A bioética e o trabalho na estratégia saúde da família: uma proposta de educação

A Estratégia Saúde da Família (ESF) tem representado, na atualidade, um importante modo de reorientação da Atenção Primária à Saúde (APS) no Brasil, pautando-se na territorialização e na reorganização das ações de saúde junto às comunidades, a partir do trabalho de distintos profissionais. Nesse âmbito, a relação de proximidade e de continuidade da ESF com a coletividade tem permitido a emergência de problemas bioéticos de díspares ordens, os quais necessitam ser abordados pelos profissionais da ESF com as ferramentas teóricas adequadas. Com base nessas ponderações, o presente artigo apresenta elementos para a construção de um processo de formação bioética para os trabalhadores da ESF, enfatizando (1) o que abordar - os problemas bioéticos na ESF com base na literatura atual: (a) relações entre profissionais e usuários e suas famílias; (b) relações entre os profissionais da própria equipe; (c) relações entre profissionais e o sistema de saúde; (2) o como abordar - pressupostos pedagógicos e métodos de ensino-aprendizagem; (3) o desenho de uma oficina de formação bioética, de acordo com os pressupostos bioéticos e pedagógicos apresentados. Espera-se que as proposições do manuscrito possam ser úteis para o encaminhamento daquele que é, provavelmente, o grande desafio da bioética na APS/ESF: a incorporação dos conceitos éticos à ação do profissional, de modo a embasar as decisões autônomas dos membros da equipe.

Kalsinaattorin siirtymien ja teräskuoren murtumien tutkiminen

Sementti on yksi eniten maailmassa käytetty rakennusmateriaali ja Suomessa sementin valmistuksesta vastaa Finnsementti Oy kahden tehtaan voimin. Lappeenrannan tehtaalle investoitiin uusi uunilinja vuonna 2007, joka on aikansa kehittyneintä tekniikkaa. Järjes-telmän esilämmitysvaiheen laitteissa, erityisesti kalsinaattorissa, on esiintynyt luvattoman paljon plastisoitumista ja murtumia. Tässä työssä tutkittiin lämpötilan ja sen vaihtelun vaikutusta järjestelmässä syntyneisiin siirtymiin ja murtumiin. Työn alussa luotiin katsaus erilaisiin murtumisilmiöihin ja niiden syntyyn. Vuorauksessa käytettyihin tiilien käyttäytymistä tutkittiin myös, koska ne ovat olennainen osa esilämmi-tysjärjestelmää. Työn kokeellisessa osuudessa aluksi määriteltiin järjestelmässä käytetylle teräkselle lujuusominaisuudet tutkimalla mikrorakennetta sekä suorittamalla veto- että kovuuskokeet materiaalille. Toisessa osiossa mitattiin järjestelmän alasajon aikana tapah-tuneet siirtymät. Laskennallisessa osuudessa tutkittiin väsymismurtuman mahdollisuutta sekä määritettiin kuoressa esiintyvän särön vaikutusta puhkeamis- ja murtumiskuormituk-seen. FEM- analyysissä tarkasteltiin lämpötilan vaikutusta siirtymien suuruuksiin ja pyrittiin löytämään perusteluita, miksi rakenne on todellisuudessa siirtynyt eri suuntiin kuin alun perin oli tarkoitettu. Lisäksi analysoitiin FEM- mallit tiilihyllystä ja kalsinaattorin kuoren tukikehästä, joista tutkittiin lämpökuorman aiheuttamia jännityksiä. Materiaalin osalta selvisi, että kyseessä oli hyvin yleinen rakenneteräs S235 tai sitä vas-taava teräslaatu. Teräs ei ominaisuuksiltaan sovellu kuumiin olosuhteisiin, jonka vuoksi järjestelmässä käytettävän eristevuorauksen kunto on erityisen tärkeä rakenteen käyttöiän kannalta. Vuorauksen kunnosta riippuu, kuinka suuren lämpökuorman teräskuori saa. Väsymismurtuman mahdollisuus jäi minimaalisen pieneksi lämpötilan muutoksen vaiku-tuksesta. Analysoinnin tulosten perusteella voitiin todeta, että lämpötilan hitaasti mutta kohtalaisen suurella vaihteluvälillä sekä tiilien turpoamisen vaikutuksella on erittäin suuri merkitys järjestelmässä esiintyviin murtumiin.

