Suomen asuntomarkkinoiden kehitys vuosina 2000-2016

Kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia Suomen asuntomarkkinoiden kehitystä kuluttajamarkkinanäkökulmasta 2000-luvulta alkaen. Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää ennalta valittujen tekijöiden avulla, kuinka nämä ovat vaikuttaneet asuntomarkkinoihin. Tekijöiden avulla pystytään selvittämään kysynnän ja tarjonnan vaikutukset asuntomyyntiin. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat hintakehitys ja 4C-malli. Lisäksi tutkimuksessa on selvitetty talouden heilahteluiden vaikutuksia asuntomarkkinoihin sekä rakennuslupa-asioita ja asuntotuotantoa. Aineistot koostuvat kolmesta eri haastattelusta, joita tukevat aiheeseen liittyvät tilastot ja muu kirjallisuus. Haastatteluiden analyysissä etsitään tärkeimpiä vaikuttajia asuntomarkkinoilla. Tutkimuksessa selviää kaupungistumisen aiheuttaneen suuren muuttoliikenteen kaupunkien lähettyville, minne on alkanut muodostua pienempiä kaupunkikeskuksia. Kuluttajat haluavat asunnon sijaitsevan julkisten liikenneyhteyksien ja palveluiden läheisyydessä. Asuntokoot ovat vuoden 2000 jälkeen pienentyneet, jolloin asuntotuotantoa on jouduttu sopeuttamaan. Asuntolainan koron laskun myötä asuntomyynnin kasvu ei ole ollut toivotulla tasolla. Taloudellisten heilahtelujen myötä kuluttajiin on iskenyt epävarmuus, joka vähentää ihmisten halukkuutta ostaa asuntoja.

Projektijohdon strateginen asema projektiorientoituneen organisaation kilpailuedun kehittämisessä. Case: Projektijohdon näkemyksiä

Lähtökohtaisesti projekti nähdään lyhyen aikavälin toimintana. Projekteilla on kuitenkin sekä strateginen että taktinen ulottuvuus. Projektiorientoituneessa organisaatiossa projektijohtaminen on sulautettu osaksi organisaation johtamisjärjestelmää. Äärimmilleen vietynä johtaminen projekteilla (engl. management by projects) tarkoittaa, että yrityksen kaikki toiminnot tuotetaan projektien kautta linjaorganisaation hallinnoidessa projektisalkkua. Linja- ja projektiorganisaation rajapinnassa projektijohdolla on oma roolinsa projektin ja linjaorganisaation välisten suhteiden hoitamisessa ja projektin onnistumisessa. Projektijohdon strategisen aseman myötä heidän roolinsa laajenee taktisesta johtamisesta strategiseen johtamiseen ja tätä kautta kilpailuetuun. Projektijohdon mahdollisuuksia osallistua kilpailuedun kehittämiseen on kuitenkin tutkittu verrattain vähän. Projektiorientoituneen organisaation malli pyrkii vastaamaan muuttuvan ympäristön luomiin haasteisiin. Staattisen kilpailuedun tarkastelusta tulisikin siirtyä lyhytaikaisten kilpailuetujen hyödyntämiseen, mikä voidaan tehdä esimerkiksi projekteissa. Tämän tutkimuksen pääongelma oli, millaisena projektijohto kokee strategisen mahdollisuutensa osallistua projektiorientoituneen organisaation pitkän aikavälin kilpailuedun kehittämiseen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jonka empiria kerättiin haastattelemalla seitsemää projektijohdon edustajaa viidestä eri yrityksestä ja eri toimialoilta. Tutkimuksen tuloksissa korostui empirian ja alan kirjallisuuden yhdenmukaisuus siinä, että projektijohto ja erityisesti projektipäälliköt näkevät oman roolinsa taktisena. Heidän työtään määritteli yksittäisen projektin johtaminen. Itse projektiorganisaation osalta koettiin kuitenkin tarpeelliseksi mahdollisuus osallistua linjaorganisaation pitkän aikavälin toiminnan kehittämiseen. Kilpailuedun kehittämiseen osallistumisen mahdollisuudet koettiin vaihtelevasti sekä hyviksi että kehnoiksi. Strategisten projektien ohella projektijohto pystyi kehittämään linjaorganisaation kilpailuetua epäsuorasti. Organisatoristen tekijöiden ohella projektijohdon strategista asemaa määrittelee se, minkälaisena henkilö itse kokee asemansa. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella projektijohdon strategisia mahdollisuuksia hyödynnettiin puutteellisesti. Esimerkiksi tietoperusteista kilpailuetua kehitettäessä projektijohdon osaamista voitaisiin hyödyntää enemmän henkilöstö- ja kompetenssijohtamisessa. Jotta projektiorientoituneen organisaation malli voisi toimia puhtaasti ja jotta projektijohto voisi paremmin osallistua linjaorganisaation pitkän aikavälin tavoitteiden, kuten kilpailuedun, kehittämiseen, näyttäisi tämän tutkimuksen perusteella siltä, että projektijohdolla tulisi olla sama hierarkkinen asema kuin linjajohdolla.

