Short-term follow-up of exercise training program and beta-blocker treatment on quality of life in dogs with naturally acquired chronic mitral valve disease

This study aimed to evaluate the effects of carvedilol treatment and a regimen of supervised aerobic exercise training on quality of life and other clinical, echocardiographic, and biochemical variables in a group of client-owned dogs with chronic mitral valve disease (CMVD). Ten healthy dogs (control) and 36 CMVD dogs were studied, with the latter group divided into 3 subgroups. In addition to conventional treatment (benazepril, 0.3-0.5 mg/kg once a day, and digoxin, 0.0055 mg/kg twice daily), 13 dogs received exercise training (subgroup I; 10.3±2.1 years), 10 dogs received carvedilol (0.3 mg/kg twice daily) and exercise training (subgroup II; 10.8±1.7 years), and 13 dogs received only carvedilol (subgroup III; 10.9±2.1 years). All drugs were administered orally. Clinical, laboratory, and Doppler echocardiographic variables were evaluated at baseline and after 3 and 6 months. Exercise training was conducted from months 3-6. The mean speed rate during training increased for both subgroups I and II (ANOVA, P>0.001), indicating improvement in physical conditioning at the end of the exercise period. Quality of life and functional class was improved for all subgroups at the end of the study. The N-terminal pro-brain natriuretic peptide (NT-proBNP) level increased in subgroup I from baseline to 3 months, but remained stable after training introduction (from 3 to 6 months). For subgroups II and III, NT-proBNP levels remained stable during the entire study. No difference was observed for the other variables between the three evaluation periods. The combination of carvedilol or exercise training with conventional treatment in CMVD dogs led to improvements in quality of life and functional class. Therefore, light walking in CMVD dogs must be encouraged.

Time-course effects of aerobic exercise training on cardiovascular and renal parameters in 2K1C renovascular hypertensive rats

Exercise training (Ex) has been recommended for its beneficial effects in hypertensive states. The present study evaluated the time-course effects of Ex without workload on mean arterial pressure (MAP), reflex bradycardia, cardiac and renal histology, and oxidative stress in two-kidney, one-clip (2K1C) hypertensive rats. Male Fischer rats (10 weeks old; 150–180 g) underwent surgery (2K1C or SHAM) and were subsequently divided into a sedentary (SED) group and Ex group (swimming 1 h/day, 5 days/week for 2, 4, 6, 8, or 10 weeks). Until week 4, Ex decreased MAP, increased reflex bradycardia, prevented concentric hypertrophy, reduced collagen deposition in the myocardium and kidneys, decreased the level of thiobarbituric acid-reactive substances (TBARS) in the left ventricle, and increased the catalase (CAT) activity in the left ventricle and both kidneys. From week 6 to week 10, however, MAP and reflex bradycardia in 2K1C Ex rats became similar to those in 2K1C SED rats. Ex effectively reduced heart rate and prevented collagen deposition in the heart and both kidneys up to week 10, and restored the level of TBARS in the left ventricle and clipped kidney and the CAT activity in both kidneys until week 8. Ex without workload for 10 weeks in 2K1C rats provided distinct beneficial effects. The early effects of Ex on cardiovascular function included reversing MAP and reflex bradycardia. The later effects of Ex included preventing structural alterations in the heart and kidney by decreasing oxidative stress and reducing injuries in these organs during hypertension.

Effects of continuous vs interval exercise training on oxygen uptake efficiency slope in patients with coronary artery disease

