The One and The Many : In the works of Heraclitus, Parmenides and Lao Zi

This paper concentrates on Heraclitus, Parmenides and Lao Zi. The focus is on their ideas on change and whether the world is essentially One or if it is composed of many entities. In the first chapter I go over some general tendences in Greek and Chinese philosophy. The differences in the cultural background have an influence in the ways philosophy is made, but the paper aims to show that two questions can be brought up when comparing the philosophies of Heraclitus, Parmenides and Lao Zi. The questions are; is the world essentially One or Many? Is change real and if it is, what is the nature of it and how does it take place? For Heraclitus change is real, and as will be shown later in the chapter, quite essential for the sustainability of the world-order (kosmos). The key-concept in the case of Heraclitus is Logos. Heraclitus uses Logos in several senses, most well known relating to his element-theory. But another important feature of the Logos, the content of real wisdom, is to be able to regard everything as one. This does not mean that world is essentially one for Heraclitus in the ontological sense, but that we should see the underlying unity of multiple phenomena. Heraclitus regards this as hen panta: All from One, One from All. I characterize Heraclitus as epistemic monist and an ontological pluralist. It is plausible that the views of Heraclitus on change were the focus of Parmenides’ severe criticism. Parmenides held the view that the world is essentially one and that to see it as consisting of many entities was the error of mortals, i.e. the common man and his philosophical predecessors. For Parmenides what-is, can be approached by two routes; The Way of Truth (Aletheia) and The Way of Seeming (Doxa). Aletheia essentially sees the world as one, where even time is an illusion. In Doxa Parmenides is giving an explanation of the world seen as consisting of many entities and this is his contribution to the line of thought of his predecessors. It should be noted that a strong emphasis is given to the Aletheia, whereas the world-view given is in Doxa is only probable. I go on to describe Parmenides as ontological monist, who gives some plausibility to pluralistic views. In the work of Lao Zi world can be seen as One or as consisting of Many entities. In my interpretation, Lao Zi uses Dao in two different senses; Dao is the totality of things or the order in change. The wu-aspect (seeing-without-form) attends the world as one, whereas the you-aspect attends the world of many entities. In wu-aspect, Dao refers to the totality of things, when in you-aspect Dao is the order or law in change. There are two insights in Lao Zi regarding the relationship between wu- and- you-apects; in ch.1 it is stated that they are two separate aspects in seeing the world, the other chapters regarding that you comes from wu. This naturally brings in the question whether the One is the peak of seeing the world as many. In other words, is there a way from pluralism to monism. All these considerations make it probable that the work attributed to Lao Zi has been added new material or is a compilation of oral sayings. In the end of the paper I will go on to give some insights on how Logos and Dao can be compared in a relevant manner. I also compare Parmenides holistic monism to Lao Zi’s Dao as nameless totality (i.e. in its wu-aspect). I briefly touch the issues of Heidegger and the future of comparative philosophy.

