Toimintaympäristö osana Kainuun Prikaatin rauhan ajan tilanneseurantaa

Nykyisin käytössä oleva suunnitteluprosessi edellyttää toimintaympäristöanalyysin laatimista operatiivisten suunnitelmien ja suunnittelun tueksi. Toimintaympäristöä analysoitaessa on huomioitava maaston lisäksi myös maaperän, kasvillisuuden, vesistöjen, infrastruktuurin, väestön ja elinkeinojen vaikutus operatiiviseen suunnitteluun. Kyseessä on siis varsin laaja kokonaisuus, joka on vaikea hallita yksittäisen suunnittelijan toimesta. Operatiivisen osaston on kyettävä tukemaan yksittäisiä suunnittelijoita tarjoamalla heille mahdollisimman kattavat perustiedot toimintaympäristöstä. Tutkimuksen päämääränä on selvittää, miten toimintaympäristö on huomioitava Kainuun Prikaatin operatiivisen osaston rauhanaikaisessa toiminnassa. Tutkimus on laadittu Operatiivisen osaston näkökulmasta. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on ollut selvittää miten Kainuun Prikaatin Operatiivisen osaston tulisi tuottaa operatiivisen suunnittelun tarvitsemat tiedot toimintaympäristöstään? Aineistonkeruumenetelmä tutkimuksessa on ollut asiakirjoihin ja kirjallisuuteen perehtyminen sekä rajatulle asiantuntijajoukolle suunnattu kysely. Tutkimus on laadittu käyttäen hermeneuttista menetelmää. Keskeisenä tuloksena tutkimuksessa on päädytty siihen, että Kainuun Prikaatin on kyettävä laatimaan ja ylläpitämään toimintaympäristöanalyysiä toiminta-alueestaan. Toimintaympäristöanalyysi on miellettävä siten, että se ei ole koskaan valmis. Toimintaympäristöanalyysiä on päivitettävä ja täydennettävä koko ajan. Tilanteenseurannalla havaitaan toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset. Erillisistä kohteista laadittavilla kohdekorteilla täydennetään toimintaympäristöanalyysiä. Kainuun Prikaatin Operatiivisen osaston keskeinen rooli toimintaympäristöön liittyvässä toiminnassa on kokonaisuuden hallinta eli sen on tiedettävä mitä tietoa toimintaympäristöstä on olemassa ja mitä ei. Tällä tavalla Operatiivinen osasto kykenee oh2 jaamaan alaisiaan uuden tiedon tuottamisessa. Tietojen tuottaminen vaatii sitä, että henkilöstö on koulutettu tekemään toimintaympäristöä koskevia tuotteita. Lisäksi tuotteita on laadittava eri aselajien näkökulmasta. Tähän Kainuun Prikaatissa on hyvä mahdollisuus, koska prikaatissa on olemassa lähes kaikkien aselajien joukkoyksiköt. Toimintaympäristö on helppo sivuuttaa suunnitteluprosessissa. Toimintaympäristö luo kuitenkin operatiivisen suunnittelun perusteet, joita ei saa jättää huomioimatta. Ilman rauhan aikana tehtävää toimintaympäristön jatkuvaa tilanteenseurantaa ja ilman toimintaympäristöstä laadittavia tuotteita menetämme vastustajaan nähden saavutettavissa olevan etulyöntiaseman.

Logistiikan analyysimenetelmät : puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän suorituskyky

Tutkimuksen päämääränä on kuvailla millaiset logistiikan suorituskyvyn analyysimenetelmät ja suorituskykymittarit soveltuvat Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän johtamiseen ? Päämäärästä on muotoiltu neljä tutkimuskysymystä, jotka ovat: 1. Mistä muodostuu logistiikan suorituskyky ja miten sitä voidaan analysoida ? 2. Miten logistiikan suorituskykyä voidaan analysoida mittaamalla ? 3. Mitä tietoa on logistiikan suorituskyvystä oltava käytössä Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän johtamista ? 4. Miten ja millä menetelmillä logistiikan suorituskykyä analysoidaan a. toimitusketjua johtavassa yrityksessä ? b. toimitusketjuun kuuluvassa palveluyrityksessä ? Kaksi ensimmäistä tutkimuskysymystä muodostavat tutkimuksen teoriaperustan ja niiden selvittämiseen on käytetty bibliometristä analyysiä, laadullista sisällönanalyysin ja käsitetutkimuksen menetelmiä. Kolmas ja neljäs tutkimuskysymys muodosta-vat tutkimuksen empiirisen osan. Kolmatta tutkimuskysymystä on selvitetty delfoi-menetelmää soveltaen yhdellä kysymyskierroksella 15:sta Puolustusvoimien logistiikan asiantuntijalta. Neljättä tutkimuskysymystä on selvitetty tapaustutkimuksella seuraavissa kansallisissa yrityksissä: Nokia, Inex, Würth, DHL ja Schenker. Tutkimuksessa on logistiikka määritelty on yritysten materiaalivirtojen sekä näihin liittyvien pääoma- ja tietovirtojen hallinnaksi toimitusketjuissa ja toimitusverkoissa toimivien yritysten välillä. Logistiikan suorituskyvyn määritelmänä tässä tutkimuksessa käytetään Sinkin vuonna 1985 julkaisemaa teoriaa, jossa logistiikan suorituskyvyn toisiinsa kiinnittyviä osa-alueita ovat tehokkuus, vaikuttavuus, laadukkuus, tuottavuus, työn laatu, innovatiivisuus ja kannattavuus. Innovatiivisuuteen on tutkimuksessa lisätty toimitusketjutoiminnan perusedellytys, yritysten välinen yhteistoimintakyky. Suorituskyvyn analysoinnin päämenetelmiä on kolme: mittaaminen, simulointi ja analyyttinen mallintaminen. Tutkimuksessa on keskitytty analyysimenetelmissä mittaamiseen. Logistiikan suorituskyvyn mittaamisen primäärilähteitä ovat bibliometrisen analyysin perusteella Neelyn, Beamonin ja Gunasekaranin tutkimusraportit. Niiden kautta on tutkimuksessa kuvattu SCOR-prosessikehysmalli, mikä sisältää valmiit logistiikan suorituskykymittarit eri johtamisen tasoille ja logistiikkaprosessien mallintamismallit. Tutkimuksen perusteella Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän suorituskyvyn analysoimiseen soveltuvat erittäin hyvin seuraavat suorituskykymittarit: toimitusvarmuus, toimituskyky (ml. tuotanto- ja varastointikyky), toimitusaika, tuotannon joustavuus (ml. toimitusten joustavuus), hankintakustannukset ja varaston riitto. Tapaustutkimuksen yrityksissä on logistiikan suorituskyvyn analysoimisen päämene-telmänä käytössä mittaaminen. Käytetyimmät suorituskykymittarit ovat toimitusketjua johtavissa yrityksissä toimitusvarmuus, toimitusaika ja varaston riitto sekä hankinta- ja ylläpitokustannukset. Toimitusketjuun kuuluvissa kahdessa kuljetusyrityksessä seurataan logistiikan suorituskykyä vastaavilla mittareilla; toimitusvarmuus, toimitus-aika ja kustannustehokkuus. Tapaustutkimuksien tulokset tukevat analyysiä Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmään parhaiten soveltuvista suorituskykymittareista. Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän suorituskyvyn analysoiminen tulee keskittyä nykytilan analysoimiseen mittaamalla ja tulevaisuusennusteiden analysoimiseen simuloimalla.

