Kohti yritysmäistä hyöty-yliopistoa. Valtiovallan tahto Suomessa vuosina 1985–2006 ja kokemukset kolmessa yliopistossa

Tutkimuksen tavoitteena on analysoida muuttuvaa puhetta suomalaisen yliopiston tehtävistä ja olemuksesta. Ensinnäkin tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten yliopiston tehtävät kansallisen tason diskurssissa ovat muuttuneet vuosina 1985–2006. Toiseksi tutkitaan, millaista puhetta ja reaktioita muutokset ovat synnyttäneet toimijatasolla yliopistoissa. Lopuksi verrataan kansallisen tason diskurssin suhdetta yliopistojen johtohenkilöiden kokemuksiin. Tutkimuksen aineisto koostuu opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulupoliittisista asiakirjoista (n = 39) sekä kolmen yliopiston johtohenkilöille tehdyistä haastatteluista (n = 23). Haastattelut on tehty vuonna 2005 Tampereen yliopistossa, Lapin yliopistossa ja silloisessa Helsingin kauppakorkeakoulussa. Analyysimenetelmänä käytetään diskurssianalyysiä, jossa muutoksen nähdään kytkeytyvän kielen muutosta luovaan voimaan. Puhe suomalaisten yliopistojen roolista on selvästi muuttunut 1980-luvulta 2000-luvulle ulottuvalla ajanjaksolla. Dokumenttiaineistosta on löydettävissä kaksi diskurssia: hyödyn ja tuottavuuden diskurssi sekä sivistysdiskurssi. Tutkimusajanjakson aikana hyödyn ja tuottavuuden diskurssi on saanut ylivallan kansallisen tason dokumenteissa. Sivistysdiskurssi ei kuitenkaan ole täysin kadonnut teksteistä, vaan sivistys sinnittelee edelleen mukana sivistysyliopistoperinteen mukaisesti. Toimijatasolla yliopistohaastatteluissa yliopistoinstituution erityisyys ja halu pitää kiinni yliopiston ytimestä ja perustasta oli vahvin diskurssi. Yritysmäisyys ja yliopistollisuus asetettiin paljolti vastakkain niin ideologian kuin toimintatapojenkin näkökulmasta. Yliopistoissa myös uskottiin yliopiston perustan ja idean säilymiseen muutoksista huolimatta. Valtiovallan ja yliopistokentän näkökulmat ja painotukset olivat selvästi erilaiset, vaikka yhteistä tahtoakin löytyi siitä, että yliopiston perusta on säilytettävä. Valtion taholla korostui taloudellinen kilpailukyky ja yliopiston taholla yliopiston säilyttäminen sivistysyliopistona, sillä tämä tekee yliopistosta erityisen. Yritysmäisyys ja tehokkuus näyttäytyvät uhkana yliopiston erityisyydelle, sillä nämä piirteet tekevät niistä samankaltaisia kuin muut instituutiot. Mahdollista onkin, että jos yliopiston merkitys ja olemus redusoituvat taloudellisen kilpailukyvyn hyödyntämiseen, uhkana on yliopiston monimuotoisen perinteen kapeneminen.

Selvitys kapasitiivisten paikanmittausanturien ominaisuuksista ja suunnitteluvaatimuksista

Kapasitiivinen mittaustekniikka perustuu anturin ja kohteen välisen kapasitanssin muutok-seen: kun kapasitanssi muuttuu, muuttuu myös anturin impedanssi. Tätä yhteyttä hyödyn-tämällä voidaan tuottaa mittaussignaali muuttuvasta parametrista. Tässä työssä esitellään lyhyesti pienen välimatkan tarkkaan paikanmittaukseen käytettäviä tekniikoita ja selvitetään kapasitiivisten paikanmittausanturien perusominaisuuksia sekä käytännön toteutukseen vaadittavia asioita lähdemateriaalin ja simuloinnin avulla. Lisäksi tämän hetken kaupallisia eri tekniikoihin perustuvia mittausjärjestelmiä vertaillaan keskenään. Vertailun perusteella kapasitiiviset mittausjärjestelmät tarjoavat korkeimman mittaustark-kuuden lyhyellä mittausalueella, kun mittausympäristö ja kohde on kapasitiiviselle anturille soveltuva. Induktiiviset anturit tarjoavat suuremman mittauskaistanleveyden ja soveltuvat kapasitiivisia antureita paremmin likaisiin ympäristöihin. Optiset järjestelmät mahdollistavat puolestaan suuremman mittausalueen.

