Lajitteluparametrit korkeakappaisessa sellulinjassa

Tutkimustyön tarkoituksena oli selvittää Tainionkosken sellutehtaan vuonna 2001 uudistetun kuitulinjan prosessin vaikutusta kuumajauhatukseen, kuumalajitteluun, pesutulokseen ja hienolajitteluun. Työn tavoitteena oli löytää ja todentaa optimaalinen ajotapa lopputuotteen eli Tainionkosken kartonkitehtaan kartongin kannalta pesussa, kuidutuksessa, kuumalajittelussa ja hienolajittelussa. Ennen kuitulinjan uudistusta kartoitettiin tilanne kuumajauhatuksessa ja kuumalajittelussa ennen prosessimuutoksia. Kartoituksessa havaittiin, että kuumalajittelu ja kuumakuidutus toimivat parhaiten puhtaan jauhatusenergian ollessa n. 18 kWh/ADT, sekä tilavuusmääräisen ja massavirtamääräisen rejektisuhteen ollessa n. 30 %.Uuden pesemön valmistumisen jälkeen tutkittiin kappatason ja energiatason vaikutusta kuumalajitteluun, kuumakuidutukseen ja pesutulokseen. Tutkimuksessa todettiin tikkupitoisuuksien kasvavan kappatason kohoamisen seurauksena. Kuumajauhimen syöttösakeus kasvoi kappatason noustua, koska prosessimittaus ei huomioinut sakeuden kasvua ja tällöin jauhimen laimennusveden määrä jäi liian vähäiseksi. Korkean kapan seurauksena keitosta tulevien suurien partikkelien määrä lisääntyi. Kuumajauhatuksessa korkeampi kappaluku merkitsi hienoaineen lisääntymistä jauhetussa massassa. Tämän seurauksena kuidutetun massan suotautumisvastus kasvoi kappatason kohottua. Uuden prosessin kuumajauhatukseen tuleva massa on jo pesty 4-vaiheisella DD-pesurilla. Puhtaampi massa kuumajauhatuksessa ja kuumalajittelussa on merkinnyt jauhimen tikkureduktion paranemista, mutta samalla kuumalajittimen tikkujen puhdistustehokkuus on heikentynyt. Laboratoriomittausten mukaan kappatason kasvu huonontaa pesutulosta uudessa pesemössä. Uuden hienolajittamon suorituskykyä määritettiin taseiden avulla. Vanhan lajittamon toiminnassa huomattiin puutteita siinä, että 2-portaan lajittimen 1-portaan syöttöön tulevan rejektivirran tikkupitoisuus oli suurempi mitä tikkupitoisuus 1-portaan syöttövirrassa. Uudessa lajittamossa molempien virtausten tikkupitoisuudet olivat lähes samat. Kokonaisuudessaan hienolajittamon toiminta havaittiin hyväksi. Pesemö ja hienolajittelu toimivat kokeiden perusteella parhaiten lähellä mitoitettua maksimituotantoa 700 ADT/d.