Sotilaan eettinen toimintakyky ja päätöksenteko : teoreettinen mallinnus ja empiirinen tutkimus kriisinhallintaympäristössä

Tutkimus perustuu sotilaan toimintakykymalliin ja sen mukaiseen käsitykseen soti-laan eettisestä toimintakyvystä. Tutkimuksen tarkoituksena on rikastaa eettisen toimintakyvyn käsitettä ja osallistua sen kehittämiseen. Tutkimus on luonteeltaan hermeneuttis-fenomenologinen muodostuen teoreettisesta ja empiirisestä osuudesta. Tutkimuksen teoriaosuus on kirjallisiin lähteisiin perustuva ja siinä pyritään ymmärrykseen hermeneuttisen tulkinnan kautta. Empiirisessä osassa päätutkimusmetodina käytetään delfoi-kyselyä. Kyselyn vastaajat ovat puolustusvoimien palkattua sotilashenkilöstöä: upseereita ja opistoupseereita. Kaikilla vastaajilla on kokemusta vähintään yhdestä kriisinhallintatehtävästä, moni on osallistunut useampaan kriisinhallintaoperaatioon. Ensimmäisen kierroksen kyselyssä vastaajia oli 18, toisen kierroksen kyselyssä 14. Tutkimusongelma muodostui kahdesta päätutkimuskysymyksestä, jotka ovat: 1. ”Mitä sotilaan eettinen toimintakyky on?” 2. ”Miten yksilön eettistä toimintakykyä voidaan tukea?” Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sotilaan eettinen toimintakyky koetaan saumattomasti toimintaan ja päätöksentekoon liittyvänä tekijänä. Eettiset kysymyk-set nousevat harvoin pääosaan päätöksiä tehtäessä. Päätökset tehdään useimmiten hyvin käytännöllisten seikkojen perusteella, eettiset valinnat ja arvot vaikuttavat taus-talla jopa tiedostamatta. Eettistä toimintakykyä pidetään ammattitaitoon olennaisesti liittyvänä tekijänä. Ammattisotilaan, varsinkin sotilasjohtajan, rooli eettisten ongelmien ratkaisijana nähdään aktiivisena, autonomisena ja vastuullisena. Johtamistoiminta on koulutuksen ohella tärkein tekijä, jolla voidaan tukea yksilön eettistä toimintakykyä. Tehtävätaktiikan käyttäminen johtamisessa sopii sotilaan eettisen toimintakyvyn kannalta lähtökohdaksi yksilön autonomiaan, vastuuseen ja vapauteen liittyvien kysymyksien ratkaisemisessa. Eettisen toimintakyvyn koulutus nähdään parhaaksi integroida muuhun sotilaskoulutukseen. Ollakseen tehokasta eettisen toimintakyvyn kehittämisen pitää perustua yksilön omaan haluun ja pyrkimykseen. Yhtenä tutkimuksen päätuloksena on sotilaan eettisen toimintakyvyn mallintaminen prosessiksi, joka muodostuu havaitsemisesta, tilanteenarviosta, päätöksenteosta, toimeenpanosta ja vastuun kantamisesta. Päätöksentekoprosessiin vaikuttavat tärkeimmät kokonaisuudet ovat tehtävä ja olosuhteet; oma toimintakyky ja osaaminen; ohjaavat normit ja arvot. Tutkimuksessa päädytään siihen, että Suomen puolustusvoimien viralliset arvot ja eettiset toimintaohjeet tulisi määrittää ja julkaista. Niiden tulisi olla osa puolustusvoimien eettistä ohjelmaa, joka sisältäisi myös henkilöstön eettisen toimintakyvyn koulutuksen ja yksilön eettisen kehittymisen tukemisen. Sotilaan toimintakykyyn kuuluva eettinen toimintakyky liitetään tutkimuksessa puo-lustusvoimien pääprosesseihin. Toimintakyky yhdessä sotilaan ammattitaidon kans-sa muodostaa suorituskyvyn inhimillisen osatekijän.

