Zapys zemelʹnyĭ Na pravo korystovanniï¸ a︡ zemliï¸ u︡, shcho znakhoditʹsiï¸ a︡ v Odeskoï guberni Peryletravenʹsʹkyĭ okruzi Kantakuzenʹsʹy raʹoni pid nazvoiï¸ u︡ Trudovyshyĭ artilʹ Slava

Digital image

Zapys zemelʹnyĭ Na pravo korystovanniï¸ a︡ zemliï¸ u︡, shcho znakhoditʹsiï¸ a︡ v Odeskoï guberni Peryletravenʹsʹkyĭ okruzi Kantakuzenʹsʹy raʹoni pid nazvoiï¸ u︡ Trudovyshyĭ artilʹ Slava

Digital image

Constructing Ethical Patterns in Times of Globalization : Hans Küng's Global Ethic Project and Beyond

The purpose of this study is to evaluate contemporary philosophical models for global ethics in light of the Catholic theologian Hans Küng s Global Ethic Project (Projekt Weltethos). Küng s project starts with the motto, No survival without world ethos. No global peace without peace between religions. I will use the philosophically multidimensional potential of Projekt Weltethos in terms of its possible philosophical interpretations to evaluate the general discussion of global ethics within political philosophy today. This is important in its own right, but also because through it, opportunities will emerge to articulate Küng s relatively general argument in a way that leaves less room for mutually contradictory concretizations of what global ethics ultimately should be like. The most important question in this study is the problem of religious and ideological exclusivism and its relation to the ethically consistent articulation of global ethics. I will first explore the question of the role of religion as the basis for ethics in general and what Küng may mean by his claim that only the unconditional can oblige unconditionally. I will reconstruct two different overall philosophical interpretations of the relationship between religious faith and human rationality, each having two different sub-divisions: a liberal interpretation amounts to either a Kantian-Scheiermacherian or a Jaspersian view, whereas what I call postliberal interpretation amounts to either an Aristotelian-Thomistic or an Augustinian view. Thereafter, I will further clarify how Küng views the nature of ethics beyond the question of its principal foundation in religious faith: Küng searches for a middle way between consequentialist and non-consequentialist ethics, a way in which the latter dimension has the final stake. I will then set out to concretize further this more or less general notion of the theoretical potential of Projekt Weltethos in terms of certain precise philosophico-political models. I categorize these models according to their liberal or postliberal orientation. The liberal concretization leads me to consider a wide spectrum of post-Kantian and post-Hegelian models from Rawls to Derrida, while the alternative concretization opens up my ultimate argument in favor of a postliberal type of modus vivendi. I will suggest that the only theoretically and practically plausible way to promote global ethics, in itself a major imperative today, is the recognition of a fundamental and necessary contest between mutually exclusive ideologies in the public sphere. On this basis I will proceed to my postliberal proposal, namely, that a constructive and peaceful encountering of exclusive difference as an ethical vantage point for an intercultural and inter-religious peace dialogue is the most acute challenge for global ethics today.

Hans Ernst Brisch Collection 1912-1995

M.A. Pach, 1995

Ernest Hirsch Collection 1965-1966

Correspondence and clipping referring to contribution of 'Action Atonement' to build a synagogue in Villeurbanne.