Kansainvälisen konsernin sisäisten lainojen siirtohinnoittelu ja siihen liittyvät ongelmakohdat : Asiantuntijan käsityksiä lainojen siirtohinnoittelusta, siihen liittyvistä käytännöistä ja ongelmakohdista

Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan etuyhteysyritysten välillä tehtyjen liiketoimien hinnoittelua. Tässä hinnoittelussa tulee noudattaa markkinaehtoperiaatetta, jonka tarkoituksena on varmistaa, että sisäisten transaktioiden ehdot vastaavat niitä ehtoja, joita myös toisistaan riippumattomat yritykset vastaavissa transaktioissa käyttäisivät. Markkinaehtoperiaatteen noudattamisvelvoite sisältyy useissa valtioissa kansalliseen sääntelyyn, mikä osaltaan varmistaa, että tulot kertyvät oikeille konserniyrityksille ja oikeisiin maihin verotettavaksi. Ilman sääntelyä olisi mahdollista, että tulot siirtyisivät esimerkiksi verosuunnittelun seurauksena alhaisten verokantojen maihin, mikä vääristäisi valtioiden verokertymiä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan konsernin rajat ylittävien sisäisten lainojen siirtohinnoittelua kotimaisen kansainvälisen konsernin näkökulmasta. Tavoitteena on kuvata, miten lainan siirtohinnoittelu ja markkinaehtoisuuden osoittaminen voi tapahtua, sekä minkälaisia käytäntöjä ja ongelmakohtia näihin voi liittyä. Näitä asioita tarkastellaan sekä teoreettiseen lähdeaineiston näkökulmasta että asiantuntijahaastattelun kautta saatujen käytännön näkemysten avulla. Keskeisenä tavoitteena on myös kuvata minkälaisia eroja ja yhtäläisyyksiä käytännön näkökulman ja teorian välillä mahdollisesti on. Tutkimusotteena käytetään toiminta-analyyttistä tutkimusotetta, joten tutkimus on luonteeltaan kuvaileva, syvempään ymmärtämiseen tähtäävä sekä osin myös normatiivinen. Teoreettisen aineiston, kuten aiheeseen liittyvän kirjallisuuden, artikkeleiden, sääntelyn ja ohjeistuksen lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty empiiristä aineistoa, joka on hankittu laajan puolistrukturoidun haastattelun avulla. Haastateltavana tutkimuksessa on ollut rahoitustransaktioiden siirtohinnoitteluun erikoistunut asiantuntija. Tutkimuksen tuloksissa ilmenee, että lainan siirtohinnoitteluprosessi etenee usein teorian esittämällä tavalla myös käytännössä. Teoriassa esitetyt merkittävimmät ongelmakohdat liittyvät yleensä rahoitustransaktioiden siirtohinnoittelun vähäiseen ohjeistukseen, sekä sääntelyn ja sen tulkinnan kansainvälisiin eroihin. Käytännön tasolla kohdattavat ongelmat liittyvät puolestaan usein konsernin omiin menettelytapoihin sekä tietämättömyyteen siirtohinnoitteluasioissa. Kiinnittämällä huomiota lainasopimuksiin, normipohjan tuntemukseen sekä sisäisen lainan hinnoittelussa käytettäviin menetelmiin voidaan konserneissa ennaltaehkäistä monien ongelmien syntymistä.

