Täyteainepitoisuuden ja retentioainesysteemin optimointi

Työssä tutkittiin tarrapaperikoneen pohjapaperin täyteainepitoisuuden nostamisen vaikutusta koneen ajettavuuteen ja paperin ominaisuuksiin. Työn tavoitteena oli löytää ne prosessitekniset keinot, joilla voitaisiin saavuttaa raskaiden pintapapereiden tavoitetuhkatasot. Lisäksi pyrittiin optimoimaan retentioaineiden annokset ja ajotavat korkeilla tuhkatasoilla. Kirjallisuusosassa tarkasteltiin pinta- ja kolloidikemian perusteita sekä täyteainepitoisuuden vaikutusta paperin ominaisuuksiin ja prosessoitavuuteen. Lisäk-si syvennyttiin märänpään kemiaan selvittämällä mm. kalsiumkarbonaatin vesiliuoskemiaa ja erilaisten retentioaineiden ominaisuuksia ja niiden reaktiomekanismeja. Työn kokeellinen osa koostui kahdesta koeajosta. Ensimmäisessä koeajossa selvitettiin täyteainesaostumien muodostumismekanismeja ja paperikoneen ajettavuutta täyteainepitoisuutta nostettaessa yli raskaiden pintapapereiden tavoitetasojen. Saadut tulokset osoittivat, että märänpään kemiantila pysyi koeajon aikana muuttumattomana eikä mitään saostumien muodostumista havaittu. Täyteainepitoisuudessa päästiin 3 % yli lajikohtaisen tuhkatavoitteen ilman ajettavuusongelmia. Toisessa koeajossa keskityttiin erityisesti märänpään retentioaineiden määrien optimointiin ja paperin laatuominaisuuksiin. Koeajossa täyteainepitoisuutta nostettiin yli tavoitetasojen. Saadut tulokset osoittivat, että täyteainepitoisuuden nostolla ei ollut vaikutusta paperin laatuun tai paperikoneen ajettavuuteen. Massatärkkelyksen avulla pystyttiin korvaamaan kationisen polymeerin retentiovaste ja kompensoimaan täyteainepitoisuuden noston myötä tullut paperin lujuuksien lasku. Koeajoissa ja prosessin seurannassa tuli ilmi myös useita eri tekijöitä, joilla oli vaikutusta retentioon, retentioaineiden tehoon ja prosessin stabiilisuuteen. Tehdyistä yksittäisistä havainnoista on hyötyä pyrittäessä ymmärtämään märänpään prosessin tilaa ja sen vaikutusta paperikoneen ajettavuuteen. Työ saavutti sille asetetut tavoitteet ja sen ansiosta paperikoneen märänpään raaka-aineiden ja kemikaalien syöttösuhteita pystyttiin muuttamaan tavalla, joka vähensi paperinvalmistuksen kustannuksia ilman että paperin laatuominaisuudet huononivat.

Kansainvälisen osakeportfolion hajauttamishyödyt eri suhdannesykleissä

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää onko kansainvälisen hajauttamisen hyöty heikentynyt globaalisti ajan kuluessa. Tutkimusongelmaan pyritään löytämään vastaus korrelaatioanalyysillä sekä Box M-testillä. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään Markowitzin luomaa modernia portfolioteoriaa, kansainväliseen hajautukseen liittyvää kirjallisuutta sekä aiheesta aiemmin tehtyjä tutkimuksia. Empiirisenä tutkimusaineistona käytetään Thomson Datastreamin tuottamia kokonaistuottoindeksejä. Indeksit ovat yhdeksältä eri markkina-alueelta ja 30 eri maasta. Maat on jaoteltu 18 kehittyneeseen ja 12 kehittyvään maahan.kaikki tutkielmassa käytetyt tuottoaikasarjat ovat dollarimääräisiä. Tutkimusaineisto kattaa vuodet 1995-2009 sisältäen 783 viikottaista havaintoa, kullekin tuottoindeksille. Tutkimustulosten mukaan kansainvälisen hajauttamisen edut ovat suuremmat sijoitettaessa kehittyville markkinoille, kuin pelkästään kehittyneille markkinoille sijoitettaessa. Tutkimusperiodin alkupuolella kehittyvillä markkinoilla on ollut saatavissa huomattavasti enemmän hajautushyötyä, mutta suhteellinenhyöty suhteessa kehittyneisiin markkinoihin vähenee tultaessa lähemmäs nykyhetkeä. Korrelaatiot ovat nousseet koko ajanjaksolla, mutta on myös ollut osaperiodeja, jolloin korrelaatiokertoimet ovat laskeneet.

