Qualidade de queijo minas frescal preparado com leite com diferentes quantidades de células somáticas

The objective of this work was to evaluate the effects of using bulk milk with different somatic cell counts (SCC) on the quality of minas frescal cheese. A randomized complete block design was used, with 3x5 factorial treatments, with three SCC levels (low, 125,000 cells mL-1; intermediate, 437,000 cells mL-1; and high, 1,053,000 cells mL-1) and five storage durations. Cheese was vacuum-packed in plastic bags and analyzed after 2, 9, 16, 23 and 30 days of storage at 4ºC. Somatic cell counts did not affect dry matter, fat, ash content, pH, free fatty acid concentrations and sensory parameters of minas frescal cheese. However, SCC in milk increased losses of protein in whey and decreased the cheese protein content. These changes did not affect the moisture-adjusted cheese yield and proteolysis during 30 days of storage. An interaction effect between SCC and time of storage was observed for firmness and sensory grades of cheeses. Results indicated that raw milk used to produce minas frescal cheese should not contain high SCC, in order to avoid lower acceptance of the product after 30 days of storage.

A new method to simulate the hydrological state of soil under natural conditions

Micro, macro and mesofauna in the soil often respond to fluctuating environmental conditions, resulting in changes of abundance and community structure. Effects of changing soil parameters are normally determined with samples taken in the field and brought to the laboratory, i.e. where natural environmental conditions may not apply. We devised a method (STAFD - soil tubes for artificial flood and drought), which simulates the hydrological state of soil in situ using implanted cores. Control tubes were compared with treatment tubes in which floods of 15, 30, 60 and 90 days, and droughts of 60, 90 and 120 days were simulated in the field. Flooding and drought were found to reduce number of individuals in all soil faunal groups, but the response to drought was slower and not in proportion to the expected decrease of the water content. The results of the simulated floods in particular show the value of the STAFD method for the investigation of such extreme events in natural habitats.

Delayed primary versus late secondary wound closure in the treatment of postsurgical sternum osteomyelitis.

Sternal osteomyelitis and poststernotomy mediastinitis is a severe and life-threatening complication after the cardiac surgery. The incidence ranges up to 3% with a mortality rate up to 29%. In addition, postoperative infections after sternotomy are associated with prolonged hospital stay, increased healthcare costs and impaired quality of patient life, representing an economic and social burden. The emergence of increasing antimicrobial resistant bacteria augments the importance of postsurgical infections since the antimicrobial choices are becoming limited. Furthermore, the incidence of infection is an indicator for the quality of patient care in the international benchmark studies. Although several therapy strategies are nowadays present in clinical practice, there is a lack of evidence-based surgical consensus for treatment of this surgical complication. In most cases the poststernotomy mediastinitis involves surgical revision with debridement, open dressing and/or vacuum-assisted therapy. After the granulation tissue on open chest wound is achieved, secondary closure and/or reconstruction with vascularized soft tissue flaps, such as omentum or pectoral muscle is performed. It seems there is a need for more effective surgical treatment of poststernotomy wound infections, which may address the prolonged hospitalization and reduce the number of surgical interventions and with this also the perioperative morbidity. In light of this we propose a randomized study comparing new delayed primary closure of the sternum to the secondary vacuum-assisted closure.

Complications of different ventilation strategies in endoscopic laryngeal surgery: a 10-year review.

