Helikopteritoiminnan johtamisen kehittäminen virka-aputehtävissä

Puolustusvoimien yksi kolmesta päätehtävästä on muiden viranomaisten tukeminen. Utin Jääkärirykmentissä vuoden 2010 alusta aloitettu helikopteripäivystys on osa tämän tehtävän suorittamista. Myös rajavartiolaitos suorittaa helikopteripäivystystä, mutta rajavartiolaitok-sen tehtävät ja vastuut poikkeavat puolustusvoimien tehtävistä. Erityisesti meripelastuksessa rajavartiolaitoksen rooli on merkittävä. Tutkimuksen avulla selvitetään helikopterivirka-aputehtävien hälytysketjua sekä johtamisen haasteita puolustusvoimien näkökulmasta. Käytännön toiminnassa havaittuihin ongelma-kohtiin pyritään löytämään ratkaisuja. Tutkimuksen pääkysymys on: miten helikoptereiden johtamista on kehitettävä erilaisissa virka-aputehtävissä? Tutkimusmenetelmänä on käytet-ty triangulaatiota, joka koostuu asiakirjatutkimuksesta, kyselystä sekä haastattelusta. Asia-kirjatutkimuksen avulla on selvitetty, millaisia virka-aputehtäviä helikoptereilla suoritetaan ja miten näiden virka-aputehtävien suorittamista ohjataan asiakirjoilla, käskyillä ja määrä-yksillä. Kyselyllä ja haastattelulla on selvitetty virka-aputehtävien käytännön hälytys- ja johtamistoiminta sekä johtamiseen liittyvät keskeiset haasteet sekä puolustusvoimien että rajavartiolaitoksen osalta. Puolustusvoimien helikopterivirka-aputehtävissä osa päivystyspäälliköistä oli sitä mieltä, että hälytysketjua olisi nopeutettava. Lisäksi koulutusta eri viranomaisten kesken olisi lisät-tävä yhteisten toimintatapojen sopimiseksi ja oppimiseksi. Samalla verkostoidutaan, mikä hyödyntää myös kokonaismaanpuolustusta. Virka-aputoiminnassa käytettävien johtamisvälineiden hallinta koettiin puutteelliseksi. Kou-lutustoiminnassa voitaisiin hyödyntää muita viranomaisia, joilla on parempi rutiini kyseis-ten laitteiden käytössä. Johtamisvälineiden tulevaisuuden hankinnat on tehtävä yhteistoi-minnassa muiden viranomaisten kanssa, jotta johtaminen on jatkossakin tehokasta. Vähäiset henkilöstö- ja talousresurssit sekä rajoittavat viranomaisyhteistyötä, vaikka kaikilla viranomaistahoilla onkin halua yhteistyöhön koulutuksen lisäämiseksi sekä johtamisjärjes-telmien yhteensovittamiseksi.

Kuivajätehuollon hiilijalanjälki ja kustannukset sekä kuljetusten kilpailutus – Etelä-Karjalan aluekeräyspisteverkoston päivitys