Valmiusprikaatin ammattisotilaan fyysinen kunto 2008

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää Porin Prikaatin ammattisotilaiden fyysisen kunnon taso vuonna 2008 ja verrata sitä annettuihin käskyihin, määräyksiin ja vaatimuksiin. Lähdetietona olivat varuskunnan henkilökunnan fyysisen kunnon tulokset vuodelta 2008, joita verrattiin suorituskyvyn vaatimuksiin. Puolustusvoimista annetun lain nojalla ammattisotilaan fyysinen kunto tulee olla määrätyllä tasolla tietyissä tehtävissä. Taistelukentän fyysiset vaatimukset ja sodan teknistyminen eivät vähennä sotilaan henkilökohtaisia ominaisuusvaatimuksia vaan pikemminkin päinvastoin kasvattavat niitä. Puolustusministeriö ja Pääesikunta ovat tarkentaneet fyysisen kunnon vaatimuksia, mutta ongelman muodostavat kahdet vaatimukset – rauhan ajan ja sodan ajan. Keskeiset johtopäätökset: Alle 40 – vuotiaan ammattisotilaan kestävyyskunto ei täytä sodan ajan vaatimuksia, mutta rauhan aikana tämän hetkinen taso hyväksytään. Kriisin aikana fyysinen kunto laskee ja haasteena on selviytyä taistelutehtävistä, koska fyysisen kunnon lähtötaso ei täytä annettuja vaatimuksia. Komentaja vastaa joukkonsa sodan ajan suorituskyvystä ja sen ylläpitämisestä sekä kehittämisestä rauhan aikana.

Maavoimien verkostokeskeisen tiedonsiirtojärjestelmän arkkitehtuuri ja sen toteuttaminen

Tämä tutkimus pyrkii määrittelemään itsenäisenä puolustushaarana toimivalle maavoimille sen tehtäviin soveltuvan verkostokeskeisyyttä ja joukkorakenteita tukevan tiedonsiirtojärjestelmän arkkitehtuurin. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen. Siinä analysoidaan yleistä sotilaallisten tiedonsiirtojärjestelmien kehitystä kylmästä sodasta lähtien, tiedonsiirtojärjestelmien kehitystä Yhdysvaltain ja Suomen maavoimissa sekä kaupallisten tiedonsiirtojärjestelmien kehitysnäkymiä. Analyysin pohjalta on laadittu arkkitehtuurikuvaus koostuen kahdeksasta PVTAKmäärittelyn mukaisesta näkymästä sekä esimerkki arkkitehtuurin soveltamisesta käytäntöön. Tämän työn tutkimusongelmana on, millainen maavoimien tiedonsiirtojärjestelmän arkkitehtuuri tukee tulevaisuudessa parhaiten verkostokeskeisyyttä ja yleistä teknistä kehitystä. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään sotilaallisten tiedonsiirtojärjestelmien historian ja kehitysnäkymien vaikutusta arkkitehtuurin rakenteeseen. Tutkimusmenetelmänä työssä käytetään kirjallisuusanalyysia ja suunnittelua. Arkkitehtuurin laatiminen ja esimerkki arkkitehtuurin toteuttamisesta luokitellaan suunnitteluksi. Puolustusjärjestelmää valmistaudutaan käyttämään alue-, YETTS-, kriisinhallinta- ja informaatiosodassa. Keskeinen vaatimus on kyky toimia kaikissa näissä toimintaympäristöissä samalla kalustolla. Verkostokeskeisyyden toteuttamisen puolestaan todettiin vaativan suorituskykyistä, yhteensopivaa ja tietoturvallista tiedonsiirtojärjestelmää, joka takaa yhteydellisyyden taistelukentän toimijoiden kesken. Tällä tuetaan erityisesti verkostokeskeistä johtamista ja suunnittelua. Tiedonsiirtojärjestelmien kehityksen todettiin olevan kaikissa asevoimissa hidasta. Myös käytössä olevien ikääntyneiden järjestelmien kehityksen nopeuttaminen on osoittautunut haasteelliseksi hankintaprosessin luonteesta johtuen. Yhdysvaltain maavoimien tiedonsiirtojärjestelmissä hyödynnetään yhä runsaammin COTStekniikka, mutta taktiset johtamisyhteydet toteutetaan yhä useimmiten sotilasjärjestelmillä. Uusimmassa maavoimien järjestelmässä WIN-T:ssä korostuu kerroksellisuus (maa, ilma ja avaruus) ja tehtävän vaatimusten mukaan rakennettava järjestelmä. Sen merkittävä osa on myös JTRS-ohjelmistoradio kaikkine versioineen. Järjestelmän modulaarinen rakenne mahdollistaa jatkuvan osajärjestelmien kehittämisen teknisen kehityksen myötä. Suomen maavoimien tiedonsiirtojärjestelmät vaativat nykyisellään kehitystyötä, mutta ulkomaanoperaatioiden järjestelmiä voidaan pitää onnistuneina ja nykyaikaisina. Tärkeänä nähdäänkin kaikkien joukkotyyppien järjestelmäkehityksen yhdistäminen paremman suorituskyvyn ja yhteensopivuuden saavuttamiseksi. Kaupallisten tiedonsiirtojärjestelmien sotilaskäytön todettiin sisältävän monia haasteita sekä mahdollisuuksia. Kehityksen eteneminen kohti NGN-verkkoja kuitenkin tukee verkostokeskeisyyttä ja sotilassovelluksia. Tällä hetkellä mielenkiintoisimpia sovelluksia ovat ohjelmistoradio ja langattomat laajakaistaiset ad hoc -datansiirtojärjestelmät. Maavoimien tiedonsiirtojärjestelmän arkkitehtuuri on modulaarinen rakentuen siirtojärjestelmistä, käyttäjäympäristö- ja järjestelmäsolmuista sekä yhtenäisestä ohjaus- ja valvontajärjestelmästä. Siirtojärjestelmiä ovat PAN- (henkilökohtaiset), LAN- (lähi), LOS- (suoran yhteyden), BLOS- (epäsuoran yhteyden) ja runkoverkkojärjestelmät. Solmuja ovat esikunta- , komentopaikka- ja liikkuvan tilaajan sekä järjestelmäsolmu. Siirtoteitä ja solmuja kyetään ohjaamaan sekä valvomaan yhtenäisellä ohjaus- ja valvontajärjestelmällä. Keskeistä kokonaisuudessa on IP-protokollan laaja hyödyntäminen. Arkkitehtuuria voidaan soveltaa kaikille joukkotyypeille. Sen toteutuksen tekniikat ja järjestelmät voivat olla COTS:ia tai sotilaallista tekniikkaa. Toteutetut järjestelmät ovat joukkojen erilaisesta luonteesta ja toiminnan vaatimuksista johtuen mahdollisesti hyvinkin erilaisia.

