Determining Pu-241 in environmental samples: case studies in alpine soils

A procedure was developed for determining Pu-241 activity in environmental samples. This beta emitter isotope of plutonium was measured by ultra low level liquid scintillation, after several separation and purification steps that involved the use of a highly selective extraction chromatographic resin (Eichrom-TEVA). Due to the lack of reference material for Pu-241, the method was nevertheless validated using four IAEA reference sediments with information values for Pu-241. Next, the method was used to determine the Pu-241 activity in alpine soils of Switzerland and France. The Pu-241/Pu-239,Pu-240 and Pu-238/Pu-239,Pu-240 activity ratios confirmed that Pu contamination in the tested alpine soils originated mainly from global fallout from nuclear weapon tests conducted in the fifties and sixties. Estimation of the date of the contamination, using the Pu-241/Am-241 age-dating method, further confirmed this origin. However, the Pu-241/Am-241 dating method was limited to samples where Pu-Am fractionation was insignificant. If any, the contribution of the Chernobyl accident is negligible.

Highway/Railroad Grade Crossings Identification and Signing, HR-254, 1987

In 1982, Iowa's crossing warning identification system and signage at rail crossings were outdated, inconsistent and inadequate. Iowa's railroad system had been reduced and reorganized during the 1970's and many of the surviving railroad companies were unable to install new signs or devote staff to updating information. The preliminary engineering part of this project improved the information inventory about each crossing, provided for installation of identification tags and resulted in a comprehensive list of posts and signs eligible for replacement. The sign installation portion of this project resulted in erection of nearly 10,000 new crossbuck signs and 10,000 advance warning signs with high intensity reflectorization. In addition, new posts and multiple track signs were replaced where appropriate. Increased visibility of crossings for the motoring public has resulted from proper sign placement and use of high intensity reflectorization. The tagging has provided a consistent correct identification of crossings for accident reporting. The computer inventory of information about the crossings is now correct and provides for informed decision making to administrators of Federal and State crossing safety funds.

Pronostic à long terme des patients ayant bénéficié d'une thrombolyse au stade aigu de l'infarctus du myocarde [Long-term prognosis for patients undergoing thrombolysis during the acute phase of myocardial infarction]

OBJECTIVE: The objective of this study was to analyse the long-term mortality and morbidity of a group of patients undergoing thrombolysis during the acute phase of myocardial infarction and to determine the factors influencing the prognosis. One hundred and seventy five patients (149 mean and 26 women, mean age: 54 years) were included in a randomized study, comparing the efficacy of 2 thrombolytic substances administered during the acute phase of myocardial infarction. A standard questionnaire was sent to the various attending physicians to follow-up of these 175 patients. RESULTS: The hospital mortality was 5% (9 patients) and 14 patients (9%) died after a mean follow-up of 4.3 +/- 2.1 years. The 5-year actuarial survival was 81%. Fourteen patients (8%) were lost to follow-up and 49 patients (32%) underwent surgical or percutaneous revascularization during follow-up. Revascularized patients had a significantly better survival than non-revascularized patients. The mean left ventricular ejection fraction of patients who died was lower (48% versus 71%) than that of survivors. Patients with an ejection fraction < 40% also had a significantly lower survival (p = 0.01). Patency of the vessel after thrombolysis was associated with a slightly better survival; this difference was not significant. The ejection fraction at 6 month was also significantly higher (60 +/- 10% versus 49 +/- 11%) for patients with a patent artery. Three risk factors for death or reinfarction were identified: age > 65 years at the time of infarction, disease in more than one coronary vessel and absence of angina pectoris before infarction. The probability of a coronary accident varied from 2 to 88% according to the number of risk factors present. At the time of follow-up, 60% of patients presented hypercholesterolaemia versus only 7% before infarction 73% of patients received anticoagulant or antiaggregant treatment and 81% of patients were asymptomatic. CONCLUSION: The mortality and the acute and long-term morbidity of myocardial infarction remain high, as only 34% of our patients did not develop any events during follow-up, despite serious medical management and follow-up. The ejection fraction has an important prognostic value. Patient management should take the abovementioned risk factors into account.