Tasavirtamoottoreilla toteutetun kameranvakautusjärjestelmän identifiointi

Identifiointia voidaan käyttää erilaisten järjestelmien parametrointiin, ja tässä työssä kyseisellä operaatiolla mallinnettiin järjestelmäkameran vakauttamiseksi rakennettua kolmiakselista järjestelmää. Työn tavoitteena oli saada järjestelmästä matemaattinen malli niin, että sen avulla voitaisiin simuloida järjestelmän toimintaa säätävän PID-säätimen arvoja, minkä pohjalta koko järjestelmä pystyttäisiin virittämään paremmin. Tutkielmassa saatu malli muodostettiin matlab-ohjelmalla järjestelmän mittausdatan perusteella. Mittauksissa mitattiin manuaalisesti viritetyn järjestelmän tuloja sekä lähtöä, ja niiden perusteella muodostettiin ARX-mallit jokaiselle järjestelmän kolmelle akselille. Kirjainyhdistelmä ARX, viittaa nyt MISO-järjestelmään, sekä regressioon mallin tulon ja lähdön välillä. MISO- järjestelmällä on yksi lähtö ja useita tuloja, joita työssä tehdyssä mallissa oli kolme kappaletta. Mallien tarkkuudeksi saatiin 60-75%. Identifioinnista saadulle mallille muodostettiin simulointimalli, jonka avulla järjestelmä simuloitiin nopeammaksi. Simuloidut PID-arvot viritettiin järjestelmälle myös käytännössä, jonka jälkeen identifiointi toistettiin kahden identifioidun siirtofunktion vertailua varten. Järjestelmille tehtyjen askelvastekokeiden vertailun mukaan, eri identifioidusta saadut järjestelmät, jotka sisälsivät kuitenkin saman säätimen, erosivat toisistaan huomattavasti, vaikka teoriassa niiden pitäisi olla samat. Erot selittyivät mallin identifioinnin riittämättömällä tarkkuudella. Lopuksi virityksen onnistumista testattiin järjestelmällä käytännössä, tekemällä sille askelvastekokeet vanhoilla sekä simuloinnista saaduilla uusilla säätimen arvoilla. Testien mukaan järjestelmän kahden akselin asettumisaikaa saatiin muutettua 5,0 ja 0,8 sekuntia nopeammaksi, mutta kolmannesta akselista tuli epästabiili. Epästabiilius ei ole toivottua, mutta sen havaitseminen osoittaa, että stabiiliksi simuloitu järjestelmä voi todellisuudessa saada epästabiilin lopputuloksen, mikäli simulointimalli sisältää virhettä.

Français 1850

Contient : 1° « Divina Scriptura a breviata, quam magister ROGERUS, dictus DE ARGENTOLIO, fecit... » ; 2° « L'Estoire d'Espaigne » ; 3° « La Passion Nostre Seignor » selon « saint NICHODEMUS » ; 4° « Les Vers monseignor TEBAUT DE MALLI »

Acuerdos del extinguido Cabildo de Buenos Aires, publicados bajo la dirección del director del Archivo general de la nación ... Serie I-IV; 1589-1821.

Editors: ser. I, t. 1-16, José Juan Biedma.--ser. I, t. 17-18, ser. II, t. 1-7, ser. III, t. 1-6, ser. IV, t. 1-6, Augusto S. Mallié.--ser. II, t. 8-9, ser. III, t. 7-11, ser. IV, t. 7-8, Eugenio Corbet France.--ser. IV, t. 9, Héctor C. Quesada.

