[Kirja-arvostelu]

Kirjallisuusarvostelu

Näkökulmia Länsi-Lapin kirkkohistoriaan

Kirjallisuusarvostelu

Verkkotiedustelun kohteet ja tekniset tutkimusmenetelmät

Kyberuhat ovat nousseet viime vuosina näkyvään rooliin ihmisten elämässä. Kyberhyökkäyksiä on myös mahdollista käyttää sotatoimien yhteydessä tai sotatoimien korvikkeena, kuten Stuxnet-haittaohjelmaa käytettiin. Verkkotiedustelu on olennainen osa kyberhyökkäyksiä, ja mahdollinen tuleva hyökkäys voi paljastua tiedustelun aikana. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on ”Mitä on verkkotiedustelu?”. Kysymyksen alakysymyksinä on ”Mitä tietoverkoista tiedustellaan?” ja ”Miten tietoverkkoja tiedustellaan?”. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuuskatsaus. Pääasialliset lähteet ovat kyberturvallisuuteen ja verkkotunkeutumiseen liittyvä kirjallisuus sekä muut aiheeseen liittyvät eri virastojen julkaisut. Verkkotiedustelun kohteena voi olla mikä tahansa organisaatio, jolla on jotain hyökkääjän haluamaa tietoa tai hyökkääjä saavuttaa jonkin päämäärän kohteeseen hyökkäämällä. Kohteeseen voidaan suorittaa kohdistettu hyökkäys tietojen kaappaamiseksi tai kohde voi olla osa kriittistä infrastruktuuria, jolloin hyökkäyksellä vaikutetaan fyysiseen maailmaan. Varsinainen tiedustelu tapahtuu kolmessa vaiheessa: julkisten lähteiden tutkiminen, verkon skannaaminen ja haavoittuvuuksien selvittäminen. Tiedustelu alkaa laajasti keräämällä mahdollisimman paljon tietoa kohteesta ja päättyy yhteen tai useampaan pisteeseen, joista murto kohteeseen on mahdollista. Verkkotiedustelu on olennainen osa nykyaikaista kybersodankäyntiä. Verkkotiedustelu on yksinkertaistettuna hyökättävän kohteen etsimistä. Etsiminen voi kohdistua uuden kohteen löytämiseen tai se voi kohdistua tiedon hankkimiseen löydetystä kohteesta. Päätavoitteena kuitenkin on järjestelmään murtautumisen mahdollistaminen. Hyvin suoritetun tiedustelun jälkeen hyökkääjän on mahdollista suorittaa oma tehtävänsä kohteessa, eikä kohde havaitse hyökkäystä ennen kuin on liian myöhäistä.