Innostuneena ikään katsomatta - Ikäjohtamisen vaikutus työmotivaatioon

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, voidaanko ikäjohtamisella vaikuttaa henkilöstön työmotivaatioon. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena haastattelemalla pankissa toimivia eri-ikäisiä palveluneuvojia lokakuussa 2012. Tutkimuksen tuloksena havaittiin että ikäjohtamisella on vaikutusta henkilöstön työmotivaatioon sekä suoraan että välillisesti. Suorat vaikutukset syntyvät pääasiassa yksilöllisen johtamisen kautta, jossa esimies ottaa huomioon alaisensa persoonan, taustan sekä osaamisen ja muokkaa työtehtäviä sekä omaa esimiestyötään niiden mukaisesti. Työmotivaation kannalta on oleellista että työntekijän yksilölliset ominaisuudet yhdistyvät työn sisältöön häntä motivoivalla tavalla. Motivoivassa työssä korostuvat työn merkityksellisyys, vastuullisuus ja tuloksellisuus. Välilliset vaikutukset syntyvät ennen kaikkea työn organisoinnin ja työyhteisössä vallitsevan ilmapiirin myötä ja vaikuttavat sitä kautta sekä fyysiseen että sosiaaliseen työympäristöön, joilla kummallakin on merkitystä työmotivaation rakentumisessa. 

Performance characteristic of moving average trading rules in the Finnish stock market

The thesis examines the profitability of DMAC trading rules in the Finnish stock market over the 1996-2012 period. It contributes to the existing technical analysis literature by comparing for the first time the performance of DMAC strategies based on individual stock trading portfolios to the performance of index trading strategies based on the trading on the index (OMX Helsinki 25) that consists of the same stocks. Besides, the market frictions including transaction costs and taxes are taken into account, and the results are reported from both institutional and individual investor’s perspective. Performance characteristic of DMAC rules are evaluated by simulating 19,900 different trading strategies in total for two non- overlapping 8-year sub-periods, and decomposing the full-sample-period performance of DMAC trading strategies into distinct bullish- and bearish-period performances. The results show that the best DMAC rules have predictive power on future price trends, and these rules are able to outperform buy-and-hold strategy. Although the performance of the DMAC strategies is highly dependent on the combination of moving average lengths, the best DMAC rules of the first sub-period have also performed well during the latter sub-period in the case of individual stock trading strategies. According to the results, the outperformance of DMAC trading rules over buy-and-hold strategy is mostly attributed to their superiority during the bearish periods, and particularly, during stock market crashes.

