Prévalence des maladies infectieuses au Centre hospitalier universitaire vaudois [Prevalence of infectious diseases at the Vaud University Hospital Center].

The prevalence of infectious diseases at our hospital (Centre hospitalier universitaire vaudois, Lausanne [CHUV], 900 beds) was studied retrospectively over a two years period (1980-1981). The medical diagnosis of 30203 patients recorded in the computerized medical archives, representing 93% of the patients admitted during the period of observation, was reviewed. To assess the reliability of the computerized data, quality control was carried out through detailed analysis of all the histologically proven appendicitis recorded during 1981. 88% of the histologically proven appendicitis were registered in the computer and the diagnosis was specific in 87% of cases. An infectious disease was the primary reason for admission in 12.8% of the patients (3873) during the study period. Altogether, 20.2% of patients presented with an infection during their hospital stay. Because of the retrospective nature of the study it was not possible to determine whether these additional infections were nosocomially acquired. The organ systems most frequently infected were the respiratory tract (28.5% of all infections), the digestive tract (20.5%), the skin and osteoarticular system (16%) and the urogenital tract (11.6%). An infection was the primary reason for admission of 40.2% of the patients hospitalized in the dermatology service, of 19.7% of patients admitted in internal medicine, of 15-17% of the patients admitted in pediatrics, ENT and general surgery, and of 1-2% of the patients admitted in neurosurgery and radiotherapy. These observations highlight the continuing importance of infectious diseases in a modern hospital, in spite of high socio-economic levels, stringent hygiene and epidemiologic measures, and modern antibiotic availability.

Quantitative multi-parameter mapping of R1, PD(*), MT, and R2(*) at 3T: a multi-center validation.

Multi-center studies using magnetic resonance imaging facilitate studying small effect sizes, global population variance and rare diseases. The reliability and sensitivity of these multi-center studies crucially depend on the comparability of the data generated at different sites and time points. The level of inter-site comparability is still controversial for conventional anatomical T1-weighted MRI data. Quantitative multi-parameter mapping (MPM) was designed to provide MR parameter measures that are comparable across sites and time points, i.e., 1 mm high-resolution maps of the longitudinal relaxation rate (R1 = 1/T1), effective proton density (PD(*)), magnetization transfer saturation (MT) and effective transverse relaxation rate (R2(*) = 1/T2(*)). MPM was validated at 3T for use in multi-center studies by scanning five volunteers at three different sites. We determined the inter-site bias, inter-site and intra-site coefficient of variation (CoV) for typical morphometric measures [i.e., gray matter (GM) probability maps used in voxel-based morphometry] and the four quantitative parameters. The inter-site bias and CoV were smaller than 3.1 and 8%, respectively, except for the inter-site CoV of R2(*) (<20%). The GM probability maps based on the MT parameter maps had a 14% higher inter-site reproducibility than maps based on conventional T1-weighted images. The low inter-site bias and variance in the parameters and derived GM probability maps confirm the high comparability of the quantitative maps across sites and time points. The reliability, short acquisition time, high resolution and the detailed insights into the brain microstructure provided by MPM makes it an efficient tool for multi-center imaging studies.

Initial experience with hybrid surgery in congenital heart disease in a single center : P171

Introduction: A hybrid intervention is a joint procedure involving the interventional cardiologist and the cardiac surgeon. At our institution we have opted for this type of approach in congenital heart disease since 2005. We report here our initial experience. Cases: 1. A 3 year old boy with double aortic arch and multiple muscular ventricular septal defects (VSD),was readdressed for pulmonary band (PAB) removal and residual VSD closure after previous palliation. After surgical removal of the PAB, the surgeon provided a minimal transventricular access for placement of a 6mm Amplatzer® muscular VSD occluder by the cardiologist under transoesophageal guidance. The patient was extubated the same day and discharged after 5 days. 2. An 8 year old girl with Williams syndrome was followed for two large VSDs and severe peripheral pulmonary arteries (PA) stenosis. The membranous VSD was closed surgically, the muscular VSD during the same operation by direct placement of a 12 mm Amplatzer® muscular VSD occluder. During rewarming, balloon angioplasty of peripheral PA stenosis was achieved under fluoroscopy. Patient was extubated the following day and discharged after 8 days. 3. A 9 year old boy post tetralogy of Fallot repair had severe distal stenosis of the right ventricular to PA conduit.With patient on partial cardiopulmonary bypass, an incision was made on the conduit and a CP 8 Zig 16 stent placed on the stenosis. The child passed on full bypass and the definitive placement of the stent achieved. The child was extubated at the end of the intervention and discharged after 6 days. 4. A newborn presented at 2 days life with complex aortic arch anatomy: left aortic arch and right descending thoracic aorta perfused directly from a right arterial duct and left PA atresia. The arterial duct was stented with a Genesis XD stent dilated at 7mm. Two days later the cardiac surgeon made banded the right PA. The child was extubated after the operation and discharged a week later. Conclusion: Hybrid approach opens new ways of correction or palliation in congenital heart disease with encouraging results and less morbidity.