Toivoa paremmasta? : Hämeen alueelliset kehitysnäkymät syksyllä 2014

Hämeen ELY-keskus julkaisee nyt toisen kerran oman erillisen Alueelliset kehitysnäkymät -katsauksensa, Toivoa paremmasta? -raportin, jossa on valtakunnalliseen kehitysnäkymät-julkaisuun sisältyvän tekstiosuuden lisäksi sisällytetty Hämeen elinkeinoelämään ja yritystoimintaan, työllisyyteen sekä koulutukseen ja osaamiseen liittyvää ajankohtaista tilastoaineistoa ja sen analysointia. Erityisenä tarkastelun kohteena tällä kertaa on hämäläinen maaseutu. Elinkeinoelämän osalta tarkastellaan aloittaneita ja lopettaneita yrityksiä, kasvuyrityksiä, pienyrityksiä ja maaseutuyrityksiä. Työllisyyttä koskevassa luvussa analysoidaan pitkäaikaistyöttömien, ulkomaalaisten ja nuorten työllisyystilannetta. Tämän jälkeen kerrotaan ammattiluokituksen muutoksista ja esitellään uutta ForeAmmatti-palvelua. Lisäksi tarkastellaan työmarkkinatilannetta maa- ja metsätalousammateissa. Koulutus ja osaaminen -luvussa pohditaan, parantaako työvoimakoulutus työllistymismahdollisuuksia, ja esitellään nuorten aikuisten osaamisohjelmaa. Tarkastelun kohteena ovat myös ammattikorkeakouluista valmistuneiden sijoittuminen sekä luonnonvara- ja ympäristöalan koulutusmahdollisuudet Hämeessä. Kehitysnäkymien tarkastelussa elinkeinoelämän ja yritystoiminnan näkymiä ennakoidaan sekä puolen vuoden että vuoden tähtäyksellä. Kanta-Hämeessä tilanteen arvioidaan pysyvän jokseenkin ennallaan, mutta Päijät-Hämeessä kehityksen arvioidaan edelleen jatkuvan miinusmerkkisenä. Hämeen kummankin maakunnan yritystoimintaa leimaa edelleen selkeä varovaisuus. Toisaalta yritysten kasvunäkymät ovat varsin epäyhtenäisiä: monien yritysten näkymät ovat heikkenemässä, mutta esimerkiksi joidenkin suurempien kansainvälisten metallituote- ja koneenrakennusalan yritysten tilausten kasvu näyttäisi edelleen jatkuvan vahvana. Työllisyystilanteen ei Hämeen ELY-keskuksen alueella uskota vielä vuoden 2015 syksyyn mennessä paranevan nykytilanteeseen verrattuna. Hämäläistä maaseutua esittelevässä luvussa kerrotaan uudistuneesta kaupunki–maaseutu-luokituksesta ja siitä, miten Kanta- ja Päijät-Häme eroavat aluerakenteeltaan toisistaan. Hämäläisen maaseudun tulevaisuudennäkymät pohjautuvat alueelliseen maaseutuohjelmaan Vihreän kasvun Häme.

Eri-ikäisten innovatiivisen työskentelyn johtaminen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia sitä, miten eri-ikäiset työnteki-jät tulisi huomioida innovatiivisen työskentelyn johtamisessa. Tutkimuk-sessa määritellään, mitä on innovatiivinen työskentely ja miten sitä johde-taan. Innovatiivisella työskentelyllä tarkoitetaan yksilötason toimintaa, jos-sa keskeistä on uusien ideoiden luominen ja tuominen käytäntöön liike-toimintaa hyödyttävällä tavalla. Tutkimuksessa kuvaillaan myös eri-ikäisten ihmisten johtamista ja sen keinoja. Ikäjohtamisen tutkimuksessa on tunnistettu neljä sukupolvea: Z-, Y-, ja X-sukupolvet sekä suuret ikä-luokat. Erot sukupolvien välillä sekä vanhenemisen on tunnistettu ai-heuttavan erilaisuutta työntekijöiden keskuuteen. Tutkimuksessa hyödynnettiin kvalitatiivista tutkimusmetodia ja toteutettiin neljä ryhmähaastattelua, yksi kullekin sukupolvelle. Ryhmähaastatteluis-sa tunnistettiin työyhteisöstä, esimiestyöstä ja ylimmän johdon toiminnas-ta tekijöitä, joilla on vaikutusta eri-ikäisten motivoitumiseen ja innovatiivi-seen työskentelyyn. Tutkimuksessa ei voitu havaita merkittäviä eroja eri-ikäisten innovatiivisen työskentelyn johtamisessa. Iästä riippumatta työn merkityksellisyyden kokeminen on yksilölle tärkeää. Eri-ikäisten innovatii-visen työskentelyn johtamisessa keskeistä on positiivinen johtajuus, jossa hyödynnetään aikaisemmassa innovatiivisen työskentelyn tutkimuksessa esitettyjä johtamisen mekanismeja.