Long-term and long-range migration of radioactive fallout in a Karst system.

Mountainous areas are often covered by little evolved soils from which deposited radionuclides can potentially leak into the vadose zone. In the Swiss Jura mountains, we observed unusual isotopic ratios of nuclear weapon test (NWTs) fallout with an apparent loss of NWTs plutonium relative to &supl;³⁷Cs of Chernobyl origin in thinner soils. Here, we studied the karstic watershed of a vauclusian spring to determine the residence times of plutonium, ²⁴&supl;Am, and ⁹⁰Sr deposited by global fallout and their respective mobility in carbonaceous soils. The results show that ⁹⁰Sr is washed most efficiently from the watershed with a residence time of several hundred years. The estimated plutonium residence time is more than 10 times higher (in the range of 5000-10,000 years), and the ²⁴&supl;Am residence time is double that of plutonium. The spring water ²⁴&supl;Am/²³⁹+²⁴⁰Pu isotopic ratio is lower (0.12 - 0.28) than found in watershed soils (0.382 ± 0.077). Similar differences are found in aquatic mosses (²⁴&supl;Am/²³⁹+²⁴⁰Pu isotopic ratio 0.05-0.12), which are permanently submerged in spring waters. In contrast to plutonium, ⁹⁰Sr is leached from these mosses with 0.5M HCl, demonstrating that strontium is probably associated with calcium carbonate precipitations on the mosses. The higher plutonium to americium isotopic ratio found in the samples of spring water and mosses at the outlet of the karst shows that plutonium mobility is enhanced.

An epidemiological evaluation of pediatric long bone fractures - a retrospective cohort study of 2716 patients from two Swiss tertiary pediatric hospitals.

BACKGROUND: Children and adolescents are at high risk of sustaining fractures during growth. Therefore, epidemiological assessment is crucial for fracture prevention. The AO Comprehensive Injury Automatic Classifier (AO COIAC) was used to evaluate epidemiological data of pediatric long bone fractures in a large cohort. METHODS: Data from children and adolescents with long bone fractures sustained between 2009 and 2011, treated at either of two tertiary pediatric surgery hospitals in Switzerland, were retrospectively collected. Fractures were classified according to the AO Pediatric Comprehensive Classification of Long Bone Fractures (PCCF). RESULTS: For a total of 2716 patients (60% boys), 2807 accidents with 2840 long bone fractures (59% radius/ulna; 21% humerus; 15% tibia/fibula; 5% femur) were documented. Children's mean age (SD) was 8.2 (4.0) years (6% infants; 26% preschool children; 40% school children; 28% adolescents). Adolescent boys sustained more fractures than girls (p < 0.001). The leading cause of fractures was falls (27%), followed by accidents occurring during leisure activities (25%), at home (14%), on playgrounds (11%), and traffic (11%) and school accidents (8%). There was boy predominance for all accident types except for playground and at home accidents. The distribution of accident types differed according to age classes (p < 0.001). Twenty-six percent of patients were classed as overweight or obese - higher than data published by the WHO for the corresponding ages - with a higher proportion of overweight and obese boys than in the Swiss population (p < 0.0001). CONCLUSION: Overall, differences in the fracture distribution were sex and age related. Overweight and obese patients seemed to be at increased risk of sustaining fractures. Our data give valuable input into future development of prevention strategies. The AO PCCF proved to be useful in epidemiological reporting and analysis of pediatric long bone fractures.

Spatial Scale of Clustering of Motor Vehicle Crash Types and Appropriate Countermeasures, 2009

