Are transglutaminase 2 inhibitors able to reduce gliadin-induced toxicity related to celiac disease? A proof-of-concept study

Purpose Celiac disease is an autoimmune-mediated enteropathy characterized by adaptive and innate immune responses to dietary gluten in wheat, rye and barley in genetically susceptible individuals. Gluten-derived gliadin peptides are deamidated by transglutaminase 2 (TG2), leading to an immune response in the small-intestinal mucosa. TG2 inhibitors have therefore been suggested as putative drugs for celiac disease. In this proof-of-concept study we investigated whether two TG2 inhibitors, cell-impermeable R281 and cell-permeable R283, can prevent the toxic effects of gliadin in vitro and ex vivo. Methods Intestinal epithelial Caco-2 cells were treated with peptic-tryptic-digested gliadin (PT-gliadin) with or without TG2 inhibitors and thereafter direct toxic effects (transepithelial resistance, cytoskeletal rearrangement, junction protein expression and phoshorylation of extracellular-signal-regulated kinase 1/2) were determined. In an organ culture of celiacpatient- derived small-intestinal biopsies we measured secretion of TG2-autoantibodies into the culture medium and the densities of CD25- and interleukin (IL) 15-positive cells, forkhead box P3 (FOXP3)-positive regulatory Tcells (Tregs) and Ki-67- positive proliferating crypt cells. Results Both TG2 inhibitors evinced protective effects against gliadin-induced detrimental effects in Caco-2 cells but the cellimpermeableR281seemedslightlymorepotent. Inaddition,TG2 inhibitor R281 modified the gluten-induced increase in CD25- and IL15-positive cells,Tregs and crypt cell proliferation, but had no effect on antibody secretion in celiac-patient-derived biopsies. Conclusions Our results suggest that TG2 inhibitors are able to reduce certain gliadin-induced effects related to responses in vitro and ex vivo. © Springer Science+Business Media, LLC 2012.

Application of calorimetric method for loss measurement of a SynRM drive system

Synchronous reluctance motors (SynRMs) are gaining in popularity in industrial drives due to their permanent magnet-free, competitive performance, and robust features. This paper studies the power losses in a 90-kW converter-fed SynRM drive by a calorimetric method in comparison of the traditional input-output method. After the converter and the motor were measured simultaneously in separate chambers, the converter was installed inside the large-size chamber next to the motor and the total drive system losses were obtained using one chamber. The uncertainty of both measurement methods is analyzed and discussed.

Enhanced Volatile Organic Compounds emissions and organic aerosol mass increase the oligomer content of atmospheric aerosols

Secondary organic aerosol (SOA) accounts for a dominant fraction of the submicron atmospheric particle mass, but knowledge of the formation, composition and climate effects of SOA is incomplete and limits our understanding of overall aerosol effects in the atmosphere. Organic oligomers were discovered as dominant components in SOA over a decade ago in laboratory experiments and have since been proposed to play a dominant role in many aerosol processes. However, it remains unclear whether oligomers are relevant under ambient atmospheric conditions because they are often not clearly observed in field samples. Here we resolve this long-standing discrepancy by showing that elevated SOA mass is one of the key drivers of oligomer formation in the ambient atmosphere and laboratory experiments. We show for the first time that a specific organic compound class in aerosols, oligomers, is strongly correlated with cloud condensation nuclei (CCN) activities of SOA particles. These findings might have important implications for future climate scenarios where increased temperatures cause higher biogenic volatile organic compound (VOC) emissions, which in turn lead to higher SOA mass formation and significant changes in SOA composition. Such processes would need to be considered in climate models for a realistic representation of future aerosol-climate-biosphere feedbacks.