VBS2-taistelusimulaattorin käyttö Rajavartiolaitoksen koulutuksessa

Rajavartiolaitos tulee lähitulevaisuudessa kokemaan säästöpaineita ja leikkauksia. Pienenevistä resursseista huolimatta koulutustavoitteista ei olla valmiita tinkimään. PC-pohjainen taistelusimulaattori tarjoaa monipuolisen koulutusmallin, jolla on myös mahdollista saavuttaa säästöjä. Tutkielma käsittelee PC-pohjaista taistelusimulaattoria yleisesti sekä VBS2-taistelusimulaattorin (Virtual Battle Space 2) käyttöä Rajavartiolaitoksen koulutuksessa erityistapauksena. Tutkimuskysymysten avulla on tarkoitus selvittää mitä mahdollisuuksia ja haasteita PC-pohjaisten simulaattoreiden käyttöön liittyy sekä mitkä ovat PC-pohjaisen taistelusimulaattorin keskeisimmät käyttömahdollisuudet. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on selvittää PC-pohjaisen taistelusimulaattorin kustannustehokkuutta perinteiseen maastoharjoitukseen verrattuna. Tutkimusmenetelmänä on menetelmätriangulaatio, jonka aineisto on kerätty kirjallisista lähteistä, toteuttamalla avoimia haastatteluita sekä havainnoimalla simulaattoriharjoituksia. Useiden menetelmien ja näkökulmien käytöllä on mahdollisuus parantaa tutkielman luotettavuutta sekä syventää kirjallisista lähteistä saatua tietoa. Tutkielman uskottavuuden varmistaminen on toteutettu kommunikatiivisen validoinnin avulla: Tutkielma ja sen tulokset on lähetetty informanteille kommentoitaviksi ja hyväksyttäviksi. Tutkimuksen tuloksina ilmeni, että PC-pohjaisella taistelusimulaattorilla voidaan harjoitella turvallisemmin, monipuolisemmin ja kokonaisvaltaisemmin maastoharjoitukseen verrattuna. Simulaattorikoulutuksella voidaan myös parantaa maastoharjoitusten oppimistuloksia. Simulaattorikoulutukseen sisältyy kuitenkin myös haasteita, kuten laitteiston toimimattomuus ja fysiologisten vaikutusten poisjääminen. Tutkimuksessa erityistapauksena käsitelty VBS2-simulaattori soveltuu hyvin kenttäjohtamisen ja tilannekuvan luomisen ja hahmottamisen harjoitteluun sekä toimintamallien testaukseen. Simulaattorikoulutus ei yksinään sovellu asioiden opetteluun, vaan sen on aina oltava osa muuta koulutusta ja sulautettava yhteen maastoharjoitusten kanssa. PC-pohjaisella simulaattorilla on mahdollisuus saavuttaa säästöjä, mutta niiden suuruutta on haastavaa arvioida. Kaikkea ei ole mahdollista tai järkevää kouluttaa simulaattorilla, vaikka se olisi puhtaasti kustannustehokkuusnäkökulmasta edullisempaa. Jatkotutkimusta ajatellen olisi mielenkiintoista selvittää simulaattorikoulutuksen mielekästä yhdistämistä muuhun koulutukseen sekä simulaattorikoulutuksen pitkän aikavälin kustannuksia ja käytännön toteutusta.

Lentopalveluksen johtajan johtamistoiminta ilmavoimien alkeis- ja jatkolentokoulutuksessa

Ilmavoimien lentoupseeri on koulutettu lentäjä sekä sotilasjohtaja. Jokainen lentoupseeri joutuu uransa aikana erilaisiin vastuutehtäviin ja yleisimmin ne liittyvät lentopalvelukseen. Tämä seikka antaa mielenkiintoisen lähtökohdan tutkimukselle, jossa etsin vastauksia kysymykseen: minkälaista johtamista lentopalveluksen johtaminen teoriassa on? Asia on itselleni läheinen, koska se liittyy suoranaisesti tulevaan lentoupseerin uraani. Käytännön lentopalveluksen johtajana ilmavoimissa toimii Flight Operations Officer, kenen toiminnan olen ottanut suurennuslasin alle. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitkä johtamisen nelikentän osa-alueet painottuvat lentopalveluksen johtamisessa. Tutkimuksen teorian muodostavat johtamisen nelikentän sisältämät johtamisteoriat sekä yksittäinen tilannejohtamisen teoria, joiden valossa tarkastellaan aineistoa. Aineiston luovat asiakirjat, jotka määrittävät lentopalveluksen johtajan työtehtävät. Tutkimustulokseksi saadaan lentopalveluksen johtamisen olevan normaalitoiminnassa asioiden johtamista. Hätä- tai ongelmatilanteissa asioiden johtaminen jää taka-alalle ja ihmisten johtaminen astuu kuvaan. Hätä- ja ongelmatapaukset myös tekevät toiminnasta haastavampaa ja kiireellisempää, jolloin lentopalveluksen johtajalta edellytetään tilannejohtamisen teorian mukaista johtamistoimintaa. Lopuksi arvioin johtamisen nelikentän sopivuutta työkaluksi kyseisen tutkimusongelman ratkaisun kannalta. Tutkimuksessa päädytään tulokseen, jossa johtamisen nelikentällä ei kyetä analysoimaan yhden henkilön johtamista tarpeeksi tarkasti, vaan sopii paremmin laajemman kokonaisuuden arvioimiseen.