Hiljaisen tiedon siirtäminen Palveluyritys Oy:n Helsingin myyntiosastolla myyntipäällikön näkökulmasta

Tiivistelmä Tekijä: Antti Korkki Tutkielman nimi: Hiljaisen tiedon siirtäminen Palveluyritys Oy:n Helsingin myyntiosastolla myyntipäällikön näkökulmasta Tiedekunta: Kauppatieteellinen tiedekunta Maisteriohjelma: Tietojohtaminen Vuosi: 2014 Pro gradu –tutkielma: Lappeenrannan teknillinen yliopisto 88 sivua, 20 kuvaa ja yksi taulukko Tarkastajat: Professori Markku Ikävalko Tutkijatohtori Anna-Maija Nisula Hakusanat: Hiljainen tieto, tiedon jakaminen ja osaaminen Kiristynyt kilpailutilanne kuljetusalalla pakottaa alan yritykset etsimään uusia keinoja strategisen kilpailuedun saavuttamiseksi. Palvelualan yritykselle merkittävin kilpailukeino on palvelun laadulla kilpaileminen ja korkean laadun saavuttamiseksi on tärkeää, että oikea tieto on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämä tarkoittaa käytännössä reaaliaikaisten tiedon siirtämisen menetelmien käyttämistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Palveluyritys Oy:n Helsingin myyntiosaston tiedon siirtämisen foorumien nykytilanne myyntipäällikön näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksella etsitään keinoja tehostaa hiljaisen tiedon siirtämistä Palveluyritys Oy:n Helsingin myyntiosastolla. Tutkimuksessa käytetään laadullista tutkimusmenetelmää ja teoriaohjaavaa sisällön analyysiä.

Kaakkois-Suomen liikennestrategia

Kaakkois-Suomen Liikennestrategia on valmisteltu Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan liittojen, Liikenneviraston sekä kuntien kanssa. Strategia on yhteinen näkemys ja priorisoitu kannanotto Kaakkois-Suomen liikennejärjestelmän keskeisistä kehittämistarpeista. Tavoitteena oli erityisesti valtakunnallista tai seudullista merkitystä omaavien kehittämistarpeiden tunnistaminen. Yksittäistä kuntaa koskettavat tai pelkästään paikallista merkitystä omaavat kehittämistarpeet tuodaan esille alueellisissa liikennejärjestelmäsuunnitelmissa. Kaakkois-Suomen liikennestrategian laatimisessa on hyödynnetty uuden liikennepolitiikan mukaista palvelutasotarkastelua. Asukkaiden ja yritysten henkilöliikenne- ja kuljetustarpeita kuvaavan palvelutasotarkastelun ohella on otettu huomioon myös muista liikennejärjestelmän kehittämistavoitteista ja yhteiskunnallisista reunaehdoista (kuten ympäristö, turvallisuus, kustannustehokkuus) johdettuja kehittämistarpeita. Palvelutasotarkastelu on systemaattinen keino analysoida, miten hyvin liikennejärjestelmän tarjoama palvelutaso vastaa asukkaiden ja elinkeinoelämän tarpeita. Sen tuloksena on perusteltuja parantamistarpeita, joihin jatkosuunnittelussa pyritään löytämään hyviä ja kustannustehokkaita parantamistoimia laajaa keinovalikoimaa hyväksi käyttäen. Liikennejärjestelmän keskeiset yhteysvälit on esitetty toimijoiden hyväksymässä priorisointijärjestyksessä. Priorisointi perustuu tavoitteisiin ja ottaa huomioon sen, että Kaakkois-Suomen liikennejärjestelmään kohdistuvat kuljetusten ja henkilöliikenteen tarpeet kohdistuvat eri yhteysväleihin ja yhteysväleillä eri kulku- ja kuljetusmuotoihin. Yhteysvälit priorisoituna palvelutasotarpeiden ja tavoitteiden perusteella ovat: 1 Luumäki–Imatra–Imatrankoski-rataosuus 2 Kotka–Kouvola-liikennekäytävä (Vt 15 ja rata) ja Vt 12 Lahti–Kouvola 4 Vt 6 Kouvolan kohta 5 Raja-asemat ja niille johtavat yhteydet. Yhteysvälikohtaisten kehittämistarpeiden lisäksi työssä on tunnistettu merkittävimmät yksittäiset palvelutasopuutteet, eli ns. ”liikennejärjestelmän pullonkaulakohteet”, joita on yhteensä 10 kpl. Nämä kohteet ovat liikenneverkon yksittäisiä merkittäviä ongelmakohteita, joissa käyttäjien kokema palvelutaso on merkittävästi heikompi kuin tavoite nykytilanteessa on. Yksittäisten palvelutason ongelmakohteiden tunnistaminen perustuu olemassa olevaan tarkempaan suunnitteluaineistoon. Kohteita toteutetaan rahoitusmahdollisuuksien mahdollistamassa järjestyksessä.

