972 resultados para Nutrient concentration
Resumo:
Reactions of bis(isonitrosoethylacetoacetato)palladium(II), Pd(IEAA)2,with straight chain non-bulky alkylamines, RNH2(R = CH3, C2H5, n-C3H7or n-C4H9) in the mole ratio 1:1 gave bis (B-alkylisonitrosoethylacetoacetateimino)Palladium(II), Pd(R-IEAI)2. In this reaction the coordinated carbonyl groups of Pd(IEAA)2 undergo condensation with amines fo rming Schiff bases (>CNR). On the other hand, the reactions of Pd(IEAA)2 with a large excess of amine yielded N-alkylamido bridgedisonitrosoethylacetoacetatedipalladium(II), μ-(NHR)2[Pd(IEAA)]2 complexes. The complexes are characterized by elemental analyses, magnetic susceptib ility, i.r., p.m.r. and in some cases, nitrogen 1s X-ray photoelectron and mass spectral studies.
Resumo:
Highly stable silver nanoparticles (Ag NPs) in agar-agar (Ag/agar) as inorganic-organic hybrid were obtained as free-standing film by in situ reduction of silver nitrate by ethanol. The antimicrobial activity of Ag/agar film on Escherichia coli (E. coil), Staphylococcus aureus (S. aureus), and Candida albicans (C albicans) was evaluated in a nutrient broth and also in saline solution. In particular, films were repeatedly tested for antimicrobial activity after recycling. UV-vis absorption and TEM studies were carried out on films at different stages and morphological studies on microbes were carried out by SEM. Results showed spherical Ag NPs of size 15-25 nm, having sharp surface plasmon resonance (SPR) band. The antimicrobial activity of Ag/agar film was found to be in the order, C. albicans > E. coil > S. aureus, and antimicrobial activity against C. albicans was almost maintained even after the third cycle. Whereas, in case of E. coil and S. aureus there was a sharp decline in antimicrobial activity after the second cycle. Agglomeration of Ag NPs in Ag/agar film on exposure to microbes was observed by TEM studies. Cytotoxic experiments carried out on HeLa cells showed a threshold Ag NPs concentration of 60 mu g/mL, much higher than the minimum inhibition concentration of Ag NPs (25.8 mu g/mL) for E. coli. The mechanical strength of the film determined by nanoindentation technique showed almost retention of the strength even after repeated cycle. (C) 2010 Elsevier Ltd. All rights reserved.
Resumo:
Maatalouden ympäristötukiohjelmalla pyritään vähentämään maatalouden ravinnekuormitusta, sillä valtaosa fosforin hajakuormituksesta on peräisin maataloudesta. Maataloudesta peräisin olevan fosforin rehevöittävää vaikutusta vesistöissä voidaan pyrkiä vähentämään kosteikoilla, joiden päätarkoituksena on saada valumaveden mukana erodoitunut maa-aines sedimentoitumaan kosteikon pohjalle. Kosteikkojen toimivuudesta ja vesiensuojelun merkityksestä on kuitenkin Suomessa tehdyissä tutkimuksissa saatu ristiriitaisia tuloksia. Tämän työn tavoitteena on selvittää maa-analyysien avulla, mitä valuma-alueelta erodoitunut fosforille tapahtuu kosteikon sedimentissä ja kuinka hyvin sedimentoitunut aines soveltuu kasvualustaksi kasvintuotannossa. Valuma-alueen maanäytteitä ja kosteikon sedimenttinäytteitä vertailemalla havaittiin kosteikossa tapahtuvan erodoituneen maa-aineksen lajittumista. Kosteikosta otetussa sedimenttinäytteessä oli 48 % enemmän savesta kuin