Impact of enhanced compliance initiatives on the efficacy of rosuvastatin in reducing low density lipoprotein cholesterol levels in patients with primary hypercholesterolaemia.

The effectiveness of lipid-lowering medication critically depends on the patients' compliance and the efficacy of the prescribed drug. The primary objective of this multicentre study was to compare the efficacy of rosuvastatin with or without access to compliance initiatives, in bringing patients to the Joint European Task Force's (1998) recommended low-density lipoprotein cholesterol (LDL-C) level goal (LDL-C, <3.0 mmol/L) at week 24. Secondary objectives were comparison of the number and percentage of patients achieving European goals (1998, 2003) for LDL-C and other lipid parameters. Patients with primary hypercholesterolaemia and a 10-year coronary heart disease risk of >20% received open label rosuvastatin treatment for 24 weeks with or without access to compliance enhancement tools. The initial daily dosage of 10 mg could be doubled at week 12. Compliance tools included: a) a starter pack for subjects containing a videotape, an educational leaflet, a passport/goal diary and details of the helpline and/or website; b) regular personalised letters to provide message reinforcement; c) a toll-free helpline and a website. The majority of patients (67%) achieved the 1998 European goal for LDL-C at week 24. 31% required an increase in dosage of rosuvastatin to 20 mg at week 12. Compliance enhancement tools did not increase the number of patients achieving either the 1998 or the 2003 European target for plasma lipids. Rosuvastatin was well tolerated during this study. The safety profile was comparable with other drugs of the same class. 63 patients in the 10 mg group and 58 in the 10 mg Plus group discontinued treatment. The main reasons for discontinuation were adverse events (39 patients in the 10 mg group; 35 patients in the 10 mg Plus group) and loss to follow-up (13 patients in the 10 mg group; 9 patients in the 10 mg Plus group). The two most frequently reported adverse events were myalgia (34 patients, 3% respectively) and back pain (23 patients, 2% respectively). The overall rate of temporary or permanent study discontinuation due to adverse events was 9% (n = 101) in patients receiving 10 mg rosuvastatin and 3% (n = 9) in patients titrated up to 20 mg rosuvastatin. Rosuvastatin was effective in lowering LDL-C values in patients with hypercholesterolaemia to the 1998 European target at week 24. However, compliance enhancement tools did not increase the number of patients achieving any European targets for plasma lipids.

Mice from a genetically resistant background lacking the interferon gamma receptor are susceptible to infection with Leishmania major but mount a polarized T helper cell 1-type CD4+ T cell response.

Mice with homologous disruption of the gene coding for the ligand-binding chain of the interferon (IFN) gamma receptor and derived from a strain genetically resistant to infection with Leishmania major have been used to study further the role of this cytokine in the differentiation of functional CD4+ T cell subsets in vivo and resistance to infection. Wild-type 129/Sv/Ev mice are resistant to infection with this parasite, developing only small lesions, which resolve spontaneously within 6 wk. In contrast, mice lacking the IFN-gamma receptor develop large, progressing lesions. After infection, lymph nodes (LN) and spleens from both wild-type and knockout mice showed an expansion of CD4+ cells producing IFN-gamma as revealed by measuring IFN-gamma in supernatants of specifically stimulated CD4+ T cells, by enumerating IFN-gamma-producing T cells, and by Northern blot analysis of IFN-gamma transcripts. No biologically active interleukin (IL) 4 was detected in supernatants of in vitro-stimulated LN or spleen cells from infected wild-type or deficient mice. Reverse transcription polymerase chain reaction analysis with primers specific for IL-4 showed similar IL-4 message levels in LN from both types of mice. The IL-4 message levels observed were comparable to those found in similarly infected C57BL/6 mice and significantly lower than the levels found in BALB/c mice. Anti-IFN-gamma treatment of both types of mice failed to alter the pattern of cytokines produced after infection. These data show that even in the absence of IFN-gamma receptors, T helper cell (Th) 1-type responses still develop in genetically resistant mice with no evidence for the expansion of Th2 cells.

