Huojuva talo: romaani

Lisäpainokset: 2.-6. p. 1963.

Tyttö ruusutarhassa: ynnä muita novelleja

Lisäpainokset: 2. p. 1927.

Feature-based camera pose estimation

The estimating of the relative orientation and position of a camera is one of the integral topics in the field of computer vision. The accuracy of a certain Finnish technology company’s traffic sign inventory and localization process can be improved by utilizing the aforementioned concept. The company’s localization process uses video data produced by a vehicle installed camera. The accuracy of estimated traffic sign locations depends on the relative orientation between the camera and the vehicle. This thesis proposes a computer vision based software solution which can estimate a camera’s orientation relative to the movement direction of the vehicle by utilizing video data. The task was solved by using feature-based methods and open source software. When using simulated data sets, the camera orientation estimates had an absolute error of 0.31 degrees on average. The software solution can be integrated to be a part of the traffic sign localization pipeline of the company in question.

Jokainen on oma yrittäjänsä. Identiteetti, talous ja yhteiskunta Image-lehdessä vuosina 1990–1993

Tutkielman aiheena ovat lausumat identiteetistä, taloudesta ja yhteiskunnasta aikakauslehti Imagessa vuosina 1990–1993. Tutkielman alkuperäislähteinä on käytetty Imagen artikkeleita, joita tarkastellaan 1990-luvun alun Suomen yhteiskunnallisen murroksen kontekstia vasten. Tälle aikakaudelle keskeisiä tekijöitä olivat syvä lama, Neuvostoliiton romahdus sekä EU-jäsenyyshanke. Tutkielma käsittelee yhteiskunnallisen murroksen kuvaamista sekä lehden tekijöiden ihanteita ja argumentaatiota vertailevan diskurssianalyysin keinoin. Työssä lausumia käsitellään temaattisesti liittäen ne esimerkiksi sukupolvikapinan, globalisaation ja kilpailutalouden puheavaruuksiin. Vuonna 1985 perustettu Image haki 1990-luvun alkupuolella paikkaansa julkaisuna. Vapaaehtoisvoimin toimitetusta kulttuurialbumista alettiin muovata kaupallista aikakauslehteä, joka tähtäsi kunnianhimoiseen yhteiskunnalliseen journalismiin. Tekijät halusivat haastaa vakiintuneen suomalaisen identiteetin ja korostaa kaupunkilaisen kulutuskulttuurin ja luovan työn merkitystä syvän taloustaantuman keskellä. Tutkielmassa esitettyjen tulosten mukaan Imagen 1990-luvun alun retoriikassa keskeistä oli Suomen liberalisoiminen. Yksilöllisempää, moniäänisempää ja kriittisempää kansalaisuutta ajettiin voimakkaasti samalla, kun Suomi haluttiin sitoa länsieurooppalaiseen viitekehykseen. Johtajavaltaiseksi koettua suomalaisuutta, korporatiivista kulttuuria ja suurten ikäluokkien valta-asemaa kritisoitiin lehdessä runsaasti. Tilalle haluttiin tuoda kosmopoliittinen identiteetti, joka kiinnittyisi etenkin luovaan työhön ja kaupunkilaiseen kulutuskulttuuriin. Image kiinnittyy tarkasteluajankohtansa kontekstissa laajempiin yhteiskunnallisiin puheavaruuksiin, joissa vaaditaan markkinalähtöisempää ja vapaampaa Suomea. Tutkielman keskiöön nouseekin lehden yhteiskunnan ja identiteetin liberalisointia sekä suomalaisen identiteetin uudistamista vaativa retoriikka, jonka yhteydet 2010- luvun talousvetoiseen yhteiskunnalliseen puheeseen ovat selkeät. 1990-luvun alussa esitettyjen puheenvuorojen tarkastelu auttaa siis ymmärtämään myös myöhempää yhteiskunnallista keskustelua.

