Investigation into the introduction of clonal strains of Pseudomonas aeruginosa to the cystic fibrosis population by consumption of raw salad vegetables

Most salad vegetables are eaten fresh by consumers. However, raw vegetables may pose a risk of transmitting opportunistic bacteria to immunocompromised people, including cystic fibrosis (CF) patients. In particular, CF patients are vulnerable to chronic Pseudomonas aeruginosa lung infections and this organism is the primary cause of morbidity and mortality in this group. Clonal variants of P. aeruginosa have been identified as emerging threats to people afflicted with CF; however it has not yet been proven from where these clones originate or how they are transmitted. Due to the organisms‟ aquatic environmental niche, it was hypothesised that vegetables may be a source of these clones. To test this hypothesis, lettuce, tomatoes, mushrooms and bean sprout packages (n = 150) were analysed from a green grocer, supermarket and farmers‟ market within the Brisbane region, availability permitting. The internal and external surfaces of the vegetables were separately analysed for the presence of clonal strains of P. aeruginosa using washings and homogenisation techniques, respectively. This separation was in an attempt to establish which surface was contaminated, so that recommendations could be made to decrease or eliminate P. aeruginosa from these foods prior to consumption. Soil and water samples (n = 17) from local farms were also analysed for the presence of P. aeruginosa. Presumptive identification of isolates recovered from these environmental samples was made based on growth on Cetrimide agar at 42°C, presence of the cytochrome-oxidase enzyme and inability to ferment lactose. P. aeruginosa duplex real-time polymerase chain reaction assay (PAduplex) was performed on all bacterial isolates presumptively identified as P. aeruginosa. Enterobacterial repetitive intergenic consensus strain typing PCR (ERIC-PCR) was subsequently performed on confirmed bacterial isolates. Although 72 P. aeruginosa were isolated, none of these proved to be clonal strains. The significance of these findings is that vegetables may pose a risk of transmitting sporadic strains of P. aeruginosa to people afflicted with CF and possibly, other immunocompromised people.

Research roadmap summary - Integrated Design and Delivery Solutions (IDDS)

Changes in the construction sector are creating opportunities in research to maximise the benefits of those changes and to continue the exciting developments in improved people skills, new processes and developing technologies. Many research centres around the world are investigating aspects of the current changes to drive their particular expertise forward. However, the CIB Integrated Design and Delivery Solutions (IDDS) priority research theme takes a higher-level view of the changes and then focuses down on a prioritised set of research targets. These targets have been investigated, re-focussed and validated over a period of four years through many workshops, conferences and meetings by a wide ranging group of representatives from approximately 90 industry and research organisations. The outcomes of such research, once put into practice should be significantly shortened timespans from conception of need to occupation of new or revised structures. As time is money, the owners will get their investments into productive use sooner, which means a shorter payback time. In addition, there will inevitably be a reduction in construction costs as productivity increases. The improvements in reliable delivery and improved quality currently being seen in relatively simplistic use of Building information Modelling (BIM) (compared to full IDDS) will inevitably continue its on-going trajectory of improvement. We should also consider the wider economic contribution to society that will stem from such improvements and, finally, and by no means unimportantly, the reliable modelling and delivery of sustainability at both the building and estate/ area scale will significantly improve carbon footprints and other sustainable outcomes. Whilst there are huge opportunities for early adopters, the primary risk will be the expansion of the gap between those working in this way and those who are not so advanced or who even refuse to progress . The opportunities to address the significant and widely varying wastes within the structure of the construction sector and within and across projects are huge and timely and industry is encouraged to become involved.

Beyond BIM: It’s not the end of the road!

Over several decades, academics around the world have investigated the necessary tools, techniques, and conditions which would allow BIM (building information modeling) to become a positive force in the world of construction. As the research results matured, BIM started to become commercially available. Researchers and many in industry soon realized that BIM, as a technological innovation, was, in and of itself, not the end point in the journey. The technical adoption of BIM has to be supported by process and culture change within organizations to make a real impact on a project (for example, see AECbytes Viewpoint #35 by Chuck Eastman, Paul Teicholz, Rafael Sacks and Kathleen Liston). Current academic research aims to understand the steps beyond BIM, which will help chart the future of our industry over the coming decades. This article describes an international research effort in this area, coordinated by the Integrated Design and Delivery Solutions (IDDS) initiative of the CIB (International Council for Research and Innovation in Building and Construction). We hope that it responds to and extends the discussion initiated by Brian Lighthart in AECbytes Viewpoint #56, which asked about who is charting future BIM directions.

