Nuorisorikollisuuden esiintyvyys, taustatekijät ja sovittelu

Tausta Vaikka nuorisorikollisuus on kriminologisen tutkimuksen perinteinen kohde, on edelleen tarvetta pitkittäistutkimuksille, joissa on laaja, koko väestöä edustava otos. Kriminaalipolitiikan alalla puolestaan rikosten sovittelu ja muut restoratiivisen oikeuden muodot ovat nousseet Suomessakin haastamaan perinteiset rikoskontrollin paradigmat, rangaistuksen ja hoidon. Tutkimuskysymykset Tutkimuksen pääkysymyksenä oli, mitkä lapsuudessa (8 v.) ja nuoruudessa (18 v.) mitatut psykososiaaliset tekijät ovat yhteydessä nuorisorikollisuuden (16-20 v.) määrään ja lajiin. Lisäksi yhtenä kysymyksenä oli, miten varusmiespalvelun aikaiset psykiatriset diagnoosit liittyvät nuorisorikollisuuteen. Lisäksi tutkimme nuorisorikollisuuden esiintyvyyttä ja palvelujen käyttöä, ja vertailimme eri informanttien (tutkimushenkilöt itse, vanhemmat ja opettajat) vastausten ennusvoimaa lasten tulevan rikollisuuden suhteen. Rikosten sovittelun osalta kysymyksenä oli, miten suomalainen sovittelukäytäntö vastaa restoratiivisen oikeuden teoriaa ja miten sovittelua pitäisi kehittää. Aineisto ja metodit Pitkittäistutkimuksemme aineistona oli valtakunnallisesti edustava satunnaisotos, joka vastasi 10% vuonna 1981 Suomessa syntyneistä suomenkielisistä pojista. Ensimmäinen tiedonkeruu tapahtui 1989, kun pojat olivat 8-vuotiaita. Tietoa kerättiin lomakekyselyin pojilta itseltään sekä heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Tietoja saatiin 2946 pojasta. Lasten lomakkeena oli Children’s Depression Inventory, vanhemman lomakkeena Rutter A2 ja opettajan lomakkeena Rutter B2. Toinen tiedonkeruu järjestettiin, kun pojat osallistuivat kutsuntoihin 1999. Tietoja saatiin 2330 pojasta. Lomakkeena oli Young Adult Self-Report . Puolustusvoimien rekisteristä saatiin tiedot poikien kutsunnoissa ja palvelusaikana (vuosina 1999-04) saamista psykiatrisista diagnooseista, jotka luokiteltiin kuuteen luokkaan: antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, päihdehäiriöt, psykoottiset häiriöt, ahdistuneisuushäiriöt, masennustilat ja sopeutumishäiriöt. Tieto mahdollisesta diagnoosista saatiin 2712 pojasta. Rikollisuus operationalisoitiin poliisin ns. RIKI-rekisteriin vuosina 1998-2001 rekisteröityjen tekojen avulla, kun pojat olivat pääasiassa 16-20-vuotiaita. Rikosten määrän mukaan pojat jaettiin neljään ryhmään: ei rikoksia, 1-2 rikosta (satunnainen rikollisuus), 3-5 rikosta (uusintarikollisuus) ja yli 5 rikosta (aktiivinen uusintarikollisuus). Rikoslajeista muodostettiin viisi kategoriaa: huume-, väkivalta-, omaisuus-, liikenne- ja rattijuopumusrikollisuus. Analyysivaiheessa rekisteridatasta poistettiin liikennerikkomukset. Kaikkiaan tiedot mahdollisista poliisikontakteista saatiin 2866 pojasta. Sovitteludata koostui 16 sovittelujutun havainnoinnista Turussa vuosina 2001- 2003. Tulokset Kaikkiaan 23% pojista oli rekisteröity rikoksesta (poissulkien liikennerikkomukset) nelivuotisen tutkimusperiodin aikana 16-20-vuotiaana. Satunnaisia rikoksentekijöitä oli 15%, uusijoita 4% ja moninkertaisia uusijoita 4%. Rikokset kasautuivat moninkertaisille uusijoille: tämä 4%:n ryhmä teki 72% kaikista rikoksista . Omaisuus- ja liikennerikollisia oli eniten (kumpiakin 11%), ja huumerikollisia vähiten (4%). Kaikki rikoslajit korreloivat keskenään tilastollisesti merkitsevästi. Nuorisorikollisuuden itsenäisiä ennustekijöitä lapsuudessa olivat rikkinäinen perherakenne, vanhempien alhainen koulutustaso, lapsen käytösongelmat ja hyperaktiivisuus. Kun verrattiin eri informantteja (lapset itse ja heidän vanhempansa ja