Adoption of information technology based patient education in psychiatric nursing

The overall goal of the study was to describe adoption of information technology (IT)-based patient education (PE) developed for patients and nurses use in psychiatric nursing. The data were collected in three phases during the period 2000-2006 in a variety of psychiatric settings in Finland. Firstly, the development process of IT-based PE for patients with schizophrenia spectrum psychosis was described. Secondly, nurses’ adoption of IT-based PE and the variables explaining adoption were demonstrated. Moreover, use of daily IT-based PE in clinical practice and factors associated with use were identified and described. And thirdly, nurses’ experiences of the IT-based PE after one year clinical use were evaluated. IT-based PE program was developed in several stages based on users’ needs and it included information and multimedia applications. Altogether, almost 500 IT-based PE sessions were carried out by the nurses on the study wards and revealed nurses’ activity in educating patients using IT to vary and depend on the hospital in which they worked. Almost 80% of all the possible IT-based PE sessions involved 93 patients and 83 nurses. Less than 2% of the IT-based PE sessions were interrupted and less than 10% suffered disturbances due to the patients or external causes. Moreover, the patients whose education took more days had poorer mental status than those whose education was carried out over a shorter period. After a year’s experience, advantages and disadvantages were described by the nurses for both patients and nurses of the IT-based PE. IT-based PE can be used even on closed acute psychiatric wards with patients with serious mental health disorders. However, technology adoption requires time, and therefore, it must fit in with clinical practice. Collaboration between users and developers is needed when developing user-centered methods in the area of mental health services. Moreover, it is important to understand factors that affect IT adoption in healthcare settings. IT-based PE is one option in interactive and co-operative health care practice between patients and nurses. Therefore the staff should begin to refer patients to established, credible and well-maintained Internet sites that provide information on common psychological problems. Even if every nurse should be trained and engaged to carry out IT-based PE, by targeting the training especially for the most active nurses aids them to support the less active ones. Adoption should also be understood from a perspective that includes aspects related to the context where it is implemented and examine how and in what circumstances it works.

Climate variations in greenhouse cultivated with gerbera and relationship with external conditions

Black meshes used in greenhouses provide shade to plants, affecting photosynthesis and presenting certain properties that change the microclimatic conditions in these environments. The objective of this study was to evaluate the variation in climate elements in greenhouse cultivated with gerbera (Gerbera jamesonii, Vr. Rambo) in relation to external conditions and the reference evapotranspiration (ETo) at Teresina, State of Piauí, Brazil. The measurements were obtained from July to October 2007 by an automatic data acquisition system installed inside and outside the greenhouse. The global solar radiation, evapotranspiration, precipitation, temperature, relative humidity, and wind speed were estimated. The results showed that major effect of the shading occurred on the mean air temperature during the 120 days, making it higher than the external environment. Inside the greenhouse, mean values of relative air humidity, reference evapotranspiração, global solar radiation and wind speed were lower compared to those outside the greenhouse.

Emerald zoyzia grass development regarding photosynthetically active radiation in different slopes

With this study, the objective was to estimate the photosynthetically active radiation (PAR) and to correlate it with the dry matter (MMSPA) of the emerald zoysia (Zoysia japonica Steud.) on surfaces with different expositions and slopes. The research was conducted at the Experimental Watershed of the Agricultural Engineering Department, School of Agriculture and Veterinary Sciences of São Paulo State University (FCAV/UNESP), Brazil, where the surfaces (H, 10 N, 30 N, 50 N, 10 S, 30 S, 50 S, 10 L, 30 L, 50 L, 10 O, 30 O and 50 O) were used. To obtain the global solar radiation, it was installed an automated weather station where the PAR (dependent variable) was obtained by the equation y = a + bx, and the global radiation was independent. To compare means of MMSPA, it was used the Tukey test at 5% probability, and to assess the relation PAR/MMSPA, the simple linear correlation coefficient. The result showed that the accumulation of these effects in the PAR increases with North exposure and decreases with the South, and exposure to 50N is most suitable for slopes, not having correlation between the PAR and the MMSPA for the surfaces evaluated for the study period.