Objective Evaluation of Nasal Dimensions in Children with Acoustic Rhinometry

Aims: This study was carried out to investigate the usefulness of acoustic rhinometry in the evaluation of intranasal dimensions in children. The aim was to define reference values for school children. In addition, the role of the VAS scale in the subjective evaluation of nasal obstruction in children was studied. Materials and methods: Measurements were done with Acoustic Rhinometry A1. The values of special interest were the minimal cross-sectional area (MCA) and the anterior volume of the nose (VOL). The data for reference values included 124 voluntary school children with no permanent nasal symptoms, aged between 7 and 14 years. Data were collected at baseline and after decongestion of the nose; the VAS scale was filled in before measurements. The subjects in the follow-up study (n=74, age between 1 and 12 years) were receiving intranasal spray of insulin or placebo. The nasal symptoms were recorded and acoustic rhinometry was measured at each control visit. Results: In school children, the mean total MCA was 0.752 cm2 (SD 0.165), and the mean total VOL was 4.00 cm3 (SD 0.63) at baseline. After decongestion, a significant increase in the mean TMCA and in the mean TVOL was found. A correlation was found between TMCA and age, and between TVOL and height of a child. There was no difference between boys and girls. A correlation was found between unilateral acoustic values and VAS at baseline, but not after decongestion. No difference wasfound in acoustic values or symptoms between the insulin and placebo group in the follow-up study of two years. Conclusions: Acoustic rhinometry is a suitable objective method to examine intranasal dimensions in children. It is easy to perform and well tolerated. Reference values for children between 7 and 14 years were established.

Vaccination Competence - The Concept and Evaluation

The purpose of this two-phase study was to define the concept of vaccination competence and assess the vaccination competence of graduating public health nurse students (PHN students) and public health nurses (PHNs) in Finland, with the goal of promoting and maintaining vaccination competence and developing vaccination education. The first phase of the study included semi-structured interviews with vaccination professionals, graduating PHN students and clients (a total of n=40), asking them to describe vaccination competence as well as the factors strengthening and weakening it. The data were analyzed through content analysis. In the second phase of the study, structured instruments were developed, and vaccination competence of PHN students (n=129) in Finland and PHNs (n=405) was assessed using a self-assessment scale (VAS) and taking a knowledge test. PHNs were used as a reference group, enabling us to determine whether a satisfactory level of vaccination competence was achieved by the end of studies, or whether it was gained through work experience vaccinating clients. The data were collected from five polytechnic institutions and seven health centers located in various parts of the country. The data were collected using instruments developed for this study, and were analyzed statistically. In the first phase, based on the results of the interviews, vaccination competence was defined as a large multi-faceted entity, including the concepts of competent vaccinator, competent implementation of the vaccination, and the outcome of the implementation. Semi-structured interviews revealed that factors strengthening and weakening vaccination competence were connected to the vaccinator, the client being vaccinated, the vaccination environment and vaccinator education. On the whole, factors strengthening and weakening vaccination were the opposite of each other. In the second phase, on the self-assessment of vaccination competence, students rated themselves as significantly lower than working professionals. On the knowledge test, the percentage of correct answers was lower for students than PHNs. When all background variables were taken into account in multivariate analysis, there was no longer a significant difference between the students and PHNs on the self-assessment. However, in multivariate analysis, the PHNs still performed better than students on the knowledge test. For this study, a satisfactory level of vaccination competence was defined as a mean of 8.0 on the self-assessment and 80% correct answers on the knowledge test. Based on these criteria, students almost reached the level of satisfactory in their overall self-assessment, and PHNs did. Both groups, however, did rank themselves as satisfactory in some sum variables. On the knowledge test the students did not achieve a level of satisfactory (80%) in their total score, though PHNs did. As before, both groups did achieve a level of satisfactory in several sum variables. Further research and development should focus on vaccination education, the testing of vaccination competence and vaccination practices in clinical practice, as well as on developing the measurement tools.

