Recipient v russkom razgovore : o raspredelenii funkcij mezhdu otvetami da, nu i tak

The study investigates actions by recipients in spontaneous Russian conversations by focusing on DA, NU and TAK, when they are used as responses to the main speaker's larger on-going turn. The database for the study consists of some 7 hours of spontaneous conversations. The participants of the conversations come from different parts of Russia. The use of DA, NU and TAK was analyzed by applying the method of ethnomethodological conversation analysis from the point of view of the type of the context, the sequential placement of the response and its manner of production. The particles were analyzed both in contexts in which they responded to an informing and in affective contexts. The particles NU and TAK were used by the speakers almost exclusively in informing contexts, whereas DA was the central response type in affective contexts. DA was also the most common response to information with affective implications. The information, to which the particle NU provided as response, was often unspesific and projected a spesification or explanation by its speaker as the next action. DA and TAK, by contrast, treated the information as one that could be followed and was sufficient in its local context. As a response to parenthetical information NU responded to information that was only loosely connected with the mainline of talk. The particle DA, by contrast, was used as a response to such parenthetical information, which was more crucial for the larger on-going activity. Only NU was used as a response that invited the main speaker to continue a turn that she or he had offered as possibly complete. NU was also used by the recipient after her or his own contribution as a continuer. In affective contexts, DA expressed, depending on its more spesific context, not only agreement but also other functions, such as giving up arguing or prior knowledge on the topic being discussed. In addition DA responses were used to display empathy and identification with the state of affairs expressed by the co-participant. NU, by contrast, was seldom used as a response to a turn that expressed affect. When it was used in affective contexts, it displayed agreement with the co-participant or just registered an assessment by her or him.

Ivanov-mistik : Okkul'tnye motivy v poèzii i proze Vjačeslava Ivanova (1907-1919)

The subject of this work is the mysticism of Russian poet, critic and philosopher Vjacheslav Ivanov (1866-1949). The approach adopted involves the textual and discourse analysis and findings of the history of ideas. The subject has been considered important because of Ivanov's visions of his dead wife, writer Lydia Zinovieva-Annibal, which were combined with audible messages ("automatic writings"). Several automatic writings and descriptions of the visions from Ivanov's archive collections in St.Petersburg and Moscow are presented in this work. Right after the beginning of his hallucinations in the autumn of 1907, Ivanov was totally captivated by the theosophical ideas of Anna Mintslova, the background figure for this work. Anna Mintslova, a disciple of Rudolf Steiner's Esoteric School, offered Ivanov the theosophical concept of initiation to interpret paranormal phenomena in his intimate life. The work is divided into three main chapters, an introduction and aconclusion. The first chapter is called The Mystical Person: Anthropology of Ivanov and describes the role of the inner "Higher Self" in Ivanov's views on the nature of human consciousness. The political implications of the concepts, "mystical anarchism" and "sobornost" (religious unity) are also examined. The acquaintance and contacts with Anna Mintslova during 1906-1907 gave a framework to Ivanov's search for an organic society and personal religious experience. The second part, Mystics of Initiation and Visionary Aesthetics describes the influence of the initiation concept on Ivanov's aesthetic views (mainly "realistic symbolism"). On the other hand, some connections between the imagery of his visions and symbols in his verses of that period are established. Since Mintslova represented the ideas of Rudolf Steiner in Russia, several symbols shared by Steiner and Ivanov ("rose", "rose and cross") have been another subject of investigation. The preference for strict verse form in the lyrics of Ivanov's visionary period is interpreted as an attempt to place his own poetic creation within two traditions, a mystical and literary one. The third part of this work, Mystics of Hope and Terror, examines Ivanov's conception of Russia in connection with Mintslova's ideas of occult danger from the East. Ivanov's view of the "Russian idea" and his nationalistic idea during World War I are considered as a representation of the fear of the danger. Ivanov's interpretation of the October revolution is influenced by the theosophical concept of the "keeper of the threshold" which occurs in the context of the discourse of occult danger.

Photoelastic parametric studies of mode I stress intensity factors

Results of photoelastic investigations on single edge-notch tension specimens of varying notch angle and crack length are reported. The experimental results of Mode I stress intensity factors are compared with analytical results.

