Basic life support knowledge of first-year university students from Brazil

We aimed to evaluate knowledge of first aid among new undergraduates and whether it is affected by their chosen course. A questionnaire was developed to assess knowledge of how to activate the Mobile Emergency Attendance Service - MEAS (Serviço de Atendimento Móvel de Urgência; SAMU), recognize a pre-hospital emergency situation and the first aid required for cardiac arrest. The students were also asked about enrolling in a first aid course. Responses were received from 1038 of 1365 (76.04%) new undergraduates. The questionnaires were completed in a 2-week period 1 month after the beginning of classes. Of the 1038 respondents (59.5% studying biological sciences, 11.6% physical sciences, and 28.6% humanities), 58.5% knew how to activate the MEAS/SAMU (54.3% non-biological vs 61.4% biological, P=0.02), with an odds ratio (OR)=1.39 (95%CI=1.07-1.81) regardless of age, sex, origin, having a previous degree or having a relative with cardiac disease. The majority could distinguish emergency from non-emergency situations. When faced with a possible cardiac arrest, 17.7% of the students would perform chest compressions (15.5% non-biological vs 19.1% biological first-year university students, P=0.16) and 65.2% would enroll in a first aid course (51.1% non-biological vs 74.7% biological, P<0.01), with an OR=2.61 (95%CI=1.98-3.44) adjusted for the same confounders. Even though a high percentage of the students recognized emergency situations, a significant proportion did not know the MEAS/SAMU number and only a minority had sufficient basic life support skills to help with cardiac arrest. A significant proportion would not enroll in a first aid course. Biological first-year university students were more prone to enroll in a basic life support course.

A Web-Based Environmental Toolkit to Support Small and Medium-Sized Enterprises in the Implementation of Their Own Environmental Management System

With small and medium sized-enterprises (SMEs) taking up the majority of the global businesses, it is important they act in an environmentally responsible manner. Environmental management systems (EMS) help companies evaluate and improve their environmental impact but they often require human, financial, and temporary resources that not all SMEs can provide. This research encompasses interviews with representatives of two small enterprises in Germany to provide insights into their understanding, and knowledge of an EMS and how they perceive their responsibility towards the environment. Furthermore, it presents a toolkit created especially for small and medium-sized enterprises that serves as a simplified version of an EMS based on the ISO 14001 standard and is evaluated by the representatives of the SMEs. Some of the findings are: while being open to the idea of improving their environmental impact, SMEs do not always feel it is their responsibility to do so; they seem to lack the means to fully implement an EMS. The developed toolkit is considered useful and usable and recommendations are drawn for its future enhancement.

Synthesis of Short Oligonucleotides on a Soluble Support by the Phosphoramidite Method

In the last decades, the chemical synthesis of short oligonucleotides has become an important aspect of study due to the discovery of new functions for nucleic acids such as antisense oligonucleotides (ASOs), aptamers, DNAzymes, microRNA (miRNA) and small interfering RNA (siRNA). The applications in modern therapies and fundamental medicine on the treatment of different cancer diseases, viral infections and genetic disorders has established the necessity to develop scalable methods for their cheaper and easier industrial manufacture. While small scale solid-phase oligonucleotide synthesis is the method of choice in the field, various challenges still remain associated with the production of short DNA and RNA-oligomers in very large quantities. On the other hand, solution phase synthesis of oligonucleotides offers a more predictable scaling-up of the synthesis and is amenable to standard industrial manufacture techniques. In the present thesis, various protocols for the synthesis of short DNA and RNA oligomers have been studied on a peracetylated and methylated β-cyclodextrin, and also on a pentaerythritol-derived support. On using the peracetylated and methylated β-cyclodextrin soluble supports, the coupling cycle was simplified by replacement of the typical 5′-O-(4,4′-dimethoxytrityl) protecting group with an acid-labile acetal-protected 5′-O-(1-methoxy-1-methylethyl) group, which upon acid-catalyzed methanolysis released easily removable volatile products. For this reason monomeric building blocks 5′-O-(1-methoxy-1-methylethyl) 3′-(2-cyano-ethyl-N,N-diisopropylphosphoramidite) were synthesized. Alternatively, on using the precipitative pentaerythritol support, novel 2´-O-(2-cyanoethyl)-5´-O-(1-methoxy-1-methylethyl) protected phosphoramidite building blocks for RNA synthesis have been prepared and their applicability by the synthesis of a pentamer was demonstrated. Similarly, a method for the preparation of short RNAs from commercially available 5´-O-(4,4´-dimethoxytrityl)-2´-O-(tert-butyldimethyl-silyl)ribonucleoside 3´-(2-cyanoethyl-N,N-diisopropylphosphoramidite) building blocks has been developed

Maanpuolustustahto asevelvollisen koulutuksen ja palveluksen onnistumista selittävänä tekijänä