Toimintatavan jatkokehityshanke

Lean-ajattelu, jonka avulla yritys voi saavuttaa merkittäviä etuja vallitsevassa kilpailutilanteessa, on leviämässä autoteollisuudesta muillekin teollisuuden aloille. Lean-ajattelu ja toimintatapa vaatii yritykseltä sitoutumista, rehellisyyttä ja avoimuutta uusille ajatuksille. Työni tavoitteena oli selvittää mihin ja miten yrityksessä tulee varautua, jotta kehitystoimenpiteet voitaisiin viedä läpi onnistuneesti. Tavoitteena on myös vas-tata, mitä Lean toiminta on ja mihin sillä pyritään. Lisäksi, tutkimukseni on tarkoituksena olla niin sanotusti käsikirja muille tehtaille, jos he päätyvät laajentamaan lean-toimintaa omille alueilleen. Tutkimuksesta on tarkoitus löytyä konkreettiset työkalut ja metodit toiminnan kehittämiseen. Työni on case-tyyppinen tutkielma, jossa tutkielman eri vaiheissa lean-työkaluja ja toimintatapoja kokeillaan konkreettisesti. Tutkielmani on vain aloitus vuosia kestävälle hankkeelle, josta voi tulevaisuudessa muodostua vakioitu toimintamalli.

Relieved after Doctor's Consultation? Primary Health Care Patients' Complaint-related Worries

Worry is one of the central factors in primary health care patients’ experience with their current complaint. Worry is associated with, e.g., patients’ expectations and the outcomes of doctor’s consultations. The aim of this study was to explore primary health care patients’ complaint-related worry and its changes, as well as contributing factors. Furthermore, the reasons behind patients’ pre-consultation worry and possible relief were examined. The study was conducted in a public primary health care centre in Forssa in Southern Finland. Patients, aged 18–39 years, with a current complaint were interviewed before and after a doctor’s consultation. The patients’ characteristics, perceptions of their complaint and their expectations and experiences concerning the consultation were obtained through interviews. In addition, two questionnaires were administered to measure general tendency to illness worry (IWS) and psychiatric symptoms (SCL-90). The patients’ ratings of the intensity of worry and the severity of their complaint were measured with a visual analogue scale (VAS 0–100). Changes in worry were measured by comparing pre- and post-consultation VAS ratings and asking the patients to compare their worry after the consultation with the worry they felt before it. In connection with these ratings the patients also gave reasons for their experiences in their own words. The patients’ doctors assessed the medical severity of the complaints and whether they had found a medical explanation for the complaints. Many patients were very worried before the consultation (65 % scored over 50 points on the VAS). Worry and severity ratings were associated with the duration and course of the complaint, with a general tendency to illness worry and hostility. On average, the patients were less worried after the consultation than before it. Persistent worry was associated with the patients’ uncertainty about their complaint, their perceiving it as severe, expectations for examinations and reporting symptoms of anxiety. Patients were most often worried about the nature of their complaint (e.g. duration or intensity), not knowing what was wrong, the possible harmful effects of the complaint on body functions, the complaint’s prognosis, e.g. will it get better, and their ability to function. Patients were relieved by getting an explanation or treatment or by having a positive view of the complaint’s prognosis. Patients who reported uncertainty (lack of an explanation, worry about the nature of the complaint) or worry about the complaint’s possible bodily harmfulness were relieved by getting an explanation, often accompanied with getting treatment. On the other hand, worries about the ability to function tended to persist. Doctors should bring up patients’ worries for discussion in order to be able to respond to them appropriately. Because it tends to persist, worry about the ability to function should be addressed. Uncertain patients with concerns about their complaint’s bodily harmfulness or psychological consequences need special attention from their doctor.

Intersexuality in a crab-eating fox (Cerdocyon thous)

Intersexuality is a reproductive pathology that has been described in wild animals in recent years. However, its occurrence and consequences remain obscure and therefore all aspects of this reproductive disorder deserve attention. The aim of this study is to report a case of intersexuality with probable absence of gonadal tissue in the crab-eating fox (Cerdocyon thous) native to Brazil. The animal has male external genitalia, but its prepuce and penis were both hypoplastic. Because of a clinical suspicion of bilateral cryptorchidism, a laparotomy was performed and the absence of prostate and gonads were revealed. The procedure also revealed vas deferentia, extending laterally from the each side of the bladder basis to the right and left abdominal wall muscles. The animal died one month later, and post mortem examination confirmed the absence of prostatic and gonadal tissues. Muscular structures similar to uterine horns and cervix were founded macroscopically and confirmed by optic microscopy. In addition, post mortem findings corroborate with penis hypoplasia, since penile bone presence was observed. The vasa deferentia had a normal tissue structure, although hypoplastic. In conclusion, the case of a crab-eating fox (Cerdocyon thous) reported here represents a proved intersexual animal with probable absence of gonadal tissue.