Ilusiones de la vida : drama en tres actos /

"Representado por primera vez en el Teatro del Liceo de Barcelona, en diciembre de 1859" - port.-

‘Théorie’, ‘hypothèse’, ‘modèle’ et ‘méthode’ dans le domaine de la linguistique: perspectives sémasiologique et onomasiologique

'Theory', 'hypothesis', 'model' and 'method' in linguistics: Semasiological and onomasiological perspectives The subject of this thesis is the use of generic scientific terms, in particular the four terms 'theory', 'hypothesis', 'model' and 'method', in linguistic research articles written in French and in Finnish. The thesis examines the types of scientific constructs to which these terms are applied, and seeks to explain the variation in the use of each term. A second objective of the thesis is to analyze the relationships among these terms, and the factors determining the choices made by writers. With its focus on the authentic use of generic scientific terms, the thesis complements the normative and theoretical descriptions of these terms in Science Studies and offers new information on actual writing practices. This thesis adheres to functional and usage-based linguistics, drawing its theoretical background from cognitive linguistics and from functional approaches to terminology. The research material consisted of 120 research articles (856 569 words), representing different domains of linguistics and written in French or Finnish (60 articles in each language). The articles were extracted from peer-reviewed scientific journals and were published between 2000 and 2010. The use of generic scientific terms in the material has been examined from semasiological and onomasiological perspectives. In the first stage, different usages related to each of the four central terms were analyzed. In the second stage, the analysis was extended to other terms and expressions, such as 'theoretical framework', 'approach' and ‘claim’, which were used to name scientific constructs similar to the four terms analyzed in the first stage. Finally, in order to account for the writer’s choice among the terms, a mixed methods approach was adopted, based on the results of a previously conducted questionnaire concerning the differences between these terms as experienced by linguists themselves. Despite the general ideal that scientific terms should be carefully defined, the study shows that the use of these central terms is not without ambiguity. What is understood by these terms may vary according to different conceptual and stylistic factors as well as epistemic and disciplinary traditions. In addition to their polysemy, the semantic potentials of these terms are in part overlapping. In most cases, the variation in the use of these terms is not likely to cause serious misunderstanding. Rather, it allows the researcher to express a specific conceptualization of the scientific constructs mentioned in the article. The discipline of linguistics, however, would benefit from a more elaborate metatheoretical discussion.

YHTEISTYÖTÄ VAI YLIMÄÄRÄISTÄ TYÖTÄ? Opettajien kokemuksia kolmiportaisen tuen asiakirjojen käytöstä esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheessa

Suomessa esi- ja perusopetuksessa otettiin 1.1.2011 käyttöön uusi oppimisen kolmiportainen tukimalli, joka korostaa kaikkien lasten oikeutta oppimiseen ja koulunkäyntiin aivan tavallisilla luokilla. Tuen malli muotoutui vuoden 2010 perusopetuslakimuutoksessa. Tukimallin jokaiseen eri vaiheeseen kuuluu kiinteästi tuen toteuttamiseen liittyviä asiakirjoja. Niihin kirjataan lapsen tukeen liittyvät asiat. Asiakirjoja ovat: pedagoginen arvio, oppimissuunnitelma, pedagoginen selvitys sekä henkilökohtainen oppimisen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tutkia asiakirjojen käytettävyyttä esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheessa. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia kokemuksia esi- ja alkuopettajilla on kolmiportaisen tuen asiakirjoista sekä niiden vaikutuksista heidän yhteistyöhönsä. Tutkimukseen osallistui viisi esiopettajaa ja viisi alkuopettajaa. Tutkimus suoritettiin teemahaastatteluna fenomenologista lähestymistapaa noudattaen. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan esi- ja alkuopettajat kokivat, että kolmiportaisen tuen asiakirjoihin kirjattu tieto vaikuttaa positiivisesti lapsen saamaan tukeen. Asiakirjat ohjaavat tukea tarvitsevan lapsen oppimisen polkua inkluusioperiaatteen mukaisesti kohti omaa lähikoulua. Opettajat näkivät kuitenkin asiakirjoihin liittyviä epäkohtia. Asiakirjat olivat epäselviä ja eri kunnissa hyvin erilaisia. Esiopettajat kokivat niiden kirjaamisen työläänä ja osittain turhana, sillä heillä ei ollut tietoa, lukevatko alkuopettajat heidän esiopetuksesta lähettämiään asiakirjoja. Tuen eri asteiden ”rajapinnat” olivat opettajille epäselviä. Ei ollut selvää, milloin esimerkiksi oppimissuunnitelma oli aiheellista kirjoittaa. Alkuopettajien mielestä lasten pulmia oli vaikea ennakoida, koska eri esiopettajat kirjasivat samoja asioita eri tavalla. Asiakirjoihin liittyvät yhteistyö- ja siirtokäytänteet eivät myöskään olleet selviä. Tutkimus osoitti, että kolmiportaisen tuen asiakirjoja pitäisi esiopetuksessa selkeyttää ja yhdenmukaistaa. Esimiesten tulisi antaa yhtenevät ohjeet asiakirjojen kirjaamis- ja siirtokäytänteisiin: kuka tekee mitä ja millä ajalla. Erityisopettajien työpanosta asiakirjojen suhteen tulisi myös tarkentaa. Opettajien lisäkoulutukseen oli selkeästi tarvetta.