The Effects of Multifactorial Fall Prevention on the Psychological Risk Factors of Falling

Psychological factors, such as depression or depressive symptoms and fear of falling are linked to falls among the aged. According to previous studies, they may increase the risk of falls and injurious falls. In addition, depression or a high amount of depressive symptoms and fear of falling may hinder participation in preventive activities. Despite the severe consequences of both conditions and their high prevalence among the aged, they have rarely been studied in the context of fall prevention. The study aimed to assess the effects of multifactorial fall prevention on the psychological risk factors of falling (depressive symptoms and fear of falling) among the community-dwelling aged at increased risk of falling. In addition, it aimed to determine factors predicting high adherence to preventive activities. Volunteers aged 65 or over, who had fallen during the year previous to randomisation were recruited. Participants (n=591) were randomised into an intervention or a control group. The intervention group received a multifactorial fall prevention programme including geriatric assessment, individual guidance on fall and fracture prevention, group- and home-based physical exercise, psychosocial group activities, lectures and home hazards assessment. The control group had a one-time counselling on fall and fracture prevention. The data on psychological risk factors of falling were collected by self-rated questionnaires. Multifactorial fall prevention was not effective in reducing depressive symptoms or fear of falling compared to one-time counselling in the total sample. However, in subgroup analyses, depressive symptoms reduced statistically significantly more among the men and older participants of the intervention group compared to the control group. Female gender, high physical and cognitive abilities and low self-perceived probability of falling were independent predictors of higher adherence in organised activities. In conclusion, few psychological benefits were gained during this multifactorial fall prevention trial. More attention should be focused on adherence, especially among the aged with functional disabilities.

Endovascular treatment of symptomatic intracranial arterial stenosis: six-year experience in a single-center series of 42 consecutive patients with acute and mid-term results.

BACKGROUND: The limitations of the medical management of symptomatic intracranial arterial stenosis encourage the development of new therapeutic strategies such as intracranial stenting. OBJECTIVE: To report and analyze the results of a series of 42 patients treated with 3 different endovascular techniques: isolated angioplasty, balloon-expandable coronary stents, and the Wingspan self-expandable intracranial stent system. METHODS: Forty-two patients presenting with symptomatic intracranial arterial stenosis were treated with one of these techniques. Computed tomography angiography was performed 6 months after the procedure, and the clinical neurological statuses were categorized using the modified Rankin Scale and the National Institutes of Health Stroke Scale. RESULTS: A total of 42 lesions were treated: 9 with isolated angioplasty, 14 with balloon-expandable coronary stents, and 19 with Wingspan self-expandable intracranial stents. The mean patient age was 62.9 years, and the mean arterial diameter stenosis was 73.9%. Technical success was achieved in 97.6% of the patients. The overall incidence of procedural complications was 21.4%, and the postoperative permanent morbidity/mortality rate was 7.1%. There were 3 cases of in-stent thrombosis (1 fatal) and 5 cases of asymptomatic restenosis (11.9%), 3 in the isolated angioplasty group and 2 in the Wingspan self-expandable intracranial stent group (mean follow-up 20.4 months). The rate of restenosis was higher in the angioplasty group (33%) than in the coronary (0%) and Wingspan stent (10.5%) groups. CONCLUSION: Endovascular treatment of symptomatic intracranial stenosis has significant overall morbidity and mortality rates. Nevertheless, the very critical natural history of severe refractory lesions and the relatively favorable postoperative evolution suggest that it should be considered the first alternative strategy in cases in which medical therapy has failed.

Hoitoketjun kustannukset perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon: Case Lappeenranta ja Imatra

