Factors influencing sustainability of health service innovation: Emergency nurse practitioner services

Introduction: Emergency department nurse practitioner services are one of the most frequently implemented service delivery models in Australian hospitals. This research examined factors influencing sustainability of this innovative service delivery model and offers some recommendations for future service integration. Background Many health service innovations have been implemented in an attempt to meet the growing demand for efficient, cost effective health care however, sustainability of many of these innovations has not been evaluated and is poorly understood. Aim The aim of the research was to identify factors that influence sustainability of emergency department nurse practitioner services and to operationalise a theoretical framework for evaluating innovation sustainability. Methodology The research used case study methodology. The case was emergency nurse practitioner services, and units of analysis were emergency department staff, emergency nurse practitioners and documents relating to nurse practitioner services. The data collection methods included, survey, one-on-one interviews, document analysis and telephone survey. Results This research shows that emergency nurse practitioner services partially comply with the factors of sustainability as described in the Sustainability of Innovation theoretical framework: Political, Organisational, Workforce, Financial and Innovation specific factors. Where services do not entirely meet the factors the existing benefits of the service may outweigh the barriers and other means of working around shortfalls are also implemented by staff to ensure patient safety. Conclusion The rapidly expanding emergency nurse practitioner service has been examined using case study methodology to find that certain factors may be threatening the sustainability of this health service innovation. Potentially an innovation may be sustained when only some factors are met in the short term, however, long term sustainability may be challenged if factors are not addressed and supported.

Diversity: Cultural and biological

Early human populations utilized a wide range of biological resources in a tremendous diversity of environments. As a result, they possessed high levels of cultural diversity dependent on and supportive of high levels of biological diversity. This pattern changed drastically with technological innovations enabling certain human groups to break down territorial barriers and to usurp resources of other groups. The dominant groups have gone on to exhaust a whole range of resources, depleting both biological and cultural diversity. Traditions of resource conservation can, however, re-emerge when the dominant cultures spread over the entire area and the innovations diffuse to other human groups. This could change once again as genetically engineered organisms become an economically viable proposition with the accruing advantages concentrated in the hands of a few human groups: a further drastic reduction in biological and cultural diversity may ensue.

Cultural-Evolution of Ecological Prudence

Animals often behave in a profligate fashion and decimate the populations of plants and animals they depend upon. They may, however, evolve prudent behaviour under special conditions, namely when such prudence greatly enhances the success of populations that are not too prone to invasions by profligate individuals. Cultural evolution in human societies can also lead to the adoption of prudent practices under similar conditions. These are more likely to be realized in stable environments in which the human populations tend to grow close to the carrying capacity, when the human groups are closed, and when the technology is stagnant. These conditions probably prevailed in the hunter—gatherer societies of the tropics and subtropics, and led to the adoption of a number of socially imposed restraints on the use of plant and animal resources. Such practices were rationalized in the form of Nature-worship. The Indian caste society became so organized as to fulfill these conditions, and gave rise to two religions, Buddhism and Jainism, which emphasize compassion towards all forms of life. The pastoral nomads of the middle east, on the other hand, lived in an environment which militated against prudence, and these societies gave rise to religions like Christianity, which declared war on nature. As the ruling elite and state have grown in power, they have tried to wrest control of natural resources from the local communities. This has sometimes resulted in conservation and prudent use under guidance from the state, but has often led to conflicts with local populations to the detriment of prudent behaviour. Modern technological progress has also often removed the need for conservation, as when availability of coal permitted the deforestation of England. While modern scientific understanding has led to a better appreciation of the need for prudence, the prevailing social and economic conditions often militate against any implementation of the understanding, as is seen from the history of whaling. However, the imperative for survival of the poor from the Third-World countries may finally bring about conditions in which ecological prudence may once again come to dominate human cultures as it might once have done with stable societies of hunter—gatherers.

Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

Cultural Discourses in CEF: How Do They Relate to ELF?