Keskusteluja vuokratyöstä. Vuokratyön diskursiivinen rakentuminen Suomessa

1990-luvun alussa lainsäädäntö ja työmarkkinajärjestöt määrittelivät Suomessa, että vuokratyötä tuli käyttää vain tilapäiseen työvoimatarpeeseen, esimerkiksi sijaisuuksiin ja ruuhkahuippuihin. Joillakin aloilla vuokratyö oli työnantajien ja työntekijöiden yhteissopimuksella kielletty. Vaikka vuokratyösuhteet saivat jo 1980-luvulla niin Suomessa kuin kansainvälisestikin maineen työsuhdekeinotteluna, alkoi vuokratyön määrä Suomessa kasvaa 1990-luvun puolivälissä ja erityisesti tultaessa 2000-luvulle. Suomalaiset akateemiset tutkijat eivät ole juuri vuokratyöstä kiinnostuneet. Aiemmat, harvalukuiset tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä työyhteisöjen ja työntekijöiden kokemuksiin sekä vuokratyön työehtoihin. Vuokratyö ymmärretäänkin edelleen lähinnä työntekijän subjektiivisena kokemuksena. Vuokratyössä on kuitenkin kysymys paitsi kokemuksista, myös yhteiskunnallisesta valtakamppailusta, jossa diskursiivisin keinoin pyritään vaikuttamaan ilmiöön nimeltä vuokratyö, laajemmin ilmiöön nimeltä työmarkkinat, sekä toisaalta kansalaisten käsityksiin työelämän ”normaalista”. Käsillä oleva tutkimus laajentaa ymmärrystä vuokratyöstä tarkastelemalla ilmiötä lainsäädännön, uutisoinnin ja markkinoinnin rakentamien julkisten käsitysten ja merkityksenantojen kautta. Teoreettisena viitekehyksenä käytän hallinnan ja työprosessin säätelyn teoriaperinteitä. Se, miten työmarkkinoiden muutosta ja uusia työsuhdemuotoja politiikassa, mediassa, lainsäädännössä, tai työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa perustellaan ja tehdään ymmärrettäväksi, on samalla työelämään kiinnitettävien arvojen, merkitysten ja toimijuuksien luomista, rajaamista ja kuvailua. Työelämäpuheessa ei siis ole kyse vain talouden lainalaisuuksista, kansantalouden toimivuudesta, tai yritysten kilpailukyvystä, vaan myös ja erityisesti niiden toimijoiden luomisesta, määrittelemisestä ja legitimoimisesta, jotka työelämän kentällä saavat toimia ja tulevat palkituiksi. Säätelyn ja hallinnan näkökulmasta on relevanttia tarkastella millaisilla käsitteillä ja merkityksillä vuokratyötä ilmiönä rakennetaan . Tutkimuskysymyksinä esitän: 1) Miten ja millä perusteilla vuokratyöstä rakennettiin Suomessa legitiimi tapa työllistää ja työllistyä? 2) Millaisia työntekijäideaaleja vuokratyöhön liittyvissä keskusteluissa rakennetaan? Tutkimusaineistona tarkastelen lainsäädäntöön liittyviä dokumentteja, Helsingin Sanomien uutisointia, vuokratyöyritysten markkinointimateriaaleja, sekä vuokratyöyritysten edustajien haastatteluita. Analyysimenetelmänä käytän kriittistä diskurssianalyysia. Tämä menetelmä mahdollistaa puheen ja dokumenttien tarkastelun sosiaalisena toimintana, jolla eri toimijat pyrkivät osallistumaan yhteiskunnassa hyväksyttyjen ja tunnustettujen käsitysten ja toimintavaihtoehtojen rakentamis-, tulkinta- ja määrittelyprosesseihin. Tutkimukseni päätuloksena esitän, että vuokratyöstä muodostui legitiimi tapa työllistää Suomessa 1990-luvulla, koska vuokratyö käsitteellistettiin sekä lainsäädännön että median diskursseissa ennen kaikkea ratkaisuksi työttömyyteen. Toisaalta vuokratyö käsitteellistettiin vain marginaalisten työntekijäryhmien (naiset ja opiskelijat) rooliksi, jolloin se ei liittynyt miesvaltaisten työpaikkojen arkeen. Ratkaisuna työttömyyteen vuokratyö myös samalla luonnollistettiin osaksi yleisempää työmarkkinakehitystä, jolle ”kukaan ei voi mitään”. 2000-luvulla vuokratyö jatkoi voittokulkuaan ja rakentui pysyväksi ilmiöksi, koska työlainsäädännön uudistus institutionalisoi vuokratyön työehtosopimusmenettelyyn, jolloin sen ”salonkikelpoisuus” ja normaalius vahvistettiin. Vaikka työehtosopimusasia oli ratkaisuna merkittävä, nousi vuokratyön osalta itse työehtosopimus tärkeämmäksi kuin sen sisältö. Työehtosopimuksilla ei kuitenkaan pystytty vaikuttamaan esimerkiksi vuokratyöntekijän olemattomaan työsuhdeturvaan. Lisäksi työnantajapuhe käsitteellistää vuokratyön 2000-luvulla ennen kaikkea työmarkkinavaihtoehdoksi, vapautta ja monipuolisia työkokemuksia tarjoavaksi työmarkkinoiden katalysaattoriksi. Vuokratyö on tässä merkitysavaruudessa työntekijöille ”vain” yksi tapa työllistyä ja löytää oma tiensä työmarkkinoille, ei suinkaan työnantajien sanelema pakko. Työntekijöihin kohdistuva hallintapuhe niin mediassa kuin työnantajien haastatteluissakin pyrkii puolestaan rakentamaan ideaalityöntekijäkuvaksi yrittäjämäisen oman elämänsä toimitusjohtajan. Työnantajien diskursseissa kaikuvatkin työntekijään kohdistuva vaatimus itse itsensä ohjaamisesta sekä työntekijäidentiteetin muotoilemisesta joustavuutta, sopeutuvuutta, vaihtelua ja jatkuvaa muutosta vähintäänkin sietäväksi, mutta mieluiten näitä ominaisuuksia jopa aktiivisesti hakevaksi ja arvostavaksi. Työmarkkinoiden toimijana on nimenomaisesti yksilö, jonka mahdollisuudet menestyä ovat vain ja ainoastaan hänen omissa käsissään. Työntekijän roolin korostaminen aktiivisena toimijana ja vuokratyöstä ”oikeita”, norminmukaisia sisältöjä löytävänä pärjääjänä on diskursiivisesti hallittua yritystä ohjata työntekijöitä näkemään sekä itsensä tietynlaisina toimijoina että työmarkkinat tietyllä tavalla toimivina. Vuokratyössä ei ole kyse vain työntekijöiden yksilöllisistä tai yksittäisistä kokemuksista. Vuokratyö on yhteiskunnallisen merkityskamppailun tulos, jossa käyttövoimana ovat toimineet hallinnalliset ja säätelyyn pyrkivät käsitteellistykset työllisyydestä, yksilön valinnasta ja koko yhteiskunnan edusta. Hallinnan ja säätelyn näkökulmasta katsottuna vuokratyö on myös merkinnyt säätelyn liukumista tasa-arvoa, yhdenmukaista kohtelua ja työntekijän suojelua korostavasta viranomaisten ja poliittisten toimijoiden suorittamasta työmarkkinoiden kollektiivisesta säätelystä työnantajien ylläpitämään työntekijän persoonan ja käyttäytymisen hegemoniseen, yksilölliseen säätelyyn.

