996 resultados para Biggs, Charlotte, d. 1827
Resumo:
Johdanto: Raskaudenaikaisen D-vitamiinin puutoksen on havaittu vaikuttavan negatiivisesti syntyvän lapsen luuston kasvuun. Myös lapsen riittävä D-vitamiinin saanti on merkittävä tekijä lapsen luuston hyvinvoinnissa. Suomalaisten odottavien äitien D-vitamiinin saanti on usein puutteellista, eikä D-vitamiinia muodostu iholla talvikuukausina Suomen pohjoisen sijainnin vuoksi. Suomalaisten raskaana olevien naisten heikko D-vitamiinitilanne saattaa vaikuttaa lasten luuston terveyteen. Tavoitteet: Työn tavoitteena oli tutkia ovatko raskauden aikainen D-vitamiinitilanne, lapsen D-vitamiinitilanne ja D-vitamiinin saanti vuoden iässä yhteydessä luuntiheyden ja -mineraalipitoisuuden muutoksiin lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Aineisto ja menetelmät: Raskausaikana rekrytoiduista 126 äiti-lapsi-parista vuoden iässä seurantakäynnille saapui 89 (69 %). Lapsilta otettiin verinäyte ja siitä määritettiin D-vitamiinitilannetta kuvaava seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus (25(OH)D) immunoentsymometrisellä menetelmällä. Lasten sääriluu tutkittiin pQCT-menetelmällä. Vastaavat tutkimukset oli suoritettu sekä lapsille että äideille synnytyksen jälkeen. Äitien seerumin 25(OH)D-pitoisuus alkuraskauden aikana määritettiin THL:n keräämistä verinäytteistä. Lapsilta kerättiin kolmen vuorokauden ruokapäiväkirja sekä kyselylomake, joiden avulla selvitettiin D-vitamiinin saanti ruokavaliosta, D-vitamiinilisän käyttö ja taustatekijöitä. Äideille suoritettiin lyhyt haastattelu koskien lapsen terveyttä ja kehitystä. Tilastollinen tarkastelu suoritettiin SPSS (versio 16.0) –ohjelmalla. Korrelaatioanalyysilla selvitettiin minkä tekijöiden kanssa 1-vuotiaan luuston laatua kuvaavat muuttujat ja niissä tapahtuneet muutokset korreloivat. Regressioanalyysilla tutkittiin selittääkö raskausajan D-vitamiinitilanne, lapsen D-vitamiinitilanteen muutos tai lapsen D-vitamiinin saanti yhden vuoden iässä luustomuuttujien muutoksia. Monimuuttujamallin avulla tarkasteltiin, onko raskaudenaikainen D-vitamiinitilanne lineaarisesti yhteydessä luumuuttujien arvoihin. Tulokset: Lasten D-vitamiinin saanti ylitti keskimäärin suositukset (KA 12,3 ?g/vrk), mutta 20 %:lla seerumin 25(OH)D-pitoisuus oli riittämätön (< 50 nmol/l). Seurantakäynnin aikaan yhä imetetyillä lapsilla Dvitamiinitilanne oli heikompi kuin ei-imetetyillä (p=0,044). Luun mineraalimäärä (BMC, engl. bone mineral content) oli kasvanut eniten niillä lapsilla, joiden äitien D-vitamiinitilanne oli ollut heikoin raskauden aikana ja vähiten niillä, joilla D-vitamiinitilanne raskausaikana oli ollut riittävä. Tulos ei kuitenkaan yltänyt merkitsevälle tasolle (p=0.069). Muissa luumuuttujissa viitteitä yhteyksistä ei löytynyt. Taustatietoja tarkastellessa havaittiin merkitsevä negatiivinen yhteys raskausajan D-vitamiinitilanteen ja lapsen sairastamien nuhakuumeiden lukumäärän välillä (p=0.044). Johtopäätökset: Lasten D-vitamiinin saanti oli suositusten mukaista, mutta siitä huolimatta osalla lapsista Dvitamiinitilanne ei ollut optimaalinen. Erot BMC:n muutoksessa ryhmien välillä viittaavat saavutuskasvuun eli heikomman D-vitamiinitilanteen vaikutus luustoon kompensoituu BMC:n osalta ensimmäisen elinvuoden aikana. Pitkäkestoisia lisätutkimuksia raskausajan D-vitamiinitilanteen ja lapsen luuston yhteyksistä suuremmilla tutkimusotoksilla tarvitaan.
