978 resultados para Videos-hanke - Stadia
Resumo:
Opinnäytetyö käsittelee sosiaalisen median palvelun suunnittelua yritysympäristössä. Työ perustuu todelliseen projektiin, joka toteutui kevään 2007 aikana Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian ja Itella Oyj:n välillä. Projekti toteutettiin käyttämällä perinteistä multimediatuotannon suunnitteluprosessia, joka ei sellaisenaan vastannut projektin erityistarpeisiin. Sosiaalinen media muodostuu internet-sovelluksista, jotka mahdollistavat yhteistoiminnallisia tapoja tuottaa erilaisia sisältöjä, kuten tekstejä, kuvia ja videoita, ja reagoida niihin. Osallistumiseen ja sosiaalisuuteen liittyvien ominaisuuksien vuoksi on vaikeaa suunnitella sosiaalisen median sovellusta noudattamalla perinteistä suunnitteluprosessia, joka perustuu laajamittaiseen alkusuunnitteluun ja käsikirjoittamiseen. Työ tarkastelee vaihtoehtoista suunnittelumallia Getting Realia, joka perustuu pienen ohjelmistoyrityksen 37signalsin työskentelytapoihin. Getting Real soveltaa toistuviin kehitysjaksoihin perustuvaa prosessia, joka suosii pientä mutta monipuolista työryhmää ja dokumentoinnin minimoimista. Työ vertaa perinteistä suunnitteluprosessia ja Getting Realia toteutuneeseen projektiin. Analyysin lopputuloksena on ehdotus suunnitteluprosessiksi, joka yhdistää joustavan sovelluskehityksen ja systemaattisen prosessin, joka syntyy toimeksiantajan tarpeista.
Resumo:
Työ käsittelee liikkuvan kuvan digitaalisissa erikoistehosteissa käytettäviä avainnustekniikoita kuvaajan näkökulmasta. Opinnäytetyö on monimuototyö, joka koostuu kirjallisesta osasta ja teososasta, jossa käytetään tekniikan eri sovelluksia osana fiktiivisten mainoselokuvien kerrontaa. Lähtökohtana on ollut tutkia avainnuksen toteuttamiseen liittyviä asioita käytännönläheisesti ja perehtyä teoriaan niin paljon kuin on tarpeellista, jotta tekniikan tehokas soveltaminen olisi mahdollista. Työssä käydään läpi avainnuksen historiaa lyhyesti ja esitellään sen tarjoamia mahdollisuuksia. Myös teososaa varten toteutetut avainnetut kuvat puretaan ja niiden tuloksia analysoidaan. Taustatietona esitellään jälkituotantoon liittyvää peitteiden luomisen prosessia, jonka ymmärtäminen on tärkeää myös avainnuskuvia toteuttaville kuvaajille. Valtaosa työstä on oppaan muotoon jäsenneltyä tietoa aiheesta. Työssä on pohdittu teososan toteuttamisen yhteydessä saatuja kokemuksia ja tuotu esiin myös asioita, jotka jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut tehdä toisin. Lähdemateriaalina on käytetty aihetta tutkivia englanninkielisiä teoksia, Internetistä löytyneitä dokumentteja ja keskusteluja sekä suomalaisen jälkikäsittelyn asiantuntijan haastattelua. Työtä tehtäessä on vertailtu eri lähteitä ja pyritty rakentamaan niiden sekä työn tekijän oman kokemuksen pohjalta mahdollisimman luotettava kokonaisuus, josta olisi hyötyä kaikille avainnustekniikoiden parissa työskenteleville.