Humanum : Hans Küngin maailmaneetos-projektin eettiset perusteet

Tutkimuksen tehtävänä on analysoida pitkän linjan katolisen ekumeenikon Hans Küngin uusinta uskontoteologista projektia. Sen perusajatuksen voi tiivistää seuraavasti: Uskonnoille on saatava yhteinen perusetiikka globaalin rauhan tavoittamiseksi. Lähdemateriaali koostuu Küngin 1980-luvulla alkaneen uskontoteologisen kauden tuotannosta. Tutkimusmetodina käytetään argumentatiivisesti painottunutta systemaattista analyysiä. Tarkoituksena on analysoida ja punnita premissejä, joilla Küng perustelee maailmaneetos-projektin tarpeellisuuden. Kolme käsitettä nousevat esiin: uskonto, maailmanrauha ja moraali. Nämä argumentit muodostavat samalla kontekstin, jossa Küngin teologiset perusprinsiipit tulevat esille. Küng käyttää sekä pragmatistista että filosofis-teologista metodia maailmaneetos-projektin perustelemisessa. Argumentatiivisen luonteensa vuoksi tutkielman ominaispiirre on keskustelevuus. Keskustelevuuteen liittyen tutkielmassa painottuu kriittinen näkökulma. Kokonaisanalyysissä hyödynnetään laajalti maailmaneetos-projektiin liittyvää kirjallisuutta ja varteenotettavia puheenvuoroja. Alussa esitellään Uskontojen maailmanparlamentin maailmaneetoksen julistus. Tämän asiakirjaan kohdistuvat kommenttipuheenvuorot muodostavat kontekstin, jonka piirissä Küngin projektiin liittyvää keskustelua usein käydään. Luvussa 2 käsitellään maailmaneetos-projektin ensimmäistä argumenttia, joka voidaan tiivistää seuraavasti: uskonto on välttämätön moraalin lähtökohta. Küngin pragmatistinen argumentti uskonnon puolesta on se, että uskonnot ovat käytännössä osoittautuneet parhaiksi moraalin vaalijoiksi. Küngin filosofis-teologinen argumentti puolestaan muodostuu väitteestä, että uskonto on myös teoreettisessa tarkastelussa ainoa kestävä vaihtoehto moraalin perustelemiselle. Küng perustaa jälkimmäisen argumentaationsa Kant-kritiikkiin. Kantin moraaliteorian tarkempi analyysi kuitenkin paljastaa, että maailmaneetos-projektin teologinen ansatsi on pikemminkin Kantin autonomiakäsitykselle analoginen. Luvussa 3 käsitellään toista argumenttia, joka kuvastuu olettamuksessa: maailmaneetos-projektin varsinainen päämäärä on maailmanrauha. Tällainen piirre viittaa reaalipolitiikkaan globaalissa mittakaavassa. Niistä muodostuu maailmaneetos-projektin pragmatistinen metodi tämän argumentin kohdalla. Maailmanrauha-argumenttia voidaan kuitenkin kritisoida sekä pragmatistiselta että filosofis-teologiselta kannalta. Tästä johtuen Küng itsekin viime kädessä hylkää pragmatismin ja nojaa filosofis-teologiseen argumentaatioon. Sen mukaan maailmanrauha ei voi olla ylin päämäärä, vaan moraali. Luvussa 4 moraalin keskeisyys maailmaneetos-projektissa tulee eksplisiittisesti ilmi. Vaikka Küng kritisoi pragmatistisen argumentaation turvin perinteisiä uskontoteologisia positioita epärealistismista,hän kuitenkin itse esittää filosofis-teologisen mallin totuuskriteeriksi kaikille uskonnoille. Tämän kriteerin eettinen osa on olennaisin ja Küng kutsuu sitä nimellä humanum. Tarkemmassa analyysissa humanum osoittautuu peruskantilaiseksi moraaliksi. Humanum on maailmaneetos-projektia strukturoiva filosofis-teologinen keskipiste. Tästä johtuen maailmaneetos-projekti altistuu kuitenkin uskontorealistiselle kritiikille: sen voidaan nähdä ajavan valistukseen perustuvaa klassista moraali-imperialismia vastoin uskontojen omaa itseymmärrystä. Tämä onkin projektin suurin ongelmakohta ainakin eettiseltä kannalta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että uskonnon rooli on maailmaneetos-projektissä korkeintaan moraalin käytännöllisenä motivaattorina. Maailmanrauha on sinänsä hyvä päämäärä, mutta vain siksi ja sikäli kuin se on sopusoinnussa Küngin humanistisen moraali-ihanteen kanssa. Küngin argumentaatio on pragmatistista ja hän vetoaa maailmaneetos-projektin argumentoinnissaan realismiin sekä poliittisella että uskontoteologisella tasolla. Tosiasiassa maailmaneetos-projektin voidaan nähdä perustuvan pragmatismin kanssa ristiriidassa oleviin ja siten myös epärealistisiin piilotavoitteisiin uskontojen moraalin länsimaistamisesta. Avainsanat: Globaali etiikka, uskontoteologia, teologinen etiikka, globalisaatio, rauha, Kant, pragmatismi

