Suomen essiivi

Essiivi on suomen kielen sijamuoto, jota käytetään nykykielessä erilaisten olotilojen ilmaisemiseen (Hän on opettajana ~ sairaana). Se on taustaltaan lokatiivi, jonka paikanilmaisutehtävä näkyy edelleen erilaisissa kiteytymissä (kotona, luona). Essiivi kuuluu myös ajankohdanilmaisujärjestelmään (lauantaina, ensi vuotena). Tässä tutkimuksessa kuvaan essiivisijan käyttöä erityisesti olotilan ilmaisemisen näkökulmasta. Kiinnitän huomiota sijan merkitykseen ja pyrin tarkentamaan sen lauseopillista kuvausta hyödyntämällä yleislingvistis-kielitypologisia olotilanilmausten kategoriointitapoja. Tutkimukseni aineisto on kolmijakoinen. Pääaineistonani on Lauseopin arkisto, jota koskevan haun tuloksena olen saanut 9096 essiivisijaisen sanan sisältävää lauseketta virkekonteksteineen. Täydennän tätä aineistoa käytöstä poimituilla esimerkeillä ja intuitioon pohjautuvilla ns. selvillä tapauksilla. Tutkimusmenetelmänä on pääosin aineiston kvalitatiivinen tarkastelu, mutta tarkastelen essiiviä myös teoreettisemmin sääntöjärjestelmän näkökulmasta. Tärkeimpänä lähtökohtanani on tuottaa tutkimustietoa, joka kykenee käymään vuoropuhelua kielitypologisen tutkimuksen kanssa siten, että tutkimus kuitenkin tapahtuu yksittäiskielen ehdoilla. Erityisesti semantiikan kuvauksessa tarkastelutapani on kognitiivisen kielitieteen mukaisesti orientoitunut. Essiivin tehtävänä on pelkistetyssä nominaalilauseessa ilmaista olotilan tilapäisyyttä ja muutoksellisuutta, kun taas merkitystä kantavan verbin yhteydessä essiivisijainen olotilan ilmaus saa usein muita merkityksiä ja voi ilmaista myös vaihtoehtoisen tai tilanteen syynä olevan olotilan. Aspektinäkökulmasta essiivi tuo tilaan toimin¬nallisia piirteitä, ja se myös muodostaa selvästi omanlaisensa reviirin suhteessa muihin olotilaa ja sen lähimerkityksiä ilmaiseviin kieli- ja johto-opin kategorioihin. Syntaktisen luokittelun näkökulmasta essiivisijaiset predikoivat olotilanilmaukset jakautuvat kolmeen pääryhmään sen perusteella, millainen niiden suhde lauseen predikaattiin on. Ne voivat toimia kopulalauseen nominaalipredikaatteina, merkitystä kantavien verbien täydennyksinä ja sekundaarisina predikaatteina, jotka ovat määritteitä. Lisäksi essiivisijaiset olotilan ilmaukset voivat toimia predikoimattomina lauseadverbiaaleina. Tutkimus on essiivisijan laaja aineistopohjainen kuvaus, joka osoittaa, että yleislingvistis-kielitypologinen lähestymistapa sopii suomen essiivin kuvaukseen. Alakategorioinnissa joudutaan kuitenkin turvautumaan semantiikkaan. Myös pääkategorioiden jatkumomaisuus on hyväksyttävä. Tulosten perusteella on mahdollista käydä keskustelua siitä, olisiko predikoivien lauseenjäsenten syntaktista luokittelua mahdollista uudistaa. Lisäksi tutkimus avaa uusia kysymyksiä tutkittavaksi erityisesti sijojen käyttöä vertailevasta näkökulmasta.

Suomen essiivi [Finnish Essive] The essive is a part of the Finnish case system, and is used in expressing non-permanent states (Hän on opettaja-na ~ sairaa-na  s/he is teacher-ESS ~ ill-ESS  ‘S/he is [working as] a teacher ~ [temporarily] ill). It has a locative background which continues to appear in various lexicalizations (kotona ‘at home’, luona ‘at, close to’). The essive is also used in expressing time (lauantai-na ‘on Saturday’, ensi vuote-na ‘next year’). In this study, I describe the various uses of the essive case and particularly its state-expressing function. My aim is to redefine its syntactic description by exploiting a more general and typological categorization than has been earlier used in Finnish grammar and to explore all the mean¬ing variants of this case. This study uses three types of material. The main corpus has been collected from the Archives of Syntax in the University of Turku. As a result of this search, 9096 phrases containing an essive-case lexeme and their contexts were identified. In order to find more uses of the case, I also use examples that have been collected elsewhere, as well as intuition-based basic sentences. The research method mainly consists of qualitative observation of the corpora and non-empirical description of grammar. By using these methods, I attempt to get data that can engage in dialogue with typological studies of the same phenomena, although the study acknowledges the idea that languages should be described in their own terms. In particular the semantic description of the essive is based on the framework of Cognitive Linguistics. In copular clauses, the essive case is used in expressing states that are temporary or inclined to change, whereas in clauses containing a verbal predicate the essive-case expressions of state can have less temporal meanings. From the viewpoint of aspect, the essive case makes states more dynamic, even progressive, and it has a quite clear domain in relation to other semantically similar categories. Based on the primary predicate of the clause, the essive-case nominal predicates can be syntactically classified into three main groups: 1) primary nominal predicates in copular clauses, 2) predicate complements, and 3) secondary predicates. In addition to these uses, essive-case state-denoting lexemes can also be used as non-predicational adverbials. The study gives an extensive usage-based view on the essive case, and also shows that the syntactic functions of essive-case nominal predicates can be described by using a typologically oriented framework. Nonetheless, the subcategorization of secondary predicates is based on semantics, and also the main categories form continuums with each other. Based on the results, it is possible to discuss if the syntactic categorization of nominal predicates should be re-evaluated in descriptions of Finnish grammar. In addition to this, the study raises new ideas for future research, especially for comparison of the functions of cases.