Tutkimuksen tavoitteena oli yhtenäistää Etelä-Karjalan alueen erilaisia tapoja toimia alueke-räyksen suhteen. Aluekeräyksellä tarkoitetaan jätteiden keräystä pisteiltä, joihin kotitaloudet, jotka eivät kuulu kiinteistökohtaiseen keräykseen, voivat tuoda syntypaikkalajitellun kuiva- eli sekajätteensä. Tavoitteena oli myös saada tietoa siitä, minkälaiset ovat eri kuivajätehuoltovaihtoehtojen ilmastonmuutos- ja kustannusvaikutukset. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten ympäristönäkökohdat voidaan ottaa huomioon kuljetuskilpailutuksissa. Tutkimuksessa kerättiin tietoa internetistä, opinnäytetöistä ja tieteellisistä artikkeleista sekä yritysten edustajilta. Kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa hyödynnettiin GaBi 6.0 -elinkaariarviointiohjelmaa. Tutkimuksen perusteella aluekeräyspisteet kannattaa sijoittaa reiteille, joita asukkaat käyttävät vähintään kerran viikossa ja mitkä ovat optimaalisesti myös kuljetusurakoitsijan kannalta. Taajama-alueelle ei nähty suositeltavaksi sijoittaa aluekeräyspisteitä. Suositeltavina astioina aluekeräyspisteille nähtiin syväkeräyssäiliöt, joiden tyhjennys onnistuu samalla keräyskalustolla kuin kiinteistöjen jäteastioiden, kun ajoneuvo on varustettu puominosturilla. Suositeltavaksi nähtiin myös harventaa jäteastioiden talvityhjennystiheyksiä, jos tyhjennystiheys on vakio ympäri vuoden, sillä pääosa aluekeräyspisteiden käyttäjistä on loma-asukkaita. Tyhjennystiheyksien harvennuksella olisi mahdollista saavuttaa kustannussäästöjä. Tutkimuksessa laskettiin kuivajätteen elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä kuivajätteen keräyksestä loppusijoitukseen ja energiahyötykäyttöön. Energiahyötykäyttökohteiksi valittiin Riihimäen, Kotkan sekä Leppävirran (suunnitteilla) jätteenpolttolaitokset. Tulosten pohjalta kuivajätteen energiahyötykäyttö oli loppusijoitusta selkeästi parempi vaihtoehto. Kuivajätteen keräys- ja kuljetuspäästöjen vaikutus oli pieni. Kuivajätteen kuljetusmatkan pituus jätteenpolttolaitokselle ei ole siis ratkaisevassa roolissa kokonaiskasvihuonekaasupäästöjä tarkasteltaessa. Etäisyyttä suurempi vaikutus onkin kuivajätteen koostumuksella, polttolaitosten vuosihyötysuhteilla ja korvattavilla polttoaineilla. Jatkossa suositellaan selvittämään vielä vaihtoehtoisia käsittelytapoja kuivajätteen sisältämälle sekamuovijakeelle, jonka poltosta aiheutuu merkittävä osuus (noin 74 %) kuivajätteen polton kasvihuonekaasupäästöistä. Ajankohtaisia kuljetuskilpailutuksia varten tarkasteltiin vielä tarkemmin keräys- ja kuljetuspäästöjä. Tulosten pohjalta havaittiin, että keräys- ja kuljetuspäästöjä on mahdollista vähentää reilusti (46–74 %) siirtymällä dieselistä biopolttoaineiden käyttöön. Tuloksiin vaikuttaa kuitenkin merkittävästi, minkälaisista raaka-aineista biopolttoaineet on valmistettu. Kuivajätteen keräyspäästöjä on mahdollista pienentää myös päivittämällä aluekeräyspisteverkostoa. Tutkimuksessa tarkasteltiin kustannuksia aluekeräyspisteiden astioiden uusinnasta tai korjauksesta kuivajätteen loppusijoitukseen tai energiahyötykäyttöön asti. Merkittävimmät kustannukset aiheutuivat kuivajätteen loppusijoituksesta, energiahyötykäytöstä sekä keräyksestä. Kustannusten näkökulmasta keräyksen rooli oli siis suurempi. Työn lopussa annettiin vielä vinkkejä, joiden avulla jätehuoltoyritykset voivat tehdä jätekuljetushankintoja ympäristönäkökohdat huomioiden. Usein selkein tapa huomioida ympäristönäkökohdat kuljetuskilpailutuksissa on asettaa riittävän tiukkoja pakollisia vaatimuksia, jolloin voi valita hinnaltaan halvimman vaihtoehdon. Kuljetuspalvelun hankinnassa tulee huomioida ainakin energiankulutus, hiilidioksidi-, typenoksidi-, hiilivety- ja hiukkaspäästöt. Lainsäädäntö ei määrää vähimmäistasoja, vaan hankintaa tehdessä kannattaa kartoittaa markkinatilanne, jotta vaatimukset osaa asettaa oikealle tasolle. Markkinoille kannattaa myös tiedottaa tulevaisuuden tarpeista ja suunnitelmista. Suuria hankintakokonaisuuksia suositellaan pilkottavan pienempiin osiin, jotta pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät myös osallistumaan tarjouskilpailuihin. Kannustus innovaatioiden huomioimiseen hankinnoissa on lisääntynyt myös jätehuollon alalla. Selvitettyjen kasvihuonekaasupäästöjen perusteella oli merkille pantavaa, miten suuri vaikutus polttolaitoksen valinnalla oli kasvihuonekaasupäästöihin. Oleellista onkin huomioida ympäristönäkökohdat myös energiahyötykäyttökohdetta valittaessa.