Toimitusketjujen turvallisuusjohtaminen : miten turvallisuutta voidaan edistää toimitusketjuissa?

Toimitusketjut ovat kokonaisuutena erittäin tärkeä osa nykypäivän globaalia taloutta. Materiaalivirrat eri organisaatioiden ja toimijoiden kesken ovat jatkuvasti käynnissä, vaikka ne kohtaavat päivittäin operatiivisessa toiminnassa riskejä sekä mahdollisia uhkia. Lisäksi toimitusketjuihin kohdistuvien turvallisuusongelmien lukumäärä ja vakavuus ovat kasvaneet koko 2000-luvun ajan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia yhteyksiä toimitusketjujen turvallisuusjohtamisella on organisaatioiden toimitusketjuihin. Tavoitteena on perehtyä kompleksisten toimitusketjujen turvallisuuden riskeihin ja haasteisiin niin johtamisen, turvallisuusohjelmien, laatustandardien ja Suomen Tullin näkökulmasta. Tutkimuksessa perehdytään laaja-alaisesti aihealueen akateemiseen kirjallisuuteen. Lähdeaineistoa analysoidaan soveltuvien teorioiden ja menetelmien avulla. Analyysissa keskitytään erityisesti sellaisiin turvallisuustekijöihin, joilla organisaatioiden toimitusketjujen riskien arvioinnin perusteella voisi olla vaikutusta toimitusketjuihin. Tutkimus on kvalitatiivinen. Vastaukset tutkimuksen pääongelmaan sekä alaongelmiin on pyritty saavuttamaan teorian ja käytännön vertailun avulla, koska niiden kautta on loogista luoda teoreettinen pohja ja laajempi ymmärrys toimitusketjujen turvallisuusjohtamisesta. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että toimitusketjujen turvallisuusjohtaminen rakentuu pääsääntöisesti aina organisaatioiden strategiselta tasolta, josta se heijastuu selkeästi päivittäiseen operatiiviseen toimintaan ja edelleen yksittäisiin taktisiin toimenpiteisiin. Tutkimuksesta tunnistettiin, että toimitusketjujen turvallisuusjohtamisen tulevaisuuteen saattavat eri teorioiden ja tutkijoiden näkökulmasta vaikuttaa olennaisesti muun muassa turvallisuustekniikan kehitys, informaation lisääntyminen toimijoiden välillä, toimitusketjujen läpinäkyvyyden kasvaminen, kansallisten ja kansainvälisten turvallisuusstandardien yhtenäistäminen tai uudenlaiset johtamiskäytännöt, jotka parantavat turvallisuustoimenpiteiden onnistumismahdollisuuksia.

