Hankintatoimen osaamisen kehittäminen

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata sekä määrittää case-yrityksen hankintaosaamisen nykytila. Nykytila-analyysin tarkoituksena oli muodostaa lähtökohdat hankintatoimen kehittämiselle case-yrityksessä. Yksi tavoite oli myös tutkia hankinnan sähköisten työkalujen vaikutusta hankintaosaamiseen. Kirjallisuuden osalta tutkimuksessa hyödynnettiin resurssipohjaisen näkökulmaa sekä dynaamisten kyvykkyyksien lähestymistapaa kuvaamaan hankintaosaamisen sekä -kyvykkyyksien vaikutusta hankintatoimen suorituskykyyn. Empiirisen tutkimuksen aineisto on koottu hyödyntämällä kyselytutkimusta, ryhmähaastattelua sekä puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimustulokset kuvaavat laaja-alaisesti case-yrityksen hankintaosaamisen nykytilan sekä hankintatoimen aseman yrityksessä yleisesti. Johtopäätöksissä on nostettu esiin keskeisten tutkimustuloksien lisäksi myös kehittämisen kannalta huomioitavia tekijöitä.

Arktisen meriteknologian ennakointi : Uudenmaan pk-yritysten näkökulmasta

Uudellamaalla voi olla johtava rooli Suomessa ja maailmassa arktisessa meriteknologiassa myös jatkossa. Tämä edellyttää muun muassa koulutuksen, tutkimuksen ja muun toiminnan suuntaamista palvelemaan arktisen meriteknologian kysyntää. Hankkeessa pyrittiin määrittämään arktisen meriteknologian sisältöä ja käsitettä, tarkastelemaan mahdollisuuksia etenkin Uudenmaan ja muun Suomen pk-yritysten näkökulmasta, tunnistamaan ”miniklustereita” muun muassa kansainvälistymisinstrumenttien soveltamiseksi, tunnistamaan koulutustarpeita ja löytämään suosituksia valtakunnantason politiikalle. Ennakoinnin ydinmenetelmänä oli Delfoi-prosessi, jota täydensi tulevaisuusverstas ja viestintäympäristön käyttö Internetissä osoitteessa www.amtuusimaa.net. Toimintaympäristön muutoksia arvioitiin vuoteen 2030 ja tarvittavia kehittämistoimia viiden vuoden aikajänteellä. Tulosten perusteella ”Arktinen meriteknologia on mereen liittyvää teknologiaa merellä, ilmassa, meren alla tai maalla. Teknologia liittyy etenkin kaasun- ja öljyntuotantoon ja kaivostoimintaan. Teknologia toimii arktisissa olosuhteissa ja se on etenkin 1) kylmän, lumen ja jään kestävää, 2) luontoa vähän rasittavaa, 3) teknologia toimii pitkien etäisyyksien toimintaympäristössä. Hankkeessa testattiin noin 50 asiantuntijoiden kehittämää hankealoitetta. Alustavasti esitetään toteutettavaksi seuraavat hankkeet, jotka pääasiassa perustuvat Delfoi-paneelin 2. haastattelukierroksen perusteella tehtyyn arvottamiseen. ”Hard / kovat kärjet” – vaatii päätöksiä laajalla rintamalla ja ”isännän otetta” (muun muassa valtion) ja investointeja: Offshore-koulutuksen kehittäminen, Öljyntorjuntalaboratorion perustaminen ja siihen tukeutuvan koulutus- ja kehittämistoiminnan edistäminen, Materiaalien kylmässäkäyttäytymisen tutkimusohjelma ja testiolosuhteiden luominen, AMT-teknologian esille tuominen viestinnässä, Yhteistyömahdollisuudet tuotannossa suomalaisten ja venäläisten toimijoiden kanssa -selvitys ja valtion ja suuryhtiöiden strategioiden tarkistus ja liittoutuminen relevanttien toimijoiden kanssa. ”Medium-hankkeissa” muun muassa projektirahoituksen oikealla ja ohjelmallisella suuntaamisella saadaan merkittäviä tuloksia aikaan - korostavat ELY:n, oppilaitosten/kuntien/maakuntien ja yliopiston roolia: Telakoiden tuottavuuden nosto (edellyttää tilauskuormaa, aloite kuuluu myös ”hard” ryhmään), Projektiosaamisen vahvistaminen, Arktisen meriteknologian jäämallilaboratorio suureksi ja kansainväliseksi, Jäämanagement toiminnan koulutus ja simulaattori, Työnjohtotason koulutus ja Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi. ”Soft–hankkeet” korostavat muun muassa kehittämisorganisaatioiden, yritysten ja yhdistysten roolia: Kronstadin telakkayhteistyöhön ja teollisuuspuistokonseptiin varautuminen, Alan keksintöjen ja keksijöiden esille nostaminen, Meri- ja kaivosteollisuuden yhteisten mahdollisuuksien etsiminen ja Viestintä / ennakointiraportin tulosten toimeenpano viestinnän keinoin. Kiistanalaisista merkittäviä mahdollisuuksia sisältävistä teemoista voidaan nostaa muun muassa seuraavat: Arktisen meriteknologian klusterin laajentaminen Ouluun ja Pietariin, Arktiset risteilyalukset ja Arktisen sisävesiliikenteen laivat ja järjestelmät.