This project analyzes the characteristics and spatial distributions of motor vehicle crash types in order to evaluate the degree and scale of their spatial clustering. Crashes occur as the result of a variety of vehicle, roadway, and human factors and thus vary in their clustering behavior. Clustering can occur at a variety of scales, from the intersection level, to the corridor level, to the area level. Conversely, other crash types are less linked to geographic factors and are more spatially “random.” The degree and scale of clustering have implications for the use of strategies to promote transportation safety. In this project, Iowa's crash database, geographic information systems, and recent advances in spatial statistics methodologies and software tools were used to analyze the degree and spatial scale of clustering for several crash types within the counties of the Iowa Northland Regional Council of Governments. A statistical measure called the K function was used to analyze the clustering behavior of crashes. Several methodological issues, related to the application of this spatial statistical technique in the context of motor vehicle crashes on a road network, were identified and addressed. These methods facilitated the identification of crash clusters at appropriate scales of analysis for each crash type. This clustering information is useful for improving transportation safety through focused countermeasures directly linked to crash causes and the spatial extent of identified problem locations, as well as through the identification of less location-based crash types better suited to non-spatial countermeasures. The results of the K function analysis point to the usefulness of the procedure in identifying the degree and scale at which crashes cluster, or do not cluster, relative to each other. Moreover, for many individual crash types, different patterns and processes and potentially different countermeasures appeared at different scales of analysis. This finding highlights the importance of scale considerations in problem identification and countermeasure formulation.

Safety Analysis of Low-Volume Rural Roads in Iowa, 2010

Iowa features an extensive surface transportation system, with more than 110,000 miles of roadway, most of which is under the jurisdiction of local agencies. Given that Iowa is a lower-population state, most of this mileage is located in rural areas that exhibit low traffic volumes of less than 400 vehicles per day. However, these low-volume rural roads also account for about half of all recorded traffic crashes in Iowa, including a high percentage of fatal and major injury crashes. This study was undertaken to examine these crashes, identify major contributing causes, and develop low-cost strategies for reducing the incidence of these crashes. Iowa’s extensive crash and roadway system databases were utilized to obtain needed data. Using descriptive statistics, a test of proportions, and crash modeling, various classes of rural secondary roads were compared to similar state of Iowa controlled roads in crash frequency, severity, density, and rate for numerous selected factors that could contribute to crashes. The results of this study allowed the drawing of conclusions as to common contributing factors for crashes on low-volume rural roads, both paved and unpaved. Due to identified higher crash statistics, particular interest was drawn to unpaved rural roads with traffic volumes greater than 100 vehicles per day. Recommendations for addressing these crashes with low-cost mitigation are also included. Because of the isolated nature of traffic crashes on low-volume roads, a systemic or mass action approach to safety mitigation was recommended for an identified subset of the entire system. In addition, future development of a reliable crash prediction model is described.

Effectiveness of Roadway Safety Improvements, 2001

The Iowa Department of Transportation (DOT) continuously assesses the likely causes of crashes at high-crash locations throughout the Iowa roadway network and designs solutions to reduce the incidences of crashes. This research analyzed approximately 100 safety projects constructed in the past 10 years to see what affect they had on highway safety. The projects are grouped into seven categories as defined by their scope of work: (1) install new traffic signal, (2) add turn lane(s), (3) install new signal and turn lane(s), (4) add left-turn phasing, (5) add left-turn phasing and turn lane(s), (6) replace pedestal mount signals with mast arm signals, and (7) other geometric improvements. The project makes use of an extensive statewide crash database. The results of the project will evaluate the assumed reduction factors and benefit/cost (B/C) analysis, determine the actual cost effectiveness of the Iowa DOT's safety programs, and allow the Iowa DOT to better prioritize future improvements.

The Effect of the No-Passing Zone Sign on "Passing" Accidents, 1963

The No Passing Zone sign (Wl0-4) was designed in 1958 for the purpose of informing the driver contemplating a passing maneuver of hazardous sight conditions ahead. This warning sign, of pennent shape design, was placed on the left side of the road so as to be more conspicuous to the intended driver. During the two year period 1959-1960, the Wl0-4 signs were erected throughout the Iowa Primary Road System.

