Suomalaisen alkuperäiskarjan liha – kuluttajien osto- ja maksuhalukkuus

Tutkielman tavoitteena on selvittää suomalaisen alkuperäiskarjan lihan potentiaalista kysyntää. Alkuperäiskarjan lihan erikoistuotemarkkinat voivat auttaa pitämään uhanalaiset, kotimaiset karjarodut tuotantokäytössä. Näin ollen erikoistuotemarkkinat voivat auttaa arvokkaiden suomalaisten eläingeenivarojen säilyttämisessä. Koska alkuperäiskarjan lihan tuotannon kannattavuus riippuu lihasta saatavasta lisähinnasta, tutkimuksen tavoitteena on myös tutkia, millainen kuluttajien maksuhalukkuus alkuperäiskarjan lihasta on verrattuna tavanomaiseen lihaan. Tutkimusaineisto kerättiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Kuluttajatutkimuskeskuksen suunnittelemalla kyselytutkimuksella keväällä 2010. Tutkimuksessa käytettiin ehdollisen käyttäytymisen ja ehdollisen arvottamisen menetelmiä ja sen otoskoko on 1623. Kuluttajien ostohalukkuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä tutkittiin sekä binäärisen että ordinaalisen regression malleilla. Kuluttajien maksuhalukkuutta alkuperäiskarjan lihasta ja siihen vaikuttavia tekijöitä tutkittiin grouped data -mallin avulla. Malleissa käytettiin selittävinä muuttujina sosioekonomisten muuttujien lisäksi kuluttajien asenteita ja käyttäytymistä kuvaavia muuttujia. Tutkielman tulosten mukaan jopa 86 % vastaajista ostaisi alkuperäiskarjan lihaa, jos sitä olisi tarjolla kaupoissa. Ostohalukkuutta lisää muun muassa, jos vastaajalla on alle 18-vuotiaita lapsia ja vastaaja arvostaa lähellä tuotettua, paikallista ruokaa sekä ympäristöystävällisyyttä. Miehet ostaisivat alkuperäiskarjan lihaa todennäköisemmin kuin naiset. Suurin osa vastaajista ostaisi alkuperäiskarjan lihaa, jos se olisi samanhintaista kuin tavanomainen liha, mutta noin neljäsosa (23,5 %) vastaajista olisi valmis maksamaan alkuperäiskarjan lihasta korkeampaa hintaa kuin tavanomaisesta lihasta. Maksuhalukkuuteen vaikuttivat positiivisesti muun muassa kuuluminen ympäristöjärjestöön ja korkea tulotaso. Negatiivisesti vaikutti puolestaan esimerkiksi se, että vastaaja on nainen. Keskimääräinen maksuhalukkuus alkuperäiskarjan lihasta oli 6,25 % korkeampi kuin tavanomaisesta lihasta. Maksuhalukkuus alkuperäiskarjan lihasta oli selvästi yhteydessä siihen, kuinka usein vastaaja olisi halukas ostamaan sitä. Maksuhalukkuus oli korkein niillä vastaajilla, jotka haluaisivat ostaa lihaa säännöllisesti.