Pituusleikkurin turvaväylät ja koneturvallisuus

Turvallisuuteen liittyvän ohjausjärjestelmän tehtävänä on siirtää ja käsitellä turvallisuuskriittistä tietoa. Esimerkiksi anturin (turvalaitteen) havaitessa vaaravyöhykkeelle pyrkivän ihmisen tulee ensimmäisenä tiedon välittyä ohjausjärjestelmään. Ohjausjärjestelmän on muodostettava saapuneen tiedon perusteella käsky tehonohjauselimille. Tehonohjauselimillä säädellään koneen käyttöenergian syöttöä ja sitä kautta on mahdollista pysäyttää koneen liike ennen mahdollisen vahingon sattumista. Perinteiset turvaratkaisut ovat perustuneet pakkotoimintaisiin releisiin ja kahdennuksiin. Tällämenetelmällä on toteutettu varmatoimintaisia turvaratkaisuja, joissa yksittäiset viat ovat paljastuneet. Nykyisin on kuitenkin yhä enemmän tarvetta integroida turvatoiminnot automaatiojärjestelmään ja toteuttaa turvaratkaisut hajautetuillajärjestelmillä. Hajautetut järjestelmät sisältävät osittain ohjelmoitavien järjestelmien etuja ja haittoja, mutta tuovat mukanaan myös uudenlaisia vikoja. Työn tarkoitus oli selvittää, millaisia rajoituksia koneturvallisuus asettaa paperiteollisuuden pituusleikkurien turvallisuuteen liittyville ohjausjärjestelmille, sekä selvittää turvallisuuteen liittyvien järjestelmien rakennetta ja ominaisuuksia. Tässä työssä tutkittiin AS-i, EsaLan ja ProfiSafe turvajärjestelmiä teknisten tietojen perusteella. Tutkitut järjestelmät ovat erilaisia ja soveltuvat tämän vuoksi hieman erilaisiin kohteisiin. Kaikilla näillä järjestelmillä on kuitenkin mahdollista toteuttaa pituusleikkurin turvaväyläjärjestelmässä riittävä turvallisuuden taso koneturvallisuuden näkökulmasta. Tämä edellyttää oikein tehtyä riskianalyysiä ja oikeita suunnittelumenetelmiä. Teknisten tietojen perusteella otettiin testattavaksi AS-i safety at workja EsaLan:in Compact järjestelmät, joille suoritettiin sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen (EMC) ja toiminnallisuuteen liittyviä testejä.

Le prime traduzioni in lingua italiana (1727) ed inglese (1729) di: "Histoires ou contes du temps passé. Avec des moralitez" di Charles Perrault : analisi comparata

Ce travail de recherche a visé deux aspects: celui d'identification et d'analyse des textes et celui de parution des deux premières traductions en langue anglaise et italienne des contes. La recherche s'est développée essentiellement tenant compte de trois notions importantes: dialogue, intertextualité et intercultureLa première étape a donc été de repérer la première traduction en langue italienne et anglaise des contes pour une évaluation du texte qui puisse ainsi permettre de commencer le parcours d'analyse comparée. En ce qui concerne celle anglaise il y avait déjà une date certaine, 1729, et le nom du traducteur: Robert Samber; La version anglaise, ayant paru en 1960 dans une édition partielle sous la direction de Jacques Barchilon et Henry Pettit, était plus facile à repérer; en outre la British Library avait dans son catalogue celle originelle et complète de 1729. Repérer la version italienne a pris plus de temps et a été complexe car on ne connaissait que certaines dates, 1754 et 1752, et aucune autre indication. La première des deux s'avérait inexacte, tandis que la deuxième était celle d'une réédition mais ce n'était pas la date de la première traduction italienne. Traduction que l'on estimait ne plus exister, ou bien perdue. Toutefois, au cours des recherches préliminaires j'ai finalement trouvé une édition en italien des contes de 1727: c'est la plus ancienne connue et, peut-être, c'est bien la première traduction italienne et, de toute façon, à considérer comme la première dans une langue européenne. Les chapitres initiaux se développent autour de l'aspect qui concerne le complexe dialogue interculturel qui a eu lieu et qui a mené, à travers une compliquée mosaïque d'intrigues, au changement de perspective d'un genre dans les différentes cultures: de cunto à conte de fées d'un côté et de conte de fée à fiaba et à fairy taie de l'autre. Les chapitres successifs sont consacrés à la présentation du texte des deux traductions et à l'analyse de celui-ci selon la méthode de la comparaison différentielle. La partie qui concerne plus précisément l'analyse du texte des deux traductions vise à mettre en exergue tous les points de divergence de celui français de l'édition Barbin de 1697, qui est repris ici pour les deux traductions comme le texte fondamental de départ, et a représenté d'un côté l'élément pour une évaluation de l'oeuvre du traducteur et de l'autre a fourni les éléments pour comprendre quel a été l'accueil du texte lui-même dans le nouveau contexte culturel cible. Les points de vue littéraire et linguistique ont été privilégiés dans la recherche, par rapport à celui folkloriste et anthropologique.Avec cette étude on a démontré que, dans les contextes linguistiques et culturels anglais et italien visés, il y a une présence des contes de Perrault. Que cette présence se réalise par l'intermédiaire du travail de traduction qui en a modifié et, parfois, changé la perspective et le plan énonciatif du message selon la nécessité dans laquelle se trouvait le traducteur. Et enfin que chacune des deux traductions peut être considérée comme une ré-énonciation sui generts.Etant donné que les textes des deux traductions ne sont pas faciles à repérer, celui italien de 1727 est à considérer comme une véritable découverte éditoriale, leur parution intégrale constitue non seulement un complément indispensable à la recherche mais aussi une contribution pour leur connaissance et leur étude et approfondissement supplémentaires.