Software for calculation of reservoir active capacity with the sequent-peak algorithm

It is presented a software developed with Delphi programming language to compute the reservoir's annual regulated active storage, based on the sequent-peak algorithm. Mathematical models used for that purpose generally require extended hydrological series. Usually, the analysis of those series is performed with spreadsheets or graphical representations. Based on that, it was developed a software for calculation of reservoir active capacity. An example calculation is shown by 30-years (from 1977 to 2009) monthly mean flow historical data, from Corrente River, located at São Francisco River Basin, Brazil. As an additional tool, an interface was developed to manage water resources, helping to manipulate data and to point out information that it would be of interest to the user. Moreover, with that interface irrigation districts where water consumption is higher can be analyzed as a function of specific seasonal water demands situations. From a practical application, it is possible to conclude that the program provides the calculation originally proposed. It was designed to keep information organized and retrievable at any time, and to show simulation on seasonal water demands throughout the year, contributing with the elements of study concerning reservoir projects. This program, with its functionality, is an important tool for decision making in the water resources management.

Partisaanisodasta alueelliseen puolustusjärjestelmään : jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen

Väitöskirjan tavoitteena on ollut rakentaa kokonaiskuva aiheesta Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa ei ole rajoituttu ainoastaan kuvailemaan sotataidollisen ajattelun kehittyminen, vaan on pyritty selvittämään kehittymiseen vaikuttaneet tekijät ja vastaamaan kysymykseen, miksi näin on tapahtunut? Aiemmat länsimaiset tutkimukset ovat tarkastelleet jugoslavialaista sotataitoa tai maanpuolustusta vain jostain tietystä rajallisesta näkökulmasta, kuten esimerkiksi Jugoslavian kansanarmeijaa, asevoimien vaikutusta maan poliittiseen elämään tai sotilaallista doktriinia koskien. Sotataidon kehittymiseen vaikuttavat tekijät huomioivaa kokonaisesitystä ole tehty. Myös jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu on jäänyt pääosin pimentoon. Jugoslavialainen maan sotataitoon kohdistunut tutkimus on ollut laajaa ja monipuolista, mutta sen käytettävyyteen osittain vaikuttaa marxilais-leniniläinen materialistis-dialektinen, historialliseen materialismiin perustuva tutkimusmenetelmä. Väitöskirjan päätutkimusaineiston ovat muodostaneet alkuperäislähteet, ensisijaisesti jugoslavialaiset ohjesäännöt, käsikirjat, oppaat ja oppikirjat. Muu lähteistö on koostunut lähinnä arkistoasiakirjoista ja muusta kirjallisuudesta. Tutkimusmenetelmä on ollut historiatieteellinen käsittäen muun muassa ulkoisen ja sisäisen lähdekritiikin harjoittamisen, tietojen varmistamisen mahdollisimman useasta toisistaan riippumattomasta lähteestä sekä pyrkimyksen rekonstruoida ristiriidaton kokonaiskuva tutkimuskohteesta. Eri lähteistä ja lähderyhmistä saatuja tietoja on vertailtu, analysoitu sekä yhdistetty kriittisesti. Lähteiden käytettävyyden, lähdearvon ja luotettavuuden arviointi ovat olleet merkittävässä roolissa, näistä kaikista tärkeimpänä luotettavuuden arviointi. Sisäisen ja ulkoisen lähdekritiikin keinoin on pyritty luomaan oma ristiriidaton tulkinta kokonaisuudesta, jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisestä toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa on pitäydytty niin pitkälle kuin mahdollista jugoslavialaisen sotataidon alkuperäisessä terminologiassa. Jugoslavialaisia termejä ei ole muokattu vastaamaan paremmin esimerkiksi tällä hetkellä länsimaisessa sotataidossa käytettyjä käsitteitä. Väitöskirjan rakenne on temaattinen. Läpi koko tutkittavan ajanjakson jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisessä on tunnistettavissa samat määräävät tekijät: historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, sotilaallinen doktriini, lakiperusteet, kommunistiliiton ohjaus ja asevoimien sekä yhteiskunnan valmiuden kehittyminen. Jugoslaviassa puhuttiin aseelliseen kamppailuun