Resumo:
Opinnäytetyö on monimuototyö, joka koostuu dokumenttielokuvasta ja kirjallisesta tutkielmasta. Dokumenttielokuva Sipoon puolesta kertoo sipoolaisten taistelusta Helsingin aluevaltausaikeita vastaan. Olen toteuttanut dokumentin täysin yksin, eli olen toiminut elokuvan ohjaajana, käsikirjoittajana, tuottajana, kuvaajana, äänittäjänä ja leikkaajana. Kirjallisessa osiossa pohdin sitä, miten yksintekeminen työmenetelmänä soveltuu dokumenttielokuvan toteuttamiseen. Selvitän yksintekemisen vahvuuksia ja heikkouksia sekä pohdin, mitä kyseinen työskentelytapa vaatii tekijältään. Tekniikan kehittyminen, kuvauskalustojen keventyminen ja digitaalisten editointiohjelmien yleistyminen ovat mahdollistaneet erilaisten audiovisuaalisten tuotantojen tekemisen hyvin pienellä työryhmällä, jopa täysin yksin. Myös kustannustehokkuus ja riippumattomuuden halu ajaa monet dokumentaristit tekemään dokumenttielokuvia yksin. Dokumenttielokuvan yksintekijän työnkuva on monipuolinen, ja hänen on suoriuduttava kaikkiaan ainakin kuudesta eri työroolista yhtä aikaa. Yksintekijän on hallittava hyvin niin tekniset välineet kuin tarinan kerrontakin. Yksintekeminen vaatii kovaa itseluottamusta ja sitkeyttä. Yksintekijällä on oltava myös kokemusta työnsä jokaisesta osa-alueesta. Kuuden roolin täydellinen yhtäaikainen hallinta ei kuitenkaan ole mahdollista. Siksi yksintekijä törmää työssään monenlaisiin ongelmiin ja haasteisiin. Yksintekijän on esimerkiksi kuvaajan ominaisuudessa toimittava myös ohjaajana ja äänittäjänä. Yhtä aikaa kuvatessaan yksintekijän on siis myös kuunneltava äänen laatua ja keskustelun sisältöä. Lopputuloksena on pahimmillaan se, että jotain tarinan kannalta oleellista jää huomaamatta, kuvat ovat huonoja tai ääni on säröllä. Toisaalta yksintekeminen on nopeaa ja joustavaa. Yksintekijän on myös isoa tuotantoryhmää helpompi muodostaa läheinen suhde päähenkilöihinsä. Yksintekeminen on raskasta, mutta myös palkitsevaa. Dokumenttielokuvan yksintekeminen on siis mahdollista, muttei välttämättä paras vaihtoehto lopputuloksen kannalta.
Resumo:
Opinnäytetyöni on monimuototyö, joka koostuu kirjallisesta työstä sekä teososasta, joka on käsikirjoitus 20-minuuttiseen lyhytelokuvaan. Kirjallinen työ käsittelee paikkojen dramaturgiaa elokuva- ja tv-käsikirjoittamisessa. Työn tavoitteena on tutkia, mitä dramaturgisia eroavaisuuksia löytyy elokuvakohtauksien tapahtumapaikoissa ja mitä kohtauspaikan valinnassa voi ottaa huomioon jo käsikirjoittamisvaiheessa. Työ on rakenteeltaan tutkielma, jonka ensimmäisessä osassa tutustutaan paikkojen dramaturgiaan ja sen merkitykseen sekä etsitään uusia tapoja väistää elokuvakerronnan konventioita paikkojen suhteen. Toisessa luvussa käsitellään käsikirjoittaja ja ohjaaja Johanna Vuoksenmaan kehittämän paikkajaottelun jokaista osaa käyttämällä hyväksi tunnettujen elokuvien ja tv-sarjojen kohtauksia. Viimeinen luku käsittelee tekijän omaa käsikirjoitusta, joka on opinnäytteen teososa. Tässä viimeisessä luvussa tarkastellaan kohtausesimerkkien avulla sitä, mitä draamallista sisältöä kunkin kohtauksen paikkavalinta tuo tarinaan. Työn lähdemateriaalina käytetään elokuvakerrontaan, käsikirjoittamiseen ja kirjallisuustieteeseen liittyvää kirjallisuutta. Työ sisältää paljon omaa pohdintaa ja aiheen tarkastelua käsikirjoittajan - eli tekijän - omasta näkökulmasta. Työn lopputulos on käytännönläheinen tutkielma, joka tarjoaa uusia työkaluja vaikkapa käsikirjoittajaopiskelijoille. Lisäksi myös tavallinen elokuvankatsoja voi saada työstä uuden tavan tarkastella elokuvakohtauksia.