Reserviläisten fyysisen kunnon riittävyys sodanajan tehtäviin

Nykyaikaisen taistelukentän fyysiset vaatimukset ja sodan teknistyminen eivät vähennä sotilaan fyysisiä kuntovaatimuksia vaan pikemminkin päinvastoin, kasvattavat niitä. Vuoden 2001 valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle todettiin, että reserviläisten fyysisestä kunnosta ei ole käytettävissä luotettavaa tutkimustietoa. Selonteossa päätettiin ottaa reserviläisten fyysisen suorituskyvyn mittaukset puolustuksen kehittämisohjelmaan vuosina 2002-2008. Nämä mittaukset toteutetaan osana puolustusvoimien henkilöstöalan kehittämisohjelmaa, joka toimeenpantiin fyysinen toimintakyky- hankkeena. Vuosina 2002-2008 suoritettiin kaksi reserviläisten fyysistä kuntoa mittaavaa tutkimusta, joista ensimmäinen suoritettiin vuonna 2003 ja jälkimmäinen vuonna 2008. Reserviläisten fyysisen suorituskyvyn tutkimuksessa vuonna 2003 todettiin varusmiesten fyysisen kunnon heikentyneen viimeisen 20 vuoden aikana ja tämän oli arveltu todennäköisesti heijastuneen myös reserviläisten sen hetkiseen fyysiseen kuntoon (tutkimukset 1977, 1983- 1985 ja 1993-1994). Vuoden 2008 kehittämisohjelmaan liittyvässä toisessa tutkimuksessa suoritettiin ensimmäistäkin tutkimusta laajemmat kuntotestit reserviläisille. Testit sisälsivät lääkärintarkastuksen, laajan kirjallisen kyselyn liittyen reserviläisten elämäntapoihin, terveystuntemuksiin ja liikunnallisiin tottumuksiin sekä kuntotestit ja tulosten analyysitilaisuuden, jossa myös koehenkilöllä oli mahdollisuus antaa palautetta tilaisuudesta. Tämän tutkimuksen päätavoite oli kartoittaa reserviläisten fyysisen kunnon taso ja vastaako se sotilaalle asetettuja fyysisen kunnon vaatimuksia. Lisäksi tutkimuksella pyrittiin myös selvittämään onko muuttunut sodankuva vaikuttanut sotilaan fyysisen kunnon vaatimuksiin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin tilastollista analyysiä. Tutkimuksessa tukeuduttiin vuoden 2008 kuluessa suoritettuihin reserviläisten fyysisen kunnon testituloksiin ja verrattiin niiden keskiarvoja olemassa oleviin, puolustusvoimien asettamiin, reserviläisten fyysistä kuntoa 3 koskeviin vaatimuksiin, käskyihin ja määräyksiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin reserviläisten fyysistä suorituskykyä (HKI) ja erikseen sen osakokonaisuuksia, lihaskuntoa (LKI) ja kestävyyttä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin reserviläisten ketteryyttä. Tutkittavan joukon vahvuus oli 703 reserviläistä. Tutkimuksen perusteella nykyaikaisen sodan uhkakuvat ovat muuttuneet ja tarkentuneet siinä määrin, että ne ovat myös vaikuttaneet sotilaan fyysisen suorituskyvyn vaatimuksiin kohottavasti. Emme voi enää tuudittautua aiemmin niin tuttuun ajatteluun pelkästään kahden valtion välisestä sodankäynnistä vaan mukaan on tullut muitakin uhkakuvia, kuten terrorismi, jotka meidänkin on huomioitava suunnitteluissamme. Käytännössä nuo tutkimuksessa tarkemmin mainitut muutokset ovat johtaneet siihen, että taisteluja käydään laajoilla ja ennakoimattomilla alueilla, jolloin myös jokaisen taistelija aselajiin katsomatta on varauduttava toimimaan mitä erilaisemmissa toimintaympäristöissä. Yhä teknistyvä sotalaitteisto mahdollistaa myös joukkojen nopean siirtämisen paikasta toiseen. Muuttuneen sodan kuvan johdosta tutkimukseen otettiin neljäntenä fyysistä kuntoa mittaavana osakokonaisuutena edellä mainittu ketteryys, perustuen sotilaan toimimiseen muuttuvissa toimintaympäristöissä. Reserviläisten fyysistä kuntoa mittaavien tulosten perusteella heidän keskimääräinen kuntonsa ei saavuta riittävää tasoa verrattuna nykyaikaisen sodankäynnin vaatimuksiin. Yhdelläkään fyysisen kunnon osa-alueella ei saavutettu sotilaalta vaadittavaa fyysisen kunnon tasoa. Parhaiten reserviläiset pärjäsivät lihaskunnossa, jossa kaikki aselajit saavuttivat tason tyydyttävä. Lihaskunnon osalta mainittakoon kuitenkin, että muutama eri aselajin henkilöstöryhmä saavutti keskiarvoltaan jopa hyvän tason. Muissa fyysistä kuntoa mittaavissa osakokonaisuuksissa saavutetut tasot olivat välillä heikko ja tyydyttävä. Tutkimuksen mukaan reserviläisten fyysinen suorituskyky sotilaan viitearvoja käytettäessä on välttävä. Tutkimuksen johtopäätöksissä on kuitenkin huomioitava, että testattavasta joukosta löytyy myös hyvän ja erinomaisen kunnon omaavia reserviläisiä.