Joukkoliikenteen koontikannan prosessien kehittäminen

Vuoden 2009 lopulla voimaan astuneet EU:n palvelusopimusasetus (PSA) ja kansallinen joukkoliikennelaki (869/2009) pakottavat avaamaan joukkoliikenteen markkinat kilpailulle koko Suomen alueella. Tästä johtuen Liikenne- ja viestintäministeriö on velvoittanut Liikenneviraston hankkimaan riittävän informaatiopohjan joukkoliikenteen kilpailutusten pohjaksi. Tämä pakottaa viraston uudistamaan bussipysäkkitiedon hallintansa ja -prosessinsa lähes kokonaan. Tämän työn tavoitteena oli selvittää, millaiset prosessit Liikenneviraston tulisi muodostaa, jotta tiedot jokaisen Suomen kunnan ja kaupungin katuverkon bussipysäkeistä saataisiin siirrettyä uuteen, kansalliseen joukkoliikenteen koontitietokantaan. Työssä tutkitaan, tarkastellaan ja kategorisoidaan Suomen kunnat ja kaupungit pysäkkitiedon hallinnoijan näkökulmasta. Tämän perusteella kehitetään vanhoja pysäkkitiedon prosesseja sekä luodaan uusia prosessimalleja pysäkkitiedon siirrolle ja päivitykselle. Jaottelun apuna käytetään kyselytutkimusta ja puhelinhaastatteluja. Kirjallisuusosa sisältää yleistä teoriaa prosesseista, niiden vaiheista ja kehittämisestä. Työn keskeisempänä tuloksena ovat prosessimallit siitä, miten pysäkkitiedon tulisi jatkossa siirtyä eri joukkoliikenneviranomaisilta Liikenneviraston kansalliseen koontikantaan. Lisäksi työssä huomattiin, että aktiivinen johtaminen ja yhteydenpito Liikenneviraston suunnalta ovat tärkeimmät edellytykset sille, että pysäkkitieto liikkuu ja tiedonsiirto paranee eri toimijoiden välillä.