Uusi Saksa, uusi Eurooppa – uusi ulkopolitiikka? Suomi ja Saksan kysymys 1989−1990.

Tämä tutkielma käsittelee Suomen ulkoasianhallinnon suhtautumista Saksojen yhdistymisprosessiin 1989−1990. Jaetusta Saksasta oli vuosien saatossa tullut niin olennainen osa kylmän sodan voimatasapainoa Euroopassa, että vastaus Saksan kysymyksen vaati myös ratkaisua siitä, miten koko Euroopan turvallisuus tulevaisuudessa järjestettäisiin ja kenen tai minkä toimesta tämä tapahtuisi. Siksi yhdistyminen olikin monipolvinen prosessi, jossa erilaiset visiot Euroopan tulevaisuudesta kamppailivat. Voittajaksi selviytyi lopulta Länsi-Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin ja Yhdysvaltain ajama malli, jossa DDR liitettiin osaksi Länsi-Saksaa ja yhdistynyt Saksa jäi sekä EY:n että Naton jäseneksi. Suomalaisdiplomaatit suhtautuivat Saksojen kysymyksen kehitykseen alusta asti varsin varovaisesti. Toisen maailmansodan jälkeisen perinnön selvittäminen ja Saksan kysymyksen ratkaiseminen vastasi Suomen tavoitteita poistamalla jännitystä ylläpitäneen tekijän Euroopassa. Lisäksi Saksojen yhdistymiskehitys näytti suomalaisarvioiden mukaan vahvistavan Suomelle tärkeän Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen, Etykin, roolia. Suomen suhtautumista Saksan kysymyksen ratkaisuun voidaankin kuvata Etyk-optimismiksi. Suomalaisten Etyk-optimismi koostui kahdesta osasta, joista ensimmäinen koski turvallisuuspoliittisessa ympäristössä tapahtuneen muutoksen laajuutta: Berliinin muurin murruttua koko toisen maailmansodan jälkeinen Euroopan kahtiajakoon perustunut Jaltan järjestys oli kaatumassa ja edessä oli koko eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän muutos. Ajattelun toinen osa koski ”Jaltan” korvaajaa, joka suomalaisten arvioiden ja toiveiden mukaan rakentuisi Etykin pohjalle. Suomalaisilla olikin koko Saksan yhdistymisprosessin ajan vahva usko siihen, että juuri Etyk on se järjestys, jonka perusteella uusi Eurooppa rakennettaisiin. Saksan kysymyksen ratkaisun synnyttämä uusi turvallisuuspoliittinen ympäristö loi Suomelle myös mahdollisuuden muuttaa asemaansa. Syntyi Operaatio PAX, salainen suunnitelma, jonka avulla Suomi tulkitsi syksyllä 1990 uudelleen Pariisin rauhansopimusta sekä YYA-sopimusta. Operaatio oli irtiotto vanhoista ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjoista ja siten myös Suomessa 1990-luvulla tapahtuneen ulkopoliittisen suunnanmuutoksen ensimmäinen askel. Sen avulla Suomi asemoi itseään uuteen kylmän sodan jälkeiseen tilanteeseen.

Palkitsemisen vaikutus kaupan alan myymälähenkilökunnan työmotivaatioon ja työsuoritukseen

