”Täytyy miettii koko elämä ihan uudestaan” – Nuorten mielenterveyskuntoutujien kokemukset mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä

Pro gradu- tutkielmassa on tarkasteltu nuorten 20–45-vuotiaiden mielenterveyskuntoutujien henkilökohtaisia kokemuksia mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen positiivisesti ja negatiivisesti vaikuttaneista tekijöistä. Tutkielma tuo esiin mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen vaikuttavien tekijöiden monipuolisuuden, ja erityisesti muiden kuin lääkinnällisten kuntoutustoimien roolin kuntoutumisen edistymisessä. Tutkielmassa on tarkasteltu suomalaisen yhteiskunnan tarjoaman kuntoutusjärjestelmän toimivuutta sekä sen ongelmia. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat pohjaavat hulluuden, mielenterveyden ja – sairauden sekä mielenterveyskuntoutuksen historian ja nykypäivän sosiologiseen tarkasteluun. Tutkielmassa mielenterveysongelmat mielletään sosiaalisiksi konstruktioiksi, joiden määrittely ja ylläpitäminen tapahtuvat yhteiskunnallisissa käytännöissä ja suhteissa kielen, tiedon ja vallan avulla. Mielenterveyden ongelmien tarkastelu perustuu tutkielmassa sosiologian antipsykiatristen tutkijoiden näkemyksiin hulluudesta ja mielisairaudesta sosiaalisesti rakentuneina kontrollin keinoina ja sosiaalisen leimaamisen ja moraalisen tuomitsemisen välineinä. Pro gradu- tutkielma on toteutettu laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkielman aineistona on yhdeksän nuoren mielenterveyskuntoutujan teemahaastattelua, ja aineiston analyysi on toteutettu temaattisella verkostoanalyysilla. Mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen vaikuttivat tutkielmaan osallistuneiden mielenterveyskuntoutujien kokemusten perusteella positiiviset ja negatiiviset kokemukset perusterveydenhuollon ja psykiatrisen sairaanhoidon palveluista sekä lääkehoidosta. Psykoterapia, vertaistuki, läheisten tuki, opiskelu ja työnteko edistivät kuntoutumista terveydenhuollon ulkopuolella. Yksilön oma aktiivisuus kuntoutuksessa, omien voimavarojen ja niiden rajojen tunnistaminen sekä sairauteen suhtautuminen vaikuttivat mielenterveyskuntoutuksen edistymiseen. Tutkielma tuo esiin yhteiskunnan palvelujärjestelmien toimimattomuuden tarkasteltaessa perusterveydenhuollon palveluita, hoitoon pääsyä, rahallisten tukien saantia sekä kouluttautumiselle ja työn teolle asetettuja säännöksiä mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta. Rakenteellisen joustamattomuuden purkaminen, mielenterveysongelmien leimaavuuden poistaminen, sosiaalisten kuntoutusmuotojen lisääminen ja psykiatriseen avohoitoon panostaminen auttaisivat tutkielman löydösten perusteella toimivamman mielenterveyspalvelujärjestelmän rakentamista.