Itämainen tanssi, performatiivisuus ja liikkuvat erot

Kirjallisuusarvostelu

Luottamus seudullisen palvelukeskuksen hinnoittelun rakentumisen keinona

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millainen hinnoittelumalli koetaan asiakkaiden mielestä tasapuolisimmaksi ja millainen rooli luottamuksella on seudullisen perustietotekniikkapalvelukeskuksen ja sen asiakasorganisaatioiden sekä myös liikelaitoksen toimintaa ohjaavan asiakasyhteistyöryhmän jäsenten kesken palvelujen tuotteistamiseen ja hinnoitteluun liittyen. Teoreettisessa osuudessa selvitetään mitä tuotteistamisella tarkoitetaan ja miten tuotteistaminen liittyy hinnoitteluun, mitä hinnoitteluvaihtoehtoja julkishallinnon organisaatiossa voidaan käyttää, mitä luottamuksella käsitetään ja mitä seudullisen yhteistyön eri toimintamuotoja tässä palvelukeskuksessa on käytetty. Empiirisessä osuudessa on kuvattu ICT Kymiin kohdistuvaa tutkimusta ja sen tuloksia. Työ toteutettiin keväällä 2014 toimintatutkimuksena, jossa ICT Kymi -kunnallisen liikelaitoksen asiakasyhteistyöryhmä osallistui uuden hinnoittelumallin suunnitteluun. Aineistoa kerättiin haastatteluin sekä ryhmän työpajatapaamisissa ja kokouksissa. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että luottamus mahdollistaa tuotteistuksen tasosta poikkeavan, yksinkertaisemman hinnoittelumallin käytön.

Myyntiprosessin kehittäminen logistiikkapalveluyrityksessä

Tämä diplomityö on toteutettu HUB logistics Oy:lle ja se keskittyy yrityksen myyntiprosessin kehittämiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisilla myynnin johtamisen keinoilla ja myyntiprosessin vaiheilla voidaan tehokkaasti toteuttaa yrityksen myyntiä. Tutkimus keskittyy myynnin suunnitteluun, tavoit- teiden asettamiseen ja niiden mittaamiseen sekä seurantaan. Tutkimuksessa huomioidaan myyntiorganisaation rakenne sekä myyntiprosessin eri vaiheet. Näiden näkökulmien lisäksi tärkeänä teemana on myös lean-ajattelun hyödyn- täminen myyntiprosessin kehittämisessä. Kohdeyrityksestä on kerätty tietoa toteuttamalla haastatteluita myyntiorganisaatiossa mukana oleville henkilöille. Tutkimuksen tuloksena saatiin, että myyntiprosessin toiminnalla ja tehokkuu- della on merkittävä rooli koko yrityksen toiminnan kannalta. Myynnin käytän- nön tekeminen on sidottu vahvasti yrityksen strategisiin tavoitteisiin ja niiden tulokset vaikuttavat tavoitteiden onnistumiseen. Myyntiprosessi on raskas ja vaatii usein paljon resursseja. Resurssien tehokkaalla käytöllä ja prosessin vai- heita parantamalla voidaan saavuttaa mittavia säästöjä. Toisaalta vähintään yhtä tärkeää on ymmärtää myyntiprosessin sisältämät hukat. Niiden poistamisella ja keskittymisellä asiakkaalle luotavaan arvoon saadaan jatkuvan kehittämisen kautta yhä sujuvampi ja tehokkaampi myyntiprosessi yrityksen käyttöön.