vaikuttavista sodankäynnin faktoreista, joita olivat yhteiskunnalliset tekijät, materiaalis-tekniset tekijät ja sotilaalliset tekijät. Kaikista tärkeimpänä tekijänä pidettiin kuitenkin ihmistä itseään, vaikka ihmisen merkitys välillä tuntuikin hukkuvan ”moraalis-poliittiset tekijät”-sanahirviön alle. Tutkimuskysymyksiin on vastattu sotataitoon vaikuttaneiden edellä mainittujen tekijöiden kautta. Kuhunkin muutostekijään liittyvä kehitys on kuvattu kronologisena esityksenä. Kansan vapautussodassa vuosina 1941–1945 perustettujen partisaaniyksiköiden muodostamisessa sekä niiden toimintamenetelmissä on havaittavissa runsaasti yhtymäkohtia 1700- ja 1800-luvun hajdukkijoukkojen sekä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun četnikkijoukkojen vastaaviin periaatteisiin. Samankaltaisuuksia ilmenee 1950-luvulta alkaen alueellisen puolustuksen joukkojen ja partisaaniyksiköiden toimintamenetelmien yhteydessä väliaikaisesti menetetyllä alueella toimittaessa. Kansan tukeen, karismaattisiin johtajiin ja yllätyselementtiin perustuva sissitoiminta on perinteistä eteläslaavilaista sotataitoa. Sodanjälkeinen jugoslavialainen sotataito oli jatkumoa eteläslaavien vuosisatoja vanhalle sotataidolliselle perinteelle, vaikka sitä ei julkisesti Jugoslaviassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myönnettykään. Jugoslavian sotilaallinen doktriini oli luotu kaikista suunnista kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan, mutta sotilaallisen uhkan painotukset vaihtelivat usein, jopa vain muutaman vuoden välein. Tämä ei johtunut päättämättömyydestä eikä pelkästään koetun uhkan suunnan vaihtumisesta. Painottamalla sisäisen ja ulkoisen uhkan jatkuvuutta sekä uhkan suunnan vaihtelua pyrittiin pitämään maanpuolustuspiirit valppaina ja kansalaiset aktiivisina. Tällä tavalla myös perusteltiin maanpuolustuksen korkeita kustannuksia ja ennen kaikkea pyrittiin lisäämään maan sisäistä veljeyttä ja yhtenäisyyttä. On ilmeistä, että sekä lännestä että idästä kohdistui Jugoslavian suuntaan suurta poliittista ja sotilaallista intressiä kylmän sodan vuosina 1945–1990, mutta suoran sotilaallisen uhkan aukoton todistaminen olisi kuitenkin hankalaa. Oleellista onkin jugoslavialaisten oma käsitys maataan vastaan kohdistuneesta sotilaallisesta uhkasta. Sisäisen uhkan vaikutus alkoi kasvaa 1970-luvun alkupuolelta lähtien ja se johti lopulta 1980-luvulla alueellisen puolustuksen joukkojen esikuntien lakkauttamiseen ja taisteluvälineiden hajavarastointijärjestelmän purkamiseen. Yhteiskunnallisista tekijöistä merkittävimpinä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun vaikuttaneina osina olivat lait ja Jugoslavian kommunistiliitto. Perustuslakiin ja lakiin kansallisesta puolustuksesta sekä kommunistiliiton päätöslauselmiin sisällytetyt vaatimukset sotataidon kehittymiselle kuitenkin vain toistivat sotilaallisessa doktriinissa määritettyjä suuntaviivoja sekä määräyksiä. Maanpuolustukseen liittyneiden määräysten ja ohjeiden hyväksymiselle laillisen järjestyksen mukaisesti annettiin kuitenkin erittäin suuri arvo. Niiden toimeenpanon leviäminen maanlaajuisesti varmistettiin puolueen päätöksillä velvoittamalla muun muassa kommunistiliiton paikallisorganisaatiot, puoluesolut asevoimien sisällä sekä kaikki liittovaltion hallintotasot tekemään kaikkensa yleisen kansanpuolustuksen ja sitä ilmentävän sotataidon toteutumisen eteen. Materiaalis-teknisen tekijän kokonaisuus sisälsi aseet ja varusteet sekä niihin liittyviä muita seikkoja, kuten yhteiskunnan teollisuuden kehittymisen asteen sekä kyvyn suojautua vihollisen taisteluvälineitä vastaan ja luoda vihollisen aseita vastaan tehokkaampi vasta-ase. Siihen luettiin myös yksilöiden, taktisten ja yhdistettyjen taktisten yksiköiden sekä koko kansan koulutus aseiden ja varusteiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Vaikka jugoslavialainen aseteollisuus kehittyi tutkimusperiodin aikana voimakkaasti, joutui maa taloudellisten resurssiensa rajallisuuden ja mahdollisen vihollishyökkäyksen ylivoimaisuuden havaittuaan toteamaan, että maanpuolustuksen ongelmia ei voida ratkaista materiaalin ja tekniikan määrällä tai laadulla. Ratkaisun oli löydyttävä sotilaallisista tekijöistä ja varsinkin sotataidosta. Sotilaalliset tekijät ja prosessit olivat