Tutkielmassa selvitetään englanti lingua francana (ELF) -näkökulman ilmenemistä kulttuurin ja sen opettamisen periaatteissa. Tarkastelun kohteina ovat viimeaikaiset kielenopetuksen ohjenuoria käsittelevät ohjelmat Euroopassa ja Suomessa: Euroopan neuvoston julkaisema Eurooppalainen viitekehys ja Suomen perus- ja lukio-opetuksen uusimmat vieraiden kielten opetussuunnitelmat. Tutkielmassa sovelletaan kriittisen diskurssianalyysin kolmiportaista analyysikehystä, jonka kuvausosiossa Viitekehyksestä analysoidaan esiin kulttuurisia diskursseja, tulkintaosiossa aineistoa tarkastellaan Euroopan neuvoston kielipolitiikan osana, ja selitysosiossa sitä verrataan opetussuunnitelmista hahmotettuihin diskursseihin. Viitekehyksestä nousi esiin neljä keskeistä diskurssia: 1) kohdekulttuuri-, 2) kulttuurien monimuotoisuus-, 3) monikulttuurisuus- ja 4) oppilaskeskeisyysdiskurssit. Näistä kahdessa viimeisessä oli piirteitä, joiden voi katsoa tukevan ELF-näkökulmaa. Tällaisia olivat mm. usean kulttuurin välillä liikkuminen ja oppilaiden tarpeiden korostaminen. Sen sijaan opetussuunnitelmissa keskitytään ELF:n kannalta liian kapea-alaisesti vain äidinkielisten ja ei-äidinkielisten väliseen viestintään. ELF-lähestymistavan kannalta olisikin tärkeää ymmärtää, että kansainvälisessä viestinnässä englannin kieltä ei voi yhdistää tiettyyn kohdekulttuuriin ja että monikielitaitoisuuden ja lingua francan ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään.

Crime stories from the country of huopatossu and juhannusruusut : Translation strategies for Finnish cultural realia in the English translations of two of Matti Yrjänä Joensuu’s crime novels

Pro gradu –tutkielman aiheena on kulttuurin ominaispiirteiden kääntäminen. Teksteissä kulttuurin jälki voi näkyä monin eri tavoin. Tutkielman kohteena ovat erityisesti käännösstrategiat, joita kääntäjät käyttävät kohdatessaan kulttuurisidonnaisia viittauksia. Tutkielma nostaa esiin myös niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät valitsevat. Näistä tekijöistä tutkielma keskittyy kääntämisen normeihin. Tutkielma pureutuu kulttuurisidonnaisten viitteiden kääntämiseen tarkastelemalla kahta suomalaista kaunokirjallista teosta ja niiden käännöksiä. Tutkielman aineistona ovat Matti Yrjänä Joensuun kaksi rikosromaania ja näiden käännökset. Teoksista toinen on vuonna 1983 suomeksi julkaistu Harjunpää ja poliisin poika, jonka englanninkielinen käännös Harjunpaa the stone murders julkaistiin vuonna 1986. Toinen teos on vuonna 2003 julkaistu Harjunpää ja pahan pappi ja sen käännös The Priest of Evil vuodelta 2006. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kulttuurisidonnaisia viittauksia romaanit sisälsivät, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät käyttivät kääntäessään näitä viittauksia ja mikä voisi selittää heidän strategisia valintojaan. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, voisiko jonkin kääntämistä koskevan normin olemassa olo selittää kääntäjien strategisia valintoja. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, suositaanko kääntämisessä englannin kieleen niin kutsuttuja kotouttavia käännösstrategioita ja ovatko käännösstrategiat ja kääntämistä koskevat normit muuttuneet kahdenkymmenen vuoden aikana. Näihin kysymyksiin vastaamiseksi suomenkielisistä teksteistä on etsitty kaikki kulttuurisidonnaisia viittauksia sisältävät tekstinkohdat. Näitä vastaavat kohdat on sitten etsitty käännöksistä ja suomen- ja englanninkielisiä kohtia on vertailtu keskenään. Molemmat suomenkieliset romaanit sisältävät runsaasti kulttuurisidonnaisia viittauksia. Suurimman kulttuurisidonnaisten viittausten ryhmän muodostivat molemissa romaaneissa henkilöiden nimet. Romaanin sisälsivät myös runsaasti viittauksia maantieteeseen, erityisesti kulttuurimaantieteeseen, ja yhteiskuntaan. Sitä vastoin viittaukset suomalaiseen kulttuuriin ja historiaan olivat vähäisempiä. Tutkielma osoittaa, että kääntäessään suomesta englannin kielelle suomalaisen rikoskirjallisuuden kääntäjät saattavat käyttää enemmän vieraannuttavia strategioita kuin kotouttavia strategioita ja että he suosivat vieraannuttavia strategioita kasvavassa määrin. Harjunpään ja pahan papin kääntäjä käytti enemmän vieraannuttavia strategioita kuin Harjunpään ja poliisin pojan kääntäjä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Tutkielman tulokset eivät tue väitettä siitä, että käännettäessä englannin kielelle suosittaisiin kotouttavia strategioita. Näyttää siltä, että vieraannuttavia strategioita on käytetty enemmän ja käytetään yhä enenevässä määrin. Lisääntyvän vieraannuttamisen taustalla voi olla useita syitä, kuten suomalaisen kulttuurin lisääntynyt tunnettuus maailmalla, rikosromaanin genren vaatimukset tai muutokset kääntäjäyhteisön arvoissa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että ainakin muutoksia normeissa ja arvoissa on tapahtunut. Lisätutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, pätevätkö tutkielman tulokset muihin romaaneihin ja niiden käännöksiin tai muihin genreihin käännettäessä suomesta englantiin. Lisätutkimus voisi nojautua laajempaan ja erilaisia tekstejä kattavaan aineistoon. Jatkotutkimus voisi myös sisältää kääntäjien haastatteluita tai kyselyitä kääntäjille. Näiden avulla voitaisiin saada lisäselvyyttä syistä heidän strategisille valinnoilleen. Asiasanat: Käännöskirjallisuus – kaunokirjallisuus Kääntäminen – suomen kieli – englannin kieli Kääntäminen – strategia Kääntäminen - normi