Verkoston strateginen kehittäminen rakennusalan pk-yrityksen näkökulmasta

Tämän pro gradu-tutkimuksen tavoitteena oli tutkia strategista verkoston kehittämistä rakennusalalla maalausaliurakoitsijayrityksen näkökulmasta. Tavoitteena oli vastata miten aliurakoitsijayritys voisi strategisesti kehittää verkostojaan ja muodostaa kokonaiskäsitys rakennusalan nykyisestä kilpailuympäristöstä ja hahmottaa rakennusalan verkostoympäristöä. Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen teoriaosa käsittelee strategisen verkostoitumisen motiiveita, kuvaa erilaisia strategisia verkostotyyppejä sekä nostaa esiin verkostoitumisen haasteita. Tutkimuksen empiirinen osa muodostui haastattelemalla Lahden ja lähialueiden rakennusliikkeiden keskijohtoa. Tutkimusmetodina käytettiin teemahaastattelua. Tutkimustulokset osoittavat, että aliurakointia pääasiassa tekevän rakennusalan pk-yrityksen on mahdollista kehittää yhteistyösuhteitaan ja verkostojaan strategisesti. Strateginen vertikaalinen yhteistyö on helpommin mahdollista erikoistumalla. Lisäksi joustavuus, sitoutuminen ja luottamus ovat olennaisia arvoa lisääviä ominaisuuksia alalla.

Vaasa–Oulu -yhteysvälin kehittäminen

Vaasa–Oulu -yhteysväli on keskeinen osa Pohjanmaan rannikon elinvoimakäytävää. Alueelle on ominaista kansainvälisesti toimivat yritykset ja matkailupalvelut sekä niiden alihankintapalvelut. Maa- ja metsätalous on yksi alueen elinkeinoelämän perusrakenteista. Tuotanto ja markkinat ovat hajautuneet eri puolille maailmaa.Toimivat kansainväliset yhteydet ovat alueelle perusedellytys. Vienti- ja tuonti pohjautuvat merikuljetuksiin. Alueella on kattava kauppamerenkulun satamaverkko. Kansainvälinen asiakassuhteiden hoitaminen vaatii luontevia lentoliikenteen yhteyksiä lähimmille kansainvälisille solmupisteille. Valtatie 8 poikittaisyhteyksineen on osa valtakunnallista yhteysverkkoa. Tämä tieverkko muodostaa rungon kuorma-autokuljetuksille, erikoiskuljetuksille,työmatkaliikenteelle, asiointiliikenteelle ja matkailuliikenteelle. Pohjanmaan rata on alueen runkoyhteys valtakunnalliselle henkilö- ja tavaraliikenteelle. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY- keskukset sekä Liikennevirasto ovat yhteistyössä laatineet yhteysväliselvityksen välille Vaasa–Oulu. Selvityksessä on tarkasteltu henkilöliikenteen ja kuljetusten palvelutasoa loppukäyttäjien tarpeiden näkökulmasta. Selvityksessä korostetaan laadukasta sidosryhmäyhteistyötä paikallisten ja valtakunnallisten tarpeiden yhteensovittamiseksi. Käytännön kokemukset piloteista konkretisoivat palvelutason tekijöiden määrittelyä ja käytettävyyden parantamista.

Venäläisen lähdemateriaalin lähdetietopankki : näkökulmia Venäjän 2000-luvun turvallisuuteen ja puolustukseen avoimissa lähteissä