Airmanship ja sen opettaminen ilmavoimien alkeislentokoulutuksessa

Airmanship käsitettä ei ole tähän mennessä hirveästi tutkittu Suomessa. Aiheesta on tehty vain muutama suoraan siihen liittyvä tutkimus. Tämän lisäksi on tehty useita tutkimuksia, jotka ovat pienissä määrin ja osiltaan yhdistettävissä airmanshipiin tai sen eri osa-alueisiin. Tutkimuksessani tulen avaamaan airmanship käsitteen Tony Kernin temppelimallin avulla, omasta näkökulmastani, sekä pohtia airmanshipin opetusta ilmavoimien alkeislentokoulutuksessa. Tutkimuksen lähtökohtana oli oma haluni tutustua airmanshipin käsitteeseen. Tutkimuksen rajaus tuotti aluksi ongelmia airmanship-käsitteen ollessa hyvin laaja. Aihetta tutkiessani kiinnostus heräsi erityisesti airmanshipin opetukseen liittyen. Tavoitteenani on luoda työ, jossa airmanship aukeaa selkeästi käsitteenä ja jossa pohditaan ennen kaikkea sen opettamista ja oppimista. Tutkimus toteutettiin asiakirjatutkimuksena ja ilmavoimien lennonopettajien kanssa käytyjen keskustelujen avulla saamillani tiedoilla. Asiakirjat olivat suurilta osin aikaisempia airmanshipiin liittyviä tutkielmia, sekä siihen liittyvää kirjallisuutta. Airmanship-käsitteen yleinen suomennos on lentäjyys. Lentäjyyden voidaan katsoa pitävän sisällään muun muassa päätöksentekokyvyn, tilannetietoisuuden, lentokurin, ympäristön, lentokoneen ja riskit. Kaikki nämä osa-alueet vaikuttavat omalta osaltaan lentoturvallisuuteen. Pyrittäessä mahdollisimman hyvään kokonaisuuteen, tulee kaikkien osa-alueiden olla kunnossa. Lennonoppiminen ja sen opetus kulkevat käsi kädessä lentoturvallisuuden kanssa. Airmanshipin laajuuden johdosta sen opettaminen yksiselitteisesti on hankalaa ja suuri osa oppimisesta tapahtuu niin sanottuna piilooppimisena.

Syväjohtaminen varhaisen välittämisen mallissa

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten rajavartijan jatkokurssilla opiskeltavat syväjohtamisen mallin periaatteet toteutuvat samalla kurssilla opetettavassa rajavartiolaitoksen varhaisen välittämisen mallissa. Tutkimuskysymyksenä on: Miten työvuorojohtaminen-opintojakson syväjohtamisen opintojen periaatteet toteutuvat rajavartiolaitoksen varhaisen välittämisen mallissa? Lisäksi tutkimuksessa alakysymyksinä ovat: 1. Mitä on syväjohtaminen? 2. Mikä on varhaisen välittämisen malli? Tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä toimivat Vesa Nissisen kirja Syväjohtaminen, rajavartiolaitoksen varhaisen välittämisen malli (RVLPAK B.15) ja sen liitteet sekä rajavartijan jatkokurssin muu opetus- ja opiskelumateriaali. Syväjohtaminen on tutkimuksessa rajattu johtamiskäyttäytymisen osa-alueeseen. Rajavartiolaitoksen varhaisen välittämisen malli on rajattu häirinnän, syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun osa-alueeseen. Rajavartijan jatkokurssin osalta tutkimus on rajattu työvuorojohtaminen-opintojaksoon. Työvuorojohtaminen-opintojaksolla opiskelija opiskelee syväjohtamista ja rajavartiolaitoksen varhaisen välittämisen mallia. Tutkimuksessa havaittiin syväjohtamisen erinomaisen johtamiskäyttäytymisen piirteitä toteutuvan varhaisen välittämisen mallin häirinnän, syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun toimintaohjeissa jonkin verran. Lisäksi havaittiin myös, että malli ohjaa esimiestä toimimaan passiivisuuden sijaan aktiivisesti ja osakseen kontrolloivasti.