Tulevaisuuden osaamisen hallintaa

Puolustusvoimissa on julkaistu vuonna 2004 ”Puolustusvoimien palkatun henkilöstön osaamisen kehittäminen 2004–2017 (Osaamisen kehittämisen strategia)” ja 2005 ”Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2004”. Nämä asiakirjat luovat perustan tälle tutkimukselle. Henkilöstöstrategiassa asetetaan tavoitteet puolustusvoimien henkilöstöjohtamiselle ja osaamisen kehittämisen strategiassa osaamisen johtamiselle. Jotta asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa, on kehittämistyökalujen oltava kunnossa. Ilman hyvää työkalua saattaa urakka olla liian suuri. Puolustusvoimissa käytössä oleva tavoitetaksonomia (osaa, tuntee, ymmärtää jne.) ei ole osaamisen hallinnan väline. Se soveltuu parhaiten yksittäisen opetustapahtuman tai useamman opetustapahtuman opetustavoitteiden määrittämiseen. Ison organisaation osaamisen hallintaan se on riittämätön. Organisaation osaaminen tulee ymmärtää laajana ja moniulotteisena ilmiönä. Se ei ole ainoastaan yksilöiden osaamisen kehittämistä vaan monesta kokonaisuudesta koostuva vaikeasti hallittava voimavara. Osaamista ei voi hallita käskemällä, se vaatii innovatiivisempia ratkaisuja. Näiden ratkaisujen todelliset vaikutukset saattavat näkyä vasta vuosien kuluttua. Organisaation tulee ymmärtää, että osaamisen hallinta sisältää niin oman osaamisen kuin sidosryhmien ja kumppaneiden osaamisen. Kaikkea osaamista ei tule itse omistaa. On osattava tehdä oikeita ratkaisuja siitä, mikä osaaminen kannattaa ostaa ja millä alalla kannattaa kehittää omaa osaamistaan. Niin ikään on opittava arvostamaan erilaisia verkostoja osaamisen hallinnan apuvälineinä. Verkostojen avulla on mahdollisuus hyödyntää sellaista osaamista, mitä itsellä ei ole. Verkostoja hyödyntämällä myös omat voimavarat säästyvät, koska kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Osaamispääoma on yksi maailmalla jo tunnetuista osaamisen hallinnan välineistä. Tämä tutkielma on puolustusvoimissa ensimmäinen tutkimus, joka analysoi tulevaisuuden toimintaympäristöä juuri osaamispääoman avulla. Osaamispääoma on käsitteenä esiintynyt ensimmäisen kerran jo 1960-luvulla. Tämän jälkeen useat tutkijat ovat käyttäneet termiä käsitellessään osaamista. Euroopan unionin käynnistämä Proyecto Meritum -hanke on vakiinnuttanut termin myös suomalaisen osaamisen hallintaan ja sen tutkimukseen. Osaamispääoma rakentuu kolmen alakäsitteen varaan: inhimillisen pääoman, suhdepääoman ja rakennepääoman. Alakäsitteet eivät kuitenkaan ole itsenäisiä ja toisistaan riippumattomia, vaan niiden välillä tulee käydä jatkuvaa vuoropuhelua. Osaamispääoma tarjoaa mille tahansa yritykselle hyvän työkalun oman osaamisen hallintaan. Puolustusvoimien toimintaympäristön muuttuessa myös osaamisen hallinta vaikeutuu entisestään. Puolustusvoimien on kyettävä vastaamaan globalisaation aiheuttamiin muutoksiin, kansainvälisen talouden vaihteluihin, ilmastonmuutoksesta johtuviin ilmiöihin, tieteen ja teknologian muutokseen sekä muuttuvan työn asettamiin haasteisiin. Näihin vastaamiseen tarvitaan riittävän järeitä työkaluja sekä aivan uudenlaista näkemystä osaamisen hallintaan. Muun muassa organisaatiota, sen suhteita, valta- ja organisaatiorakenteita sekä verkostoja on kyettävä tarkastelemaan entistä avarakatseisemmin. Osaamispääoman avulla myös puolustusvoimien osaaminen voidaan nähdä riittävän laajana ilmiönä, joka ei ole pelkästään yksilöiden osaamisen kehittämistä. Perinteisillä menetelmillä jäämme auttamatta osaajien takariviin niin kotimaassa kuin kansainvälisillä kentilläkin. Tulevaisuuden uskottava puolustus rakentuu osaamisen varaan.