The oxygen uptake efficiency slope (OUES) is a submaximal index incorporating cardiovascular, peripheral, and pulmonary factors that determine the ventilatory response to exercise. The purpose of this study was to evaluate the effects of continuous exercise training and interval exercise training on the OUES in patients with coronary artery disease. Thirty-five patients (59.3±1.8 years old; 28 men, 7 women) with coronary artery disease were randomly divided into two groups: continuous exercise training (n=18) and interval exercise training (n=17). All patients performed graded exercise tests with respiratory gas analysis before and 3 months after the exercise-training program to determine ventilatory anaerobic threshold (VAT), respiratory compensation point, and peak oxygen consumption (peak VO2). The OUES was assessed based on data from the second minute of exercise until exhaustion by calculating the slope of the linear relation between oxygen uptake and the logarithm of total ventilation. After the interventions, both groups showed increased aerobic fitness (P<0.05). In addition, both the continuous exercise and interval exercise training groups demonstrated an increase in OUES (P<0.05). Significant associations were observed in both groups: 1) continuous exercise training (OUES and peak VO2 r=0.57; OUES and VO2 VAT r=0.57); 2) interval exercise training (OUES and peak VO2 r=0.80; OUES and VO2 VAT r=0.67). Continuous and interval exercise training resulted in a similar increase in OUES among patients with coronary artery disease. These findings suggest that improvements in OUES among CAD patients after aerobic exercise training may be dependent on peripheral and central mechanisms.

Maanpuolustustahto asevelvollisen koulutuksen ja palveluksen onnistumista selittävänä tekijänä

Lähtökohta tälle tutkimukselle oli havainto siitä, että varusmiehillä maanpuolustustahto ja taisteluluottamus korreloivat. Tämä huomio oli mahdollista tehdä aikaisemmissa varusmiesaineistoilla tehdyissä tutkimuksissa, joissa olin ollut mukana. Tutkimuksen aineistoina olivat useat puolustusvoimissa kerätyt varusmiesten kyselytutkimusaineistot. Vertailuaineistoina käytin reserviläisille kertausharjoituksissa tehtyjen kyselyiden aineistoja. Olennaista oli selvittää, säilyikö havaittu riippuvuus kun muita mahdollisia tekijöitä otettiin huomioon. Tutkimus oli aikaisemmin kerättyjen aineistojen sekundaarianalyysi ja tutkijana en ollut voinut vaikuttaa kyselyjen sisältöön tai käytettyjen muuttujien ja mittareiden valintaan. Aineistot on kerätty kuvaileviin tarkoituksiin ja tästä syystä tämä tutkimus oli tilastollisesti kuvaileva. Keskeiset käytetyt aineistot olivat varusmiesten kotiuttamiskyselyiden eli loppukyselyiden aineistot kaikista varuskunnista vuosilta 2000 – 2008 sekä vuonna 2010 Siilasmaan työryhmää varten kerätty aineisto kolmesta varuskunnasta. Vuoden 2010 varusmiestutkimus oli toteutettu siten, että kysely tehtiin sekä palveluksen alussa että lopussa. Tässä aineistossa käytettiin monipuolisesti varusmiesten psykososiaalisen toimintakyvyn erilaisia mittareita. Maanpuolustustahto on käsitteellisesti laaja kokonaisuus, kuitenkin tässä tutkimuksessa se oli operationalisoitava käytettävissä olleiden osioiden avulla. Maanpuolustustahtoa tarkasteltiin sekä henkilökohtaisena että yleisenä maanpuolustustahtona sekä niiden yhdistelmänä, josta käytettiin myös nimitystä maanpuolustusajattelu. Käsitteellisesti suppeampi taisteluluottamus operationalisoitiin siten, että muuttujana se kuvasi varusmiehen luottamusta aseisiinsa, saamaansa koulutukseen sekä lähiryhmäänsä. Taisteluluottamuksen mittaamisen taustalla oli ajatus siitä, että tämän yksilökohtaisen mittarin keskiarvo on joukon koulutuksen onnistuneisuuden estimaatti. Taisteluluottamus oli tutkimuksessa varsinainen tulosmuuttuja. Tulosten perusteella yksittäisten varusmiesten psykososiaalisessa toimintakyvyssä on eroja. Erityisesti erottui yksittäisenä tekijänä sosiaalisuus, joka summamuuttujana oli muodostettu varusmiestutkimus 2010:n aineistossa Maanpuolustuskorkeakoulun Käyttäytymistieteen laitoksen laatimista osioista. Sosiaalisuus ennusti voimakkaasti varusmiehen etenemistä koulutuksessa aina johtajakoulutukseen saakka. Sosiaalisuuden kontrollointi tilastollisesti ei poistanut maanpuolustusajattelun ja taisteluluottamuksen välistä riippuvuutta. Varusmiestutkimus 2010 aineistossa oli mahdollista tarkastella maanpuolustusajattelun muutosta palvelusaikana ja muutoksen yhteyttä psykososiaalisen toimintakyvyn kuvaajiin. Stressaantumistaipumus ja neuroottisuus olivat yhteydessä maanpuolustustahdon laskuun. Tunteiden hallinnan kyky tuki varusmiehen maanpuolustustahdon ja taisteluluottamuksen kehittymistä. Tilastollinen kuvaus toteutettiin Mplus-ohjelmistolla lasketulla rakenneyhtälömallilla. Aineistoon sopiva malli oli mahdollista löytää. Mallin mukaan sosiaalinen pääoman yksilökohtaisena resurssina antaa mahdollisuuden kehittää ja säilyttää maanpuolustusajattelua, joka on yhteydessä itseluottamuksen luontoiseen taisteluluottamukseen varusmieskoulutuksen päättyessä. Koulutuksen aikana joukkoon kehittynyt kiinteys ja luottamus tukevat tätä kehitystä. Joukkotuotantomallilla saadaan aikaan joukkoja, joissa taisteluluottamus on yleensä tarvittavalla tasolla ja niitä voidaan käyttää osoitettuihin tehtäviin. Kertausharjoitukset ylläpitävät kiinteyttä, taisteluluottamusta ja sitä kautta joukon suorituskykyä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että pysyvissä miehistön ryhmissä, joissa ryhmänjohtaja ja/tai jäseniä ei vaihtunut, koulutuksen tulokset olivat parempia kuin muuttuneissa ryhmissä. Edelleen havaittiin, että 12 kuukautta palvelleiden miehistön jäsenten joukossa palvelusmotivaatio laski enemmän kuin muissa varusmiesryhmissä. Yhdestätoista koulutuksen ja tutkimuksen asiantuntijasta koottu ryhmä arvioi tutkimuksen tuloksia sovelletulla Q-menetelmällä Facilitate Pro -ohjelmistoa käyttäen. Menettely tuotti lisänäkökohtia tulosten arviointiin sekä niiden soveltamiseen.