Lähtökohta tälle tutkimukselle oli havainto siitä, että varusmiehillä maanpuolustustahto ja taisteluluottamus korreloivat. Tämä huomio oli mahdollista tehdä aikaisemmissa varusmiesaineistoilla tehdyissä tutkimuksissa, joissa olin ollut mukana. Tutkimuksen aineistoina olivat useat puolustusvoimissa kerätyt varusmiesten kyselytutkimusaineistot. Vertailuaineistoina käytin reserviläisille kertausharjoituksissa tehtyjen kyselyiden aineistoja. Olennaista oli selvittää, säilyikö havaittu riippuvuus kun muita mahdollisia tekijöitä otettiin huomioon. Tutkimus oli aikaisemmin kerättyjen aineistojen sekundaarianalyysi ja tutkijana en ollut voinut vaikuttaa kyselyjen sisältöön tai käytettyjen muuttujien ja mittareiden valintaan. Aineistot on kerätty kuvaileviin tarkoituksiin ja tästä syystä tämä tutkimus oli tilastollisesti kuvaileva. Keskeiset käytetyt aineistot olivat varusmiesten kotiuttamiskyselyiden eli loppukyselyiden aineistot kaikista varuskunnista vuosilta 2000 – 2008 sekä vuonna 2010 Siilasmaan työryhmää varten kerätty aineisto kolmesta varuskunnasta. Vuoden 2010 varusmiestutkimus oli toteutettu siten, että kysely tehtiin sekä palveluksen alussa että lopussa. Tässä aineistossa käytettiin monipuolisesti varusmiesten psykososiaalisen toimintakyvyn erilaisia mittareita. Maanpuolustustahto on käsitteellisesti laaja kokonaisuus, kuitenkin tässä tutkimuksessa se oli operationalisoitava käytettävissä olleiden osioiden avulla. Maanpuolustustahtoa tarkasteltiin sekä henkilökohtaisena että yleisenä maanpuolustustahtona sekä niiden yhdistelmänä, josta käytettiin myös nimitystä maanpuolustusajattelu. Käsitteellisesti suppeampi taisteluluottamus operationalisoitiin siten, että muuttujana se kuvasi varusmiehen luottamusta aseisiinsa, saamaansa koulutukseen sekä lähiryhmäänsä. Taisteluluottamuksen mittaamisen taustalla oli ajatus siitä, että tämän yksilökohtaisen mittarin keskiarvo on joukon koulutuksen onnistuneisuuden estimaatti. Taisteluluottamus oli tutkimuksessa varsinainen tulosmuuttuja. Tulosten perusteella yksittäisten varusmiesten psykososiaalisessa toimintakyvyssä on eroja. Erityisesti erottui yksittäisenä tekijänä sosiaalisuus, joka summamuuttujana oli muodostettu varusmiestutkimus 2010:n aineistossa Maanpuolustuskorkeakoulun Käyttäytymistieteen laitoksen laatimista osioista. Sosiaalisuus ennusti voimakkaasti varusmiehen etenemistä koulutuksessa aina johtajakoulutukseen saakka. Sosiaalisuuden kontrollointi tilastollisesti ei poistanut maanpuolustusajattelun ja taisteluluottamuksen välistä riippuvuutta. Varusmiestutkimus 2010 aineistossa oli mahdollista tarkastella maanpuolustusajattelun muutosta palvelusaikana ja muutoksen yhteyttä psykososiaalisen toimintakyvyn kuvaajiin. Stressaantumistaipumus ja neuroottisuus olivat yhteydessä maanpuolustustahdon laskuun. Tunteiden hallinnan kyky tuki varusmiehen maanpuolustustahdon ja taisteluluottamuksen kehittymistä. Tilastollinen kuvaus toteutettiin Mplus-ohjelmistolla lasketulla rakenneyhtälömallilla. Aineistoon sopiva malli oli mahdollista löytää. Mallin mukaan sosiaalinen pääoman yksilökohtaisena resurssina antaa mahdollisuuden kehittää ja säilyttää maanpuolustusajattelua, joka on yhteydessä itseluottamuksen luontoiseen taisteluluottamukseen varusmieskoulutuksen päättyessä. Koulutuksen aikana joukkoon kehittynyt kiinteys ja luottamus tukevat tätä kehitystä. Joukkotuotantomallilla saadaan aikaan joukkoja, joissa taisteluluottamus on yleensä tarvittavalla tasolla ja niitä voidaan käyttää osoitettuihin tehtäviin. Kertausharjoitukset ylläpitävät kiinteyttä, taisteluluottamusta ja sitä kautta joukon suorituskykyä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että pysyvissä miehistön ryhmissä, joissa ryhmänjohtaja ja/tai jäseniä ei vaihtunut, koulutuksen tulokset olivat parempia kuin muuttuneissa ryhmissä. Edelleen havaittiin, että 12 kuukautta palvelleiden miehistön jäsenten joukossa palvelusmotivaatio laski enemmän kuin muissa varusmiesryhmissä. Yhdestätoista koulutuksen ja tutkimuksen asiantuntijasta koottu ryhmä arvioi tutkimuksen tuloksia sovelletulla Q-menetelmällä Facilitate Pro -ohjelmistoa käyttäen. Menettely tuotti lisänäkökohtia tulosten arviointiin sekä niiden soveltamiseen.

Bully-victims: Prevalence, psychosocial adjustment, and responsiveness to intervention

In this thesis, a unique subgroup involved in the bullying phenomenon, the bully-victims, are identified and examined. Despite the increasing attention on the bully-victims in recent years, their prevalence, psychosocial adjustment, and response to anti-bullying programs has not been clearly determined. Three empirical studies were conducted in this thesis to examine the prevalence of bully-victims. Moreover, in study I, the psychosocial adjustment of bully-victims was compared with that of pure bullies, pure victims, and non-involved students. In study II, different forms of bullying and victimization were compared among pure bullies, pure victims, bully-victims, and non-involved students. In study III, the effectiveness of anti-bullying programs, in particular, the KiVa program, on bully-victims was demonstrated. Overall, bully-victims formed the smallest group comparing with pure bullies, pure victims, and non-involved students, and in general differed from pure bullies rather than pure victims in terms of subjective experience of maladjustment. They employed more verbal, physical, and cyberbullying perpetration, but not indirect bullying; and they were more victimized by verbal, physical, cyber, and indirect bullying. The KiVa anti-bullying program in Finland is effective in reducing the prevalence of bully-victims.