"Semmosta mikä sopii lasten makuun." Neljäsluokkalaisten ajatuksia kouluruokailusta

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä aiheita lapset nostavat esiin keskusteltaessa kouluruokailusta, mikä kouluruokailussa on lasten mielestä tärkeää ja millaisena lapset kokevat kasvattajien roolin kouluruokailutilanteessa. Tutkimusjoukko koostui erään varsinaissuomalaisen kaupungin neljäsluokkalaisista (N = 35). Tiedonkeruumenetelmä oli puolistrukturoitu fokusryhmähaastattelu, jossa 5–6 hengen lapsiryhmät keskustelivat kouluruokailusta kuvien pohjalta sekä kokosivat paperille asioita, jotka ovat heille tärkeitä kouluruokailussa. Tutkimusmenetelmä oli lapsia osallistava ja tarkoituksena olikin kuulla lasten omia ajatuksia ja antaa heidän keskustella aiheesta mahdollisimman vapaasti. Tutkimus on osa pohjoismaista ProMeal-kouluruokailututkimusta (Prospects for Promoting Health and Performance by School Meals in Nordic Countries). Tutkimuksessa ilmeni, että lapset nostavat esille erityisesti tuotteeseen eli koulussa tarjoiltavaan ruokaan liittyviä asioita: suosituin puheenaihe oli "hyvä ja paha ruoka", minkä lisäksi lapset puhuivat paljon ruoan terveellisyydestä. Lisäksi lapset nostavat esille ruokailutilaan, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja ruokailun reunaehtoihin liittyviä aiheita. Tutkimuksen mukaan lapsille tärkeintä kouluruokailussa on se, että ruoka on hyvää. Muita tärkeitä asioita ovat asiallinen käyttäytyminen, ruoan maksuttomuus, ruokailutilanteen miellyttävyys, ruoan terveellisyys sekä joskus tarjoiltavat herkut. Opettajien rooli kouluruokailussa välittyi lasten puheista lähinnä ruokalan kurinpitäjinä. Ruokalan henkilökunnasta puhuttiin yleisesti ottaen negatiiviseen sävyyn ja heidät nähtiin vain ruoan valmistajina ja ruokamäärän rajoittajina. Tulokset saavat pohtimaan, miten paljon mediasta tai vanhemmilta opittu vaikuttaa lasten ajatuksiin esimerkiksi ruoan terveellisyydestä. Neljäsluokkalaisten ajatukset ovat vielä kovin mustavalkoisia: ruoka nähdään joko tiukan terveellisenä tai epäterveellisenä. Kouluruokailussa ilmeni lasten suunnalta paljon kritiikin aiheita. Lasten puheista välittyi myös, etteivät kaikki kouluruokailulle asetetut tavoitteet ja suositukset täyty. Olisikin ehkä aika puuttua kouluruokailun järjestämiseen kunnissa ja kouluissa tiukemmin. Myös lasten mielipiteitä tulisi kuunnella ja osallisuutta korostaa aiempaa enemmän. Tutkimuksen mukaan lapset puhuvat mielellään heitä koskevista asioista ja olisivat innokkaita vaikuttamaan niihin.

