De gentis Vanorum priscis et hodiernis in Westrogothia sedibus 2

Variantti B.

Observationes hypsometricae ope barometri institutas computandi methodum sistens 3

Arkit: 1 arkintunnukseton lehti, E-F4 G2. - S. [2] tyhjä.

De differentia notionum instrumentalium et realium 4

Painovuosi nimekkeestä.

Försök till en historisk beskrifning öfver den Kongl. Hof-rätten i Åbo 3

Arkit: 1 arkintunnukseton lehti, F4 G2. - S. [2] tyhjä.

Effects of immobilization and remobilization on the ankle joint in Wistar rats

A sprained ankle is a common musculoskeletal sports injury and it is often treated by immobilization of the joint. Despite the beneficial effects of this therapeutic measure, the high prevalence of residual symptoms affects the quality of life, and remobilization of the joint can reverse this situation. The aim of this study was to analyze the effects of immobilization and remobilization on the ankle joint of Wistar rats. Eighteen male rats had their right hindlimb immobilized for 15 days, and were divided into the following groups: G1, immobilized; G2, remobilized freely for 14 days; and G3, remobilized by swimming and jumping in water for 14 days, performed on alternate days, with progression of time and a series of exercises. The contralateral limb was the control. After the experimental period, the ankle joints were processed for microscopic analysis. Histomorphometry did not show any significant differences between the control and immobilized/remobilized groups and members, in terms of number of chondrocytes and thickness of the articular cartilage of the tibia and talus. Morphological analysis of animals from G1 showed significant degenerative lesions in the talus, such as exposure of the subchondral bone, flocculation, and cracks between the anterior and mid-regions of the articular cartilage and the synovial membrane. Remobilization by therapeutic exercise in water led to recovery in the articular cartilage and synovial membrane of the ankle joint when compared with free remobilization, and it was shown to be an effective therapeutic measure in the recovery of the ankle joint.

Therapeutic mechanism of treating SMMC-7721 liver cancer cells with magnetic fluid hyperthermia using Fe2O3 nanoparticles

This study aimed to investigate the therapeutic mechanism of treating SMMC-7721 liver cancer cells with magnetic fluid hyperthermia (MFH) using Fe2O3 nanoparticles. Hepatocarcinoma SMMC-7721 cells cultured in vitro were treated with ferrofluid containing Fe2O3 nanoparticles and irradiated with an alternating radio frequency magnetic field. The influence of the treatment on the cells was examined by inverted microscopy, MTT and flow cytometry. To study the therapeutic mechanism of the Fe2O3 MFH, Hsp70, Bax, Bcl-2 and p53 were detected by immunocytochemistry and reverse transcription polymerase chain reaction (RT-PCR). It was shown that Fe2O3 MFH could cause cellular necrosis, induce cellular apoptosis, and significantly inhibit cellular growth, all of which appeared to be dependent on the concentration of the Fe2O3 nanoparticles. Immunocytochemistry results showed that MFH could induce high expression of Hsp70 and Bax, decrease the expression of mutant p53, and had little effect on Bcl-2. RT-PCR indicated that Hsp70 expression was high in the early stage of MFH (<24 h) and became low or absent after 24 h of MFH treatment. It can be concluded that Fe2O3 MFH significantly inhibited the proliferation of in vitro cultured liver cancer cells (SMMC-7721), induced cell apoptosis and arrested the cell cycle at the G2/M phase. Fe2O3 MFH can induce high Hsp70 expression at an early stage, enhance the expression of Bax, and decrease the expression of mutant p53, which promotes the apoptosis of tumor cells.

Effect of estradiol and bisphenol A on human hepatoblastoma cell viability and telomerase activity