Naudanlihan jalostusketjun hiilijalanjälki Suomessa

Kirjallisuustutkimuksen tavoitteena oli perehtyä kasvihuoneilmiön taustoihin ja kartoittaa aiempia tutkimuksia naudan- ja muiden lihatuotteiden kasvihuonekaasupäästöistä. Lisäksi kirjallisuustutkimuksessa perehdyttiin aiemmissa tutkimuksissa elintarvikkeiden hiilijalanjäljen laskemisessa sovellettuun elinkaarianalyysiin ISO 14040-standardin mukaisesti. Kokeellisen osion tavoitteena oli määrittää naudanlihan hiilijalanjälki Suomessa maatilan portilta kuluttajan ruokapöytään. Tavoitteena oli myös ymmärtää jalostusketjun päästöjen merkitys verrattuna koko naudanlihan tuotantoketjuun ja määrittää jalostusketjun vaiheiden merkitys ketjussa. Työn toiminnallisena yksikkönä toimi kilo naudanlihaa. Työ toteutettiin perehtymällä yksityiskohtaisesti yhteen naudanlihan jalostusketjuun Suomessa. Päästöt laskettiin todellisten yhteistyöyritykseltä saatujen prosessitietojen perusteella. Tiedot kerättiin tiedonkeruulomakkeella vierailemalla yhteistyöyrityksen kahdessa tuotantolaitoksessa ja täydentämällä tietoja haastatteluilla. Naudanlihan jalostusketjun päästöt olivat 1240 g CO2-ekv/lihakilo. Eniten päästöjä tuottivat jalostusvaihe (310 g CO2-ekv/lihakilo), teurastus (280 g CO2-ekv/lihakilo) ja lihatuotteiden kuljetus kuluttajalle (210 g CO2-ekv/lihakilo). Koko naudanlihan tuotantoketjusta jalostusketjun päästöt muodostivat alle 4 %, sillä syntymästä maatilan portille syntyviksi päästöiksi laskettiin kirjallisuuden perusteella yli 30 000 g CO2-ekv/lihakilo. Jatkossa naudanlihan hiilijalanjälkeä voitaisiin pääasiassa pienentää kehittämällä prosessia maatilan portille asti. Tämän työn tulokset olivat hyvin samansuuruiset verrattuna aiempaan tutkimukseen broilerin jalostusketjun päästöistä Suomessa (Katajajuuri ym. 2008). Tämä vastasi ennakko-odotuksia, sillä jalostusketjujen vaiheissa ei ollut merkittäviä eroja. Aiempia tutkimuksia naudanlihan jalostusketjun päästöistä ei ollut saatavilla.

Suolistopatogeenisten Escherichia coli -bakteerien esiintyvyys ripulipotilailla ja raa’oissa lihatuotteissa Burkina Fasossa sekä enterohemorraagisten E. coli -kantojen karakterisointi