jugoslavialaisen sotataidon ja sotataidollisen ajattelun kehittymisen kannalta tärkein muutostekijä. Sotilaallisten tekijöiden ytimen muodosti sotataito, joka Jugoslaviassa koostui teoriasta ja käytännöstä. Tämä jako koski sotataidon kolmea tasoa: strategiaa, operatiikkaa ja taktiikkaa. Sotataitoon kuuluvina osina pidettiin muun muassa taisteluvalmiutta, liikekannallepanovalmiutta, yhteiskunnallis-poliittisten yhteisöjen aseetonta vastarintaa, aseellisen kamppailun operatiivista ja taktista tasoa, materiaalista ja teknistä varustamista, sotatalouden valmistelujen organisointia sekä yhteiskunnallisia palveluja poikkeusoloissa. Osa näistä kuului edellä mainittuihin yhteiskunnallisiin tai materiaalis-teknisiin tekijöihin. Jugoslavialainen sotataito onkin nähtävä matriisinomaisena kokonaisuutena, jossa sotataidon kolmeen toiminnalliseen tasoon, strategiaan, operatiikkaan ja taktiikkaan vaikuttivat historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, yhteiskunnalliset tekijät ja materiaalis-tekniset tekijät. Jugoslavialaisen sotataidon kokonaisuuteen kuului myös se, että mainitut muutostekijät vaikuttivat vielä toisiinsa. Lopputuloksena näin kokonaisvaltaisesta näkemyksestä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun Jugoslavia kykeni luomaan poikkeuksellisen tehokkaana pidetyn puolustusratkaisun, jossa koko yhteiskunnan kaikki resurssit pystyttiin suuntaamaan hyökkäyksen torjumiseen ja maahan tunkeutuneiden pois ajamiseen. Aiempi tutkimus on nähnyt jugoslavialaisen sotataidon kehittymisen keskeisimpänä vaikuttimena ja murroskohtana Varsovan liiton joukkojen toimeenpaneman Tšekkoslovakian miehityksen ja siitä seuranneen koetun uhkan merkittävän voimistumisen. Yleisen kansanpuolustuksen doktriiniin liittyvä taustatutkimus, teorianmuodostus ja doktriinin käyttöönotto tapahtuivat kuitenkin jo 1950-luvulla. Tšekkoslovakian miehitys toimi vain muutoksen toimeenpanoa vauhdittavana tekijänä. Jugoslavialaiset korostivat, että jugoslavialaisessa yhteiskunnassa keskeisessä asemassa ollut yhteisjohtoisuuden periaate ulottui myös maanpuolustukseen ja sotataitoon. Tutkimusaineistoon perehtyminen kuitenkin osoitti, että yleisen kansanpuolustuksen kokonaisuutta kuvaavat oppikirjat, laeissa asetetut määräykset ja Jugoslavian kommunistiliiton julkaisemat vaatimukset eivät olleet jalkautuneet sotataidon teoriaan tai käytäntöön operatiivisella tai taktisella tasolla. Strategisella tasolla yhteisjohtoisuus esiintyi näkyvämmin vain sotilaallisen konseptin ja strategian yhteydessä. Sotilaallisen doktriinin osalta yhteisjohtoisuus ilmeni lähinnä kahdessa asiassa. Alueellisen puolustuksen yksiköiden varustamisvelvoite oli asetettu siviilihallinnon eri tasojen vastuulle. Alueellisen puolustuksen esikunnat ja komentajat olivat vastuussa yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoille. Siviilihallinnon organisaatioiden kyky varustaa alueellisen puolustuksen yksiköt osoittautui kuitenkin heikoksi. Alueellisen puolustuksen esikunnatkin toimivat upseereiden johtamina sotilaallisina johtoportaina, ja yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoiden toiminta komentajien ja esikuntien suuntaan rajoittui vain nimelliseen ohjaukseen. Yhteisjohtoisuus osoittautuikin tutkimuksen kuluessa piirteeksi, joka julkisesta retoriikasta huolimatta ei toteutunut jugoslavialaisessa sotataidon praktiikassa. Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisen kaari käynnistyi partisaanisodasta ja päätyi alueelliseen puolustusjärjestelmään. Kansakunta ja sen useat eri kansallisuudet onnistuivat luomaan tieteelliseen ja tutkittuun tietoon perustuvan välineen, sotataidon teorian ja käytännön, joka suojeli maata yli puolen vuosisadan ajan. Yleinen kansanpuolustus sekä jugoslavialainen sotataito ovat toisiensa synonyymejä, seurauksia ja synnyttäjiä. Puolustusratkaisu lähti omista kansallisista lähtökohdista, siihen sulautettiin valikoiden ja jalostettuna hyviksi sekä menestyksekkäiksi koettuja ulkomaisia elementtejä sekä vaikutteita. Sitä perusteltiin monipuolisilla poliittisilla, ideologisilla, teoreettisilla, historiallisilla sekä nykyaikaisilla sotataidollisilla argumenteilla, mutta kaikesta tästä huolimatta sen ydin oli omintakeinen jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu.