BACKGROUND: Spontaneous ventilation, mechanical controlled ventilation, apneic intermittent ventilation, and jet ventilation are commonly used during interventional suspension microlaryngoscopy. The aim of this study was to investigate specific complications of each technique, with special emphasis on transtracheal and transglottal jet ventilation. METHODS: The authors performed a retrospective single-institution analysis of a case series of 1,093 microlaryngoscopies performed in 661 patients between January 1994 and January 2004. Data were collected from two separate prospective databases. Feasibility and complications encountered with each technique of ventilation were analyzed as main outcome measures. RESULTS: During 1,093 suspension microlaryngoscopies, ventilation was supplied by mechanical controlled ventilation via small endotracheal tubes (n = 200), intermittent apneic ventilation (n = 159), transtracheal jet ventilation (n = 265), or transglottal jet ventilation (n = 469). Twenty-nine minor and 4 major complications occurred. Seventy-five percent of the patients with major events had an American Society of Anesthesiologists physical status classification of III. Five laryngospasms were observed with apneic intermittent ventilation. All other 24 complications (including 7 barotrauma) occurred during jet ventilation. Transtracheal jet ventilation was associated with a significantly higher complication rate than transglottal jet ventilation (P < 0.0001; odds ratio, 4.3 [95% confidence interval, 1.9-10.0]). All severe complications were related to barotraumas resulting from airway outflow obstruction during jet ventilation, most often laryngospasms. CONCLUSIONS: The use of a transtracheal cannula was the major independent risk factor for complications during jet ventilation for interventional microlaryngoscopy. The anesthetist's vigilance in clinically detecting and preventing outflow airway obstruction remains the best prevention of barotrauma during subglottic jet ventilation.

New horizons for black holes and branes

We initiate a systematic scan of the landscape of black holes in any spacetime dimension using the recently proposed blackfold effective worldvolume theory. We focus primarily on asymptotically flat stationary vacuum solutions, where we uncover large classes of new black holes. These include helical black strings and black rings, black odd-spheres, for which the horizon is a product of a large and a small sphere, and non-uniform black cylinders. More exotic possibilities are also outlined. The blackfold description recovers correctly the ultraspinning Myers-Perry black holes as ellipsoidal even-ball configurations where the velocity field approaches the speed of light at the boundary of the ball. Helical black ring solutions provide the first instance of asymptotically flat black holes in more than four dimensions with a single spatial U(1) isometry. They also imply infinite rational non-uniqueness in ultraspinning regimes, where they maximize the entropy among all stationary single-horizon solutions. Moreover, static blackfolds are possible with the geometry of minimal surfaces. The absence of compact embedded minimal surfaces in Euclidean space is consistent with the uniqueness theorem of static black holes

Exact results for Wilson loops in arbitrary representations

We compute the exact vacuum expectation value of 1/2 BPS circular Wilson loops of TeX = 4 U(N) super Yang-Mills in arbitrary irreducible representations. By localization arguments, the computation reduces to evaluating certain integrals in a Gaussian matrix model, which we do using the method of orthogonal polynomials. Our results are particularly simple for Wilson loops in antisymmetric representations; in this case, we observe that the final answers admit an expansion where the coefficients are positive integers, and can be written in terms of sums over skew Young diagrams. As an application of our results, we use them to discuss the exact Bremsstrahlung functions associated to the corresponding heavy probes.

Cement Stabilization of Embankment Materials, 2015

Embankment subgrade soils in Iowa are generally rated as fair to poor as construction materials. These soils can exhibit low bearing strength, high volumetric instability, and freeze/thaw or wet/dry durability problems. Cement stabilization offers opportunities to improve these soils conditions. The objective of this study was to develop relationships between soil index properties, unconfined compressive strength and cement content. To achieve this objective, a laboratory study was conducted on 28 granular and non-granular materials obtained from 9 active construction sites in Iowa. The materials consisted of glacial till, loess, and alluvium sand. Type I/II portland cement was used for stabilization. Stabilized and unstabilized specimens were prepared using Iowa State University 2 in. by 2 in. compaction apparatus. Specimens were prepared, cured, and tested for unconfined compressive strength (UCS) with and without vacuum saturation. Percent fines content (F200), AASHTO group index (GI), and Atterberg limits were tested before and after stabilization. The results were analyzed using multi-variate statistical analysis to assess influence of the various soil index properties on post-stabilization material properties. Results indicated that F200, liquid limit, plasticity index, and GI of the materials generally decreased with increasing cement content. The UCS of the stabilized specimens increased with increasing cement content, as expected. The average saturated UCS of the unstabilized materials varied between 0 and 57 psi. The average saturated UCS of stabilized materials varied between 44 and 287 psi at 4% cement content, 108 and 528 psi at t 8% cement content, and 162 and 709 psi at 12% cement content. The UCS of the vacuum saturated specimens was on average 1.5 times lower than that of the unsaturated specimens. Multi-variate statistical regression models are provided in this report to predict F200, plasticity index, GI, and UCS after treatment, as a function of cement content and soil index properties.