Suolistopatogeeniset Escherichia coli -bakteerit eli ripulikolit aiheuttavat ihmisellä suolistoinfektioita. Kuten normaalimikrobiston E. coli -bakteerit, ne esiintyvät ihmisen lisäksi muiden nisäkkäiden, etenkin märehtijöiden, ja lintujen suolistossa. Lisäksi ne voivat esiintyä maaperässä ja vesistöissä. Ihminen voi saada tartunnan eläinperäisten elintarvikkeiden välityksellä tai juomalla eläinten tai ihmisen ulosteilla saastunutta vettä. Ripulikolit voidaan jakaa ainakin viiteen ryhmään perustuen niiden erilaisiin virulenssiominaisuuksiin: enteropatogeeninen E. coli (EPEC), enterotoksigeeninen E. coli (ETEC), enterohemorraaginen E. coli (EHEC), enteroinvasiivinen E. coli (EIEC) ja enteroaggregatiivinen E. coli (EAEC). EPEC aiheuttaa etenkin kehitysmaissa pikkulapsille ripulia. ETEC aiheuttaa turistiripulia ja vastasyntyneiden ripulia kehitysmaissa. EHEC aiheuttaa ripulia tai veriripulia, joka voi varsinkin pienillä lapsilla johtaa hemolyyttis-ureemiseen oireyhtymään (HUS) ja munuaisten vaurioitumiseen. EIEC aiheuttaa Shigellan kaltaista ripulia, joka voi olla veristä. EAEC on yhdistetty lähinnä pitkittyneisiin ripuleihin. Tutkimuksessa selvitettiin suolistopatogeenisten E. coli -bakteerien esiintyvyyttä Burkina Fasossa, josta ei ole saatavilla aikaisempaa tietoa ripulikolien esiintymisestä ihmisissä ja elintarvikkeissa. Ulostenäytteitä otettiin ripulia sairastavilta alle viisivuotiailta lapsilta maaseudulta kahdesta kylästä, Boromosta ja Gourcysta, ja maan pääkaupungista Ouagadougousta (110 näytettä). Lihanäytteitä (kanaa, nautaa, lammasta ja naudan suolta, jota käytetään ihmisravinnoksi) otettiin Ouagadougoun toreilla myytävistä kypsentämättömistä lihoista (120 näytettä). Näytteistä saadut bakteerisekaviljelmät tutkittiin monialukkeisella PCR-menetelmällä, joka tunnistaa viiden ripulikoliryhmän virulenssigeenejä. Lisäksi lihanäytteistä eristettiin 20 EHEC-kantaa shigatoksiinin stx-geenin havaitsemiseen perustuvalla pesäkehybridisaatiolla ja PCR-seulonnalla, ja karakterisoitiin mahdollisten virulenssiominaisuuksien selvittämiseksi. Tutkimus osoitti, että ripulikolien aiheuttamat suolistoinfektiot ovat yleisiä ripulia sairastavilla pikkulapsilla Burkina Fasossa. Ulostenäytteistä 59 % oli positiivisia. Useimmiten lapsilla esiintyi EAEC- (32 %) ETEC- (31 %) ja EPEC-patoryhmiä (20 %). EIEC- (2 %) ja EHEC-patoryhmiä (1 %) esiintyi vähän. Myös useamman patoryhmän sekainfektiot olivat yleisiä (24 %). Eri paikkakuntien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja ripulikolien esiintymisessä. Gourcyssa ripulikoleja esiintyi useammin kuin Ouagadougoussa ja Boromossa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Ouagadougoun toreilla myytävissä lihoissa on paljon ripulikoleja. Lihanäytteistä 43 % oli positiivisia. Yleisimmin lihoissa esiintyi EHEC (28 %), EPEC (20 %), ETEC (8 %) ja EAEC (5 %). EIEC-ryhmää ei havaittu lihoissa. Myös useamman patoryhmän sekakontaminaatioita löytyi (17 %) lihoista. Ripulikolien esiintyvyydessä eri lihojen välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja, kun tarkasteltiin kaikkia patoryhmiä yhdessä. Eri patoryhmien esiintyvyyttä tarkasteltaessa EHEC-patoryhmää ei esiintynyt ollenkaan kanassa ja ero oli tilastollisesti merkitsevä muihin lihoihin verrattuna. Lihoista eristetyt 20 EHEC-kantaa kuuluivat 14 eri serotyyppiin, joista osa on aikaisemmin eristetty suolistoinfektioihin ja HUSoireyhtymään sairastuneilta ihmisiltä. Kaikki kannat olivat stx1-positiivisia ja puolella oli lisäksi stx2-geeni, jota pidetään shigatoksiinin virulentimpana muotona. Kahdelta EHEC-kannalta löytyi myös ETECpatoryhmän lämpöstabiilin enterotoksiini Ia:n geeni eli kannat olivat kahden patoryhmän välimuotoa ja osoitus geenien siirtymisestä eri patoryhmien välillä. Vaikka nuorimmat näytteen antaneet lapsipotilaat tuskin söivät lihaa, sen voidaan ajatella silti olevan edustava näyte lasten elinympäristöstä, sillä lasten ruoka valmistetaan usein samoissa oloissa, joissa raakaa lihaa käsitellään. Saastunut liha voi siten olla pikkulasten ripulikoli-infektioiden aiheuttaja.