NH90-helikopterin soveltuvuus Personnel Recovery –operaation suorittamiseen

Tutkielmassa tarkastellaan Puolustusvoimien käyttämän NH90-kuljetushelikopterin soveltuvuutta Personnel Recovery -operaation CSAR-menetelmän kuljetusalustaksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka hyvin NH90-helikopteri vastaa Naton asettamiin vaatimuksiin taistelukentän etsintä- ja pelastustoimintaa suorittavalle kulje-tushelikopterille vertaamalla NH90-helikopterin laitteiden ja järjestelmien tuottamaa suorituskykyä Naton vaatimuksiin. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusstrategiana on käytetty tapaustutki-musta. Tutkielman lähdeaineiston rungon muodostavat kirjalliset lähteet, joita on tut-kittu käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen johtopäätökset on saatu vertailemalla eri alalukujen tuloksia keskenään. Lähdeaineistoista merkittävim-piä ovat Naton Personnel Recovery -toimintaa käsittelevät doktriinit sekä NH90-helikopteria ja sen ominaisuuksia käsittelevät valmistajan sekä Helikopteripataljoonan julkaisemat tekstit. Tärkeiden ominaisuuksien kohdalla tietoa on pyritty keräämään useammasta paikasta, ja näin parantamaan tutkielman luotettavuutta. Tutkimus osoittaa, että NH90-helikopteri soveltuu sodan ja kriisinaikaiseen etsintä- ja pelastustoimintaan hyvin. NH90-helikopterin suunnittelussa on pyritty ottamaan kat-tavasti huomioon nykyaikaisen sodankäynnin kuljetushelikoptereita vastaan asettamat uhkakuvat, jonka vuoksi se vastaa Naton asettamiin vaatimuksiin erinomaisesti. On kuitenkin huomioitava, että kyseessä on hyvin tuore helikopterityyppi, jonka todelli-nen käytännön testi karuissa olosuhteissa on vielä näkemättä. Tästä huolimatta voi-daan todeta, että NH90 on suunniteltu uhka-alueella toimivaksi monipuoliseksi ja muuntautumiskykyiseksi kuljetushelikopteriksi, jolla voidaan toteuttaa haastavia ope-raatioita vaikeissakin olosuhteissa. Vaikka tutkimus on hyvin teoreettinen, voidaan sen tuloksia pitää realistisina. Tutki-mus toimii hyvänä perustana etsintä- ja pelastustoimintaan liittyvissä asioissa, mutta aiheen laajuuden vuoksi jatkotutkimusta tarvitaan, jotta aiheeseen voidaan paneutua syvällisemmin, ja asiasta voidaan tehdä merkittäviä johtopäätöksiä.

Sopimussotilaan johtamistaidon kehittymisen mahdollisuudet

Tutkielmassa tarkastellaan sopimussotilaiden johtamistaidon kehittymisen mahdollisuuksia. Tutkimuksessa selvitetään, millaiset mahdollisuudet sopimussotilaalla on kehittyä johtamistaidossa maavoimien perusyksikössä kouluttajan tehtävässä määräaikaisen virkasuhteen aikana. Tutkimuksessa käsitellään sopimussotilaan johtamisympäristön asettamia vaatimuksia kehittymiselle. Sopimussotilaita on palvellut puolustusvoimissa vuodesta 1999 lähtien. Sopimussotilaita palvelee useissa eri tehtävissä, joista tärkeimpänä ovat kouluttajan tehtävät. Suuri osa sopimussotilaista rekrytoidaan määräaikaisen virkasuhteen jälkeen puolustusvoimien palvelukseen. Tutkimus on laadullinen johtamisen tutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimus nojautuu johtamisen teoriaan, jossa johtamisen kokonaisuutta kuvataan teoreettisten osa-alueiden avulla. Tutkimuksessa käy ilmi, että varusmiespalveluksen aikana sopimussotilaiden johtajakoulutusta on yhtenäistetty sekä luotu perusta johtamistaidossa kehittymiselle. Sopimussotilaan johtamistaidon kehittymisen mahdollisuuksiin vaikuttavat keskeisesti henkilökohtaiset ominaisuudet, halu kehittyä, elämänkokemus, suoritetut opinnot sekä hankittu työkokemus. Johtamistaidon kehittymisen mahdollisuudet eivät määräydy pelkästään omien valmiuksien perusteella. Merkittävä vaikutus kehittymisen mahdollisuuksiin on johtamisympäristöllä. Perusyksikössä palvelevan palkatun henkilöstön suorittama perehdyttäminen, työhön ohjaus, opetus, koulutus ja palaute voivat parantaa tai heikentää sopimussotilaan johtamistaidon kehittymisen mahdollisuuksia. Perusyksikön on pystyttävä tarjoamaan haastavia tehtäviä ja annettava riittävästi vastuuta sopimussotilaalle. Jokainen sopimussotilas on tapauksena yksilöllinen, joten johtamistaidon kehittymisen mahdollisuudet vaihtelevat henkilöstä riippuen.