Data-analytiikan hyödyntäminen yrityksen talouden ohjauksessa

Kandidaatintyö on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena on selvittää data-analytiikan käyttökohteita ja datan hyödyntämisen vaikutusta liiketoimintaan. Työ käsittelee data-analytiikan käyttöä ja datan tehokkaan hyödyntämisen haasteita. Työ on rajattu tarkastelemaan yrityksen talouden ohjausta, jossa analytiikkaa käytetään johdon ja rahoituksen laskentatoimessa. Datan määrän eksponentiaalinen kasvunopeus luo data-analytiikan käytölle uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Datalla itsessään ei kuitenkaan ole suurta arvoa yritykselle, vaan arvo syntyy prosessoinnin kautta. Vaikka data-analytiikkaa tutkitaan ja käytetään jo runsaasti, se tarjoaa paljon nykyisiä sovelluksia suurempia mahdollisuuksia. Yksi työn keskeisimmistä tuloksista on, että data-analytiikalla voidaan tehostaa johdon laskentatoimea ja helpottaa rahoituksen laskentatoimen tehtäviä. Tarjolla olevan datan määrä kasvaa kuitenkin niin nopeasti, että käytettävissä oleva teknologia ja osaamisen taso eivät pysy kehityksessä mukana. Varsinkin big datan laajempi käyttöönotto ja sen tehokas hyödyntäminen vaikuttavat jatkossa talouden ohjauksen käytäntöihin ja sovelluksiin yhä enemmän.

Osakeindeksioption implisiittisen volatiliteetin informaatiosisältö

Volatiliteetilla mitataan arvopaperin toteutuneen tuoton epävarmuutta ja sillä on keskeinen rooli riskienhallinnassa sekä arvopapereiden hinnoittelussa. Volatiliteetin estimoimiseen on kaksi vaihtoehtoista lähestymistapaa. Historiallinen volatiliteetti estimoidaan toteutuneesta hintadatasta, kun taas implisiittinen volatiliteetti voidaan johtaa optioiden markkinahinnoista käyttämällä Black-Scholes-Merton-hinnoittelumallia tai vaihtoehtoisesti Britten-Jonesin ja Neubergerin kehittämää mallia (mallivapaa implisiittinen volatiliteetti), joka ei ole riippuvainen mistään tietystä hinnoittelumallista, vaan johdetaan suoraan optioiden markkinahinnoista. Implisiittinen volatiliteetti edustaa näin ollen markkinaosapuolten näkemystä option jäljellä olevana juoksuaikana toteutuvasta volatiliteetista. Toteutuvan volatiliteetin ennustamista implisiittisen ja historiallisen volatiliteetin avulla on tutkittu laajalti 1970-luvulta lähtien ja tulokset ovat olleet ristiriitaisia sekä historiallisen ja implisiittisen volatiliteetin keskinäisessä vertailussa että kahden eri implisiittisen volatiliteetin vertailussa. Tämän tutkielman tavoite on selvittää ennustaako implisiittinen volatiliteetti toteutuvaa volatiliteettia. Tutkielmassa syvennytään erityisesti vertailemaan historiallisen volatiliteetin, Black–Scholes-implisiittisen sekä mallivapaan implisiittisen volatiliteetin paremmuutta toteutuvan volatiliteetin ennusteina. Tutkielman empiirinen osuus on suoritettu eurooppalaisella aineistolla käyttämällä EURO STOXX 50 -indeksin, siihen liittyvien osto-optioiden sekä VSTOXX-volatiliteetti-indeksin hintatietoja vuosilta 2006–2014. Aikasarjatutkimus on suoritettu ei-päällekkäisillä havainnoilla niin, että jokaista volatiliteettiennustetta kohden on tasan yksi kuukauden mittainen periodi, jolta toteutunut volatiliteetti lasketaan. Empiirinen tarkastelu on suoritettu PNS-regressioanalyysillä, jolla on ensin tutkittu jokaisen volatiliteettiennusteen kykyä selittää toteutuvaa volatiliteettia sekä erikseen että yhdessä. Tulosten perusteella mallivapaa implisiittinen volatiliteetti on harhainen, mutta tutkituista ennusteista selkeästi tehokkain ennustamaan toteutuvaa volatiliteettia ja sisällyttää itseensä sekä Black–Scholes-implisiittisen että historiallisen volatiliteetin sisältämän informaation

