Spanish version of the screening Orebro Musculoskeletal Pain Questionnaire: A cross-cultural adaptation and validation

Background Spanish is one of the five most spoken languages in the world. There is currently no published Spanish version of the Örebro Musculoskeletal Pain Questionnaire (OMPQ). The aim of the present study is to describe the process of translating the OMPQ into Spanish and to perform an analysis of reliability, internal structure, internal consistency and concurrent criterion-related validity. Methods Design: Translation and psychometric testing. Procedure: Two independent translators translated the OMPQ into Spanish. From both translations a consensus version was achieved. A backward translation was made to verify and resolve any semantic or conceptual problems. A total of 104 patients (67 men/37 women) with a mean age of 53.48 (±11.63), suffering from chronic musculoskeletal disorders, twice completed a Spanish version of the OMPQ. Statistical analysis was performed to evaluate the reliability, the internal structure, internal consistency and concurrent criterion-related validity with reference to the gold standard questionnaire SF-12v2. Results All variables except “Coping” showed a rate above 0.85 on reliability. The internal structure calculation through exploratory factor analysis indicated that 75.2% of the variance can be explained with six components with an eigenvalue higher than 1 and 52.1% with only three components higher than 10% of variance explained. In the concurrent criterion-related validity, several significant correlations were seen close to 0.6, exceeding that value in the correlation between general health and total value of the OMPQ. Conclusions The Spanish version of the screening questionnaire OMPQ can be used to identify Spanish patients with musculoskeletal pain at risk of developing a chronic disability.

Postnatal depressive symptoms amongst women in Central Vietnam: A cross-sectional study investigating prevalence and associations with social, cultural and infant factors

Background This study investigated the prevalence and socio-cultural correlates of postnatal mood disturbance amongst women 18–45 years old in Central Vietnam. Son preference and traditional confinement practices were explored as well as factors such as poverty, parity, family and intimate partner relationships and infant health. Methods A cross-sectional study was conducted in twelve randomly selected Commune Health Centres from urban and rural districts of Thua Thien Hue Province, Vietnam. Mother-infant dyads one to six months postpartum were invited to participate. Questionnaires from 431 mothers (urban n = 216; rural n = 215) assessed demographic and family characteristics, traditional confinement practices, son preference, infant health and social capital. The Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) and WHO5 Wellbeing Index indicated depressive symptoms and emotional wellbeing. Data were analysed using general linear models. Results Using an EPDS cut-off of 12/13, 18.1 % (n = 78, 95 % CI 14.6 - 22.1) of women had depressive symptoms (20.4 % urban; 15.8 % rural). Contrary to predictions, infant gender and traditional confinement were unrelated to depressive symptoms. Poverty, food insecurity, being frightened of family members, and intimate partner violence increased both depressive symptoms and lowered wellbeing. The first model accounted for 30.2 % of the variance in EPDS score and found being frightened of one’s husband, husband’s unemployment, breastfeeding difficulties, infant diarrhoea, and cognitive social capital were associated with higher EPDS scores. The second model had accounted for 22 % of the variance in WHO5 score. Living in Hue city, low education, poor maternal competence and a negative family response to the baby lowered maternal wellbeing. Conclusions Traditional confinement practices and son preference were not linked to depressive symptoms among mothers, but were correlates of family relationships and wellbeing. Poverty, food insecurity, violence, infant ill health, and discordant intimate and family relationships were linked with depressive symptoms in Central Vietnam.

Socio-cultural influences on vehicle defects in the Omani heavy vehicle industry

With recent economic growth in Oman there is increased use of heavy vehicles, presenting an increase in heavy vehicle crashes, associated fatalities and injuries. Vehicle defects cause a significant number of heavy vehicle crashes in Oman and increase the likelihood of fatalities. The aim of this study is to explore factors contributing to driving with vehicle defects in the Omani heavy vehicle industry. A series of qualitative participants observations were conducted in Oman with 49 drivers. These observations also involved discussion and interviews with drivers. The observations occurred at two road-side locations where heavy vehicle drivers gather for eating, resting, vehicle check-up, etc. Data collection was conducted over a three week period. The data was analysed using thematic analysis. A broad number of factors were identified as contributing to the driving of vehicles with defects. Participants indicated that tyres and vehicle mechanical faults were a common issue in the heavy vehicle industry. Participants regularly reported that their companies use cheap, poor quality standards parts and conducted minimal maintenance. Drivers also indicated that they felt powerless to resist company pressure to drive vehicles with known faults. In addition, drivers reported that traffic police were generally in effective and lacked skill to appropriately conduct roadside inspection on trucks. Further, participants stated that it was possible for companies to avoid being fined during annual or roadside vehicle inspections if members of the company knew the traffic police officer conducting the inspection. Moreover, fines issued by police are generally directed to the individual driver rather than being applied to the company, thus providing no incentive for companies to address vehicle faults. The implications of the findings are discussed.