Resumo:
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata tietoa suuhygienia-, fluorin käyttö- ja ravintotottumuksista sekä hammashoitopalveluiden käytöstä eri maissa. Tavoitteena oli syventää suuhygienistin tietoutta eri kulttuuritaustaisen asiakkaan suun terveyteen liittyvien tottumusten ja terveyskäyttäytymisen erityispiirteistä. Tämä opinnäytetyö on osa terveydenhuollon koulutushanketta Näyttöön perustuvan monikulttuurisen suun terveydenhoitotyön kehittäminen.Haimme tietoa pääasiassa Pubmed- ja Helka-tietokannoista seuraavilla asiasanoilla: suuhygienia, suunhoito ja maahanmuuttajat, ravitsemustottumukset, sokerin käyttö, ksylitoli, fluori, eroosio, hammashoitopalvelujen käyttö, hammashoitopelko ja tulkkipalvelut. Englanniksi hakusanat olivat oral hygiene, oral health, dental health habits, nutrition, dental erosion, xylitol ja fluoride sekä niiden eri muodot. Kirjallisuuskatsauksen perusteella suun terveyteen liittyviin suotuisiin tottumuksiin kuuluvat omaehtoinen suunhoito, suun terveyttä edistävä ravitsemus, ksylitolin ja fluorin käyttö, sekä säännölliset hammashoitokäynnit.Tutkimusten perusteella useissa Euroopan, Lähi-Idän, Aasian ja Afrikan maissa suun puhdistus ei ollut suun terveyden näkökulmasta riittävää. Monet tutkimukseen osallistuneet kokivat tarvitsevansa ohjausta suun itsehoidossa. Kehitysmaissa liikalihavuuden ihannointi, sokerin käyttö ja toisaalta aliravitsemus vaikuttivat suun terveyteen. Virvoitusjuomien runsas käyttö ilmeni eroosiona lähes kaikkialla maailmassa. Ksylitolin terveysvaikutuksia ei tunnettu riittävästi ja se saatettiin rinnastaa makeisiin. Karieksen sairastaminen oli maailmanlaajuisesti yleistä ja hammashoitoon hakeuduttiinkin lähinnä akuuteissa tapauksissa. Juomaveden fluoraus oli kehitysmaissa paras karieksen ehkäisykeino, sillä muut fluorituotteet olivat vaikeasti saatavissa.Opinnäytetyömme haastaa suun terveydenhuollon ammattilaisia kehittämään erilaisia kulttuurisensitiivisiä terveysneuvontakeinoja, jotta maahanmuuttajien suun hoitotottumukset saataisiin suunnattua suotuisammiksi. Esimerkiksi oikeanlaisten suunhoitovälineiden rinnalla islaminuskoisilla purutikku Miswakia voidaan käyttää hyvänä puhdistuksen motivointikeinona sen kulttuuriläheisyyden vuoksi.