Mitä indikaattoreita tarvitaan yt-neuvotteluihin valmistautuessa? – Kommenttipuheenvuoro

Markku Laitisen esitys Vaikuttavuuden arvo -seminaarissa Helsingissä 29.10.2014.

Panosta kirjastoon – tuota arvoa

Markku Laitisen esitys Vaikuttavuuden arvo -seminaarissa Helsingissä 29.10.2014.

Omistuksen tavoitteellisuus perheyrityksissä - kartoitus omistamisen tavoitteista ja tavoitteiden määrittelystä

Suomi tarvitsee menestyviä yrittäjiä, uusia yrityksiä, kasvuyrityksiä ja kansainvälistymistä. Yrittä-jyydelle asetetaankin suuria odotuksia. Suurin huomio yrittäjyyden tarkastelussa on kuitenkin keskittynyt liiketoimintojen kehittämiseen – sen sijaan omistajuuden ja yrittäjyyden yhteyttä ei ole juurikaan huomioitu. Tämän seurauksena myös omistajuuden vaikutusta yrityksen kehittymi-seen ja menestykseen on analysoitu vähän. Edistääkseen yrityksen kehittymistä, tulee omistuksen olla tavoitteellista. Omistamisen tavoittei-den tarkastelu on kuitenkin harvinaista ja parhaimmillaankin yksiulotteista: omistamisen tavoit-teiden nähdään liittyvän lähes yksinomaan taloudellisiin tavoitteisiin, ja tavoitteiden moninaisuus unohdetaan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten perheyrittäjien omistamisen tavoit-teellisuutta, tavoitteiden määrittelyä sekä omistajaohjauksen keinoja, lähinnä hallituksen roolia, omistukseen liittyvien ratkaisujen tekijänä. Tutkimushankkeen aineisto kerättiin EK:n ja Perheyritysten liiton jäsenyrityksistä. Aineisto kerät-tiin joulukuussa 2013 ja tammikuussa 2014 web-pohjaisella kyselyllä ja siihen vastasi määräajan kuluessa 332 vastaajaa. Vastaajista perheyrityksiä oli 241 kpl. Tarkemman analyysin kohteeksi jäi 233 perheyritystä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaisten yrittäjien omistajuuteen liittyvät tavoitteet ovat monipuolisempia kuin yleisesti oletetaan. Puhtaasti taloudellisiin motiiveihin perustuvan yri-tysten omistamisen ohella liiketoimintaan kohdistuva mielenkiinto ja halu toimia yrittäjänä ovat merkittäviä omistamisen vaikuttimia. Suuri joukko yritysten omistajista ei kuitenkaan tietoisesti pohdi omistamisen tavoitteita vaan omistuksen tavoitteet määrittyvät liiketoiminnan tavoitteiden tai totuttujen tapojen ja perinteiden kautta. Osalla yritysten omistajista omistus muuttuu tavoit-teellisemmaksi yrityksen kehittyessä ja omistajajoukon kasvaessa. Ensimmäisen sukupolven yrittäjät näyttävät toimivan ennen kaikkea yrittäjäideologian mukaisesti pyrkien kasvattamaan yritystä ja painottaen liiketaloudellisia arvoja päätöksenteossa. Yritystoi-minnan kehittyessä ja sukupolvien lisääntyessä yrityksen omistamiseen liittyvät tavoitteet moni-puolistuvat ja monimutkaistuvat, eivätkä enää perustu pelkästään liiketoiminnallisiin menes-tysodotuksiin. Hallitustoiminnan aktivointi aktivoi myös omistuksen tavoitteellisuuden kehittymistä. Omistus-pohjan hajaantuminen lisää tarvetta erilaisten omistajaohjauksen mekanismien hyödyntämiselle. Hallituksella näyttää olevan rooli omistusratkaisuiden arvioinnissa sekä yrityksen operatiiviseen toimintaan liittyvissä omistusratkaisuissa, mutta myös läheisemmin omistamiseen ja omistajapoh-jaan liittyvissä omistusratkaisuissa. Perheomistukseen liittyvien tavoitteiden huomioiminen on tärkeää perheyrityksen hallituksen toiminnassa myös yrityksen toiminnan vakiintuessa. Sen sijaan, että perheeseen liittyvät omista-misen tavoitteet katoaisivat yrityksestä, muuttuu niiden määrittely tietoisemmaksi ja osaksi yri-tyksen hallintoa. Määräysvallan merkitys tavoitteena pienenee, kun omistajan etäisyys operatiivi-sesta toiminnasta, tai sen johtamisesta kasvaa. Tutkimuksen tulokset kertovat omistamisen tavoitteista ja tavoitteiden määrittelystä. Selvityksen lopussa luotiin määritelmä päämäärätietoiselle omistajalle: Päämäärätietoinen omistaja on omista-ja, joka tietoisesti pohtii tavoitteita omistamiselleen sekä käyttää aktiivisesti omistajavaltaansa valitsemiensa päämäärien saavuttamiseksi.