Demi-glace-kastikepohjan valmistuksen optimointi ylipainekeittomenetelmälle

Tämän tutkimuksen kirjallisuusosan tavoitteena oli selvittää perinteisen kastikepohjan valmistukseen ja valmistuksen kokonaisvaltaiseen onnistumiseen vaikuttavia seikkoja. Lisäksi käsiteltiin kastikepohjan valmistukseen liittyviä ympäristö- ja energia-asioita, kuten eläinperäisten sivutuotteiden kierrätysmahdollisuuksia. Kokeellisessa osassa tutkimuksen keskeinen lähtökohta oli pyrkiä löytämään ratkaisu ylipainekeittomenetelmään liittyvään kastikepohjan liemiaineksen sameutumisongelmaan. Tutkimuksessa haluttiin löytää syyt sameuden muodostumiseen luiden painekeitossa (max. 1,5 bar). Näin pyrittiin selvittämään keinot sameuden syntymisen estämiseen tai tuotteesta poistamiseen. Ratkaisua etsittiin sekä keittoaika-paine-kombinaatiosta että proteolyyttisen entsyymivalmisteen käytöstä. Tavoitteena oli ulkonäöltään kirkas ja kuiva-ainepitoisuudeltaan mahdollisimman korkea naudanmakuinen demi-glace-kastikepohjaliemi. Liemiaineksista tarkasteltiin kuiva-aine-, kokonaisproteiini- ja sidekudosproteiinipitoisuuksia, pH-arvoja sekä sameutta, ja vertailtiin näitä tuloksia käytettyihin valmistusmenetelmiin ja -olosuhteisiin. Lisäksi otettiin selvää lämmöntalteenoton parantamis-mahdollisuuksista. Tutkimuksessa valmistetun kastikepohjaliemen kuiva-aine koostui pääasiassa proteiineista. Liemen valmistuksessa suuremmalla paineella päästiin hieman nopeammin samoihin kuiva-ainepitoisuuksiin kuin matalammalla paineella. Samoin tapahtui entsyymiä käytettäessä kuin käyttämättä jätettäessä. Tämän tutkimuksen perusteella korkeaa kuiva-ainepitoisuutta tavoiteltaessa kastikepohjaliemen valmistuksessa on valittava korkean sidekudosproteiinin tai sameuden väliltä. Ylipainekeitolla luista saatiin irti lähes pelkästään sidekudosproteiinia, koska luita kuumennettaessa vain kollageeni liukeni veteen muiden proteiinien saostuessa. Lämmöntalteenottojärjestelmien rakentaminen pieneen elintarviketeollisuusyritykseen voi olla kannattamatonta, koska investointikustannuksia ei välttämättä pystytä maksamaan takaisin. Energiatehokkuuden parantaminen pienessä elintarviketeollisuusyrityksessä on haastavaa, mutta kuitenkin mahdollista ammattilaisten tekemien tarkkojen laskelmien ja arviointien avulla.

Evaluation of wheat or corn dried distillers' grains with solubles on performance and carcass characteristics of feedlot steers

[EN]A study was conducted on crossbred steers (n=275; 376±924 kg) to evaluate performance and carcass quality of cattle fed wheat or corn dried distillers’ grains with solubles (DDGS). The control ration contained 86.6% rolled barley grain, 5.7% supplement and 7.7% barley silage (DM basis). The four treatments included replacement of barley grain at 20 or 40% of the diet (DM basis) with wheat or corn DDGS. Steers were slaughtered at a common end weight of 645 kg with 100 steers randomly (n=20 per treatment) selected for determination of the retail yield of sub-primal boneless boxed beef (SPBBB). Data were analyzed as a completely randomized design using pen as the experimental unit. Feeding increasing levels of wheat DDGS led to a quadratic increase in dry matter intake (DMI) (P<0.01), whereas increasing levels of corn DDGS led to a quadratic decrease in DMI (P=0.01). Average daily gain was not influenced (P=0.13) by feeding wheat or corn DDGS, but cattle fed corn DDGS exhibited a quadratic increase (P=0.01) in gain:feed. As a result, a quadratic increase (P<0.01) in calculated NEg of the diet was observed as corn DDGS levels increased. A linear decrease (P=0.04) in days on feed (169, 166 and 154 d) was noted when increasing levels of wheat DDGS (0, 20 and 40%) were fed. Dressing percentage increased in a linear fashion with wheat DDGS (P<0.01) inclusion level and in a quadratic fashion (P=0.01) as corn DDGS inclusion level increased although other carcass traits were not affected (P=0.10) by treatment. The results indicate that replacement of barley grain with corn or wheat DDGS up to 40% of the diet (DM) can lead to superior performance (improved gain:feed or reduced days on feed, respectively) with no detrimental effect on quality grade or carcass SPBBB yield.