Tekstiviesteistätulevaisuuden mobiilipalveluihin

Työssä esitetään matkapuhelinten viestintämuotoja. Työn alussa esitellään tekstiviesti (SMS) ja käydään läpi sen teknologiaa sekä tekstiviestipalveluita. SMS:n jälkeen esitellään kuvaviestit, EMS sekä MMS. MMS käydäänlaajemmin Läpi, koska laitevalmistajat ja operaattorit uskoivat pitkään, että siitä tulisi merkittävä tulonlähde SMS:n rinnalle. Varsinaisten viestintämuotojenjälkeen käydään läpi Visual Radio sekä puhelimiin tulevat televisio- ja videokatselutoiminnot. Teknologioiden esittelyn jälkeen selvitetään, miten matkapuhelimia voidaan käyttää yrityksissä. Matkapuhelinsovellukset ja niihin liittyvät teknologiat ovat uusia ja hyvin nopeasti kehittyviä. Sen vuoksi on selvitetty, millä tavalla palveluita käytetään ja millaisia mielipiteitä käyttäjillä on teknologioiden ja palveluiden tarpeellisuudesta. Lopuksi esitetään muutamia tulevaisuudenskenaarioita mihin suuntaan matkapuhelimet kehittyvät.

Mobile music marketing: willingness towards mobile music recommendations and viral marketing

Matkapuhelimet ovat uusia markkinointikanavia, joiden avulla ihmiset voidaan tavoittaa melkein missä ja milloin vain. Mobiilimarkkinoinnin avulla on mahdollista lähettää henkilökohtaisia mainosviestejä tai tarjota kullekin parhaiten sopivia palveluja. Viraalimarkkinointia voidaan käyttää apuna viestien levittämisessä, aivan kuten internetmainonnassa. Tässä tutkimuksessa on keskitytty matkapuhelimiin lähetettäviin musiikkisuosituksiin sekä siihen miten ihmiset suhtautuvat niihin ja olisivatko he valmiita lähettämään viestejä edelleen kavereilleen. Mobiilimusiikkikysely tehtiin, jotta saataisiin selville asiakkaiden halukkuutta vastaanottaa musiikkisuosituksia matkapuhelimiin, sekä heidän halukkuuttaan viraalimarkkinointia kohtaan. Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan lähes1300 opiskelijaa. Kyselyn tulokset osoittavat, että lisätutkimusta tulisi tehdä alle 18-vuotiaiden matkapuhelimenkäyttäjien joukossa. Tutkimuksen perusteella löydettiin tekijöitä, jotka vaikuttavat opiskelijoiden halukkuuteen vastaanottaa musiikkisuosituksia matkapuhelimiinsa sekä heidän halukkuuttaan viraalimarkkinointiin.