Diversity: Cultural and biological

Early human populations utilized a wide range of biological resources in a tremendous diversity of environments. As a result, they possessed high levels of cultural diversity dependent on and supportive of high levels of biological diversity. This pattern changed drastically with technological innovations enabling certain human groups to break down territorial barriers and to usurp resources of other groups. The dominant groups have gone on to exhaust a whole range of resources, depleting both biological and cultural diversity. Traditions of resource conservation can, however, re-emerge when the dominant cultures spread over the entire area and the innovations diffuse to other human groups. This could change once again as genetically engineered organisms become an economically viable proposition with the accruing advantages concentrated in the hands of a few human groups: a further drastic reduction in biological and cultural diversity may ensue.

Cultural-Evolution of Ecological Prudence

Animals often behave in a profligate fashion and decimate the populations of plants and animals they depend upon. They may, however, evolve prudent behaviour under special conditions, namely when such prudence greatly enhances the success of populations that are not too prone to invasions by profligate individuals. Cultural evolution in human societies can also lead to the adoption of prudent practices under similar conditions. These are more likely to be realized in stable environments in which the human populations tend to grow close to the carrying capacity, when the human groups are closed, and when the technology is stagnant. These conditions probably prevailed in the hunter—gatherer societies of the tropics and subtropics, and led to the adoption of a number of socially imposed restraints on the use of plant and animal resources. Such practices were rationalized in the form of Nature-worship. The Indian caste society became so organized as to fulfill these conditions, and gave rise to two religions, Buddhism and Jainism, which emphasize compassion towards all forms of life. The pastoral nomads of the middle east, on the other hand, lived in an environment which militated against prudence, and these societies gave rise to religions like Christianity, which declared war on nature. As the ruling elite and state have grown in power, they have tried to wrest control of natural resources from the local communities. This has sometimes resulted in conservation and prudent use under guidance from the state, but has often led to conflicts with local populations to the detriment of prudent behaviour. Modern technological progress has also often removed the need for conservation, as when availability of coal permitted the deforestation of England. While modern scientific understanding has led to a better appreciation of the need for prudence, the prevailing social and economic conditions often militate against any implementation of the understanding, as is seen from the history of whaling. However, the imperative for survival of the poor from the Third-World countries may finally bring about conditions in which ecological prudence may once again come to dominate human cultures as it might once have done with stable societies of hunter—gatherers.

Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

Cultural Discourses in CEF: How Do They Relate to ELF?

Tutkielmassa selvitetään englanti lingua francana (ELF) -näkökulman ilmenemistä kulttuurin ja sen opettamisen periaatteissa. Tarkastelun kohteina ovat viimeaikaiset kielenopetuksen ohjenuoria käsittelevät ohjelmat Euroopassa ja Suomessa: Euroopan neuvoston julkaisema Eurooppalainen viitekehys ja Suomen perus- ja lukio-opetuksen uusimmat vieraiden kielten opetussuunnitelmat. Tutkielmassa sovelletaan kriittisen diskurssianalyysin kolmiportaista analyysikehystä, jonka kuvausosiossa Viitekehyksestä analysoidaan esiin kulttuurisia diskursseja, tulkintaosiossa aineistoa tarkastellaan Euroopan neuvoston kielipolitiikan osana, ja selitysosiossa sitä verrataan opetussuunnitelmista hahmotettuihin diskursseihin. Viitekehyksestä nousi esiin neljä keskeistä diskurssia: 1) kohdekulttuuri-, 2) kulttuurien monimuotoisuus-, 3) monikulttuurisuus- ja 4) oppilaskeskeisyysdiskurssit. Näistä kahdessa viimeisessä oli piirteitä, joiden voi katsoa tukevan ELF-näkökulmaa. Tällaisia olivat mm. usean kulttuurin välillä liikkuminen ja oppilaiden tarpeiden korostaminen. Sen sijaan opetussuunnitelmissa keskitytään ELF:n kannalta liian kapea-alaisesti vain äidinkielisten ja ei-äidinkielisten väliseen viestintään. ELF-lähestymistavan kannalta olisikin tärkeää ymmärtää, että kansainvälisessä viestinnässä englannin kieltä ei voi yhdistää tiettyyn kohdekulttuuriin ja että monikielitaitoisuuden ja lingua francan ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään.