valumapellon muokkauskerroksen maanäytteissä. Lisäksi havaittiin, että savespitoisuuden lisääntyminen lisäsi sedimentin reaktiivista pinta-alaa, koska sedimentissä oli 45 % enemmän alumiini- ja rautahydroksideja kuin valuma-alueelta otetuissa maanäytteissä. Hydroksidien runsauden takia fosforin sorptiokapasiteetti oli sedimentissä 52 % suurepi kuin valuma-alueelta otetuissa näytteissä. Sedimenttinäytteiden fosforin sorptiokyllästysaste oli kuitenkin samansuuruinen verrattuna valuma-alueelta otettuihin näytteisiin, sillä hapettuneessa sedimentissä oli 50 % enemmän alumiini- ja rautahydroksidien sitomaa fosforia. Näytteenottohetkellä sedimentti oli pelkistyneessä tilassa, jolloin sen vesiuuttoisen fosforin määrä oli huomattavasti suurempi kuin hapettuneessa sedimentissä. Vastaavasti sedimentin hapettuessa fosforin sorptiokyky kasvoi huomattavasti, sillä pelkistyneestä sedimentistä desorboitui fosforia kosteikon veteen. Tämä havaittiin myös astiakokeessa, sillä sedimentissä kasvanut raiheinä kärsi voimakkaasta fosforin puutoksesta niillä lannoitustasoilla, joilla valuma-alueen maanäytteessä kasvaneella raiheinällä ei silmämääräisesti havaittu esiintyvän puutosoireita. Sedimentin toiselle sadolle annetulla kolminkertaisella fosforin lisälannoituksella saavutettiin samansuuruiset sadon kuiva-ainemäärät, fosforipitoisuudet ja fosforin otot kuin valuma-alueen maanäytteissä kasvaneella ensimmäisellä sadolla oli. Astiakokeen tulosten perusteella pelkistyneessä tilassa ollut sedimentti soveltuu heikosti kasvintuotannon kasvualustaksi suuren fosforisorptiokykynsä ansiosta. Parhaiten sedimentti soveltuisi runsaasti helppoliukoista fosforia sisältäville alueille, kuten karjan jalottelutarhan pohjamateriaaliksi, vähentämään ympäristöön kohdistuvaa fosforikuormitusta.
Resumo:
Suomen rannikkovesien rehevöityminen: jokivesien tuomien ravinteiden alkuperä, käyttäytyminen ja vaikutukset.
Resumo:
The superconducting transition temperature, Tc, of several series of cuprates shows a nonlinear dependence on the hole concentration, nh, determined by chemical titrations. The tc becomes maximum when nh is in the 0.12-0.15 range in cuprates containing a single Cu-O layer and around 0.2 in cuprates containing two Cu-O layers.
Resumo:
Structure and superconducting properties of Tl1?yPbyY1?xCaxSr2Cu2O7 (y=0.0, 0.1, 0.25 and 0.5) , derived from the parent insulator TlYSr2Cu2O7, have been investigated for different values of x. XANES studies show Pb to be in the 4+ state while Tl is in the 3+ state, suggesting thereby that in this series, (x?y) approximately corresponds to the hole concentration. The in-plane Cu---O distance decreases with increase in x for all values of y. The apical Cu---O distance as well as the Tl(Pb)---O(2) distance show anomalies at x=0.5 in the series with y=0.25; at this composition, Tc also reaches a maximum. In general, the composition (value of x) at which the Tc of Tl1?yPbyY1?xCaxSr2Cu2O7 reaches a maximum depends on the Pb content and the maximum Tc itself increases with increase in y, reaching a value of 105 K at y=0.5. More interestingly, a maximum Tc occurs at an (x?y) value of not, vert, similar0.25, which is close to the hole concentration at maximum Tc in other cuprate superconductors containing two CuO2 layers.