EUSAAR size distribution analysis database

Two years of harmonized aerosol number size distribution data from 24 European field monitoring sites have been analysed. The results give a comprehensive overview of the European near surface aerosol particle number concentrations and number size distributions between 30 and 500 nm of dry particle diameter. Spatial and temporal distribution of aerosols in the particle sizes most important for climate applications are presented. We also analyse the annual, weekly and diurnal cycles of the aerosol number concentrations, provide log-normal fitting parameters for median number size distributions, and give guidance notes for data users. Emphasis is placed on the usability of results within the aerosol modelling community. We also show that the aerosol number concentrations of Aitken and accumulation mode particles (with 100 nm dry diameter as a cut-off between modes) are related, although there is significant variation in the ratios of the modal number concentrations. Different aerosol and station types are distinguished from this data and this methodology has potential for further categorization of stations aerosol number size distribution types. The European submicron aerosol was divided into characteristic types: Central European aerosol, characterized by single mode median size distributions, unimodal number concentration histograms and low variability in CCN-sized aerosol number concentrations; Nordic aerosol with low number concentrations, although showing pronounced seasonal variation of especially Aitken mode particles; Mountain sites (altitude over 1000 m a.s.l.) with a strong seasonal cycle in aerosol number concentrations, high variability, and very low median number concentrations. Southern and Western European regions had fewer stations, which decreases the regional coverage of these results. Aerosol number concentrations over the Britain and Ireland had very high variance and there are indications of mixed air masses from several source regions; the Mediterranean aerosol exhibit high seasonality, and a strong accumulation mode in the summer. The greatest concentrations were observed at the Ispra station in Northern Italy with high accumulation mode number concentrations in the winter. The aerosol number concentrations at the Arctic station Zeppelin in Ny-Ålesund in Svalbard have also a strong seasonal cycle, with greater concentrations of accumulation mode particles in winter, and dominating summer Aitken mode indicating more recently formed particles. Observed particles did not show any statistically significant regional work-week or weekday related variation in number concentrations studied. Analysis products are made for open-access to the research community, available in a freely accessible internet site. The results give to the modelling community a reliable, easy-to-use and freely available comparison dataset of aerosol size distributions.

Valtatien 13 parantaminen välillä Lappeenranta–Nuijamaa : Hanke-esite

Valtatien 13 osuus Lappeenrannasta Nuijamaalle kuuluu Euroopan komission päättämään Suomen kattavaan liikenneverkkoon TEN-T. Tieosuus on maan toiseksi tärkein kansainvälisen liikenteen yhteys kuljetuksille ja henkilöliikenteelle. Valtatie 13 kulkee maan poikki länsirannikolta Kokkolasta Lappeenrantaan ja siitä edelleen Nuijamaan rajanylityspaikan kautta Venäjän puolelle Viipuriin. Valtatie 13 palvelee osaltaan myös paikallista liikkumista Nuijamaan kylätaajaman ja Lappeenrannan välillä. Erityisesti Mustolan alueelle ja myös osittain Nuijamaan raja-aseman läheisyyteen suunnitellut ja jo osittain toteutuneet maankäytön kaupalliset palvelut lisäävät voimakkaasti kasvaessaan myös seudullista liikennettä suunnitteluosuudella. Nuijamaan raja-asema on ollut Suomen itärajan toiseksi vilkkain tieliikenteen rajanylityspaikka. Rajanylityspaikan kautta kulki vuonna 2015 noin miljoona ajoneuvoa ja 2,4 miljoonaa matkustajaa. Venäjän ja Suomen valtioiden välisen liikenteen kasvu on ollut voimakkainta Kaakkois-Suomessa ja sille on edelleen perusteltuja kasvuodotuksia, vaikka viime aikoina liikenne on merkittävästi vähentynyt. Myös tavaraliikenteellä on potentiaalia lisääntyä viimeaikaisesta. Suunnittelualueeseen kuuluu valtatien 13 (16,6 km) lisäksi valtatien 6 länsipuolinen valtatien 13 jatke Karjalantie (mt 3821) (1,2 km). Yleissuunnitelmassa on selvitetty valtatien 13 puutteet ja ongelmat, palvelutasotavoitteet, valtatien 13 ja muiden väylien periaateratkaisut tilantarpeineen, suhde ympäröivään maankäyttöön, vaikutukset sekä mahdollisuudet vaiheittain toteuttamiseksi. Päätavoitteena on ollut selvittää valtatien 13 ja muiden väylien kehittämisen periaatteet niin, että palvelutasopuutteet saadaan poistettua ja valtatie 13 vastaa sille asetettuja vaatimuksia liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta. Osana suunnitelmaa on esitetty toimenpiteet meluhaittojen torjumiseksi ja ympäristövaikutusten lieventämiseksi. Valtatie 13 parannetaan nykyisellä paikallaan korkealuokkaiseksi nelikaistaiseksi valtatieksi tarvittavine tie-, katu- ja liittymäjärjestelyineen. Vastakkaiset ajosuunnat on erotettu toisistaan rakenteellisesti ja kaikki valtatien liittymät ovat eritasoliittymiä.