Optimizing immuno-labeling for correlative fluorescence and electron microscopy on a single specimen.

Correlative fluorescence and electron microscopy has become an indispensible tool for research in cell biology. The integrated Laser and Electron Microscope (iLEM) combines a Fluorescence Microscope (FM) and a Transmission Electron Microscope (TEM) within one set-up. This unique imaging tool allows for rapid identification of a region of interest with the FM, and subsequent high resolution TEM imaging of this area. Sample preparation is one of the major challenges in correlative microscopy of a single specimen; it needs to be apt for both FM and TEM imaging. For iLEM, the performance of the fluorescent probe should not be impaired by the vacuum of the TEM. In this technical note, we have compared the fluorescence intensity of six fluorescent probes in a dry, oxygen free environment relative to their performance in water. We demonstrate that the intensity of some fluorophores is strongly influenced by its surroundings, which should be taken into account in the design of the experiment. Furthermore, a freeze-substitution and Lowicryl resin embedding protocol is described that yields excellent membrane contrast in the TEM but prevents quenching of the fluorescent immuno-labeling. The embedding protocol results in a single specimen preparation procedure that performs well in both FM and TEM. Such procedures are not only essential for the iLEM, but also of great value to other correlative microscopy approaches.

Nonperturbative semiclassical stability of de Sitter spacetime for small metric deviations

We consider the linearized semiclassical Einstein equations for small deviations around de Sitter spacetime including the vacuum polarization effects of conformal fields. Employing the method of order reduction, we find the exact solutions for general metric perturbations (of scalar, vector and tensor type). Our exact (nonperturbative) solutions show clearly that in this case de Sitter is stable with respect to small metric deviations and a late-time attractor. Furthermore, they also reveal a breakdown of perturbative solutions for a sufficiently long evolution inside the horizon. Our results are valid for any conformal theory, even self-interacting ones with arbitrarily strong coupling.

Image Analysis for the Characterization of Materials for Highway Construction : Phase I, Progress Report, HR-346, 1992

The major objective of this project is to evaluate image analysis for characterizing air voids in Portland cement contract (PCC) and asphalt concrete (AC) and aggregate gradation in asphalt concrete. Phase 1 of this project has concentrated on evaluation and refinement of sample preparation techniques, evaluation of methods and instruments for conducting image analysis, and finally, analysis and comparison of a select portion of samples. Preliminary results suggest a strong correlation between the results obtained from the linear traverse method and image analysis methods for determining percent air voids in concrete. Preliminary work with asphalt samples has shown that damage caused by a high vacuum of the conventional scanning electron microscope (SEM) may too disruptive. Alternative solutions have been explored, including confocal microscopy and low vacuum electron microscopy. Additionally, a conventional high vacuum SEM operating at a marginal operating vacuum may suffice.

A Different Perspective for Investigation of PCC Pavement Deterioration, HR-2074, Interim Report, 1996