Resumo:
Molecular dynamics calculations on methane sorbed in NaY (Si/Al = 3.0) employing realistic methane-methane and methane-zeolite intermolecular potential functions at different temperatures (50, 150, 220, and 300 K) and concentrations (2, 4, 6, and 8 molecules/cage) are reported. The thermodynamic results are in agreement with the available experimental data. Guest-guest and guest-host radial distribution functions (rdfs), energy distribution functions, distribution of cage occupancy, center-of-cage-center-of-mass (coc-com) rdfs, velocity autocorrelation functions for com and angular motion and the Fourier transformed power spectra, and diffusion coefficients are presented as a function of temperature and concentration. At 50 K, methane is localized near the adsorption site. Site-site migration and essentially free rotational motion are observed at 150 K. Molecules preferentially occupy the region near the inner surface of the alpha-cage. The vibrational frequencies for the com of methane shift toward higher values with decreasing temperature and increasing adsorbate concentration. The observed frequencies for com motion are 36, 53, and 85 cm-1 and for rotational motion at 50 K, 95 and 150 cm-1 in agreement with neutron scattering data. The diffusion coefficients show a type I behavior as a function of loading in agreement with NMR measurements. Cage-to-cage diffusion is found to be always mediated by the surface.
Resumo:
The superconducting transition temperatures in Bi2Ca1−xLnxSr2Cu2O8+δ, TlCa1−xLnxSr2Cu2O6+δ, and Tl0.8Ca1−xLnxBa2Cu23O6+δ (Ln=Y or rare earth) vary with composition and show a maximum at a specific value of x or δ. This observation suggests that an optimal carrier concentration is required to attain maximum Tc in such cuprates which seem to be two‐band systems
Resumo:
To protect and restore lake ecosystems under threats posed by the increasing human population, information on their ecological quality is needed. Lake sediments provide a data rich archive that allows identification of various biological components present prior to anthropogenic alterations as well as a constant record of changes. By providing a longer dimension of time than any ongoing monitoring programme, palaeolimnological methods can help in understanding natural variability and long-term ecological changes in lakes. As zooplankton have a central role in the lake food web, their remains can potentially provide versatile information on past trophic structure. However, various taphonomic processes operating in the lakes still raise questions concerning how subfossil assemblages reflect living communities. This thesis work aimed at improving the use of sedimentary zooplankton remains in the reconstruction of past zooplankton communities and the trophic structure in lakes. To quantify interspecific differences in the accumulation of remains, the subfossils of nine pelagic zooplankton taxa in annually laminated sediments were compared with monitoring results for live zooplankton in Lake Vesijärvi. This lake has a known history of eutrophication and recovery, which resulted from reduced external loading and effective fishing of plankti-benthivorous fish. The response of zooplankton assemblages to these known changes was resolved using annually laminated sediments. The generality of the responses observed in Lake Vesijärvi were further tested with a set of 31 lakes in Southern Finland, relating subfossils in surface sediments to contemporary water quality and fish density, as well as to lake morphometry. The results demonstrated differential preservation and retention of cladoceran species in the sediment. Daphnia, Diaphanosoma and Ceriodaphnia were clearly underrepresented in the sediment samples in comparison to well-preserved Bosmina species, Chydorus, Limnosida and Leptodora. For well-preserved species, the annual net accumulation rate was similar to or above the expected values, reflecting effective sediment focusing and accumulation in the deepest part of the lake. The decreased fish density and improved water quality led to subtle changes in zooplankton community composition. The abundance of Diaphanosoma and Limnosida increased after the reduction in fish density, while Ceriodaphnia and rotifers decreased. The most sensitive indicator of fish density was the mean size of Daphnia ephippia and Bosmina (E.) crassicornis ephippia and carapaces. The concentration of plant-associated species increased, reflecting expanding littoral vegetation along with increasing transparency. Several of the patterns observed in Lake Vesijärvi could also be found within the set of 31 lakes. According to this thesis work, the most useful cladoceran-based indices for nutrient status and planktivorous fish density in Finnish lakes were the relative abundances of certain pelagic taxa, and the mean size of Bosmina spp. carapaces, especially those of Bosmina (E.) cf. coregoni. The abundance of plant-associated species reflected the potential area for aquatic plants. Lake morphometry and sediment organic content, however, explained a relatively high proportion of the variance in the species data, and more studies are needed to quantify lake-specific differences in the accumulation and preservation of remains. Commonly occurring multicollinearity between environmental variables obstructs the cladoceran-based reconstruction of single environmental variables. As taphonomic factors and several direct and indirect structuring forces in lake ecosystems simultaneously affect zooplankton, the subfossil assemblages should be studied in a holistic way before making final conclusions about the trophic structure and the change in lake ecological quality.