LWC-SYVÄPAINOHIOKKEEN LAADUN OPTIMOINTI

Työn tavoitteena oli hiokkeen laatua optimoimalla löytää keinoja pohjapaperin opasiteetin parantamiseksi. Tehtaalla oli havaittu hiokkeen palstautumislujuuden pudonneen ja pian tämän jälkeen oli paperikoneella nostettu sellun jauhatustehoa mikä puolestaan vaikuttaa negatiivisesti pohjapaperin opasiteettiin. Päähuomio hiokkeen laadun optimoinnissa keskitettiin tästä syystä palstautumislujuuden tason nostamiseen. Kirjallisuuden mukaan tärkein hiokkeen palstautumislujuuteen ja myös opasiteettiin vaikuttava tekijä on massan hienoaines. Hiokkeen hienoainespitoisuuden lisäämistä tutkittiin tässä työssä seuraavalla kolmella tavalla: rejektijauhatuksen optimointi, kivenalusmassan CSF-tason alentaminen ja jälkijauhatustehon lisääminen. Työn toisena tavoitteena oli varmistaa rejektilinjan kapasiteetin riittävyys, erityisesti rejektilajitin 6:n osalta. Taustana tälle tarkastelulle oli mahdollisen lisälajittimen investointitarve RL 6:n rinnalle. Rejektijauhatuksen optimoinnissa tutkittiin jauhatustehon, eri terämallien ja kahden rinnakkaisen rejektijauhimen (yhden sijasta) vaikutusta jauhetun rejektimassan ominaisuuksiin. Pidättävillä rejektijauhimen terillä jauhetusta massasta tuli pitkäkuituisempaa kuin referenssiterillä, joissa staattori oli pumppaava ja roottori pidättävä. Mutta vaikka pidättävillä terillä jauhettu massa oli pitkäkuituisempaa ja sisälsi vähemmän hienoainetta oli sen palstautumislujuus samaa luokkaa kuin referenssiterillä jauhetun massan. Kahden rinnakkaisen jauhimen ajomallilla saatiin laadultaan kaikein heikointa massaa. Kaikissa koeajoissa saatiin rejektimassan palstautumislujuutta parannettua jauhatustehoa lisäämällä. Kivenalusmassan CSF-tasoa alentamalla ei valmiin annosteluhiokkeen palstautumislujuus alentunut vaikka hiokkeen hienoainespitoisuus kasvoi hieman. Mutta vaikka hiokkeen palstautumislujuus ei kasvanutkaan niin koejaksolla, joka oli pituudeltaan hieman yli kuukauden, pohjapaperin opasiteetti kuitenkin parani hieman ja sellun jauhatustehoa voitiin paperikoneella pudottaa hieman. Palstautumislujuuskartoituksen, jossa otettiin näytteitä hiomon eri prosessivaiheista, mukaan jälkijauhatus oli yksittäisenä prosessivaiheena eniten hiokkeen palstautumislujuuteen vaikuttava prosessivaihe. Jälkijauhatuskoeajosta saatiinkiin parhaimmat tulokset hienoainespitoisuuden ja palstautumislujuuden nousun suhteen. Rejektilajittelun massarejektisuhteiden määritysten ja rejektilajitin 6:n kapasiteettikokeen mukaan rejektilajittelu toimii nykyisellä tuotantomäärällä halutunlaisesti ja rejektilajitin 6:n osalta tuotantoa on vielä varaa nostaakin.

Effect of feed fat by-products with trans fatty acids and heated oil on cholesterol and oxycholesterols in chicken

Chicken is the most widely consumed meat all over the world due to chickens being easy to rear, their fast growth rate and the meat having good nutritional characteristics. The main objective of this paper was to study the effects of dietary fatty by-products in low, medium and high levels of oxidized lipids and trans fatty acids (TFAs) on the contents of cholesterol and oxycholesterols in meat, liver, and plasma of chickens. A palm fatty acid distillate, before and after hydrogenation, and a sunflower-olive oil blend (70/30, v/v) before and after use in a commercial frying process were used in feeding trials after adding 6% of the fats to the feeds. Highly oxidized lipid and TFA feeds significantly increased the contents of cholesterol and oxycholesterols in all tissues of chicken (0.01 < p <= 0.05). The contents of oxycholesterols in chicken meat, liver and plasma obtained from TFA feeding trials varied between 17 and 48 μg/100 g in meat, 19-42 μg/100 g in liver and 105-126 μg/dL in plasma. In contrast, in the oxidized lipid feeding trials, oxycholesterols varied between 13 and 75 μg/100 g in meat, 30-58 μg/100 g in liver and 66-209 μg/dL in plasma. Meat from chickens fed with feeds containing high levels of TFAs or oxidized lipids may contribute to higher ingestion of cholesterol and oxycholesterols by humans.

Sex differences in brain plasticity: a new hypothesis for sex ratio bias in autism.

Several observations support the hypothesis that differences in synaptic and regional cerebral plasticity between the sexes account for the high ratio of males to females in autism. First, males are more susceptible than females to perturbations in genes involved in synaptic plasticity. Second, sex-related differences in non-autistic brain structure and function are observed in highly variable regions, namely, the heteromodal associative cortices, and overlap with structural particularities and enhanced activity of perceptual associative regions in autistic individuals. Finally, functional cortical reallocations following brain lesions in non-autistic adults (for example, traumatic brain injury, multiple sclerosis) are sex-dependent. Interactions between genetic sex and hormones may therefore result in higher synaptic and consecutively regional plasticity in perceptual brain areas in males than in females. The onset of autism may largely involve mutations altering synaptic plasticity that create a plastic reaction affecting the most variable and sexually dimorphic brain regions. The sex ratio bias in autism may arise because males have a lower threshold than females for the development of this plastic reaction following a genetic or environmental event.