A design history of design: Complexity, criticality & cultural competence

Les histoires de l’art et du design ont délaissé, au cours desquatre dernières décennies, l’étude canonique des objets, des artistes/concepteurs et des styles et se sont tournées vers des recherches plus interdisciplinaires. Nous soutenons néanmoins que les historiens et historiennes du design doivent continuer de pousser leur utilisation d’approches puisant dans la culturelle matérielle et la criticalité afin de combler des lacunes dans l’histoire du design et de développer des méthodes et des approches pertinentes pour son étude. Puisant dans notre expérience d’enseignement auprès de la génération des « milléniaux », qui sont portés vers un « design militant », nous offrons des exemples pédagogiques qui ont aidé nos étudiants et étudiantes à assimiler des histoires du design responsables, engagées et réflexives et à comprendre la complexité et la criticalité du design.

Exploring profit - Sustainability trade-offs in cropping systems using evolutionary algorithms

Models that implement the bio-physical components of agro-ecosystems are ideally suited for exploring sustainability issues in cropping systems. Sustainability may be represented as a number of objectives to be maximised or minimised. However, the full decision space of these objectives is usually very large and simplifications are necessary to safeguard computational feasibility. Different optimisation approaches have been proposed in the literature, usually based on mathematical programming techniques. Here, we present a search approach based on a multiobjective evaluation technique within an evolutionary algorithm (EA), linked to the APSIM cropping systems model. A simple case study addressing crop choice and sowing rules in North-East Australian cropping systems is used to illustrate the methodology. Sustainability of these systems is evaluated in terms of economic performance and resource use. Due to the limited size of this sample problem, the quality of the EA optimisation can be assessed by comparison to the full problem domain. Results demonstrate that the EA procedure, parameterised with generic parameters from the literature, converges to a useable solution set within a reasonable amount of time. Frontier ‘‘peels’’ or Pareto-optimal solutions as described by the multiobjective evaluation procedure provide useful information for discussion on trade-offs between conflicting objectives.