Challenges for integrated design and delivery solutions

A new approach of integrated design and delivery solutions (IDDS) aims to radically improve the performance of the construction industries. IDDS builds upon recent trends in the construction industries that have seen the widespread adoption of technologies such as building information modelling (BIM) and innovative processes such as integrated project delivery. However, these innovations are seen to develop in isolation, with little consideration of the overarching interactions between people, process and technology. The IDDS approach is holistic in that it recognizes that it is only through a combination of initiatives such as skill development, process re-engineering, responsive information technology, enhanced interoperability and integrating knowledge management, among others, that radical change can be achieved. To implement IDDS requires step changes in many project aspects, and this gap between current performance and that required for IDDS is highlighted. The research required to bridge the gaps is identified in four major aspects of collaborative processes, workforce skills, integrated information and knowledge management.

CIB White Paper on IDDS Integrated Design & Delivery Solutions

CIB is developing a priority theme, now termed Improving Construction and Use through Integrated Design & Delivery Solutions (IDDS). The IDDS working group for this theme adopted the following definition: Integrated Design and Delivery Solutions use collaborative work processes and enhanced skills, with integrated data, information, and knowledge management to minimize structural and process inefficiencies and to enhance the value delivered during design, build, and operation, and across projects. The design, construction, and commissioning sectors have been repeatedly analysed as inefficient and may or may not be quite as bad as portrayed; however, there is unquestionably significant scope for IDDS to improve the delivery of value to clients, stakeholders (including occupants), and society in general, simultaneously driving down cost and time to deliver operational constructed facilities. Although various initiatives developed from computer‐aided design and manufacturing technologies, lean construction, modularization, prefabrication and integrated project delivery are currently being adopted by some sectors and specialisations in construction; IDDS provides the vision for a more holistic future transformation. Successful use of IDDS requires improvements in work processes, technology, and people’s capabilities to span the entire construction lifecycle from conception through design, construction, commissioning, operation, refurbishment/ retrofit and recycling, and considering the building’s interaction with its environment. This vision extends beyond new buildings to encompass modifications and upgrades, particularly those aimed at improved local and area sustainability goals. IDDS will facilitate greater flexibility of design options, work packaging strategies and collaboration with suppliers and trades, which will be essential to meet evolving sustainability targets. As knowledge capture and reuse become prevalent, IDDS best practice should become the norm, rather than the exception.

Research roadmap report : Integrated Design and Delivery Solutions (IDDS)

Changes in the construction sector are creating opportunities in research to maximise the benefits of those changes and to continue the exciting developments in improved people skills, new processes and developing technologies. There are many research centres around the world investigating aspects of the current changes to drive their particular expertise forward. However, the CIB Integrated Design and Delivery Solutions (IDDS) priority research theme takes a higher-level view of the changes and then focuses down on a prioritised set of research targets. These targets have been investigated, re-focussed and validated over a period of four years through many workshops, conferences and meetings by a wide ranging group of representatives from approximately 90 industry and research organisations. This roadmap prioritises and details the research to be performed, why and by whom. In particular, some 25 CIB Working Commissions and Task Groups are explained as having potential roles in the delivery of this research theme. We are extremely privileged to have been urged on by such distinguished construction professionals in their forewords and the case for research. The outcomes of such research, once put into practice should be significantly shortened timespans from conception of need to occupation of new or revised structures. As time is money, the owners will get their investments into productive use sooner, which means a shorter payback time. In addition, there will inevitably be a reduction in construction costs as productivity increases. The improvements in reliable delivery and improved quality currently being seen in relatively simplistic use of Building information Modelling (BIM) (compared to full IDDS) will inevitably continue its on-going trajectory of improvement. We should also consider the wider economic contribution to society that will stem from such improvements and, finally, and by no means unimportantly, the reliable modelling and delivery of sustainability at both the building and estate/ area scale will significantly improve carbon footprints and other sustainable outcomes. Whilst there are huge opportunities for early adopters, the primary risk will be the expansion of the gap between those working in this way and those who are not so advanced or who even refuse to progress1. However, a similar issue arises between industry, clients, educators and trainers; the latter have particular challenges, having existed for many years in a sector that has had relatively few technological changes. However, the opportunities to address the significant and widely varying wastes within the structure of the construction sector and within and across projects are huge and timely. Whilst this Roadmap is specifically targeted at the Standing Commissions and Task Groups of the CIB, it is hoped that there are elements for research and applied research across academia and industry.