Breed effect on quality veal production in mountain areas: Emphasis on meat

This study was designed to compare the quality of veal produced from ‘Tudanca x Charolais’ cross (n=6) and Limousin (n=6) breeds when allowed to feed freely on mountain pastures and suckle naturally from birth to 7 months of age. After 80 days of age calves also had access to concentrate (maximum of 3 Kg/day), while mothers did not. At slaughter, Limousin calves were heavier (P<0.01) and provided better carcass yield (P<0.05) and conformation (P<0.001) than Tudanca calves. Tudanca beef provided higher fat content (P<0.05) was less tough (P<0.05), and was scored as more tender and juicy (P<0.1) with higher acceptability than Limousin beef (P<0.1). In general, Tudanca had a better fatty acid profile than Limousin beef, especially in terms of the content of polyunsaturated (P<0.05), long-chain polyunsaturated fatty acids (P<0.05) and their n-6/n-3 ratios (P<0.1), as well as vaccenic acid (P<0.1) and the overall trans-18:1 isomer profile.

Investment potentials in shellfish culture in Nigeria

Shellfish are a major but cheap protein source for human consumption as well as source of income for coastal towns and villages of the Niger Delta in Rivers State, Cross River, and Lagos States. A research into the nutritive value of some of these marine shellfish viz: bivalves (oyster - Crassostrea gasar and cockle - Anadara senilis); gastropods (periwinkle - Tympanotonus fuscatus, obtuse periwinkle - Semifusus morio and the giant whelk - Thais callifera) and mangrove crabs (green crab - Goniopsis pelli, ghost crab - Cardisoma ormatum, and common blue crab - Callinectes latimanus) was carried out to compare their quality and cost with beef, chicken meat, pork and egg in order to identify those most suitable for commercial culture. Results show that all shellfish had at least 16% crude protein except blue crab (13.38%). All shellfish had higher protein content than egg (13.36%). Cockle with protein content 25.47% compared favourably with beef, (29.60%). Beef, chicken meat and pork cost 11.50, 9.00 and 8.00 per kilo respectively while oyster, periwinkle and the common blue crab cost 3.50, 3.00, and 1.50 per kilo respectively. Oysters and Cockles are recommended for commercial culture based on the findings of this research

Estilos naturais: uma bricolagem no Brasil urbano

Esta tese trata da construção de sentidos e significados no estilo natural de alimentação. Parte do princípio que simbolizar é uma forma de organizar a vida, que funde as dimensões do singular e do coletivo, em um corpo socialmente informado. Explora a conceituação e a desnaturalização, nos termos de Luz e de Bourdieu, como estratégias metodológicas, para fundamentar um trabalho de campo com naturistas, veganos e adeptos da alimentação do vivo, todos agrupados na categoria de análise de práticas de alimentação urbana natural. Explora a prática de bricolagem como estratégia de construção simbólica na prática e discute seu efeito ora favorável, ora não, no enfrentamento da crise acirrada pela desigualdade social. Chegamos a três grupos de sentidos na análise interpretativa: o de Natureza re-sacralizada, o de impureza atribuído à carne vermelha e ao de liberdade expresso na reprodução do movimento social urbano denominado contracultura. Todos se apresentam entrelaçados em um sistema de símbolos construídos em um campo específico, segundo regras de um jogo construído também no campo, que confere forças aos agentes, e seguem interesses diversos. Concluímos que uma análise interpretativa contribui na organização das trocas simbólicas, que diferentemente das trocas monetárias, demanda um conhecimento do campo específico e das relações sociais em que são (re)produzidos os sentidos e significados no estilo natural. Consideramos que assim contribuímos para a inserção das ciências sociais no campo da nutrição.

Changes in consumer tastes in the demand for fish and meat in Malaysia

In this article the demand for fish and its substitute was estimated using a very flexible demand function, the Almost Ideal Demand System (AIDS) developed by Deaton and Muelllbaeur (1980), incorporating the habit formation variable to measure the impact of the changes in tastes in comsumer demand for fish and meat products from 1960 to 1990 in Malaysia. Information on price and income elasticities for these meat groups was also obtained. To incorporate consumption habit variables, the dynamic translating procedure proposed by Pollak (1970) and Pollak and Wales (1981) has been adopted. The overall results of the maximum likelihood estimates of the dynamic AIDS model are quite good where 19 of 30 coefficients are significantly different from zero and the minimum budget shares, the constant, are between zero and one for each meat type. Consumers tend to purchase and consume fish, chicken, and pork almost daily. Beef and mutton are only consumed occassionally since they are relatively more expensive. This finding is consistent with the trend observed in the per capita consumption and budget share where fish, chicken, and pork tended to dominate over beef and mutton from 1960 to 1990.