Työterveyshuolto ikääntyvän työntekijän työkyvyn tukijana

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten työterveyshuolto tukee nykyisellä toiminnallaan ikääntyvien (45–54-vuotiaat) työntekijöiden työkykyä ja mitä työkyvyn tukemiseen liittyviä odotuksia ikääntyvillä työntekijöillä on työterveyshuollolle. Tutkimuskysymykset olivat ”Miten ikääntyvän työntekijän mielestä työterveyshuolto tukee ikääntyvän työntekijän työkykyä?” ja ”Millaista tukea työkyvyn ylläpitämiseksi ikääntyvät työntekijät odottavat työterveyshuollolta?”. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat pääkaupunkiseudulla toimivan yksityisen lääkäriasemaketjun yli 10 hengen asiakasyritysten ikääntyvät työntekijät, jotka tekevät toimistotyöhön rinnastettavaa työtä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä kesäkuussa 2011. Tutkimukseen osallistui 21 yritystä, joissa oli ikääntyviä työntekijöitä yhteensä 422. Kyselyyn vastasi 93 työntekijää. Vastausprosentti oli 22. Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä ja avoimien vastausten tuottama aineisto induktiivisella sisällön analyysillä. Työntekijöistä kaksi kolmasosaa oli samaa mieltä siitä, että työterveyshuollon palvelut yleisesti ottaen tukevat ikääntyvän työntekijän työkykyä. Kuitenkin työntekijöistä vain hieman yli yksi viidesosaa oli samaa mieltä siitä, että työterveyshuollon toimintatavat ikääntyvän työntekijän työkyvyn tukemiseksi ovat riittävät. Syitä sille, miksi työterveyshuollon toimintaa ei pidetty työkykyä tukevana, olivat riittämätön aktiivisuus ja seuranta, asiakasorganisaation tuntemuksen puute ja näkemys siitä, että työterveyshuollon vaikutusmahdollisuudet yrityksen sisäisissä asioissa ovat riittämättömät. Työterveyshuollon arvioitiin tukevan enemmän fyysistä kuin psyykkistä työkykyä. Työterveyshuollon eri toimintojen osa-alueista ikääntyvät työntekijät arvioivat työterveyshuollon ohjaus- ja neuvontatoiminnan ja sairaanhoidon tukevan eniten työkykyään. Työterveyshuollon yleisen toiminnan arvioitiin tukevan työkykyä toiseksi eniten. Jaksamisessa ja muutoksissa tukeminen ja kuntoutustoiminta arvioitiin työkykyä vähiten tukevaksi toiminnaksi. Työntekijät odottivat työterveyshuollon toiminnalta aktiivisuutta, toiminnan ja seurannan säännöllisyyttä ja yksilöllisyyden huomioimista. Keskeisinä osaalueina, joihin työterveyshuollon tulisi panostaa, pidettiin psyykkisen jaksamisen, terveellisten elämäntapojen ja fyysisen jaksamisen tukemista sekä terveystarkastuksia ja ryhmätoimintaa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa ja toteutettaessa työterveyshuollon ennaltaehkäisevää ikääntyville suunnattua pysyvän työkyvyn tukemiseen tähtäävää toimintaa. Tulokset auttavat suuntaamaan työterveyshuollon resurssit ja voimavarat oikeisiin kohteisiin.