Resumo:
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää osteopaattisten manuaalisen hoidon vaikutusta purentaelimen dysfunktiosta johtuviin oireisiin. Lisäksi teimme osteopaattisen tutkimus- ja hoitomallin osteopaattien käyttöön. Tutkimukseen osallistui kaksitoista potilasta. Erikoishammaslääkäri, professori Pentti Kemppainen valikoi YTHS:n potilaskannasta opinnäytetyöhön tulevat potilaat ja HLL Seija Taube teki valituille potilaille aloitusvaiheen hammaslääketieteellisen purentafysiologisen tutkimuksen. Opinnäytetyöhön ei otettu potilaita, joiden vaivana olivat yliliikkuvat leukanivelet, leukanivelen nivelrikko tai leukanivelten reuma yms. sairaudet. Valintakriteereinä olivat tutkimushenkilöiden kokema kipu posken ja ohimon alueella ja leukanivelen liikerajoitus. Tutkimus ja hoitokertoja oli neljä, viikon välein. Ensimmäisellä hoitokerralla potilaat vastasivat kyselylomakkeeseen, jossa kartoitimme VAS- janan avulla, oliko heillä ilmennyt viimeisen 6kk aikana päänsärkyä, kipua pureskellessa ja kipua suuta avatessa. Kartoitimme kyselylomakkeessa myös oliko heillä ollut leukanivelen naksumista, lukkiutumista, korvien tukkoisuutta ja korvien soimista. Osteopaattinen hoito koostui lihastekniikoista, leukanivelen artikulaatiosta, lihaskalvoihin kohdistuvista tekniikoista ja kraniaalitekniikoista. Viimeisen käynnin yhteydessä potilaat saivat saman kyselylomakkeen kuin tullessa. Lisäksi kysyimme kokivatko he oireiden lievittyneen hoitojakson jälkeen ja oliko potilaista hoidolla ollut vaikutusta oireiden lievittymiseen. Pyysimme potilaita vastaamaan lomakkeeseen viikon kuluttua viimeisestä hoitopäivästä. Hoidot toteutettiin Kunto-Stadian tiloissa keväällä 2006. Tutkimustulokset on analysoitu Wilcoxonin merkkitestillä. Tutkimustuloksista tilastollisesti merkitsevä muutos oli päänsäryn väheneminen (P=0,004).
Resumo:
Toteutimme opinnäytetyömme tutkimuksen seitsemän mielenterveyskuntoutujan toimintaterapiaryhmässä. Työssämme tutkimme miten draamaa voi hyödyntää mielenterveyskuntoutujien toimintaterapiaryhmässä, jonka aiheena oli itsenäinen asuminen. Lisäksi tutkimme miten ryhmän jäsenet motivoituivat osallistumaan draamaharjoitteisiin ja kuinka he kokivat harjoitteet ryhmässä. Tämän opinnäytetyön avulla voimme kuvailla mielenterveyspuolella työskenteleville toimintaterapeuteille kokemuksiamme siitä, miten onnistuimme hyödyntämään draamamenetelmää itsenäiseen asumiseen liittyen. Toivomme, että työmme rohkaisee useampia toimintaterapeutteja käyttämään ja yhdistämään draamaa erilaisten sosiaalisten-, psyykkisten-, eettisten- ja prosessitaitojen harjoittelemiseen. Lisäksi työmme tarkoituksena on tuoda tietoa Espoon mielenterveys- ja päihdepalvelun työntekijöille, palveleeko draama menetelmänä heidän asiakasryhmäänsä mielenterveyspuolella sekä rohkaista ja kannustaa työntekijöitä käyttämään draama menetelmää enemmän työssään. Opinnäytetyömme on empiirinen yksittäistutkimus. Tutkimusaineisto koostui kymmenestä harjoitteesta, johon kuului kaksi tutustumisharjoitusta, kaksi lämmittelyharjoitusta ja kuusi draama harjoitusta. Aineisto kerättiin draamaharjoitteista havainnoimalla ja harjoitteiden jälkeen ryhmän jäsenten suullisesta palautteesta. Havainnointi oli osallistuvaa havainnointia. Aineiston analyysissä käytimme teorialähtöistä analyysiä. Tutkimustuloksemme perusteella draamamenetelmä on joustava menetelmä, jota voidaan soveltaa mielenterveyskuntoutujille ryhmän tavoitteiden ja ryhmän jäsenten taitojen mukaiseksi. Kokemuksellisena menetelmänä draaman kautta itsenäiseen asumiseen liittyvät asiat jäivät paremmin mieleen, koska harjoitteen aikana keskittymiskyky lisääntyi. Ryhmän jäsenten osallistumismotivaatioon ja kokemukseen vaikutti aikaisempi kokemus draamamenetelmistä, henkilön arvomaailma, ryhmän kokoonpano, draamaharjoitteen luonne sekä kokemus itsestään toimijana.