Many early Iowa Portland Cement Concrete (PCC) pavements provided good performance without deterioration for more than 50 years. In the late 1950's, Iowa was faced with severe PCC pavement deterioration called D cracking due to crushed limestone containing a bad pore system. Selective quarrying solved the problem. In 1990, cracking deterioration was identified on a three year old US 20 pavement in central Iowa. The coarse aggregate was a crushed limestone with an excellent history of performance in PCC pavement. Examination of cores showed very few cracks through the coarse aggregate particles. The cracks were predominately confined to the matrix. A high resolution, low vacuum Hitachi Scanning Electron Microscope (SEM) with an energy dispersion detector was used to investigate the deterioration. Subsequent evaluation identified very little concentration of silica gel (silicon-Si), but did identify substantial amounts of sulfur-s and aluminum-Al (assumed to be ettringite) in the air voids. Some of these voids have cracks radiating from them leading us to conclude that the ettringite filled voids were a center of pressure causing the crack. The ettringite in the voids, after being subjected to sodium chloride (NaCl) brine, initially swells and then dissolves. The research has led to the conclusion that the premature deterioration may be due to ettringite and may have been mistakenly identified as Alkali-Silica reactivity (ASR).

Öljynjalostamon tyhjöyksikön esilämmitysuunin optimointi

Työn tarkoituksena oli vertailla kahta kaupallista prosessiuunisimulointiohjelmaa sekä selvittää onko toinen ohjelma soveltuva Neste Jacobs Oy:n käyttöön. Tavoitteena oli selvittää ohjelmien ominaisuuksien eroja ja rajoitteita sekä tuloksien yhdenmukaisuutta. Kirjallisuusosassa perehdyttiin prosessiuunien toimintaperiaatteisiin, yleisiin mitoitusperiaatteisiin ja säteilylämmönsiirron perusteisiin. Kirjallisuusosassa käsiteltiin myös prosessiuunien polttimien toimintaa ja NOx-päästöjä vähentäviä polttotekniikoita. Molemmilla laskentaohjelmilla laadittiin kuumaöljy- ja tyhjöuuni, joiden tuloksia vertailtiin tärkeimpien prosessiarvojen perusteella ja toisen ohjelman osalta myös laitevalmistajan ilmoittamiin arvoihin. Tällä ohjelmalla tutkittiin tyhjöuunin höyrynruiskutuksen ja koksaantumisen vaikutuksia prosessiin sekä säteilyosan leveyden muutoksen vaikutusta säteilylämmönsiirtoon. Ohjelmien ominaisuuksien keskeisimmät erot liittyivät kaksifaasivirtauksen laskentaan, prosessiaineen massavirran rajoituksiin, ilman esilämmittimen käyttöön ja laskentamallien paineen kontrollointiin. Tulokset erosivat savukaasun ja tuubien lämpötilojen ja painehäviön laskennassa. Tuloksien ja ominaisuuksien perusteella toisen ohjelman ei todettu olevan täysin soveltuva Neste Jacobs Oy:n käyttöön.