Mothers, your's is a sacred work! Naiskysymys adventistijulistaja Ellen Whiten profeetallisessa terveysopetuksessa vuosina 1866 1878

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani naiskysymystä Seitsemännen päivän adventtikirkon oppiäiti Ellen Whiten (1827 1915) terveysopetuksessa. White tunnetaan ennen kaikkea näyistään, joiden välityksellä hän koki saavansa Jumalalta hyvinvointiin liittyviä ohjeita. White kirjoitti näkyjensä innoittama terveysoppaita ja julisti pääasiassa Yhdysvalloissa yli 70 vuotta. Päälähteenäni ovat kaksi Whiten omaelämäkertaa vuosilta 1880 ja 1915 sekä 83 artikkelia, jotka hän julkaisi adventistien johtavassa terveyslehdessä, Health Reformerissa, vuosina 1866 1878. Tutkimuskysymykseni ovat, miksi White osoitti lähes kaiken terveyteen liittyvän opetuksensa naisille ja miten hän ymmärsi terveyden osana naisen roolia ja tehtäviä. Tulkintani mukaan White julisti naisille, sillä hän uskoi, että naisen asema oli selkeytettävä. Yhdysvallat teollistui ja kaupungistui nopeasti 1800-luvulla, mikä aiheutti naisille taloudellisia, sosiaalisia ja terveyteen liittyviä ongelmia. Lisäksi toinen suuri herätys (1800 1830) synnytti keskustelua naisen roolista. Monet kirkot antoivat naisille luvan esimerkiksi saarnaamiseen, mutta Yhdysvalloissa vahvistui samaan aikaan myös käsitys naisesta kodin uskonnollisena johtajana. Ymmärrän, että Whiten mukaan ratkaisu naisen sekavaan asemaan oli terveys. Uskon, että Whiten mukaan nainen pystyi ottamaan oman paikkansa yhteiskunnassa, mikäli hän pysyi terveenä ja oppi tuntemaan terveyden periaatteet. Toisaalta White sai vaikutteita naisten yhteiskunnallisten oikeuksien puolustajilta. He ajattelivat, että vain koulutettu ja terve nainen kykeni vapautumaan avioliitosta. Toisaalta White oli naisasianaisia maltillisempi. Hän ymmärsi, että vain terve ja terveyskoulutuksen saanut nainen saattoi olla hyvä äiti. Ellen White osallistui terveysopetuksellaan keskusteluun myös naisen uskonnollisesta roolista. White oli itse kiertelevä terveyssaarnaaja. Silti hän ymmärsi, että muiden naisten kutsumus oli olla terve ja koulutettu äiti. White korosti äitien pyhyyttä luultavasti siksi, että hän pyrki turvaamaan oman auktoriteettiasemansa Adventtikirkossa. White myös luultavasti ymmärsi roolinsa ja tehtävänsä poikkeuksellisiksi ja arvosti vilpittömästi äitiyttä. Whiten mukaan äidin tehtävä oli kasvattaa terveitä ja moraalisia kansalaisia. Tehtävän arvon hän perusteli aikansa tieteellisillä teorioilla. White korosti luonnontieteilijä Charles Darwinin (1809 1882) evoluutioteorian mukaisesti, että äidin velvollisuus oli siirtää lapsilleen hyvä terveys. Käsityksensä terveyden ja moraalin suhteesta hän selitti frenologialla, jonka mukaan ihmisen elämäntavat vaikuttivat hänen luonteenpiirteisiinsä. White oli myös todennäköisesti kiinnostunut sosiaalitieteilijä Herbert Spencerin (1820 1903) ajatuksista, joiden mukaan kansalaisten kehittyessä myös yhteiskunta jalostui yhä paremmaksi. Vaikka White perusteli opetustaan modernilla tieteellä, hän oli ennen kaikkea uskonnollinen julistaja. Hän kuului 1840-luvulla herätyssaarnaaja William Millerin (1782 1849) liikkeeseen, jonka jäsenet uskoivat, että Jumala tuhoaa Yhdysvallat viimeisellä tuomiolla, mikäli kansan moraalin tila ei nopeasti kohene. Millerin liikkeen painotukset säilyivät Adventtikirkossa, joka perustettiin vuonna 1863. Siten White ymmärsi, ettei äiti ollut vastuussa vain perheensä ja kansansa maallisesta hyvinvoinnista vaan myös heidän pelastuksestaan. Whiten käsitys äidistä on mielestäni ristiriitainen. White antoi äideille paljon valtaa, mutta myös suuren vastuun. Hän korosti äitien arvokkuutta, mutta toisaalta he eivät olleet hänen mukaansa korvaamattomia. White ei myöskään huomioinut naisia, jotka eivät olleet äitejä.