Isotonic designs for phase I trials

The purpose of a phase I trial in cancer is to determine the level (dose) of the treatment under study that has an acceptable level of adverse effects. Although substantial progress has recently been made in this area using parametric approaches, the method that is widely used is based on treating small cohorts of patients at escalating doses until the frequency of toxicities seen at a dose exceeds a predefined tolerable toxicity rate. This method is popular because of its simplicity and freedom from parametric assumptions. In this payer, we consider cases in which it is undesirable to assume a parametric dose-toxicity relationship. We propose a simple model-free approach by modifying the method that is in common use. The approach assumes toxicity is nondecreasing with dose and fits an isotonic regression to accumulated data. At any point in a trial, the dose given is that with estimated toxicity deemed closest to the maximum tolerable toxicity. Simulations indicate that this approach performs substantially better than the commonly used method and it compares favorably with other phase I designs.

Push-pull ethylenes: the structures of 3-(2-imidazolidinylidene)-2,4-pentanedione (I), C8H12N2O2, and 3-(1,3-dimethyl-2-imidazolidinylidene)-2,4-pentanedione trihydrate (II), C10H16N2O2.3H2O

(I): Mr= 168, triclinic, P1, Z=2, a= 5.596 (2), b = 6.938 (3), c = 10.852 (4) A, ~t= 75.64 (3), fl= 93.44 (3), ),= 95.47 (3) °, V= 406.0A 3, Din= 1.35 (by flotation using carbon tetrachloride and n-hexane), D x= 1.374 Mg m -3, g(Mo Kct, 2 = 0.7107 A) = 1.08 cm -l, _F(000) = 180, T= 293 K. (II): Mr= 250, triclinic, P1, Z= 2, a = 7.731(2), b=8.580(2), c=11.033(3)A, a= 97-66 (2), fl= 98.86 (2), y= 101.78 (2) °, V= 697.5 A 3, D m = 1.18 (by flotation using KI solution), Dx= 1.190Mgm -3, g(MoKa, 2=0.7107A)= 1.02 cm -1, F(000) = 272, T= 293 K. Both structures were solved by direct methods and refined to R = 4.4% for 901 reflexions for (I) and 5.7% for 2001 reflexions for (II). The C=C bond distances are 1.451 (3) A in (I) and 1.468 (3)A in (II), quite significantly longer than the C=C bond in ethylene [1.336 (2).~; Bartell, Roth, Hollowell, Kuchitsu & Young (1965). J. Chem. Phys. 42, 2683-2686]. The twist angle about the C=C bond in (II) is 72.9 (5) ° but molecule (I) is essentially planar, the twist angle being only 4.9 (5) ° .

Synthesis and Reactions of Binuclear Diolefin Rhodium(I) Compounds bridged by Nitrogen Heterocycles, Crystal Structure of Dichloro-Di-1,5-Cyclooctadiene(Mu-Pyrazine)-Dirhodium(I) [[Rh(1,5-C8h12)Cl]2(Mu-C4h4n2)]

Binuclear complexes of rhodium(I) of the type [(dien)(X)Rh(μ-N-N)Rh(X)(dien)] (dien = 1,5-cyclooctadiene or norbornadiene; N-N = pyrazine, 4,4′-bipyridine or Phenazine and X = Cl or Br) with bridging heterocycles have been isolated and their reactions with carbon monoxide, 2,2′-bipyridine and 1,10-phenanthroline investigated. The crystal structure of [(COD)(Cl)Rh(μ-pyrazine)Rh(Cl)(COD)] has been determined.

Analiz obraza ženščiny na osnove jazykovogo materiala ”Krest’janka” 1985, 1995 i 2005 gg.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia Venäjällä ilmestyvän ”Krest’janka”-lehden välittämää naiskuvaa. Tutkimukseen on valittu lehden vuosikerrat 1985, 1995 ja 2005, koska suuret muutokset Venäjällä ajoittuvat tälle aikavälille. Haluamme selvittää, miten naiskuva on muuttunut tänä aikana ja miten se välittyy lehden sivuilta. Tutkimukseemme olemme käyttäneet A.V. Kirilinan työssään käyttämiä metodeja. Keräsimme lehdistä kaikki verbilausekkeet, joiden subjektina on naista tarkoittava sana ja jaoimme ne luokkiin merkityksen mukaan. Jaottelun jälkeen analysoimme kerättyä aineistoa ja pyrimme löytämään kullekin vuosikerralle tyypillisiä verbilausekkeita. Tämän lisäksi keräsimme lehdistä kaikki naista kuvaavat adjektiivit ja vertailimme niiden käyttöä eri vuosina. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että vuoden 1985 lehdissä vaikuttaa vielä voimakkaasti sosialismin ihanteet. Nainen kuvataan työnsä kautta aktiivisena ja tavoitteensa ylittävänä kansalaisena. Yksityiselämään ei juuri kiinnitetä huomiota. Vuoden 1995 ja 2005 lehtien naiset ovat keskenään hyvinkin samanlaisia. Naisen elämästä puhutaan nyt jo laajemmin. Työn lisäksi yksityiselämä ja tunteet ovat keskeisiä aiheita. Kun 1985 lehdissä ei puhuttu naisesta negatiiviseen sävyyn, niin 1995 ja 2005 vuosien lehdissä naista kuvataan myös negatiivisessa valossa. Myös yhteiskunnan epäkohtiin kiinnitetään huomiota naisen näkökulmasta.