Resumo:
Tämän insinöörityön tarkoituksena on tutkia S-Etuhuollon lähettämien mainosten tavoittavuutta ja samalla tutkia, millä asioilla oli vaikutusta huoltopaikan valintaan. Tammikuussa 2008 alettiin jakaa autoaan huoltoon tuoville asiakkaille kyselylomakkeita, jotka koskivat S-Etuhuollon mainoksia ja huoltopaikan valintaan liittyviä tekijöitä. Kyselyllä pyrittiin selvittämään, mitkä asiat olivat vaikuttaneet päätökseen tuoda auto S-Etuhuoltoon ja mitä tarjolla olevia lisäpalveluja he olivat arvostaneet. Haastattelun tuloksien ja omien kokemuksien perusteella voidaan sanoa, että mainoksista menestyneimpiä ovat olleet suoramarkkinointikirjeinä lähetyt Etuhuolto-pakettitarjoukset, vaikka ne eivät saavuttaneetkaan kaikkien automerkkien asiakkaiden suosiota.Tästä huolimatta muutamiin automerkkeihin kohdistuneet Etuhuolto-paketit olivat suosittuja ja ne ovat täyttäneet tehtävänsä eli luoneet pohjan asiakassuhteelle, jolloin asiakas soittaa seuraavaa huoltoa tai korjausta tarvitettessaan tuttuun paikkaan. Tärkeimmäksi huoltopaikan valintaan vaikuttavaksi tekijäksi havaittiin erityisesti koko laskun loppusummasta saatu S-Bonus. Tämä on monelle asiakkaalle hyvin tärkeä asia. Lisäksi huoltopaikan sijainnilla on merkitystä valintaan. Keskeinen sijainti ja hyvät julkiset kulkuyhteydet olivat olennaisia, koska huollon ajaksi saatavilla olevaa edullista sijaisauton vuokraa ei pidetty tärkeänä valintakriteerinä huoltopaikkaa valittaessa. Sijaisauton vuokrausmahdollisuus, auton pesupalvelut ja renkaiden kausisäilytykset eivät ole huoltopaikan valintaan voimakkaasti vaikuttavia tekijöitä, vaan enemmänkin lisäpalveluja, joita olisi tarjottava asiakkaalle aktiivisemmin varausvaiheessa tai auton ollessa huollossa. S-Etuhuollon nuoren iän johdosta yrityksen tunnettuus on vielä monelle huono, joten säännöllinen mainonta toivotulle asiakaskunnalle on erittäin tärkeää. Työn tulososa sisältyy vain yritykselle luovutettuun liitteeseen.
Resumo:
Tämä työ tehtiin Helsingin ammattikorkeakoulun Konepajatekniikan laboratoriolle. Työn tavoitteena oli saada laboratoriossa olevaan sorviin kiinnitettävä voimanmittausjärjestelmä käyttökuntoon. Aluksi perehdyttiin sorvin rakenteeseen ja toimintaan, sekä opeteltiin sorvausarvojen valintaa ja sorvin käyttöä. Samalla selvitettiin lastuamisvoimiin vaikuttavia tekijöitä. Näistä tekijöistä mielenkiintoisin on terän kuluminen, joka kasvattaa lastuamisvoimia ja samalla heikentää työn jälkeä. Näin ollen lastuamisvoimia seuraamalla voidaan päätellä terän kunto ja määrittää sopiva hetki sen vaihtamiseksi. Työn seuraavassa vaiheessa perehdyttiin mittauslaitteistoon, johon sisältyi voima-anturi, erikoiskaapeli, signaalinvahvistin sekä tietokoneeseen liitetty mittauskortti. Työtä varten rakennettiin alusta asti täysin uusi mittausohjelma käyttäen LabView-ohjelmaa. Ohjelman toimintaa testattiin sorvaamalla samoilla lastuamisarvoilla kahta samankokoista kappaletta, jotka olivat eri materiaaleja. Työn tulokseksi saatiin toimiva ja opetuskäyttöön sopiva mittausohjelma, jonka tulokset ovat vertailukelpoisia kirjallisuudessa ilmoitettujen ominaislastuamisvoimien kanssa.