Päivystyshoitotyön osaaminen valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden arvioimana

Potilaan hoitamisessa korostuvat mm. triagen tekeminen, potilaan voinnin seuranta ja hoitoa koskevien päätösten tekeminen nopeasti potilaan voinnin mukaan sekä potilaan jatkohoidon turvaaminen. Tämä kaksivaiheinen koulutustutkimus kohdistui päivystyshoitotyön osaamiseen. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa määriteltiin päivystyshoitotyön osaaminen ja toisessa vaiheessa arvioitiin valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamista ja osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Osaamisen arvioinnin suorittivat opiskelijat itse ja vertailuperustana opiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamiselle käytettiin ammatissa toimivien sairaanhoitajien päivystyshoitotyön osaamista. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioinnin perusteella määrittää päivystyshoitotyön osaamisen nykytaso ja tehdä tarvittavat ehdotukset päivystyshoitotyön osaamisen kehittämiseen. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa (2006–2012) tiedonkeruumenetelminä oli kirjallisuuskatsaus ja asiantuntija-arviointi hyödyntäen delphi-menetelmää. Kirjallisuuskatsauksen perusteella muodostettiin päivystyshoitotyön osaamista kuvaavat pääkategoriat, yläkategoriat ja alakategoriat.Alakategoriat (n=61) annettiin asiantuntijoille (sairaanhoitajat, opettajat, ylihoitajat) arvioitavaksi.Kaksivaiheisen asiantuntija-arvioinnin perusteella muodostui 92 päivystyshoitotyön osaamista kuvaavaa alakategoriaa. Tutkimuksen toisessa vaiheessa (2007–2012) valmistuvien suomalaisten sairaanhoitaja-opiskelijoiden (N=382, n=208, vastausprosentti 55 %) päivystyshoitotyön osaamista arvioitiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä mittarilla (Päivystyshoitotyön osaaminen -mittari). Mittari perustui tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa muodostettuun määrittelyyn päivystyshoitotyön osaamisesta. Osaamista mitattiin VAS-janalla (asteikko 0–100) arvon 100 ollessa optimaalinen taso, johon pyrittiin. Sairaanhoitajaopiskelijoiden tavoiteltavaksi osaamisen tasoksi asetettiin 80 olettaen opiskelijoiden osaamisen vielä kehittyvän työkokemuksen myötä. Ammatissa toimivien sairaanhoitajien (N=586, n=280, vastausprosentti 48 %) itsearvioitua osaamista käytettiin vertailuperustana opiskelijoiden osaamiselle. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden itsearvioitu päivystyshoitotyön osaaminen oli alle tavoiteltavan osaamisen tason. Opiskelijoilla oli mielestään eniten eettistä osaamista sekä vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamista ja vähiten päätöksenteko-osaamista ja kliinistä osaamista. Myös ammatissa toimivilla sairaanhoitajilla oli mielestään eniten vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamista. Vähiten heillä oli ohjausosaamista ja päätöksenteko-osaamista. Sairaanhoitajilla oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän päivystyshoitotyön osaamista kuin opiskelijoilla. Opiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamista selitti eniten aikaisempi terveysalan tutkinto. Päivystyshoitotyön osaamisen kehittämisehdotukset kohdistuvat ammatillisen peruskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen opetuksen sisältöihin ja määrään, opetus- ja opiskelumenetelmiin, osaamisen arviointiin sekä urasuunnitteluun. Jatkotutkimusehdotukset kohdistuvat päivystyshoitotyön osaamisen määrittelyn ja osaamista arvioivan mittarin edelleen kehittämiseen, erilaisten arviointimenetelmien kehittämiseen sekä osaamiseen yhteydessä olevien tekijöiden edelleen tutkimiseen.