CLXXX. Vegetable Proteins. I. The Proteins of Dolichos Lab Lab

The field bean (Dolichos lab lab ; Tamil name, Mochai ; Kanarese, Avarai) is a legume which is widely cultivated in South India often as a mixed crop with cereals. The kernel of the seed enters into the diet of may South Indian households, and in the Mysore State the seed are used as a delicacy when they are green for over four months in the year. The haulm, husk and pods are commonly used a fodder. As the kernel which is widely used as an article of food and considered to be very nutritious, contains about 24% of protein hitherto uninvestigated and as the quality of protein plays an important role in nutrition, the present work was undertaken.

Slovo lider i ego upotreblenie v sovremennoj rossijskoj presse

Venäjän kieleen on kautta historian lainautunut sanoja muista kielistä. Historian tapahtumat ovat vaikuttaneet siihen, mistä kielistä sanoja on lainautunut eri aikakausina. Viime vuosikymmeninä venäjän kieleen on tulvinut lainasanoja englannin kielestä yhteiskunnan eri alueille. Tiiviit poliittiset, taloudelliset ja kulttuurisuhteet maiden ja kansojen välillä ovat ulkoisia, ei-kielellisiä syitä sanojen lainaamiseen. Kielen osa-alueista sanasto on kaikista avoimin ulkoisille vaikutteille ja samalla se on alue, johon heijastuvat yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset. Lainasanojen ilmaantumiselle kieleen on myös sisäisiä, kielellisiä syitä. Lainasanojen ilmaantumisessa kirjallisessa muodossa venäjän kieleen voidaan erottaa kolme tapaa: transplantaatio eli sitaattilaina, translitteraatio sekä käytännöllinen transkriptio, jossa jokainen vieraskielinen foneemi pyritään esittämään vastaavalla venäjän foneemilla, jolloin vieraskielisen sanan ääntämys säilyy mahdollisimman alkuperäisenä. Lider-sana on esimerkki käytännöllisestä transkriptiosta, jossa venäläinen kirjoitusasu vastaa englannin kielen ääntämystä. Tutkimuksen kohteena on englanninkielinen lainasana lider, joka on ilmaantunut venäjän kieleen jo 1800-luvun puolivälissä. Sana on johdettu verbistä lead, merkityksessä ’johtaa, olla johdossa’, ja siinä on muodostunut substantiivi leader, ’johtaja’. Tutkimusaineistoa varten on poimittu 100 poliittiseen kielenkäyttöön liittyvää lider-sanaa sähköisessä tietokannassa Integrumissa olevassa Izvestija-lehdestä kahtena eri ajanjaksona, vuoden 1994 alusta alkaen sekä vuoden 2004 alusta alkaen. Tutkimuksessa keskityttiin lider-sanan käyttöön poliittisessa kielenkäytössä, mutta tutkimusaineiston keräysvaiheessa kirjattiin ylös myös muilla aihealueilla esiintyneet lider-sanat niidenkin käytön tarkastelua varten. Tutkimusta varten tarkasteltiin, millaisia määrityksiä lider-sanalle löytyy erilaisista nykykielen sanakirjoista eri vuosikymmeniltä. Vanhin mukana oleva sanakirja on venäläis-suomalainen sanakirja vuodelta 1912, jossa lider-sana määritellään yhdellä sanalla, ’puolueenjohtaja’. Aineisto jaettiin myös kolmeen ryhmään maantieteellisen sijainnin mukaan: Venäjä, entiset neuvostotasavallat ja ulkomaat. Tällä haluttiin selvittää, käytetäänkö lider-sanaa enemmän ulkomaisten vai venäläisten tapahtumin yhteydessä. Tutkimuksessa ilmeni, että suurin osa lider-sanoista liittyi Venäjän tapahtumiin molempina tarkasteluajanjaksoina – v. 1994 osuus oli 54 % ja v. 2004 50 %. Tähän tulokseen vaikuttavat varmaankin v. 1993 joulukuussa pidetyt ensimmäiset parlamenttivaalit sekä vuoden 2003 joulukuussa pidetyt duuman vaalit. Tutkimuksessa lider-sana jaettiin seitsemään eri kategoriaan käyttöyhteytensä mukaan ja saatujen tulosten perusteella suuri9n osa sanoista kuului kategoriaan ”puolueen johtaja”, v. 1994 osuus oli 47 % ja v. 2004 oli 40 %. Lider-sanan käyttö on levinnyt myös monelle muulle alueelle: urheilu, liike-elämä, kulttuuri, taide, tiede ja tekniikka. Venäjän kieleen ilmaantuu koko ajan vieraskielisiä sanoja, mutta kaikki niistä eivät sopeudu eivätkä juurru kieleen. Lainasanan on täytettävä tiettyjä edellytyksiä, jotta sitä voitaisiin pitää kieleen sopeutuneena: mukautumien kielen foneettiseen järjestelmään, sopeutuminen kielen graafiseen järjestelmään, sopeutuminen kieliopilliseen ympäristöön, semanttinen vakiintuminen sekä vakiintuminen vähintään kahdelle temaattiselle alueelle. Lainasanan juurtumisesta ja sopeutumisesta ovat todisteena myös siitä johdetut sanat. Lider-sana täyttää kaikki em. ehdot, joten sitä voidaan pitää venäjän kieleen sopeutuneena ja juurtuneena.