Illalla aristotelisti, aamulla platonisti : Muutos sielun toiminnassa luonnollisen tilan ja unio mystican välillä

Tämän tutkielman tehtävä on selvittää, millainen muutos tapahtuu Ristin Johanneksen mukaan sielun toiminnassa, kun luonnollisessa tilassa oleva sielu pääsee unio mysticaan. Päälähteenä on käytetty Ristin Johanneksen koko kirjallista tuotantoa paitsi Cántico espiritualin ja Llama del amor vivan ensimmäisiä redaktiota. Cántico espiritualin ensimmäinen redaktio on kuitenkin toissijaisena lähteenä tutkimuksessa. Tutkimuksen metodi on systemaattinen analyysi. Tutkielman aluksi on selvitetty Johanneksen käsitys sielun luonnollisesta toiminnasta. Johannes tulkitsee sielun luonnollista toimintaa aristotelisen filosofian mukaisella tomistisella käsitteistöllä. Johannes liittyy sielun luonnollisen toiminnan osalta aristotelismin pääperiaatteisiin ajattelemalla sielun saavan tietoa luonnollisesti ainoastaan aistein havaittavasta todellisuudesta aistien ja ajattelun yhteistoiminnalla. Johanneksen käsitys sielun luonnollisesta toiminnasta on pääpiirteissään tomismin tulkitseman aristotelismin mukainen, vaikka Johannes joiltakin osin poikkeaa perinteisistä tomistisista käsityksistä (erityisesti muistin rooli). Johannes käyttää sielun hengellisestä matkasta luonnollisesta tilasta unio mysticaan nimitystä “pimeä yö”. Pimeä yö on Johanneksen mukaan ennen kaikkea purgaatiota, vaikka sen loppupuolelle on sekoittunut myös illuminaatiovaihe. Johannes liittyy näin perinteiseen käsitykseen via mysticasta (purgaatio, illuminaatio ja unio mystica), vaikka tulkitseekin sitä omaperäisesti. Pimeä yö “pimentää” sielun toiminnan ja se valmistaa ja vie sielun unioon Jumalan kanssa. Siksi tutkielman tehtävään vastaaminen kertoo myös “pimeän yön” perimmäisen vaikutuksen sieluun. Pimeässä yössä tapahtuvassa purgaatiossa teologisilla hyveillä (usko, toivo ja rakkaus) on keskeinen rooli sielun henkisen osan kykyjen puhdistamisessa. Tässä tutkielmassa käytetään unio mysticasta nimitystä “Jumalan kaltaisuuden unio” (unión de semejanza). Tällä nimityksellä kuvataan sielun täydellisyyden tilan kahta keskeistä piirrettä, jotka ovat sielun ja Jumalan välitön yhteys ja sielun saavuttama Jumalan kaltaisuus. Tässä Jumalan rakkauden vaikuttamassa uniossa tapahtuvaa sielun ja Jumalan kohtaamista Johannes kutsuu myös aistimisen kielikuvilla. Johanneksen mukaan tämä Jumalan “aistiminen” eroaa kuitenkin radikaalilla tavalla luonnollisesta aistimisesta, koska nyt sielu ei “aisti” aistittavan kohteen muotoa vaan koko Jumalan, missä ei muotoa ole. Yhtyminen Jumalaan tarkoittaa myös yhtymistä jumalalliseen tietoon, mikä sisältää myös tiedon luodusta. Johannes liittyy platonistiseen perintöön ajatellessaan Jumalan sisältävän varsinaisen tiedon myös luodusta (luodun “ideat”). Johannes ymmärtää sielun ja Jumalan yhteyden tässä uniossa olevan samanlainen kuin Augustinuksen kolminaisuusopin mukaan on Isän ja Pojan välillä. Johanneksen mukaan sielu on tässä uniossa päässyt itsekin Kolminaisuuden kaltaiseksi muuttuneena mukaan trinitaariseen kommuunioon. Sielun aistinen osa ei sen sijaan ole sisällä uniossa, vaikka siihen voikin “pursuta yli” vaikutusta uniosta samalla tavalla, kuin uusplatonistisen emanaatiometafysiikan mukaisesti tulkitusta Jumalasta virtaa kaikkeus ulos. Johanneksen mukaan sielun toiminta muuttuu luonnollisen tilan ja unio mystican välillä radikaalisti. Johannes ei pelkästään tyydy korjaamaan joitakin näkökulmiaan sielun toimintaan, vaan muuttaa sielun toiminnan perusteita vaihtamalla sielun luonnollista toimintaa kuvaavan aristotelismin perinnön ajattelurakenteet mystiikan traditiolle tuttuihin platonismista ja augustinolaisuudesta nouseviin ajattelurakenteisiin. Johanneksen mukaan sielun uusi toiminta uniossa on myös sielun varsinainen toimintatapa, mihin sielun luominen Jumalan kuvaksi on tähdännyt. Saapuessaan unioon sielu näin ollen myös löytää todellisen minuutensa.

