U.S. Geological Survey-Missouri Geological Survey symposium : mineral-resource potential of the mid-continent : program and abstracts : St. Louis, Missouri, April 11-12, 1989 /

Mode of access: Internet.

The Conterminous United States Mineral-Resource Assessment Program : background information to accompany folio of geologic and mineral-resource maps of the Rolla 1⁰ x 2⁰ quadrangle, Missouri /

Mode of access: Internet.

Traffic management. The standard course of the Y.M.C.A. schools.

Mode of access: Internet.

Der Sturm.

Edited by H. Walden.

New England stationer and printer.

Description based on: [vol. 11] (Mar. 1897).

Compositional verification for object-Z

This paper presents a framework for compositional verification of Object-Z specifications. Its key feature is a proof rule based on decomposition of hierarchical Object-Z models. For each component in the hierarchy local properties are proven in a single proof step. However, we do not consider components in isolation. Instead, components are envisaged in the context of the referencing super-component and proof steps involve assumptions on properties of the sub-components. The framework is defined for Linear Temporal Logic (LTL)

Graphical modelling for brain connectivity via partial coherence

Spectral and coherence methodologies are ubiquitous for the analysis of multiple time series. Partial coherence analysis may be used to try to determine graphical models for brain functional connectivity. The outcome of such an analysis may be considerably influenced by factors such as the degree of spectral smoothing, line and interference removal, matrix inversion stabilization and the suppression of effects caused by side-lobe leakage, the combination of results from different epochs and people, and multiple hypothesis testing. This paper examines each of these steps in turn and provides a possible path which produces relatively ‘clean’ connectivity plots. In particular we show how spectral matrix diagonal up-weighting can simultaneously stabilize spectral matrix inversion and reduce effects caused by side-lobe leakage, and use the stepdown multiple hypothesis test procedure to help formulate an interaction strength.

Brain connectivity in positive and negative syndrome schizophrenia

If, as is widely believed, schizophrenia is characterized by abnormalities of brain functional connectivity, then it seems reasonable to expect that different subtypes of schizophrenia could be discriminated in the same way. However, evidence for differences in functional connectivity between the subtypes of schizophrenia is largely lacking and, where it exists, it could be accounted for by clinical differences between the patients (e.g. medication) or by the limitations of the measures used. In this study, we measured EEG functional connectivity in unmedicated male patients diagnosed with either positive or negative syndrome schizophrenia and compared them with age and sex matched healthy controls. Using new methodology (Medkour et al., 2009) based on partial coherence, brain connectivity plots were constructed for positive and negative syndrome patients and controls. Reliable differences in the pattern of functional connectivity were found with both syndromes showing not only an absence of some of the connections that were seen in controls but also the presence of connections that the controls did not show. Comparing connectivity graphs using the Hamming distance, the negative-syndrome patients were found to be more distant from the controls than were the positive syndrome patients. Bootstrap distributions of these distances were created which showed a significant difference in the mean distances that was consistent with the observation that negative-syndrome diagnosis is associated with a more severe form of schizophrenia. We conclude that schizophrenia is characterized by widespread changes in functional connectivity with negative syndrome patients showing a more extreme pattern of abnormality than positive syndrome patients.

The Devil and Views on the “Other” in Part One of Pedro Cieza de León’s "Crónica del Perú" (1553)

Many 16th century Spanish chroniclers and missionaries, arriving at what they interpreted as a New World, saw the Devil as a “hermeneutic wildcard” that allowed them to comprehend indigenous religions. Pedro Cieza de León, a soldier in the conquest of Peru, is a case in point. Cieza considers the Devil responsible for the most aberrant religious practices and customs of the Indians, although he views the natives in a positive light, as men susceptible to divine salvation. From a providentialist perspective of the history of the conquest, Cieza interprets that the evangelization and conversion of the Indians and the implantation of Christian civilization by the Spanish Crown, were able to defeat the Devil.