LAPSI NIMELTÄ TUISKU. Molemmille sukupuolille annetut ensimmäiset etunimet

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan molemmille sukupuolille annettuja ensimmäisiä etunimiä. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka paljon Suomessa on molemmille sukupuolille annettuja nimiä ja kuinka moni näistä esiintyy ensimmäisenä etunimenä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, minkälaisia kummallekin sukupuolelle annetut nimet ovat äänne- ja tavurakenteeltaan sekä semantiikaltaan. Lisäksi selvitetään, onko Suomessa sukupuolineutraaleiksi hahmottuvia nimiä ja minkälaisia ne ovat. Aineisto on kerätty Väestörekisterikeskuksen ylläpitämän väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistosta syyskuussa 2015, ja se koostuu niistä ensimmäisistä etunimistä, joita esiintyy vähintään kymmenen kertaa kummallakin sukupuolella. Aineistoon kuuluu yhteensä 101 etunimeä. Aineistoa analysoidaan sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin, ja näkökulma on pääosin synkroninen. Nimiä luokitellaan sekä rakenteen että semantiikan perusteella ja nimet jaotellaan sen mukaan, minkälaisia merkityksiä niistä hahmottuu kielenpuhujille. Semanttisesti läpinäkyviä nimiä ryhmitellään erilaisiin merkityskenttiin. Semanttisesti läpinäkymättömiä nimiä tarkastellaan niiden alkuperän ja yleistymisen ajankohdan mukaan. Kummallekin sukupuolelle annettujen etunimien äänne- ja tavurakennetta tutkitaan erikseen nimipäiväkalentereihin kuuluvista ja kuulumattomista nimistä sekä koko aineistosta. Molemmille sukupuolille likimain yhtä usein annetut etunimet ovat tyypillisesti lyhyempiä ja sisältävät useammin vieraslähtöisiä grafeemeja kuin aineiston nimet keskimäärin. Lähes yksinomaan toiselle sukupuolelle annetut nimet taas muistuttavat äänne- ja tavurakenteeltaan naisten ja miesten kalenterinimiä, joista on tehty aiempaa tutkimusta. Kummallekin sukupuolelle annetut ensimmäiset etunimet ovat tyypillisesti semanttisesti läpinäkymättömiä, vaikka semanttisesti läpinäkyviä nimiä on aineistossa suhteellisen paljon. Eri aikoina eri merkityskenttiin kuuluvien nimien suosio on vaihdellut. 1900-luvun alkupuolella suosituimpia olivat lapselle toivottuihin ominaisuuksiin viittaavat nimet kuten Kaino ja Vieno; nykyään suosiotaan ovat kasvattaneet luontoon viittaavat nimet kuten Tuisku. Nimipäiväkalenteriin kuuluvat nimet ovat muuta aineistoa yleisemmässä käytössä ja todennäköisemmin lähes yksinomaan toisen sukupuolen käytössä. Aineiston analyysi osoittaa myös nimien vakiintuneen jommankumman sukupuolen käyttöön sitä todennäköisemmin, mitä vanhempia nämä nimet ovat. Nimet eivät kuitenkaan välttämättä vakiinnu ainoastaan toisen sukupuolen käyttöön, jos nimen muoto ja semantiikka, muoto ja konventio tai semantiikka ja konventio ovat keskenään ristiriidassa.