Impact of training at ventilatory threshold on cardiopulmonary and functional capacity in overweight patients with chronic kidney disease

INTRODUCTION: Chronic kidney disease (CKD) and obesity are both associated with reduced physical capacity. The potential benefit of aerobic training on physical capacity has been recognized. The exercise intensity can be established using different methods mostly subjective or indirect. Ventilatory threshold (VT) is a direct and objective method that allows prescribing exercise intensity according to individual capacity. OBJECTIVES: To evaluate the impact of aerobic training at VT intensity on cardiopulmonary and functional capacities in CKD patients with excess of body weight. METHODS: Ten CKD patients (eight men, 49.7 ± 10.1 years; BMI 30.4 ± 3.5 kg/m², creatinine clearance 39.4 ± 9.8 mL/min/1.73 m²) underwent training on a treadmill three times per week during 12 weeks. Cardiopulmonary capacity (ergoespirometry), functional capacity and clinical parameters were evaluated. RESULTS: At the end of 12 weeks, VO2PEAK increased by 20%, and the speed at VO2PEAK increased by 16%. The training resulted in improvement in functional capacity tests, such as six-minute walk test (9.2%), two-minute step test (20.3%), arm curl test (16.3%), sit and stand test (35.7%), and time up and go test (15.3%). In addition, a decrease in systolic and diastolic blood pressures was observed despite no change in body weight, sodium intake and antihypertensive medication. CONCLUSION: Aerobic exercise performed at VT intensity improved cardipulmonary and functional capacities of overweight CKD patients. Additional benefit on blood pressure was observed. These results suggest that VT can be effectively applied for prescribing exercise intensity in this particular group of patients.