opettajansa), etenkin opettajien vastaukset ennustivat lasten tulevaa rikollisuutta. Nuoruudessa rikollisuuden itsenäisiä korrelaatteja olivat pienellä paikkakunnalla asuminen, vanhempien ero, seurustelu, itse ilmoitettu antisosiaalisuus ja säännöllinen tupakointi ja humalajuominen. Ennus- ja taustatekijöille oli tyypillistä se, että ne olivat lineaarisessa yhteydessä rikosten määrään (ongelmat ja rikosten määrä lisääntyivät käsi kädessä) ja että ne liittyivät useaan rikoslajiin yhtä aikaa. Huumerikollisuudella oli kuitenkin vähemmän itsenäisiä ennus- ja taustatekijöitä kuin muilla rikoslajeilla. Joka kymmenes poika kärsi psykiatrisista häiriöistä. Tämä ryhmä teki noin puolet kaikista rikoksista, ja lähes joka toinen poika, jolla oli psykiatrinen häiriö, oli rekisteröity rikoksista. Rikolliseen käytökseen liittyivät etenkin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ja päihdehäiriöt. Masennustilat olivat kuitenkin ainoa diagnoosiryhmä, joka ei ollut yhteydessä rikollisuuteen. Myös psykiatristen häiriöiden esiintyvyys kasvoi lineaarisesti rikosten määrän kanssa; aktiivisista uusintarikollisista yli puolella (59%) oli psykiatrinen diagnoosi. Rikollisuuden lisäksi erilaiset psykososiaaliset ongelmat kasautuivat pienelle vähemmistölle. Aktiivisten uusijoiden ryhmään olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lähes kaikki ongelmat mitä tutkimme. Kuitenkin tästä ryhmästä vain alle 3% oli käyttänyt mielenterveyspalveluja viimeisen vuoden aikana. Rikossovittelun havainnointitutkimuksen perusteella sovittelussa monet perusasiat ovat kunnossa, ja toiminta on mielekästä niin asianosaisten kuin yhteiskunnankin kannalta. Useimmiten osapuolet kohtasivat ja saivat aikaan sopimuksen, johon he vaikuttivat tyytyväisiltä. Rikoksentekijät olivat motivoituneita korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Osapuolet saivat kertoa tarinansa omin sanoin, heitä kuunneltiin ja he ymmärsivät mitä sovittelussa puhutaan ja sovitaan. Sovittelun kuluessa jännitys väheni ja asiat saatiin loppuunkäsiteltyä. Asianosaiset saivat vaikuttaa prosessiin ja sopimukseen, ja uhrin oikeudet olivat sovittelussa keskeisellä sijalla. Restoratiivisen teorian perusteella sovittelussa havaittiin myös kehittämisen varaa: Etenkin nuoria rikoksentekijöitä oli hankala saada osallistumaan tosissaan, ja aikuiset helposti hallitsivat keskustelua. Etukäteistapaamisia ja tukihenkilöitä ei juuri hyödynnetty. Sovitteluja hallitsi puhe sopimuksesta ja rahasta. Työkorvauksia ei käytetty eikä rehabilitaatiota käsitelty. Sekä sovitteluun pääsy että sovittelumenettely riippuivat yksittäisistä henkilöistä. Johtopäätökset Rikosten tekeminen nuoruudessa on melko yleistä ja monimuotoista. Rikokset ja psykososiaaliset ongelmat kasautuvat pienelle ryhmälle ja kulkevat käsi kädessä. Myös psykiatriset häiriöt ovat lineaarisessa yhteydessä rikosten määrään. Rikosriskiä voidaan ennustaa jo lapsuudessa, ja etenkin opettajat ovat tarkkanäköisiä lasten ongelmien suhteen. Eri rikoslajeilla on varsin samanlaisia taustatekijöitä. Aktiiviset rikoksentekijät vastaavat suuresta osasta kokonaisrikollisuutta, tarvitsevat eniten apua, mutta eivät kuitenkaan hakeudu psykososiaalisten palvelujen piiriin. Rikosten sovittelu tarjoaa keinon puuttua ongelmiin varhaisessa vaiheessa ilman leimaamista. Sovittelun kehitystehtävät liittyvät etenkin dialogiin, valmisteluihin, tukihenkilöihin, työkorvauksiin, palveluunohjaukseen ja sovittelun sovellusalaan. Sovittelua ja muita restoratiivisia menettelyjä on kehitettävä ja laajennettava esimerkiksi niin, että niitä voitaisiin käyttää palveluunohjauksen välineenä.

