Constructing Ethical Patterns in Times of Globalization : Hans Küng's Global Ethic Project and Beyond

The purpose of this study is to evaluate contemporary philosophical models for global ethics in light of the Catholic theologian Hans Küng s Global Ethic Project (Projekt Weltethos). Küng s project starts with the motto, No survival without world ethos. No global peace without peace between religions. I will use the philosophically multidimensional potential of Projekt Weltethos in terms of its possible philosophical interpretations to evaluate the general discussion of global ethics within political philosophy today. This is important in its own right, but also because through it, opportunities will emerge to articulate Küng s relatively general argument in a way that leaves less room for mutually contradictory concretizations of what global ethics ultimately should be like. The most important question in this study is the problem of religious and ideological exclusivism and its relation to the ethically consistent articulation of global ethics. I will first explore the question of the role of religion as the basis for ethics in general and what Küng may mean by his claim that only the unconditional can oblige unconditionally. I will reconstruct two different overall philosophical interpretations of the relationship between religious faith and human rationality, each having two different sub-divisions: a liberal interpretation amounts to either a Kantian-Scheiermacherian or a Jaspersian view, whereas what I call postliberal interpretation amounts to either an Aristotelian-Thomistic or an Augustinian view. Thereafter, I will further clarify how Küng views the nature of ethics beyond the question of its principal foundation in religious faith: Küng searches for a middle way between consequentialist and non-consequentialist ethics, a way in which the latter dimension has the final stake. I will then set out to concretize further this more or less general notion of the theoretical potential of Projekt Weltethos in terms of certain precise philosophico-political models. I categorize these models according to their liberal or postliberal orientation. The liberal concretization leads me to consider a wide spectrum of post-Kantian and post-Hegelian models from Rawls to Derrida, while the alternative concretization opens up my ultimate argument in favor of a postliberal type of modus vivendi. I will suggest that the only theoretically and practically plausible way to promote global ethics, in itself a major imperative today, is the recognition of a fundamental and necessary contest between mutually exclusive ideologies in the public sphere. On this basis I will proceed to my postliberal proposal, namely, that a constructive and peaceful encountering of exclusive difference as an ethical vantage point for an intercultural and inter-religious peace dialogue is the most acute challenge for global ethics today.

Miltä tuntuu rakastaa ideologista vihollista? Sitä joka tuomitsee minut tai jonka minä tuomitsen moraalittomana jossain asiassa. Helpompaa olisi vihata häntä tai vaihtoehtoisesti uskotella, että pohjimmiltaan olemme kummatkin yhtä oikeassa. Tutkimuksen väite on kuitenkin, että juuri tämän paheksutun moraalisen tuomitsemisen ja tuon vierastetun lähimmäisen rakastamisen yhdistämisen taito on se, mitä moniarvoistuvan globaalin yhteiskunnan kansalainen ja päättäjä palavasti tarvitsevat. Asiantuntijat ovat viime vuosikymmeninä pyörtäneet omat ennustuksensa uskonnon merkityksen vähenemisestä yhteiskunnassa ja politiikassa. Tästä luonnollisena johtopäätöksenä kai olisi, että erilaisten uskonnollisten ja maallisten ideologioiden kamppailu julkisessa politiikassa olisi hyväksyttävä tosiasiana ja alettava ottaa selvää kahdesta asiasta. Ensinnäkin siitä, mikä näistä kamppailevista maailmankatsomuksista voisi todella tarjota oikean päämäärän elämälle yksilönä ja yhteiskuntana ja toiseksi siitä, olisiko mahdollista kamppailla keskinäisen vuoropuhelun kautta rakentavasti ilman manipulointia ja väkivaltaa. Ongelma on kuitenkin se, että vallitsevassa länsimaisessa kulttuurissa näitä johtopäätöksiä ei tehdä. Miksi? Länsimaita ohjaa yksi ylpeä harhakuva ja kaksi tabua. Ylpeä harhakuva on ensinnäkin se, että luullaan olevan mahdollista ja jopa tavoiteltavaa pyrkiä asettumaan perimmäisten maailmankatsomusten ulko- ja yläpuolelle ainakin poliittisessa päätöksenteossa: politiikassa on epäreilua tehdä kaikkia kansalaisia koskevia päätöksiä oman uskonnollisen vakaumuksensa pohjalta. Tästä tullaan kahteen länsimaiseen tabuun: arvoneutraalius sekä miltei rajoittamattomat kansalaisvapaudet. Nämä kaikki kolme aksioomaa ovat yhdessä toiminnan luovuttamaton lähtökohta erityisesti yhteiskunnassa. Kasvatus ja politiikka ovat tästä tyyppiesimerkkejä. Länsimainen ajattelu pyrkii äärimmäisellä suvaitsevaisuudellaan mitätöimään viholliskuvat ja siten välttämään vaikean tien konfliktin ja rakkauden välimaastossa. Suvaitsevuuden kolme aksioomaa ovat kuitenkin länsimainen tabu: niille ei ole olemassa selkeitä perusteita, mutta niiden nimeen vannotaan sitä kiihkeämmin. Dogmatiikan alaan kuuluva väitöskirja on seikkaperäinen filosofinen ja teologinen selvitys vallitsevan länsimaisen yhteiskunnallisen ja eettisen ajattelun heikkoudesta ja tarvittavista vaihtoehtoisista ajattelumalleista. Tutkimuksessa arvioidaan Hans Küngin Maailmaneetos-projektin innoittamana keskeisiä länsimaissa vallitsevaa ajattelutapaa edustavia filosofeja ja heidän kriitikkojaan.