Situações significativas de aprendizagem em contextos de trabalho: o início de um percurso formativo de especialização em Enfermagem

No âmbito de um Curso de Pós-Licenciatura de Especialização em Enfermagem e no início da Unidade Curricular (UC) de "Formação para a Prática Especializada", entendeu-se que a participação dos formandos na construção da UC era crucial, que os conhecimentos, a experiência prática e as experiências formativas prévias eram nucleares para o início do percurso formativo. A (trans)formação dos profissionais de enfermagem através de formas plurais de pensar, de sentir e de agir permite iniciar um percurso onde o enfermeiro tem que romper com o conformismo, tem que "... desassossegar a pacatez pessoal, interpessoal e institucional" (Ferreira, 2007, p.21). Objetivos: identificar situações significativas de aprendizagem em contextos de trabalho; identificar conceitos estruturantes; (re)definir as estratégias de formação. Estudo descritivo de natureza qualitativa. Análise de narrativas em texto livre a partir de um mote inicial "Descreva uma situação do seu contexto de trabalho que tenha considerado como formativa e significativa para si". Participaram 25 enfermeiros que iniciaram o seu percurso formativo de especialização em Enfermagem. Foram identificadas situações de aprendizagem através de: atividades expostas e atividades mentais. Agruparam-se em três categorias: aprendizagens através de processos colaborativos; através da execução do trabalho e através de fontes de conhecimento (Walden & Bryan, 2011). Os conceitos que emergiram com maior expressão foram: reflexão; experiência; conhecimento; avaliação; comunicação; mudança e relação interpessoal. Assim, foram (re)definidas as estratégias de formação no início de um percurso formativo a partir das situações significativas de aprendizagem vividas nos contextos de trabalho e os enfermeiros reconheceram-se como parte integrante do mesmo.

A avaliação dos estilos de aprendizagem dos enfermeiros nos contextos de trabalho: um trilho para a construção de um instrumento

Os contextos clínicos são considerados, não só como geradores de cuidados, mas como espaços formativos de eleição, essenciais para o desenvolvimento profissional dos enfermeiros. Uma forma de melhorar a sua aprendizagem é torná-los conscientes dos seus estilos de aprendizagem. De forma a contribuir para construção futura de um instrumento, partindo da definição de estilos de aprendizagem de Berings (2006), procurou-se identificar as atividades de aprendizagem dos enfermeiros nos contextos de trabalho nos domínios da enfermagem definidos por Benner (2001). Foi desenvolvido um estudo multi-caso em 4 (quatro) serviços de um Centro Hospitalar em Coimbra. A colheita de dados envolveu um questionário de caracterização sóciodemográfica e profissional; entrevistas informais e 4 (quatro) grupos focais com um total de 19 (dezanove) participantes. Foram identificadas dezoito atividades de aprendizagem que se agrupam em três categorias (Walden & Bryan,2011): Aprendizagens através de processos colaborativos; aprendizagens através da execução do trabalho e aprendizagens através de fontes de conhecimento. As atividades de aprendizagem são, sobretudo, atividades expostas, passíveis de serem observadas. A única atividade mental é a reflexão. A aprendizagem pelo questionamento é transversal a todos os domínios de Benner. Outras atividades surgem apenas num domínio e há domínios que têm cerca de dez atividades. O conhecimento destas atividades poderá tornar as instituições mais despertas para as aprendizagens desenvolvidas pelos enfermeiros e servir de base para a construção de um instrumento de modo a avaliar os estilos de aprendizagem dos enfermeiros nos contextos de trabalho.

Atividades de aprendizagem em contextos clínicos através de narrativas reflexivas: estratégia pedagógica no início de um percurso formativo em Enfermagem

As atividades de aprendizagem nos contextos clínicos são essenciais para o desenvolvimento profissional dos enfermeiros. Num Curso de Mestrado em Enfermagem entendeu-se que os conhecimentos, a prática e as experiências formativas prévias eram nucleares para o início do percurso formativo. No âmbito da Unidade Curricular de "Formação para a Prática Especializada", pretendeu-se: Identificar atividades de aprendizagem em contextos clínicos; identificar conceitos estruturantes; (re)definir as estratégias de formação. Estudo descritivo de natureza qualitativa. Análise de narrativas reflexivas em texto livre a partir de um mote inicial "Descreva uma situação do seu contexto de trabalho que tenha considerado como formativa e significativa para si". Participaram 30 enfermeiros que iniciaram o seu percurso formativo de especialização em Enfermagem Médico- Cirúrgica. Nas narrativas reflexivas produzidas pelos enfermeiros foram identificadas atividades de aprendizagem através de: atividades expostas e atividades mentais, tanto de natureza intrapessoal como interpessoal. Agruparam-se em três categorias: aprendizagens através de processos colaborativos; através da execução do trabalho e através de fontes de conhecimento (Walden & Bryan, 2011). Os conceitos que emergiram com maior expressão foram: reflexão; experiência; conhecimento; avaliação; comunicação; mudança e relação interpessoal. A partir desta estratégia pedagógica, foram (re)definidas as estratégias de formação no início de um percurso formativo com base nas situações significativas de aprendizagem vividas nos contextos clínicos e os enfermeiros reconheceram-se como parte integrante do mesmo.