Organofosforiyhdisteille (TBEP ja TEHP) altistuminen työpaikoilla

Työssä mitattiin työilman TBEP- ja TEHP-pitoisuuksia siivousalalla (3 kohdetta) ja muovituoteteollisuudessa (2 kohdetta). Pitoisuutta ilmassa verrattiin työntekijöidenbiomonitorointinäytteistä analysoitujen 2-butoksietikkahapon (2-BAA) ja 2-etyyliheksaanihapon (2-EHA) pitoisuuteen. Tavoitteena oli biomonitoroin-timenetelmän soveltuvuuden selvittäminen altistumisen arvioinnissa sekä tarvittavien lisäsuojaus- ja torjunta-tarpeiden selvittäminen. Biomonitorointia sekoittavien tekijöiden (2-butoksietanoli ja 2-etyyli-1-heksanoli) pitoisuus mitattiin työntekijöidenhengitysilmasta kerätystä VOC-näytteestä. OVS-keräimiin kerätyt TBEP- ja TEHP-näytteet uutettiin ultraäänellä sopivalla liuottimella ja analysoitiin kaasukromatografisesti (GC). VOC-näytteet kerättiin Tenax GR ¿adsorbenttiin, irrotettiin keräimestä termodesorptiolla ja analysoitiin GC:lla. Biomonitorointinäytteiden (virtsa) 2-BAA- ja 2-EHA -pitoisuus analysoitiin myös GC:lla. Lattianvahauksen aikana siivoojien hengitysilmasta mitatuissa TBEP-näytteissä pitoisuudet vaihtelivat välillä 70 - 860 ng/m3 sekä VOC-näytteistä 88 %:sta löytyi2-butoksietanolia, jonka pitoisuus vaihteli välillä 3 - 1800 µg/m3. Virtsan 2-BAA:n pitoisuudet vaihtelivat välillä <0,3 - 26 mmol/mol kreatiniinia ollen korkeimmillaan 43 % toimenpiderajasta. Raskaana olevien toimenpideraja ylitettiin 30 % näytteistä. Muovituotetehtaissa TEHP-pitoisuus työntekijöiden hengitysilmassa oli alle määritysrajan (eli < 1 - < 3 ng/m3). Muovituotetehtaissa kerätyistä VOC-näytteistä 16 %:sta löydettiin 2-etyyli-1-heksanolia, jonka pitoisuus vaihteli välillä 90 - 100 µg/m3. Virtsan 2-EHA-pitoisuudet olivat välillä <0,1 - 0,2 mmol/mol kreatiniinia. Tulosten perusteella siivoojat altistuvat TBEP:lle ja 2-butoksietanolille lattianvahauksen yhteydessä, muttaaltistuminen ei ilman pitoisuuksien ja biomonitoroinnin tulosten mukaan aiheutaterveyshaittaa ainakaan yhden mahdollisen metaboliitin 2-BAA:n kautta. Pois lukien raskaana olevat työntekijät, joille 2-butoksietanolia sisältävän vahanpoistotuotteen käsitteleminen aiheuttaa mahdollista terveyshaittaa. Käytetyillä biomonitorointimenetelmillä ei voitu osoittaa altistumista tapahtuneen mitatuilla TBEP:n ja TEHP:n pitoi-suustasoilla. Metaboliareittien varmistamisen jälkeen on mahdollista tutkia toimivampaa menetelmää altistumisen arviointiin biomonitoroinnin avulla. Työntekijöiden suojautuminen niin muovituotetehtaissa kuin siivoustyössäkin mitattujen yhdisteiden osalta oli pääosin riittävää. Ainoastaan raskaana olevien työntekijöiden, jotka siivoustyössään altistuvat 2-butoksietanolille, suojaukseen tulisi kiinnittää huomiota.