PEAP 802.1x-tunnistuksen toteutus RADIUS-palvelimeen

Valimo iDServer -tunnistuspalvelin on ohjelmisto, joka tukee eri käyttäjientunnistusmenetelmiä, kuten tekstiviestillä lähetettävää kertakäyttösalasanaa tai normaaliakäyttäjätunnusta ja salasanaa. Tässä diplomityössä kuvataan, kuinka palvelimeenon lisätty tuki käyttäjien kirjautumiselle langattoman verkon tukiasemien ja virtuaalilähiverkkoa tukevien kytkinten kautta käyttäen normaaleja Windows-käyttöjärjestelmän mukana tulevia asiakasohjelmistoja. Työn ensimmäisessä vaiheessa kuvataan lähtökohdat ja vaatimukset tulevalle järjestelmälle. Työn osana käytännössä tehty kokonaisuus muodostuu useista eri määrityksistä koostuvista osista. Työn toisessa vaiheessa käydään läpi korkealla tasolla sovelluksen vaatimat protokollat. Osana näihin protokolliin kuului erilaisten avainten jatarkisteiden laskenta sekä salausmenetelmien käyttö, jotka myös kuvataan tässä työssä. Viimeisessä kappaleessa analysoidaan työn tuloksia jakäydään läpi toteutukseen ja itse sovelluksen toimintaan liittyvät ongelmat. Suurin osa havaituista ongelmista liittyi tilanteisiin, joihin itse palvelinsovelluksen toteutuksella ei voitu vaikuttaa. Eniten ongelmia aiheuttivat asiakasohjelmiston sekä verkkokorttien ja niiden ajureiden toiminta ongelmatilanteissa. Asiakasohjelmistoa ei selkeästi ole suunniteltu käytettäväksi kuin muuttumattomien salasanojen kanssa, koska käyttäjän näkökulmasta käyttökokemus ei ollut optimaalinen. Ongelmista huolimatta työn tuloksena saatiin asiakkaan vaatimukset täyttävä järjestelmä. Myös tuotekehitysnäkökulmasta projektia voitaneen pitää onnistuneena, koska nyt tehty sovellus luo pohjan uusien tunnistustapojen ja menetelmien toteuttamiselle tuotteen jatkokehitystä ajatellen.

Usability of Virtual Museums and the Diffusion of Cultural Heritage

Les prioritats per als museus canvien. La missió de la nova museologia és convertir els museus en llocs per a gaudir i aprendre, cosa que fa que hagin de dur a terme una gestió financera molt semblant a la d'una empresa social que competeixi en el sector del lleure. Amb el pas del temps, els museus han d'establir i aplicar els criteris necessaris per a la supervivència, aplanant el terreny perquè altres institucions públiques siguin més obertes en els seus esforços per comunicar i difondre el seu patrimoni. Ja podem començar a parlar d'algunes conclusions comunament acceptades sobre el comportament dels visitants, que són necessàries per a planificar exposicions futures que vegin l'aprenentatge com un procés constructiu, les col·leccions com a objectes amb significat i les mateixes exposicions com a mitjans de comunicació que haurien de transformar la manera de pensar de l'espectador i que estan al servei del mateix missatge. Sembla que internet representa un mitjà efectiu per a assolir aquests objectius, ja que és capaç (a) d'adaptar-se als interessos i les característiques intel·lectuals d'un públic divers; (b) de redescobrir els significats dels objectes i adquirir un reconeixement sociocultural del seu valor per mitjà del seu potencial interactiu, i (c) de fer ús d'elements atractius i estimulants perquè tothom en gaudeixi. Per a aquest propòsit, és bàsic fer-nos les preguntes següents: quins criteris ha de seguir un museu virtual per a optimar la difusió del seu patrimoni?; quins elements estimulen els usuaris a quedar-se en una pàgina web i fer visites virtuals que els siguin satisfactòries?; quin paper té la usabilitat de l'aplicació en tot això?