Crime stories from the country of huopatossu and juhannusruusut : Translation strategies for Finnish cultural realia in the English translations of two of Matti Yrjänä Joensuu’s crime novels

Pro gradu –tutkielman aiheena on kulttuurin ominaispiirteiden kääntäminen. Teksteissä kulttuurin jälki voi näkyä monin eri tavoin. Tutkielman kohteena ovat erityisesti käännösstrategiat, joita kääntäjät käyttävät kohdatessaan kulttuurisidonnaisia viittauksia. Tutkielma nostaa esiin myös niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät valitsevat. Näistä tekijöistä tutkielma keskittyy kääntämisen normeihin. Tutkielma pureutuu kulttuurisidonnaisten viitteiden kääntämiseen tarkastelemalla kahta suomalaista kaunokirjallista teosta ja niiden käännöksiä. Tutkielman aineistona ovat Matti Yrjänä Joensuun kaksi rikosromaania ja näiden käännökset. Teoksista toinen on vuonna 1983 suomeksi julkaistu Harjunpää ja poliisin poika, jonka englanninkielinen käännös Harjunpaa the stone murders julkaistiin vuonna 1986. Toinen teos on vuonna 2003 julkaistu Harjunpää ja pahan pappi ja sen käännös The Priest of Evil vuodelta 2006. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kulttuurisidonnaisia viittauksia romaanit sisälsivät, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät käyttivät kääntäessään näitä viittauksia ja mikä voisi selittää heidän strategisia valintojaan. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, voisiko jonkin kääntämistä koskevan normin olemassa olo selittää kääntäjien strategisia valintoja. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, suositaanko kääntämisessä englannin kieleen niin kutsuttuja kotouttavia käännösstrategioita ja ovatko käännösstrategiat ja kääntämistä koskevat normit muuttuneet kahdenkymmenen vuoden aikana. Näihin kysymyksiin vastaamiseksi suomenkielisistä teksteistä on etsitty kaikki kulttuurisidonnaisia viittauksia sisältävät tekstinkohdat. Näitä vastaavat kohdat on sitten etsitty käännöksistä ja suomen- ja englanninkielisiä kohtia on vertailtu keskenään. Molemmat suomenkieliset romaanit sisältävät runsaasti kulttuurisidonnaisia viittauksia. Suurimman kulttuurisidonnaisten viittausten ryhmän muodostivat molemissa romaaneissa henkilöiden nimet. Romaanin sisälsivät myös runsaasti viittauksia maantieteeseen, erityisesti kulttuurimaantieteeseen, ja yhteiskuntaan. Sitä vastoin viittaukset suomalaiseen kulttuuriin ja historiaan olivat vähäisempiä. Tutkielma osoittaa, että kääntäessään suomesta englannin kielelle suomalaisen rikoskirjallisuuden kääntäjät saattavat käyttää enemmän vieraannuttavia strategioita kuin kotouttavia strategioita ja että he suosivat vieraannuttavia strategioita kasvavassa määrin. Harjunpään ja pahan papin kääntäjä käytti enemmän vieraannuttavia strategioita kuin Harjunpään ja poliisin pojan kääntäjä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Tutkielman tulokset eivät tue väitettä siitä, että käännettäessä englannin kielelle suosittaisiin kotouttavia strategioita. Näyttää siltä, että vieraannuttavia strategioita on käytetty enemmän ja käytetään yhä enenevässä määrin. Lisääntyvän vieraannuttamisen taustalla voi olla useita syitä, kuten suomalaisen kulttuurin lisääntynyt tunnettuus maailmalla, rikosromaanin genren vaatimukset tai muutokset kääntäjäyhteisön arvoissa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että ainakin muutoksia normeissa ja arvoissa on tapahtunut. Lisätutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, pätevätkö tutkielman tulokset muihin romaaneihin ja niiden käännöksiin tai muihin genreihin käännettäessä suomesta englantiin. Lisätutkimus voisi nojautua laajempaan ja erilaisia tekstejä kattavaan aineistoon. Jatkotutkimus voisi myös sisältää kääntäjien haastatteluita tai kyselyitä kääntäjille. Näiden avulla voitaisiin saada lisäselvyyttä syistä heidän strategisille valinnoilleen. Asiasanat: Käännöskirjallisuus – kaunokirjallisuus Kääntäminen – suomen kieli – englannin kieli Kääntäminen – strategia Kääntäminen - normi