Resurssiperusteinen ajattelu ammattijoukkueurheilussa: NHL-joukkueiden kyky tunnistaa suorituskykyä parantavat henkilöstöresurssit

Tutkijoita on viime vuosina yhä enenevissä määrin kiinnostanut johtamisen ja johtajuuden tutkimuksen eri teorioiden soveltaminen urheiluympäristössä. Tämä pätee myös kestävän kilpailuedun ja resurssiperusteisen ajattelun tutkimukseen. Urheilullisen menestyksen ylläpitäminen on ammattiurheilujoukkueiden kiinnostavuuden ja hyvän taloudellisen tuloksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Huono urheilullinen menestys voi tarkoittaa myös suurta menetystä joukkueiden kykyyn luoda tuloja, sillä kannattajien sekä sponsoreiden kiinnostus seuraa kohtaan voi laskea. Valmentajanvaihdokset eri urheilulajeissa ovat kiinnostaneet niin urheilu- kuin strategisen johtamisen tutkijoita jo pitkään, mutta niiden vaikutuksista joukkueiden suorituskykyyn ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten johtajavaihdosten ilmiö näkyy NHL-joukkueissa, ja millaisia vaikutuksia sillä on joukkueiden suorituskykyyn. Tämän lisäksi selvitetään kuinka hyvin NHL-joukkueiden seurajohto on onnistunut omien henkilöstöresurssiensa kyvykkyyden ja tehokkuuden arvioimisessa tehdessään päätöksen vaihtaa valmentajaa. Tässä tutkielmassa tutkittiin yhteensä 19 kesken kauden tapahtunutta valmentajanvaihdosta jääkiekon NHL:ssä kausien 2005–2006 ja 2014–2015 välisenä aikana. Valmentajien tehokkuutta hyödyntää käytössään olevia resursseja mitattiin data envelopment analysis (DEA) -menetelmän avulla. Tutkielman tuloksista käy ilmi, että valmentajanvaihdoksen myötä joukkueiden suorituskyky parani lähes poikkeuksetta. Suorituskyky oli myös parempaa, kun sitä verrattiin vaihdosta edeltäneeseen kauteen, ja se parani edelleen vaihdosta seuranneella kaudella. Saatujen tulosten valossa voidaan siis todeta, että NHL:ssä valmentajan vaihtamisella kesken kauden on positiivista vaikutusta joukkueen suorituskykyyn. Vaikutus on positiivista ainakin silloin, kun vaihdettu valmentaja sekä tämän korvaaja ovat molemmat saaneet valmentaa joukkuetta vähintään yhden kokonaisen kauden ajan ennen vaihdoskautta tai sen jälkeen. Tulokset myös viittaavat siihen, että huonon urheilullisen menestyksen pohjalta tehdyt vaihdospäätökset ovat perusteltuja. Näin ollen voidaan todeta, että NHL-joukkueen johto on pääsääntöisesti onnistunut tunnistamaan tehottoman henkilöstöresurssin ja kyennyt korvaamaan sen kyvykkyyksiltään paremmalla resurssilla. Tutkielman tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää yli sarja- ja lajirajojen, sillä jokaisella urheilusarjalla ja -lajilla on omat erityispiirteensä, minkä takia niiden keskinäinen vertailu ei ole mielekästä.