Tämän raportti on syntynyt syksyllä 2012 Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksella suoritetun yliopistoharjoittelun tuloksena. Venäläisen lähdemateriaalin lähdetietopankki: Näkökulmia Venäjän 2000-luvun turvallisuuteen ja puolustukseen avoimissa lähteissä -raportin ohjausryhmänä ovat toimineet professori Aki-Mauri Huhtinen, professori Juha Mäkinen sekä dosentti Anna-Liisa Heusala. Raportin laatija on harjoittelujakson aikana hankkinut käsityksen saatavilla olevista julkisista lähteistä ja raportoinut näistä ohjausryhmän toiveet ja tavoitteet huomioon ottaen. Selvitystyön tuloksena syntyneen raportin tarkoituksena on palvella Venäjä-tutkimusta tekeviä kokoamalla yhteen aihepiireittäin keskeisiä, selvitystyön aikana temaattisesti kartoitettuja venäjänkielisiä lähteitä. Alkuperäisesti selvitystyön teemoiksi oli ehdotettu seuraavaa viittä kohtaa: 1. Venäläinen johtaminen ja julkishallinnon kehittäminen 2. Venäläisten käsitykset Suomesta ja suomalaisista 3. Kansalaistoiminta mm. sosiaalisessa mediassa 4. Venäläinen koulutus ja sen kehittäminen, ml. armeijassa 5. Venäläisen nuorison suhde turvallisuuteen ja maanpuolustukseen. Selvitystyön edetessä raportin keskiöön on nostettu erityisesti kaksi viimeistä teemaa, joita on tarkennettu koskemaan Venäjän asepalvelusta ja sotilaallista koulutusta sekä näiden piirissä 2000-luvulla tapahtuneita muutoksia. Raportissa on lisäksi selvitetty Venäjän puolustusvoimien viranomaisrakennetta, päätöksentekoa sekä puolustusvoimien 2000-luvulla läpikäymiä reformeja. Venäjänkielisten lähteiden tietopankin tarkoituksena on ollut toimia yleishyödyllisenä ja avoimena tutkimusta edistävänä työkaluna, jota on työstetty erityisesti jatkoselvitysmahdollisuuksia silmällä pitäen. Lähdetietopankin osalta tehtyä työtä voidaan tarpeen mukaan jatkaa kartoittamalla lisää relevantteja lähteitä tai lisäämällä kartoitettavien teemojen määrää. Tämä raportti on valmistunut ensisijaisesti Maanpuolustuskorkeakoulun sekä Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen käyttöön. Tarpeen mukaan ohjausryhmä tekee raportin pohjalta syventäviä lähdehankintoja Venäjä-tutkimuksen edistämiseksi.

Energiatehokkuusliiketoiminnan syntyminen ja sen kehittäminen sähköyhtiössä – Case Yritys X

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten energia-alan toimialamuutos on vaikuttanut energiatehokkuusliiketoiminnan syntymiseen, mitä eri maiden energiayhtiöiden energiatehokkuusliiketoimintaan sisältyy ja onko energiatehokkuustuotteiden ja -palveluiden myynnissä maidenvälisiä eroja. Lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään, onko ulkomaiden tuote- ja palvelukonsepteissa sellaisia eroavaisuuksia, joita voitaisiin käyttää case-yrityksen liiketoiminnassa hyödyksi. Tutkimuksessa kuvaillaan ilmiötä, jossa toimialamuutos on saanut energiayhtiöt kehittämään uuden energiatehokkuustuotteiden liiketoiminnan. Työssä selvitetään, onko energiatehokkuustuotteiden ala samanlainen Suomessa kuin ulkomaillakin ja löytyykö eri maista erilaisia käytäntöjä sekä tuote- ja palvelukonsepteja, joita Yritys X voisi tutkia ja aloittaa tuotteistamaan omaa tuotevalikoimaansa varten.