Resumo:
The simple two dimensional C-13-satellite J/D-resolved experiments have been proposed for the visualization of enantiomers, extraction of homo- and hetero-nuclear residual dipolar couplings and also H-1 chemical shift differences between the enantiomers in the anisotropic medium. The significant advantages of the techniques are in the determination of scalar couplings of bigger organic molecules. The scalar couplings specific to a second abundant spin such as F-19 can be selectively extracted from the severely overlapped spectrum. The methodologies are demonstrated on a chiral molecule aligned in the chiral liquid crystal medium and two different organic molecules in the isotropic solutions. (C) 2010 Elsevier B.V. All rights reserved.
Resumo:
CsHllNO2.C9HilNO2, Mr = 282.3, P1, a = 5.245 (1), b = 5.424 (1), c = 14.414 (2) A, a = 97.86 (1), fl = 93-69 (2), y = 70-48 (2) °, V= 356 A 3, Z = 1, O m = 1-32 (2), Dx = 1.32 g cm-3, h(Mo Ka) = 0-7107 A, g = 5-9 cm-1, F(000) = 158, T= 298 K, R=0.035 for 1518 observed reflections with I>2tr(I). The molecules aggregate in double layers, one ayer made up of L-phenylalanine molecules and the other of D-valine molecules. Each double layer is stabilized by interactions involving main-chain atoms of both types of molecules. The interactions include hydrogen bonds which give rise to two head-to-tail sequences. The arrangement of molecules in the complex is almost the same as that in the structure of DL-valine (and DL-leucine and DL-isoleucine) except for the change in the side chain of L molecules. The molecules in crystals containing an equal number of L and O hydrophobic amino-acid molecules thus appear to aggregate in a similar fashion, irrespective of the precise details of the side chain.
Resumo:
Model building and molecular mechanics studies have been carried out to examine the potential structures for d(GGC/GCC)5 and d(CAG/CTG)5 that might relate to their biological function and association with triplet repeat expansion diseases. Model building studies suggested that hairpin and quadruplex structures could be formed with these repeat sequences. Molecular mechanics studies have demonstrated that the hairpin and hairpin dimmer structures of triplet repeat sequences formed by looping out of the two strands are as favourable as the corresponding B-DNA type hetero duplex structures. Further, at high salt condition, Greek key type quadruplex structures are energetically comparable with hairpin dimer and B-DNA type duplex structures. All tetrads in the quadruplex structures are well stacked and provide favourable stacking energy values. Interestingly, in the energy minimized hairpin dimer and Greek key type quadruplex structures, all the bases even in the non-G tetrads are cyclically hydrogen bonded, even though the A, C and T-tetrads were not hydrogen bonded in the starting structures.
Resumo:
Nanosecond scale molecular dynamics simulations have been performed on antiparallel Greek key type d(G(7)) quadruplex structures with different coordinated ions, namely Na+ and K+ ion, water and Na+ counter ions, using the AMBER force field and Particle Mesh Ewald technique for electrostatic interactions. Antiparallel structures are stable during the simulation, with root mean square deviation values of similar to1.5 Angstrom from the initial structures. Hydrogen bonding patterns within the G-tetrads depend on the nature of the coordinated ion, with the G-tetrad undergoing local structural variation to accommodate different cations. However, alternating syn-anti arrangement of bases along a chain as well as in a quartet is maintained through out the MD simulation. Coordinated Na+ ions, within the quadruplex cavity are quite mobile within the central channel and can even enter or exit from the quadruplex core, whereas coordinated K+ ions are quite immobile. MD studies at 400 K indicate that K+ ion cannot come out from the quadruplex core without breaking the terminal G-tetrads. Smaller grooves in antiparallel structures are better binding sites for hydrated counter ions, while a string of hydrogen bonded water molecules are observed within both the small and large grooves. The hydration free energy for the K+ ion coordinated structure is more favourable than that for the Na+ ion coordinated antiparallel quadruplex structure.
Resumo:
A real-time operational methodology has been developed for multipurpose reservoir operation for irrigation and hydropower generation with application to the Bhadra reservoir system in the state of Karnataka, India. The methodology consists of three phases of computer modelling. In the first phase, the optimal release policy for a given initial storage and inflow is determined using a stochastic dynamic programming (SDP) model. Streamflow forecasting using an adaptive AutoRegressive Integrated Moving Average (ARIMA) model constitutes the second phase. A real-time simulation model is developed in the third phase using the forecast inflows of phase 2 and the operating policy of phase 1. A comparison of the optimal monthly real-time operation with the historical operation demonstrates the relevance, applicability and the relative advantage of the proposed methodology.