Methods of Jet to Wire Speed Ratio Determination and Its Effect in Paper and Board Manufacture

Suihku/viira-nopeussuhde on perälaatikon huulisuihkun ja viiran välinen nopeusero. Se vaikuttaa suuresti paperin ja kartongin loppuominaisuuksiin, kuten formaatioon sekä kuituorientaatioon ja näin ollen paperin lujuusominaisuuksiin. Tämän johdosta on erityisen tärkeää tietää todellinen suihku/viira-nopeussuhde paperin- ja kartonginvalmistuksessa. Perinteinen suihku/viira-nopeussuhteen määritysmenetelmä perustuu perälaatikon kokonaispaineeseen. Tällä menetelmällä kuitenkin todellinen huulisuihkun nopeus saattaa usein jäädä tietämättä johtuen mahdollisesta virheellisestä painemittarin kalibroinnista sekä laskuyhtälön epätarkkuuksista. Tämän johdosta on kehitetty useita reaaliaikaisia huulisuihkun mittausmenetelmiä. Perälaatikon parametrien optimaaliset asetukset ovat mahdollista määrittää ja ylläpitää huulisuihkun nopeuden “on-line” määrityksellä. Perälaatikon parametrejä ovat mm. huulisuihku, huuliaukon korkeusprofiili, reunavirtaukset ja syöttövirtauksen tasaisuus. Huulisuihkun nopeuden on-line mittauksella paljastuu myös muita perälaatikon ongelmakohtia, kuten mekaaniset viat, joita on perinteisesti tutkittu aikaa vievillä paperin ja kartongin lopputuoteanalyyseillä.

Association of PCK1 with Body Mass Index and Other Metabolic Features in Patients With Psychotropic Treatments.

Weight gain is a major health problem among psychiatric populations. It implicates several receptors and hormones involved in energy balance and metabolism. Phosphoenolpyruvate carboxykinase 1 is a rate-controlling enzyme involved in gluconeogenesis, glyceroneogenesis and cataplerosis and has been related to obesity and diabetes phenotypes in animals and humans. The aim of this study was to investigate the association of phosphoenolpyruvate carboxykinase 1 polymorphisms with metabolic traits in psychiatric patients treated with psychotropic drugs inducing weight gain and in general population samples. One polymorphism (rs11552145G > A) significantly associated with body mass index in the psychiatric discovery sample (n = 478) was replicated in 2 other psychiatric samples (n1 = 168, n2 = 188), with AA-genotype carriers having lower body mass index as compared to G-allele carriers. Stronger associations were found among women younger than 45 years carrying AA-genotype as compared to G-allele carriers (-2.25 kg/m, n = 151, P = 0.009) and in the discovery sample (-2.20 kg/m, n = 423, P = 0.0004). In the discovery sample for which metabolic parameters were available, AA-genotype showed lower waist circumference (-6.86 cm, P = 0.008) and triglycerides levels (-5.58 mg/100 mL, P < 0.002) when compared to G-allele carriers. Finally, waist-to-hip ratio was associated with rs6070157 (proxy of rs11552145, r = 0.99) in a population-based sample (N = 123,865, P = 0.022). Our results suggest an association of rs11552145G > A polymorphism with metabolic-related traits, especially in psychiatric populations and in women younger than 45 years.

Association of PCK1 with Body Mass Index and Other Metabolic Features in Patients With Psychotropic Treatments.

Weight gain is a major health problem among psychiatric populations. It implicates several receptors and hormones involved in energy balance and metabolism. Phosphoenolpyruvate carboxykinase 1 is a rate-controlling enzyme involved in gluconeogenesis, glyceroneogenesis and cataplerosis and has been related to obesity and diabetes phenotypes in animals and humans. The aim of this study was to investigate the association of phosphoenolpyruvate carboxykinase 1 polymorphisms with metabolic traits in psychiatric patients treated with psychotropic drugs inducing weight gain and in general population samples. One polymorphism (rs11552145G > A) significantly associated with body mass index in the psychiatric discovery sample (n = 478) was replicated in 2 other psychiatric samples (n1 = 168, n2 = 188), with AA-genotype carriers having lower body mass index as compared to G-allele carriers. Stronger associations were found among women younger than 45 years carrying AA-genotype as compared to G-allele carriers (-2.25 kg/m, n = 151, P = 0.009) and in the discovery sample (-2.20 kg/m, n = 423, P = 0.0004). In the discovery sample for which metabolic parameters were available, AA-genotype showed lower waist circumference (-6.86 cm, P = 0.008) and triglycerides levels (-5.58 mg/100 mL, P < 0.002) when compared to G-allele carriers. Finally, waist-to-hip ratio was associated with rs6070157 (proxy of rs11552145, r = 0.99) in a population-based sample (N = 123,865, P = 0.022). Our results suggest an association of rs11552145G > A polymorphism with metabolic-related traits, especially in psychiatric populations and in women younger than 45 years.