Panssarivaunujoukkojen koulutus Panssariprikaatissa 1942–1944

Vuosi 1942 oli suomalaisille panssarivaunujoukoille suuren kehittymisen aikaa. Helmikuussa perustettiin Panssariprikaati, joka liitettiin myöhemmin kesän aikana perustettuun Panssaridivisioonaan. Panssariprikaatin perustamisen mahdollisti jatkosodan hyökkäysvaiheessa saatu runsas sotasaaliskaluston määrä. Panssariprikaatin komentajaksi määrättiin Panssaripataljoonan komentajana toiminut everstiluutnantti Sven Björkman. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää miten panssarivaunujoukkojen koulutus kehittyi Panssariprikaatissa 1942–1944 välisenä aikana. Perustamisensa jälkeen Panssariprikaati oli pääosan tarkasteltavasta ajanjaksosta Äänislinnassa reservissä. Tämä mahdollisti koulutuksen järjestämisen tehokkaasti. Tutkimuksen pääkysymykseen haetaan vastausta seuraavien alakysymysten avulla: millaista oli panssarivaunukoulutus Suomessa ennen jatkosotaa, mitkä tekijät vaikuttivat panssarivaunukoulutuksen kehittymiseen, miten koulutus järjestettiin ja miten koulutus näkyi kesän 1944 taisteluissa. Tutkimus on asiakirjatutkimus ja tutkimusmenetelmänä on aineistoanalyysi. Tutkimuksen keskeisimmät lähteet ovat Kansallisarkiston arkistomateriaalia. Lähteinä mainittakoon Panssaridivisioonan, Panssariprikaatin, panssaripataljoonien ja niiden perusyksiköiden asiakirjat, sotapäiväkirjat ja taistelukertomukset. Arkistolähteisiin lukeutuvat myös sodanaikana laaditut koulutusohjeet ja koulutusmatkakertomukset. Työssä on keskitytty koulutuksen sisältöön, toteutukseen ja siihen vaikuttaneisiin tekijöihin. Tutkimus käsittelee panssarivaunukoulutusta myös ennen vuotta 1942, mikä toimii vertailupohjana tarkasteltavalle ajanjaksolle. Lisäksi käsitellään panssarivaunujoukkojen tärkeimmät taistelutapahtumat kesällä 1944, joiden kautta selvitetään koulutuksen näkymistä joukkojen toiminnassa. Koulutukseen vaikuttivat olennaisesti hyökkäysvaiheen kokemukset, sekä käytettävissä ollut kalusto ja sen määrä. Myös saksalaisella panssariaseella oli oma vaikutuksensa koulutukseen. Oppia haettiin saksasta opintomatkojen muodossa. Lisäksi Saksasta saatiin runsaasti materiaalia koulutuksen kehittämiseksi. Koulutus panssarijoukoissa oli vahvasti komentajajohtoista. Panssaridivisioonassa annettua koulutusta johti divisioonankomentaja kenraalimajuri Ruben Lagus. Koulutuksessa ei keskitytty ainoastaan panssarivaunujen toimintaan, vaan olennainen osa panssarivaunumiesten koulutusta oli yhteistoiminta jääkärijoukkojen kanssa. Kesällä 1944 Panssariprikaati osallistui Karjalankannaksen torjuntataisteluihin osana Panssaridivisioonaa. Joukoilla oli takana tiivis koulutusjakso, jonka vaikutus joutui koetukselle kesän ankarissa taisteluissa.

Projektivalmistuksen hallinnan kehittäminen

Työn tavoitteena on kehittää elektroniikka-alalla toimivan mittalaitteita valmistavan yrityksen projektivalmistuksen tiedonkulkua. Projektivalmistuksen tietovirrat halutaan keskittää sidosryhmille yhteiseen järjestelmään. Keskittämisen mahdollistamiseksi tutkimuksessa selvitetään ensin sidosryhmien tarpeet yhteiselle järjestelmälle, jonka jälkeen olemassa olevasta järjestelmästä kehitetään löydettyjä tarpeita vastaava. Tutkimuksen taustatiedoksi syvennytään kirjallisuudessa esitettyihin ohjeisiin informaatiosysteemin kehitysprojekteista, projektin onnistumiseen vaikuttavista seikoista ja asiakaslähtöisestä kehittämisestä. Avainasemassa tutkimuksen kehitysprojektin onnistumisessa on käyttäjien tarpeiden huomiointi järjestelmän kehityksessä. Tästä syystä tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena, jolloin päästiin mahdollisimman syvälle kohdeorganisaation tarpeisiin. Tutkimuksen tuloksena projektivalmistuksen hallintajärjestelmä kehitettiin vastaamaan käyttäjiensä tarpeita ja tietovirrat keskitettiin järjestelmään. Yhteinen järjestelmä paransi tiedon laatua, poisti päällekkäisiä töitä sekä tarjoaa paremman näkyvyyden projektivalmistukseen. Näkyvyyden lisääntymisen myötä myös projektivalmistuksen jatkokehitys helpottuu.