Vihreän kullan kimallus : Diskurssianalyysi suomalaisen metsäteollisuuden luovuudesta

Liiketoiminnassa luovuus nähdään usein uudistumisen ja pysyvän kilpailuedun edellytyksenä. Vaikka luovuutta on tutkittu ajansaatossa useista eri näkökulmista käsin, ei käsitteelle ole kyetty antamaan yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Suomalaisessa metsäteollisuudessa on käyty läpi mittavia uudistuksia, jossa myös luovuudelle on annettu merkittävä rooli. Kolmen liikevaihdoltaan suurimman suomalaisen metsäteollisuusyhtiön vuosikertomusten pääkirjoituksissa vuosina 2006–2012 tuli selkeästi esiin tarve liiketoiminnan uudistamiselle ja luovuuden merkitys osana tätä muutosta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella suomalaisen metsäteollisuuden luovuutta ja selvittää, minkälaista kuvaa metsäteollisuuden luovuudesta rakennetaan tutkimusaineistossa. Tutkimuksessa hyödynnetään diskurssianalyysiä, jonka avulla tarkastellaan sitä, millaisia merkityksiä luovuudelle annetaan käytetyn kielen avulla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan rakennamme sosiaalista todellisuuttamme keskinäisen kommunikaation välityksellä. Tutkimusaineistosta hahmottuu metsäteollisuudelle yksi yhteinen luovuusdiskurssi, jota tarkastellaan neljän eri ulottuvuuden kautta. Näitä ovat taloudellinen, liiketoimintarakenteellinen, teknologinen sekä sidosryhmäulottuvuus. Ulottuvuudet sisältävät erilaisia merkityskokonaisuuksia, joita luovuudelle annetaan. Samassa yhteydessä tarkastellaan diskurssin ajallista rakentumista ja luovuusdiskurssin muotoutumiseen vaikuttavia kontekstitekijöitä, kuten taloudellisia haasteita ja liiketoimintaympäristön muutoksia, sähköisen median yleistymistä sekä elinympäristöä koskevia huolia. Luovuusdiskurssia rakennetaan tutkimusaineistossa varsin kokonaisvaltaisesti huomioiden aina yksilöt, organisaatiot ja toimintaympäristöt. Taloudellisesta ja teknologisesta ulottuvuudesta käsin rakennetaan aktiivista kuvaa luovasta tavasta toimia, kun taas liiketoimintarakenteellisen ja sidosryhmäulottuvuuden kautta pyritään luomaan luovuuden mahdollistavaa toimintaympäristöä. Nykyisin luovuus -käsitteestä on tullut iskulause kaikenlaisten taloudellistenkin haasteiden ratkaisemiseksi. Suomalaisessa metsäteollisuudessa luovuuden keinoin haetaan uutta suuntaa ja kilpailuetua, joskin taloudellisilla intresseillä näyttää olevan viime kädessä valtaa luovuuden näyttäytymiselle ja päämäärille. Jatkossa voisikin olla mielenkiintoista tutkia esimerkiksi sitä, kuinka luovaa metsäteollisuus on suhteessa taloudellisiin intresseihin.