Statutory licences and third party dealings: Property analysis v statutory interpretation

Statutory licensing schemes are proliferating as a means of regulating commercial activity, resource exploitation and activities harmful to the environment. Statutes often declare that entitlements are non-transferable or are transferable only with approval or subject to conditions. Some entitlements, such as resource consents issued under the Resource Management Act 1991 (NZ), are declared not to be property. Despite these statutory declarations, entitlements are often held to be transferable in equity or to be property for the purposes of resolving private disputes. Recently, in Greenshell New Zealand Ltd v Tikapa Moana Enterprises Ltd, the High Court of New Zealand indicated that a resource consent was property that could support a claim for relief against forfeiture, continuing the trend in earlier cases that appear to depart from the statute. In this article we examine the juridical treatment of entitlements in private law. We identify factors influencing the courts’ enforcement of private arrangements which may circumvent the statutory intent. Our analysis will guide legislators in the design of provisions to implement new schemes.

'SABAM v scarlet: Evidence of an emerging backlash against corporate copyright lobbies in Europe?

The symbols, signs, and traces of copyright and related intellectual property laws that appear on everyday texts, objects, and artifacts have multiplied exponentially over the past 15 years. Digital spaces have revolutionized access to content and transformed the ways in which content is porous and malleable. In this volume, contributors focus on copyright as it relates to culture. The editors argue that what «counts» as property must be understood as shifting terrain deeply influenced by historical, economic, cultural, religious, and digital perspectives. Key themes addressed include issues of how: • Culture is framed, defined, and/or identified in conversations about intellectual property; • The humanities and other related disciplines are implicated in intellectual property issues; • The humanities will continue to rub up against copyright (e.g., issues of authorship, authorial agency, ownership of texts); • Different cultures and bodies of literature approach intellectual property, and how competing dynasties and marginalized voices exist beyond the dominant U.S. copyright paradigm. Offering a transnational and interdisciplinary perspective, Cultures of Copyright offers readers – scholars, researchers, practitioners, theorists, and others – key considerations to contemplate in terms of how we understand copyright’s past and how we chart its futures.

Use of transverse beam polarization to probe anomalous V V H interactions at a Linear Collider

We investigate use of transverse beam polarization in probing anomalous coupling of a Higgs boson to a pair of vector bosons, at the International Linear Collider (ILC). We consider the most general form of V V H (V = W/Z) vertex consistent with Lorentz invariance and investigate its effects on the process e(+)e(-) -> f (f) over barH, f being a light fermion. Constructing observables with definite C P and naive time reversal ((T) over tilde) transformation properties, we find that transverse beam polarization helps us to improve on the sensitivity of one part of the anomalous Z Z H Coupling that is odd under C P. Even more importantly it provides the possibility of discriminating from each other, two terms in the general Z Z H vertex, both of which are even under C P and (T) over bar. Use of transversebeam polarization when combined with information from unpolarized and linearly polarized beams therefore, allows one to have completely independent probes of all the different parts of a general ZZH vertex.