Sisäinen tarkastus organisaation riskienhallinnan tukena - empiirinen analyysi

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen rooli sisäisellä tarkastuksella on määritelmänsä mukaisesti organisaation riskienhallinnassa ja kuinka tässä roolissa sisäinen tarkastus säilyttää riippumattoman ja objektiivisen asemansa. Aihepiirin tutkimuksessa on aiemmin nostettu esille huoli objektiivisuuden ja riippumattomuuden toteutumisesta sisäisen tarkastuksen tehtävien laajentuessa perinteisten arviointi- ja varmennustehtävien ulkopuolelle. Sisäinen tarkastus on ottamassa merkittävämpää roolia riskienhallinnassa, jossa konsultointiluonteisten tehtävien osuus jatkaa kasvuaan suhteessa perinteisiin tehtäviin. Tutkimuksen empirialla haetaan vahvistusta lähdeaineiston keskeisille havainnoille ja selvitetään samalla sisäisen tarkastajan riippumatonta ja objektiivista asemaa turvaavia toimia. Empiirinen osio toteutetaan sähköpostihaastatteluna valituille yksityisellä puolella toimiville sisäisen tarkastuksen päälliköille. Haastattelun kysymykset ovat muodoltaan sekä strukturoituja että vapaampia kysymyksiä. Sisäisen tarkastuksen roolia selvitetään deskriptiivisellä lähestymistavalla, jolla kuvaillaan asemaa lähdemateriaalin sekä empiiristen havaintojen puitteissa. Tutkimus luokitellaan kvalitatiiviseksi tutkimukseksi. Kahdeksalle sisäiselle tarkastajalle lähetetystä haastattelulomakkeesta vastaukset saatiin lopulta kahdelta sisäisen tarkastuksen päälliköltä. Tutkimuksen keskeiset havainnot osoittavat, että sisäisellä tarkastuksella on aktiivinen rooli riskien arvioinnissa ja riskeistä konsultoinnissa. Tarkastuksen riippumaton ja objektiivinen toiminta varmennetaan sisäisen tarkastuksen suoralla raportointiyhteydellä ylimpään johtoon sekä sisäisesti että ulkoisesti tapahtuvalla laadun varmennuksella. Tutkimuksessa tehdyt havainnot lisäävät tietoa ja ymmärrystä sisäisen tarkastuksen riippumattomuuden ja objektiivisuuden varmentamisesta riskienhallinnan tukena.

