998 resultados para Laestadius, Lars Levi: Lappalaisten mytologian katkelmia
Resumo:
Presentation at Open Repositories 2014, Helsinki, Finland, June 9-13, 2014
Resumo:
Presentation at Open Repositories 2014, Helsinki, Finland, June 9-13, 2014
Resumo:
Poster at Open Repositories 2014, Helsinki, Finland, June 9-13, 2014
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Dosentti Lars Westerlundin vastine emeritusprofessori Viljo Rasilan sotasurmatiedostoa arvioivaan puheenvuoroon (HAik 4/2012).
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Lentokoneiden sisältämä lentopolttoaine aiheuttaa riskin lentokonepalon syttymiselle onnet-tomuustilanteessa, kuten maahansyöksyssä. Tulipalo on yksi dynaamisimpia onnettomuus-tyyppejä, mikä tarkoittaa sitä, että tulipalo leviää hyvin nopeasti, ellei sitä yritetä sammuttaa. Tämän takia pelastustoimen pitää olla varautunut lento-onnettomuuteen lentotoiminnan aika-na. Pelastustoimen nopea toiminta onnettomuustilanteessa on avainasemassa henkilöstön ja omaisuuden pelastamiseksi. Tukikohtien pelastustoimen ydintehtävänä on ihmisten ja omai-suuden pelastaminen lento-onnettomuus- ja vauriotapauksissa. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Mitkä tekijät vaikuttavat tulipalon syttymi-seen ja sen kehittymiseen lentokoneessa? Mitä sammutteita käytetään lentokonepalon sam-muttamiseen ja millaisia ominaisuuksia niiltä vaaditaan? Kuinka Ilmavoimien pelastustoimi on toteutettu lentokonepalon sammuttamiseksi? Tutkielmassa tarkasteltiin palotapahtumaa ja sen sammuttamista kirjallisuustutkimuksen avulla ja siinä keskityttiin erityisesti palofysiik-kaan ja paloteknisiin ilmiöihin palamisen sekä palon sammuttamisen aikana. Tutkielmassa selvitettiin myös, kuinka Ilmavoimien pelastustoimi on toteutettu lentokonepalon sammutta-miseksi. Lentopolttoainepalo on liekehtivää palamista. Palamisen perusedellytyksiä ovat riittävä läm-pötila, happipitoisuus, polttoaine ja häiriintymätön kemiallinen reaktio. Nestepaloissa nes-teestä höyrystyy kaasuja, jotka palavat nestepinnan yläpuolella kaasuilmaseoksessa. Lento-polttoainepalon sammuttamiseksi tehokkaimmat sammutusmenetelmät ovat jäähdyttäminen ja tukahduttaminen, joiden avulla pienennetään tulipalon lämpötilaa ja happipitoisuutta. Te-hokkain sammute nestepalojen sammuttamiseksi on vaahto, joka jäähdyttää paloa ja estää nesteestä höyrystyvien kaasujen virtauksen palotapahtumaan. Ilmavoimien pelastustoimintaa ohjataan lakien, asetuksien ja normien avulla. Sotilasilmailun turvallisuudesta huolehtii Sotilasilmailun viranomaisyksikkö, joka määrää Ilmavoimien pe-lastustoimen järjestämisestä. Tukikohdassa on oltava riittävät pelastustoimen resurssit lento-toiminnan aikana. Nämä resurssit määräytyvät pelastustoimintaluokan ja pelastussuunnitel-man mukaisesti. Pelastustoimen on oltava valmiina lentotoiminnan aikana, koska onnetto-muustilanteessa seurausten minimointi edellyttää välittömiä toimenpiteitä. Tukikohdassa ei siis saa aloittaa lentotoimintaa ennen kuin pelastusorganisaation toimintavalmius on varmis-tettu. Pelastustoiminnan ohjeistuksen ja ylläpidon on oltava tarkasti suunniteltua ja toteutet-tua, jotta pelastustoimi kykenee todellisuudessa toteuttamaan sille annetut tehtävät. Pelastus-henkilöstön todelliset kokemukset pelastustoiminnasta ovat vähäisiä, koska onnettomuuksia tapahtuu harvoin. Tämän vuoksi pelastustoiminnan tietoja ja taitoja on ylläpidettävä vuosit-tain harjoittelemalla toimintaa todenmukaisissa harjoitustilanteissa.