Pienahitsien staattisen kestävyyden mitoitus perinteisesti ja eri reunaehtoihin perustuvilla parannetuilla mitoitusmalleilla

Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena tarkastella analyyttisen laskennan keinoin pienahitsin mitoittamista ja selvittää käytännön kokeissa havaittu a-mitasta poikkeavan vauriotason sijainti poikittain kuormitetuissa pienahitseissä. Perinteinen laskentamallin tarkastelu laa-jennettiin koskemaan mielivaltaisessa kulmassa olevaa laskentatasoa ja suurimman yhdistetyn jännityksen perusteella löydettiin kriittisin leikkaus tasakylkisessä hitsissä. Lisäksi tarkasteltiin voimatasapainon huomioon ottamista mitoituksessa ja luotiin kaksi eri mallia tämän pohjalta. Kolme teoreettisesti oikeampaa mitoitusmallia täydennettiin kattamaan myös erikylkiset hitsit ja todettiin, että kaikilla mitoitusmalleilla erikylkiset hitsit ovat tilavuudeltaan optimaalisempia verrattaessa samanlujuisiin tasakylkisiin hitseihin.

Eri MAG-hitsausprosessien ja -parametrien vaikutus suurlujuusteräksestä valmistetun otsapienahitsin äärikestävyyteen, muodonmuutoskykyyn ja vauriomuotoon

Työssä tutkittiin Ruukki Oyj:n suorasammutetusta S960QC-teräksestä valmistetun kuormaakantavan levyjen ristiliitoksen pienahitsien lujuutta, muodonmuutoskykyä ja vaurioitumismekanismia laajaan kokeelliseen aineistoon perustuen. Tärkeimpänä muuttujana koematriisissa olivat eri MAG-hitsausprosessit. Perinteisen kuumakaarihitsauksen vertailukohteena oli Kemppi Oy:n uusi adaptiivinen valokaaren pituutta säätävä WiseFusion-hitsaustoiminto kuuma- ja pulssikaarihitsauksessa. Näiden kolmen hitsausprosessin rinnalla varioitiin erisuuruisia a-mittoja, eri hitsauslisäaineita ja hitsin erikylkisyyttä. Lisäksi juuritunkeuman estämisen vaikutusta hitsien käyttäytymiseen tutkittiin täydentävällä koesarjalla, jossa tunkeuman muodostuminen estettiin levyjen väliin asetetulla volframilevyllä. Työn perimmäisenä tavoitteena oli selvittää syy aiemmassa tutkimuksessa havaitulle pienahitsien vaurioitumiselle leikkautumalla sularajaa pitkin. Sularajan suhteellista pituutta saadaan kasvatettua estämällä hitsin juuritunkeuma ja absoluuttista pituutta saadaan lisää kateettipoikkeaman avulla. Lisäksi tutkimuksessa oli tarkoitus tuoda esille suurlujuusteräksisen liitoksen eri mitoituslähtökohdat (mm. lämmöntuonnin kontrollointi). Tämän vuoksi hitsausparametrit mitattiin jännitteen ja virran hetkellisiin arvoihin perustuen, jolloin kuuma- ja pulssikaarihitsauksen laskennalliset hitsaustehot ovat vertailukelpoisia. Koehitseistä valmistettiin hieet hitsien tarkan geometrian määrittämiseksi ja liitoksen mekaaniset ominaisuudet tutkittiin vetokokeella. Tulosten perusteella sularajavaurio aktivoituu pulssikaarella hitsatuissa koekappaleissa. Tämä aiheutunee pulssi- ja kuumakaarihitsauksen sularajan mikrorakenteiden eroavaisuudesta. Sularajavaurio näyttää huonontavan hitsien muodonmuutoskykyä, mutta jatkokokeita tuloksen verifioimiseksi on tehtävä. S960QC-teräkselle ominaisen pehmenneen vyöhykkeen vaurio ei aktivoitunut, vaikka Ruukin antamat jäähtymisaikasuositukset ylitettiin reilusti.