Öljyntorjunnan suorituskyvyn kehittäminen vuosina 1979–2007

Öljyntorjunnan suorituskyvyn kehittymisen tutkimuksen tarve nousee Itämeren öljynkuljetusten lisääntymisestä. Siitä on kehittynyt uhka, joka edellyttää tehokasta torjuntavalmiutta ja -kykyä. Tutkimuksessa selvitetään, miten öljyntorjunnan suorituskyky Suomessa on kehittynyt, miten sen kehittämistä on johdettu ja, miten sitä tällä hetkellä johdetaan. Tutkimuksen aikajakso on vv. 1979 – 2007. Öljyntorjunnan suorituskyvyn ja sen kehittämisen osatekijät koostuvat joukosta, materiaalista ja käyttöperiaatteesta. Nämä osatekijät ja kehittymistä tukevat toiminnot on vielä asetettava laajempaan viitekehykseen. Siihen kuuluvat muun muassa öljykuljetusten ympäristövahingon uhka, toimintaympäristöön liittyvät torjuntatoimien virka-apuviranomaiset ja suunnittelutoimintaan liittyvä strateginen johtaminen. Tutkimuksessa tarkastellaan näiden osatekijöiden välisiä suhteita muun muassa asiajohtamisen (management) näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytetään asiakirja-analyysiä. Operaatiotaidon-, torjuntatekniikan- ja torjuntataktiikan kehittymistä analysoidaan käyttäen lähdemateriaalina tutkimusraportteja, muistioita ja tutkijan henkilökohtaisia kokemuksia. Uhka-arvioiden muuttumista arvioidaan raportteja ja asiakirjoja analysoimalla. Johtamista selvitetään toimintasuunnitelmia analysoimalla. Aineistoa on hankittu myös käyttämällä menetelminä haastatteluja ja osallistuvaa havainnointia. Tutkimusmateriaalin sisällön analyysillä saaduista tulkinnoista syntyy tarkastelujakson historia. Merkittävimmät tulkinnat nimetään kehityksen askeliksi. Historia sijoitetaan aikajanalle, jota tarkastellaan tutkimusongelmien näkökulmasta. Siitä saatuja kehitysaskeleita ovat kansainvälisyys, toimintaa tukeva lainsäädäntö sekä organisaatioiden osaaminen ja yhteistyötaito. Öljyntorjuntajärjestelmän johtamisen prosessissa ovat osatekijöinä toimijoiden suorituskyky, varautuminen, konkretisoituneet uhkat, torjuntatilanteissa opitut asiat sekä uhka-arviot. Näistä muodostuu kokonaissuorituskyky. Tutkimuksessa käsitellään merellisten toimijoiden suorituskykyä eri osatekijöiden kautta. Tutkitaan, miten osatekijöiden muutokset ja kehittyminen ovat vaikuttaneet suorituskykyyn. Kehittyäkseen suorituskyky tarvitsee johtamista. Sillä voidaan vaikuttaa kehittämisen painopisteisiin ja suuntaan. Strateginen johtaminen kytkeytyy asiajohtamiseen, johon kuuluu myös tulosjohtaminen. Operaatiotaito, taktiikka ja torjuntatekniikka ovat osa suorituskykyä ja siis asiajohtamisen kenttää. Öljyntorjunta rajataan tutkimuksessa käsittämään alusöljyvahinkojen öljyntorjunnan. Koska SYKE vastaa öljyntorjunnan johtamisesta aavalla selällä, työ rajataan käsittämään aavalla selällä tapahtuvaa öljyntorjuntaa. Tutkimustuloksista yksi tärkeimmistä on, että torjunta-alusten määrä on pysynyt samana vuodesta 1994, vaikka öljynkuljetusten määrä on tarkastelujaksolla 1979 – 2007 moninkertaistunut. Torjuntavalmiuden painopistettä on siirretty Suomenlahdelle ja erityisesti itäiselle Suomenlahdelle, mutta tällä hetkellä siellä ei ole riittävää torjuntakykyä. Lainsäädännöllä ja kansainvälisten sopimusten suosituksia noudattamalla on kehitetty materiaaleja ja käyttöperiaatteita. Näin on vaikutettu suorituskykyyn Kansainvälinen toiminta on luonut edellytyksiä alusten tekniselle kehittämiselle ja henkilöstön kouluttamiselle laajentuneessa toimintaympäristössä. Öljyntorjunnan johtamista ja yleisjärjestelyjä koskevaa kirjallisuutta on vähän METOviranomaisten työkaluiksi.