Kaupan omien merkkien imago ja sen vaikutus kaupan brändi-imagoon

Vähittäiskaupan alalla kilpailu on kovaa ja brändäyksestä on tullut yksi merkittävimmistä kilpailukeinoista. Kaupan omat tuotemerkit liittyvät vahvasti vähittäiskaupan brändäykseen, brändipääomaan sekä brändi-imagon muodostumiseen. Kaupan omien merkkien kasvu on ollut merkittävää viime vuosikymmenen aikana ja ne ovat nousseet varteenotettaviksi kilpailijoiksi muiden brändin rinnalle. Maailmalla vallitsevat taloudellisesti epävakaat ajat koskettavat jokaista kuluttajaa ja yhä useampi haluaa säästää ruoan hinnassa. Tutkimuksella kartoitettiin päivittäistavarakaupan omien merkkien imagoa ja sen vaikutusta kaupan brändi-imagoon 25–35-vuotiaiden naiskuluttajien näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös saada tietoa, miksi nämä kuluttajat ostavat kaupan omia merkkejä. Tutkimusongelmaan perehdyttiin teoreettisen viitekehyksen avulla, joka koostui tuotteen ja kaupan brändi-imagosta, imagon vaikutuksesta ostopäätökseen sekä kaupan omista merkeistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kolmella ryhmähaastattelulla. Tutkimustulokset osoittivat, että haastateltavat mielsivät kaupan omat merkit hyviksi vaihtoehdoiksi muille brändituotteille. Laadukkaista kaupan omista merkeistä pidettiin eniten ja niitä myös ostettiin eniten. Näiden kuluttajien suosioon olivat erityisesti nousseet Pirkka- ja Kotimaista-tuotemerkit. Tutkimus osoitti myös, että eri tuotteilla on erilainen imago. Toinen saman merkkinen tuote saatetaan kokea laadultaan täysin päinvastaiseksi eri kategoriassa. Kaupan omia merkkejä ostettiin, koska ruokaan ei haluttu käyttää paljoa rahaa. Säästetyt rahat käytettiin mieluimmin esimerkiksi matkusteluun tai vaatteisiin. Laatu ja hinta vaikuttivat merkittävästi kuluttajien ostopäätökseen. Heille laatu merkitsi hyvää makua ja terveellisiä tuotteita. Tuoretuotteissa arvostettiin kotimaisuutta ja jossain tuoteryhmissä kotimaisuus oli ehdoton vahvuus. Eettisiin ominaisuuksiin kiinnitettiin vähiten huomiota eikä niistä oltu valmiita maksamaan ylimääräistä. Omat merkit vaikuttivat kaupan brändi-imagoon lähinnä tuomalla vaihtoehtoja kuluttajalle. Ne loivat kuvaa kaupan hintatasosta ja jos merkki oli sopiva, vahvisti se kaupan imagoa. Erityisesti laadukkaat omat merkit vahvistivat tai jopa nostivat kaupan brändi-imagoa. Tutkimus osoitti myös, että kaupan imagolla on suuri merkitys siihen, miten kaupan omat merkit koetaan. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että jos kauppa haluaa omilla tuotteillaan vedota kuluttajiin, tulisi kaupan kehittää omia tuotteitaan mahdollisimman laadukkaiksi. Omien merkkien sopivuus kaupan brändiin on tärkeää kaupan imagon kannalta.

The Virtual International Stroke Trials Archive

Background and Purpose - Stroke has global importance and it causes an increasing amount of human suffering and economic burden, but its management is far from optimal. The unsuccessful outcome of several research programs highlights the need for reliable data on which to plan future clinical trials. The Virtual International Stroke Trials Archive aims to aid the planning of clinical trials by collating and providing access to a rich resource of patient data to perform exploratory analyses. Methods - Data were contributed by the principal investigators of numerous trials from the past 16 years. These data have been centrally collated and are available for anonymized analysis and hypothesis testing. Results - ”Currently, the Virtual International Stroke Trials Archive contains 21 trials. There are data on 15 000 patients with both ischemic and hemorrhagic stroke. Ages range between 18 and 103 years, with a mean age of 6912 years. Outcome measures include the Barthel Index, Scandinavian Stroke Scale, National Institutes of Health Stroke Scale, Orgogozo Scale, and modified Rankin Scale. Medical history and onset-to-treatment time are readily available, and computed tomography lesion data are available for selected trials. Conclusions - This resource has the potential to influence clinical trial design and implementation through data analyses that inform planning. (Stroke. 2007;38:1905-1910.)