Creating Brand Awareness for a B2B Professional Services Subsidiary

Tutkielman tavoitteet: Tutkielman tavoitteena oli selvittää miten branditunnettuutta voidaan kasvattaa yritysasiantuntijapalveluiden markkinoilla toimivassa tytäryhtiössä yleensä, ja erityisesti case yrityksessä. Vaikka yritysasiantuntijapalvelualan markkinointia on tutkittu melko paljon, ovat tutkimukset keskittyneet pääasiallisesti henkilökohtaiseen myyntityöhön ja suhdemarkkinointiin. Myös branditunnettuuden kehittämistä on tutkittu, mutta enimmäkseen kuluttajamarkkinoilla. Tutkimusmetodologiat: Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena deskriptiivis-analyyttisenä case-tutkimuksena. Tutkimuksen teoriaosuus perustuu kirjallisuuskatsaukseen ja empiirinen tutkimus puolistrukturoituun teemahaastatteluun.. Haastateltaviksi valittiin tutkittavan case organisaation ylin johto, sekä viestinnästä ja markkinoinnista vastaava henkilö. Tutkimustulokset ja päätelmät: Tutkimuksen tuloksena syntyi ehdotus siitä, millä tavoin case-yritys voisi kasvattaa branditunnettuuttaan potentiaalisten asiakkaidensa keskuudessa. Ehdotus etenee teoriarakenteen mukaisesti muodostaen mallin jossa kaikki viestintäprosessin oleelliset vaiheet on käyty läpi. Branditunnettuus rakennetaan viestintäprosessissa johon kuuluu: kohdeyleisönidentifiointi, viestinnän tavoitteiden asettaminen, viestin suunnittelu, viestintäkanavien valinta ja toimenpiteiden suunnittelu.

Identités littéraires en construction : la mise en scène de la "persona" auctoriale chez Ausone, Paulin de Nole et Claudien

Lorsque des poètes comme Ausone, Paulin de Noie et Claudien s'expriment en leur propre nom, une telle prise de parole n'est pas anodine et vise à générer certains effets sur le public. De manière générale, la première personne autobiographique ne doit pas être considérée comme un miroir de la personnalité du poète, mais comme une stratégie rhétorique destinée à soutenir la diffusion d'un message. Pour comprendre comment l'auteur se met en scène dans son oeuvre, il faut tenir compte d'au moins quatre paramètres : les influences génériques, la mise en scène de l'énonciation, les jeux intertextuels contribuant à façonner cette représentation auctoriale et les liens de celle- ci avec d'autres images que le poète donne de lui-même à l'intérieur d'un plus large corpus de textes. En comparant les personae mises en scène par ces trois écrivains de l'Antiquité tardive dans différentes formes littéraires (lettres versifiées, discours à visée didactique, exordes, éloges d'autrui), cette thèse de doctorat démontre que l'emploi du « je » est généralement lié à la recherche de persuasion et que ces figures littéraires ont en commun plusieurs traits caractéristiques qui offrent un point de départ à des développements variés.

KCTD13 is a major driver of mirrored neuroanatomical phenotypes of the 16p11.2 copy number variant.

Copy number variants (CNVs) are major contributors to genetic disorders. We have dissected a region of the 16p11.2 chromosome--which encompasses 29 genes--that confers susceptibility to neurocognitive defects when deleted or duplicated. Overexpression of each human transcript in zebrafish embryos identified KCTD13 as the sole message capable of inducing the microcephaly phenotype associated with the 16p11.2 duplication, whereas suppression of the same locus yielded the macrocephalic phenotype associated with the 16p11.2 deletion, capturing the mirror phenotypes of humans. Analyses of zebrafish and mouse embryos suggest that microcephaly is caused by decreased proliferation of neuronal progenitors with concomitant increase in apoptosis in the developing brain, whereas macrocephaly arises by increased proliferation and no changes in apoptosis. A role for KCTD13 dosage changes is consistent with autism in both a recently reported family with a reduced 16p11.2 deletion and a subject reported here with a complex 16p11.2 rearrangement involving de novo structural alteration of KCTD13. Our data suggest that KCTD13 is a major driver for the neurodevelopmental phenotypes associated with the 16p11.2 CNV, reinforce the idea that one or a small number of transcripts within a CNV can underpin clinical phenotypes, and offer an efficient route to identifying dosage-sensitive loci.