Suusyöpäpotilaiden puheterapeuttisen kuntoutuksen toteutuminen

Suu- ja nielusyöpä hoitoineen aiheuttavat useimmille potilaille puheen tai nielemisen ongelmia. Syöpäpotilaiden puhetta ja nielemistä kuntouttaa puheterapeutti, mutta kuntoutukselle ei ole kansallisia käytänteitä. Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa Turun yliopistollisen keskussairaalan Korva- ja suutautien osaston suu- ja nielusyöpäpotilaiden puheterapeuttista kuntoutusta. Tarkasteluun valittiin kansainvälisen tautiluokituksen syöpädiagnoosin C01–C06 tai C09–C14 saaneet, vuosina 2009–2014 osastolta kotiutetut potilaat. Tutkielmaa varten haettiin tutkimuslupa (nro T239/2014), joka mahdollisti potilaiden sukupuolen, iän, diagnoosipäivän, diagnoosin, hoidon tavoitteen, hoitotavan ja -ajan, syövän levinneisyyden, puheterapeuttiseen kuntoutukseen ohjautumisen syiden sekä kuntoutuksen tavoitteiden määrittämisen potilastietorekisteristä. Tietojen perustella verrattiin kuntoutusta saaneiden potilaiden ryhmää kuntoutusta ilman jääneisiin potilaisiin taustamuuttujien sekä syöpää määrittävien tunnuslukujen perusteella. Potilaista (N=374) sai puheterapeuttista kuntoutusta 30 %, joista oli naisia enemmän (54 %) kuin puheterapiaan ohjautumattomissa (37 %, p=0.002). Kuntoutusta saaneella ryhmällä oli enemmän kieli-, ien-, sekä suupohjan syöpää, mutta vähemmän kielen tyven sekä nielurisojen syöpää kuin ohjautumattomissa (p=0.001). Kuntoutetuissa oli enemmän edenneen syövän sairastavia (p=0.023), potilaita, joilla oli trakeostomia (p<0.001) sekä leikkaus- (p<0.001) ja yhdistelmähoitoa saaneita potilaita (p=0.002), mutta vähemmän definitiivistä sädehoitoa saaneita (p<0.001). Toisaalta ryhmät eivät eronneet iän (p=0.597) tai syövän paikallisen levinneisyyden (p=0.724) suhteen. Toisessa vaiheessa selvitettiin kuntoutukseen ohjautuneiden osalta puheterapian määrä, ajoitus suhteessa lääketieteellisiin hoitoihin, kuntoutukseen ohjautumisen syyt sekä kuntoutuksen tavoitteet. Kuntoutukseen ohjautuneet 113 potilasta kävivät 488 kertaa kuntoutuksessa, terapiakertoja oli potilasta kohti 1–16. Ennen leikkausta tapasi puheterapeutin vain 12 % potilaista, ennen definitiivistä sädehoitoa kaksi potilasta. Pääsääntöisesti kuntoutus toteutui hoitojen jälkeen. Yleisin puheterapiaan ohjautumissyy oli nielemistoimintojen arviointi tai kuntoutus (49 %) ja kuntoutuksen tavoitteissa nielemisen (35 %) sekä oraalimotoriikan kuntoutus (26 %). Turun yliopistollisessa keskussairaalan Korva- ja suutautien osastolla puheterapia ajoittuu hoitojen jälkeen, terapiaan ohjautuu naisia, sekä paikallista syöpää sairastavia leikkauspotilaita. Kuntoutetuista yli puolet tapasi terapeutin vähintään kolme kertaa, kuntoutustavoitteista yleisin oli nielemistoimintojen kuntoutus, mutta sisällöstä saatiin potilastietorekisterin perusteella rajoitetusti tietoa. Tulosten perusteella sädehoitoa saaneiden (mies)potilaiden kuntoutusta sekä ennen hoitoja toteutettavaa puheterapeuttista arviointia tulisi kehittää.

Superlattice structures in twisted bilayers of folded graphene

The electronic properties of bilayer graphene strongly depend on relative orientation of the two atomic lattices. Whereas Bernal-stacked graphene is most commonly studied, a rotational mismatch between layers opens up a whole new field of rich physics, especially at small interlayer twist. Here we report on magnetotransport measurements on twisted graphene bilayers, prepared by folding of single layers. These reveal a strong dependence on the twist angle, which can be estimated by means of sample geometry. At small rotation, superlattices with a wavelength in the order of 10 nm arise and are observed by friction atomic force microscopy. Magnetotransport measurements in this small-angle regime show the formation of satellite Landau fans. These are attributed to additional Dirac singularities in the band structure and discussed with respect to the wide range of interlayer coupling models.

Application of the latency insertion method (LIM) to the analysis of large circuit interconnect networks

The focus of this research is to explore the applications of the finite difference formulation based on the latency insertion method (LIM) to the analysis of circuit interconnects. Special attention is devoted to addressing the issues that arise in very large networks such as on-chip signal and power distribution networks. We demonstrate that the LIM has the power and flexibility to handle various types of analysis required at different stages of circuit design. The LIM is particularly suitable for simulations of very large scale linear networks and can significantly outperform conventional circuit solvers (such as SPICE).

Miten yhdeksäsluokkalaiset kirjoittavat kielestä? Kielitietoisuuden rakentuminen kirjoittamalla.