Utelämning i AV-översättning : En studie av textning i tre olika genrer

Tutkielman tavoitteena on kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen analyysin avulla selvittää, millaisia poisjättöjä erityyppiset ohjelmat sisältävät. Tutkimusmateriaalina on lastenohjelma (Sune och hans värld), dokumentti (Yrke: kung) ja keskusteluohjelma (Bettina S) sekä niiden suomenkieliset tekstitykset. Jokaisesta ohjelmasta on analysoitu 15 minuuttia. Poisjättöjen luokittelussa pohjana on Koljosen (1995, 1997 ja 1998) luokittelu, joka koostuu kolmesta pääluokasta ja useasta alaluokasta. Kolme pääluokkaa ovat fakultatiiviset lauseenjäsenet (fakultativa satsdelar), puhekieliset piirteet (talspråkliga drag) ja informatiiviset osaset (informativa fragment). Hypoteeseja tutkielmassa on kaksi: suurin osa poisjätöistä on puhekielisyyksiä, mikä johtuu median vaihtumisesta puhutusta kirjoitettuun, ja informaatiota ei häviä, vaikka paljon on jätettävä pois aika- ja tilarajoitusten takia. Teoriaosassa käsitellään katsojan (tekstityksen vastaanottajan) tärkeää asemaa, poisjättöjen syitä ja poisjättöjä Koljosen luokittelun mukaisesti. Lisäksi teoriaosassa esitellään materiaalina olevat ohjelmatyypit, eli lastenohjelma, dokumentti ja puheohjelma. Analyysiosasta käy ilmi, että ohjelmat sisältävät melko erilaisia poisjättöjä. Tämä johtuu siitä, että lastenohjelmassa dialogi perustuu käsikirjoitukseen, kun taas dokumentissa ja keskusteluohjelmassa puhe on vapaata. Dokumentti on tyypillinen esimerkki monologista, eikä sisällä dialogille tyypillisiä piirteitä, kuten dialogipartikkeleita tai tervehdyksiä. Analyysistä käy myös ilmi, että valinnaisia lauseenjäseniä on jätetty eniten pois. Tämä johtuu ainoastaan siitä, että poisjätettyjen konjunktioiden määrä on suuri. Koljonen ei ole luokitellut konjunktioita tutkimuksissaan. Konjunktiot voitaisiin laskea myös diskurssipartikkeleihin (puhekielisiin piirteisiin), koska niillä on selvästi puhetta ohjaileva funktio, jolloin ensimmäinen hypoteeseista osoittautuisi todeksi. Puhekielisten piirteiden määrä vaihtelee ohjelmatyypistä riippuen. Dokumentti sisältää paljon toistoa, joka voidaan jättää pois. Keskusteluohjelmassa on puolestaan paljon poisjätettyjä dialogipartikkeleita, jotka toimivat vastauksena kysymykseen tai lyhyinä kommentteina. Lastenohjelmassa poisjättöjen jakauma on tasaisin: mikään ryhmä ei prosentuaalisesti erotu joukosta. Poisjätettyjen informaatiota sisältävien osasten määrä ei myöskään ole merkittävä. Analyysin perusteella voidaankin sanoa, että kummatkin hypoteesit osoittautuivat todeksi.