Kielitaitoa ja hyvinvointia. Selvitys kotona lapsiaan hoitavien maahanmuuttajavanhempien kotoutumista tukevan koulutuksen malleista

Kotona Suomessa-hanke (ESR) teetti selvityksen kotoutumista tukevan koulutuksen malleista, joissa pääasiallisena tai yhtenä keskeisenä kohderyhmänä ovat kotona lapsiaan hoitavat maahanmuuttajavanhemmat. Selvityksen tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva Suomessa järjestettävistä lastenhoidon sisältävistä koulutuksista sekä viitoittaa tietä kohti valtakunnallista toimintamallia kotona lasten kanssa olevien vanhempien kotoutumista tukevan koulutuksen osalta. Kotona lapsiaan hoitavien maahanmuuttajavanhempien kotoutumista tukevalla koulutuksella tarkoitetaan tässä selvityksessä sellaista koulutusta, joka mahdollistaa pienten lasten hoitamisen kotona ja kotoutumista tukevaan koulutukseen osallistumisen. Kyseessä on pääasiallisesti kielikoulutus, mutta usein koulutukseen liittyy muita kotoutumisen tukemiseen liittyviä elementtejä. Selvitystä varten tunnistettiin valtakunnallisesti 35 koulutusmallia, joista 9 valittiin tarkempaan tarkasteluun. Koulutusmallit pyrittiin valitsemaan siten, että eri maantieteelliset alueet olivat edustettuina ja että tarkasteltaviin malleihin valikoitui sekä kolmannen sektorin että kuntien järjestämiä koulutuksia. Selvityksessä koulutukset jäsennettiin kahteen kategoriaan eli kielitaidon kehitystä korostaviin ja sosiaalisia tavoitteita korostaviin koulutuksiin. Kielitaidon kehitystä korostavia malleja yhdistää tietynlainen kurssimuotoisuus ja kuntavetoisuus. Sosiaalisia tavoitteita korostavia malleja järjestävät erityisesti järjestöt matalan kynnyksen periaatteella. Kotona lapsiaan hoitaville maahanmuuttajavanhemmille suunnatuille koulutuksille on yhä lisääntyvää kysyntää tulevaisuudessa. Toiminnan kehittämistä ei voida ohjata yhdellä valtakunnallisella ratkaisulla, vaan koulutusten laajentuminen on riippuvaista kuntien aktiivisuudesta. Kuntien tulee oman tilannearvionsa perusteella tehdä ratkaisuja sopivista toimintamalleista. Rahoittamalla ja järjestämällä toimintaa kunta voi vaikuttaa koulutuksen tavoitteisiin, laatuun ja pitkäjänteisyyteen. Matalan kynnyksen toimintamuotojen aktivoiminen ja resursointi puolestaan on helpoin ja nopein tapa lisätä toiminnan volyymia.

J. R. R. Tolkienin teoksen The Hobbit kahden eri suomennoksen erisnimien vertailu

Tämän tutkielman tutkimuskohteena ovat J. R. R. Tolkienin teoksen The Hobbit (1937) erisnimet ja niiden käännökset kahdessa eri suomennoksessa. Suomennokset ovat Risto Pitkäsen Lohikäärmevuori (1973) ja Kersti Juvan Hobitti (1985). Tutkimuksessa selvitetään, millaisia käännösstrategioita suomentajat ovat käyttäneet erisnimien kääntämiseen ja eroaako strategioiden käyttö eri erisnimiluokkien välillä. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, säilyvätkö erisnimien funktiot ja merkitykset käännöksissä. Tutkimus on empiirinen ja kvalitatiivinen. Analyysin apuna käytettiin vakiintunutta käännösstrategialuokittelua. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että koko teosten osalta kummassakin suomennoksessa on erisnimien kääntämiseen useimmin käytetty käännöstä ja korvaamista. Suurin ero suomentajien välillä on ollut lainan ja osalainan käytössä, sillä Juva on käyttänyt näitä huomattavasti useammin kuin Pitkänen. Erisnimiluokkien välillä ei ollut kovin suuria eroja. Juva on käyttänyt lainaa useammin henkilönnimissä kuin paikannimissä, kun taas Pitkänen on suosinut korvaamista useammin henkilönnimissä kuin paikannimissä. Suomentajat ovat useimmiten säilyttäneet erisnimien alkuperäiset funktiot käännöksissään. Eniten vaihtelua oli identifioivan, deskriptiivisen ja fiktionaalistavan funktion osalta. Funktion siirtymiseen vaikutti muun muassa, oliko erisnimi yksi- vai moniosainen. Moniosaisen erisnimen funktio säilyi yleisesti ottaen useammin kuin yksiosaisen. Erisnimien merkitysten tutkiminen osoitti, että jos alkuperäisen nimen merkitys ei ollut säilynyt käännöksessä, nimi oli joko saanut uuden merkityksen, jo olemassa ollut merkitys oli muuttunut tai jokin alkuperäinen merkitys oli hävinnyt käännetystä nimestä. Pitkäsen käännöksissä oli useammin uusia merkityksiä kuin Juvalla, hävinneitä merkityksiä oli kummallakin vain muutamia ja muuttuneita merkityksiä oli kummankin käännöksissä. Erisnimien merkitykset olivat suurimmaksi osaksi kuitenkin säilyneet samoina kuin lähdeteoksessa. Käännösstrategioiden valinnalla ei ollut suoraa yhteyttä erisnimien funktioiden tai merkitysten säilymiseen poistoa ja osapoistoa lukuun ottamatta.