Characterization of Acromyrmex subterraneus brunneus (Hymenoptera: Formicidae) young nests in a fragment of the Neotropical Forest

Young nests of Acromyrmex subterraneus brunneus are characterized by refuse soil in the exterior of the nest, a single fungus chamber 11 to 20 cm deep in relation to soil surface and internal volume ranging from 0.3 to 1.5 liters. These nidification patterns are important characteristics for identifying and understanding the interactions between species and their habitats.

Conventional and novel cardiovascular risk factors in young Finns and their associations with structural and functional vascular changes of subclinical atherosclerosis. The Cardiovascular Risk in Young Finns Study

Background: Atherosclerosis begins in early life progressing from asymptomatic to symptomatic as we age. Although substantial progress has been made in identifying the determinants of atherosclerosis in middle to older age adults at increased cardiovascular risk, there is lack of data examining determinants and prediction of atherosclerosis in young adults. Aims: The current study was designed to investigate levels of cardiovascular risk factors in young adults, subclinical measures of atherosclerosis, and prediction of subclinical arterial changes with conventional risk factor measures and novel metabolic profiling of serum samples. Subjects and Methods: This thesis utilised data from the follow-ups performed in 2001 and 2007 in the Cardiovascular Risk in Young Finns study, a Finnish population-based prospective cohort study that examined 2,204 subjects who were aged 30-45 years in 2007. Subclinical atherosclerosis was studied using noninvasive ultrasound measurements of carotid intima-media thickness (IMT), carotid arterial distensibility (CDist) and brachial flow-mediated dilation (FMD). Measurements included conventional risk factors and metabolic profiling using highthroughput nuclear magnetic resonance (NMR) methods that provided data on 42 lipid markers and 16 circulating metabolites. Results: Trends in lipids were favourable between 2001 and 2007, whereas waist circumference, fasting glucose, and blood pressure levels increased. To study the stability of noninvasive ultrasound markers, 6-year tracking (the likelihood to maintain the original fractile over time) in 6 years was examined. IMT tracked more strongly than CDist and FMD. Cardiovascular risk scores (Framingham, SCORE, Finrisk, Reynolds and PROCAM) predicted subclinical atherosclerosis equally. Lipoprotein subclass testing did not improve the prediction of subclinical atherosclerosis over and above conventional risk factors. However, circulating metabolites improved risk stratification. Tyrosine and docosahexaenoic acid were found to be novel biomarkers of high IMT. Conclusions: Prediction of cardiovascular risk in young Finnish adults can be performed with any of the existing risk scores. The addition of metabonomics to risk stratification improves prediction of subclinical changes and enables more accurate targeting of prevention at an early stage.