Kansalaisen sähköiset terveyspalvelut: Hyväksyntä, käytettävyys ja motivoituminen oman sairauden hallintaan

Tutkielman taustalla on terveydenhuollon nykyinen tarve sähköisten ratkaisujen hyödyntämiselle sekä siirtymiselle potilaskeskeisempään hoitoon, jossa korostetaan potilaan hoitoon osallistumista. Moti-voimalla potilasta osallistumaan hoitoonsa voidaan tätä auttaa hallitsemaan sairauttaan ja sitoutumaan hoitoon paremmin. Tämän myötä voidaan terveydenhuollossa saavuttaa taloudellisia hyötyjä muun muassa vapautuneiden resurssien muodossa hoitotulosten mahdollisesti parantuessa ja potilaan pärjä-tessä sairautensa kanssa paremmin omillaan. Pärjäin-pilotti -hankkeessa kehitetäänkin sähköisiä terve-yspalveluita sydänsairaille. Pilotti perustuu OmaHyvinvointi-hankkeessa luotuun Pärjäin-konseptiin, jonka keskeisiä ajatuksia ovat kansalaislähtöisyys ja oman elämän hallinta. Kehitettävien palveluiden avulla pyritään helpottamaan arjen haasteita ja mahdollistamaan parempi hoitoon osallistuminen. Tutkielmassa tutkitaan terveystietojärjestelmien hyväksyntää ja käytettävyyttä sekä motivoitumista oman sairauden hallintaan. Terveystietojärjestelmien hyväksyntää tarkasteltaessa keskitytään erityises-ti terveystietojärjestelmiin liittyviin hyväksyntätekijöihin. Motivoitumista taas tarkastellaan itsemää-räämisteorian ja motivoivan haastattelun näkökulmista, jotta voidaan ymmärtää kansalaisen motivoi-tumista hoitoon sitoutumiseen ja osallistumiseen. Käytettävyyttä taas tarkastellaan iäkkäiden käyttäjien näkökulmasta, sillä palveluiden kohderyhmän, sydänsairaiden, joukossa iäkkäiden määrä on suuri. Tutkielman tutkimusmetodologia on kvalitatiivinen. Empiirisenä aineistona käytetään seitsemän sy-dänsairaan haastattelun valmisaineistoa, joka keskittyy sydänsairaan arkeen ja siinä elämiseen. Aineis-toanalyysin tuloksena esitellään kohderyhmän erityispiirteitä ja -tarpeita liittyen sydänsairauteen ja arjessa elämiseen. Näitä ovat muun muassa lisääntynyt tiedontarve, lisääntyneet lääkkeet, ruokavalion muutokset, dokumenttien säilytys, laboratorioaikojen muistaminen ja -tulosten saaminen, vertaistuen tarve, tuen puute terveydenhuollon taholta, tietojen siirtyvyys sekä suhde lääkäriin ja hoitoon osallis-tuminen. Suuren osan näistä erityispiirteistä voidaan havaita liittyvän läheisesti potilaiden terveystieto-järjestelmien hyväksyntätekijöihin. Lisäksi kohderyhmän erityispiirteet ja -tarpeet kielivät tuen tar-peesta kaikilla itsemääräämisteorian määrittelemillä motivaatioon vaikuttavien tekijöiden osa-alueilla. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että huomioimalla sähköisten terveyspalveluiden kehityk-sessä kohderyhmän erityispiirteitä ja -tarpeita voidaan kehittää palveluominaisuuksia, jotka vastaavat sydänsairaiden tarpeisiin sekä takaavat paremman kohderyhmän hyväksyntätason. Kansalaisen moti-voitumista oman sairauden hallintaan taas voidaan parantaa kehittämällä kohderyhmän tarpeisiin vas-taavia palveluominaisuuksia, jotka tukevat itsemääräämisteorian määrittelemiä motivaatiotekijöitä. Lisäksi huomioimalla käytettävyyttä iäkkään kohderyhmän näkökulmasta, voidaan tällaisten palvelui-den käyttöön motivoitumiseen vaikuttaa positiivisesti.