The probabilistic risk analysis of external hazards of an interim storage for spent nuclear fuel

Tässä diplomityössä tehtiin Olkiluodon ydinvoimalaitoksella sijaitsevan käytetyn ydinpolttoaineen allasvarastointiin perustuvan välivaraston todennäköisyysperustainen ulkoisten uhkien riskianalyysi. Todennäköisyysperustainen riskianalyysi (PRA) on yleisesti käytetty riskien tunnistus- ja lähestymistapa ydinvoimalaitoksella. Työn tarkoituksena oli laatia täysin uusi ulkoisten uhkien PRA-analyysi, koska Suomessa ei ole aiemmin tehty vastaavanlaisia tämän tutkimusalueen riskitarkasteluja. Riskitarkastelun motiivina ovat myös maailmalla tapahtuneiden luonnonkatastrofien vuoksi korostunut ulkoisten uhkien rooli käytetyn ydinpolttoaineen välivarastoinnin turvallisuudessa. PRA analyysin rakenne pohjautui tutkimuksen alussa luotuun metodologiaan. Analyysi perustuu mahdollisten ulkoisten uhkien tunnistamiseen pois lukien ihmisen aikaansaamat tahalliset vahingot. Tunnistettujen ulkoisten uhkien esiintymistaajuuksien ja vahingoittamispotentiaalin perusteella ulkoiset uhat joko karsittiin pois tutkimuksessa määriteltyjen karsintakriteerien avulla tai analysoitiin tarkemmin. Tutkimustulosten perusteella voitiin todeta, että tiedot hyvin harvoin tapahtuvista ulkoisista uhista ovat epätäydellisiä. Suurinta osaa näistä hyvin harvoin tapahtuvista ulkoisista uhista ei ole koskaan esiintynyt eikä todennäköisesti koskaan tule esiintymään Olkiluodon vaikutusalueella tai edes Suomessa. Esimerkiksi salaman iskujen ja öljyaltistuksen roolit ja vaikutukset erilaisten komponenttien käytettävyyteen ovat epävarmasti tunnettuja. Tutkimuksen tuloksia voidaan pitää kokonaisuudessaan merkittävinä, koska niiden perusteella voidaan osoittaa ne ulkoiset uhat, joiden vaikutuksia olisi syytä tutkia tarkemmin. Yksityiskohtaisempi tietoisuus hyvin harvoin esiintyvistä ulkoisista uhista tarkentaisi alkutapahtumataajuuksien estimaatteja.