Sex hormones from environmental and physiological sources might play a major role in the pathogenesis of hepatoblastoma in children. This study investigated the effects of estradiol and bisphenol A on the proliferation and telomerase activity of human hepatoblastoma HepG2 cells. The cells were divided into 6 treatment groups: control, bisphenol A, estradiol, anti-estrogen ICI 182,780 (hereinafter ICI), bisphenol A+ICI, and estradiol+ICI. Cell proliferation was measured based on average absorbance using the Cell Counting-8 assay. The cell cycle distribution and apoptotic index were determined by flow cytometry. Telomerase activity was detected by polymerase chain reaction and a telomeric repeat amplification protocol assay. A higher cell density was observed in bisphenol A (P<0.01) and estradiol (P<0.05) groups compared with the control group. Cell numbers in S and G2/M phases after treatment for 48 h were higher (P<0.05), while the apoptotic index was lower (P<0.05) and telomerase activities at 48 and 72 h (P<0.05) were higher in these groups than in the control group. The cell density was also higher in bisphenol A+ICI (P<0.01) and estradiol+ICI (P<0.05) groups compared with the ICI group. Furthermore, cell numbers were increased in S and G2/M phases (P<0.05), while the apoptotic index was lower (P<0.05) and telomerase activities at 48 and 72 h were higher (P<0.05) in these groups than in the ICI group. Therefore, bisphenol A and estradiol promote HepG2 cell proliferation in vitro by inhibition of apoptosis and stimulation of telomerase activity via an estrogen receptor-dependent pathway.

De libris raris 2

Arkit: 1 arkintunnukseton lehti, C-F4 G2. - S. [2] tyhjä.

De Bircarlis 2

Invokaatio: Q.F.S.F.Q.

Philosophia fabularis nec non poetarum vindiciae

Invokaatio: Q.F.F.Q.V.E.S.S.T.

Ocorrência de micotoxinas e características físico-químicas em farinhas comerciais

As farinhas que são freqüentemente utilizadas em preparos industriais e domésticos de alimentos, podem vir a ser um bom veículo para contaminantes de vários tipos, inclusive as micotoxinas que por ventura não sejam eliminadas durante a moagem. Com o objetivo de avaliar a qualidade das farinhas de trigo (especial, comum, integral) e farinhas de centeio comercializadas na região sul do Rio Grande do Sul, nos anos de 1995 e 1996, foram determinadas a composição química e ocorrência de micotoxinas: aflatoxina B1, B2, G1, G2; ocratoxina A e zearalenona. A caracterização físico-química mostrou que 27% das farinhas comercializadas como especiais não se adequariam aos níveis recomendados pela legislação brasileira. O teste estatístico de contraste (SANEST), indicou que o conteúdo de cinzas pode explicar a presença de micotoxinas nas farinhas. As micotoxinas detectadas foram ocratoxina A e zearalenona, nos níveis de 12 e 53mg.kg-1 respectivamente.

Arroz comercializado na região sul do Brasil: aspectos micotoxicológicos e microscópicos

Foi realizado um levantamento de características micotoxicológicas e microscópicas em arroz destinado ao consumo humano, comercializado nas cidades de Pelotas e Rio Grande, RS. As amostras, arroz integral [16], arroz parboilizado [16] e arroz branco polido [24] foram coletadas em supermercados, no período de maio a setembro de 2000. A avaliação de ocorrência de aflatoxinas B1, B2, G1, G2, ocratoxina A, zearalenona, desoxinivalenol e toxina T-2 foi realizada pela técnica de cromatografia de camada delgada (ccd). As duas últimas toxinas foram avaliadas também pela técnica de cromatografia gasosa (cg). A micoflora foi determinada através de plaqueamento em superfície em Ágar Batata Dextrose Acidificado, com incubação a 25ºC por 5 dias. As colônias mais freqüentes foram identificadas através da técnica de microcultivo. Dentre as amostras analisadas, duas apresentaram contaminação por ocratoxina A (104 e 128mig.Kg-1), três por zearalenona (559, 1117 e 1955mig.Kg-1), sendo uma co-contaminação com a primeira. Uma das amostras estava contaminada com desoxinivalenol (266 e 300mig.Kg-1), este quantificado por CCD e CG. Quanto à enumeração de bolores e leveduras, os resultados mostraram que 3,6% das amostras apresentaram valores superiores a 10 4 UFC.g -1 e 11% valores próximos deste. Sujidades microscópicas, acima dos limites da legislação (0,25%), foi detectada em uma amostra de arroz integral.

