden kohteiden välillä luovat erillisiä siirtolinkkejä. Olisi luontevampaa luoda yksi lähetysvirta, johon useat vastaanottajat voivat kytkeytyä. Kaistan säästön vastapainona on tarve luoda ja ylläpitää näitä yhteyksiä. Käyttäjien liikkuvuuden ja siirtotien vaihtelevien ominaisuuksien vuoksi langattoman verkon rakenne ja rajat ovat epäselviä. Näihin haasteisiin on vastattava sekä protokolla- että sovellustasolla. Tässä tutkielmassa käydään ensin läpi IEEE 802.11 -standardin mukaisen langattoman verkon perusteet ja sen ominaisuuksiin liittyvät tyypilliset ongelmakohdat. Yleis- ja ryhmälähetyksiä tarkastellaan ensin perinteisessä IEEE 802.3 standardin mukaisessa langallisessa lähiverkossa ja selvitetään, miten vastaavat ominaisuudet toteutuvat IEEE 802.11 standardien mukaisissa langattomissa verkoissa. Käyttötapaustutkimuksissa keskitytään rajatussa ympäristössä tapahtuviin ryhmälähetyksiin. Erityisesti tutkitaan langattomien ryhmälähetysten käyttökelpoisuutta sekä langattoman ympäristön asettamia erityisvaatimuksia.

Nuoruus on kuulemma kaikkien parasta aikaa – mitenkähän helvetin vaikeeta sitä on vanhana? Kiroilu eri vuosikymmenten kotimaisissa nuortenelokuvissa

Tässä pro gradu -työssä tutkitaan kiroilua 1940-, 1960-, 1980- ja 2000-luvun kotimaisissa nuortenelokuvissa. Tutkimusaineistoon kuuluu yhteensä kahdeksan elokuvaa eli kaksi kultakin vuosikymmeneltä. Tutkimuksessa selvitetään, mitä kirosanoja elokuvissa käytetään ja miten erilaiset sosiolingvistiset taustamuuttujat eli kiroilijan ikä, sukupuoli ja sosiaalinen asema vaikuttavat kiroilun määrään ja laatuun. Lisäksi tutkitaan kirosanojen syntaktista käyttöä eli sitä, millainen asema kirosanoilla on lauseissa. Lopuksi luodaan katsaus kiroilun tehtäviin eli siihen, millaisissa tilanteissa kirosanoja käytetään eri vuosikymmenillä. Pro gradu -työn tavoitteena on selvittää, millä tavalla kiroilun määrä ja laatu vaihtelevat eri vuosikymmenten välillä. Tutkimuksen taustalla on ajatus siitä, että elokuvien kieli mukailee parhaansa mukaan todenmukaista puhekieltä. Keskeisin pro gradu -työssä käytettävä lähdeteos on Lars-Gunnar Anderssonin Fult språk: svordomar, dialekter och annat ont. Tutkimuksessa hyödynnetään Anderssonin mallien pohjalta luotuja analysointimenetelmiä, joilla on keskeinen rooli varsinkin kiro-sanojen syntaktisen käytön ja kiroilutilanteiden analyysissa. Kirosanat jaotellaan tutkimuksessa syntaktisen asemansa mukaan kolmeen ryhmään: itsenäisiin, löyhästi lauseeseen liittyviin ja rakenteellisesti lauseeseen liittyviin kirosanailmauksiin. Kiroilutilanteet jaetaan kuuteen eri kategoriaan, jotka ovat fyysinen kipu, psyykkinen kipu, viha/inho, yllättyminen, kieltäminen ja ilo. Tutkimuksen perusteella elokuvissa esiintyvien kirosanojen frekvenssi kasvaa huomat-tavasti 1940-luvulta 2000-luvulle tultaessa. Samalla kiroilun tyyli muuttuu karkeam-maksi. Sen sijaan kiroilun sosiolingvistiset erot ovat elokuvien välillä pieniä: kaikilla vuosikymmenillä ahkerimpia kiroilijoita ovat nuoret pojat, mutta myös tytöt ja miehet kiroilevat silloin tällöin. Sen sijaan naisten ei kuulla kiroilevan kuin kahdessa elokuvassa ja niissäkin harvoin. Niin ikään kirosanojen syntaktinen analyysi osoittaa, että kirosanoja käytetään melko samalla tavalla eri vuosikymmenillä – esiintymät vain ovat moninkertaistuneet, ja eri sanoja suositaan. Huomionarvoista on, että uusissa elokuvissa kiroillaan kaikenlaisissa tilanteissa, mutta vanhemmissa elokuvissa kiroilua käytetään lähes yksinomaan negatiivisten ja voimakkaiden tunteiden ilmaisemiseen. Tutkimus vahvistaa yleistä käsitystä kirosanojen affektiivisen tehon laimenemisesta.

Äidin raskaudenaikaisen masennusoireilun ja vanhemmuuteen liittyvän stressin yhteys imetyksen kestoon

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia äidin raskaudenaikaisten ja synnytyksenjälkeisten masennusoireiden vaikutuksia imetyksen kestoon ja vanhemman kokemukseen ruokailutilanteista lapsen ollessa yhden vuoden ikäinen. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten äidin synnytyksenjälkeinen vanhemmuuteen liittyvä stressi vaikuttaa imetyksen kestoon ja kokemuksiin ruokailutilanteista vauvan kanssa. Tämä syventävien opintojen tutkielma on tehty FinnBrainin syntymäkohortin pilottiaineistosta, johon osallistui 203 äitiä ja lasta. Tutkimukseen rekrytoitiin vapaaehtoisia raskaana olevia naisia kumppaneineen Turusta, lähikunnista ja Ahvenanmaalta 12. raskausviikon ultraäänitutkimuksen yhteydessä. Tutkimusaineisto on kerätty kyselykaavakkeilla raskausviikoilla 18–22, 32–34, sekä lapsen ollessa kolmen ja kuuden kuukauden ikäinen. Tutkimusjoukon muodostivat henkilöt, jotka palauttivat kyselyn vähintään kerran raskauden aikana ja kuuden kuukauden kohdalla synnytyksestä. Masennusoireilua mitattiin Edinburgh Postnatal Depression Scale –kyselyllä ja synnytyksenjälkeistä vanhemmuuteen liittyvää stressiä lyhyellä versiolla The Swedish Parenthood Stress Questionnairesta. Sekoittavina tekijöinä tutkittiin äidin ikää, koulutusta, tupakointia ja synnytysten määrää. Tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä raskaudenaikaisen ja synnytyksenjälkeisen masennuksen ja imetyksen keston tai vanhempien vauvan kanssa hankaliksi kokemien ruokailutilanteiden väliltä. Myöskään synnytyksenjälkeinen vanhemmuuteen liittyvä stressi ei ollut yhteydessä imetyksen kestoon tai hankaliin ruokailutilanteisiin lapsen kanssa. Aineistomme on pieni ja merkittäviä masennusoireita oli vain muutamalla äidillä. Raskaudenaikainen ja synnytyksenjälkeinen masennusoireilu oli lähes tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä imetyksen kestoon, mutta tutkimuksen voima ei ollut riittävä. Masennusoireilun yhteys vanhemman kokemiin hankaliin ruokailutilanteisiin lapsen kanssa oli lähellä tilastollisesti merkitsevää. Pilottiaineiston tulokset viittaavat siihen, että tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä saattaa löytyä, kun tutkittavien määrä kasvaa. Masennusoireista ja vanhemmuuteen liittyvästä stressistä kärsivät äidit on tärkeää löytää, jotta oireiluun voidaan puuttua ajoissa ja tukea imetyksen jatkamista.