Kantin käsitys ystävyydestä ja rakkaudesta

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Immanuel Kantin käsitystä ideaalista ystävyydestä. Tarkoituksena oli ratkaista sen olemassa olo rakkauden vastavuoroisuuden perusteella. Ystävyys on ollut antiikista lähtien filosofialle merkittävä ongelma. Immanuel Kant käsittelee ystävyyttä kahdessa teoksessaan The Metaphysics of Morals ja Lectures on Ethics. Kantin ystävyyskäsitys sisältää neljä erilaista ystävyyden lajia. Ne ovat tarveystävyys, esteettinen ystävyys, intiimiystävyys ja ideaali ystävyys. Tarveystävyys perustuu hyödyn tavoittelulle. Esteettisellä ystävyydellä tarkoitetaan nautintoja hakevaa ystävyyttä. Intiimiystävyys on luonteen ystävyyttä. Ideaali ystävyys on Kantin käsitys täydellisestä ystävyydestä. Ideaalissa ystävyydessä niin kuin intiimiystävyydessä tärkeintä on keskusteleminen. Rakkauden tasapainon selvittämiseksi tutustuttiin Kantin käsityksiin rakkaudesta. Rakkauden lajeja Kantilta esittelin viisi. Niiden lisäksi onnellisuus oli tunne, joka vaikutti ystävyyden muodostumiseen. Rakkauden lajeja ovat itserakkaus, eros, agape, philia ja amor benevolentiae. Itserakkaus on itsensä rakastamista. Eros on intohimoa korostava rakkauden laji. Se kuuluu avioliittoon, ei ystävyyteen. Agape tunnetaan lähimmäisenrakkautena. Philia eroaa agapesta siten, että se on kiinnostunut joistain rakastettavista piirteistä toisessa yksilössä. Amor benevolentiae on hyväntahtoisuuden osoittamista. Rakkaus, joka ystävien välillä ilmeni vastavuoroisena, vahvistui lajiltaan philiaksi. Vastavuoroisuus ystävien kesken vaatii ajan ja paikan. Vastavuoroisuutta vaikeuttaa epävarmuus siitä. Vastavuoroisuudesta on saatava runsaasti todisteita. Todisteita saadaan tavoilla, jotka ystävät ymmärtävät. Ymmärtäminen edellyttää yhteisiä viestintäkeinoja. Kun tarpeeksi toisiinsa luottavat ystävät keskustelevat keskenään, he myös muovaavat toistensa persoonia. Silloin he tekevät toisistaan rakastettavampia. Tutkimukseni perusteella ideaali ystävyys on mahdollinen. Vastavuoroisuus rakkaudessa onnistuu, jos ystävät muokkaavat toisiaan. Ideaali ystävyys on molemminpuolisen kehittymisen tulos, jolloin ystävät tekevät toisistaan itsensä kaltaisia ja pystyvät rakastamaan toista kuin itseään.