Suomi YK:n turvallisuusneuvostossa : aitiopaikalla maailmanpolitiikassa

YK:n turvallisuusneuvosto on kiistatta maailman vaikutusvaltaisin turvallisuuspoliittinen organisaatio. Tähän organisaatioon mukaan pääseminen on pienelle maalle suuri kunnia. Turvallisuusneuvoston jäsenyys asettaa pienen maan ainutkertaiseen asemaan. Se saa osakseen sellaista kansainvälispoliittista huomiota, joka muuten olisi tavoittamattomissa. Tutkin tässä työssä Suomen omien etujen ajamisen logiikkaa sen turvallisuusneuvoston jäsenyyskausilla vuosina 1969–1970 sekä 1989–1990. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimivat englantilaisen koulukunnan kahden keskeisimmän henkilön, Martin Wightin ja Hedley Bullin, tulkinnat koulukunnan neljästä eri tutkimusorientaatiosta. Nämä orientaatiot ovat pluralistinen, realistinen, solidaristinen ja rationalistinen orientaatio. Nämä neljä tutkimusorientaatiota tulkitsevat sotaa, kansainvälistä oikeutta ja yksilön asemaa toisistaan poikkeavalla tavalla. Suomen kausia turvallisuusneuvostossa analysoidaan näiden kolmen poikkeaman pohjalta. Tutkimusaineistona on käytetty ulkoasiainministeriön asiakirjoja, turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, Suomen suurlähettiläiden muistelmia sekä muita ulkoasiainministeriön julkaisuja. Tutkimuksen keskeisin havainto on, että Suomen toiminta turvallisuusneuvostossa muuttui varsin vähän, vaikka ajallisesti välissä oli kaksikymmentä vuotta. Maailma oli kausien välillä muuttunut hyvin erilaiseksi ja Neuvostoliiton merkitys Suomen ulkopolitiikalle vähentynyt ensimmäisestä kaudesta. Keskeistä oli silti puolueettomuuden korostaminen ja omasta agendasta oltiin valmiita tinkimään, mikäli se hyödytti YK:n työtä ja toimintaa kokonaisuutena.

Sotilaan sananvapaus Suomessa

Sananvapaus on perusoikeus, joka kuuluu kaikille. Tuon vapauden mukaan jokaisella on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään muun siihen puuttumatta. Sananvapaus, jota pidetään yhtenä demokraattisen yhteiskunnan peruspilareista, kuuluu myös sotilaille. Uusien teknologioiden myötä ihmisille on tarjolla yhä moninaisempia mahdollisuuksia toteuttaa sananvapautta. Nykyisessä viestintäviidakossa seikkaileminen on luonut omat haasteensa myös sotilaille. Tutkielma on oikeudellisten lähteiden systematisoinnilla toteutettu kuvaus sotilaan sananvapaudesta Suomessa ja Puolustusvoimissa. Sananvapauden ja siihen läheisesti liittyvän yksityisyyden suojan lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu myös julkisen ja yksityisen rajanvetoa. Tutkimusaihetta lähestytään oikeustieteissä harjaantumattoman sotilaan näkökulmasta. Tutkimuksesta käy ilmi, että sotilaan ilmaisunvapaus on yhtä avoin oikeus, kuin se on tavallisella kansalaisellakin. Tästä huolimatta virkamiestä sitovat monenlaiset normit, joista osa koskettaa läheisesti sananvapautta ja yksityiselämää. Erityisiä vaatimuksia virkamiehen lausunnoille on asetettu asiallisuuden ja asianmukaisuuden sekä lojaliteettivelvoitteen ja virkavelvollisuuden muodossa. Sotilaan sananvapauden ongelmallisuus perustuu juuri velvollisuuksiin, jotka saavat sisältönsä ohjesäännöistä, käskyistä, ohjeista ja alemman tasoisista hallintonormiasiakirjoista. Sotilas vastaa itse kaikista kirjoittamistaan ja antamistaan lausunnoista, jonka vuoksi yksityisen ja ammatillisen roolin välisen eron on oltava selkeä. Kun tähän liitetään velvoite toimia tavalla, joka ylläpitää luottamusta Puolustusvoimia kohtaan, korostuu sotilaan harkintakyky sananvapauden ja lojaliteettivelvoitteen välillä. Julkinen keskustelu on taitolaji, jonka avuksi tutkimus esittää kymmenenkohtaisen ”sotilaan netiketin”, jossa käydään läpi tutkimuksen tärkeimmät huomiot oikeudellisten lähteiden ja viestinnän osalta.