Ympäristöystävällisen tekniikan mahdollisuudet Rajavartiolaitoksen alushankinnoissa

2000-luvun yhteiskunnan yhtenä suurimmista huomiota ja mediatilaa saaneista kysymyksistä on ollut huoli ympäristön tilan kehittymisestä ja tarve vaikuttaa siihen. Lähes päivittäin saamme lukea tai kuulla valtakunnan ykkösmedioista, miten ilmasto ja luonto ovat pilaantumassa kiihtyvällä nopeudella ja että nyt on viimeiset hetket käsillä muuttaa kehityksen suunta. Kaupallisten yritysten yhdeksi oman julkisuuskuvan kohentamisen välineeksi on muodostunut ympäristöarvojen huomioiminen ja ympäristökuorman minimoiminen. Median luomien uhkakuvien, vallitsevan käsityksen ja kansalaisten mielikuvien takia ovat kaupalliset varustamot muuttaneet omia, kaikkien nykysäädösten mukaisia, käytäntöjään ympäristöystävällisimmiksi tukeakseen kilpailullista asemaansa. Huolimatta siitä, että viranomaisista mm. Rajavartiolaitos on vapautettu noudattamasta monia ympäristökuormituksen minimoimiseen pyrkiviä säädöksiä, on se valvontaviranomaisen roolissa ollut ”pakotettu” seuraamaan muutosta aluskalustoaan ylläpitäessään. Tutkimuksen keskeisenä ajatuksena on se, että viranomaisaseman takia on Rajavartiolaitoksen aluskalustoaan kehittäessään otettava korostetusti ja ennakkoluulottomasti huomioon ympäristöystävällisten tekniikoiden käyttäminen, edelläkävijän ja suunnannäyttäjän roolin omaksuminen sekä toimintojen kehittäminen. Tämä tukee Rajavartiolaitoksen julkisuuskuvaa, sen arvojen mukaisesti, luotettavana, ammattitaitoisena ja yhteistyökykyisenä viranomaisena sekä vastuullisena ympäristönsuojelun osasuorittajana ja ympäristörikosten tutkijana. Tutkimuksessa selvitetään kirjallisuusanalyysin keinoin Rajavartiolaitoksen mahdollisuuksia käyttää ympäristöystävällisiä tekniikoita vartiolaivoillaan ylläpitäen samalla siltä edellytetyn suorituskyvyn. Samalla työssä havainnollistetaan, millainen ero on perinteisesti ja ympäristötietoisesti valituilla tekniikoilla. Vai onko eroa nykyisellään olemassa laisinkaan?