Chemotherapy pretreatment sensitizes solid tumor-derived cell lines to Vα24+ NKT cell-mediated cytotoxicity

There is an increasing awareness of the therapeutic potential for combining immune-based therapies with chemotherapy in the treatment of malignant diseases, but few published studies evaluate possible cytotoxic synergies between chemotherapy and cytotoxic immune cells. Human Vα24 +/Vβ11+ NKT cells are being evaluated for use in cell-based immunotherapy of malignancy because of their immune regulatory functions and potent cytotoxic potential. In this study, we evaluated the cytotoxicity of combinations of chemotherapy and NKT cells to determine whether there is a potential to combine these treatment modalities for human cancer therapy. The cytotoxicity of NKT cells was tested against solid-tumor derived cell lines NCI-H358, DLD-1, HT-29, DU-145, TSU-Pr1 and MDA-MB231, with or without prior treatment of these target cells, with a range of chemotherapy agents. Low concentrations of chemotherapeutic agents led to sensitization of cell lines to NKT-mediated cytotoxicity, with the greatest effect being observed for prostate cancer cells. Synergistic cytotoxicity occurred in an NKT cell in a dose-dependent manner. Chemotherapy agents induced upregulation of cell surface TRAIL-R2 (DR5) and Fas (CD95) expression, increasing the capacity for NKT cells to recognize and kill via TRAIL- and FasL-mediated pathways. We conclude that administration of cytotoxic immune cells after chemotherapy may increase antitumor activities in comparison with the use of either treatment alone.

Chemotherapy and zoledronate sensitize solid tumour cells to Vγ9Vδ2 T cell cytotoxicity

Combinations of cellular immune-based therapies with chemotherapy and other antitumour agents may be of significant clinical benefit in the treatment of many forms of cancer. Gamma delta (γδ) T cells are of particular interest for use in such combined therapies due to their potent antitumour cytotoxicity and relative ease of generation in vitro. Here, we demonstrate high levels of cytotoxicity against solid tumour-derived cell lines with combination treatment utilizing Vγ9Vδ2 T cells, chemotherapeutic agents and the bisphosphonate, zoledronate. Pre-treatment with low concentrations of chemotherapeutic agents or zoledronate sensitized tumour cells to rapid killing by Vγ9Vδ2 T cells with levels of cytotoxicity approaching 90%. In addition, zoledronate enhanced the chemotherapy-induced sensitization of tumour cells to Vγ9Vδ2 T cell cytotoxicity resulting in almost 100% lysis of tumour targets in some cases. Vγ9Vδ2 T cell cytotoxicity was mediated by perforin following TCR-dependent and isoprenoid-mediated recognition of tumour cells. Production of IFN-γ by Vγ9Vδ2 T cells was also induced after exposure to sensitized targets. We conclude that administration of Vγ9Vδ2 T cells at suitable intervals after chemotherapy and zoledronate may substantially increase antitumour activities in a range of malignancies.

No variance for filed orders: Hayes v Westpac Banking Corporation [2015] QCA 260

In Hayes v Westpac Banking Corporation [2015] QCA 260 the Queensland Court of Appeal examined the relationship between rules 7 (extending and shortening time) and 667 (setting aside) of the Uniform Civil Procedure Rules 1999 (Qld), and held that r667(1) does not enable the court to set aside or vary an order after the order has been filed. The court found that, to the extent that this conclusion was contrary to the decision in McIntosh v Linke Nominees Pty Ltd [2010] 1 Qd R 152, the decision in McIntosh was wrong and should not be followed.

Modified Proportional V-Notch Weirs

Seven different shaped modified proportional V-notches were designed and pertinent data for their use are given in tables 1 - 4. It is shown that the indication accuracies of these weirs are more than that of the conventional V-notch. For five of the designed weirs the indication accuracies are more than that of the conventional rectangular weir at lower heads of flow. All these proportional weirs, except the parabolic based weir, have added advantages over the V-notch in regard to fixing and finding the crest level. Experiments with five weirs (four symmetrical and one unsymmetrical) having rectangular bases and one (symmetrical) with a parabolic base show very good agreement with the theory and give consistent values for the coefficient of discharge, Cd, varying between 0.588 and 0.605, within the ranges of the experiments.