Resumo:
En populär idé inom dagens filosofiska och psykologiska forskning om interpersonlig förståelse, är idén att vi använder en kognitiv funktion (eller metod) för att förstå andra människor, en så kallad ”theory of mind” funktion. Denna idé förekommer inom ett brett vetenskapligt fält så som inom evolutionspsykologi, inom teorier om barns utveckling, inom teorier om autism, samt inom emotionsfilosofi och moralfilosofi. Avsikten i denna studie är att se närmare på vissa inflytelserika filosofiska och psykologiska teorier om interpersonlig förståelse, teorier som också har en stark koppling till empirisk forskning. I arbetet hävdar Gustafsson att teorierna ifråga avspeglar vissa klassiska, filosofiskt problematiska, antaganden. Dessa antaganden präglar teorierna ifråga samt påverkar hur de empiriska undersökningarna byggs upp och hur resultat tolkas.
Resumo:
1 kartta :, käsinvär. ;, 31,8 x 28 cm, lehti 39,5 x 47,5 cm, Mittakaavaa ei määritelty
Resumo:
Antikens judiska bibeltolkare hade ett annorlunda sätt att läsa Bibeln än den som moderna läsare är vana vid. Dessa tidiga exegeter tänkte att texten som nu finns i den hebreiska Bibeln, de kristnas Gamla Testamente, är helig ordagrant i den form som den fanns i under deras tid, att den inte innehåller några fel, och att Gud har en övergripande plan gällande helheten, så att man vid behov kan förklara ett Bibelställe med hjälp av ett annat. Dessa antaganden reflekteras i det sätt på vilket antikens exegeter läste och tolkade sin Bibel. Det här ser man då man läser deras texter, från 400-talet före vår tideräknings början till de första århundradena enligt vår tideräkning. Ett verktyg som antikens skrifttolkare ofta använde var den så kallade gezera shava -metoden, där de jämförde identiska ord och fraser i Bibeln för att skänka belysning åt oklara textställen. Hebreiskan, särskilt den ovokaliserade konsonanttexten, innehåller många homonyma ord, alltså ord som ser likadana ut men har olika betydelser. De tidiga exegeterna utnyttjade ofta de möjligheter till alternativa tolkningar som uppstår ur denna tvetydighet. Ibland kunde de dock tvärtom också dra paralleller ur kontextuella likheter, alltid efter behov. I denna avhandling står dessa tidiga anonyma bibeltolkare och deras tolkningar i fokus. Malakis bok, som härstammar från ca år 475 f.v.t., kan ses som ett viktigt tidigt exempel på denna tendens till nytolkning av traditioner. Boken själv har dock också blivit föremål till nytolkningar, redan i de tilläggsverser som finns i dess slut, men särskilt i senare judisk litteratur och i Nya Testamentet. I avhandlingen granskas de fem bibliska gestalter som nämns i Malaki: Jakob, Esau, Levi, Mose och Elia. Hur används de i boken och hur har senare traditioner som anknyter till dem influerats av Malaki? ------------------------------------------------ Antiikin juutalaiset raamatunselittäjät lukivat Raamattua eri tavoin kuin moderni lukija. Heidän näkemyksensä mukaan se teksti, joka nykyään löytyy heprealaisesta Raamatusta eli kristittyjen Vanhasta testamentista, oli pyhä juuri sellaisessa muodossa, jossa se oli heille välittynyt. Se oli virheetön, ja Jumalalla oli siitä kokonaisnäkemys, joka voisi selvitä myös tulkitsijalle, kun tämä vain tutkisi tekstiä riittävän tarkkaan. Nämä perusoletukset näkyvät tavassa, jolla antiikin eksegeetit lukivat ja tulkitsivat Raamattuaan. Se voidaan huomata heidän jälkeensä jättämistään teksteistä, alkaen noin 400-luvulta ennen ajanlaskumme alkua ja jatkuen ajanlaskumme ensimmäisiin vuosisatoihin. Antiikin raamatunselittäjät käyttivät yleisesti muun muassa metodia, joka rabbiinisessa kirjallisuudessa tunnetaan nimellä gezera shava. Raamatussa kahdessa tai useammassa kohtaa esiintyviä samoja sanoja ja ilmauksia verrattiin tällöin toisiinsa ja pyrittiin siten saamaan valaistusta epäselvinä pidettyihin tekstinkohtiin. Heprealle, etenkin sen vokalisoimattomassa muodossa, on tyypillistä homonyymisyys. Samannäköiset sanat voivat eri yhteyksissä tarkoittaa eri asioita. Varhaiset eksegeetit päätyivät usein tästä ilmiöstä nouseviin, keskenään vaihtoehtoisiin tulkintoihin. Toisaalta he saattoivat myös tarvittaessa selittää tekstinkohtaa toisella tekstinkohdalla ainoastaan näiden sisällöllisenkin yhtäläisyyden perusteella. Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan näitä varhaisia, meille nimettömiksi jääneitä raamatunselittäjiä ja heidän tulkintojaan käyttämällä tutkimuksen lähtökohtana Malakian kirjaa. Malakiaa, joka on peräisin noin vuodelta 475 ennen ajanlaskumme alkua, voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä ja varhaisimmista teksteistä, joissa traditioita yhdistellään ja kerrotaan uudelleen edellä mainittuihin perusajatuksiin nojaten ja niihin pohjautuvia menetelmiä käyttäen. Toisaalta Malakian kirjaa on myös tulkittu samojen periaatteiden mukaisesti jo sen myöhemmältä ajalta peräisin olevissa loppujakeissa, ja sittemmin muussa varhaisessa juutalaisessa kirjallisuudessa sekä Uudessa testamentissa. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan erityisesti niitä viittä henkilöä, jotka mainitaan Malakian kirjassa: Jaakobia, Esauta, Leeviä, Moosesta ja Eliaa. Kirjoittaja tutkii, miten heidän hahmojaan on käytetty Malakian kirjassa, millaisiin heitä koskeviin traditioihin tämä käyttötapa perustuu, ja missä määrin Malakian kirjan vaikutus on havaittavissa myöhemmässä näihin henkilöihin liitetyssä perinteessä.
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Emeritusprofessori Viljo Rasilan kommentti dosentti Lars Westerlundin vastineeseen (HAik 1/2013).
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Nosocomial dissemination of glycopeptide-resistant enterococci represents a major problem in hospitals worldwide. In Brazil, the dissemination among hospitals in the city of São Paulo of polyclonal DNA profiles was previously described for vancomycin-resistant Enterococcus faecium. We describe here the dissemination of VanA phenotype E. faecalis between two hospitals located in different cities in the State of São Paulo. The index outbreak occurred in a tertiary care university hospital (HCUSP) in the city of São Paulo and three years later a cluster caused by the same strain was recognized in two patients hospitalized in a private tertiary care hospital (CMC) located 100 km away in the interior of the state. From May to July 1999, 10 strains of vancomycin-resistant E. faecalis were isolated from 10 patients hospitalized in the HCUSP. The DNA genotyping using pulsed-field gel electrophoresis (PFGE) showed that all isolates were originated from the same clone, suggesting nosocomial dissemination. From May to July 2002, three strains of vancomycin-resistant E. faecalis were isolated from two patients hospitalized in CMC and both patients were colonized by the vancomycin-resistant Enterococcus in skin lesions. All isolates from CMC and HCUSP were highly resistant to vancomycin and teicoplanin. The three strains from CMC had minimum inhibitory concentration >256 µg/ml for vancomycin, and 64 (CMC 1 and CMC 2) and 96 µg/ml (CMC 3) for teicoplanin, characterizing a profile of VanA resistance to glycopeptides. All strains had the presence of the transposon Tn1546 detected by PCR and were closely related when typed by PFGE. The dissemination of the E. faecalis VanA phenotype among hospitals located in different cities is of great concern because E. faecalis commonly colonizes the gastrointestinal tract of patients and healthy persons for periods varying from weeks to years, which, together with the persistence of vancomycin-resistant Enterococcus in hospital rooms after standard cleaning procedures, increases the risk of the dissemination and reservoir of the bacteria.
Resumo:
Kahdessa osassa painettu kartta.