Tässä tutkielmassa selvitän, mitä kielitietoisuus käytännössä tarkoittaa ja miten sitä voidaan rakentaa kielen avulla. Aineistonani käytän kahdessa varsinaissuomalaisessa koulussa teettämiäni kirjoitelmia sekä opetusryhmissä seuraamillani tunneilla kirjoitettuja kenttämuistiinpanoja. Analysoin kirjoitelmia sisällönanalyyttisesti sekä dialogisen ja poststrukturalistisen analyysin avulla. Lähtökohtana tutkimukselleni ovat uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, jotka otetaan käyttöön porrastetusti elokuusta 2016 lähtien. Uudessa opetus-suunnitelmassa huomioidaan erityisesti kielitietoisuus, eli kouluista pyritään tekemään kielitietoisia yhteisöjä, joissa kielistä puhutaan avoimesti ja kielten merkitys tunnustetaan aiempaa laajemmin. Tutkimukseni teoriataustana käytän Lev Vygotskin sosiokulttuurista näkemystä kielestä ja tietoisuudesta ja Mihail Bahtinin dialogista kielikäsitystä. Vygotskin ja Bahtinin mukaan merkitykset rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ihmisen tietoisuus ei ole yksi ja pysyvä kokonaisuus, vaan se on moniääninen ja jatkuvasti muuttuva. Moniäänisyydellä Bahtin tarkoittaa sitä, että tietoisuus muodostuu erilaisten äänten välisestä dialogista. Yksilön tietoisuuteen vaikuttavat siis tilannekohtaisten muuttujien lisäksi kaikki aiemmat vuorovaikutustilanteet. Tutkimusaineistoani analysoimalla selvitin, että oppilaiden kielitietoisuus on hyvin moniääninen, sillä siihen vaikuttavat niin koulu, media, koti kuin kaveritkin. Oppilaiden tietoisuuksissa kuuluu monia autoritaarisia ääniä, jotka vaikuttavat oppilaiden käsityksiin ja asettavat oppilaiden kielenkäytölle erilaisia rajoituksia. Oppilaiden kielitietoisuus on myös hyvin monikielinen, sillä oppilaat kuulevat ja käyttävät päivittäin monia kieliä sekä kavereiden ja perheen kesken että medioiden parissa. Tietoisuus ympäristön moni-kielisyydestä näytti kirjoitelmien perusteella rakentuvan kirjoittamisen edetessä. Dialogista ja poststrukturalistista analyysia on aiemmin sovellettu lähinnä toisen kielen oppimisen konteksteissa ja kieli-identiteetin tutkimuksessa. Ne sopivat kuitenkin hyvin myös nuorten kielitietoisuuden tutkimiseen laajemmassa kielenkäytön kontekstissa, ja rinnakkain sovellettuna analyysimetodit tukivat hyvin toisiaan. Tutkimuksellani pyrin tarjoamaan konkreettisia välineitä kielitietoisuuden edistämiseksi kouluissa. Kirjoitelmien tehtävänannon tyyppinen kirjoitustehtävä auttoi hyvin oppilaita erittelemään kielellistä ympäristöään ja omia käsityksiään kielistä. Jatkossa voisi tutkia, miten uusi opetussuunnitelma on vaikuttanut koulujen ilmapiiriin ja ovatko myöhemmät ikäluokat taitavampia erittelemään kielenkäyttöään ja kieliä koskevia käsityksiään.