Erikoiskaupan asiakaslupaus ja arvoverkoston hallinta. Jälleenmyyjän näkökulma luomun kontekstissa

Tutkielmassa lähestytään suomalaista kaupan alaa sekä luomuruoan tarjonnan edellytyksiä itsenäisen erikoiskaupan näkökulmasta. Luomutuotannon erityispiirteet, keskittynyt kilpailuympäristö, luomun kysynnän haasteet sekä suurten päivittäistavarakaupan ketjujen vetovoima luovat erikoiskaupalle haastavan toimintaympäristön. Toimitusketjun ja asiakasrajapinnan välissä toimiva erikoiskauppa on verkostossaan näköalapaikalla sillä kysynnän muutokset ja toimijaverkoston hallinnan onnistuminen näkyvät kaupan toiminnassa nopeasti. Jälleenmyyjä on linkki loppuasiakkaan ja muiden sidosryhmien välillä, jotka pyrkivät asiakaslupauksen lunastamiseen (Lusch, Vargo ja O’Brien 2007, 13). Luomua tarjoavan erikoiskaupan on näin ollen hallittava eri sidosryhmien muodostamaa kokonaisuutta loppuasiakas huomioiden. Tätä kokonaisuutta kutsutaan tutkielmassa nimellä erikoiskaupan arvoverkosto. Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten erikoiskauppa hallitsee arvoverkostoansa ja miten se näkee erikoiskaupan mahdollisuudet menestyä omaa asiakaslupaustaan toteuttaen. Jälleenmyyjiksi on valittu johtavien päivittäistavaraketjujen vaihtoehdoiksi nousseita erikoiskauppoja, joiden valikoimassa luomutuotteilla on tärkeä rooli. Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen tutkimus. Tutkimuskysymyksiin vastataan tutkielman teorian ja teoriarunkoon pohjautuvan puolistrukturoidun teemahaastattelun perusteella. Haastatteluihin osallistui yhteensä kolme eri erikoiskauppaa Turusta, Tampereelta ja Helsingistä sekä kaikkien erikoiskauppojen toimittajia. Yhteensä haastateltavia oli yhdeksän. Haastattelujen perusteella voidaan sanoa, että erikoiskauppa ponnistelee verkostonsa hallinnan eteen luottamusta rakentavassa hengessä ja pyrkii vastuullisen toiminnan kautta tarjoamaan asiakkaalle, ideologiansa ja asiakaslupauksensa mukaisesti, puhdasta ja terveellistä luomuruokaa. Tapa toimia on osa asiakaslupausta. Erikoiskaupan kasvu ja sitä kautta tulevaisuus näyttäisivät kuitenkin riippuvan vahvasti vastuullisten kulutusvalintojen määrän lisääntymisestä sekä luomun aktiiviostajien ostokäyttäytymisestä. Verkoston tehostaminen, uusien asiakkaiden houkutteleminen ja vanhojen asiakkaiden säilyttäminen ovat erikoiskaupan haasteet.

Organisaation ohjaus uuden talouden yrityksessä : case pieni suomalainen startup-yritys