Military Crosstraining - harjoittelun vaikutus varusmiesten fyysisen suorituskyvyn kehittymiseen

Puolustusvoimien fyysisen koulutuksen tavoitteena on tuottaa toimintakykyisiä sotilaita kriisi- ja sodanajan joukkoihin. Liikuntakoulutuksella tuetaan varusmiesten fyysistä koulutusta, ja yhtenä tavoitteena on aktivoida liikunnalliseen elämäntapaan myös reservissä. Varusmiesten lähtökunto palvelukseen astuttaessa on ollut laskusuhdanteessa jo useamman vuosikymmenen ajan, joten sen valossa uusien harjoittelumuotojen ja lajien tutkiminen on ajankohtaista. Tutkimustyön aiheena olevan Military Crosstraining -harjoittelun voidaan sanoa olevan CrossFitin® sotilassovellus, joka urheilu- ja harjoittelumuotona kehittää mahdollisimman monipuolisesti harjoittelijan suorituskykyä eli kestävyyttä ja lihaskuntoa. Tutkimustyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia vaikutuksia toiminnallisella ja korkea intensiteettisellä Military Crosstraining -tyyppisellä fyysisellä harjoittelulla (MCH) on varusmiesten fyysisen suorituskyvyn kehittymiseen voimassa olevien normien mukaiseen koulu-tukseen (NH) verrattuna. Työssä vertailtiin kahden samankaltaisen, mutta eri tyyppistä lihaskunto- ja kestävyysharjoittelua tehneen varusmiesjoukon fyysisen suorituskyvyn kehittymistä kuuden kuukauden varusmiespalveluksen aikana. Koehenkilöt olivat jääkäri- ja panssarintorjuntaohjusjoukkueissa palvelleita miehistöön kuuluvia varusmiehiä (n=110, ikä 20,1 ± 0,4, paino 79,3 ± 12,3 kg, pituus 1,81 ± 0,06 m, BMI 24,3 ± 3,3). Kvantitatiivinen tutkimus perustui normin mukaisten varusmiesten kuntotestien sekä kehonkoostumuksen tulo- ja lähtötestien tuloksiin. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS 22 ohjelmalla. Muuttujien välisiä yhteyksiä selvitettiin Pearsonin sekä Spearmanin korrelaa-tiokertoimilla. Ryhmien keskiarvojen välisiä eroja sekä muuttujien muutoksia selvitettiin kaksisuuntaisella T-testillä sekä mediaanitestillä. Lähtötilanteessa ryhmät olivat fyysiseltä kunnoltaan käytännössä samantasoisia. Tutkimuk-sessa ei havaittu merkitseviä eroja (p<0.05) ryhmien välillä kuntotestien lopputuloksissa eikä kestävyys- ja lihaskunnon kehityksessä, vaikkakin kehitys molemmilla oli huomattavaa (p<0.001). Suurimmat erot havaittiin kehon painoissa ja BMI:ssa ja niiden muutoksissa (p<0.001). MCH:n kehonpainossa ja BMI:ssa ei tapahtunut juuri muutoksia. Kehonpainojen erotus kasvoi oli 6,5 %:sta 9,4 %:iin (p>0.001), NH:n painon ollessa pienempi. BMI:n erot kasvoivat vastaavasti 5,2 %:sta 8,4 %:iin (p<0.001). Johtopäätöksenä todettakoon, että mahdollisesti Military Crostraining -tyyppinen harjoittelu lisää lihasmassaa normaalia liikuntakoulutusta enemmän aerobisen kunnon siitä kuitenkaan kärsimättä. Tällä olisi positiivisia vaikutuksia moniin sotilaan kenttätehtäviin, kuten haavoittuneen evakuointiin, taakaan tai kuorman kantoon sekä raskaiden tavaroiden nostamiseen.