The History and Literature of America's Oysters

Historically, America's use and enjoyment of the oyster extend far back into prehistoric times. The Native Americans often utilized oysters, more intensively in some areas than in others, and, at least in some areas of the Caribbean and Pacific coast, the invading Spanish sought oysters as eagerly as they did gold-but for the pearls. That was the pearl oyster, Pinctada sp., and signs of its local overexploitation were recorded early in the 16th century. During the 1800's, use of the eastern oyster grew phenomenally and, for a time, it outranked beef as a source of protein in some parts of the nation. Social events grew up around it, as it became an important aspect of culture and myth. Eventually, research on the oyster began to blossom, and scientific literature on the various species likewise bloomed-to the extent that when the late Paul Galtsoff wrote his classic treatise "The American oyster Crassostrea virginica Gmelin" in 1954, he reported compiling an extensive bibliography of over 6,000 subject and author cards on oysters and related subjects which he deposited in the library of the Woods Hole Laboratory of the Bureau of Commercial Fisheries (now NMFS). That large report, volume 64 (480 pages) of the agency's Fishery Bulletin, was a bargain at $2.75, and it has been a standard reference ever since. But the research and the attendant literature have grown greatly since Galtsoff's work was published, and now that has been thoroughly updated.

Trade and Management: Exclusive Economic Zones and the Changing Japanese Surimi Market

The United States' increasing competitive advantage in international seafood trade in Alaska walleye pollock. Theragra chalcogramma, has contributed to higher prices for surimi-based goods and structural changes in seafood production and trade in Japan. The objectives of this analytical investigation include: 1) Evaluation of the role reversal of Japan and the United States in international seafood trade and 2) quantification of the impact of rising prices of frozen surimi on household consumption of surimi-based foods in Japan. This study documents Japan's regression from "seafood self-sufficiency" to increasing dependence on imported products and raw materials. In particular, Japan's growing dependence on American fishermen and seafood producers is described. Surimi production by the United States, and its emerging dominance over Japanese sources of supply, are especially significant. Results of the analysis suggest that Japanese consumer demand for surimi-based food stuffs correlates directly with "competitive" food prices, e.g., pork, chicken, and beef, and inversely with personal income. Also revealed is how rising household income and relative price shifts among competing animal protein sources in the Japanese diet have contributed to declining household consumption of surimi-based foods, specifically, and a shift away from seafoods in favor of beef, in general. The linkages between, for example. Japanese domestic seafood production and consumption, international trade in marine products, and resource management decisions in the U.S. EEZ present a picture of a changing global marketplace. Increasingly, actions in one arena will have perhaps profound implications in the others.

Inhibition of Protease Activity in Muscle Extracts and Surimi from Pacific Whiting, Merluccius productus, and Arrowtooth Flounder, Atheresthes stomias

Muscle extracts of Pacific whiting, Merluccius productus, and arrowtooth flounder, Atheresthes stomias, were assayed for proteolytic activity using azocasein as a substrate. Pacific whiting extracts showed maximum activity at pH 5.0-5.2 and a temperature of 50°C, while arrowtooth flounder extracts had maximum activity at pH 5.5 and 55°C. Three sources of inhibitors (potatoes, egg white, beef plasma protein) were evaluated in vitro for inhibition of protease activity. All three were found to be effective inhibitors in crude muscle extracts. Further studies utilizing these inhibitors in surimi showed that potato was equivalent to both egg white and beef plasma protein in preserving the gel forming characteristics ofheated kamaboko in both species.

Consumo de carnes por forma de preparo no Brasil.