Tutkimuksen aihealueita ovat organisaation ohjaus, uuden talouden yritykset ja johdon laskentajärjestelmät. Tutkimuksen tavoitteena on saada kattava ymmärrys siitä, miten organisaatiota ohjataan uuden talouden yrityksessä. Organisaation ohjauksen kokonaisuuden katsotaan koostuvan muodollisista ohjausjärjestelmistä ja epämuodollisesta ohjauksesta. Tutkimuksen taustalla on myös perinteisen vuosibudjetoinnin kritiikki, jonka mukaan se suoriutuu heikosti epävarmassa toimintaympäristössä. Vaikka uuden talouden yrityksiä leimaa sekä sisäinen että ulkoinen epävarmuus, on budjetointi kuitenkin niiden yleisimmin käyttämä johdon laskentajärjestelmä. Budjetointi uuden talouden yrityksessä saa kuitenkin vuosibudjetoinnista poikkeavia muotoja, ja usein kyseessä onkin rullaava ennustaminen. Tutkimus edustaa toiminta-analyyttistä tutkimusotetta, ja se toteutettiin case-tutkimuksena pienessä suomalaisessa startup-yrityksessä. Case-yritys oli erinomainen tutkimuskohde tutkimuksen tavoitteet huomioon ottaen. Tutkimuksen havaintoaineisto koostuu pitkälti tutkijan omista havainnoista case-yrityksessä yli vuoden kestäneen työsuhteen ajalta, mutta aineistoon sisältyy myös case-yrityksen sisäisiä raportteja sekä avainhenkilöille tehtyjä teemahaastatteluita. Aineiston analyysissä käytettiin aiempaa tutkimusta uuden talouden yrityksistä ja johdon laskentajärjestelmistä, ja tutkimuksen teoreettisen viitekehyksenä Simonsin (1994) mallia organisaation ohjausjärjestelmistä. Tutkimuksen tulokset vahvistavat pitkälti aiemman tutkimuksen havaintoja uuden talouden yritysten ominaisuuksista ja näiden ohjausjärjestelmien käytöstä, mutta myös eroja havaittiin. Aiemmasta tutkimuksesta poiketen case-yrityksessä tehtiin mm. huolellista strategiatyötä. Vuosibudjetit johdettiin strategiasta hyvin yksityiskohtaisesti. Budjetointi on usein ainoa laskentajärjestelmä pienessä uuden talouden yrityksessä. Sen merkitys erityisesti rullaavan ennustamisen muodossa on hyvin suuri heikon rahoitustilanteen johdosta. Rullaavan ennustamisen tuottamat kassavirtalaskelmat voivat olla yritykselle elinehto. Rullaavaa ennustamista voidaan käyttää rinnakkaisesti perinteisen vuosibudjetoinnin kanssa. Rullaavat ennusteet toimivat myös hallitukselle tehtävän kuukausiraportoinnin perustana, ja ne muodostivat suuren osan organisaation diagnostisesta ohjauksesta. Diagnostisen ohjauksen lisäksi Simonsin (1994) mallin muut ohjausjärjestelmät olivat case-yrityksessä käytettyjä, mutta ei aina erityisen muodollisesti. Uskomusjärjestelmä ja interaktiivinen järjestelmä ovat uuden talouden yritysten suoriutumiselle avainasemassa. Myös epämuodollisella ohjauksella on merkittävä rooli uuden talouden yrityksen organisaation ohjauksessa, ja sillä voidaan korvata ohjausjärjestelmien muodollisuuden puutetta.

Ohjelmistosopimukset liiketoimintajohdon työkaluna: ohjelmistosopimusten sisällön analysointi ohjelmistoliiketoimintamallien avulla.