Telmisartan to prevent recurrent stroke and cardiovascular events

Background Prolonged lowering of blood pressure after a stroke reduces the risk of recurrent stroke. In addition, inhibition of the renin–angiotensin system in high-risk patients reduces the rate of subsequent cardiovascular events, including stroke. However, the effect of lowering of blood pressure with a renin–angiotensin system inhibitor soon after a stroke has not been clearly established. We evaluated the effects of therapy with an angiotensin-receptor blocker, telmisartan, initiated early after a stroke. Methods In a multicenter trial involving 20,332 patients who recently had an ischemic stroke, we randomly assigned 10,146 to receive telmisartan (80 mg daily) and 10,186 to receive placebo. The primary outcome was recurrent stroke. Secondary outcomes were major cardiovascular events (death from cardiovascular causes, recurrent stroke, myocardial infarction, or new or worsening heart failure) and new-onset diabetes. Results The median interval from stroke to randomization was 15 days. During a mean followup of 2.5 years, the mean blood pressure was 3.8/2.0 mm Hg lower in the telmisartan group than in the placebo group. A total of 880 patients (8.7%) in the telmisartan group and 934 patients (9.2%) in the placebo group had a subsequent stroke (hazard ratio in the telmisartan group, 0.95; 95% confidence interval [CI], 0.86 to 1.04; P = 0.23). Major cardiovascular events occurred in 1367 patients (13.5%) in the telmisartan group and 1463 patients (14.4%) in the placebo group (hazard ratio, 0.94; 95% CI, 0.87 to 1.01; P = 0.11). New-onset diabetes occurred in 1.7% of the telmisartan group and 2.1% of the placebo group (hazard ratio, 0.82; 95% CI, 0.65 to 1.04; P = 0.10). Conclusions Therapy with telmisartan initiated soon after an ischemic stroke and continued for 2.5 years did not significantly lower the rate of recurrent stroke, major cardiovascular events, or diabetes. (ClinicalTrials.gov number, NCT00153062.)

Aspirin and extended-release dipyridamole versus clopidogrel for recurrent stroke

Background Recurrent stroke is a frequent, disabling event after ischemic stroke. This study compared the efficacy and safety of two antiplatelet regimens — aspirin plus extendedrelease dipyridamole (ASA–ERDP) versus clopidogrel. Methods In this double-blind, 2-by-2 factorial trial, we randomly assigned patients to receive 25 mg of aspirin plus 200 mg of extended-release dipyridamole twice daily or to receive 75 mg of clopidogrel daily. The primary outcome was first recurrence of stroke. The secondary outcome was a composite of stroke, myocardial infarction, or death from vascular causes. Sequential statistical testing of noninferiority (margin of 1.075), followed by superiority testing, was planned. Results A total of 20,332 patients were followed for a mean of 2.5 years. Recurrent stroke occurred in 916 patients (9.0%) receiving ASA–ERDP and in 898 patients (8.8%) receiving clopidogrel (hazard ratio, 1.01; 95% confidence interval [CI], 0.92 to 1.11). The secondary outcome occurred in 1333 patients (13.1%) in each group (hazard ratio for ASA–ERDP, 0.99; 95% CI, 0.92 to 1.07). There were more major hemorrhagic events among ASA–ERDP recipients (419 [4.1%]) than among clopidogrel recipients (365 [3.6%]) (hazard ratio, 1.15; 95% CI, 1.00 to 1.32), including intracranial hemorrhage (hazard ratio, 1.42; 95% CI, 1.11 to 1.83). The net risk of recurrent stroke or major hemorrhagic event was similar in the two groups (1194 ASA–ERDP recipients [11.7%], vs. 1156 clopidogrel recipients [11.4%]; hazard ratio, 1.03; 95% CI, 0.95 to 1.11). Conclusions The trial did not meet the predefined criteria for noninferiority but showed similar rates of recurrent stroke with ASA–ERDP and with clopidogrel. There is no evidence that either of the two treatments was superior to the other in the prevention of recurrent stroke. (ClinicalTrials.gov number, NCT00153062.)