Resumo:
Tämä insinöörityö on tehty Helsingin ammattikorkeakoululle osaksi suurempaa kokonaisuutta, jonka lopullisena tarkoituksena on lähettää auton OBD-diagnostiikkatiedot langattomasti paikkaan, jossa niitä voidaan analysoida, esimerkiksi autohuoltamolle. OBD2 (On-Board-Diagnostics II) on autoissa toimiva diagnostiikkajärjestelmä, joka tutkii auton eri osa-alueita, tallentaa tietoja näistä alueista ja ilmoittaa, jos jokin on vialla. Järjestelmä on nykyään laajalti käytössä. Ensimmäiset toteutukset OBD:stä nähtiin 80-luvun lopulla Yhdysvalloissa. Sitä seuraava toteutus OBD2 otettiin käyttöön 1996. EODB (European On Board Diagnostics) otettiin käyttöön Euroopassa vuonna 2001. Se on käytännössä sama kuin OBD2, mutta siihen on tehty muutamia muutoksia, jotka tekevät siitä paremmin sopivan Eurooppaan. Tässä insinöörityössä tutkitaan, kuinka tapahtuu konversio OBD-rajapinnan ja sarjaliikenneportin välillä. Tätä konversiota valittiin suorittamaan edullinen AGV2055-piirisarjaan perustuva OBD2-adapterin rakennussarja, joka kytketään tietokoneen sarjaliikenneporttiin. Tässä työssä perehdytään adapterin kokoamiseen ja tutustutaan sen toimintaan. Lisäksi kokeillaan kolmea eri ohjelmaa (yksi avoimen lähdekoodin ja kaksi kaupallista) suoritta-maan tulkkaamista ajoneuvon ja tietokoneen välillä.
Resumo:
Ensimmäisen opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää kirjallisuuskatsauksen avulla, mitkä ovat väkivallan ilmenemismuodot ja syntyyn vaikuttavat tekijät sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Toisena opinnäytetyönä teimme posterin ensimmäisen opinnäytetyön tuloksista. Kirjallisuuskatsauksen aineistoa kerättiin sosiaali- ja terveysalan tietokannoista, Duodecimin ja Suomen lääkärilehden verkkoarkistoista, sekä käsihakumenetelmällä. Hauissa käytettiin muutamia hakusanoja, joista etukäteen määriteltyjen valinta- ja poissulkukriteerien avulla valittiin 4 artikkelia sekä käsihakumenetelmällä 9 muuta lähdettä. Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällön analyysiä. Aineiston perusteella väkivalta ilmenee fyysisenä ja psyykkisenä väkivaltana. Fyysinen väkivalta on suoraa voimankäyttöä, hoitajan puolustautumisesta johtuvaa väkivaltaa, esineellä vahingoittamista ja tappamista tai sen yrittämistä. Psyykkinen väkivalta on sanallista tai sanatonta viestintää. Väkivallan syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat päihdeaineet, psykiatrisesti sairaat ihmiset, somaattiset sairaudet ja elämäntilanteet sekä tilannetekijät. Pohdinnassamme tulimme siihen tulokseen, että opinnäytetyötämme voidaan jatkossa käyttää ensihoitohenkilöstön koulutuksessa. Väkivaltatilanteisiin kouluttaminen nousee tulevaisuudessa entistä tärkeämmäksi aiheeksi. Koulutuksessa tulisi kiinnittää huomiota ensihoitajan omaan käyttäytymiseen ensihoitotilanteissa. Väkivaltatilanteista raportoiminen tulisi työpaikoilla tehdä helpoksi ja sen tärkeydestä tulisi tiedottaa. Avainsanat ensihoito,
Resumo:
Tässä insinöörityössä otettiin käyttöön VTI Technologies Oy:lle hankittu laser Doppler - vibrometri, joka mittaa tärinää perustuen valon Dopplerin siirtymään. Työn tavoitteena oli perehtyä mittauslaitteistoon, muodostaa sille näytteenottolaitteisto ja käytännössä arvioida sen kyvykkyyttä mitata tärinää ja tuottaa uutta informaatiota. Työn teoreettisessa osuudessa perehdytään laser Doppler -vibrometrin teknologiaan ja toimintaperiaatteeseen sekä värähtelevien systeemien dynamiikkaan ja mallintamiseen. Työn käytännön osuuden suorittamiseksi perehdyttiin myös tärinätestauslaitteiston toimintaan, analogiasignaalin näytteenottoon sekä diskreettiin Fourier-muunnokseen perustuvaan signaalin spektrianalyysiin. Työssä käsitellään myös laser-mittauksen kohinalähteitä ja spektrianalyysin virhelähteitä. Työn käytännön osuudessa ohjelmoitiin Labview-mittausohjelmisto näytteenottolaitteistolle. Mittausohjelmistolla voidaan näytteistää vibrometrin mittaussignaalia ja muodostaa sen taajuusspektri. Mittauskohteita tässä työssä olivat kulmakiihtyvyystäryttimen mekaanisen liikkeen mittaus ja elementtikiekkosahan terän värähtelyjen mittaus. Mittaustulokset kulmakiihtyvyystäryttimestä osoittivat sen mekaanisen liikkeen säröytyvän voimakkaasti, johtuen todennäköisesti sen testialustan rakenteesta. Testialustan rakennetta tullaan kehittämään ja mittaukset toistetaan. Mittaustuloksiin elementtikiekkosahasta tuli suhtautua epäillen, koska mittaussignaalin intensiteetti oli erittäin heikko. Mittausten onnistuminen Laser Doppler -vibrometrillä edellyttää riittävää mittauskohteesta takaisinheijastuneen laser-valon intensiteettiä. Mittaustulokset osoittivat laser Doppler -vibrometrin olevan hyödyllinen työkalu tutkivassa tärinämittauksessa. Mittauskohteet, joiden pinta heijastaa huonosti valoa ja joihin ei voi asentaa erityistä heijastavaa teippiä, ovat kuitenkin haaste ja asettavat rajoituksen laser Doppler -vibrometrin käyttömahdollisuuksille. Tämän työn mittaustuloksia voidaan käyttää kulmakiihtyvyystäryttimen uusintamittausten vertailukohtana, kun arvioidaan kehitystyön onnistumista. Tätä työtä voidaan käyttää myös laser Doppler -vibrometrin ohjekirjana tärinämittauksissa.
Resumo:
Insinöörityön lähtökohtana oli suunnitella ja kehittää fysiikan laboratoriotyökurssilla käytettävää mittalaitetta, jolla tutkitaan lämpölaajenemisilmiötä. Vanhassa laitteessa on kolme eri materiaalista valmistettua ympäristöstä lämpöeristettyä putkea. Putkia lämmitetään vesijohtovedellä. Aluksi putkien läpi johdetaan mahdollisimman kylmää vettä ja sen jälkeen mahdollisimman kuumaa. Lämpötilaero mitataan termojännitteen avulla ja lämpölaajeneminen mittakellon avulla. Tällä menetelmällä putkia on mahdollista lämmittää maksimissaan n. 40-50 °C. Putket ovat aivan liian lyhyitä, joten niiden lämpölaajeminen jää maksimissaan alle 1 mm:n. Lämpölaajeneminen on siis koemateriaaleilla vähäistä ja mit-tausvirheiden vaikutus suhteellisen suuri. Lisäksi mittakellon kiinnitysmekanismi mahdol-listaa mittakellon rikkoutumisen. Työn lähtökohtana oli se, että opiskelijoiden tekemät putkien lämpötilakertoimien määritykset epäonnistuivat liian usein. Lämpölaajenemislaitetta kehitettiin muuttamalla putkien lämmitys sähkövastuksella tapahtuvaksi. Näin mahdollistui jopa 150 °C:n lämpötilaeron saavuttaminen. Laitesuunnittelussa 710 mm putki korvattiin 1090 mm putkella ja mittakellon kiinnitysmekanismi uusittiin. Lisäksi huomattiin että putkea ei tarvitse lämpöeristää.