Suomen essiivi

Essiivi on suomen kielen sijamuoto, jota käytetään nykykielessä erilaisten olotilojen ilmaisemiseen (Hän on opettajana ~ sairaana). Se on taustaltaan lokatiivi, jonka paikanilmaisutehtävä näkyy edelleen erilaisissa kiteytymissä (kotona, luona). Essiivi kuuluu myös ajankohdanilmaisujärjestelmään (lauantaina, ensi vuotena). Tässä tutkimuksessa kuvaan essiivisijan käyttöä erityisesti olotilan ilmaisemisen näkökulmasta. Kiinnitän huomiota sijan merkitykseen ja pyrin tarkentamaan sen lauseopillista kuvausta hyödyntämällä yleislingvistis-kielitypologisia olotilanilmausten kategoriointitapoja. Tutkimukseni aineisto on kolmijakoinen. Pääaineistonani on Lauseopin arkisto, jota koskevan haun tuloksena olen saanut 9096 essiivisijaisen sanan sisältävää lauseketta virkekonteksteineen. Täydennän tätä aineistoa käytöstä poimituilla esimerkeillä ja intuitioon pohjautuvilla ns. selvillä tapauksilla. Tutkimusmenetelmänä on pääosin aineiston kvalitatiivinen tarkastelu, mutta tarkastelen essiiviä myös teoreettisemmin sääntöjärjestelmän näkökulmasta. Tärkeimpänä lähtökohtanani on tuottaa tutkimustietoa, joka kykenee käymään vuoropuhelua kielitypologisen tutkimuksen kanssa siten, että tutkimus kuitenkin tapahtuu yksittäiskielen ehdoilla. Erityisesti semantiikan kuvauksessa tarkastelutapani on kognitiivisen kielitieteen mukaisesti orientoitunut. Essiivin tehtävänä on pelkistetyssä nominaalilauseessa ilmaista olotilan tilapäisyyttä ja muutoksellisuutta, kun taas merkitystä kantavan verbin yhteydessä essiivisijainen olotilan ilmaus saa usein muita merkityksiä ja voi ilmaista myös vaihtoehtoisen tai tilanteen syynä olevan olotilan. Aspektinäkökulmasta essiivi tuo tilaan toimin¬nallisia piirteitä, ja se myös muodostaa selvästi omanlaisensa reviirin suhteessa muihin olotilaa ja sen lähimerkityksiä ilmaiseviin kieli- ja johto-opin kategorioihin. Syntaktisen luokittelun näkökulmasta essiivisijaiset predikoivat olotilanilmaukset jakautuvat kolmeen pääryhmään sen perusteella, millainen niiden suhde lauseen predikaattiin on. Ne voivat toimia kopulalauseen nominaalipredikaatteina, merkitystä kantavien verbien täydennyksinä ja sekundaarisina predikaatteina, jotka ovat määritteitä. Lisäksi essiivisijaiset olotilan ilmaukset voivat toimia predikoimattomina lauseadverbiaaleina. Tutkimus on essiivisijan laaja aineistopohjainen kuvaus, joka osoittaa, että yleislingvistis-kielitypologinen lähestymistapa sopii suomen essiivin kuvaukseen. Alakategorioinnissa joudutaan kuitenkin turvautumaan semantiikkaan. Myös pääkategorioiden jatkumomaisuus on hyväksyttävä. Tulosten perusteella on mahdollista käydä keskustelua siitä, olisiko predikoivien lauseenjäsenten syntaktista luokittelua mahdollista uudistaa. Lisäksi tutkimus avaa uusia kysymyksiä tutkittavaksi erityisesti sijojen käyttöä vertailevasta näkökulmasta.

Burda Style -lehden käännökset. Funktionaalinen käännösanalyysi

Tässä tutkielmassa vertaillaan Burda Style -lehden käännöksiä alkuperäisestä saksan kielestä englannin, ranskan, suomen ja unkarin kielelle käännöstieteilijä Christiane Nordin käännöslähtöisen analyysimallin avulla. Tutkin erityisesti lehden ompeluohjeosiota, joka on lehdessä itsenäinen kokonaisuus. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten ompeluohjeiden informaatio on säilynyt käännöksessä ja miten sitä on mahdollisesti muokattu uusi vastaanottaja huomioon ottaen. Burda Style on saksalainen lehti, jolla on pitkä historia. Lehti ilmestyy nykyään 99 maassa ja se on käännetty 17 kielelle. Christiane Nordin käännöslähteisessä analyysimallissa tarkastellaan tekstin ulkoisia ja sisäisiä tekijöitä. Analyysimalli on joustava ja tarkastelunkohteita voidaan käyttää niiden tarpeen mukaan. Tekstin ulkoisia tekijöitä ovat: lähettäjä, lähettäjän aikomus, vastaanottaja, väline, paikka aika, motiivi sekä funktio. Tekstin sisäisiä tekijöitä taas ovat: aihe, sisältö, presuppositiot, rakenne, nonverbaaliset elementit, sanasto, rakenne sekä suprasegmentaaliset piirteet. Nord esittelee nämä tekijät hyvin selkeästi teoksessaan Text Analysis in Translation: Theory, Methodology, and Didactic Application of a Model for Translation-Oriented Text Analysis (1991) ja tämä teos onkin tärkein teos tutkielmani kannalta. Lähestyn toisaalta aineistoani myös Katharina Reissin ja Hans J. Vermeerin funktionaalisen käännösanalyysimallin avulla, jonka mukaan kääntämisen ensisijainen tehtävä on mahdollistaan tekstin toimivuus uudessa tilanteessa. Tekstin skopos, eli funktio, määrää ensisijaisesti jokaisessa käännösvalinnan. Käytän työssäni Reissin ja Vermeerin teosta Mitä kääntäminen on: teoriaa ja käytäntöä (1986). Tutkielman empiirisessä osassa analysoin ompeluohjeet Nordin ulkoisten ja sisäisten tekijöiden avulla. Jotkut tekijät ovat toisia oleellisempia, siksi perehdyn tiettyihin tekijöihin enemmän. Tutkielmassa ilmeni, että lehtiä oli muokattu jonkin verran uutta vastaanottajaa huomioon ottaen. Ohjeisiin oli mm. tehty poistoja sekä lisäyksiä. Tekstilajin konventiot oli otettu hyvin huomioon eri käännöksissä ja ammattisanastoa oli tasapuolisesti. Suurimman muutoksen käännösprosessissa oli kokenut unkarinkielinen käännös, josta oli poistettu monia osakokonaisuuksia alkuperäiseen nähden.