Suorituskyvyn mittaamisen kehitysprosessi ja sen vaikutukset – kokemuksia palveluliiketoimintaympäristöstä

Diplomityö käsittelee organisaatioiden kokemuksia palveluliiketoimin-taympäristöön suunnitelluista suorituskykymittaristoista. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin viidestä julkisesta, kahdesta teollisuus- ja kolmesta asiantuntijaorganisaatiosta. Aineiston perusteella onnistunut mittariston suunnittelu ja käyttöönottovaihe on riippuvainen johdon ja henkilöstön sitoutumisasteesta, mittariston käyttötarkoituksen ja mitta-usnäkökulman selkeästä ymmärtämisestä sekä keskijohdon että asia-kasarvon merkityksen ymmärtämisestä. Käyttöönottovaihe oli aineiston perusteella suunnitteluvaihetta haastavampi. Osa mittariston suunnittelu ja käyttöönottovaiheeseen liittyvistä kokemuksista riippui organisaation toimialasta. Mittariston synnyttämiä hyötyjä ja arvoa sekä mittariston vaikutuksia organisaatioiden johtamiseen tulee tutkia tulevaisuudessa lisää. Näiden kysymysten osalta toteutettu haastattelututkimus antoi vas-ta suuntaa antavia tuloksia, sillä suuri osa case-organisaatioiden mittaris-toista oli vielä kokonaisuudessaan käyttöönottamatta.

Strateginen työhyvinvointi organisaatioissa

Työhyvinvoinnista on alettu puhua kokonaisvaltaisena ilmiönä, jolla viittaan näkökulmaan laajem-masta toisiinsa sidoksista olevista työhyvinvointi tekijöistä. Tavoitteena on nähdä työhyvinvointi suunnitelmallisena ja pitkäjänteisenä työnä organisaation tuloksellisuuden ja yksilön työhyvinvoin-nin varmistamiseksi, sen sijaan että työhyvinvoinnin tulkittaisiin vain joukkona irrallisia toimenpi-teitä, joilla pyritään reagoimaan kulloinkin ilmeneviin ongelmiin. Tässä tutkimuksessa on keskitytty tarkastelemaan kuuden eri asiantuntijaorganisaation käytännön työhyvinvointitoimintaa. Tässä tut-kimuksessa on pyritty selvittämään sitä, kuinka kokonaisvaltaista ja strategista kuuden tutkimuk-seen valitun kohdeorganisaation harjoittama työhyvinvointitoiminta on. Tämä tutkimus on toteutettu käyttäen laadullisia tutkimusmenetelmiä. Kuuden eri kohdeorganisaation edustajilta on kerätty teemahaastatteluin tietoja edustamiensa organisaatioiden käytännön työhyvinvoin-timenetelmistä sekä toimintatavoista, joilla organisaatioissa ylläpidetään ja kehitetään työhyvinvointia. Kerätty tutkimusaineisto on analysoitu käyttäen apuna abduktiivista päättelyä, jolloin on pyritty havait-semaan organisaatioiden työhyvinvointitoimista yhteneväisyyksiä teoriaan. Analysoinnin perusteella organisaatiot on luokiteltu sen mukaan onko niiden käytännön työhyvinvointityö teoriaan peilaten heik-koa, kohtalaista, hyvää vai erinomaista. Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita erityisesti johtamisen ja esimiestyön sekä osaamisen olevan haastatelluiden mielestä erittäin tärkeitä tekijöitä työhyvinvoinnin muodostumisessa ja näihin asioihin organisaatioissa myös kiinnitettiin huomiota. Lisäksi esiin nousi muitakin strategisen työhyvinvoinnin osa-alueita, kuten työkykyyn liittyvien tekijöiden ylläpito ja kehit-täminen. Suurimmat puutteet työhyvinvointityössä ilmenivät työhyvinvoinnin käytännön toteutuksessa, joka oli organisaatioissa usein yksittäisten eri toimintojen samanaikaista ja päällekkäistä toteuttamista. Tämän tutkimuksen perustella organisaatioiden työhyvinvointityön voidaan todeta olevan melko hyvällä tasolla. Kaksi organisaatioista sai arvosanakseen kohtalaisen ja loput neljä hyvän. Erityisen hyvin orga-nisaatioissa on ymmärretty työhyvinvoinnin merkitys organisaation menestykseen sekä se kenen vas-tuulla työhyvinvointi on. Suurimmat puutteet työhyvinvointitoiminnassa ovat käytännön toteutuksessa sekä siinä, että työhyvinvointi ymmärrettäisiin organisaatioissa kokonaisvaltaisena ja strategisena toi-mintana, joka on jatkuva prosessi.