Palkitseminen on yksi keskeisimmistä työmotivaatioon ja työsuoritukseen vaikuttavista elementeistä. Tässä kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä laaditussa Pro gradu-tutkielmassa tutkitaan palkitsemisen vaikutusta kaupan alan myymälähenkilökunnan työmotivaatioon ja työsuoritukseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millä tutki-muksen kohdeorganisaation nykyisillä kokonaispalkitsemisen keinoista on merkittävin vaikutus myymälähenkilökunnan työmotivaatioon ja työsuoritukseen. Lisäksi tutkimus havinnollistaa, millaisilla muilla palkitsemisen keinoilla pystytään vaikuttamaan myymälähenkilökunnan työmotivaatioon siten, että sen vaikutus heijastuu positiivisena impulssina myös työntekijän työsuoritukseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on rakennettu kokonaispalkitsemisen ja työmotivaation ympärille ja näkökulmia peilataan sekä yksilön kokeman oikeudenmukaisuuden, että yrityksen strategisen palkitsemisen näkökulmista. Tutkimuksen perusteella voidaan nähdä, että tulokseen sidottu palkitseminen on yksi keskeisimmistä työsuoritukseen vaikuttavista palkitsemisen elementeistä myyntityössä. Työsuoritukseen ja työmotivaatioon pystytään vaikuttamaan myös itsenäisellä työskentelytavalla, uramahdollisuuksilla ja ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksilla. Kohdeorganisaation kokonaispalkitsemisen mallia tulisikin muokata vastaamaan entistä paremmin näitä indikaattoreita, jotta kokonaispalkitsemisen malli toimisi strategisen palkitsemisen näkökulmasta mahdollisimman optimaalisella tavalla.

Asiantuntijuus, tieto ja osaaminen palvelualan organisaatiossa – HR-osaston ja johtoryhmän näkökulma

Tutkimuksessa analysoidaan ja tutkitaan yksityisellä sektorilla toimivan suuren palveluala organisaation HR-osaston toiminta- ja tehtäväkenttää sekä yrityksen ylimmän johdon näkemystä HR-toimintojen asemasta ja merkityksestä osana organisaation liiketoimintaa asiantuntijuuden, tiedon ja osaamisen näkökulmasta. Tutkimus on tapaustutkimus ja sen metodologia on kvalitatiivinen. Tutkimuksessa haastatellaan HR-asiantuntijoita sekä organisaation johtoryhmää ja tutkimusmetodina käytetään puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimus jakaantuu rakenteellisesti teoria- ja empiriaosuuteen. Teoriaosassa muodostetaan teoreettinen viitekehys, jonka pohjalta luodaan kokonaiskäsitys siitä, miten asiantuntijuus, tieto ja osaaminen tällä hetkellä ilmenevät Varsinais-Suomessa toimivassa suuressa palvelualan organisaatiossa ja sen pohjalta muodostetaan kehitysehdotus siitä, kuinka HR-osaston kannattaisi organisoitua suhteessa liiketoimintaan. HR-asiantuntijat kokivat olevansa oman vastuualueensa asiantuntijoita ja pyrkivät toimimaan tiiminä, jonka jäsenet olivat keskenään kiinteässä vuorovaikutuksessa. Organisaatiossa oli paljon tietoa ja osaamista, mutta niiden systemaattinen hyödyntäminen sekä eteenpäin välittäminen koettiin suurina haasteena. HR-osaston tehtävänä oli toimia sekä johdon että esimiesten tukena. Liiketoimintajohdon mielestä HR-osaston pitäisi toimia lähempänä liiketoimintaa ja HR-osasto toivoi pääsevänsä proaktiivisesti mukaan liiketoiminnan kehittämishankkeisiin. Johtopäätöksenä muodostettiin malli siitä, kuinka HR-osasto toimii osana liiketoimintaa. Proaktiivinen HR-osasto tarvitsee henkilön, joka tekee kenttätyötä ja on kiinteässä vuorovaikutuksessa liiketoimintajohdon kanssa.

Organisaation sisäisessä sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan tiedon jakamiseen vaikuttavat tekijät

Aineettoman pääoman, erityisesti tiedon, merkitykseen kiinnitetään organisaatioissa entistä enemmän huomiota. Tiedon jakamisen hyödyt ymmärretään ja siinä hyödynnetään yhä enemmän teknologiaa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat asiantuntijoiden tiedon jakamiseen organisaation sisäisessä sosiaalisessa mediassa. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, ja sen tavoitteisiin pyritään vastaamaan puolistrukturoitujen haastattelujen (12 kpl) avulla. Tutkimuksen kohdeorganisaatio on innovaatiorahoituskeskus Tekes. Tiedon jakamista sisäisessä sosiaalisessa mediassa tutkittiin yksilön näkökulmasta motivaatioon, kykyyn ja mahdollisuuteen perustuvaa MOA-mallia hyödyntäen. Tutkimuksessa löydettiin sekä motivaatioon, kykyyn että mahdollisuuteen liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat sisäisessä sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan tiedon jakamiseen. Motivaatioon liittyvistä tekijöistä nousivat esiin erityisesti jaetun tiedon hyöty asiantuntijan työssä sekä aktiivisten sosiaalisen median käyttäjien määrä, mahdollisuuteen liittyvistä tekijöistä käytettävissä oleva aika sekä tiedon ja tiedon jakamisen kanavien suuri määrä.

