Hoitoketjun kustannukset perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon: Case Lappeenranta ja Imatra

Työn tavoitteena oli selvittää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä kulkevien lappeenrantalaisten (34 potilasta) ja imatralaisten (20 potilasta) hoitoketjun kustannukset ja hoitoajat, sekä analysoida niitä. Kustannusten ja hoitoketjun läpimenoaikojen esittämisessä käytettiin kustannuskertymäajattelua. Tutkimuksessa tutkittiin prosessien ohjauksen ja toiminnanohjauksen teoriaa sekä terveydenhuollossa että teollisuudessa, ja kustannuslaskennan perusteita. Huomattiin, että erityisesti lean -ajattelua voidaan käyttää myös terveydenhuollossa ja hoitoketjuja tarkasteltaessa. Empiirisessä osuudessa tarkasteltiin Lappeenrannan ja Imatran tutkittavien kolmen potilasryhmän kustannuksia ja hoitoaikoja kustannuskertymäkäyrien avulla. Tarkastelussa olivat kaupunkien ja potilasryhmien maksimi-, minimi- ja mediaanikustannuspotilaan hoitoketjun kustannukset ja läpimenoajat. Keskeisenä tuloksena havaittiin, että perusterveydenhuollon osuus kustannuksista oli suuri etenkin potilailla, joilla oli pitkä läpimenoaika hoitoketjussa, sillä hoitoaika painottui tällöin terveyskeskussairaalaan. Hyvin lyhyen läpimenoajan potilailla taas erikoissairaanhoidon osuus kustannuksista oli suurempi, mutta tällaiset potilaat olivat lähinnä minimi-, tai korkeintaan mediaanikustannuspotilaita. Päiväkohtainen kustannus havaittiin erikoissairaanhoidossa korkeammaksi, mutta perusterveydenhuollon terveyskeskussairaalahoito nousi maksimikustannuspotilailla aina selvästi suurimmaksi kustannuksen aiheuttajaksi. Havaittiin myös, että potilaiden lyhyt keskussairaalahoito ei takaa alentuneita hoitoketjun kokonaiskustannuksia. Työssä havaittiin, että perusterveydenhuollon toimivuus on koko terveydenhuollon toimivuuden ja tuottavuuden selkäranka. Erityisesti keskeisiä osia, mihin tulee kiinnittää huomiota hoitoketjussa, ovat potilaan sijoittaminen oikeinkeskussairaalahoitoon tultaessa ja sieltä lähdettäessä. Muun muassa näillä tavoilla voidaan karsia potilaiden ylipitkiä hoitojaksoja perusterveydenhuollossa tai potilaan jäämistä kiertämään hoitoketjuun.

The target of this study was to know and to analyze the costs and nursing times of the patient care process of the patients (Lappeenranta 34 patients, Imatra 20 patients) who move between primary health care and special health care. Cumulative cost thinking was being used to show the patients' costs and lead times. The theory of process and operations control in health care and manufacturing was introduced in the study. The basics of cost accounting were also handled in this study. It was noticed in the study that especially lean thinking can be used when dealing with health care and patient care processes. The costs and lead times of the three patient groups in the empirical part of the study were handled with the help of cumulative cost curves. The costs and lead times of the patient care process of the both cities' minimum, maximum and mediancost patients were studied. A very central result of the study was that the primary health care's share of the total costs of the patient care process was high especially with patients who had long lead times in the patient care process, because the nursing time was focused in the time spent in health center. Those patients who had short lead times, had a bigger special health care cost share of the total costs, but these patients were mostly minimum- or median cost patients. A cost per day was higher in special health care, but the health center care was the biggest reason of the high costs of the maximum cost patients. It was also noticed that a short episode in special health care doesn'tforecast lower total costs of the patient care process. In the study it was noticed that the functionality of primary health care is the spine of the functionality and productivity of the whole health care system. The placing of the patient in right place when he/she is coming to special health careand when leaving it, are two central parts where attention should be paid to. With these ways, the overlong nursing times in primary health care can be cut, and the possibility that a patient would stay in circulation in the patient care process can also be reduced.