Kivipää, Äväntäjärvi ja Pitkävesi: Oriveden vedenkokoumien nimet

Tarkastelen tutkielmassani Oriveden kaupungin järvien ja lampien eli vedenkokoumien nimiä. Huomio keskittyy siihen, millainen näiden nimien muodostama järjestelmä eli nimisysteemi on kokonaisuutena. Lisäksi selvitän nimien etymologiat ja nimenantoperusteet. Tutkimus on pääosin luonteeltaan kvalitatiivista, joskin eri nimenantoperusteiden osuudet käyvät myös ilmi. Tutkimusaineisto on kerätty Kotimaisten kielten keskuksen nimiarkistosta, ja se sisältää niiden vedenkokoumien nimet, joiden tarkoitteet sijaitsevat ainakin osittain Oriveden kaupungin alueella. Orivedellä on melko runsaasti vedenkokoumia; aineistossani on yhteensä 420 nimeä. Vedenkokoumien nimenantoperusteiden selvittämiseen käytän syntaktis-semanttista analyysimallia, jossa keskeinen lähtökohta on nimenantajan asemaan samaistuminen. Tällä tavoin pyritään saamaan selville paikan todellinen nimenantoperuste toisin kuin vanhemmassa nimistöntutkimuksessa, jossa paikannimien luokittelu oli lähinnä sanasemanttista. Nimien etymologian eli alkuperän selvittämiseksi turvaudun aiempaan paikannimitutkimukseen sekä suomen kielen tavanomaisiin sanakirjoihin, etymologisiin sanakirjoihin ja Suomen murteiden sanakirjaan. Tutkielma osoittaa, että Oriveden vedenkokoumien nimet muodostavat varsin monikerroksisen ja heterogeenisen nimisysteemin. Kuten jo aiemmin on osoitettu, Oriveden alueen nimistössä on myös saamen kieleen pohjautuvia aineksia, minkä tämä tutkielma vahvistaa. Lisäksi nimisysteemiin kuuluu metaforisia nimiä (Häränsilmä), täsmennettyjä nimiä (Alanen Pitkäjärvi) ja useaan vedenkokoumaan kollektiivisesti viittaavia nimiä (Kirvesjärvet). Nämä piirteet voidaan nähdä pitkälti analogian ja tiettyjen nimenmuodostusmallien tuloksena, sillä analogialla on osoitettu olevan suuri osuus paikkojen nimeämisessä. Etymologinen selvitys osoittaa, että suurin osa nimistä on asiasisällöltään vielä nykyihmisellekin täysin selviä, kun taas joidenkin nimien alkuperä on ajan kuluessa ja kielen muuttuessa hämärtynyt. Helpoiten hämärtyvät sellaiset nimet, jotka sisältävät johonkin vanhaan elinkeinoon tai kulttuuriin viittaavan nimityksen. Orivedellä on kuitenkin myös sellaisia vedenkokoumien nimiä, joiden alkuperä jää tutkimuksesta huolimatta hämäräksi. Tällaiset nimet viittaavat usein suuriin vedenkokoumiin, joiden nimet kuuluvat yleensä paikannimistömme vanhimpaan kerrostumaan.