Active inverter output filtering methods

Frequency converters are widely used in the industry to enable better controllability and efficiency of variable speed AC motor drives. Despite these advantages, certain challenges concerning the inverter and motor interfacing have been present for decades. As insulated gate bipolar transistors entered the market, the inverter output voltage transition rate significantly increased compared with their predecessors. Inverters operate based on pulse width modulation of the output voltage, and the steep voltage edge fed by the inverter produces a motor terminal overvoltage. The overvoltage causes extra stress to the motor insulation, which may lead to a prematuremotor failure. The overvoltage is not generated by the inverter alone, but also by the sum effect of the motor cable length and the impedance mismatch between the cable and the motor. Many solutions have been shown to limit the overvoltage, and the mainstream products focus on passive filters. This doctoral thesis studies an alternative methodology for motor overvoltage reduction. The focus is on minimization of the passive filter dimensions, physical and electrical, or better yet, on operation without any filter. This is achieved by additional inverter control and modulation. The studied methods are implemented on different inverter topologies, varying in nominal voltage and current.For two-level inverters, the studied method is termed active du/dt. It consists of a small output LC filter, which is controlled by an independent modulator. The overvoltage is limited by a reduced voltage transition rate. For multilevel inverters, an overvoltage mitigation method operating without a passive filter, called edge modulation, is implemented. The method uses the capability of the inverter to produce two switching operations in the same direction to cancel the oscillating voltages of opposite phases. For parallel inverters, two methods are studied. They are both intended for two-level inverters, but the first uses individual motor cables from each inverter while the other topology applies output inductors. The overvoltage is reduced by interleaving the switching operations to produce a similar oscillation accumulation as with the edge modulation. The implementation of these methods is discussed in detail, and the necessary modifications to the control system of the inverter are presented. Each method is experimentally verified by operating industrial frequency converters with the modified control. All the methods are found feasible, and they provide sufficient overvoltage protection. The limitations and challenges brought about by the methods are discussed.

Arthroscopic treatment of refractory adhesive capsulitis of the shoulder

OBJECTIVE: to evaluate the results of arthroscopic treatment of refractory adhesive capsulitis of the shoulder associated as for improved range of motion after a minimum follow up of six years. METHODS: from August 2002 to December 2004, ten patients with adhesive capsulitis of the shoulder resistant to conservative treatment underwent arthroscopic surgery. One interscalene catheter was placed for postoperative analgesia before the procedure. All were in Phase II, with a minimum follow up of two years. The mean age was 52.9 years (39-66), predominantly female (90%), six on the left shoulder. The time between onset of symptoms and surgical treatment ranged from six to 20 months. Four adhesive capsulitis were found to be primary (40%) and six secondary (60%). RESULTS: the preoperative mean of active anterior elevation was 92°, of external rotation was 10.5° of the L5 level internal rotation; the postoperative ones were 149°, 40° and T12 level, respectively. Therefore, the average gain was 57° for the anterior elevation, 29.5° for external rotation in six spinous processes. There was a significant difference in movements' gains between the pre and post-operative periods (p<0.001). By the Constant Score (range of motion), there was an increase of 13.8 (average pre) to 32 points (average post). CONCLUSION: the arthroscopic treatment proved effective in refractory adhesive capsulitis of the shoulder resistant to conservative treatment, improving the range of joint movements of patients evaluated after a minimum follow up of six years.

On Innovative Search: the use of internal and external sources of innovation among Finnish innovators

This dissertation explores the use of internal and external sources of knowledge in modern innovation processes. It builds on a framework that combines theories such as a behavioural theory of the firm, the evolutionary theory of economic change, and modern approaches to strategic management. It follows the recent increase in innovation research focusing on the firm-level examination of innovative activities instead of traditional industry-level determinants. The innovation process is seen as a problem- and slack- driven search process, which can take several directions in terms of organizational boundaries in the pursuit of new knowledge and other resources. It thus draws on recent models of technological change, according to which firms nowadays should build their innovative activities on both internal and external sources of innovation rather than relying solely on internal resources. Four different research questions are addressed, all of which are empirically investigated via a rich dataset covering Finnish innovators collected by Statistics Finland. Firstly, the study examines how the nature of problems shapes the direction of any search for new knowledge. In general it demonstrates that the nature of the problem does affect the direction of the search, although under resource constraints firms tend to use external rather than internal sources of knowledge. At the same time, it shows that those firms that are constrained in terms of finance seem to search both internally and externally. Secondly, the dissertation investigates the relationships between different kinds of internal and external sources of knowledge in an attempt to find out where firms should direct their search in order to exploit the potential of a distributed innovation process. The concept of complementarities is applied in this context. The third research question concerns how the use of external knowledge sources – openness to external knowledge – influences the financial performance of firms. Given the many advantages of openness presented in the current literature, the focus is on how it shapes profitability. The results reveal a curvilinear relationship between profitability and openness (taking an inverted U-shape), the implication being that it pays to be open up to a certain point, but being too open to external sources may be detrimental to financial performance. Finally, the dissertation addresses some challenges in CISbased innovation research that have received relatively little attention in prior studies. The general aim is to underline the fact that comprehensive understanding of the complex process of technological change requires the constant development of methodological approaches (in terms of data and measures, for example). All the empirical analyses included in the dissertation are based on the Finnish CIS (Finnish Innovation Survey 1998-2000).