Resumo:
Lipeä on vahva emäs, jonka on havaittu lisäävän hemiselluloosan ja ligniinin hydrolyysiä pötsissä. Näin ollen lipeäkäsittelyllä on mahdollista korvata viljan mekaaninen litistys ja jauhatus. Seosrehuruokinnalla, jonka osana on lipeäkäsitelty vilja, on mahdollista vähentää liiallisesta tärkkelyksestä aiheutuvia metabolisia ongelmia pötsissä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää lipeäkäsitellyn vehnän vaikutusta lypsylehmien syöntiin ja tuotokseen ad libitum seosrehuruokinnoilla. Ruokinnoissa korvattiin kuivaa murskattua vehnää asteittain kokonaisella lipeäkäsitellyllä vehnällä. Kontrollina oli perinteisesti käytetty kuiva, murskattu ohra-kaura seos. Koe tehtiin Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) maataloustieteiden laitoksella Uumajassa. Koe alkoi syyskuussa ja päättyi joulukuussa 2010. Kokeessa oli 17 useamman kerran poikinutta lehmää ja 6 ensikkoa (Ruotsin punainen -rotu). Lehmät olivat lämpimässä pihattonavetassa, jossa seosrehun syöntiä mitattiin vaakakuppien avulla. Koekäsittelyt olivat murskattu ohra-kaura seos (1:1), murskattu kuiva vehnä (1:0), murskatun kuivan vehnän ja kokonaisen lipeävehnän seos (1:1) ja kokonainen lipeävehnä (1:0). Ruokintojen kuiva-ainepitoisuudeksi asetettiin 370 g/kg ja raakavalkuaispitoisuudeksi 180 g/kg kuiva-ainetta. Näennäinen ravintoaineen sulavuus määritettiin happoon liukenemattoman tuhkan avulla. Typen hyväksikäyttöä arvioitiin laskennallisen typpitaseen avulla. Koe toteutettiin 4x4 latinalaisen neliön koemallin mukaisesti ja käsittelyjen väliset tilastolliset erot testattiin kontrastien avulla. Kuiva-aineen (PQ=0,02) ja orgaanisen aineen (PQ=0,02) syönnit lisääntyivät, samalla kun niiden sulavuudet paranivat korvattaessa puolet kuivasta vehnästä lipeävehnällä. Ruokintojen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa maitotuotoksessa eikä energiakorjatussa maitotuotoksessa. Maidon rasvatuotos lisääntyi vähän (PQ=0,04) ja rasvapitoisuus selvästi (PQ=0,004), kun kuivasta vehnästä korvattiin puolet lipeävehnällä. Kun kaikki kuiva vehnä korvattiin lipeävehnällä, maidon valkuaispitoisuus väheni (PL<0,001). Samoin kävi maidon ureapitoisuudelle (PL=0,002). Lipeäkäsittely ei tuottanut tässä kokeessa taloudellisesti kannattavaa tulosta, sillä maidon valkuaispitoisuus väheni ja syönti lisääntyi maitotuotoksen pysyessä samana. Vehnäruokinnoista paras tuotosvaste saatiin kuivan vehnän ja lipeävehnän seoksella.