Ohjelmistoista on tullut yrityksille strategisia resursseja, joiden rooli asiakastyytyväisyyden sekä kilpailukyvyn kasvattajana on kiistaton. Yritysten liiketoimintajohdon tulisi varmistaa, että yrityksessä on tarvittavaa tietotaitoa näiden kriittisten resurssien hankkimiseksi ja hyödyntämiseksi. Ohjelmistohankinnat ovat sekä taloudellisesti että ajallisesti merkittäviä investointeja, jotka tarvitsevat onnistuakseen liiketoiminta- sekä tietohallintojohdon toimivaa vuoropuhelua. Mutkatonta kommunikaatiota edistää ymmärrys hankittavasta varallisuuserästä, ohjelmistoista. Tässä tutkielmassa analysoidaan ohjelmistohankintojen keskiössä olevien ohjelmistosopimusten sisältöä käsittelemällä myös ohjelmistosopimusten taustalla vaikuttavaa ohjelmistoliiketoimintaa. Tutkimuskohteeksi on rajattu suomalaisten yritysten väliset ohjelmistosopimukset, ja tutkielma on toteutettu laadullisena aineistotutkimuksena. Tutkielman alkuosa käsittelee ohjelmistoalaa sekä ohjelmistoliiketoimintamalleja. Tutkielmassa analysoidaan lisäksi ohjelmistosopimusten taustalla vaikuttavia tekijöitä, kuten ohjelmistosopimusten normipohjaa, immateriaalioikeuksia sekä Suomen ohjelmistoalan yleisiä vakioehtoja, IT2010-sopimusehtoja. Ennen sopimustyyppikohtaista analyysia tarkastellaan vielä ohjelmistosopimusten tunnusomaisia sopimuskohtia. On olemassa lukuisia erilaisia ohjelmistosopimustyyppejä, ja tarkemman analyysin kohteeksi on tässä tutkielmassa valittu lisenssi-, konsultointi-, projekti-, ylläpito-, ohjelmistovuokraus- sekä salassapitosopimusten sisältö. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että ohjelmistosopimukset rakentuvat vahvasti erilaisten liiketoimintamallien pohjalta, ja että sopimustyyppien sisältö sekä normipohja vaihtelee merkittävästi aina toimitettavan ohjelmistotuotteen tai –palvelun mukaan.

Kaksi tietä huipulle. Media ja puoluejohtajuus Suomessa naisten noususta populismin aaltoon