Internal quality control indicators of cervical cytopathology exams performed in laboratories monitored by the External Quality Control Laboratory

PURPOSE: To evaluate the impact of continued education provided by an external quality control laboratory on the indicators of internal quality control of cytopathology exams.METHODS: The internal quality assurance indicators for cytopathology exams from 12 laboratories monitored by the External Quality Control Laboratory were evaluated. Overall, 185,194 exams were included, 98,133 of which referred to the period preceding implementation of a continued education program, while 87,061 referred to the period following this intervention. Data were obtained from the Cervical Cancer Database of the Brazilian National Health Service.RESULTS: Following implementation of the continued education program, the positivity index (PI) remained within recommended limits in four laboratories. In another four laboratories, the PI progressed from below the limits to within the recommended standards. In one laboratory, the PI remained low, in two laboratories, it remained very low, and in one, it increased from very low to low. The percentage of exams compatible with a high-grade squamous intraepithelial lesion (HSIL) remained within the recommended limits in five laboratories, while in three laboratories it progressed from below the recommended levels to >0.4% of the total number of satisfactory exams, and in four laboratories it remained below the standard limit. Both the percentage of atypical squamous cells of undetermined significance (ASC-US) in relation to abnormal exams, and the ratio between ASC-US and intraepithelial lesions remained within recommended levels in all the laboratories investigated.CONCLUSION: An improvement was found in the indicators represented by the positivity index and the percentage of exams compatible with a high-grade squamous intraepithelial lesion, showing that the role played by the external quality control laboratory in providing continued education contributed towards improving laboratory staff skills in detecting cervical cancer precursor lesions.

Strategic external deployment of intellectual assets

Globalization, pervasiveness of technology and ICT, and the buildup of information societies and policies have lead to a growing abundance of knowledge and highly educated labour supply that is distributed widely. These changes have shifted the foundation of competitiveness to valuable knowledge resources which are now distributed widely across the globe, across actors in the value chain and across educated individuals in multiple organizations. Against this backdrop, the paradigm of open innovation (OI) has emerged as a new response to managing the increased amount of boundary-spanning knowledge flows in and out of the innovation process. The outbound mode of open innovation, that is to say the external exploitation of knowledge assets outside of the firm’s own products and services, has been the less-researched aspect of the concept and so far typically seen as concerning the outlicensing of unused technological assets to generate additional revenue. Given that open innovation is essentially a framework for the holistic structuring and management of crossboundary knowledge flows to improve a firm’s innovative performance, a close integration to corporate strategy seems imperative in order to fully benefit from it. Integrating open innovation to strategy leads to elevating its role from a fringe activity to a central innovation management issue that needs to be systematically managed. Building a structure that allows effective management necessitates linking open innovation activities to each phase of the innovation process. Previously, the connection between outbound OI and the earlier stages of innovation has not been studied. The thesis finds that connecting outbound OI to the entire innovation process of the firm, including the fuzzy front end of innovation, is critical for attaining strategic objectives and to the successful implementation and management of the activity. The practical purpose for the research is to enable companies to fully utilize their potential for outbound open innovation and to be able to implement and manage it from a strategic standpoint.