Periprocedural prognostic factors in coronary interventions – retrospective studies

Background: Approximately 11,000 revascularization procedures, either percutaneous coronary interventions (PCI) or coronary artery bypass grafting surgery (CABG), are performed yearly in Finland for coronary artery disease. Periprocedural risk factors for mortality and morbidity as well as long-term outcome have been extensively studied in general populations undergoing revascularization. Treatment choice between PCI and CABG in many high risk groups and risk-stratification, however, needs clarification and there is still room for improvement in periprocedural outcomes. Materials and methods: Cohorts of patients from Finnish hospitals revascularized between 2001 and 2011 were retrospectively analyzed. Patient records were reviewed for baseline variables and postprocedural outcomes (stroke, myocardial infarction, quality of life measured by the EQ-5D –questionnaire, repeat revascularization, bleeding episodes). Data on date and mode of death was acquired from Statistics Finland. Statistical analysis was performed to identify predictors of adverse events and compare procedures. Results: Postoperative administration of blood products (red blood cells, fresh frozen plasma, platelets) after isolated CABG independently and dose-dependently increases the risk of stroke. Patients 80 years or older who underwent CABG had better survival at 5 years compared to those who underwent PCI. After adjusting for baseline differences survival was similar. Patients on oral anticoagulation (OAC) for atrial fibrillation (AF) treated with CABG had better survival and overall outcome at 3 years compared to PCI patients. There was no difference in incidence of stroke or bleeding episodes. Differences in outcome remained significant after adjusting for propensity score. Lower health-related quality of life (HRQOL) scores as measured by the visual analogue scale (VAS) of the EQ-5D questionnaire at 6 months after CABG predicted later major adverse cardiac and cerebrovascular events (MACCE). Deteriorating function and VAS scores between 0 and 6 months on the EQ-5D also independently predicted later MACCE. Conclusions: Administration of blood products can increase the risk of stroke after CABG and liberal use of transfusions should be avoided. In the frail subpopulations of patients on OAC and octogenarians CABG appears to offer superior long-term outcome as compared to PCI. Deteriorating HRQOL scores predict later adverse events after CABG. Keywords: percutaneous coronary intervention, coronary artery bypass grafting, age over 80, transfusion, anticoagulants, coronary artery disease, health-related quality of life, outcome.

Ulkoisen kuorman vaikutus hävittäjän suorituskykyyn

Valtaosassa nykyaikana käytössä olevista hävittäjistä aseistus, lisäpolttoainesäiliöt ja maa-linosoitusjärjestelmät kiinnitetään koneen ulkopuolelle joko siipi- tai runkoripustimiin. Tämä on yksinkertainen tapa, mutta se lisää koneen vastusta ja näin ollen heikentää sen suoritusky-kyä. Siiven alle kiinnitetty kuorma vaikuttaa myös nostovoimaan häiritsemällä siiven ympä-rillä kulkevaa virtausta. Lisäksi ulkoinen kuorma aiheuttaa usein rajoituksia suurimpaan sal-littuun kuormitusmonikertaan, jolloin koneen liikehtimis- ja kaartokyky heikkenevät. Tässä kandidaatintutkielmassa selvitetään miten ulkoinen kuorma vaikuttaa hävittäjän suori-tuskykyyn ja edellä mainittuihin ominaisuuksiin. Havainnot esitellään ja perustellaan enim-mäkseen laskennallisesti aerodynamiikan kaavoja apuna käyttäen. Tutkielmassa käytetään kvalitatiivista tutkimusstrategiaa ja sen tutkimusmenetelmänä on kirjallisuusanalyysi. Läh-teinä on käytetty aerodynamiikan peruskirjallisuutta, eri korkeakoulujen oppimateriaaleja, Koelentokeskuksen materiaalia sekä ulkomaisia tutkimuksia. Tutkielman päätutkimuskysymys on: ”Miten ulkoinen kuorma vaikuttaa hävittäjän suoritus-kykyyn?”. Alatutkimuskysymyksiä ovat: ”Miten ulkoinen kuorma vaikuttaa hävittäjän vas-tukseen?”, ”Miten ulkoinen kuorma vaikuttaa hävittäjän nostovoimaan?” ja ”Miten ulkoinen kuorma vaikuttaa hävittäjän kaartokykyyn?”. Kun koneeseen lisätään ulkoista kuormaa, sen sakkausnopeus kasvaa, parhaan liitosuhteen nopeus pienenee, lentoonlähdön maakiito pitenee ja kohoamisnopeus heikkenee. Lisäksi polttoaineen kulutus kasvaa ja tätä kautta kantama ja toiminta-aika lyhenevät. Joissain tapa-uksissa koneen maksiminopeuksiin saattaa tulla rajoituksia, ja etenkin suurella kuormalla lennon rajakäyrä supistuu huomattavasti. Edellä mainitut yhdistettynä mahdollisiin kuormi-tusmonikerran rajoituksiin heikentävät koneen kaartokykyä ilmataistelussa. Voidaankin sa-noa, että ulkoinen kuorma heikentää koneen suorituskykyä sen kaikilla osa-alueilla.