GAS EXCHANGE IN YOUNG PLANTS OF Tabebuia aurea(Bignoniaceae Juss.) SUBJECTED TO FLOODING STRESS1

ABSTRACT The Paratudo (Tabebuia aurea) is a species occurring in the Pantanal of Miranda, Mato Grosso do Sul, Brazil, an area characterized by seasonal flooding. To evaluate the tolerance of this plant to flooding, plants aged four months were grown in flooded soil and in non-flooded soil (control group). Stomatal conductance, transpiration and CO2 assimilation were measured during the stress (48 days) and recovery (11 days) period, totalling 59 days. The values of stomatal conductance of the control group and stressed plants at the beginning of the flooded were 0.33 mol m-2s-1 and reached 0.02 mol m-2 s-1 (46th day) at the end of this event. For the transpiration parameter, the initial rate was 3.1 mol m s-1, and the final rate reached 0.2 or 0.3 mol m-2 s-1 (47/48 th day). The initial photosynthesis rate was 8.9 mmol m-2s-1 and oscillated after the sixth day, and the rate reached zero on the 48th day. When the photosynthesis rate reached zero, the potted plants were dried, and the rate was analyzed (11th day). The following values were obtained for dried plants: stomatal conductance = 0.26 mol m-2 s-1, transpiration rate = 2.5 mol m-2 s-1 and photosynthesis rate = 7.8 mmol m-2 s-1. Flooded soil reduced photosynthesis and stomatal conductance, leading to the hypertrophy of the lenticels. These parameters recovered and after this period, and plants exhibited tolerance to flooding stress by reducing their physiological activities.

Response of young 'Tahiti' lime trees to different irrigation levels

The aim of this study was to evaluate the effect of different irrigation levels on canopy and root growth, productivity, and fruit quality of young ‘Tahiti’ acid lime trees. The experiment was installed in Piracicaba, Brazil in a 1.0-ha orchard plot with ‘Tahiti’ acid lime trees, grafted on ‘Swingle’ citrumelo rootstock and carried out from August of 2002 to May 2005. Each treatment was assigned to a drip irrigation level, based on ETc as follows: T1) non-irrigated, T2) 25%, T3) 50%, T4) 75% and T5) 100% of ETc determined by weighing lysimeter presented in the orchard plot. Trunk diameter and tree height were evaluated monthly. The roots were evaluated when the trees were 30 and 48 months old. The yield and fruit quality was evaluated in 2004 and 2005. The results showed that irrigation did not influence root distribution in depth, and trees irrigated with 75% and 100% ETc showed horizontal root distribution concentrated until 0.6 m from the trunk. Irrigation did not improve the quality of fruit. Yield increased in all irrigated treatment, but the most efficient yield mean per unit of water applied was the 25% ETc treatment.

Estimation of transpiration of the 'Valencia' orange young plant using thermal dissipation probe method

Most studies on measures of transpiration of plants, especially woody fruit, relies on methods of heat supply in the trunk. This study aimed to calibrate the Thermal Dissipation Probe Method (TDP) to estimate the transpiration, study the effects of natural thermal gradients and determine the relation between outside diameter and area of xylem in 'Valencia' orange young plants. TDP were installed in 40 orange plants of 15 months old, planted in boxes of 500 L, in a greenhouse. It was tested the correction of the natural thermal differences (DTN) for the estimation based on two unheated probes. The area of the conductive section was related to the outside diameter of the stem by means of polynomial regression. The equation for estimation of sap flow was calibrated having as standard lysimeter measures of a representative plant. The angular coefficient of the equation for estimating sap flow was adjusted by minimizing the absolute deviation between the sap flow and daily transpiration measured by lysimeter. Based on these results, it was concluded that the method of TDP, adjusting the original calibration and correction of the DTN, was effective in transpiration assessment.

Seminaari poluista aikuisuuteen

Artikkelissa esitellään 19.-20.5.2010 järjestettyä psykologian tutkijakoulun seminaaria "Workshop on pathways to adulthood : do young people follow different pathways?".