Using electroencephalography signals to control acoustical processing

Current hearing-assistive technology performs poorly in noisy multi-talker conditions. The goal of this thesis was to establish the feasibility of using EEG to guide acoustic processing in such conditions. To attain this goal, this research developed a model via the constructive research method, relying on literature review. Several approaches have revealed improvements in the performance of hearing-assistive devices under multi-talker conditions, namely beamforming spatial filtering, model-based sparse coding shrinkage, and onset enhancement of the speech signal. Prior research has shown that electroencephalography (EEG) signals contain information that concerns whether the person is actively listening, what the listener is listening to, and where the attended sound source is. This thesis constructed a model for using EEG information to control beamforming, model-based sparse coding shrinkage, and onset enhancement of the speech signal. The purpose of this model is to propose a framework for using EEG signals to control sound processing to select a single talker in a noisy environment containing multiple talkers speaking simultaneously. On a theoretical level, the model showed that EEG can control acoustical processing. An analysis of the model identified a requirement for real-time processing and that the model inherits the computationally intensive properties of acoustical processing, although the model itself is low complexity placing a relatively small load on computational resources. A research priority is to develop a prototype that controls hearing-assistive devices with EEG. This thesis concludes highlighting challenges for future research.

Sisältömarkkinoinnin johtaminen - Tapaustutkimus ravintola Olon ja ravintola Emon sisältömarkkinoinnista

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa ymmärrystä siitä, miten sisältömarkkinointia, eli vetovoimaista markkinointia johdetaan. Tutkimuksessa pyrittiin myös vastaamaan kysymyksiin, kuten miten muodostetaan merkityksellinen sisältömarkkinointistrategia sekä mikä on sisältömarkkinoinnin ja perinteisen markkinoinnin suhde. Sisältömarkkinoinnin tutkiminen koettiin arvokkaaksi sekä ajankohtaiseksi aiheeksi, sillä sisältöön painotettu markkinointi on markkinoinnin osa-alue, joka on suhteellisen tuore, ja näin ollen käsitys siitä, mitä sisältömarkkinointi on, vakiinnuttaa vielä asemaansa. Tutkielma koostui teoriaosuudesta sekä empiriaosuudesta. Teoriaosuudessa luotiin käsitys siitä, miten tehokas sisältömarkkinointistrategia luodaan, sekä miten jatkuvaa, laadukasta sisältöä johdetaan. Teorian perusteella johdettiin viitekehys, jonka jälkeen toteutettiin sisältömarkkinointia koskeva empiirinen tutkimus. Tutkimuksessa suoritettiin tapaustutkimus, joka käsitteli kahden helsinkiläisen luksusravintolan sisältömarkkinointia. Tapaustutkimusta varten suoritettiin kolme teemahaastattelua sekä hyödynnettiin sekundääriaineistoa. Tavoitteena oli tuottaa yksityiskohtaista tietoa ravintoloiden sisältömarkkinoinnista. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset osoittavat, että sisältömarkkinointi on hyvin laajaa taustatyötä vaativaa markkinointia, jonka lopputulos ei parhaimmillaan vaikuta kaupalliselta markkinoinnilta. Tutkimuksessa luotiin sisältömarkkinoinnille kolmivaiheinen malli, jonka avulla luodaan laadukas sisältömarkkinointistrategia. Teoriaan pohjautuen vaiheiksi määriteltiin kartoitus, analyysit ja prosessit. Ollakseen laadukasta, sisältöstrategian tulee sisältää vaiheiden lisäksi neljä elementtiä: tavoitteellisuus, mitattavuus, relevanttius ja jaettavuus. Sisältömarkkinoinnin luominen on näin ollen melko vaivaa vievää ja mekaanista, mutta lopputuloksen tulee vaikuttaa hyvin vaivattomalta. Tutkimuksen perusteella nykypäivänä sisältömarkkinoinnin uskotaan kasvattavan asemaansa markkinoinnin alalla, sillä digitalisaation myötä kuluttajalla on valta valita mitä sisältöä ja markkinointia kuluttaa.