A plausível associação entre o consumo de carnes e o desenvolvimento do câncer colorretal vem sendo em parte explicada pelo processo de formação de aminas heterocíclicas e hidrocarbonetos aromáticos durante a cocção. No Brasil este tipo de câncer encontra-se entre as três mais frequentes causas de óbito por câncer tanto em homens como em mulheres, sendo as regiões Sul e Sudeste as que apresentam as maiores taxas de mortalidade. Este estudo tem como objetivo estimar o consumo médio per capita e prevalência de carnes segundo formas de preparo no Brasil, com ênfase nas técnicas grelhado/brasa/churrasco e frito. Foram utilizados dados do Inquérito Nacional de Alimentação (INA) que faz parte da Pesquisa de Orçamentos Familiares (POF) realizado entre os anos de 2008 e 2009. Nesse inquérito foram analisadas informações referentes ao consumo alimentar de 34.003 indivíduos com dez anos de idade ou mais, contemplando questões a cerca da quantidade de alimentos consumidos em unidades de medidas caseiras, forma de preparo do alimento e local de consumo (alimentação dentro do domicílio ou quando o alimento foi preparado e consumido fora do domicílio). As medias de carnes em geral foram estratificadas por sexo, escolaridade, quarto de renda, grandes regiões geográficas, situação do domicílio (urbano/rural) e local de consumo (dentro/fora do lar). Para a extração dos valores médios per capita consumidos, foram utilizados os procedimentos survey para levar em consideração os efeitos do desenho amostral. Verificou-se que a maior média per capita de consumo em gramas ocorreu no grupo de carne bovina, e a forma de preparo frito apresentou a maior média per capita de ingestão (31 gramas/ dia). Agrupando-se todos os tipos de carnes em apenas uma classe, "carnes em geral", a forma de preparação frita permaneceu com média de consumo demasiadamente maior que a forma grelhado/brasa/churrasco em todas as variáveis analisadas. Quando desagregado pelas variáveis de interesse, a maior média de consumo per capita de carnes em geral ocorreu na mais alta categoria de escolaridade (21 gramas/ dia) para o tipo grelhado/brasa/churrasco e entre residentes da região Norte (111gramas/ dia) para o tipo frito. As menores médias per capita ocorreram entre os indivíduos no primeiro quarto de renda (1,96 gramas/ dia) para aqueles que consumiram grelhado/brasa/churrasco e para as carnes fritas a menor média foi observada fora do domicílio (20 gramas/ dia). Os achados indicam que existe uma acentuada diferença entre o consumo médio per capita de grelhado/brasa/churrasco e fritos entre as regiões brasileiras, sendo mais evidente quando desagregado por variáveis sócio demográficas.

A rapid procedure for the approximation of bacterial load in fishery products

The production of colour by homogenised fish material in a simplified sugar medium containing and acid indicator has been made use of for the rapid approximation of bacterial load in such products. The medium thus developed contains poptone, tryptone, yeast extract, sodium chloride and beef extract besides dextrose. The time of colour production is influenced to some extent by the level of sodium chloride in the medium and is almost always inversely proportional to the bacterial load in the homogenate.

National Agricultural Research Organisation. Fisheries Resources Research Institute Annual Report 2002/2003

One of the avenues through which the Government objective of poverty eradication in Uganda can be achieved is Fisheries development and management. Up to 20% of Uganda’s surface area is covered by aquatic systems i.e. lakes, rivers, streams and swamps and to a large extent, all these are interconnected. The large lakes: Victoria, Albert, Kyoga, George and Edward are sites of the more important commercial fisheries, but even the smaller water bodies, rivers (e.g. the Rivers Nile and Kagera) and the surrounding swamps provide sources of livelihood to rural areas. Fish is an important source of high quality food, employment revenue and is currently the second most important export commodity next to coffee generating approximately US $ 80 million annually. Fish exports to regional markets are worth at least US $ 20 million annually. Fish flesh is rich in proteins, which are superior to those of beef and poultry. Fish flesh contains an anticholesterol which assists in reducing heart diseases. Some fishes are of medicinal value e.g. haplochromines (Nkejje) are used to treat measles. Most of the fish in Uganda is got from lakes Victoria, Kyoga, Albert and Albert Nile, Edward and George production systems as well as from the 160 minor lakes and rivers and the associated wetland systems. Capture fisheries based in these systems contribute up to 99% of the fish production in Uganda but aquaculture is also picking up. The fishing industry employs up to one million Ugandans