Resumo:
Suomen maatalousmaihin kertynyttä fosforia hyödynnetään tehottomasti, ja samalla muokkauskerroksen suuri fosforimäärä on alttiina huuhtoutumiselle. Arbuskelimykorritsaa (AM) hyödyntämällä on mahdollista tehostaa viljelykasvin fosforinottoa ja kasvua, ja siten vähentää fosforin huuhtoutumista. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää mykorritsan vaikutus kasvin kasvuun ja fosforinottoon karjanlantalannoituksella mineraalilannoitukseen verrattuna sekä näiden lannoitusten pitkäaikaisvaikutusta AM-sieniyhteisöihin. Jotta lannoituskäytäntöjen vaikutus mykorritsaan voitiin suhteuttaa muihin maan laatutekijöihin, näiden käytäntöjen vaikutus myös satomääriin sekä muihin maan laatumittareihin arvioitiin. Pitkäaikainen kenttäkoe perustettiin kolmelle paikkakunnalle Pohjois-Ruotsissa vuosina 1965–66. Kuusivuotinen viljelykierto koostui joko viisivuotisesta nurmesta ja ohrasta tai ohramonokulttuurista. Lannoituskäsittelyt 32-vuoden ajan olivat suositusten mukainen (NPK) ja edelliseen nähden kaksinkertainen (2NPK) mineraalilannoitus sekä karjanlantalannoitus (KL), jonka ravinnemäärä vastasi NPK -käsittelyä. Kolmen lannoituskäsittelyn vaikutusta mykorritsan tehokkuuteen kasvin kasvun ja fosforiravitsemuksen näkökulmasta tutkittiin astiakokeissa. Mykorritsasieniyhteisöjen toiminnallisten erojen selvittämiseksi tehtiin takaisin- ja ristiinsiirrostuskoe. (5 v-%) steriloitua maanäytettä NPK- ja KL -käsittelyistä siirrostettiin käsittelemättömiin maanäytteisiin, jotka olivat samoista lannoituskäsittelyistä. Mykorritsan positiivinen vaikutus kasvin kasvuun ja fosforiravitsemukseen oli suurin kun käytettiin karjanlantaa. NPK ja 2NPK -käsittelyiden välillä ei havaittu eroja. Takaisin- ja ristiinsiirrostuskokeessa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Nurmi- ja ohrasadot olivat suurimmat kun mineraalilannoitetta annettiin suosituksiin nähden kaksinkertainen määrä. Satomäärät olivat yhtä suuret tai suuremmat kun käytettiin karjanlantaa NPK –lannoituksen sijaan. Karjanlantakäsittely lisäsi maaperän kokonaishiili- ja kokonaistyppipitoisuutta verrattuna NPK -käsittelyyn, joka sisälsi saman määrän ravinteita. Samalla huuhtoutumiselle altis liukoisen fosforin pitoisuus säilyi alhaisella tasolla. Karjanlanta edisti mykorritsan toimintaedellytyksiä, ja siksi mykorritsasta saatua hyötyä fosforinotossa ja kasvuvaikutuksena mineraalilannoitteisiin verrattuna, mutta se ei vaikuttanut mykorritsasieniyhteisön toiminnallisiin ominaisuuksiin. Karjanlantalannoitus paransi mitattuja maan ominaisuuksia kokonaisuudessaan, eikä se vähentänyt satoja.