Combustibility of Paper Mill Rejects

Tämän työn tarkoituksena oli selvittää mekaanisen massan valmistuksen käsittävän paperitehtaan rejektija jätevirtojen poltettavuutta, jos paperitehtaan vesikiertojen sulkemisastetta lisätään. Jotta prosessin tilannetta sulkemisen jälkeen saatiin arvioitua, Anjalan paperitehtaan nykypäivän PK3:n prosessia tutkittiin kuorimolta jätevesilaitokselle. Kirjallisuusosassa käsiteltiin rejekti- ja jätevirtojen alkuperää mekaanista massaa käyttävässä paperitehtaassa. Myös tämän päivän jätevedenkäsittelyprosessit sekä sulkemisessa mahdolliset prosessiveden puhdistustekniikat esiteltiin lyhyesti. Lisäksikäytiin läpi nykypäivänä metsäteollisuudessa käytössä olevat polttotekniikat sekä polttoaineiden karakterisointi kattilan käytettävyyden ja päästöjen kannalta. Anjalan PK3:lla käytetään sekä peroksidi- että ditioniittivalkaistua tai pelkästään ditioniittivalkaistua hioketta riippuen tuotannossa olevasta lajista. PK3-prosessissa syntyneet jätevesi-, liete- ja muut jätevirrat selvitettiin molemmissa valkaisuolosuhteissa. Prosessin eniten liuennutta orgaanista ainesta sisältävät jätevesijakeet, 3-hiomon kuumankierron ja kirkassuodoksen ulosajot sekä kuoripuristimen suodos, valittiin puhdistettaviksi virroiksi prosessin sulkemista arvioitaessa. Kun peroksidivalkaisua käytettiin 3-hiomolla, TOC-kuorma jokeen oli 30 % suurempi kuin pelkällä ditioniittivalkaisulla. Jos prosessin sulkemisastetta lisättäisiin, TOC-kuorma olisi 30 %pienempi kuin tänäpäivänä peroksidivalkaisua käytettäessä (80 % puhdistustehokkuudella). Prosessin sulkemisastetta lisättäessä biolietettä muodostuisi n. 30 % vähemmän verrattuna nykytilanteeseen, sillä mikrobien ravintona käyttämää orgaanista ainesta päätyisi vähemmän jäteveteen. 3-hiomon peroksidivalkaisun vaikutus kattilan käytettävyyteen ja päästöihin oli pieni, sillä biolietteen osuus polttoaineen syötöstä oli vain 4 %. Vain osa biolietteestä muodostui 3-hiomolta peräisin olevaa orgaanista ainesta poistettaessa. Jos nykyisen pääpolttoaineen, PDF:n,osuuden jättää huomioimatta, SO2- ja NOx-päästöt sekä leijupedin sintrautuvuus ovat hiukan suuremmat käytettäessä peroksidivalkaisua 3-hiomolla kuin pelkästään ditioniittivalkaisulla. Jos kuoripuristimen ja hiomon suodosten puhdistuksen konsentraatit johdetaan poltettaviksi BFB-tyyppiseen kattilaan, leijupedin sintrautuminen tulisi olemaan suurin ongelma. Myös raskasmetalli-, SO2- ja NOx-päästöt lisääntyisivät merkittävästi verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Sen sijaan kattilan korroosioriski tuskin lisääntyisi. Lisäksi konsentraattien kosteuspitoisuus olisi korkea, mikä tekisi poltosta kannattamatonta veden haihdutuksen vaatiessa paljon energiaa. Yksityiskohtaisempaa tutkimusta tarvitaan vielä prosessin sulkemisen vaikutuksista päästöihin ja kattilan käytettävyyteen. Myös muita konsentraattien hävittämismahdollisuuksia tulisi tutkia lisää.

Komposiittipakkausrakenteen valmistustekninen selvitys

Diplomityö on tehty Exel Oyj:lle tuotekehityprojektina. Tarkoituksena on kehittää Exel Oyj:n valmistamaa komposiittipakkausrakennetta. Työssä on keskitytty valmistustekniseen selvitykseen komposiittirakenteen teollisen mittakaavan tuotannossa. Työssä selvitettiin erilaisten tuoterakenteiden valmistettavuutta sekä suoritettiin kyseisen tuotteen vaatimusprofiilin mukaisia testejä valituille rakennevaihtoehdoille. Pakkausrakenteelle asetettuja vaatimuksia ovat mm. kuljetusvaatimukset, jotka määräytyvät lähinnä NATO standardien pohjalta. Lisäksi tuotteelta vaaditaan tiettyä pitkäaikaiskestoa käsittelyn kannalta sekä soveltuvuutta vallitseviin ilmasto-olosuhteisiin. Vaatimusten mukaisia ominaisuuksia tutkittiin lisäksi mm. ballistisilla ja mekaanisilla testeillä sekä kaasuläpäisytesteillä. Testien pohjalta voidaan todeta, etteivät perinteisen alipaineinjektoidun komposiittituotteen ballistiset ominaisuudet ole riittävällä tasolla suojatuotetta ajatellen. Ballististen ja mekaanisten testien kesken havaittiin joitain yhtäläisyyksiä ja tämä vaikuttaa olevan nimenomaan mekaanisesti optimoidun komposiitin ominaisuus. DI-työn lopputuloksena on saatu selkeä kuva pakkausrakenteen materiaalivaihtoehtojen soveltuvuudesta kyseiselle tuotteelle. Lisäksi pakkausrakenteelle on ehdotettu neljä erilaista tuotesuunnitelmaan, niiden valmistustekniikat sekä lopputuotteen kustannusarviointi.