Kantin käsitys ystävyydestä ja rakkaudesta

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Immanuel Kantin käsitystä ideaalista ystävyydestä. Tarkoituksena oli ratkaista sen olemassa olo rakkauden vastavuoroisuuden perusteella. Ystävyys on ollut antiikista lähtien filosofialle merkittävä ongelma. Immanuel Kant käsittelee ystävyyttä kahdessa teoksessaan The Metaphysics of Morals ja Lectures on Ethics. Kantin ystävyyskäsitys sisältää neljä erilaista ystävyyden lajia. Ne ovat tarveystävyys, esteettinen ystävyys, intiimiystävyys ja ideaali ystävyys. Tarveystävyys perustuu hyödyn tavoittelulle. Esteettisellä ystävyydellä tarkoitetaan nautintoja hakevaa ystävyyttä. Intiimiystävyys on luonteen ystävyyttä. Ideaali ystävyys on Kantin käsitys täydellisestä ystävyydestä. Ideaalissa ystävyydessä niin kuin intiimiystävyydessä tärkeintä on keskusteleminen. Rakkauden tasapainon selvittämiseksi tutustuttiin Kantin käsityksiin rakkaudesta. Rakkauden lajeja Kantilta esittelin viisi. Niiden lisäksi onnellisuus oli tunne, joka vaikutti ystävyyden muodostumiseen. Rakkauden lajeja ovat itserakkaus, eros, agape, philia ja amor benevolentiae. Itserakkaus on itsensä rakastamista. Eros on intohimoa korostava rakkauden laji. Se kuuluu avioliittoon, ei ystävyyteen. Agape tunnetaan lähimmäisenrakkautena. Philia eroaa agapesta siten, että se on kiinnostunut joistain rakastettavista piirteistä toisessa yksilössä. Amor benevolentiae on hyväntahtoisuuden osoittamista. Rakkaus, joka ystävien välillä ilmeni vastavuoroisena, vahvistui lajiltaan philiaksi. Vastavuoroisuus ystävien kesken vaatii ajan ja paikan. Vastavuoroisuutta vaikeuttaa epävarmuus siitä. Vastavuoroisuudesta on saatava runsaasti todisteita. Todisteita saadaan tavoilla, jotka ystävät ymmärtävät. Ymmärtäminen edellyttää yhteisiä viestintäkeinoja. Kun tarpeeksi toisiinsa luottavat ystävät keskustelevat keskenään, he myös muovaavat toistensa persoonia. Silloin he tekevät toisistaan rakastettavampia. Tutkimukseni perusteella ideaali ystävyys on mahdollinen. Vastavuoroisuus rakkaudessa onnistuu, jos ystävät muokkaavat toisiaan. Ideaali ystävyys on molemminpuolisen kehittymisen tulos, jolloin ystävät tekevät toisistaan itsensä kaltaisia ja pystyvät rakastamaan toista kuin itseään.

Mechanical alloying—a novel synthesis route for amorphous phases

Mechanical alloying (MA) pioneered by Benjamin is a technique for the extension of solid solubility in systems where the equilibrium solid solubility is limited. This technique has, in recent years, emerged as a novel alternate route for rapid solidification processing (RSP) for the production of metastable crystalline, quasicrystalline, amorphous phases and nanocrystalline materials. The glass-forming composition range (GFR), in general, is found to be much wider in case of MA in comparison with RSP. The amorphous powders produced by MA can be compacted to bulk shapes and sizes and can be used as precursors to obtain high strength materials. This paper reports the work done on solid state amorphization by MA in Ti-Ni-Cu and Al-Ti systems where a wide GFR has been obtained. Al-Ti is a classic case where no glass formation has been observed by RSP, while a GFR of 25–90 at.% Ti has been obtained in this system, thus demonstrating the superiority of MA over RSP. The free energy calculations made to explain GFR are also presented.

Amorphous Mesoporous Iron Aluminophosphate Catalyst for the Synthesis of 1,5-Benzodiazepines

A simple and versatile method for the synthesis of 1,5-benzodiazepines from o-phenylenediamine and ketones in the presence of solvents and under solvent-free conditions that used an amorphous mesoporous iron aluminophosphate as catalyst was developed. High yields with excellent selectivity were obtained with a wide variety of ketones under mild reaction conditions. The catalyst had the advantages of ease of preparation, ease of handling, simple recovery, reusability, non toxicity, and being inexpensive.

Instrumento metodológico de evaluación de la efectividad de manejo de la reserva de bíosfera Bosawas por los pueblos índigenas Mayangnas y Miskitus