Mekanisoidun pataljoonan 2020 operatiiviset suorituskykyvaatimukset

Tutkimus kuuluu Maavoimien esikunnan Taktiikan laitokselle antamaan aihepiirin mekanisoidun pataljoonan 2020 organisaatio, käyttöperiaatteet sekä suorituskykyvaatimukset. Tutkimuksessa selvitettiin mekanisoidun pataljoonan 2020 suorituskyvyn kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä seuraavan noin 10 vuoden tarkastelujaksolla. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja kartoittava. Tutkimus on toteutettu laadullisena, hermeneuttista lähestymistapaa noudattavana tutkimuksena, jossa on sovellettu systeemiajattelun sekä vaatimustenhallinnan mukaisia periaatteita. Tutkimusmenetelmänä on käytetty soveltaen tapaus- ja tulevaisuuden tutkimusta. Lähteinä on käytetty julkisia ja salattavuudeltaan enintään tietoturvaluokkaa IV olevia lähteitä, joita analysoitu laadullisen asiakirja-analyysin menetelmiä hyödyntäen. Tutkimuksessa on tutkimuskysymysten kautta selvitetty tulevaisuuden maasodankäynnin asettamia vaatimuksia kotimaan puolustuksessa käytettävän mekanisoidun pataljoonan 2020 operatiivisen suorituskyvyn kehittämiselle. Tutkimustuloksissa on esitetty näkemys mekanisoidun pataljoonan 2020 operatiivisesta konseptista sekä keskeisistä operatiivisista suorituskykyvaatimuksista. Tutkimuksessa maasodankäynnin kuvan hahmottamiseksi on kuvattu Yhdysvaltojen ja Venäjän maavoimien kehityssuuntia. Tämän pohjalta esitetään näkemys sotilaallisesta uhkamallista. Näkemys kehittyvästä alueellisesta puolustuksesta on luonut pohjaa määritellä mekanisoidun pataljoonan 2020 operatiivista konseptia ja suorituskykyvaatimuksia. Tutkimustulokset osoittavat, että sodan kuvassa tapahtuva muutos vaikuttaa merkittävällä tavalla sotilaalliseen uhkamalliin. Liikesodankäynnin periaatteet, taistelutilan tyhjeneminen ja resurssien rajallisuus korostavat nopeaa operaatioiden toteuttamista tavoitteiden saavuttamiseksi. Tulevaisuudessa niin idässä kuin lännessä maavoimien joukkoja kehitetään rakenteeltaan, tehtäviltään ja toiminnaltaan tilanteeseen mukautuviksi ja itsenäiseen toimintaan kykeneviksi. Suorituskyvyn kehittämisessä korostetaan puolustushaarojen yhteisoperaationkykyä, järjestelmien yhteensopivuutta, joukkojen yhteistoimintakykyä sekä informaatioylivoiman merkitystä. Organisaatioiden kehittämisessä painopiste on korkean valmiuden omaavissa prikaati- ja taisteluosastokokoonpanoissa. Kansallisessa kehityksessä on havaittavissa yleinen sodankäynnin kehitys sekä länsimaisen ja kansallisen sodan kuvan erot. Kansallista alueellista puolustusta kehitetään tilannekuvaa, aktiivisuutta, vaikuttamista ja liikkuvuutta korostaen. Mekanisoitujen joukkojen rooli säilyy merkittävänä. Mekanisoitujen joukkojen käyttöperiaatteena tulee olemaan, että ne suunnataan vastustajan syvyyteen yllättävästi ja niiden käytön tarkoituksena on temmata aloite ja pakottaa vastustaja reagoimaan. Mekanisoidun joukon suorituskyky muodostuu liikkuvuuden, tulivoiman, suojan, huoltojärjestelmän toimivuuden, informaation hallinnan ja johdettavuuden summasta. Mekanisoitujen joukkojen suorituskyvyn kehittäminen perustuu ennaltaehkäisevän pelotteen luomiseen. Suorituskyvyn kehittämisessä korostuvat joukkojen valmius, yhteistoimintakyky ja järjestelmien yhteensopivuus. Organisaatioita kehitetään rakenteeltaan, tehtäviltään ja toiminnaltaan tilanteeseen mukautuviksi ja itsenäiseen toimintaan kykeneviksi. Kehitystä ja toteutettavia valintoja ohjaavat rajalliset resurssit. Mekanisoidun pataljoonan 2020 operatiivisen konseptin perusrakenne on taisteluosasto. Tämä mahdollistaa tehtävätaktiikan toteuttamisen, taistelutemmon ylläpidon sekä rajallisten resurssien kohdentamisen kustannustehokkaasti niiden suorituskyvyn kehittämiseen. Pataljoonan tulee kyetä kohtaamistaisteluun sekä rajoitetusti taktisten tehtävien toteuttamisen itsenäisesti. Tämä edellyttää, että pataljoonan runko muodostetaan nelijakoperiaatteella, mikä mahdollistaa reservien varaamisen sekä lisää taistelukestävyyttä. Pataljoonan organisaatioon tulee liittää orgaaninen tykistöpatteristo sekä ilmatorjuntayksiköt. Tätä ajattelumallia tukee myös tutkimuksessa esitetyt kansainväliset kehityssuunnat, näkemys sotilaallisen uhkamallin sekä alueellisen puolustuksen kehityssuunnista, teknologian kehityksen perustuva suorituskyvyn kehittäminen sekä käytössä olevat resurssit. Mekanisoidun pataljoonan 2020 johtamis- ja tulenkäyttöjärjestelmän tulee mahdollistaa yhteistoiminta alueellisten ja operatiivisten joukkojen kanssa sekä puolustushaarojen yhteisten suorituskykyjen käytön. Johtamisjärjestelmää on kyettävä käyttämään liikkeestä. Pataljoonan liikkeenedistämiskykyä sekä tukevien osien järjestelmäliikkuvuutta tulee kehittää iskuportaan tukemiseksi. Kriisinhallintatehtävät ja mahdollisten kehittyvien uhkien torjunta maamme rajojen ulkopuolella tulevat lisääntymään. Tästä johtuen tulevaisuudessa yhtä mekanisoitua komppaniaa tulee valmistautua käyttämään kriisinhallintatehtävissä. Tätä näkemystä tukee tutkimuksessa esitetyt todennäköiset tulevaisuuden kehityssuunnat sekä mahdollisen liittoutumisen mukanaan tuomat vaatimukset sotilaallisen suorituskyvyn kehittämiselle. Tutkimus on osoittanut tarpeen jatkotutkimukselle.

Uudenmaan Jääkäripataljoonan komentajan arki : tehtävät, työkalut ja haasteet

Uudenmaan Jääkäripataljoonan komentaja johtaa noin 50 henkilökuntaan kuuluvasta ja noin 500 varusmiehestä koostuvaa joukkoyksikköä, jonka tärkein tehtävä on käskettyjen joukkotuotantotehtävien toteuttaminen. Komentajalla on tehtävän toteuttamiseen käytössään esikunta ja kolme perusyksikköä. Tutkimuksessa on kartoitettu sitä, mistä komentaja saa tehtävät ja mitä työkaluja hänellä on käytössään tehtävien täyttämiseksi. Tutkielman lopussa esitetään komentajan näkemyksen perusteella tehty SWOT -analyysi, minkä perusteella on kartoitettu olemassa olevat heikkoudet ja mahdollisesti nähtävillä olevat uhat. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus ja menetelmänä on käytetty tapaustutkimusta.

Strategisen kumppanin osaamisen varmistaminen

Julkisen hallinnon organisaatioissa on eletty voimakasta muutosten aikaa. Myös puolustusvoimat, perinteisenä julkisen sektorin organisaationa on kohdannut muutospaineet ja toimintojen kehittämiseksi on lähdetty etsimään ratkaisuja verkostoitumisesta ja osaamisen johtamisesta. Kehittämistyö on toteutettu osana puolustushallinnon kehittämisohjelmia. Viime vuosina verkostoituminen ja osaamisen johtaminen ovat olleet voimakkaasti esillä myös yksityisellä sektorilla, jossa ne on nähty tärkeänä elementtinä kilpailukyvyn kehittämisessä. Tämä tutkielma käsittelee osaamisen varmistamisen mahdollisuuksia organisaatioiden verkostoitumiseen liittyvässä strategisessa kumppanuudessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisilla osaamisen johtamisen menetelmillä osaamisen kehittymiseen on mahdollista vaikuttaa strategisessa kumppanuudessa. Tutkittavan ilmiötä tarkasteltiin teoriapainotteisesti, jossa kohteina olivat verkostoitumisen ja strategisen kumppanuuden sekä osaamisen johtamisen teoreettiset viitekehykset.