Resumo:
In recent years urban hydrology and individual urban streams have been in focus and subjects to research also in Helsinki. However, until now there has been lack of research covering simultaneously the whole area of the city of Helsinki. The aim of this study was to find out the general state of water quality in small urban streams in the city of Helsinki. 21 streams were studied: Mätäjoki, Korppaanoja, Mätäpuro, Näsinoja-Tuomarinkylänoja, Tuomarinkartanonpuro, Kumpulanpuro, Tapaninkylänpuro, Tapaninvainionpuro, Puistolanpuro, Longinoja, Säynäslahdenpuro, Viikinoja, Porolahdenpuro, Mustapuro, Marjaniemenpuro, Mellunkylänpuro, Vuosaarenpuro, Rastilanpuro, Ramsinkannaksenpuro, Skatanpuro and Yliskylänpuro. Water samples were collected from 48 sampling points, each stream having at least one point. Four water samples were collected from each point, sampling periods being 9.-11.2., 26.-28.4., 29.6.-1.7. and 25.-27.10.2004. Field measurements associated with water sampling included water temperature, oxygen concentration, pH and electrical conductivity. Water samples were analysed in the Laboratory of Physical Geography in the University of Helsinki and in the Environmental Laboratory of the City of Helsinki Environment Centre for following properties: suspended solids, dissolved substances, alkalinity, principal anions and cations (Na+, K+, Mg2+, Ca2+, F-, Cl-, NO3-, PO43- and SO42-), colour, turbidity, biological and chemical oxygen demand (BOD7 and CODMn-values), nutrient concentrations and bacterial indicators of hygienic quality. The main water quality issues found in this study were low oxygen levels in many streams and poor hygienic quality at least occasionally. E.g. in summer oxygen levels were under 60 % in every stream. Amount of total dissolved substances and nutrients were high in some of the streams studied. Compared to other Finnish streams the values of alkalinity and pH were higher. Although these problems were common, the variation between different streams and sampling points was significant. This was probably due to local conditions. Best overall water quality was found in Mätäpuro and Tuomarinkartanonpuro streams. Seasonal variation was evident in almost all water quality properties. For example the total amount of dissolved substances was largest in winter and decreased during the year. Colour and turbidity were smallest in winter and increased towards the end of the year. The same was true for suspended solids, which had smallest concentration in winter and greatest in autumn. It must be kept in mind that the spring samples were collected after the spring flood otherwise the largest suspended solid concentrations would have been expected in spring. Finnish general water quality classification was used to assess the quality of urban stream waters. Its suitability for small urban streams is not, however, completely trouble-free. This classification does not take into account the quick changes in such small streams but evaluates only the yearly mean values. This can oversimplify the picture of the water quality situation in the streams. Also in order to better reflect the urban environment the analysed water quality properties should also include total dissolved substances and e.g. concentrations of chloride and sodium.
Resumo:
Polyelectrolyte complex formation involving carboxymethylcellulose and quaternized poly(vinylpyridine) as the polyions has been studied using viscosity and u.v. spectroscopic methods. The influence of charge density and molecular weight of two polycations on the composition of the complex has been investigated at two different concentrations. The charge density of the polycation is found to have different influences on the composition at different concentrations. The molecular weight of the polycation and the location of the ionic site on the polycation do not show any effect on the composition. A drastic increase in the viscosity of the polyion mixture containing quaternized poly(2-vinylpyridine) in the non-stoichiometric ratio shows evidence for the existence of the soluble polyelectrolyte complex. The results are analysed on the basis of the relative extension of the polyelectrolyte chains.
Resumo:
Root absorption and translocation of [C-14]fluchloralin were determined in groundnut (Arachis hypogaea L.) cv. TMV-2 and pigweed (Amaranthus viridis L.) grown in nutrient solution culture under greenhouse conditions. Root-applied fluchloralin toxicity to groundnut and pigweed was also examined. A growth reduction of 50% occurred in groundnut that received fluchloralin at a concentration of 9.0 mum. Root absorption was similar for both groundnut and pigweed at one day after application (DAA), but groundnut absorbed about twice the amount of fluchloralin during 4 and 8 days of continuous application, compared with pigweed. Groundnut absorbed 25% of the total applied fluchloralin after 8 days. Translocation to leaves from treated roots was low and roots of groundnut contained 80% of the total absorbed C-14, 8 DAA. Contrary to the observations in groundnut, transport from the roots and leaves following root application in pigweed was rapid: 1 and 8 DAA, leaves of pigweed contained 45 and 70% of the total absorbed C-14, respectively. Different patterns of fluchloralin metabolism were observed in pigweed and groundnut. Pigweed metabolized most of the fluchloralin absorbed by roots. The fluchloralin tolerance of pigweed could partially be accounted for by absorption, translocation and metabolism.