STUDY ON THE SUGAR-ACID RATIO AND RELEVANT METABOLIZING ENZYME ACTIVITIES IN NAVEL ORANGE FRUITS FROM DIFFERENT ECO-REGIONS

ABSTRACT The flavor quality of citrus fruits is largely determined by the sugar-acid ratio, but it remains uncertain how sugar- and/or acid-metabolizing enzymes regulate the sugar-acid ratio of navel oranges and further affect the fruit quality. In the present study, Robertson navel oranges (Citrus sinesis Osb.) were collected from six representative habitats in three eco-regions of Sichuan, China. The changes in the sugar-acid ratio and the activities of sucrose phosphate synthase (SPS), sucrose synthase (SS), cytosolic cio-aconitase (ACO), and isocitrate dehydrogenase (IDH) were examined in navel oranges during fruit development. The results indicated that the sugar-acid ratio of fruits in different eco-regions changed significantly from 150 days after full bloom. The SPS and cytosolic ACO fruit activities had minor changes among different ecoregions throughout the experimental periods, whereas the activities of SS and IDH changed significantly in fruits among three eco-regions. Furthermore, the sugar-acid ratio and the activities of SS in the synthetic direction and IDH were the highest in south subtropics and the lowest in north mid-subtropics, probably due to the effects of climate conditions and/or other relevant eco-factors. It demonstrated that SS in the synthetic direction and IDH were of greater importance in regulating the sugar-acid ratio of navel oranges in different eco-regions, which provided new insights into the factors that determine the flavor quality of navel oranges and valuable data for guiding relevant agricultural practices.

Changes of Root Length and Root-to-Crown Ratio after Apical Surgery: An Analysis by Using Cone-beam Computed Tomography.

INTRODUCTION: Apical surgery is an important treatment option for teeth with post-treatment periodontitis. Although apical surgery involves root-end resection, no morphometric data are yet available about root-end resection and its impact on the root-to-crown ratio (RCR). The present study assessed the length of apicectomy and calculated the loss of root length and changes of RCR after apical surgery. METHODS: In a prospective clinical study, cone-beam computed tomography scans were taken preoperatively and postoperatively. From these images, the crown and root lengths of 61 roots (54 teeth in 47 patients) were measured before and after apical surgery. Data were collected relative to the cementoenamel junction (CEJ) as well as to the crestal bone level (CBL). One observer took all measurements twice (to calculate the intraobserver variability), and the means were used for further analysis. The following parameters were assessed for all treated teeth as well as for specific tooth groups: length of root-end resection and percentage change of root length, preoperative and postoperative RCRs, and percentage change of RCR after apical surgery. RESULTS: The mean length of root-end resection was 3.58 ± 1.43 mm (relative to the CBL). This amounted to a loss of 33.2% of clinical and 26% of anatomic root length. There was an overall significant difference between the tooth groups (P < .05). There was also a statistically significant difference comparing mandibular and maxillary teeth (P < .05), but not for incisors/canines versus premolars/molars (P = .125). The mean preoperative and postoperative RCRs (relative to CEJ) were 1.83 and 1.35, respectively (P < .001). With regard to the CBL reference, the mean preoperative and postoperative RCRs were 1.08 and 0.71 (CBL), respectively (P < .001). The calculated changes of RCR after apical surgery were 24.8% relative to CEJ and 33.3% relative to CBL (P < .001). Across the different tooth groups, the mean RCR was not significantly different (P = .244 for CEJ and 0.114 for CBL). CONCLUSIONS: This CBCT-based study demonstrated that the RCR is significantly changed after root-end resection in apical surgery irrespective of the clinical (CBL) or anatomic (CEJ) reference levels. The lowest, and thus clinically most critical, postoperative RCR was observed in maxillary incisors. Future clinical studies need to show the impact of resection length and RCR changes on the outcome of apical surgery.