Kansallisten suorituskykyjen suunnittelu ja kehittäminen monikansallisen yhteistyön avulla

Tutkimuksen päätarkoituksena oli luoda teoreettinen ymmärrys ja malli siitä kuinka huomioida kolmen keskeisen monikansallisen ympäristön (Nato, EU ja NORDEFCO) tarjoamat mahdollisuudet kansallisten suorituskykyjen suunnittelussa ja kehittämissä.

Kolme näkökulmaa julkisen suun terveydenhuollon toimintaan – Jyväskylän asukkaiden, päättäjien ja työntekijöiden odotukset, käsitykset ja kokemukset

Tutkimuksessa selvitettiin Jyväskylän asukkaiden, päättäjien ja suun terveydenhuollon työntekijöiden palveluodotuksia sekä niiden toteutumista Jyväskylän julkisessa suun terveydenhuollossa sekä verrattuna ympäristökuntiin. Toiseksi tutkittiin päättäjien ja suun terveydenhuollon työntekijöiden käsityksiä alan työmotivaatioon vaikuttavista tekijöistä Jyväskylässä ja ympäristökunnissa. Kolmas tutkimuskohde oli työhyvinvointi, jota selvitettiin Jyväskylässä ja seitsemässä muussa julkisessa suun terveydenhuollossa sekä Jyväskylän yksityishammaslääkäreiden vastaanotoilla. Tutkimuksen tiedot kerättiin postikyselynä, johon vastasi 1 151 asukasta, 125 päättäjää ja 388 suun terveydenhuollon työntekijää. Tulokset osoittivat, että Jyväskylän julkisen suun terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä ei kuultu tarpeeksi kuntalaisia eikä alan ammattilaisia. Palvelut toteutuivat useammin päättäjien kuin asukkaiden ja työntekijöiden odotusten mukaisesti. Asukkaiden odotukset olivat lähempänä työntekijöiden kuin päättäjien odotuksia. Suurimmat erot olivat päättäjien ja alan ammattilaisten välillä. Jyväskylän päättäjät eivät tunteneet tarpeeksi julkisessa suun terveydenhuollossa tehtävän työn vaatimuksia eivätkä sen erityispiirteitä. Jyväskylän ja ympäristökuntien välillä asukkaiden, päättäjien ja alan ammattilaisten odotukset suun terveydenhuollon palveluista erosivat vain vähän. Sen sijaan palveluiden toteutumisessa erot olivat suuremmat. Palvelut toimivat monilta osin paremmin ympäristökunnissa kuin Jyväskylässä. Jyväskylän suun terveydenhuollon työelämän laadussa oli ongelmia ja ne olivat suuremmat kuin verrokkiterveyskeskuksissa ja Jyväskylän yksityishammaslääkäreiden vastaanotoilla. Hyvä fyysinen työympäristö sekä hyvä työajan hallinta olivat voimavaratekijöitä, jotka Jyväskylän suun terveydenhuollossa suojasivat työntekijöitä työn kuormittavuuden haitallisilta vaikutuksilta. Työelämän laadun parantaminen vaatisi erityisesti näiden voimavarojen vahvistamista. Päättäjien tulisi tiedostaa niiden vaikutus työntekijöiden työmotivaatioon ja resursoida julkista suun terveydenhuoltoa riittävästi siellä tehtävän työn vaatimuksiin nähden. Kaiken kaikkiaan suun terveydenhuollon merkitys kuntalaisten hyvinvoinnille ja elämänlaadulle pitäisi paremmin ottaa huomioon Jyväskylän julkisessa terveydenhuollossa resursseja jaettaessa sekä toimintatapoja ja palvelurakenteita uudistettaessa. Tuloksellisuus suun terveydenhuollossa edellyttäisi, että palveluja kehitettäisiin vastaamaan mahdollisimman hyvin sekä kuntalaisten että työelämän tarpeita resurssien antamissa rajoissa. Jyväskylässä tarvittaisiin asukkaiden, päättäjien ja suun terveydenhuollon työntekijöiden välillä jatkuvaa vuoropuhelua ja parempaa tiedon välittymistä. Monipuolisen tiedon perusteella päättäjät pystyisivät palveluja järjestäessään sovittamaan paremmin yhteen eri osapuolten tarpeet ja tavoitteet sekä ratkaisemaan intressiristiriitoja.

Tekniikan rajoitukset ilmataisteluohjusten suorituskykyyn, uudet ilmataisteluohjukset ja ohjustekniikan tulevaisuuden näkymät

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää nykyaikaisten ilmataisteluohjusten tek-niikka ja tulevaisuuden näkymät. Tutkimuksen lähtökohtana oli tutkia ohjusten tekniikkaa ja ominaisuuksia siten, että tuloksista voidaan päätellä tekniikan asettamat vaatimukset ohjuksin käytävälle ilmataistelulle, sekä mahdolliset tekniikan tuomat muutokset ohjustekniikkaan lähimmän kymmenen vuoden aikana.