Analyse systématique des faux documents d'identité à des fins de renseignement criminel: vers la construction de connaissances sur la criminalité par l'étude de la trace matérielle

Détecter et comprendre les formes de criminalité, notamment organisées, qui sont impliquées dans la fabrication, la diffusion et/ou l'utilisation de faux documents d'identité est un enjeu complexe et persistant, mais est une nécessité pour soutenir l'action de la sécurité et l'étude des phénomènes criminels. A cet égard, il est postulé qu'une approche traçologique s'appuyant sur un profilage systématique des caractéristiques matérielles des faux documents d'identité peut fournir des renseignements criminels originaux, utiles et pertinents. Une méthode générale a été développée pour extraire, mémoriser et comparer systématiquement les profils des faux documents d'identité saisis par les acteurs de la sécurité. Cette méthode permet de détecter et de suivre les relations entre cas, les tendances et patterns criminels, dont l'interprétation au travers de différentes formes d'analyse permet la mise en évidence de potentiels groupes criminels, d'auteurs prolifiques et de <i>modus operandi</i> récurrents. Par l'étude de centaines de faux documents d'identité saisis par la police et les garde-frontière dans deux pays distincts, cet article démontre comment le renseignement forensique peut soutenir la génération et l'étude d'hypothèses sur la criminalité, aidant par-là la compréhension des marchés et réseaux criminels sur les plans stratégique, opérationnel et tactique. L'article illustre également comment le renseignement forensique peut soutenir des mesures préventives et peut contribuer à l'analyse des risques que posent les faux documents d'identité, voire à la remise en cause de la stratégie sécuritaire et de contrôle actuelle. L'approche proposée présente un carctère essentiellement générique puisque, à l'instar de l'exemple des faux documents d'identité, n'importe quel type de trace matérielle peut être traité systématiquement et scientifiquement de sorte à contribuer à la construction structurée de connaissances sur la criminalité et la sécurité.

ANALYSE DISCURSIVE DE L’IDENTITE ET DU VOILE ISLAMIQUE. Étude de cas des étudiantes musulmanes de Montréal

Tässä pro gradu -tutkielmassa keskitytään Montrealissa asuvien muslimiopiskelijoiden identiteetin tutkimiseen islamilaisen hunnun kautta. Montrealin suurkaupunkia on vuosien varrella rikastuttanut ja muokannut suuret maahanmuuttajien virrat. Kulttuurien kohdatessa länsimaalaisten nuorten keskuudessa ilmenee usein uusia uskonnollisuuden muotoja. Siksi on olennaista perehtyä nuorten asenteisiin itseä sekä toiseutta kohtaan monikulttuurisessa ympäristössä. Työssä tutkitaankin muslimiopiskelijoiden omakuvan sekä identiteetin rakentumista kielen kautta suhteessa toiseuteen ja jumalaan. Työn teoreettisena lähtökohtana toimii näkökulma identiteetin syntymisestä kielessä sekä vastavuoroisuuden kontekstissa. Tämän diskursiivisen näkökulman mukaan identiteetti ei ole olemassa ihmisessä itsessään, vaan se on kontekstisidonnainen ilmiö, joka muodostuu diskurssissa sekä suhteessa toiseuteen. Lisäksi tutkimuksessa käytetään psykokognitiivista teoriaa representaatioista, sillä se korostaa uskonnollisten representaatioiden erityispiirteitä muihin representaaitoihin nähden. Tutkimus on laadullinen ja sen aineisto koostuu viidestä hunnuttautuvan naispuolisen muslimiopiskelijan haastattelusta. Analyysimetodina työssä käytetään diskurssianalyysia, jonka puitteessa identiteetin muodostumista analysoidaan kielen subjektiivisten elementtien sekä muslimiopiskelijoiden diskurssiin tuomien toiseuden ja jumalan äänen kautta. Tutkielman tulokset osoittavat kuinka länsimaalaiset individualistiset arvot, islamin usko sekä jumalan auktoriteettinen asema esiintyvät toisiaan täydentävinä, ei ristiriitaisina ilmiöinä muslimiopiskelijoiden diskurssissa. Auktoriteettinen jumala antaa jokaiselle yksilölle vapaan tahdon päättää ja toimia haluamallaan tavalla. Siksi huivin käytön taustalta löytyy usein henkilökohtaisia motiiveja, joita vahvistamaan haastateltavat lainaavat niin muiden ihmisten kuin jumalan puhetta. Huivin käyttöönottoa on edeltänyt pitkä itsetutkiskeluprosessi – uskon intellektualisointi. Täten korkeakoulussa opiskelevien musliminaisten usko eroaa pitkälti ”automaattisesta” uskosta, sillä se sisältää kyseenalaistamista, harkintaa sekä voimakkaita tunteellisia kokemuksia. Työn tulokset edesauttavat ymmärtämään kulttuurien välistä kommunikaatiota ja toiseutta. Mielekästä olisikin tutkia tarkemmin huivin käytön taustalta löytyviä motivaatioita sekä eihunnuttautuvien musliminaisten asenteita islamilaista huivia kohtaan tietyssä ympäristössä, kuten työpaikoilla tai yliopistolla.