In welchem Jahr wurde Indien unabhängig? – Lautapelin tietovisakysymysten käännösten tarkastelu käännösstrategioiden valossa

Tässä tutkielmassa tarkastellaan tietovisakysymysten kääntämistä skopoksen, käytettävyyden ja pelikääntämisen näkökulmasta. Aineistona käytetään saksan kielen kääntämisen ja tulkkauksen oppiaineen käännösprojektikurssilla autenttisessa toimeksiannossa käännettyjä Trivitria up -lautapelin tietovisakysymyksiä ja niiden käännösversioita. Tutkielmassa tarkastellaan ensimmäisiä käännösversioita ja lopullista käännöstä Andrew Chestermanin pragmaattisia käännösstrategioita välineenä käyttäen. Koko aineistoa eli kaikkia neljää, eriteemaista tietovisakysymyskategoriaa tarkastellaan määrällisesti, ja laadullinen analyysi toteutetaan esimerkkeinä ensimmäisestä kysymyskategoriasta. Tutkimuksessa selvitetään, mitä pragmaattisia käännösstrategioita on käytetty pienryhmäkäännöksissä ja mitä taas lopullisessa käännöksessä tietovisapelikysymysten kääntämisessä. Lisäksi tarkastellaan pienryhmäkäännösten ja lopullisen käännöksen eroavaisuuksia ja miten käännökset toimivat pelikäännöksen skopoksen ja pelin käytettävyyden näkökulmasta tarkasteltuna. Hypoteesina on, että lopullinen käännös toimii paremmin skopoksen näkökulmasta ja siten myös pelin käytettävyyden kannalta. Analyysin taustateoriana käytetään Katharina Reißin ja Hans J. Vermeerin skoposteoriaa, jonka perusteella määritellään hyvän käännöksen periaatteeksi tarkoituksenmukainen käännös. Peliteksti määritellään käyttötekstiksi, minkä vuoksi työtä käsitellään myös käytettävyyden kannalta. Tietovisapelit määritellään viihdyttäviksi, mutta myös tietoa antaviksi peleiksi, mikä määrittelee sen, mitkä ovat pelikäännöksen päätavoitteet. Chestermanin pragmaattisia käännösstrategioita ilmeni sekä määrällisen että laadullisen analyysin perusteella enemmän ja monipuolisemmin lopullisessa käännöksessä kuin pienryhmäkäännöksissä. Eksplisiittisyyden ja informaation lisäykset olivat sekä pienryhmäkäännöksissä että lopullisessa käännöksessä edustetuin käännösstrategia. Lopullisessa käännöksessä oli myös jonkin verran paremmin huomioitu käännöksen vastaanottajat selkeyttämällä tietovisakysymysten rakennetta, sanastoa ja kiinnittämällä huomiota kysymysten informaatiotason oikeellisuuteen. Voidaan todeta, että tutkimuksen hypoteesi toteutui ja lopulliset käännökset olivat jonkin verran enemmän skopoksen mukaisia, sillä niissä korostui enemmän käännöksen vastaanottajien huomioiminen.

El papel de la política exterior de la Federación de Rusia, a través de la utilización de los combustibles fósiles como instrumento y recurso de poder para el sustento al liderazgo político-económico dentro de la región Europea; caso Ucrania y Bielorrusia. Periodo 2008-2015 /

Búsqueda del equilibrio político-económico Ruso: contexto político y económico de Rusia desde 1991 – Política exterior energética durante los mandatos presidenciales de Dmitri Medvédev y Vladimir Putin (2008-2015) – Instrumentalización del poder energético en la política exterior Rusa

Hypothermia protects brain mitochondrial function from hypoxemia in a murine model of sepsis

Sepsis is commonly associated with brain dysfunction, but the underlying mechanisms remain unclear, although mitochondrial dysfunction and microvascular abnormalities have been implicated. We therefore assessed whether cerebral mitochondrial dysfunction during systemic endotoxemia in mice increased mitochondrial sensitivity to a further bioenergetic insult (hyoxemia), and whether hypothermia could improve outcome. Mice (C57bl/6) were injected intraperitoneally with lipopolysaccharide (LPS) (5 mg/kg; n = 85) or saline (0.01 ml/g; n = 47). Six, 24 and 48 h later, we used confocal imaging in vivo to assess cerebral mitochondrial redox potential and cortical oxygenation in response to changes in inspired oxygen. The fraction of inspired oxygen (FiO2) at which the cortical redox potential changed was compared between groups. In a subset of animals, spontaneous hypothermia was maintained or controlled hypothermia induced during imaging. Decreasing FiO2 resulted in a more reduced cerebral redox state around veins, but preserved oxidation around arteries. This pattern appeared at a higher FiO2 in LPS-injected animals, suggesting an increased sensitivity of cortical mitochondria to hypoxemia. This increased sensitivity was accompanied by a decrease in cortical oxygenation, but was attenuated by hypothermia. These results suggest that systemic endotoxemia influences cortical oxygenation and mitochondrial function, and that therapeutic hypothermia can be protective.