Data-parallel computation in parallel and distributed environments

The past few decades have seen a considerable increase in the number of parallel and distributed systems. With the development of more complex applications, the need for more powerful systems has emerged and various parallel and distributed environments have been designed and implemented. Each of the environments, including hardware and software, has unique strengths and weaknesses. There is no single parallel environment that can be identified as the best environment for all applications with respect to hardware and software properties. The main goal of this thesis is to provide a novel way of performing data-parallel computation in parallel and distributed environments by utilizing the best characteristics of difference aspects of parallel computing. For the purpose of this thesis, three aspects of parallel computing were identified and studied. First, three parallel environments (shared memory, distributed memory, and a network of workstations) are evaluated to quantify theirsuitability for different parallel applications. Due to the parallel and distributed nature of the environments, networks connecting the processors in these environments were investigated with respect to their performance characteristics. Second, scheduling algorithms are studied in order to make them more efficient and effective. A concept of application-specific information scheduling is introduced. The application- specific information is data about the workload extractedfrom an application, which is provided to a scheduling algorithm. Three scheduling algorithms are enhanced to utilize the application-specific information to further refine their scheduling properties. A more accurate description of the workload is especially important in cases where the workunits are heterogeneous and the parallel environment is heterogeneous and/or non-dedicated. The results obtained show that the additional information regarding the workload has a positive impact on the performance of applications. Third, a programming paradigm for networks of symmetric multiprocessor (SMP) workstations is introduced. The MPIT programming paradigm incorporates the Message Passing Interface (MPI) with threads to provide a methodology to write parallel applications that efficiently utilize the available resources and minimize the overhead. The MPIT allows for communication and computation to overlap by deploying a dedicated thread for communication. Furthermore, the programming paradigm implements an application-specific scheduling algorithm. The scheduling algorithm is executed by the communication thread. Thus, the scheduling does not affect the execution of the parallel application. Performance results achieved from the MPIT show that considerable improvements over conventional MPI applications are achieved.

Improving distributed simulation in a workstation environment

Technological development brings more and more complex systems to the consumer markets. The time required for bringing a new product to market is crucial for the competitive edge of a company. Simulation is used as a tool to model these products and their operation before actual live systems are built. The complexity of these systems can easily require large amounts of memory and computing power. Distributed simulation can be used to meet these demands. Distributed simulation has its problems. Diworse, a distributed simulation environment, was used in this study to analyze the different factors that affect the time required for the simulation of a system. Examples of these factors are the simulation algorithm, communication protocols, partitioning of the problem, distributionof the problem, capabilities of the computing and communications equipment and the external load. Offices offer vast amounts of unused capabilities in the formof idle workstations. The use of this computing power for distributed simulation requires the simulation to adapt to a changing load situation. This requires all or part of the simulation work to be removed from a workstation when the owner wishes to use the workstation again. If load balancing is not performed, the simulation suffers from the workstation's reduced performance, which also hampers the owner's work. Operation of load balancing in Diworse is studied and it is shown to perform better than no load balancing, as well as which different approaches for load balancing are discussed.

Explaining rapid transitions in the practice of flood risk management

This article draws on empirical material to reflect on what drives rapid change in flood risk management practice, reflecting wider interest in the way that scientific practices make risk landscapes and a specific focus on extreme events as drivers of rapid change. Such events are commonly referred to as a form of creative destruction, ones that reveal both the composition of socioenvironmental assemblages and provide a creative opportunity to remake those assemblages in alternate ways, therefore rapidly changing policy and practice. Drawing on wider thinking in complexity theory, we argue that what happens between events might be as, if not more, important than the events themselves. We use two empirical examples concerned with flood risk management practice: a rapid shift in the dominant technologies used to map flood risk in the United Kingdom and an experimental approach to public participation tested in two different locations, with dramatically different consequences. Both show that the state of the socioenvironmental assemblage in which the events take place matters as much as the magnitude of the events themselves. The periods between rapid changes are not simply periods of discursive consolidation but involve the ongoing mutation of such assemblages, which could either sensitize or desensitize them to rapid change. Understanding these intervening periods matters as much as the events themselves. If events matter, it is because of the ways in which they might bring into sharp focus the coding or framing of a socioenvironmental assemblage in policy or scientific practice irrespective of whether or not those events evolve the assemblage in subtle or more radical ways.

Semantics-supported cooperative learning for enhanced awareness

Awareness is required for supporting all forms of cooperation. In Computer Supported Collaborative Learning (CSCL), awareness can be used for enhancing collaborative opportunities across physical distances and in computer-mediated environments. Shared Knowledge Awareness (SKA) intends to increase the perception about the shared knowledge, students have in a collaborative learning scenario and also concerns the understanding that this group has about it. However, it is very difficult to produce accurate awareness indicators based on informal message exchange among the participants. Therefore, we propose a semantic system for cooperation that makes use of formal methods for knowledge representation based on semantic web technologies. From these semantics-enhanced repository and messages, it could be easier to compute more accurate awareness.