Resumo:
Opinnäytetyössäni käsittelen yksintekemiseen perustuvaa työskentelytapaa. Tutkin dokumentin, tv-ohjelmien ja uutisten parissa toimivia yksintekijöitä. Määrittelen yksintyöskentelijäksi sellaisen tekijän, joka kuvauksen lisäksi ohjaa tai haastattelee yksin eli on kuvaustilanteessa yksin. Tämän lisäksi yksintyöskentelijä voi tehdä kaikkia muita audiovisuaalisen tuotannon työtehtäviä kuten tuottaa, leikata ja käsitellä ääntä. Tarkastelen aihetta analysoimalla omaa tekemistäni yksintyöskentelynä tekemässäni dokumentissa sekä haastattelemalla kolmea erilaista yksintekijää: dokumentaristia, ajankohtaisohjelman tekijää ja uutisten tekijää. Kartoitan heidän motivaatiotaan ja toimintatapojaan kaikissa av-tuotannon vaiheissa. Haastattelujen sekä omien kokemusten perusteella voi todeta, että yksintyöskentelijälle kevyt ja helppokäyttöinen mutta samalla laadukas kuvauskalusto on erittäin tärkeä. Yksintyöskentely on edullinen tuotantotapa, joka mahdollistaa aikataulun joustavuuden ja nopean liikkeelle lähdön sekä mahdollisuuden intiimiin kuvaukseen ilman isoa kuvausryhmää ja välineitä. Yksintekemistä puolestaan hankaloittaa moneen asiaan keskittyminen yhtä aikaa sekä joissain tilanteissa välineiden rajoittuneisuus. Yksintyöskentelijä joutuu myös kantamaan vastuun yksin monista eri työvaiheista. Kaikille haastatelluilleni hakeutuminen yksintyöskentelijäksi on ollut luonnollinen tai sopiva vastaan tullut vaihtoehto. Eri alueilta uransa aloittaneet yksintyöskentelijät olivat kaikki motivoituneita ja monipuolisesti ammattitaitoisia. Heille yksintyöskentely oli toimiva tapa tehdä dokumentteja ja tv-ohjelmia.
Resumo:
Opinnäytetyössäni käsittelen näyttelijän ja ohjaajan välistä vuorovaikutussuhdetta. Pohdin, kuinka ohjaaja toimillaan vaikuttaa näyttelijän kokemukseen omistajuudesta ja vaikuttamisen mahdollisuuksista yhteistä taideteosta rakennettaessa. Alkuoletukseni on, että omistajuus voi syntyä materiaaliin, johon on saanut vaikuttaa. Tätä vasten tarkastelen omistajuuden kokemuksen syntymistä ja sen edellytyksiä sekä erilaisia tapoja vaikuttaa. Työ jäsentyy ohjaamani Kineettinen kuva -teoksen valmistamisprosessin mukaisesti. Esittelen prosessin eri vaiheet sekä tekstissä että liitteenä olevan visuaalisen kaavion avulla. Kaavion kautta tarkastelen vaikuttamisen jakautumista työryhmän jäsenten kesken. Tutkimusaineistona käytän työpäiväkirjojeni lisäksi työryhmän jäsenten haastatteluja, joiden pohjalta koostan moniäänisen prosessikuvauksen. Prosessikuvauksen avulla nostan esiin omistajuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien kannalta olennaisia hetkiä prosessissa. Erittelen ja tulkitsen niitä teoreettisen aineiston avulla. Tässä tutkimuksessa sitä edustavat näkökulmat ryhmädynamiikkaan ja luovuusteorioihin. Prosessikuvauksen myötä kirkastuvat työryhmän jäsenten erilaiset tavat rakentaa omistajuutta teokseen. Erilaiset työskentelytavat synnyttävät toimintaan ristiriitoja, joiden syitä ja seurauksia tarkastelen lähemmin. Nostan esiin kokemuksen siitä, miten yhdessä tuotettu materiaali muuttuukin tekijälle vieraaksi. Pohdin mitkä seikat auttavat kiinnittymään prosessiin ja mitkä aiheuttavat irrallisuutta siitä. Havaintojen pohjalta olen koostanut työvälineekseni ohjaajan muistilistan. Se koostuu käytännön tasolle viedyistä ehdotuksista, joiden avulla ohjaaja voi mahdollistaa näyttelijöiden omistajuuden kokemuksen syntymisen ja vaikuttamisen läpi koko prosessin.