Vierasvelkapantinsaajan asema konkurssissa

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää voimassa olevan oikeuden perusteella, millaiseksi vierasvelkapantinsaajan asema muodostuu velallisen ja pantinantajan konkurssissa. Panttausta koskevaa yleistä lainsäädäntöä on melko vähän, mutta vierasvelkapanttauksen osalta keskeisimmät säännökset ovat kodifioitu lakiin takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta. Takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annettu laki ei kuitenkaan sääntele esimerkiksi tehokkaan panttioikeuden perustamista eikä pantin realisointiin liittyviä tilanteita. Soveltamisohjeita näihin tilanteisiin tulee hakea panttausta koskevasta muusta, varsin hajanaisesta lainsäädännöstä. Tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää tämän pohjaltaan hajanaisen lainsäädännön, lainvalmistelutöiden sekä oikeuskirjallisuuden perusteella, minkälaista suojaa vierasvelkapantinsaaja saa konkurssissa ja millä edellytyksin. Selvitän tutkielman alussa vierasvelkapanttauksen tehokkaalle perustamiselle asetettuja edellytyksiä sekä niiden merkitystä konkurssitilanteessa. Tämän jälkeen tutkin panttioikeuden voimassapysymistä konkurssissa sekä pantinsaajalle tähän liittyen asetettuja velvoitteita. Lisäksi tutkin pantinsaajalla olevia realisointioikeuksia ja niiden rajoituksia sekä pantinsaajan mahdollisuuksia suojautua konkurssitakaisinsaannilta. Tutkielmani kannalta tärkeimpiä lähdeteoksia ovat Erkki Havansi: Esinevakuusoikeudet 1992; Risto Koulu: Konkurssioikeus 2009; Jarno Tepora – Janne Kaisto – Esa Hakkola: Esinevakuudet 2009; Sakari Wuolijoki – Mika Hemmo: Pankkioikeus 2013; Jarmo Tuomisto: Saatavan panttaus 2015 sekä Vierasvelkavakuus ja velallisen insolvenssista johtuva takaisinsaantiriski oikeuskäytännön valossa 2004. Vierasvelkapantinsaajalla on edelleen vahva asema sekä päävelallisen että pantinantajan konkurssissa. Vahvan suojan saaminen edellyttää kuitenkin, että panttioikeus on tehokkaasti perustettu noudattaen muun muassa julkivarmistukselle asetettuja vaatimuksia. Lisäksi nykyiset luotonantajan tiedonantovelvollisuutta koskevat säännökset asettavat luotoantajalle velvollisuuksia, joiden laiminlyöminen tarkoittaa luotonantajan saaman panttihyödyn vähenemistä. Edes vuoden 2004 konkurssilakiin otetuilla säännöksillä, joilla heikennettiin pantinsaajan etuoikeuksia entisestä, ei ole ollut merkittäviä negatiivisia vaikutuksia pantinsaajan oikeuksiin konkurssissa. Pantinsaajan tärkeimpiä taloudellisia etuoikeuksia ei ole tarkoituksenmukaista kaventaa. Lähinnä vain menettelyllisiin etuoikeuksiin voidaan lainsäädännöllä puuttua.