Torjuntakeskuksen johtaminen organisatorisesti ja käytännössä

Organisaatiokulttuuri kokonaisuudessaan on yksi tärkeimpiä tekijöitä erilaisten organisaatioiden toiminnassa. Organisaatiokulttuuriin liittyvät tutkimukset antavat meille perusteita ymmärtää eri organisaatioiden toimintaa ja niiden tehokkuutta tai tehottomuutta. Jokainen organisaatio luo itselleen organisaatiokulttuurin. Se ei muodostu yhtäkkiä, vaan on toimintaympäristönsä ja sen historian summa. Toimintaympäristössä vaikuttavimmiksi tekijöiksi on aikaisemmissa tutkimuksissa nostettu organisaation tehtävä, koko ja historiallinen tausta. Muita tärkeitä asioita ovat henkilöstö, heidän ammattitaitonsa ja muut käytössä olevat resurssit. Jokaisessa organisaatiossa on virallinen ja epävirallinen organisaatio. Virallinen organisaatio on välttämättömyys, joka luo perustan organisaation toiminnalle. Virallisen organisaation rinnalle muodostuu usein epävirallisia organisaatioita. Virallinen ja epävirallinen organisaatio eivät välttämättä sodi toisiaan vastaan, mutta tällainenkin vaara on olemassa. Ymmärtämällä epävirallisten organisaatioiden toimintaan virallisten organisaatioiden näkökulmasta, annamme itsellemme entistä enemmän työkaluja parantaa ja tehostaa eri organisaatioiden toimintaa. Päätutkimusongelmana on selvittää 5. Pääjohtokeskuksen torjuntakeskuksen johtaminen organisatorisesti ja käytännössä. Toimivatko organisatorisina johtajina samat henkilöt kuin käytännön arjessa? Aineistonkeruumenetelmä on laadullinen tutkimus ja analyysimenetelmänä on sisällön analyysi. Tutkimuksen tekijän itse tuottama materiaali on olemukseltaan laadullista, mutta siitä johdetaan myös määrällisiä johtopäätöksiä tuloksien selkeyttämiseksi. Tarkoituksena on selvittää eroaako asiakirjojen osoittamat johtosuhteet käytännön toiminnasta ja tukevatko aikaisemmat tutkimukset ja teoria torjuntakeskuksen toimintaa kokonaisuudessaan. Tutkimuksessa todetaan, että torjuntakeskuksen organisatorisina johtajina toimivat odotetusti torjuntakeskuksen päälliköt sekä jaosjohtajat. Organisatorisia tehtäviä torjuntakeskuksen henkilöstölle antoivat myös pääjohtokeskuksen päällikkö sekä muut ilmavoimien joukkoosastot. Käytännön johtajana eli päivittäisen taistelunjohtopalveluksen johtajana toimi ohjeistuksen mukaisesti Fighter Allocatorin tehtävässä toimiva henkilö. Tutkittavat yksikön nykyisiin toimintamenetelmiin vaikuttivat vahvimmin organisaation tehtävät. Muina vahvoina vaikuttajina koettiin organisaation tradition ja ohjesäännöt. Torjuntakeskuksessa todettiin olevan myös epävirallisia organisaatioita ja toimintamenetelmiä. Suurimpia näiden syntyyn johtaneita tekijöitä olivat ammattitaito, virkaikä ja ohjeistamattomat osa-alueet. Kokonaisuudessaan tutkimus osoitti torjuntakeskuksessa ja ilmavoimissa vallitsevan toimintakulttuurin, jossa käytäntö muokkaa toimintatavat, jotka pyrkivät välttämään byrokratiaa.