Cellular ROS imaging with hydro-Cy3 dye is strongly influenced by mitochondrial membrane potential

Background: Hydrocyanines are widely used as fluorogenic probes to monitor reactive oxygen species (ROS) generation in cells. Their brightness, stability to autoxidation and photobleaching, large signal change upon oxidation, pH independence and red/near infrared emission are particularly attractive for imaging ROS in live tissue. Methods: Using confocal fluorescence microscopy we have examined an interference of mitochondrial membrane potential (ΔΨm) with fluorescence intensity and localisation of a commercial hydro-Cy3 probe in respiring and non-respiring colon carcinoma HCT116 cells. Results: We found that the oxidised (fluorescent) form of hydro-Cy3 is highly homologous to the common ΔΨm-sensitive probe JC-1, which accumulates and aggregates only in ‘energised’ negatively charged mitochondrial matrix. Therefore, hydro-Cy3 oxidised by hydroxyl and superoxide radicals tends to accumulate in mitochondrial matrix, but dissipates and loses brightness as soon as ΔΨm is compromised. Experiments with mitochondrial inhibitor oligomycin and uncoupler FCCP, as well as a common ROS producer paraquat demonstrated that signals of the oxidised hydro-Cy3 probe rapidly and strongly decrease upon mitochondrial depolarisation, regardless of the rate of cellular ROS production. Conclusions: While analysing ROS-derived fluorescence of commercial hydrocyanine probes, an accurate control of ΔΨm is required. General significance: If not accounted for, non-specific effect of mitochondrial polarisation state on the behaviour of oxidised hydrocyanines can cause artefacts and data misinterpretation in ROS studies.

Use of fluorescence lifetime imaging microscopy (FLIM) as a timer of cell cycle S phase

Incorporation of thymidine analogues in replicating DNA, coupled with antibody and fluorophore staining, allows analysis of cell proliferation, but is currently limited to monolayer cultures, fixed cells and end-point assays. We describe a simple microscopy imaging method for live real-time analysis of cell proliferation, S phase progression over several division cycles, effects of anti-proliferative drugs and other applications. It is based on the prominent (~ 1.7-fold) quenching of fluorescence lifetime of a common cell-permeable nuclear stain, Hoechst 33342 upon the incorporation of 5-bromo-2’-deoxyuridine (BrdU) in genomic DNA and detection by fluorescence lifetime imaging microscopy (FLIM). We show that quantitative and accurate FLIM technique allows high-content, multi-parametric dynamic analyses, far superior to the intensity-based imaging. We demonstrate its uses with monolayer cell cultures, complex 3D tissue models of tumor cell spheroids and intestinal organoids, and in physiological study with metformin treatment.

Multicentric genome-wide association study for primary spontaneous pneumothorax

Despite elevated incidence and recurrence rates for Primary Spontaneous Pneumothorax (PSP), little is known about its etiology, and the genetics of idiopathic PSP remains unexplored. To identify genetic variants contributing to sporadic PSP risk, we conducted the first PSP genome-wide association study. Two replicate pools of 92 Portuguese PSP cases and of 129 age- and sex-matched controls were allelotyped in triplicate on the Affymetrix Human SNP Array 6.0 arrays. Markers passing quality control were ranked by relative allele score difference between cases and controls (|RASdiff|), by a novel cluster method and by a combined Z-test. 101 single nucleotide polymorphisms (SNPs) were selected using these three approaches for technical validation by individual genotyping in the discovery dataset. 87 out of 94 successfully tested SNPs were nominally associated in the discovery dataset. Replication of the 87 technically validated SNPs was then carried out in an independent replication dataset of 100 Portuguese cases and 425 controls. The intergenic rs4733649 SNP in chromosome 8 (between LINC00824 and LINC00977) was associated with PSP in the discovery (P = 4.07E-03, ORC[95% CI] = 1.88[1.22–2.89]), replication (P = 1.50E-02, ORC[95% CI] = 1.50[1.08–2.09]) and combined datasets (P = 8.61E-05, ORC[95% CI] = 1.65[1.29–2.13]). This study identified for the first time one genetic risk factor for sporadic PSP, but future studies are warranted to further confirm this finding in other populations and uncover its functional role in PSP pathogenesis.