1940-luvun italialainen neorealistinen elokuva kulttuuriperinnön rakennusaineena

Tutkimus tarkastelee niitä tapoja, joilla 1940-luvun italialainen neorealistinen elokuva rakentaa kansakuntaa yhdistävää kulttuuriperintöä kulttuuriperintöyhteisön ylläpitämäs-sä kulttuuriperintöprosessissa. Neorealistiset elokuvat ovat todellisuutta peilaavia realis-tisia fiktioelokuvia ja kollektiivisia mentaalihistoriallisia todisteita, jotka sisältävät menneisyyttä koskevaa tulkintaa, jota voidaan käyttää identiteettityössä. Kulttuuriperin-töyhteisön identiteettityön rinnalla kansallisen identiteetin käsite liittyy olennaisesti tut-kimukseen, sillä Italian yhtenäisyys on koettu ongelmalliseksi yhdistymisestä lähtien. Tarkastelen elokuvien esiin tuomaa yhteisöllisyyttä ja kansallisen identiteetin tulkintoja myös suhteessa aikaisempaan italialaiseen elokuvaan. Tutkimuksen lähdeaineistona ovat italialaisen neorealismin pääteokset Roberto Rossel-linin Rooma, avoin kaupunki, Vittorio De Sican Polkupyörävaras ja Luchino Viscontin Ossessione sekä Maa järisee. Niiden yhteyteen neorealismista käyty keskustelu yleensä painottuu, joten tutkimuksen aikarajaus on 1943–1948. Menetelmänä tutkimuksessa on elokuvien lähiluku ja teoreettisena viitekehyksenä on kulttuuriperintöyhteisön historioi-van, monumentalisoivan ja omaksuvan identiteettityön teoria. Elokuvien yhteisöllisiin piirteisiin keskittyvän lähiluvun tukena olen käyttänyt italialaista elokuvaa, neorealismia, kulttuuriperintöä ja kansallisesta identiteettiä koskevaa tutkimuskirjallisuutta. Rooma, avoin kaupunki -elokuvan sankarihahmot edustavat kulttuuriperintöyhteisölle yhteisiä menneisyyden symboleita ja keksittyjä perinteitä, jotka luovat ajallista jatku-vuutta. Merkittävinä ja omaksuttavina symboleina hahmot tukevat kulttuuriperintöpro-sessin monumentalisoivaa ja omaksuvaa identiteettityötä sekä muistin paikkana ne vah-vistavat yhteenkuuluvuutta. Neorealistisissa elokuvissa on historioivaa identiteettityötä tukevaa jaettua historiaa, joka liittää kulttuuriperintöyhteisön jäseniä menneisyydestä tulevaisuuteen liukuvaan ajalliseen jatkumoon. Elokuvissa on myös arkipäiväisen natio-nalismin piirteitä, joita omaksuvalla identiteettityöllä omaksutaan kulttuuriperinnön rakennusaineeksi. Arkipäiväisinä symboleina ovat koti, perhe ja nainen, jotka liittyvät italialaisuuteen ja toimivat toisista yhteisöistä erottautumisen piirteinä. Elokuvissa kon-stitutiivista ulkopuolta edustavat vihollishahmot ja univormupukuiset toimijat. Hahmot erottautuvat yhteisöstä, jolloin erottautumisella vahvistetaan kulttuuriperintöyhteisön osallisuuskokemusta yhteisön symboleihin. Neorealistiset elokuvat tarjoavat tulkintoja, jotka kulttuuriperintöyhteisö voi ottaa osaksi kulttuuriperinnön rakentamista.

Pelaajan tunnistaminen hiiri- ja näppäimistödynamiikan avulla

Usein tietokonepeleissä on tarpeen erottaa tai tunnistaan tunnettu pelaaja (esimerkiksi pelitilin omistaja) jostakin toisesta pelaajasta. Toinen pelaaja saattaa olla esimerkiksi hakkeri, kultafarmari, tai jopa jokin kolmas taho jolle pelitilin alkuperäinen omistaja on tilinsä myynyt. Tämän tyyppinen tunnistaminen (autentikointi) voidaan tehdä pelaajan biometriikkaan perustuen käyttämällä luokitteluun koneoppimisalgoritmeja. Epäilyksen herättyä pelaajan hiiri- ja näppäimistödynamiikkaan perustuva biometrinen data kerätään ja luokitellaan vertaamalla sitä pelitilin omistajan tunnettuun biometriseen dataan. Jos hiiren ja näppäimistön käytössä on merkittäviä eroja, voidaan tilanteessa epäillä epärehellisyyttä ja aloittaa tarkempi selvitys aiheesta. Pelaajan näkökulmasta tämänkaltainen datan kerääminen ja analyysi on huomaamatonta ja huoletonta. Se ei häiritse pelikokemusta, eikä se ole myöskään uhka pelaajan yksityisyydelle tai tietoturvalle. Datan keräys voidaan tehdä taustalla pelaajan huomaamatta, ja ainoastaan hiiren ja näppäimistön käyttö pelin sisällä voidaan tallentaa; tästä pitää huolen käyttöjärjestelmän tietoturvakäytännöt. On hyvä myös huomata, että tietokonepeli käyttää tätä samaa dataa joka tapauksessa pelin ohjaamiseen, joten datalle ehdotetaan nyt vain uutta käyttötarkoitusta. Pelaaja hyötyy tästä lisääntyneen tietoturvan muodossa, jolloin pelitili on paremmin turvassa luvattomalta käytöltä. Gradussa hiiri- ja näppäimistödynamiikkadata kerättiin kahdelta pelaajalta, joilla on hieman eritasoinen kokemus tietokonepeleistä (kokenut pelaaja, vähemmän kokenut pelaaja). Näin kerätty raakadata muokattiin sitten lopulliseksi datajoukoksi ja analysoitiin. Luokittelu tapahtui k:n lähimmän naapurin koneoppimismenetelmällä käyttäen jätä-yksi-pois riistiinvalidointia.