Tasaisemmin jakaantuneen CIELAB-tyyppisen väriavaruuden määrittäminen värieroellipsien pääakselien eroja minimoimalla

Tässä työssä johdetaan lineaarimuunnoksella CIE x y z-värinsovitusfunktioista uudet värinsovitusfunktiot. Tarvittava muunnosmatriisi etsitään optimoimalla CIE ja BFD-RIT värieroellipsejä Matlab-ympäristössä. Työn tuloksena saatiin muunnosmatriisi, ja sillä muunnetut uudet värinsovitusfunktiot ja CIELAB-tyyppinen väriavaruus. Euklidisella etäisyydellä mitattuna CIE ja BFD-RIT värieroellipsien muoto ja koko paranivat noin kolmanneksen, mikä oli myös tavoitteena.

Hampaiden transplantaatiot

Tämä syventävien opintojen kirjallinen työ käsittelee hampaiden transplantaatiota. Menetelmällä tarkoitetaan joko potilaan oman hampaan tai toiselta potilaalta saadun hampaan siirtoa valmiiseen poistokuoppaan tai erikseen preparoituun kuoppaan. Allotransplantaatiosta on kyse silloin, kun siirrettävä hammas on saatu toiselta potilaalta, jolloin ongelmaksi voi muodostua kudosyhteensopivuusongelmat. Autotransplantaatiosta puhutaan silloin, kun siirto tapahtuu potilaan omassa suussa. Tämä on nykyaikana useimmin käytetty menetelmä ja sitä käsitellään tässä työssä syvällisemmin. Hampaiden siirrot ovat vähentyneet proteettisten ratkaisujen ja implantologian kehittymisen vuoksi. On ajateltu, etteivät transplantaatiot tarjoa mitään uutta modernille hammaslääketieteelle. Ne antavat kuitenkin erittäin kilpailukykyisen vaihtoehdon menetettyjen hampaiden korvaamisessa etenkin lapsipotilaiden ja nuorten kohdalla. Transplantaatioleikkaus on tekniikkaherkkä ja vaatii onnistuakseen kokeneen kirurgin sekä huolellisen preoperatiivisen potilasvalinnan. Parhaassa tapauksessa potilas saa hampaan, joka kestää vuosikymmeniä osana omaa hampaistoa. Transplantoitu hammas reagoi purentaolosuhteiden muutoksiin samalla tavalla kuin omat hampaat, mitä implantti ei tee. Onnistuneen leikkauksen edellytyksenä on lisäksi huolellinen jälkihoito. Valitettavasti joitakin siirteitä menetetään aina epäonnistuneen hoidon takia. Yleisimpiä komplikaatioita ovat resorptiot, karies ja marginaalinen parodontiitti. Usein komplikaatiot johtavat siirteen menettämiseen jonkin ajan kuluessa, mutta siirre voidaan yrittää pelastaa esimerkiksi juurihoidolla. Tässä syventävien opintojen kirjallisessa työssä on tehty kirjallisuuskatsaus hampaiden transplantaatioista ja lisäksi tutkittu vuosina 2004 - 2013 TYKSin suu- ja leukasairauksien klinikalla tehdyt transplantaatiot. Näistä selvitettiin muun muassa leikkauksen syy, seuranta-aika sekä mahdolliset komplikaatiot. Aineistosta käy ilmi, että transplantaatio suoritettiin yhteensä kymmenelle hampaalle, joista kaksi menetettiin seuranta-aikana (k.a. 19 kk). Lisäksi pohditaan transplantaatioiden heikkouksia ja vertaillaan menetelmää implantointiin.

[Kirjallisuutta]

Kirjallisuusarvostelu