Individual dietary counselling during and after pregnancy: Impact on diet and body weight

In Finland, maternity and child health clinics play a key role in promoting health in young families. Currently, obesity causes the greatest challenges to clinics. In obese pregnant women, an increased risk for metabolic diseases exist which can affect both the mother and child. The purpose of this thesis was to explore the role of dietary counselling: in Finnish health clinics; in the regulation of dietary intake; and in affecting the body weight of women. The main aim was to test the effect of dietary counselling and probiotic intervention on dietary intake and maternal body weight during and after pregnancy. In addition to dietary counselling, the effect of other factors, such as eating behaviour on dietary intake and body weight control after pregnancy was assessed. Another aim was also to evaluate dietary counselling practices by nurses (n = 327) in Finnish health clinics assessed by a questionnaire. At the beginning of the pregnancy, women (n = 256) enrolled in a dietary intervention study, were randomised into three groups. One group received dietary counselling with probiotics, one had counselling with placebo and the third group was the control group. The control group consisted of women whom did not receive counselling and took placebo. Probiotics and placebo supplements were used until the end of exclusive breastfeeding or six months after pregnancy. Women were followed from early pregnancy up to four years after pregnancy. Follow-up visits took place three times during pregnancy, at one and six months, and one, two and four years after pregnancy. Dietary counselling, provided by a nutritionist, aimed to influence the quality of dietary fat intake. Dietary counselling is important to provide in clinics, as determined by the nurses, and these nurses expressed a want to improve their own nutritional knowledge through education. The nurses had varying knowledge of current dietary recommendations. Dietary counselling for women during and after pregnancy resulted in beneficial changes in dietary intake up to one year after pregnancy and body weight and waist circumference up to four years after pregnancy. Probiotics had a beneficial effect together with dietary counselling on waist circumference until one year after pregnancy, but not throughout the long term, four years after pregnancy. Other factors, such as eating behaviour, associated with dietary intake and body weight control after pregnancy. Specifically, dietary recommendations are reached amongst women whom had high cognitive restraint in their eating behaviour and did not demonstrate uncontrolled eating. Overweight women more frequently emotionally ate compared to normal weight women and women with central adiposity related more frequently to having an uncontrolled eating behaviour than women with normal waist circumference. In addition, being overweight prior to pregnancy and excessive weight gain during pregnancy associated with increased body weight retention after pregnancy. This study showed that individual dietary counselling is useful in influencing dietary intake which adheres to dietary recommendations and this counselling influences, favourably, body weight after pregnancy. Especially, women with the risk for weight retention, such as women who have emotional and uncontrolled eating behaviours, who were overweight prior to pregnancy or those who had excessive weight gain during pregnancy, may benefit from individual dietary counselling. This study underscores the need to develop dietary counselling practices for pregnant women and their follow-up after pregnancy in Finnish health clinics. These practices include increasing the efficacy of the counselling such as collaboration with families, having knowledgable health professionals and having sufficient resources.

Eri kerroksista samaan koulunpenkkiin

Kirjallisuusarvostelu