Adaptability, Transformation and Complex Changes in Namibia and Tanzania: Resilience and Innovation System Development in Local Communities

This thesis is a research about the recent complex spatial changes in Namibia and Tanzania and local communities’ capacity to cope with, adapt to and transform the unpredictability engaged to these processes. I scrutinise the concept of resilience and its potential application to explaining the development of local communities in Southern Africa when facing various social, economic and environmental changes. My research is based on three distinct but overlapping research questions: what are the main spatial changes and their impact on the study areas in Namibia and Tanzania? What are the adaptation, transformation and resilience processes of the studied local communities in Namibia and Tanzania? How are innovation systems developed, and what is their impact on the resilience of the studied local communities in Namibia and Tanzania? I use four ethnographic case studies concerning environmental change, global tourism and innovation system development in Namibia and Tanzania, as well as mixed-methodological approaches, to study these issues. The results of my empirical investigation demonstrate that the spatial changes in the localities within Namibia and Tanzania are unique, loose assemblages, a result of the complex, multisided, relational and evolutional development of human and non-human elements that do not necessarily have linear causalities. Several changes co-exist and are interconnected though uncertain and unstructured and, together with the multiple stressors related to poverty, have made communities more vulnerable to different changes. The communities’ adaptation and transformation measures have been mostly reactive, based on contingency and post hoc learning. Despite various anticipation techniques, coping measures, adaptive learning and self-organisation processes occurring in the localities, the local communities are constrained by their uneven power relationships within the larger assemblages. Thus, communities’ own opportunities to increase their resilience are limited without changing the relations in these multiform entities. Therefore, larger cooperation models are needed, like an innovation system, based on the interactions of different actors to foster cooperation, which require collaboration among and input from a diverse set of stakeholders to combine different sources of knowledge, innovation and learning. Accordingly, both Namibia and Tanzania are developing an innovation system as their key policy to foster transformation towards knowledge-based societies. Finally, the development of an innovation system needs novel bottom-up approaches to increase the resilience of local communities and embed it into local communities. Therefore, innovation policies in Namibia have emphasised the role of indigenous knowledge, and Tanzania has established the Living Lab network.

”On tuhat tapaa lähestyä opittavaa asiaa ja tuhat tapaa oppia se” Eriyttäminen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 1985–2014 ja ensimmäisen luokan matematiikan opettajan oppaissa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten eriyttäminen näkyy Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 1985–2014 sekä ensimmäisen luokan matematiikan opettajan oppaissa. Tutkitut matematiikan opettajan oppaat olivat Sanoma Pron Kymppi ja Matikka sekä Otavan Tuhattaituri. Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden eriyttämiseen liittyvä aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla ja opettajan oppaiden aineisto teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysiyksiköksi valittiin asiakokonaisuus. Tällaisia asiakokonaisuuksia nousi opetussuunnitelmien perusteista esiin 1563. Opetussuunnitelmien perusteiden aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla muodostettiin kolme pääluokkaa: 1) opetus, 2) roolit ja arvot sekä 3) tuki. Opettajan oppaiden teorialähtöinen sisällönanalyysi toteutettiin opetussuunnitelmien perusteista nousseiden pääluokkien avulla. Tutkimuksen avulla saatiin selville, että eriyttäminen nousi esiin monipuolisesti perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa, mutta opetussuunnitelmien perusteiden välillä oli vaihtelua. Kaikissa perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa voimakkaimmin esiin nousi oppilaan ominaisuuksien huomiointi. Myös myöhemmin julkaistujen erilaisten lisäyksien ja muutosten merkitys nähtiin suurena. Eriyttäminen nousi esiin suhteellisen monipuolisesti myös opettajan oppaissa. Opettajan oppaissa eriyttäminen painottui eritasoisiin tehtäviin ja toisinaan välineiden käyttöön. Arvioinnin monipuolisuus ja opetuksen eriyttämiseen liittyvä opettajan rooli jäivät tutkituissa opettajan oppaissa hyvin vähäisiksi, lähes olemattomiksi.