The One and The Many : In the works of Heraclitus, Parmenides and Lao Zi

This paper concentrates on Heraclitus, Parmenides and Lao Zi. The focus is on their ideas on change and whether the world is essentially One or if it is composed of many entities. In the first chapter I go over some general tendences in Greek and Chinese philosophy. The differences in the cultural background have an influence in the ways philosophy is made, but the paper aims to show that two questions can be brought up when comparing the philosophies of Heraclitus, Parmenides and Lao Zi. The questions are; is the world essentially One or Many? Is change real and if it is, what is the nature of it and how does it take place? For Heraclitus change is real, and as will be shown later in the chapter, quite essential for the sustainability of the world-order (kosmos). The key-concept in the case of Heraclitus is Logos. Heraclitus uses Logos in several senses, most well known relating to his element-theory. But another important feature of the Logos, the content of real wisdom, is to be able to regard everything as one. This does not mean that world is essentially one for Heraclitus in the ontological sense, but that we should see the underlying unity of multiple phenomena. Heraclitus regards this as hen panta: All from One, One from All. I characterize Heraclitus as epistemic monist and an ontological pluralist. It is plausible that the views of Heraclitus on change were the focus of Parmenides’ severe criticism. Parmenides held the view that the world is essentially one and that to see it as consisting of many entities was the error of mortals, i.e. the common man and his philosophical predecessors. For Parmenides what-is, can be approached by two routes; The Way of Truth (Aletheia) and The Way of Seeming (Doxa). Aletheia essentially sees the world as one, where even time is an illusion. In Doxa Parmenides is giving an explanation of the world seen as consisting of many entities and this is his contribution to the line of thought of his predecessors. It should be noted that a strong emphasis is given to the Aletheia, whereas the world-view given is in Doxa is only probable. I go on to describe Parmenides as ontological monist, who gives some plausibility to pluralistic views. In the work of Lao Zi world can be seen as One or as consisting of Many entities. In my interpretation, Lao Zi uses Dao in two different senses; Dao is the totality of things or the order in change. The wu-aspect (seeing-without-form) attends the world as one, whereas the you-aspect attends the world of many entities. In wu-aspect, Dao refers to the totality of things, when in you-aspect Dao is the order or law in change. There are two insights in Lao Zi regarding the relationship between wu- and- you-apects; in ch.1 it is stated that they are two separate aspects in seeing the world, the other chapters regarding that you comes from wu. This naturally brings in the question whether the One is the peak of seeing the world as many. In other words, is there a way from pluralism to monism. All these considerations make it probable that the work attributed to Lao Zi has been added new material or is a compilation of oral sayings. In the end of the paper I will go on to give some insights on how Logos and Dao can be compared in a relevant manner. I also compare Parmenides holistic monism to Lao Zi’s Dao as nameless totality (i.e. in its wu-aspect). I briefly touch the issues of Heidegger and the future of comparative philosophy.

Land grabs, bio-piracy and the inversion of justice in Colombia

The possibility of commercially exploiting plant, animal and human genetic resources unlocked by biotechnology has given rise to a wide range of cultural, environmental, ethical and economic conflicts. While supporters describe this activity as bioprospecting, critics refer to it as biopiracy. According to this latter view, international legal agreements and treaties have disregarded opposition and legalized the possibility of appropriating genetic resources and their derivative products through the use of patents. The legal framework that permits the appropriation of natural genetic products in Colombia also criminalizes aspects of traditional ways of life and enables a legally approved but socially harmful land-grabbing process. The article describes these processes and impact in terms of the inversion of justice and the erosion of environmental sustainability.

The effects of psychosocial factors on the emotional well-being of women during pregnancy: A cross-cultural study of Britain and Greece

The effects of life events, social support and the emotional well-being of partner on the emotional well-being of the mother during pregnancy was examined within the cultural contexts of Britain and Greece. It was proposed that social support, impact of life events and relationship of the mother with her partner would be affected by the different social structures of each culture and would influence emotional well-being. A sample of 200 Greek and 156 British mothers and their partners completed questionnaires which included a life event inventory, measure of social support and measure of emotional well-being (Crown-Crisp Experiential Index). Greek mothers were found to score significantly higher on measures of depression, anxiety and somaticism, experience more stressful life events (most relating to family issues) and report feeling less supported than British mothers. Life events, particularly those relating to family stresses were found to predict poor emotional well-being among Greek mothers. For British mothers, social support was the strongest predictor of emotional well-being. Findings were discussed in the light of differences in social structure and it was suggested that future research might focus on the disruption of established social support structures rather than the differences in availability of social support per se when considering maternal emotional well-being.

The effects of psychosocial factors on the mother's emotional well-being during early parenthood: A cross-cultural study of Britain and Greece

The effect of psychosocial factors on the emotional well-being of mothers following childbirth were examined within the cultural contexts of Britain and Greece. These mothers had already completed questionnaires during pregnancy and were contacted a second time in the postpartum period. At 4–6 weeks postpartum a sample of 165 Greek mothers and 101 British mothers and their partners completed the Edinburgh Postnatal Depression Scale. The relationship between mothers' EPDS scores and measures of emotional well-being in pregnancy (CCEI), social support, life events, fathers' EPDS score, and father's perception of change in partner was examined in each culture. No difference in the distribution of EPDS scores in each culture was found. Social support and life events were found to predict postnatal depression in both cultures. Additionally, in Greece, emotional well-being in pregnancy made a separate contribution to prediction. The major difference between the two cultures was in the relationship between mothers and their partners. Greek fathers were more emotionally and physically distanced from their partners during pregnancy, birth and early parenthood and perceived their partners as being more changed by the transition to parenthood. These differences were not reflected in differences in emotional well-being possibly because they accord with social expectation in each culture.