Tapaturman tutkintamenetelmän kehittäminen eräässä metsäteollisuusyrityksessä

Tutkimuksessa on käsitelty keskeisempiä tapaturmateorioita ja niiden pohjalta keskeisimpiä tapaturman tutkintamenetelmiä. Tutkimuksen tavoitteena on luoda yhtenäinen tapaturman tutkintamalliStora Enson Anjalankosken tehtaille huomioon ottaen paikan työsuojelulliset erityispiirteet. Tapaturmatutkijoilla on erilaiset käsitykset tapaturman syistä, ja niiden pohjalta on syntynyt tapaturmateorioita. Nämä teoriat puolestaan muokkaavat lähestymistapaa tapaturman tutkintaan. Tutkintamenetelmästä riippumatta jokainen tapaturman tutkintamenetelmä pyrkii tutkimaan, mitä tapahtui ja miten vastaavanlaiset tapaturmat voidaan estää. Tutkimustuloksena esitetyssä menetelmässä on käytetty pohjana olemassaolevia tapaturmateorioita ja -tutkintamenetelmiä sekä käytännön esimerkkejä. Anjalankosken tehtaiden tutkintamenetelmä koostuu neljästä osasta: ensi-ilmoitus, lähtötietojen kerääminen, analysointi sekä raportointi ja korjaavat toimenpiteet.

Primääri-sekundäärivuodon tunnistaminen aktiivisuusmittauksin Loviisan voimalaitoksella

Diplomityössä tutkittiin Loviisan voimalaitoksen primääri- ja sekundääripiirin aktiivisuusmittausten kykyä tunnistaa pienet primääri-sekundäärivuodot. Tarkasteltavat primääri-sekundäärivuotojen suuruudet valittiin laitoksen hätätilanne- ja häiriönselvitysohjeiden mukaisesti. Vuodon vaikutuksia arvioitiin erilaisilla primäärijäähdytteen ominaisaktiivisuuksilla. Ominaisaktiivisuudet primääripiirissä määritettiin nuklidikohtaisesti erilaisille polttoainevuototapauksille. Työssä huomioitiin myös transienteissa mahdollisesti esiintyvä primääripiirin aktiivisuustasoa nostava spiking-ilmiö. Vuodon tarkempaa tunnistamista varten työssä laskettiin tarkasteltaville mittareille kalibrointikertoimet. Primääri-sekundäärivuoto mallinnettiin APROS-simulointiohjelmalla laitoksen eri käyttötiloissa ja kahdella eri vuotokoolla. Varsinainen aktiivisuuslaskenta suoritettiin SEKUN-ohjelmalla. Työssä tätä aktiivisuus- ja päästölaskentaohjelmaa muokattiin ohjelmoimalla siihen tarkasteltavat aktiivisuusmittaukset sekä primääripiirin puhdistus ja ulospuhallus. Laskelmien tuloksena saatiin arviot kunkin tarkasteltavana olleen aktiivisuusmittauksen soveltuvuudesta primääri-sekundäärivuodon tunnistamiseen erilaisissa polttoainevuototapauksissa ja reaktorin eri tehotasoilla. Häiriönselvitysohje I3:n käyttöönottoa edellyttävät vuotokoot määritettiin aktiivisuusmittausten havaitseman perusteella. Erityisesti kuumavalmiustilassa tapauksissa, joissa reaktorisydämessä oletetaan olevan tiiveytensä menettäneitä polttoainesauvoja, spikingin vaikutus jäähdytteiden aktiivisuuspitoisuuksiin ja mittaustuloksiin oli merkittävä. Niiltä osin, kuin tulokset käsittelevät ohjeissa vuodon tunnistamiseen käytettyjä aktiivisuusrajoja, tulokset osoittivat aktiivisuusrajat oikeiksi. Kuumavalmiudessa aktiivisuusmittausten mittausalueet saattavat joissakin tapauksissa rajoittaa primääri-sekundäärivuodon tunnistamista.