1940-luvun italialainen neorealistinen elokuva kulttuuriperinnön rakennusaineena

Tutkimus tarkastelee niitä tapoja, joilla 1940-luvun italialainen neorealistinen elokuva rakentaa kansakuntaa yhdistävää kulttuuriperintöä kulttuuriperintöyhteisön ylläpitämäs-sä kulttuuriperintöprosessissa. Neorealistiset elokuvat ovat todellisuutta peilaavia realis-tisia fiktioelokuvia ja kollektiivisia mentaalihistoriallisia todisteita, jotka sisältävät men-neisyyttä koskevaa tulkintaa, jota voidaan käyttää identiteettityössä. Kulttuuriperintöyh-teisön identiteettityön rinnalla kansallisen identiteetin käsite liittyy olennaisesti tutki-mukseen, sillä Italian yhtenäisyys on koettu ongelmalliseksi yhdistymisestä lähtien. Tar-kastelen elokuvien esiin tuomaa yhteisöllisyyttä ja kansallisen identiteetin tulkintoja myös suhteessa aikaisempaan italialaiseen elokuvaan. Tutkimuksen lähdeaineistona ovat italialaisen neorealismin pääteokset Roberto Rosselli-nin Rooma, avoin kaupunki, Vittorio De Sican Polkupyörävaras ja Luchino Viscontin Ossessione sekä Maa järisee. Niiden yhteyteen neorealismista käyty keskustelu yleensä painottuu, joten tutkimuksen aikarajaus on 1943–1948. Menetelmänä tutkimuksessa on elokuvien lähiluku ja teoreettisena viitekehyksenä on kulttuuriperintöyhteisön historioi-van, monumentalisoivan ja omaksuvan identiteettityön teoria. Elokuvien yhteisöllisiin piirteisiin keskittyvän lähiluvun tukena olen käyttänyt italialaista elokuvaa, neorealismia, kulttuuriperintöä ja kansallisesta identiteettiä koskevaa tutkimuskirjallisuutta. Rooma, avoin kaupunki -elokuvan sankarihahmot edustavat kulttuuriperintöyhteisölle yhteisiä menneisyyden symboleita ja keksittyjä perinteitä, jotka luovat ajallista jatku-vuutta. Merkittävinä ja omaksuttavina symboleina hahmot tukevat kulttuuriperintöpro-sessin monumentalisoivaa ja omaksuvaa identiteettityötä sekä muistin paikkana ne vah-vistavat yhteenkuuluvuutta. Neorealistisissa elokuvissa on historioivaa identiteettityötä tukevaa jaettua historiaa, joka liittää kulttuuriperintöyhteisön jäseniä menneisyydestä tulevaisuuteen liukuvaan ajalliseen jatkumoon. Elokuvissa on myös arkipäiväisen natio-nalismin piirteitä, joita omaksuvalla identiteettityöllä omaksutaan kulttuuriperinnön ra-kennusaineeksi. Arkipäiväisinä symboleina ovat koti, perhe ja nainen, jotka liittyvät ita-lialaisuuteen ja toimivat toisista yhteisöistä erottautumisen piirteinä. Elokuvissa konstitu-tiivista ulkopuolta edustavat vihollishahmot ja univormupukuiset toimijat. Hahmot erot-tautuvat yhteisöstä, jolloin erottautumisella vahvistetaan kulttuuriperintöyhteisön osalli-suuskokemusta yhteisön symboleihin. Neorealistiset elokuvat tarjoavat tulkintoja, jotka kulttuuriperintöyhteisö voi ottaa osaksi kulttuuriperinnön rakentamista.