Modernismens förespråkare : Gösta Stenman och hans konstsalong

This dissertation, based on material from Stenman s vast private archive, examines the role played by Swedish-speaking Finnish art dealer Gösta Stenman (1888-1947) and his art gallery, Stenmans Konstsalong, in the Finnish and Swedish art worlds from 1911 to 1947. This archive is examined here for the first time. The analytical framework used for this empirical study derives from Pierre Bourdieu s sociological theories. An art-sociological approach allows for the inclusion of more mechanisms at work in the art world than are typically embraced in such inquiries. This approach provides a fuller understanding of how Stenman attained his standing and central role in the art world in Finland as well as Sweden; enabling us to appreciate how he came to occupy such a prominent position in current art historical writing. All of these issues constitute new areas of research. Taking his cues from the contemporary art world of Paris, Stenman became the year 1914 a modern art dealer like no other in the Nordic countries. This dissertation represents the first academic investigation into his operations, strategies, and objectives, offering insight into not only the art dealer himself but also the functioning of the art market one of the most vital aspects of the art world. A by-product of this work, is that the modern art market in Finland is portrayed, including essential issues related to its growth and development as well as how it altered the conditions under which art could be produced, exhibited and promoted and what this entailed for the art world at large, artists and patrons alike. This first systematic analysis of the operations of Stenman s Konstsalong offers greater understanding of the art worlds of Sweden and Finland in the early twentieth century. The work also looks at how an agent of the art market could move between the fields of art in Sweden and Finland. The manner in which Stenman promoted individual artists, including his relationships with Tyko Sallinen, Helene Schjerfbeck, Juho Mäkelä, Jalmari Ruokokoski, Siri Derkert, Esther Kjerner, Eva Bagge, and many others, also falls within this purview. Stenman s contract with Sallinen from 1913 stands out as a new phenomenon in Finnish art promotion, whereby an artistic career became established via a far-sighted, strategic promotional program. The case study of Stenman s promotion of Schjerfbeck in Sweden provides evidence of the increasingly advanced nature of Stenman s strategies. The title of the dissertation, The Promoter of Modernism, attempts to convey that Stenman was the consummate modernist, modern in his thoughts, his actions, and his approach to art. Keywords: Gösta Stenman, Stenmans konstsalong, Stenmans dotter, art market, modernism, collecting, Novembergruppen, Helene Schjerfbeck, Tyko Sallinen, Juho Mäkelä, Jalmari Ruokokoski, Wäinö Aaltonen, Siri Derkert, Åke Göransson, Esther Kjerner, Eva Bagge.

Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumiin : Fredrik Cygnaeus, Carl Gustaf Estlander ja taidekokoelman roolit

From the Finnish Art Society to the Ateneum: Fredrik Cygnaeus, Carl Gustaf Estlander and the Roles of the Art Collection My dissertation deals with the Finnish Art Society and the development of its collection in the evolving field of the visual arts from the foundation of the society in 1846 to its exhibition in the Ateneum, a palace of art that was opened to the public in Helsinki in 1888. The main questions that it addresses are why and how the collection came into being, what its purpose was and what kind of future prospects were projected for it in the rapidly evolving field of the visual arts. I have examined the subject of my study from the perspectives of institutional history, the organisation of the field of art and the history of art collections. The prisms through which I have viewed the subject are the history of museums in Europe, the written history of art, the art association movement and the organisation of art education in relation to an ideology of enlightenment. Thus the activities of the Finnish Art Society are here mirrored for the first time in a wider context and the history of its collection located on the map of European collections. My research shows that the history of the collection of the Finnish Art Society initially depended on certain players in the visual arts and their particular leanings. The most important of these custodians were two long-serving chairmen of the society, Fredrik Cygnaeus (1807 1881) and Carl Gustaf Estlander (1834 1910). When the foundations for art activities had been laid through the establishment of the society, Cygnaeus and Estlander began to plan how the field of art might be moulded so as to improve the level of training for artists and to improve the quality of the collections and the opportunities for their display. Cygnaeus campaigned for the establishment of the Finnish Fine Arts Academy, while Estlander saw opportunities to combine the visual and applied arts. The findings of my research bring new information about the history of the collection of the Finnish Art Society, its profile, the professional abilities of those who were mainly responsible for developing it and the relationship between it and plans for reforming art education. The major findings are connected with the position of the collection in the field of art at different stages of its development. Despite the central monopoly of the Finnish Art Society in the field of art, the position of the collection was closely bound up with leading players in the field of art and their personal interests. This subservience also created an impediment to its full-blown enhancement and purposeful profiling, and it remained evident for a long time when the collection was seeking its own place in the Finnish art world.