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan suomalaisen puoluejohtajuuden ja suuren puolueen johtajaksi nousun murroskautta 1980-luvun lopulta 2010-luvulle median ja politiikan vuorovaikutuksen näkökulmasta. Puolueiden johtaminen on myös Suomessa ollut miesten työtä, ja perinteisesti tehtävään on ollut yksi väylä: asettuminen ehdolle puheenjohtajavaalissa ja valituksi tulo puoluekokouksessa. Tarkastelujakson alkupuolella naisia oli Suomessa ensimmäistä kertaa ehdolla suurten puolueiden puheenjohtajavaaleissa. Kauden loppupuolella heitä myös valittiin tuohon tehtävään ja ensimmäiset naiset nousivat pääministeriksi. Tämä historiallinen murros päätti liki satavuotisen perinteen, jossa miehet ovat olleet Suomessa sekä suurten puolueiden että hallitustyön johtajia. Julkisessa keskustelussa kysymys tasa-arvosta jäi toissijaiseksi: naisia alettiin valita puoluejohtajiksi tilanteissa, joissa heidän valintansa nähtiin puolueille edulliseksi. Naisen valinta tulkittiin miehen valintaa merkittävämmäksi symboliseksi viestiksi, johon liitettiin ajatuksia uudistumisesta ja puolueen julkisuuskuvan parantamisesta. Merkille pantavaa on, että naisten ensimmäiset valinnat suurten puolueiden johtajiksi tapahtuivat vaiheessa, jossa puoluejohtajien valta-asema on vahvin kautta suomalaisen poliittisen historian. Tässä valossa näyttää siltä, että valta ei aina pakenekaan naisilta. Vaikka suomalainen yhteiskunta ja suomalaiset naiset ovat monessa mielessä olleet edelläkävijöitä tasa-arvon suhteen, politiikan johtopaikkoja tavoitelleet naiset ovat meilläkin kohdanneet kansainvälisessä tutkimuksessa naisten haasteeksi osoitettuja lasikattoja, pyöröovia ja liukkaita jyrkänteitä. Tutkittavan ajanjakson aikana konkretisoitui myös toinen mahdollinen, joskin poikkeuksellinen reitti suuren puolueen johtajaksi: pienen puolueen nouseminen suurten joukkoon eduskuntavaaleissa. Tämä vaihtoehto toteutui vuonna 2011 perussuomalaisten eduskuntavaalivoiton myötä. Perussuomalaisten nousu eduskunnan pienimmästä puolueesta kolmanneksi suurimmaksi mursi perinteisen kolmen suuren puolueen asetelman. Puolueen menestyksen seuraukset ovat olleet kauaskantoisemmat kuin ehkä ensin ajateltiin: perussuomalaisten vaalivoiton sosiaalidemokraateille, keskustalle, ja kokoomukselle aiheuttama järkytys heijastui myöhemmin myös niiden johtajavaihdoksiin ja -valintoihin. Sekä naisten läpimurrossa että populismin voittokulussa median rooli oli monisyisempi kuin siihen perinteisesti liitetty tiedon välittäjän ja valtaa pitävien toimia kriittisesti seuraavan neljännen valtiomahdin tehtävänkuva. Tutkittavalla jaksolla tiedotusvälineet tekivät onnistuneen intervention politiikan osapuoleksi. Toimittajat ottivat kantaa valintoihin ja ohjeistivat puolueita, ja puolueet taas mukauttivat näkyvyyden maksimoidakseen käytäntöjään median tarpeisiin. 1980-luvun lopulta 2010-luvulle ulottuvalla jaksolla suuren puolueen puoluejohtajaksi valikoitumisen kriteerit muuttuivat, samalla kun median merkitys johtajavalinnoissa ja myös puoluejohtajan käytännön työssä kasvoi. Mediasta tuli aiempaa konkreettisemmin johtajavalintojen ja valtakamppailun areena, ja siihen liittyvät näkökohdat nousivat myös keskeisiksi johtajan taitoja arvioitaessa. Kuka ehdokkaista toisi näkyvyyttä, ”pärjäisi” median paineissa ja vakuuttaisi äänestäjät? Vielä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa johtajavalinnat olivat pitkälti puolueorganisaatioiden hallinnoimia prosesseja, joista lehdistö raportoi askeleen jäljessä kulkien. Viimeistään 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä puolueet omaksuivat ajatuksen median hyödyllisyydestä. Tämän strategisen muutoksen myötä puolueet tulivat samalla luovuttaneeksi määriteltyvaltaa oman organisaationsa ulkopuolelle. Kokoomuksen vuoden 2014 johtajavaalissa silmiinpistävää oli pyrkimys sekä hyötyä julkisuudesta että palauttaa valtaa takaisin puolueelle. Politiikan mediajulkisuuden alttius tarttua myyviin poliitikkopersooniin, ilmiöihin, ristiriitoihin ja draamaan sekä vastaavasti populistijohtaja Timo Soinin ja perussuomalaisten kyky tarjota kaikkia näitä auttoivat puolueen suurvoittoon vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Organisaatioltaan pieni ja johtajaansa henkilöityvä puolue sai selvästi poliittista painoarvoaan suuremman julkisuuden, koska kiinnostavuus määritti näkyvyyden ja puolueen nousevasta kannatuksesta tuli yksi vaalien pääaiheista. Median ja politiikan suhteessa tapahtuneet muutokset olivat vauhdittamassa niin naisten nousua suurten puolueiden johtajiksi kuin populistisen johtajuuden läpimurtoa ja perussuomalaisten menestystä. Koska suurten puolueiden johtajista valikoituvat myös pääministerit, näiden muutosten vaikutus ulottuu Suomen poliittisesti vaikutusvaltaisimpaan tehtävään asti.