A design history of design: Complexity, criticality & cultural competence

Les histoires de l’art et du design ont délaissé, au cours desquatre dernières décennies, l’étude canonique des objets, des artistes/concepteurs et des styles et se sont tournées vers des recherches plus interdisciplinaires. Nous soutenons néanmoins que les historiens et historiennes du design doivent continuer de pousser leur utilisation d’approches puisant dans la culturelle matérielle et la criticalité afin de combler des lacunes dans l’histoire du design et de développer des méthodes et des approches pertinentes pour son étude. Puisant dans notre expérience d’enseignement auprès de la génération des « milléniaux », qui sont portés vers un « design militant », nous offrons des exemples pédagogiques qui ont aidé nos étudiants et étudiantes à assimiler des histoires du design responsables, engagées et réflexives et à comprendre la complexité et la criticalité du design.

The effects of psychosocial factors on the emotional well-being of women during pregnancy: A cross-cultural study of Britain and Greece

The effects of life events, social support and the emotional well-being of partner on the emotional well-being of the mother during pregnancy was examined within the cultural contexts of Britain and Greece. It was proposed that social support, impact of life events and relationship of the mother with her partner would be affected by the different social structures of each culture and would influence emotional well-being. A sample of 200 Greek and 156 British mothers and their partners completed questionnaires which included a life event inventory, measure of social support and measure of emotional well-being (Crown-Crisp Experiential Index). Greek mothers were found to score significantly higher on measures of depression, anxiety and somaticism, experience more stressful life events (most relating to family issues) and report feeling less supported than British mothers. Life events, particularly those relating to family stresses were found to predict poor emotional well-being among Greek mothers. For British mothers, social support was the strongest predictor of emotional well-being. Findings were discussed in the light of differences in social structure and it was suggested that future research might focus on the disruption of established social support structures rather than the differences in availability of social support per se when considering maternal emotional well-being.

The effects of psychosocial factors on the mother's emotional well-being during early parenthood: A cross-cultural study of Britain and Greece

The effect of psychosocial factors on the emotional well-being of mothers following childbirth were examined within the cultural contexts of Britain and Greece. These mothers had already completed questionnaires during pregnancy and were contacted a second time in the postpartum period. At 4–6 weeks postpartum a sample of 165 Greek mothers and 101 British mothers and their partners completed the Edinburgh Postnatal Depression Scale. The relationship between mothers' EPDS scores and measures of emotional well-being in pregnancy (CCEI), social support, life events, fathers' EPDS score, and father's perception of change in partner was examined in each culture. No difference in the distribution of EPDS scores in each culture was found. Social support and life events were found to predict postnatal depression in both cultures. Additionally, in Greece, emotional well-being in pregnancy made a separate contribution to prediction. The major difference between the two cultures was in the relationship between mothers and their partners. Greek fathers were more emotionally and physically distanced from their partners during pregnancy, birth and early parenthood and perceived their partners as being more changed by the transition to parenthood. These differences were not reflected in differences in emotional well-being possibly because they accord with social expectation in each culture.

Transition to fatherhood: A cross-cultural comparison

A prospective study was conducted of fathers' transition to parenthood from mid-pregnancy to 6 weeks postpartum. The subjects were 198 fathers from Greece (Athens) and 142 from Britain (Bristol). Social class, age and parity distributions were similar between the two populations. The culture and social structure experienced by each varied widely, however, and was a focus of interest. Two major themes in fatherhood across the two populations were explored: first, the father's instrumental role in provision of emotional and practical support to his partner and care for his child; and second the father's emotional reaction to his partner's pregnancy, the birth of his child and early parenthood. In both cultures fathers reported that they took an active instrumental role in supporting their partner and in participating in childcare. Markedly more British fathers attended the delivery. There were no overall differences in the degree to which fathers participated in childcare though the nature of this participation varied. British fathers more commonly took on housework duties. During their partner's pregnancy Greek fathers experienced significantly higher malaise than their British counterparts and also reported feeling that they had less social support. Common to many fathers in both cultures during this time were fears that their partner might change or be damaged by the pregnancy. After the birth, there was no difference in emotional well-being between the Greek and British fathers. Reactions to fatherhood and enjoyment of the child were similar for the two cultures also. Patterns of correlation between variables both within and across the antenatal and postnatal time periods were, for the most part, similar for the two cultures. Social support, however, was found to relate to father's emotional and instrumental reaction to parenthood only in the case of the British sample. Findings are discussed in terms of each culture's point on the continuum of social change.