Resumo:
N-acetyl-β-D-glucosaminidaasi (NAGaasi) on glykosidaaseihin kuuluva, solujen lysosomeissa esiintyvä entsyymi, jota vapautuu maitoon utaretulehduksen aikana vaurioituneista utareen epiteelisoluista, neutrofiileistä ja makrofageista. NAGaasientsyymiaktiivisuuden on useissa tutkimuksissa havaittu korreloivan utareen tulehdustilan ja maidon soluluvun (SCC) kanssa ja sitä on ehdotettu käytettäväksi utareen epiteelisolutuhon mittaamiseen yksinään tai yhdistettynä SCC:n määritykseen. Koska saostuminen ei häiritse NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden mittausta maidosta, entsyymiaktiivisuus ei muutu maitoa säilytettäessä ja entsyymin mittaaminen on melko yksinkertaista ja nopeaa, menetelmä vaikuttaisi sopivan hyvin seulontatestiksi piileville utaretulehduksille. NAGaasin käyttö on toistaiseksi rajoittunut tutkimuskäyttöön. Sen hyödyntämistä vaikeuttaa se, että terveille lehmille eri tutkimuksissa määritetyissä NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvoissa on suurta vaihtelua. NAGaasi-entsyymiaktiivisuus maidossa on useiden tutkimusten mukaan korkeampi silloin, kun tulehduksen on aiheuttanut jokin merkittävä patogeeni kuin silloin, kun tulehduksen taustalla on vähäpätöinen patogeeni. Lypsykauden vaiheen on havaittu vaikuttavan maidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen siten, että aktiivisuudet ovat korkeampia heti poikimisen jälkeen ja lypsykauden lopulla. On myös havaittu, että normaalimaidossa NAGaasi-entsyymiaktiivisuus on hieman korkeampi loppumaidossa kuin alkumaidossa. Poikimakerran vaikutuksista NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvot terveen sekä utaretulehdusta sairastavan lypsylehmän maidossa, sekä selvittää tulehduksen voimakkuuden, aiheuttajapatogeenin, poikimakerran ja lypsykauden vaiheen vaikutusta kyseisen entsyymin aktiivisuuteen maidossa. Tutkimusaineistossa oli mukana kaikkiaan 838 vuosina 2000–2010 otettua maitonäytettä 62 eri lypsykarjatilalta Suomesta ja Virosta. Normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvot määritettiin yhdeksältä suomalaiselta lypsykarjatilalta kerätyistä 196 maitonäytteestä, jotka täyttivät asettamamme normaalimaidon kriteerit. Normaalimaidon kriteerit olivat seuraavat: SCC < 100 000, lehmällä ei ole utaretulehduksen oireita, poikimisesta on kulunut aikaa yli 30 vuorokautta ja edellisestä lypsystä yli 6 tuntia. NAGaasi-entsyymiaktiivisuus mitattiin modifioidulla Mattilan menetelmällä (Mattila 1985) vakioiduissa olosuhteissa. Aineisto analysoitiin käyttäen Stata Intercooler tilasto-ohjelman versiota 11.0 (Stata Corporation, Texas, USA). Maidon NAGaasientsyymiaktiivisuuteen terveessä neljänneksessä vaikuttavia tekijöitä tutkittiin lineaarisella sekamallilla, jossa sekoittavana tekijänä oli tila. SCC:n ja NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden korrelaatiota arvioitiin terveillä lehmillä, piilevää utaretulehdusta sairastaneilla lehmillä ja koko aineistossa. Korrelaatiot laskettiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Tilastollisesti merkitsevänä raja-arvona kaikissa analyyseissä pidettiin p < 0.05. Normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvoiksi lehmillä, joilla poikimisesta oli kulunut yli 30 vrk, saatiin 0,09–1,04 pmol/min/μl maitoa. Verrattuna normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuksien keskiarvoon (0,56) ja piilevää utaretulehdusta sairastaneiden lehmien NAGaasi-entsyymiaktiivisuuksien keskiarvoon (2,49), kliinistä utaretulehdusta sairastavien lehmien maidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuus oli keskimäärin selvästi korkeampi (16,65). Keskiarvoissa oli selvä ero paikallisoireisten (12,24) ja yleisoireisten (17,74) lehmien välillä. Terveiden neljännesten maitonäytteistä määritetyn NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden ja SCC:n välillä ei havaittu korrelaatiota. Piilevässä utaretulehduksessa havaittiin positiivinen korrelaatio (0,74) maidon NAGaasientsyymiaktiivisuuden ja SCC:n välillä. NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen vaikuttivat tilastollisesti merkitsevästi SCC, poikimisesta kulunut aika ja poikimakerta. Eri patogeeniryhmien osalta havaitsimme, että neljänneksissä, joista eristettiin vähäpätöinen patogeeni, NAGaasi-entsyymiaktiivisuus oli selvästi matalampi kuin neljänneksissä, joista eristettiin merkittävä patogeeni. NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden keskiarvoksi vähäpätöisille patogeeneille (KNS, koryneformi) saatiin 2,82 ja merkittäville patogeeneille (S. aureus, Str. uberis, Str, agalactiae, Str. dysgalactiae, E.coli) 16,87.