La Facultad de Recursos Naturales y del Ambiente (FARENA) de la Universidad Nacional Agraria (UNA) en conjunto con la Secretaria Técnica de BOSAWAS (SETAB) y el Proyecto Reserva de Biósfera Transfronteriza “Corazón del Corredor Biológico Mesoamericano” (PRBT - CCBM) , consideraron como objetivo principal d el presente estudio adecuar un instrumento de e valuación de la efectividad de manejo de la Reserva de Biosfera BOSAWAS (RB B), considerando las prácticas, costumbres y tradiciones de los pueblos indígenas Mayangnas y Miskitus d e Jinotega y RAAN, que habitan dentro de este valioso espacio natural d e Nicaragua . Fueron seleccionados tres modelos metodológicos de evaluación (CIPIPPR, RAPPAM y CIPP) para adecuar y aplicar un solo modelo denominado “ c iclo de evaluación – CPPPR” . Con la implementación del nuevo mode lo : (1) se evaluó el c ontexto de los pueblos indígenas desde el punto de vista de su cosmovisión , cultura y administración indígena ; (2) se p lanific aron los p rocesos logísticos, financieros, informantes claves o grupo meta, metodologías participativas para cada taller programado y las formas de recabar la información de manera flexible en cada encuentro ; (3) se obtuvieron los p roductos requeridos para ir generando el instrumento de evaluación de la efectividad de manejo en conjunto con los participantes ind ígenas y se realizaron tres evaluaciones en los períodos 2010, 2011 y 2012 ; (4) y con los r esultados de los 5 talleres - encuentros realizados se identificaron los ámbitos, criterios e indicadores propios para estos pueblos indígenas. La propuesta del nuevo Instrumento denominado e valuación de la e fectividad de m anejo de la RBB por los pueblos indígenas Mayangnas y Miskitos, fue oficializado por l os gobiernos territoriales indígenas (GTI) por su ley de autonomía y publicado por MARENA como “Los indígena de BO SAWAS, apropiados y restituidos en el derecho de seguimiento al cuido, amor y resguardo de la madre tierra. Est e instrumento orienta a los GTI c ó mo monitorear y evalua r cuantitativa mente (valores numéricos y p onderaciones ) y cualitativa mente ( revisión y an álisis de sus condiciones en función de su ponderación adquirida y escenario óptimo ) . El instrumento comprende 4 ámbitos , 12 Criterios y 36 indicadores constru idos conjunta y consensuadamente por los líderes indígenas participantes con su propio sentir, co nceptos, tradiciones, necesidades y cosmovisión que les caracterizan . Participaron un promedio de 18 líderes indígenas de 7 territorios convocados, con poca as istencia de mujeres indígenas . La calificación ponderada resultante de la s tres evaluaciones real izadas indica que el pueblo Miskitus desde su perspectiva valora su efectividad de manejo de ntro del Área protegida RBB con e l 68% del cumplimiento , alcanzando una calificación de 122 puntos ; y el territorio Mayangna la evalúa con el 52%, equivalente a 96 puntos. S in embargo al ubicar el valor del cumplimiento en función de la escala de calificaciones , amb a s etnias se ubican en la ponderación de ACEPTABLE. Los líderes coincide n que el instrumento es una vía para el desar roll o de capacidades de auto gestiones locales y regionales para alcanzar el manejo Satisfactorio u óptimo para sus pueblos

Rendimiento agroindustrial de la variedad L 68-40 (Sacharum SP) en respuesta a las aplicaciones de N, P y K, cultivada en un suelo rojo en caña planta

El presente estudio se realizó en el ingenio AGROINSA, de junio de 1994 a febrero de 1995. Se evaluó el rendimiento agro­ industrial en caña de azúcar de N, P y K, cultivada en un suelo rojo Triunfo>. Se plantó la variedad L 68-40. El diseño experimental utilizado fue el de Bloques Completamente Azarizado (BCA), las variables analizadas fueron brotación, ahijamiento, diámetro, población, altura, peso promedio de tallos, rendimiento agrícola, rendimiento industrial y rendimiento agro-industrial. Los datos que se obtuvieron se sometieron al análisis de varianza y de regresión, además se realizó la separación de medias según Duncan a un 5 % de margen de error. En todas las variables evaluadas se observó diferencia significativa a excepción del diámetro y el rendimiento industrial, siendo el nitrógeno el elemento que presentó mayor influencia positiva, no encontrándose ningún efecto para el fósforo y el potasio. Las mejores dosis de nitrógeno para producir el 90 por ciento del rendimiento máximo agrícola y agro-industrial, obtenida a través del modelo matemático cuadrático fueron 58 y 55 kg/ha de N, respectivamente.

Arcipreste de Talavera, parte I : las paremias en el esquema de los pecados capitales

Integran este número de la revista ponencias presentadas en Studia Hispanica Medievalia VIII: Actas de las IX Jornadas Internacionales de Literatura Española Medieval, 2008, y de Homenaje al Quinto Centenario de Amadis de Gaula.

La urna (1911) de Enrique Banchs : un cancionero argentino del siglo XX

Integran este número de la revista ponencias presentadas en Studia Hispanica Medievalia VIII : Actas de las X Jornadas Internacionales de Literatura Española Medieval, 2011, y de Homenaje al Quinto Centenario del Cancionero General de Hernando del Castillo.