Diclofenac plasma protein binding: PK-PD modelling in cardiac patients submitted to cardiopulmonary bypass

Twenty-four surgical patients of both sexes without cardiac, hepatic, renal or endocrine dysfunctions were divided into two groups: 10 cardiac surgical patients submitted to myocardial revascularization and cardiopulmonary bypass (CPB), 3 females and 7 males aged 65 ± 11 years, 74 ± 16 kg body weight, 166 ± 9 cm height and 1.80 ± 0.21 m2 body surface area (BSA), and control, 14 surgical patients not submitted to CPB, 11 female and 3 males aged 41 ± 14 years, 66 ± 14 kg body weight, 159 ± 9 cm height and 1.65 ± 0.16 m2 BSA (mean ± SD). Sodium diclofenac (1 mg/kg, im Voltaren 75® twice a day) was administered to patients in the Recovery Unit 48 h after surgery. Venous blood samples were collected during a period of 0-12 h and analgesia was measured by the visual analogue scale (VAS) during the same period. Plasma diclofenac levels were measured by high performance liquid chromatography. A two-compartment open model was applied to obtain the plasma decay curve and to estimate kinetic parameters. Plasma diclofenac protein binding decreased whereas free plasma diclofenac levels were increased five-fold in CPB patients. Data obtained for analgesia reported as the maximum effect (EMAX) were: 25% VAS (CPB) vs 10% VAS (control), P<0.05, median measured by the visual analogue scale where 100% is equivalent to the highest level of pain. To correlate the effect versus plasma diclofenac levels, the EMAX sigmoid model was applied. A prolongation of the mean residence time for maximum effect (MRTEMAX) was observed without any change in lag-time in CPB in spite of the reduced analgesia reported for these patients, during the time-dose interval. In conclusion, the extent of plasma diclofenac protein binding was influenced by CPB with clinically relevant kinetic-dynamic consequences

Translation, adaptation and validation of the Roland-Morris questionnaire - Brazil Roland-Morris

The purpose of the present study was to translate the Roland-Morris (RM) questionnaire into Brazilian-Portuguese and adapt and validate it. First 3 English teachers independently translated the original questionnaire into Brazilian-Portuguese and a consensus version was generated. Later, 3 other translators, blind to the original questionnaire, performed a back translation. This version was then compared with the original English questionnaire. Discrepancies were discussed and solved by a panel of 3 rheumatologists and the final Brazilian version was established (Brazil-RM). This version was then pretested on 30 chronic low back pain patients consecutively selected from the spine disorders outpatient clinic. In addition to the traditional clinical outcome measures, the Brazil-RM, a 6-point pain scale (from no pain to unbearable pain), and its numerical pain rating scale (PS) (0 to 5) and a visual analog scale (VAS) (0 to 10) were administered twice by one interviewer (1 week apart) and once by one independent interviewer. Spearman's correlation coefficient (SCC) and intraclass correlation coefficient (ICC) were computed to assess test-retest and interobserver reliability. Cross-sectional construct validity was evaluated using the SCC. In the pretesting session, all questions were well understood by the patients. The mean time of questionnaire administration was 4 min and 53 s. The SCC and ICC were 0.88 (P<0.01) and 0.94, respectively, for the test-retest reliability and 0.86 (P<0.01) and 0.95, respectively, for interobserver reliability. The correlation coefficient was 0.80 (P<0.01) between the PS and Brazil-RM score and 0.79 (P<0.01) between the VAS and Brazil-RM score. We conclude that the Brazil-RM was successfully translated and adapted for application to Brazilian patients, with satisfactory reliability and cross-sectional construct validity.