Resumo:
Studies of ZrO2 films prepared by d.c. reactive magnetron sputtering are described. The effects of substrate temperature on the packing density, refractive index, extinction coefficient and crystallinity phase have been investigated in the temperature range 25–450 °C. The refractive index varied from 1.84 to 1.95 and extinction coefficient from 2 × 10−3 to 9.6 × 10−3. This was explained on the basis of an increase in packing density from 0.686 to 0.813. The change in packing density has been attributed to a decrease in the oxygen condensation at higher temperatures. Annealing results in a decrease in refractive index and increase in extinction coefficient. The films deposited at 150 °C showed a monoclinic phase which transforms to a tetragonal phase at higher substrate temperatures.
Resumo:
DNA triple helices containing two thymine strands and one adenine strand have been studied, using model building followed by energy minimisation, for different orientations of the third strand resulting from variation in the hydrogen bonding between the Watson-Crick duplex and the third strand and the glycosidic torsion angle in the third strand. Our results show that the structure with a parallel orientation of the third strand, in which the third strand base forms Hoogsteen hydrogen bonds with the adenine base in the Watson-Crick duplex, is energetically the most favourable. An antiparallel orientation of the third strand is also possible, in which the third strand base hydrogen bonds to both the bases in the Watson-Crick duplex. This structure is energetically comparable to the parallel structure. For the parallel triplex a 200ps molecular dynamics simulation starting from two different starting structures indicates that at 300K significant structural heterogeneity exists in this tripler structure. The results are compared with existing structural data on this class of triplexes derived from theoretical and NMR techniques.
Resumo:
Sequence repeats constituting the telomeric regions of chromosomes are known to adopt a variety of unusual structures, consisting of a G tetraplex stem and short stretches of thymines or thymines and adenines forming loops over the stem. Detailed model building and molecular mechanics studies have been carried out for these telomeric sequences to elucidate different types of loop orientations and possible conformations of thymines in the loop. The model building studies indicate that a minimum of two thymines have to be interspersed between guanine stretches to form folded-back structures with loops across adjacent strands in a G tetraplex (both over the small as well as large groove), while the minimum number of thymines required to build a loop across the diagonal strands in a G tetraplex is three. For two repeat sequences, these hairpins, resulting from different types of folding, can dimerize in three distinct ways-i.e., with loops across adjacent strands and on same side, with loops across adjacent strands and on opposite sides, and with loops across diagonal strands and on opposite sides-to form hairpin dimer structures. Energy minimization studies indicate that all possible hairpin dimers have very similar total energy values, though different structures are stabilized by different types of interactions. When the two loops are on the same side, in the hairpin dimer structures of d(G(4)T(n)G(4)), the thymines form favorably stacked tetrads in the loop region and there is interloop hydrogen bonding involving two hydrogen bonds for each thymine-thymine pair. Our molecular mechanics calculations on various folded-back as well as parallel tetraplex structures of these telomeric sequences provide a theoretical rationale for the experimentally observed feature that the presence of intervening thymine stretches stabilizes folded-back structures, while isolated stretches of guanines adopt a parallel tetraplex structure
Resumo:
A small-cluster approximation has been used to calculate the activation barriers for the d.c. conductivity in ionic glasses. The main emphasis of this approach is on the importance of the hitherto ignored polarization energy contribution to the total activation energy. For the first time it has been demonstrated that the d.c. conductivity activation energy can be calculated by considering ionic migration to a neighbouring vacancy in a smali cluster of ions consisting of face-sharing anion polyhedra. The activation energies from the model calculations have been compared with the experimental values in the case of highly modified lithium thioborate glasses.
Resumo:
This thesis assesses clinical differences in patients with low and high vitamin D levels. The factors analyzed included the underlying disease, body size, age, ethnic background, use of vitamin D supplements and the season when the blood sample was taken. Fifty patients with the lowest and 50 patients with the highest vitamin D concentrations were selected from a cohort of 1351 chronically ill children and adolescents who had had their vitamin D status assessed at Children's Hospital. Protective factors appeared to be the usage of vitamin D supplements and young age, especially age <2 years. Predisposing factors included non-Finnish ethnic background and older age, especially age 12-18 years. High vitamin D values were more prevalent in the summer and autumn and low values in the winter and spring. Patients with non-Finnish background were overrepresented in the low value group. No differences regarding the underlying diseases could be detected. Conclusions: In the Northern latitudes UVB-radiation is insufficient for vitamin D synthesis. Vitamin D recommendations appear to be inadequate to fulfill the needs of chronically ill patients whose requirements for vitamin D are elevated compared to the general population. New guidelines for vitamin D supplementation are needed particularly for those at risk of developing vitamin D deficiency.