Taktiset periaatteet rajavartiolaitoksen suorittamassa metsästyksen valvonnassa

Rajavartiolaitos on yksi metsästyksen valvontaa suorittavista viranomaisista. Varsinkin Poh-jois-Suomessa Rajavartiolaitos suorittaa paljon metsästyksen valvontaa rajojenvalvonnan ohella. Metsästyksen valvontaa on tutkittu varsin vähän, etenkin viranomaisten näkökulmas-ta. Tämä tutkielma onkin ensimmäinen, jossa Rajavartiolaitoksen suorittamaa metsästyksen valvontaa tutkitaan taktiikan näkökulmasta. Tutkielman tutkimusongelmaksi muodostui tutkia sodankäynnin taktisten periaatteiden, ak-tiivisuuden, yksinkertaisuuden ja voimien taloudellisen käytön, soveltumista Rajavartiolai-toksen suorittamaan metsästyksen valvontaan, sekä niiden vaikutusta rajavalvontapartion toimintaan. Tutkielma rajattiin käsittelemään metsästyksen valvontaa partion päivittäistoi-minnassa Kainuussa Kuhmon rajavartioaseman alueella. Tutkielman aineisto kerättiin useista erityyppisistä lähteistä, kuten Raja- ja merivartiokoulun opetusmateriaalista ja keväällä 2013 järjestetyn erävalvonta seminaarin materiaaleista. Ai-neistoa täydennettiin ja tarkennettiin kyselyllä, joka osoitettiin Kuhmon rajavartioasemalla työskenteleville rajavartiomiehille. Keskeisimpänä tuloksena todettiin, että aktiivisuus nousee kaikkein merkittävimpään rooliin päivittäistoiminnassa suoritettavassa metsästyksen valvonnassa. Muiden valittujen taktisten periaatteiden rooli ei ole niin suuri. Mielestäni merkittävin havainto kuitenkin on se, ettei asi-asta löydy tieteellistä tutkimusta. Tämän vuoksi tutkimustyön aikana nousi esille useita jatko-tutkimusmahdollisuuksia, joita toivottavasti hyödynnetään tulevissa taktiikan tutkimuksissa.

Normien vaikutus kadettien liikuntakäyttäytymiseen Maanpuolustuskorkeakoulun toimintaympäristössä

Kadettien on pidettävä yllä sotilaan perustaitoja ja kuntoa. Velvoite löytyy lainsäädännöstä että yhteiskunta olettaa upseerien puolustavan isänmaata kaikissa olosuhteissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kadettien liikuntakäyttäytymiseen vaikuttava normis-to. Vastausta etsittiin kysymyksiin, miten normit vaikuttavat kadettien liikuntakäyttäytymi-seen ja miten upseeriuden tuomat normit voidaan ymmärtää. Normit jaetaan oikeusnormeihin ja sosiaalisiin normeihin. Normit syntyvät ihmisten keski-näisestä vuorovaikutuksesta ja selittävät yksilön käyttäytymistä osana ryhmää. Sosiologian tutkimuksessa normit selittävät parhaiten ihmisen käyttäytymistä. Tutkielman aineisto kerättiin kirjallisuudesta ja aikaisempia tutkimuksia analysoimalla. Tut-kimuksen aineistoa analysoitiin kahdella eri menetelmällä. Tutkielman ensimmäisessä osassa normiteorian aineistosta aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla luotiin Kadetin normiston -malli, joka kuvasi upseeriuden tuomien normien nelitasoista kokonaisuutta. Teorialähtöisen sisällönanalyysin viitekehyksenä ja analyysin perustana käytettiin Kadetin normiston -mallia, jonka lopputuloksena syntyi Kadettien liikuntakäyttäytymisen normiston -malli, joka kuvaa normien vaikutusta liikuntakäyttäytymiseen. Tutkimuksen keskeisinä tuloksina selvisi, että normit vaikuttivat liikuntakäyttäytymiseen kolmen näkökulman kautta. 1) Kadetti näkökulma; normit vaikuttivat sisäistämisen kautta persoonallisten normien muutoksina. 2) Oikeusnormi näkökulma; normit loivat organisaation ja määrittivät sosiaalisten normien liikkumavaran. Kadetit sosialisoituivat organisaation kult-tuuriin samalla muuttaen persoonallisia normeja. 3) Sosiaalisen ympäristön näkökulma; nor-mit vaikuttivat kadetteihin toisten ihmisten kasvatuksen kautta. Keskeisimmät vaikuttajat olivat esimiehet ja johtajat. Näkökulmat vaikuttavat tiiviisti toisiinsa muodostaen toimin-taympäristön. Tutkimusta normien vaikutuksesta kadettien liikuntakäyttäytymiseen pitää syventää ilmiön ymmärtämiseksi ja toiminnan kehittämiseksi. Normeilla voidaan rajoittaa epätoivottua lii-kuntakäyttäytymistä. Johtajan rooli normien kehittäjänä on suuri.