Potentials of biogas production from young bulls manure fed with different diets

Physical and chemical characteristics of manure are modified by different animal production systems. In cattle feeding system for young bulls there is an inversion of the proportion between forage and concentrate. In other words, the animals receive a smaller amount of forage compared to the traditional system. These changes in the manure characteristics involve changes in the treatment systems. The aim of this study was to determine the potential production of biogas of batch digesters fed with manure from young bulls that received two diets containing different proportions between forage and concentrate, with or without inoculums and submitted to three levels of temperature (25, 35 and 40(0)C). The evaluated parameters were total solids (TS) and volatile solids (VS) reduction and biogas potentials production. The digesters fed with manure from animals that received the diet 2 (80%C + 20% R) showed the largest reductions of TS and VS. About the potentials of biogas production there was interaction between the factors diet and inoculums, but no effects of temperatures. The treatment content manure from animals fed with diet 2 without inoculums presented the greatest potential of biogas production per kg of TS added (0.2123 m³).

Metabolic syndrome in young adults – prevalence, childhood predictors and association with subclinical atherosclerosis

Background: Metabolic syndrome (MetS) is a cluster of cardiovascular risk factors including central obesity, insulin resistance, impaired glucose tolerance, hypertension and dyslipidemia. The prevalence of MetS is increasing worldwide in all age groups. MetS is associated with increased risk of cardiovascular disease and type 2 diabetes mellitus. Aims: The aim of the present study was to investigate the prevalence, secular trends and childhood predictors of MetS in young adults. Furthermore, the relations between MetS and subclinical atherosclerosis were studied and whether apolipoproteins (apo) B and A-I, C-reactive protein (CRP) and type II secretory phospholipase A2 (sPLA2) were associated with MetS, and to what extent the atherogenicity of MetS was explained by these factors. Participants and Methods: The present thesis is part of the large scale population-based, prospective study, the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. The first cross-sectional study was conducted in 1980 and included 3,596 participants aged 3-18 years. Carotid and brachial ultrasound studies were performed for 2,283 of these participants in 2001 and 2,200 of these participants in 2007. Results: The overall prevalence of MetS in young adults aged 24-39 years in 2001 was 10-15 % and 6 years later in 30-45 year-old adults it was 15-23 % depending on the MetS definition used. Between the years 1986 and 2001, MetS prevalence increased from 1.0 % to 7.5 % (p<0.0001) in 24-year-old participants that was mostly driven by the increased central obesity. Participants with MetS had increased carotid intima-media thickness (cIMT) and decreased carotid elasticity compared to those without the syndrome. Impaired brachial flow-mediated dilatation (FMD) was not related to MetS but it modified the relationship between MetS and cIMT (P for interaction 0.023). High levels of apoB, CRP, sPLA2 and low levels of apoA-I associated with MetS in young adults. In prospective analysis both MetS and high apoB predicted (P<0.0001) incident high cIMT, defined as cIMT>90th percentile and/or plaque. The association between MetS and incident high cIMT was attenuated by ~40 % after adjustment with apoB. Conclusions: MetS is common in young adults and increases with age. Screening for risk factors, especially obesity, at an early life stage could help identify children and adolescents at increased risk of developing MetS and cardiovascular disease later in life. MetS identifies a population of young adults with evidence of increased subclinical atherosclerosis. Impaired brachial endothelial response is not a hallmark of MetS in young adults, but the status of endothelial function modifies the association between metabolic risk factors and atherosclerosis. In addition, the atherogenicity of MetS in this population assessed by incident high cIMT appears to be substantially mediated by elevated apoB.

Adherence and experimental infection of bacteria associated with periodontal infections of young cattle in Brazil ("Cara inchada")

In vitro- and in vivo-assays were conducted, to study the possible role of streptomycin- and actinomycin-producing soil actinomycetes for the pathogenesis of "Cara inchada" in cattle (CI). Adherence of Bacteroides spp. to epithelial cells of the bovine gingiva, known to be associated with the progressive lesions of CI, was significantly increased by the addition of streptomycin, actinomycin or antibiotic culture supernatants of the soil actinomycetes. Applications of these mixtures together with Actinomyces pyogenes to the marginal gingiva of the upper premolar teeth of about 1 month old Holstein Friesian calves did not lead to progressive lesions of CI. Only one calf exhibited a slight diarrhea and a temporary retraction of the gingiva at the site of application.