Öljyvahinkojätteiden käsittely Kymenlaakson alueella alusonnettomuuden jälkeen

Työn tavoitteena oli selvittää Suomenlahdella tapahtuvasta alusöljyvahingosta syntyvän öljyisen jätteen käsittelymahdollisuudet ja -kapasiteetit sekä loppusijoitusmahdollisuudet ja -kapasiteetit Kymenlaakson alueella. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten öljy-vahinkojätettä voidaan esikäsitellä välivarastoinnin aikana puhdistuksen ja loppusijoituksen tehostamiseksi. Työn alussa on perehdytty öljyvahinkojätteen muodostumiseen vaikuttaviin tekijöihin: öljylaatujen ominaisuuksiin, öljyn kulkeutumiseen rannalle, ranta- ja saaristomaisemaan, öljyntorjuntaan jarantojen puhdistamiseen. Työssä on kuvattu öljyvahinkojätteen käsittelymenetelmien periaatteet ja menetelmien rajoituksia käsitellä öljyvahinkojätettä. Lisäksityö sisältää tutkimusta Suomen aluevesillä ja maailmalla tapahtuneista öljyonnettomuuksista. Onnettomuuksista on selvitetty erityisesti öljyvahinkojätteen määrä, koostumus ja käsittely. Työn loppuosassa on esitelty Kymenlaakson alueen laitosten mahdollisuuksia käsitellä öljyvahinkojätettä. Tietoa onkerätty haastattelemalla puhelimitse laitosten edustajia keväällä 2007. Alueella voidaan polttaa leijupedissä puhtaaseen polttoaineeseen sekoitettua öljyistä orgaanista ainesta ja puhdistustyössä käytettyjä varusteita arviolta 19 000 t/a, homogenoitua öljyistä orgaanista ainesta voidaan polttaa rumpu-uunissa arviolta 1200 t/a. Alueen polttokapasiteetti kasvaa, kun työn aikana rakenteilla oleva jätteenpolttolaitos valmistuu ja jätettä voidaan polttaa laitoksen arinalla. Lisäksi erityisesti öljyisiä maa-aineksia voidaan alipainekäsitellä, bitumistabiloida, kompostoida sekä pestä. Saadut tutkimustulokset ovat hyödynnettävissä erityisesti Kymenlaakson alueella. Tiedot käsittelymenetelmistä ja niiden rajoitteista ovat hyödynnettävissä valtakunnallisesti.

Modelling of a Hydrogen Catalytic Recombiner for Nuclear Power Plant Containment Studies; Case: Siemens FR90/1-150 Recombiner in TONUS OD Code

Ydinvoimalaitokset on suunniteltu ja rakennettu niin, että niillä on kyky selviytyä erilaisista käyttöhäiriöistä ja onnettomuuksista ilman laitoksen vahingoittumista sekä väestön ja ympäristön vaarantumista. On erittäin epätodennäköistä, että ydinvoimalaitosonnettomuus etenee reaktorisydämen vaurioitumiseen asti, minkä seurauksena sydänmateriaalien hapettuminen voi tuottaa vetyä. Jäädytyspiirin rikkoutumisen myötä vety saattaa kulkeutua ydinvoimalaitoksen suojarakennukseen, jossa se voi muodostaa palavan seoksen ilman hapen kanssa ja palaa tai jopa räjähtää. Vetypalosta aiheutuvat lämpötila- ja painekuormitukset vaarantavat suojarakennuksen eheyden ja suojarakennuksen sisällä olevien turvajärjestelmien toimivuuden, joten tehokas ja luotettava vedynhallintajärjestelmä on tarpeellinen. Passiivisia autokatalyyttisiä vetyrekombinaattoreita käytetäänyhä useammissa Euroopan ydinvoimaitoksissa vedynhallintaan. Nämä rekombinaattorit poistavat vetyä katalyyttisellä reaktiolla vedyn reagoidessa katalyytin pinnalla hapen kanssa muodostaen vesihöyryä. Rekombinaattorit ovat täysin passiivisiaeivätkä tarvitse ulkoista energiaa tai operaattoritoimintaa käynnistyäkseen taitoimiakseen. Rekombinaattoreiden käyttäytymisen tutkimisellatähdätään niiden toimivuuden selvittämiseen kaikissa mahdollisissa onnettomuustilanteissa, niiden suunnittelun optimoimiseen sekä niiden optimaalisen lukumäärän ja sijainnin määrittämiseen suojarakennuksessa. Suojarakennuksen mallintamiseen käytetään joko keskiarvoistavia ohjelmia (Lumped parameter (LP) code), moniulotteisia virtausmalliohjelmia (Computational Fluid Dynamics, CFD) tai näiden yhdistelmiä. Rekombinaattoreiden mallintaminen on toteutettu näissä ohjelmissa joko kokeellisella, teoreettisella tai yleisellä (eng. Global Approach) mallilla. Tämä diplomityö sisältää tulokset TONUS OD-ohjelman sisältämän Siemens FR90/1-150 rekombinaattorin mallin vedynkulutuksen tarkistuslaskuista ja TONUS OD-ohjelmalla suoritettujen laskujen tulokset Siemens rekombinaattoreiden vuorovaikutuksista. TONUS on CEA:n (Commissariat à 1'En¬ergie Atomique) kehittämä LP (OD) ja CFD -vetyanalyysiohjelma, jota käytetään vedyn jakautumisen, palamisenja detonaation mallintamiseen. TONUS:sta käytetään myös vedynpoiston mallintamiseen passiivisilla autokatalyyttisillä rekombinaattoreilla. Vedynkulutukseen vaikuttavat tekijät eroteltiin ja tutkittiin yksi kerrallaan. Rekombinaattoreiden vuorovaikutuksia tutkittaessa samaan tilavuuteen sijoitettiin eri kokoisia ja eri lukumäärä rekombinaattoreita. Siemens rekombinaattorimalli TONUS OD-ohjelmassa laskee vedynkulutuksen kuten oletettiin ja tulokset vahvistavat TONUS OD-ohjelman fysikaalisen laskennan luotettavuuden. Mahdollisia paikallisia jakautumia tutkitussa tilavuudessa ei voitu havaita LP-ohjelmalla, koska se käyttäälaskennassa suureiden tilavuuskeskiarvoja. Paikallisten jakautumien tutkintaan tarvitaan CFD -laskentaohjelma.