Työn tavoitteena oli selvittää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä kulkevien lappeenrantalaisten (34 potilasta) ja imatralaisten (20 potilasta) hoitoketjun kustannukset ja hoitoajat, sekä analysoida niitä. Kustannusten ja hoitoketjun läpimenoaikojen esittämisessä käytettiin kustannuskertymäajattelua. Tutkimuksessa tutkittiin prosessien ohjauksen ja toiminnanohjauksen teoriaa sekä terveydenhuollossa että teollisuudessa, ja kustannuslaskennan perusteita. Huomattiin, että erityisesti lean -ajattelua voidaan käyttää myös terveydenhuollossa ja hoitoketjuja tarkasteltaessa. Empiirisessä osuudessa tarkasteltiin Lappeenrannan ja Imatran tutkittavien kolmen potilasryhmän kustannuksia ja hoitoaikoja kustannuskertymäkäyrien avulla. Tarkastelussa olivat kaupunkien ja potilasryhmien maksimi-, minimi- ja mediaanikustannuspotilaan hoitoketjun kustannukset ja läpimenoajat. Keskeisenä tuloksena havaittiin, että perusterveydenhuollon osuus kustannuksista oli suuri etenkin potilailla, joilla oli pitkä läpimenoaika hoitoketjussa, sillä hoitoaika painottui tällöin terveyskeskussairaalaan. Hyvin lyhyen läpimenoajan potilailla taas erikoissairaanhoidon osuus kustannuksista oli suurempi, mutta tällaiset potilaat olivat lähinnä minimi-, tai korkeintaan mediaanikustannuspotilaita. Päiväkohtainen kustannus havaittiin erikoissairaanhoidossa korkeammaksi, mutta perusterveydenhuollon terveyskeskussairaalahoito nousi maksimikustannuspotilailla aina selvästi suurimmaksi kustannuksen aiheuttajaksi. Havaittiin myös, että potilaiden lyhyt keskussairaalahoito ei takaa alentuneita hoitoketjun kokonaiskustannuksia. Työssä havaittiin, että perusterveydenhuollon toimivuus on koko terveydenhuollon toimivuuden ja tuottavuuden selkäranka. Erityisesti keskeisiä osia, mihin tulee kiinnittää huomiota hoitoketjussa, ovat potilaan sijoittaminen oikeinkeskussairaalahoitoon tultaessa ja sieltä lähdettäessä. Muun muassa näillä tavoilla voidaan karsia potilaiden ylipitkiä hoitojaksoja perusterveydenhuollossa tai potilaan jäämistä kiertämään hoitoketjuun.

Tietointensiivisen palvelutuotannon kehittäminen: case televiestintäyrityksen vianhallinta

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli luoda tavoitemalli TeliaSonera Finland Oyj:n vianhallintapalveluille. Tavoitemalli tuli muodostaa niin, että se tukee laadukasta ja tuottavaa teollista palvelutuotantoa. Tavoitemalli muodostettiin suhteellisen laajan teoriakatsauksen perusteella, joka tehtiin tiedon näkökulmasta. Palvelujen hallinnan viitekehyksessä tutkittiin palvelujen suorituskykyä, jossa erityisesti paneuduttiin laatuun, tuottavuuteen ja palvelutuotannon psykososiaaliseen työympäristöön. Tähän kokonaisuuteen yhdistettiin tutkimustietoa palvelujen teollistamisesta, sekä otettiin huomioon tietointensiivisen organisaation yleiset menestystekijät. Näin muodostettiin tietointensiivisen palvelutuotannon hallinnan ja kehittämisen viitekehys, jota sovellettiin vianhallintapalvelujen tavoitetilan muodostamiseen. Vianhallinnan tavoitetila testattiinosin empiirisesti, mutta lisätutkimusta tarvitaan työssä muodostetun teoreettisen viitekehyksen arviointiin.

Organisaation innovatiivisuutta edistävät ja estävät tekijät. Case Technology Business Research Center

Tämän työn toimeksiantajaorganisaatio oli Lappeenrannan teknillisen yliopiston alainen, kauppatieteitä, teknologiaa ja tuotantotaloutta työssään yhdistävä tutkimusyksikkö, Technology Business Research Center, TBRC. Erään innovatiivisuustutkimusprojektin (InnoSpring) yhteydessä haluttiin selvittää myös oman tutkimusyksikön innovatiivisuuteen vaikuttavia, edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa niitä seikkoja, jotka organisaation - tässä tapauksessa yliopiston tutkimusyksikön - henkilökunnan, projektityöntekijöiden, projektipäälliköiden sekä johdon mukaan vaikuttavat yksikön kykyyn luoda ja omaksua uutta, sen innovatiivisuuteen. Työ toteutettiin focus group-ryhmähaastattelumenetelmällä (kvalitatiivinen tutkimus), joihin osallistuivat omina ryhminään työntekijätaso, projektipäälliköt sekä johto.Haastattelut äänitettiin, litteroitiin ja koodattiin Atlas-Ti-ohjelmistolla. Loppuraportti verkostokuvineen luovutettiin tutkimuslaitokselle heinäkuussa 2005. Ryhmäkeskustelun teemoista ja kysymysten muodosta johtuen tulokset käsittelivät niin tutkimusyksikön nykyistä tilaa kuin eräänlaista "toivetilaa", millainen olisi ihanteellinen ja innovatiivinen työpaikka. Merkillepantavaa oli, että työssä tuli systemaattisesti esiin enemmän innovatiivisuutta edistäviä kuin ehkäiseviä seikkoja - vaikka osa edistävistä seikoista koskikin nimenomaan "toivetilaa". Keskustelluimpia teemoja olivat johtajuus,tavoitteellisuus ja strategian, yhteisen suunnan tarve. Samoin olemassa olevienprosessien kehittäminen, osaamisen (niin oman kuin koko organisaationkin) kokoaminen ja kehittäminen edelleen sekä tulosten jalkauttaminen.