Työn tarkoituksena on vertailla Herakleitoksen, Parmenideen ja Lao Ziin filosofisia käsityksiä. Tutkimuksen keskiössä ovat erityisesti näiden ajattelijoiden vastaukset kysymyksiin: Onko maailma perustavanlaatuisesti yksi kokonaisuus vai pitääkö maailma ymmärtää yksityisolioiden kautta? Onko muutos todellista? Mikä on muutoksen luonne ja miten se tapahtuu? Työn alussa käsittelen kahden muinaisen kulttuurin, Kreikan ja Kiinan, eroja filosofian harjoittamisessa. Yleiset kulttuurierot luovat erilaisia tapoja tuottaa ja käsitellä filosofiaa, mutta nähtävissä on myös yhteneväisiä kysymyksenasetteluita joista olen erottanut yllämainitut kolme kysymystä. Herakleitokselle muutos on todellista ja siinä on nähtävissä järjestys; tulesta vedeksi, vedestä maaksi ja jälleen maasta vedeksi, vedestä tuleksi. Tämä elementtiteoria on Herakleitoksen vastine Joonialaiselle filosofialle joka oli esittänyt eri tulkintoja maailmaa hallitsevasta periaatteesta tai elementistä (arkhe). Herakleitoksen keskeinen käsite oli logos. Tätä käsitettä on hankala kääntää yksiselitteisesti ja tuon sen sisällön selventäminen on Herakleitoksen keskeinen tehtävä. Logos viittaa Herakleitoksen elementtiteoriaan, mutta sen mahdollisesti ylevämpi sisältö tiivistyy toteamukseen hen panta, kaikki on yhtä. Tämä ykseyden näkeminen moneudessa on Herakleitoksen työn ydin. Luonnehdin työssäni Herakleitosta episteemiseksi monistiksi ja ontologiseksi pluralistiksi. Parmenides eli Herakleitoksen jälkeen ja vaikka Herakleitosta ei nimeltä mainitakaan, on selvää että myös hänen muutosta käsittelevä filosofiansa oli Parmenideen arvostelun kohteena. Parmenides itse kirjoitti teoksen runomitassa ja teosta voidaan pitää allegorisena kuvauksena todellisen tiedon saavuttamisesta. Parmenideelle Olevaa voidaan lähestyä kahdesta eri aspektista. Totuuden tie (aletheia) saavuttaa maailman joka on ontologisesti yksi, tämä tulkinta painottaa Parmenidesta ontologisena monistina. Parmenideen toinen aspekti olevaan oli Luulon tie (doxa). Tällä tiellä Parmenides antaa mielestään parhaan mahdollisen kuvauksen tavasta jolla voidaan kuvata muuttuvaa moneuden maailmaa. Vaikka Parmenides oli sitä mieltä että Olevaa ei voi jakaa, hän antaa tämän esityksen vastineena Joonialaiselle filosofialle jolle muutos oli ollut mielenkiinnon keskiössä. Luulon tiellä (doxa), jossa oleva koostuu yksityisolioista, on tarpeellista käyttää kahta vastakkaista elementtiä; yötä ja päivää tai pimeyttä ja valoa. Kaikki näennäinen muutos johtuu näiden kahden vastakkaisen elementin vaihtelusta. Luonnehdin työssäni Parmenidesta ontologiseksi monistiksi, jolle pluralismi edustaa vajavaista käsitystä Olevasta. Lao Zi oli kiinalainen filosofi jonka elinaikaa on mahdotonta ajoittaa tarkasti, tarkimmat arvaukset vaihtelevat 500-400 ekr, Lao Zin olemassaolosta ei tosin ole pitäviä historiallisia todisteita. On todennäköistä että hänen nimiinsä laitettua teosta (Dao De Jing) on täydennetty hänen jälkeensä. Lao Zin keskeinen käsite on Dao. Lao Zi katsoo että maailmaa voidaan katsoa kahdesta eri aspektista, joko jakamattomana ykseytenä (wu-aspekti) tai yksityisolennoista koostuvana moneutena (you-aspekti). Tämä jako ei ole kirjassa yksiselitteinen, vaan myöhemmin esiintyy käsitys että moneudesta on mahdollista päästä ykseyteen. Dao viittaa sekä tähän ykseyteen (wu-aspektissaan), että lakiin joka toteutuu moninaisten olentojen maailmassa (you-aspektissaan). Vertailen työssäni Herakleitoksen Logosta ja Lao Ziin Daoa (lakina muuttuvassa maailmassa). Lisäksi vertailen Parmenideen kuvauksia holistisesta monismista ja Lao Zin kuvauksia Daosta nimettömänä ykseytenä. Vertailen myös minkälaista ykseyttä nämä filosofit tavoittelivat näyttäytyvässä moneuden maailmassa. Lopussa käsittelen vielä yleisempiä kysymyksiä näiden eri kulttuuripiirien filosofien vertailemisesta ja lyhyesti mitä hyötyä esisokraatikoiden ja taolaisen filosofian tutkimisesta voisi olla.