Laskentamalli PKL-koelaitteiston pienen vuodon kokeen simuloimiseksi Apros-ohjelmistolla

Työn tavoitteena oli tehdä Apros-laskentamalli PKL-koelaitteistosta ja testata kuinka hyvin Apros pystyy laskemaan PKL-koelaitteistolla suoritetun E2.2 pienen vuodon kokeen. Tavoitteena oli myös tarkastella boorittoman veden tulpan etenemistä pienen vuodon kokeen aikana. PKL-koelaitteisto vastaa saksalaista sähköteholtaan 1300 MW olevaa Philippsburg 2 painevesilaitosta. Koelaitteiston tilavuudet ja teho on skaalattu kertoimella 145. Työssä tehdyllä laskentamallilla tarkasteltiin boorittoman veden tulpan liikkumista pienen vuodon kokeen aikana. Kun malli oli valmis, laskenta suoritettiin Apros 5.05 versiolla. Boorittoman veden tulpan etenemisen laskennassa käytettiin toisen kertaluvun diskretointia, jolla booripitoisuuden muutokset säilyvät teräväreunaisina. Laskentamalli pystyi kuvaamaan koelaitteistolla suoritetussa pienen vuodon kokeessa tapahtuneet ilmiöt varsin hyvin. Eroa koetuloksiintuli pääkiertopiirien luonnonkiertojen alkamishetkistä ja primääripaineen käyttäytymisessä. Kokeen alkutilanne ei ollut stationääritila, joten alkutilanteen asettamisessa oli hankaluuksia. Varsinkin pääkiertopiirien veden pinnankorkeuksienasettamisessa oli vaikeuksia, koska veden pinnankorkeuksien erot pyrkivät tasoittumaan nopeasti kokeen aikana. Apros pystyi laskemaan PKL-koelaitteistolla suoritetun pienen vuodon kokeen hyvin. Mallilla tulisi kuitenkin laskea vielä toisentyyppisiäkin kokeita, ennen kuin voidaan varmuudella tietää mallin toimivuus. PKL-koelaitteisto vastaa pääpiirteiltään Suomeen rakennettavaa Olkiluoto 3 ydinvoimalaitosta. Tehty työ antaa lisävarmuutta, kun Olkiluoto 3 laitoksen turvallisuustarkasteluita tehdään.

Heat Transfer Analysis of the EPR Core Catcher Test Facility Volley

Uusi EPR-reaktorikonsepti on suunniteltu selviytymään tapauksista, joissa reaktorinsydän sulaa ja sula puhkaisee paineastian. Suojarakennuksen sisälle on suunniteltu alue, jolle sula passiivisesti kerätään, pidätetään ja jäähdytetään. Alueelle laaditaan valurautaelementeistä ns.sydänsieppari, joka tulvitetaan vedellä. Sydänsulan tuottama jälkilämpö siirtyyveteen, mistä se poistetaan suojarakennuksen jälkilämmönpoistojärjestelmän kautta. Suuri osa lämmöstä poistuu sydänsulasta sen yläpuolella olevaan veteen, mutta lämmönsiirron tehostamiseksi myös sydänsiepparin alapuolelle on sijoitettu vedellä täytettävät jäähdytyskanavat. Jotta sydänsiepparin toiminta voitaisiin todentaa, on Lappeenrannan Teknillisellä Yliopistolla rakennettu Volley-koelaitteisto tätä tarkoitusta varten. Koelaitteisto koostuu kahdesta täysimittaisesta valuraudasta tehdystä jäähdytyskanavasta. Sydänsulan tuottamaa jälkilämpöä simuloidaan koelaitteistossa sähkövastuksilla. Tässä työssä kuvataan simulaatioiden suorittaminen ja vertaillaan saatuja arvoja mittaustuloksiin. Työ keskittyy sydänsiepparista jäähdytyskanaviin tapahtuvan lämmönsiirron teoriaan jamekanismeihin. Työssä esitetään kolme erilaista korrelaatiota lämmönsiirtokertoimille allaskiehumisen tapauksessa. Nämä korrelaatiot soveltuvat erityisesti tapauksiin, joissa vain muutamia mittausparametreja on tiedossa. Työn toinen osa onVolley 04 -kokeiden simulointi. Ensin käytettyä simulointitapaa on kelpoistettuvertaamalla tuloksia Volley 04 ja 05 -kokeisiin, joissa koetta voitiin jatkaa tasapainotilaan ja joissa jäähdytteen käyttäytyminen jäähdytyskanavassa on tallennettu myös videokameralla. Näiden simulaatioiden tulokset ovat hyvin samanlaisiakuin mittaustulokset. Korkeammilla lämmitystehoilla kokeissa esiintyi vesi-iskuja, jotka rikkoivat videoinnin mahdollistavia ikkunoita. Tämän johdosta osassa Volley 04 -kokeita ikkunat peitettiin metallilevyillä. Joitakin kokeita jouduttiin keskeyttämään laitteiston suurten lämpöjännitysten johdosta. Tällaisten testien simulaatiot eivät ole yksinkertaisia suorittaa. Veden pinnan korkeudesta ei ole visuaalista havaintoa. Myöskään jäähdytteen tasapainotilanlämpötiloista ei ole tarkkaa tietoa, mutta joitakin oletuksia voidaan tehdä samoilla parametreilla tehtyjen Volley 05 -kokeiden perusteella. Mittaustulokset Volley 04 ja 05 -kokeista, jotka on videoitu ja voitu ajaa tasapainotilaan saakka, antoivat simulaatioiden kanssa hyvin samankaltaisia lämpötilojen arvoja. Keskeytettyjen kokeiden ekstrapolointi tasapainotilaan ei onnistunut kovin hyvin. Kokeet jouduttiin keskeyttämään niin paljon ennen termohydraulista tasapainoa, ettei tasapainotilan reunaehtoja voitu ennustaa. Videonauhoituksen puuttuessa ei veden pinnan korkeudesta saatu lisätietoa. Tuloksista voidaan lähinnä esittää arvioita siitä, mitä suuruusluokkaa mittapisteiden lämpötilat tulevat olemaan. Nämä lämpötilat ovat kuitenkin selvästi alle sydänsiepparissa käytettävän valuraudan sulamislämpötilan. Joten simulaatioiden perusteella voidaan sanoa, etteivät jäähdytyskanavien rakenteet sula, mikäli niissä on pienikin jäähdytevirtaus, eikä useampia kuin muutama vierekkäinen kanava ole täysin kuivana.